Maailmassa olisi aika ryhtyä puhumaan kapitalismin paluusta eikä suinkaan Neuvostoliiton hajoamisesta. Kysymyksessähän on yksi ja sama asia. Tämä ajatus heräsi israelilaisen Efraim Zuroffin Guardian-lehdessä käynnistämästä keskustelusta Unkarin romanien ongelmista.
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/apr/09/jobbik-hungary-election-nazi-war-criminal
Eräs kommentoija oli sitä mieltä, että Neuvostoliiton hajoaminen on syynä romanien ongelmiin Unkarissa. Neuvostoliiton ja sosialismin aikana Unkarissa oli kaikilla pakko olla työpaikka. Myös romaneille löytyi töitä. Heidän työpaikkansa olivat raskaassa teollisuudessa ne kaikkein likaisimmat.
Kun Neuvostoliitto sitten romahti, Unkarin raskas teollisuus katosi ja romanit jäivät ensimmäisenä työttömäksi. Valkokaulustyöpaikoista heidän oli turha uneksiakaan.
Sama ilmiö näkyi Kuubassa. Siellä oli 2000-luvun alussa siirrytty osittain jo dollaritalouteen. Kansainvälisissä hotelleissa tarjoilijat saivat tienata osan palkasta dollareissa. Se oli johtanut siihen, että tarjoilijoiden ammattikunta vaalentui. Mustaihoiset jäivät jalkoihin eivätkä päässeet nauttimaan samassa määrin dollaritaloutta. He korvautuivat valkoisemmilla työntekijöillä.
Tätä ilmiötä on vaikea selittää mitenkään muuten kuin siten, että kapitalismi ja rasismi, täsmällisemmin kapitalismi ja eriarvoisuus kuuluvat yhteen. Sosialismissa ja erityisesti Neuvostoliitossa mikään ei ollut niin suuri rikos kuin kiihotus kansanryhmää vastaan. Etnisyydestä ei saanut tehdä numeroa. Samapalkkaisessa järjestelmässä ei tietenkään tarvittu myöskään feminismiä. Sitäkin tarvitaan vain kapitalismissa.
Räikeimmät esimerkit kapitalismin paluun vaikutuksista ovat tietenkin Viro ja Latvia. Ne heittivät sosialismin mukanaan tuoman vähemmistön kokonaan yli laidan kilpailemasta samoista työpaikoista. Tämä tehtiin viemällä heiltä kansalaisuus. Monet venäläiset Virossa ovat sitä mieltä, että kansalaisuuden riistolla ei ole koskaan ollut muuta tarkoitusta kuin estää venäläisten kilpailu samoista työpaikoista virolaisten kanssa.
Amnesty International sanoo saman asian perinteisesti kapitalismin lähtökohdista käsin: talouslama on lisännyt rasismia Euroopassa. Erityisesti näin on käynyt Slovakiassa, Unkarissa ja Italiassa.
Oikeampi ilmaisu asialle on tietenkin se, että sosialismin vähyys on lisännyt rasismia Euroopassa.
http://www.e24.ee/?id=269529.
Riiassa vierailulla ollut suuri venäläinen ajattelija Vladimir Zirinovksi lisäsi oman mausteensa keskusteluun. Hänen mielestään latvialaiset eivät oikeasti vihaa venäläisiä. Syynä on se, että heti itsenäistymisen jälkeen Yhdysvallat lähetti Latviaan Amerikan latvialaisia (ja Viroon Amerikan virolaisia), jotka vihaavat venäläisiä. Venäläisviha on kapitalistisen Amerikan tuontitavaraa Virossa ja Latviassa.
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/valismaa/video-zirinovski-ma-raiskan-riias-oma-kallist-aega.d?id=31352745
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
Satanistit esittäytyivät
Tallinnassa oli perjantaina konferenssi, jota oli vaikea ottaa vakavasti. Kysymys oli virolaisen europarlamentaarikko Tunne Kelamin yrityksestä kääntää moraalinen kompassi Euroopassa ylösalaisin eli todistaa Stalin pahemmaksi kuin Hitler. Tilaisuuden nimi oli Toisen maailmansodan tekemättömät johtopäätökset. Konferenssia rahoitti Euroopan parlamentin kansanpuolue eli EPP.
Konferenssi oli sisällöltään sukua latvialaisen ohjaaja Edvins Snoren propagandaelokuvalle The Soviet Story. Kyseistä rasistista roskaa on puolestaan rahoittanut EU-parlamentin nationalistien UEN-ryhmä.
Englannin uusi poliittinen komeetta, liberaalidemokraatti Nick Clegg kutsuu näitä Itä-Euroopan voimia ”bunch of nutters, anti-Semites” eli vapaasti käännettynä ”umpihullut natsit”.
Tunne Kelam oli koonnut esitelmöitsijät venäläisistä luopioista. Heidän päämääränään oli selittää, että Stalinin piti hyökätä Hitlerin kimppuun, mutta se onneton tunari myöhästyi. Ukrainasta Israeliin muuttanut poliisi Misha Shauli pyrki todistamaan, että Molotov-Ribbentropp-sopimus oli Stalinin salajuoni Natsi-Saksan kimppuun hyökkäämiseksi. Hän todisteli vääräksi sen yleisen käsityksen, että Stalin pelasi aikaa saadakseen puolustuksensa kuntoon, kun Hitler hyökkää.
Samanlaista silmänkääntötemppuilua tarjoilivat venäläinen kirjailija Mark Solonin ja Ukrainassa syntynyt loikkari, Englannista turvapaikan saanut entinen KGB-upseeri Victor Suvorov. He molemmat todistelivat vakiintuneesta historian kirjoituksesta poiketen Stalinin hautoneen sotaa Hitleriä vastaan.
Yksi amerikkalainen raakkujakin oli saatu paikalle, emeritusprofessori Richard Raack. Hän paheksui sitä, että venäläiset ja Stalin ovat vieneet kaiken kunnian Natsi-Saksan ja Hitlerin lyömisestä. Kaikkein suurin kunnia kuuluu Raackin mielestä luonnollisesti amerikkalaisille, sillä he ennättivät ensimmäisenä Elbe-joelle!
Tunne Kelam korosti konferenssin välttämättömyyttä sillä, että työtä kommunismin ja fasismin rinnastamiseksi tulee jatkaa. Sosialistit olivat Kelamin mukaan vesittäneet hänen aloitteensa rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rikokset tekemällä oman julkilausumansa, ettei Stalinia ja Hitleriä voi rinnastaa.
Se oli mukava kuulla.
Lehdistö ei jaksanut tähän propagandatilaisuuteen edes vaivautua. Ensi vuonna kuulemma jatketaan.
Konferenssi oli sisällöltään sukua latvialaisen ohjaaja Edvins Snoren propagandaelokuvalle The Soviet Story. Kyseistä rasistista roskaa on puolestaan rahoittanut EU-parlamentin nationalistien UEN-ryhmä.
Englannin uusi poliittinen komeetta, liberaalidemokraatti Nick Clegg kutsuu näitä Itä-Euroopan voimia ”bunch of nutters, anti-Semites” eli vapaasti käännettynä ”umpihullut natsit”.
Tunne Kelam oli koonnut esitelmöitsijät venäläisistä luopioista. Heidän päämääränään oli selittää, että Stalinin piti hyökätä Hitlerin kimppuun, mutta se onneton tunari myöhästyi. Ukrainasta Israeliin muuttanut poliisi Misha Shauli pyrki todistamaan, että Molotov-Ribbentropp-sopimus oli Stalinin salajuoni Natsi-Saksan kimppuun hyökkäämiseksi. Hän todisteli vääräksi sen yleisen käsityksen, että Stalin pelasi aikaa saadakseen puolustuksensa kuntoon, kun Hitler hyökkää.
Samanlaista silmänkääntötemppuilua tarjoilivat venäläinen kirjailija Mark Solonin ja Ukrainassa syntynyt loikkari, Englannista turvapaikan saanut entinen KGB-upseeri Victor Suvorov. He molemmat todistelivat vakiintuneesta historian kirjoituksesta poiketen Stalinin hautoneen sotaa Hitleriä vastaan.
Yksi amerikkalainen raakkujakin oli saatu paikalle, emeritusprofessori Richard Raack. Hän paheksui sitä, että venäläiset ja Stalin ovat vieneet kaiken kunnian Natsi-Saksan ja Hitlerin lyömisestä. Kaikkein suurin kunnia kuuluu Raackin mielestä luonnollisesti amerikkalaisille, sillä he ennättivät ensimmäisenä Elbe-joelle!
Tunne Kelam korosti konferenssin välttämättömyyttä sillä, että työtä kommunismin ja fasismin rinnastamiseksi tulee jatkaa. Sosialistit olivat Kelamin mukaan vesittäneet hänen aloitteensa rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rikokset tekemällä oman julkilausumansa, ettei Stalinia ja Hitleriä voi rinnastaa.
Se oli mukava kuulla.
Lehdistö ei jaksanut tähän propagandatilaisuuteen edes vaivautua. Ensi vuonna kuulemma jatketaan.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Kreikkalaiset haluavat sosialismia
Viron televisiossa oli eilisiltana ensi käden tietoa Kreikasta. Ulkolinjan nuori, kreikkaa puhuva naistoimittaja Katrin Jüriso oli juuri ennättänyt lentokentältä studioon kertomaan, että kreikkalaisille ei kelpaa muu kuin vallankumous. Kreikkalaiset haluavat kommunistit valtaan. Ohjelman juontaja Astrid Kannel häkeltyi, että ymmärtävätkö kreikkalaiset, mitä he haluavat. Jüriso totesi, ettei hän ollut koskaan nähnyt niin lohduttomia kreikkalaisia. Heitä ei kiinnosta EU:n rahavirrat. He ovat kadottaneet uskonsa omaan järjestelmäänsä, jota he pitävät läpimätänä.
EU ja IMF ovat kirosanoja kreikkalaisille. Jürison mukaan saksalaiset saavat pelätä Ateenan kaduilla, ettei heitä hakata. Saksalaiset, IMF ja EU eivät ole nyt suosiossa. Keskustelu paljasti, että Kreikan perusongelmana on se, että maata on hallinnut monarkian ja sotilasjuntan kukistumisesta lähtien, vuodesta 1974 vain kolme perhettä, Papandreu, Karamanlis ja Mitsotakis. Kreikkalaisten käsitys on, että vakausrahastolla tuetaan vain näitä perheitä ja vallassa olijoita. Tavallinen kreikkalainen joutuu edelleenkin maksamaan viulut.
Arvelinkin, ettei valtiovarainministerimme Jyrki Katainen edes ymmärrä, mitä kansanvalta tarkoittaa. Toissa yönä Brysselissä koolla olleet poliitikot, 750 miljardin euron tukipaketin, kasanneet valtiovarainministerit eivät edustaneet kansanvaltaa, kuten Katainen esitti. Brysselissä ei todellakaan kansanvalta selättänyt markkinavoimia. Päinvastoin. Siellä markkinavoimien parhaat kaverit, EU-maiden päättäjät, tekivät kaikkensa pelastaakseen markkinavoimat.
Kansanvalta toteutuu sitten, kun kreikkalaiset tulevat kaduille ja ilmoittavat, ettei heille kelpaa EU:n paketti. Erityisesti nuoret ovat Kreikassa kommunisteja. He saattavat piankin näyttää Kataiselle, mitä kansanvalta tarkoittaa.
EU ja IMF ovat kirosanoja kreikkalaisille. Jürison mukaan saksalaiset saavat pelätä Ateenan kaduilla, ettei heitä hakata. Saksalaiset, IMF ja EU eivät ole nyt suosiossa. Keskustelu paljasti, että Kreikan perusongelmana on se, että maata on hallinnut monarkian ja sotilasjuntan kukistumisesta lähtien, vuodesta 1974 vain kolme perhettä, Papandreu, Karamanlis ja Mitsotakis. Kreikkalaisten käsitys on, että vakausrahastolla tuetaan vain näitä perheitä ja vallassa olijoita. Tavallinen kreikkalainen joutuu edelleenkin maksamaan viulut.
Arvelinkin, ettei valtiovarainministerimme Jyrki Katainen edes ymmärrä, mitä kansanvalta tarkoittaa. Toissa yönä Brysselissä koolla olleet poliitikot, 750 miljardin euron tukipaketin, kasanneet valtiovarainministerit eivät edustaneet kansanvaltaa, kuten Katainen esitti. Brysselissä ei todellakaan kansanvalta selättänyt markkinavoimia. Päinvastoin. Siellä markkinavoimien parhaat kaverit, EU-maiden päättäjät, tekivät kaikkensa pelastaakseen markkinavoimat.
Kansanvalta toteutuu sitten, kun kreikkalaiset tulevat kaduille ja ilmoittavat, ettei heille kelpaa EU:n paketti. Erityisesti nuoret ovat Kreikassa kommunisteja. He saattavat piankin näyttää Kataiselle, mitä kansanvalta tarkoittaa.
Ikestä ei pelastajaa
Ilkka Kanerva paljasti eilen Tallinnassa esiintyessään, että hän liittoutui Saksan ulkoministerin kanssa Venäjää vastaan Viron pronssimellakoiden yhteydessä. Kanervan mukaan oli selvää, että Viro oli oikeassa ja Venäjä väärässä.
”Kysymyksessä oli koko EU:n uskottavuus. Jos EU ei olisi liittoutunut Viron tueksi, koko EU olisi kadottanut merkityksensä”, Kanerva sanoi.
Kanerva esiintyi Tallinnassa suomalaisten liikemiesten järjestämässä tilaisuudessa von Krahl-teatterissa.
Kanerva oli ulkoministerinä täysin Suomen virallisen linjan mukainen: Suomi ei koskaan asetu Venäjän puolelle yhtäkään EU-maata vastaan. Kanerva korosti, miten voimakas tapahtuma Viron pronssimellaka oli. Kaikki muuttui. Suomelle tuli tärkeäksi olla Viron asialla.
Matti Vanhasen hallituksessa istui pronssimellakoiden aikaan keväällä 2007 kaksi uskomatonta hahmoa: Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva. Oudompi olisi luullut, että hallituksessa on vahvat Venäjä-kortit ja Suomen pelastusenkelit. Molemmat ovat niin sanottuja yya-miehiä ja eläneet ”kotiryssä”-ajan. Totuus oli toisenlainen.
Kanervan mukaan hänellä ei käynyt mielessäkään ottaa yhteyttä venäläiseen osapuoleen sovitellakseen Viron kriisiä. Kanerva pahoitteli, ettei suomalainen media tiennyt tätä.
Kanerva epäili, että suomalainen media luuli häntä yhä suomettuneeksi, ja sen takia järjesti hänelle julkisuudessa sellaisen myllytyksen, että hänestä päästiin eroon.
”Se varmasti vaikutti asiaan”, hän vastasi kysymykseen, haluttiinko hänestä eroon epäiltyjen hyvien suhteiden takia Venäjään.
Hän arvosteli Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvestä siitä, että tällä on liipaisinsormi turhan herkässä Venäjän suhteen.
”Jotkut piirit Virossa ovat ymmärtäneet Nato- ja EU-jäsenyyden antavan oikeuden heitellä kiviä Venäjän suuntaan. Ulkoministeri Paetilla ja pääministeri Ansipilla on terve suhde Venäjään, mutta presidentillä on liipaisinsormi turhan herkässä”, Kanerva valitti.
Hän lisäsi, että samanlaista rasittavaa uhoilua Venäjän suhteen harrastaa Baltian maiden lisäksi myös Puola. Kanervan tiedot ovat hiukan puutteelliset, sillä todellisuudessa Venäjällä Viron pääministeri Andrus Ansip voittaa epäsuosiossa Ilveksen mennen tullen. Pronssimellakoiden jälkeen Ansip on Venäjällä persona non grata.
Kanerva yritti Viron pronssimellakoiden avulla kääntää takkinsa perusteellisesti, mutta ei onnistunut vakuuttamaan tästä suomalaista mediaa.
Kanerva vahvisti ulkoministerinä sen vanhan totuuden, jonka Stalin tiesi vuonna 1939: baltti pettää aina Venäjän. Se tekee sen yhdessä Saksan kanssa.
Näin se oli jo vuonna 1939, kun Baltian maat ja Suomi heilastelivat Natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Mikään ei ole muuttunut. Kun Suomelle tuli tilaisuus kerrankin käyttää Venäjä-osaamista, mitä Kanerva teki? Hän valitsi Saksan yhdessä Venäjää vastaan. Oli ihan oikein, että Kanerva sai mennä.
”Kysymyksessä oli koko EU:n uskottavuus. Jos EU ei olisi liittoutunut Viron tueksi, koko EU olisi kadottanut merkityksensä”, Kanerva sanoi.
Kanerva esiintyi Tallinnassa suomalaisten liikemiesten järjestämässä tilaisuudessa von Krahl-teatterissa.
Kanerva oli ulkoministerinä täysin Suomen virallisen linjan mukainen: Suomi ei koskaan asetu Venäjän puolelle yhtäkään EU-maata vastaan. Kanerva korosti, miten voimakas tapahtuma Viron pronssimellaka oli. Kaikki muuttui. Suomelle tuli tärkeäksi olla Viron asialla.
Matti Vanhasen hallituksessa istui pronssimellakoiden aikaan keväällä 2007 kaksi uskomatonta hahmoa: Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva. Oudompi olisi luullut, että hallituksessa on vahvat Venäjä-kortit ja Suomen pelastusenkelit. Molemmat ovat niin sanottuja yya-miehiä ja eläneet ”kotiryssä”-ajan. Totuus oli toisenlainen.
Kanervan mukaan hänellä ei käynyt mielessäkään ottaa yhteyttä venäläiseen osapuoleen sovitellakseen Viron kriisiä. Kanerva pahoitteli, ettei suomalainen media tiennyt tätä.
Kanerva epäili, että suomalainen media luuli häntä yhä suomettuneeksi, ja sen takia järjesti hänelle julkisuudessa sellaisen myllytyksen, että hänestä päästiin eroon.
”Se varmasti vaikutti asiaan”, hän vastasi kysymykseen, haluttiinko hänestä eroon epäiltyjen hyvien suhteiden takia Venäjään.
Hän arvosteli Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvestä siitä, että tällä on liipaisinsormi turhan herkässä Venäjän suhteen.
”Jotkut piirit Virossa ovat ymmärtäneet Nato- ja EU-jäsenyyden antavan oikeuden heitellä kiviä Venäjän suuntaan. Ulkoministeri Paetilla ja pääministeri Ansipilla on terve suhde Venäjään, mutta presidentillä on liipaisinsormi turhan herkässä”, Kanerva valitti.
Hän lisäsi, että samanlaista rasittavaa uhoilua Venäjän suhteen harrastaa Baltian maiden lisäksi myös Puola. Kanervan tiedot ovat hiukan puutteelliset, sillä todellisuudessa Venäjällä Viron pääministeri Andrus Ansip voittaa epäsuosiossa Ilveksen mennen tullen. Pronssimellakoiden jälkeen Ansip on Venäjällä persona non grata.
Kanerva yritti Viron pronssimellakoiden avulla kääntää takkinsa perusteellisesti, mutta ei onnistunut vakuuttamaan tästä suomalaista mediaa.
Kanerva vahvisti ulkoministerinä sen vanhan totuuden, jonka Stalin tiesi vuonna 1939: baltti pettää aina Venäjän. Se tekee sen yhdessä Saksan kanssa.
Näin se oli jo vuonna 1939, kun Baltian maat ja Suomi heilastelivat Natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Mikään ei ole muuttunut. Kun Suomelle tuli tilaisuus kerrankin käyttää Venäjä-osaamista, mitä Kanerva teki? Hän valitsi Saksan yhdessä Venäjää vastaan. Oli ihan oikein, että Kanerva sai mennä.
maanantai 10. toukokuuta 2010
Pronssisoturi elää vahvempana kuin koskaan
Viron venäläiset eivät ole unohtaneet Pronssisotilasta. Tämä paljastui eilen Voiton päivänä, kun paikalliset venäläiset ryntäsivät kukittamaan uudella hautausmaalla seisovaa Pronssisoturia. Televisio ja lehdet kertoivat, miten tiet ovat tukossa autoista ja kuinka aina vain kasvava ihmismassa yrittää päästä hautausmaalle. Neilikoiden laskeminen pronssisotilaalle osoittautui väen paljouden takia lähes mahdottomaksi. Nyt kukkia eivät enää tuoneet vanhat veteraanit vaan valtaosa kukittajista oli nuoria venäläisiä. He jakoivat toisilleen hautausmaalla Yrjön nauhoja ja Venäjän lippuja!
Kolmen vuoden takainen mellakka ei ole unohtunut. Venäläiset nuoret ovat entistä selvemmin vieraantuneet virolaisesta yhteiskunnasta. He eivät edes yritä teeskennellä integraatiota. Heidän identiteettinsä on venäläinen. Sen he ilmaisevat Pronssipatsaalla kantamalla Venäjän lippua. Aljoshana tunnettu patsas on osa näiden nuorten identiteettiä. Patsas kertoo heille, että he eivät ole Virossa ”miehittäjinä” vaan heillä on täysi oikeus olla ylpeitä venäläisten ja toisten neuvostokansojen saavutuksista fasismin kukistamisessa.
Virolaiset sosiologit olivat huolissaan Venäjän lipuista. Sosiologi Juhan Kivirähkin mielestä venäläiset nuoret olisivat voineet kantaa Viron sinimustavalkeaa lippua. Hän piti Venäjän lippua nuorten protestina ja osoituksena heidän samaistumisestaan Venäjään eikä Viroon. Historioitsija David Vseviov arveli, että Venäjän lipun avulla venäläiset nuoret yrittävät säilyttää oman identiteettinsä. He kokevat olevansa Virossa toisen luokan kansalaisia, mutta samaistuessaan sodan voittajiin, he tuntevat itsensä ensimmäisen luokan kansalaisiksi. Vseviov huomautti, ettei Venäjä ollut toisen maailman sodan voittajavaltio vaan Neuvostoliitto. Hän ihmetteli, miksi tuoda Venäjän lippu tilaisuuteen?
Yhtenä selityksenä nuorten innostukselle käyttää tilaisuudessa Venäjän lippua saattoi olla myös Moskovassa pidetty suuri paraati, joka nostatti venäläisissä voimakasta kansallistunnetta ja ylpeyttä.
Nyt on selvää, että Pronssisotilas on Viron elävin patsas. Venäläisistä on nyt myös muodostunut se niin sanottu viides kolonna. Virolaiset kaivoivat itse oman hautansa. Viron kohtalon kysymys ei ole se, kuinka Virossa voivat virolaiset vaan se, kuinka maassa voivat venäläiset. Kansalaisuus olisi kannattanut viimeistään antaa venäläisille heti pronssimellakoiden jälkeen.
Lähteet:
http://www.tallinnapostimees.ee/?id=260368
http://www.postimees.ee/?id=260774
http://www.postimees.ee/?id=260691
Kolmen vuoden takainen mellakka ei ole unohtunut. Venäläiset nuoret ovat entistä selvemmin vieraantuneet virolaisesta yhteiskunnasta. He eivät edes yritä teeskennellä integraatiota. Heidän identiteettinsä on venäläinen. Sen he ilmaisevat Pronssipatsaalla kantamalla Venäjän lippua. Aljoshana tunnettu patsas on osa näiden nuorten identiteettiä. Patsas kertoo heille, että he eivät ole Virossa ”miehittäjinä” vaan heillä on täysi oikeus olla ylpeitä venäläisten ja toisten neuvostokansojen saavutuksista fasismin kukistamisessa.
Virolaiset sosiologit olivat huolissaan Venäjän lipuista. Sosiologi Juhan Kivirähkin mielestä venäläiset nuoret olisivat voineet kantaa Viron sinimustavalkeaa lippua. Hän piti Venäjän lippua nuorten protestina ja osoituksena heidän samaistumisestaan Venäjään eikä Viroon. Historioitsija David Vseviov arveli, että Venäjän lipun avulla venäläiset nuoret yrittävät säilyttää oman identiteettinsä. He kokevat olevansa Virossa toisen luokan kansalaisia, mutta samaistuessaan sodan voittajiin, he tuntevat itsensä ensimmäisen luokan kansalaisiksi. Vseviov huomautti, ettei Venäjä ollut toisen maailman sodan voittajavaltio vaan Neuvostoliitto. Hän ihmetteli, miksi tuoda Venäjän lippu tilaisuuteen?
Yhtenä selityksenä nuorten innostukselle käyttää tilaisuudessa Venäjän lippua saattoi olla myös Moskovassa pidetty suuri paraati, joka nostatti venäläisissä voimakasta kansallistunnetta ja ylpeyttä.
Nyt on selvää, että Pronssisotilas on Viron elävin patsas. Venäläisistä on nyt myös muodostunut se niin sanottu viides kolonna. Virolaiset kaivoivat itse oman hautansa. Viron kohtalon kysymys ei ole se, kuinka Virossa voivat virolaiset vaan se, kuinka maassa voivat venäläiset. Kansalaisuus olisi kannattanut viimeistään antaa venäläisille heti pronssimellakoiden jälkeen.
Lähteet:
http://www.tallinnapostimees.ee/?id=260368
http://www.postimees.ee/?id=260774
http://www.postimees.ee/?id=260691
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Kreikka kaataa Viron euron
Huonot uutiset Kreikan suunnalta saattavat olla kohtalokkaita Virolle. Viron pääsy euro-maiden joukkoon ei riipu Virosta itsestään vaan sen ratkaiseekin Kreikka. Jos EU-maat saavat tarpeekseen ongelmia tuottavista euro-maista, uusien jäsenmaiden euroon liittymistä varmasti lykätään.
Viron hallitusvastuussa oleva reformipuolue on sitoutunut niin vahvasti euron tuloon, että jos euroon liittyminen lykkääntyy, seuraukset saattavat olla tuhoisat. Viron hallitus voi kaatua jo ennen ensi kevään vaaleja. Näin saattaa käydä, vaikka euro katoaisi kokonaan maailman markkinoilta.
Virossa on uskottu euron tuovan investointeja. Euro on mantra, jonka kuvitellaan nostavan Viron talouden taas nousuun, tuovan työpaikkoja ja nostavan palkkoja. Suomessa on ollut euro jo vuosia, mutta investoinnit kiertävät silti Suomen kaukaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne Suomenlahden eteläpuolella olisi toisenlainen.
Viroon on tullut yhä kiihtyvällä tahdilla suomalaisia alihankintayrityksiä. S-ryhmä etsii halpoja tuottajia omille tuotemerkeilleen. Viron matka tytäryhtiötaloudeksi, Suomen siirtomaaksi on sen sijaan entistä kiivaampaa. Kuten eräs suomalainen yritysjohtaja sanoi, Viron paras kilpailuvaltti on alhaiset palkat ja niitä pitää vielä alentaa.
Ruotsalaisten pankkien Swedbankin ja SEB:in käyttäytyminen Baltiassa ja Ukrainassa ei mitenkään eroa ranskalaisten ja saksalaisten pankkien toheloinnista Kreikassa. Samalla tavalla siellä rakennettiin kiinteistökuplaa ja tulevaisuutta vailla todellisia riskianalyysejä. Kaikki Baltiassa rakentui väärälle mielikuvalle maiden elinkelpoisuudesta. Propagandaa rakennettiin vääristelemällä historiaa ja tuottamalla hölynpölyä maiden ”vaikeasta” menneisyydestä.
Ruotsalaispankit menivät halpaan ja maksavat siitä itse laskun. Virossa pelätään nyt, että ryvettyneet pankit, Swedbank ja SEB yhdistyvät. Se merkitsisi Viron viimeisille hyväpalkkaisille valkokaulustyöläisille piinaviikkoja. Puolen pankkivirkailijoista saisivat lähteä.
Virossa ei pitäisi olla todellisuudessa ollenkaan kiire liittyä euroon. Englanti ja Ruotsi tuskin enää koskaan liittyvät tämän maksukierroksen jälkeen euroon. Viron hinkua päästä euroon ei selitä mikään muu kuin perinteinen fenno-ugrien huono itsetunto. Samalla tavalla kuin Suomi hakusi kovaan ytimeen, virolaiset eivät usko olevansa lännessä ilman euroa. Me periferiset satelliitit, ruotsalaisten mielestä mongoleilta vaikuttavat kansat, juoksemme amokia muiden mieliksi.
Euroon ei pitäisi ottaa maita, joilla ei ole minkäänlaista kykyä osallistua euron pelastustalkoisiin. Kuolemankielissä olevan taloutensa kanssa kamppailevasta Virosta ei koskaan saada maksumiestä Kreikalle saati muille velkaisille Etelä-Euroopan maille.
Paras ehdotus, joka Kreikan kriisin yhteydessä on vastaan tullut, oli eräs Kauppalehden kommentoijan ehdotus, että kriisistä selvitään sosialisoimalla Kreikan laivanvarustamot ja tuotantolaitokset. Kauanko menee, että ajatus nousee blogikommentista otsikkoon?
Viron hallitusvastuussa oleva reformipuolue on sitoutunut niin vahvasti euron tuloon, että jos euroon liittyminen lykkääntyy, seuraukset saattavat olla tuhoisat. Viron hallitus voi kaatua jo ennen ensi kevään vaaleja. Näin saattaa käydä, vaikka euro katoaisi kokonaan maailman markkinoilta.
Virossa on uskottu euron tuovan investointeja. Euro on mantra, jonka kuvitellaan nostavan Viron talouden taas nousuun, tuovan työpaikkoja ja nostavan palkkoja. Suomessa on ollut euro jo vuosia, mutta investoinnit kiertävät silti Suomen kaukaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne Suomenlahden eteläpuolella olisi toisenlainen.
Viroon on tullut yhä kiihtyvällä tahdilla suomalaisia alihankintayrityksiä. S-ryhmä etsii halpoja tuottajia omille tuotemerkeilleen. Viron matka tytäryhtiötaloudeksi, Suomen siirtomaaksi on sen sijaan entistä kiivaampaa. Kuten eräs suomalainen yritysjohtaja sanoi, Viron paras kilpailuvaltti on alhaiset palkat ja niitä pitää vielä alentaa.
Ruotsalaisten pankkien Swedbankin ja SEB:in käyttäytyminen Baltiassa ja Ukrainassa ei mitenkään eroa ranskalaisten ja saksalaisten pankkien toheloinnista Kreikassa. Samalla tavalla siellä rakennettiin kiinteistökuplaa ja tulevaisuutta vailla todellisia riskianalyysejä. Kaikki Baltiassa rakentui väärälle mielikuvalle maiden elinkelpoisuudesta. Propagandaa rakennettiin vääristelemällä historiaa ja tuottamalla hölynpölyä maiden ”vaikeasta” menneisyydestä.
Ruotsalaispankit menivät halpaan ja maksavat siitä itse laskun. Virossa pelätään nyt, että ryvettyneet pankit, Swedbank ja SEB yhdistyvät. Se merkitsisi Viron viimeisille hyväpalkkaisille valkokaulustyöläisille piinaviikkoja. Puolen pankkivirkailijoista saisivat lähteä.
Virossa ei pitäisi olla todellisuudessa ollenkaan kiire liittyä euroon. Englanti ja Ruotsi tuskin enää koskaan liittyvät tämän maksukierroksen jälkeen euroon. Viron hinkua päästä euroon ei selitä mikään muu kuin perinteinen fenno-ugrien huono itsetunto. Samalla tavalla kuin Suomi hakusi kovaan ytimeen, virolaiset eivät usko olevansa lännessä ilman euroa. Me periferiset satelliitit, ruotsalaisten mielestä mongoleilta vaikuttavat kansat, juoksemme amokia muiden mieliksi.
Euroon ei pitäisi ottaa maita, joilla ei ole minkäänlaista kykyä osallistua euron pelastustalkoisiin. Kuolemankielissä olevan taloutensa kanssa kamppailevasta Virosta ei koskaan saada maksumiestä Kreikalle saati muille velkaisille Etelä-Euroopan maille.
Paras ehdotus, joka Kreikan kriisin yhteydessä on vastaan tullut, oli eräs Kauppalehden kommentoijan ehdotus, että kriisistä selvitään sosialisoimalla Kreikan laivanvarustamot ja tuotantolaitokset. Kauanko menee, että ajatus nousee blogikommentista otsikkoon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
