Harkun leirissä neljä vuotta ja 20 päivää viettänyt Nikolai Mikolenko arvioi Harkun leirin olevan pahemman kuin vankilan. Vankilaan joutuva tietää, kuinka kauan hän joutuu vankilassa istumaan. Harkun eristysleirille joutuva ei sitä tiedä. Kahden kuukauden välein hallinto-oikeus pidentää tarvittaessa aina uudestaan vangitsemista niin sanottujen videokonferenssien avulla. Vierailuajat leirillä ovat hyvin lyhyitä, tunti kaksi kertaa viikossa vartijan seisoessa vieressä. Lehdistön pääsy leirille on rajoitettu. Vankilassa hyvä käytös palkitaan muun muassa kotilomalla, mutta leirillä ei. Vangittu ei saa leirillä terveydenhoitoa, ainoastaan leirin oma ensiapu auttaa. Sairastuessa lääkkeitä ei saa, koska vangituilla ei usein ole sairasvakuutusta. Leirin keittiö ei tunne erityisruokavalioita.
Mikolenko näki pitkän vankeutensa aikana lapsiaan 4-5 kertaa. Mikolenkolla on Tallinnassa kaksi lasta. Joutuessaan leirille hän oli pakotettu eroamaan vaimostaan. Avioero oli fiktiivinen. Viro ei anna karkotettavaksi määrättyjen vaimoille erikseen oikeutta hakea oleskelulupaa. Perhe päätti keskenään, että kouluikäiset lapset jatkavat kouluaan Tallinnassa ja vaimo jää lasten luokse. Tämä ei kuitenkaan auttanut vaan kansalaisuusviraston viranomaiset hakivat myös vaimon leirille. Pariskunta avioitui uudelleen leirillä. Vaimo pääsi ennen joulua hetkeksi kotiin.
Harkun leiri sijaitsee 20 kilometriä Tallinnan keskustasta. Se on entinen naisten vankila, jossa virolaiset tappoivat juutalaisensa vuonna 1941. Kaksikerroksinen rakennus on remontoitu vuonna 2003. Rakennusta ympäröi piikkilanka-aita. Kansalaisuusvirastolle kuuluvaa rakennusta valvoo yksityinen turvafirma Falck. Leirillä olevat eivät ole rikollisia. Syystä tai toisesta Viron valtio ei halua antaa heille oleskelulupaa ja haluaa karkottaa heidät maasta. Keskimäärin leirillä on noin 15-20 henkeä, jotka viipyvät leirillä kuukausista vuosiin. Nikolai Mikolenko on viipynyt leirillä pisimpään.
Valtaosa leiriläisistä on entisiä Neuvostoliiton kansalaisia, jotka ovat viettäneet elämänsä Virossa. Viro sijoittaa heidät Harkun leirille odottamaan karkotusta. Yleinen karkotuskohde on Venäjä, mutta Venäjä ei suostu ottamaan karkotettavia vastaan. Taustalla on Venäjän ja Viron vuonna 1994 solmima Neuvostojoukkojen poistumissopimus. Lennart Meren ja Boris Jeltsinin allekirjoittaman sopimuksen mukaan Viro takaa sotilaseläkeläisille kaikki oikeudet Virossa. Ratifioidessaan sopimuksen Viron parlamentti kuitenkin poisti sopimuksesta kyseiset sosiaaliset takuut eikä katso kansainvälisen sopimuksen sitovan itseänsä.
Latvian parlamentti hylkäsi lakiehdotuksen antaa ei-kansalaisille oikeus osallistua paikallisvaaleihin. Oppositiopuolueen ”Ihmisoikeuksien puolesta yhteisessä Latviassa” tekemää ehdotusta kannatti 22 ehdokasta, 56 vastusti ja 8 jätti äänestämättä. Virossa ei-kansalaiset saavat osallistua paikallisvaaleihin äänestäjinä, ei ehdokkaina. (ItarTass 15.01.2009)
Latvian presidentti ei enää anna haastatteluja venäläiselle medialle venäjän kielellä vaan vain valtion virallisella kielellä, latvialla. Presidentti Valdis Zatlers hyväksyi myös lakimuutoksen, joka suurentaa työnantajien sakkoja latvian kielitaidon puutteesta. Venäjän ulkoministeriö syytti Latviaa vähemmistön oikeuksien sorrosta. Virossa presidentti Toomas-Hendrik Ilves on jo aiemmin ilmoittanut, ettei hän opettele venäjän kieltä, koska se on ”miehittäjän” kieli. (EPL online 11.01.2009)
Viron kieltä opetetaan kielileireillä. Viron integraatiovirasto jakaa 215 000 euroa kielileirien järjestämiseksi venäjänkielisille nuorille aina 18-ikävuoteen saakka. Leirien esimerkki on harjoituttaa venäjänkielisten nuorten viron kielen taitoa. (Õhtuleht 12.01.2009)
”Olemmeko me sittenkin natsikansa”, toimittaja Andres Keil kysyy virolaisten dokumentaristien Andres Maimikin ja Rein Tolkin uusimman elokuvan, ”Radikaalin” nähtyään. Maimik ja Tolk ovat tehneet dokumentin Nõmmen radion toimittajasta Margus Leppistä, joka avoimesti liputtaa Hitlerin ideoita. (EPL 13.01.2009)
Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar on huolissaan infosodasta, jossa Venäjä pyrkii näyttämään kaikki neuvostovaltaa vastaan taistelleet fasisteina tai heidän kätyreinään. Venäjä pyrkii Laarin mukaan todistamaan, että jos Stalinin aikana muutamia ihmisiä tapettiinkin tai karkotettiin, he olivat yleensä kohtalonsa ansainneet. (Eesti Eest 15.01.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti