Suomalaisen kirjallisuuden pohjanoteeraus

Sain kuin sainkin Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan luettua. Helppolukuinen ja sujuva. Ja kirjan lopusta löytyi se tärkeä dokumentti: KGB:n asiakirja, jossa kirjan päähenkilön kerrotaan kuulunen Omakaitse-järjestöön ja osallistuneen terroritekoihin neuvostokansalaisia vastaan. Niinpä niin. Tämä kirjan naisten himoitsema mies, Hans, ei ollut kukaan muu kuin ihan ehta virolainen natsirikollinen. Omakaitse-järjestö piti huolta siitä, että Viro oli ”judenfrei” jo ennen Natsi-Saksan Wannsee-kongressia tammikuussa 1942. Sohvi on kirjoittanut 300 sivua kehnohkoa rakkaushömppää ja aivan lopussa kertoo KGB:n suulla lukijalle, että kirjan päähenkilömies on murhaaja. Nyt on pakko kysyä, oliko Finlandia-kirjojen taso todella niin heikko, että oli ryhdyttävä fasismia rehabilitoimaan? Suomessa täytyy totisesti tarinoiden olla lopussa, kun sankariksi kelpaa ”juutalaistentappaja”.
Suuressa maailmassa tämä olisi kulttuuriskandaali. Valtakunnan ykköslehden Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Saska Saarikoski eroasi. Hänen alaisensa, kirjallisuus- ja teatterikriitikot ovat kilvan kehuneet teosta paljastaen, ettei heillä ole mitään käsitystä Viron historiasta eikä kirjallisuuskriitikolla ilmeisesti edes kirjallisuudesta. Suomen Kirjailijaliiton uusi puheenjohtaja Tuula-Liina Varis eroaisi. Hän on julkisuudessa suitsuttanut teosta kyseenalaistaen siten koko suomalaisten kirjailijakunnan moraalin. On huomautettava, että molemmat henkilöt niin Saska Saarikoski kuin Tuula-Liina Varis tuntevat varsin hyvin kunnianarvoisan suomalaisen kommunistirunoilijan Pentti Saarikosken. Eikö heitä edes hävetä? Pentti-raukan on täytynyt pyöriä haudassaan häpeän tuskasta kiemurrellen. Pahimman takinkäännöksen teki kuitenkin kulttirunoilijamme suuri ihailija Pekka Tarkka. Entinen kommunistirunoilijan suuri ymmärtäjä lumoutui nyt fasismin ylipapittaresta. Pekka Tarkan täytyy hourailla. Tätä ei todeksi usko! Ellei sitten kyse ole koko suomalaisen kulttuurieliitin puhdistautumisrituaalista. Edistyksellisyys haudataan. Suomi ja Viro siirtävät moraalista kompassiaan niin, että Neuvostoliittoa tarkastellaan virolaisen fasistin silmin.
Uskon, että WSOY on vastuullinen kustantaja. He tilaavat Sofi Oksaselta seuraavaksi Gertrudin tarinan. Gertrud oli Tsekkoslovakian juutalainen, joka tuotiin virolaiselle kuolemanleirille tapettavaksi. Hän joutui virolaisten miesten raiskaamiksi ennen kuin hänet ammuttiin. Jägalan kuolemanleirin 70 nuorta juutalaisnaista taistelivat itselleen elinpäiviä lisää leirin virolaisen päällystön viihdytysjoukoissa. Tapahtumat on dokumentoitu Virossa niin oikeuden pöytäkirjoissa kuin natsioikeuden käynneistä tehdyistä filmeissä. Oksanen ansaitsee toisen tilaisuuden.
On vaikea uskoa, että nuori lahjakas kirjailija lähtisi tosissaan puolustamaan fasismia. Sofi Oksanen tekee sen, koska ei tiedä, mistä hän kirjoittaa. Voidaanko Suomen merkittävin kirjallisuuspalkinto antaa kirjailijalle, joka ei tiedä, mistä hän kirjoittaa?