(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/29/polanski-ja-muisti/)
Uutinen Polanskin pidätyksestä Sveitsissä järkytti. Ennen kaikkea siksi, että toimittajat kirjoittivat Polanskin raiskanneen ja huumanneen alaikäisen tytön. Minulla oli aivan toinen muistikuva. Kerroin tädilleni puolukkametsässä Kuusamossa, että tytön äitihän suorastaan paritti tyttöä Polanskille. Muistini mukaan Polanski myös istui tuomiota vankilassa. Tämä muistikuva osoittautui vääräksi, mutta siitä myöhemmin.
Päätin ensi töikseni Tallinnaan palattuani lukea Polanskin elämäkerrasta hänen versionsa tapahtumien kulusta Los Angelesissa vuonna 1977. Käsittämätöntä muuten, että sanomalehdistöstä ovat kadonneet ikäpolveni toimittajat, jotka olisivat voineet omasta muististaan epäillä syytöksiä. Uutisessa siteerattiin englantilaista Daily Telegraphia, jotta asialle saatiin vakuuttavuutta. Suomestakin olisi löytynyt tietoa riittävästi, jos toimittajilla vain olisi muisti. En tarkoita tällä sitä, että Polanskin versio olisi ainoa oikea, mutta ainakin yhtä oikea kuin syytökset raiskauksesta ja huumaamisesta.
Omat muistikuvani eivät olleet täsmällisiä. Pidän Polanskista, joten mielelläni ymmärrän häntä. Erityisesti pidän Polanskin elokuvista Chinatown ja Frantic. Muut elokuvat ovat liian taiteellisia eivätkä ole minun makuuni. Minusta tuli Polanski-fani vasta luettuani hänen elämänkertansa Roman. Suomeksi sen julkaisi WSOY vuonna 1984. Se on sukua toisen hölökikkelin, Klaus Kinskin elämäkerralle. Kumpaakaan herraa ei vaivaa turha moralismi. Oma muistikuvani tuosta ajasta on vähän samanlainen. Vanhan kuppilassa ystävättäreni kysyi, että pitääkö sellaiselle miehelle sanoa ”hei”, jonka kanssa on ollut sängyssä? Sellaista se oli, viattomuuden aika.
Tällä kertaa en siis aio puolustaa Viron venäläisiä vaan hölökikkeleitä. Pidän mielessä sen, että on sopimatonta ja rikollista sekaantua alaikäiseen. Mutta siltikin Polanskin versio tapahtumien kulusta on varsin mielenkiintoinen.
Muistelmissa Sandrana esiintyvä tyttö haluaa malliksi. Hänen äitinsä Jane on erityisen otettu, kun saa tyttönsä kuuluisan elokuvaohjaajan valokuvattavaksi Voguen joulunumeroon. Äitikin on vähän tyrkyllä. Sandran isosisko makaa puolestaan jonkun Polanskin tutun kanssa, kuuluisa mies hänkin. Sitä kautta Sandra löytyi.
Polanskilla on syynsä varsin yksityiskohtaisesti muistaa Sandran sanomiset ja tekemiset. Tämä Lolita rehentelee seksuaalisilla kokemuksillaan mainostaen olleensa sukupuoliyhteydessä ensimmäisen kerran kahdeksanvuotiaana. Vaikka kuinka olisi hölökikkeli, mielestäni Polanskilla olisi pitänyt tässä kohden hälytyskellojen soida, mutta ei. Se seksuaalinen kiihko, niin kuin Polanski selittää elämänjanoaan. Sandra yrittää tehdä vaikutuksen aikuiseen mieheen ja onnistuu. Polanski ei jätä kertomatta, montako kertaa Sandra riisuu puseronsa pyytämättä ja esittelee sieviä rintojaan. Nuoret naiset ovat kauniita, minä tiedän sen.
Kuvaussessio Jack Nicholsonin uima-altaalla on oma lukunsa. Sandra ei taaskaan malta pitää vaatteita päällään ja riisuu enemmän kuin on tarpeen. Sandra ehdottaa Nicholsonin viinojen juontia eli shampanjapullon avaamista jääkaapista. Pullo jää puolilleen ja siitä kaadetaan kolme lasia, yksi myös Nicholsonin talon oven aukaisseelle naapurille. Polanski painottaa muistelmissaan, miten vähän alkoholia käytettiin tuona kuvaussessiona. Myöskään huumeita ei Polanskin mukaan käytetty. Tuon ajan lempihuume oli Quaalude, jota sekä Sandra että hänen siskonsa mielellään nappailivat. Tai niin Sandra kehuskeli.
Polanski osaa kuvata Lolitansa muistelmissaan niin, ettei tytön suostuvaisuudesta jää pienintäkään epäilystä. Nicholsonin naisystävä Anjelica Huston oli tullut kotiin kesken kuuluisan kohtauksen eli sen niin sanotun seksiin pakottamisen. Polanski kehtaa muistaa, miten Sandra kesken rakastelun säikähtää sisäpuhelimen ääntä, mutta rauhoittuu, kun tajuaa, ettei rakastavaisten piilopaikkaan ole ketään tulossa. Että se hölökikkeli muistaa senkin eli ei jätä naiselle viikunanlehteäkään puolustukseksi.
Tarinan loppu on painajaismaista luettavaa. Polanskin pettävät kaikki mahdolliset tahot. Vogue vetäytyy ensimmäisenä väittäen, ettei sillä ollut sopimusta Polanskin kanssa valokuvista. Anjelica Huston olisi voinut todistaa oikeudessa Polanskin puolesta, mutta hänkin vetäytyy. Kotietsinnässä hänen luotaan on löydetty hiukan kokaiinia. Hän tekee poliisin kanssa sopimuksen, ettei todista Polanskin puolesta ja vapautuu huumesyytöksistä. Polanski on syystäkin katkera.
Polanski viettää tutkintavankeudessa 42 päivää. Hänen vankila-aikansa teki vaikutuksen. Polanski alkoi vankilassa siivoojaksi, hän hölkkäsi, punnersi ja kirjoitti. Uskomatonta luettavaa. Masennuksesta kärsivän Suomen kansan olisi syytä tutustua Polanskin kykyyn selvitä hirveistä elämäntilanteista. Hän ei tunne sellaista sanaa kuin masennus!
Polanskin pidätys ja yli kolmekymmentä vuotta vanhan epäsiveähkön seksisuhteen esiin nostaminen paljastaa, että elämme puritaanista aikaa. Polanski muuten vihjaa muistelmissaan, että Sandralla olisi ollut suhde isäpuoleensa. Se tästä saippuaoopperasta nyt vielä puuttuu.
tiistai 29. syyskuuta 2009
lauantai 26. syyskuuta 2009
EU puuttui Viron viisumikieltoihin
(Apartheid-katsaus viikko 39/2009)
Venäläisen kansanedustaja Sergei Markovin viisumifarssi paljasti, miten paljon Saksa kunnioittaa virolaisen ministerin allekirjoitusta: pyyhkäisee sillä ”hanuriaan”.
Viro oli asettanut politologina ja Viron arvostelijana tunnetun Sergei Markovin mustalle listalle eli estänyt häneltä viisumin saannin Schengen-maihin 10 vuodeksi. Virolaiset suuttuivat Markoville, kun tämä oli virolaislehtien mukaan avoimesti kehuskellut avustajansa järjestäneen Viroa vastaan suunnatun kyberhyökkäyksen Pronssiyön jälkeen. Asialle ei löytynyt mitään todisteita ja Markov on kiistänyt koko asian.
Markoville selvisi Viron sisäministeriön asettama maahantulokielto Frankfurtissa hänen ollessa matkalla Euroopan Neuvoston kokoukseen Strasbourgiin. Saksalaiset rajavartijat ottivat Markovin sivuun ja kertoivat mustasta listasta. Lentokentällä asia herätti hilpeyttä venäläisessä delegaatiossa. Saksalaiset rajavartijat sanoivat virolaisista muutaman painokelvottoman sanan. Parin puhelinsoiton päästä sekä saksalaiset että ranskalaiset päästivät Markovin jatkamaan matkaansa. Maat katsoivat, ettei virolaisten pyrkimys estää venäläisiä kansanedustajia hoitamasta heille kuuluvia diplomaattisia tehtäviä ole Viron tahdon asia eikä sido heitä.
Markovin oma käsitys oli, että hän oli joutunut Viron hampaisiin, koska hän on Euroopan Neuvostossa muistuttanut, ettei Viro ole demokraattinen maa ja että Viro on Euroopan häpeäpilkku. Sergei Markov kutsui jo kymmenen vuotta sitten Viroa apartheid-valtioksi. Hänen mielestään Viron apartheid tulee purkaa Etelä-Afrikan totuuskomission tapaan siten, että Viroa 15 vuotta hallinneilta apartheid-hallituksilta kielletään toimiminen politiikassa.
Markovin viisumiongelman otti hoitaakseen Venäjän ulkoministeriö. Venäjän ulkoministeriön mukaan he eivät olleet yhteydessä Viroon vaan EU:hun. Parin päivän päästä Viron ulkoministeriö antoikin Viron sisäministerin tehtäviä hoitavalle Rein Langille määräyksen poistaa Markov Schengenin mustalta listalta. Sen Lang tekikin. Viron ulkoministeriön kansleri on tunnustanut, että painostus viisumikiellon purkuun tuli EU:sta. Hyvien diplomaattitapojen mukaista ei ole se, että jonkun maan kansanedustajia tai ministereitä laitetaan mustalle listalle. Markoville jäi vielä maahantulokielto Viroon.
Marssijärjestys tuli kuitenkin selväksi. Kun Lavrov soittaa EU:ssa siihen puhelinnumeroon, joka Henry Kissingeriltä oli hukassa, Virossa tapahtuu.
Sekin tuli selväksi, että Venäjä ja Saksa ovat ystäviä.
Pienten kansojen paras turvallisuustakuu on hyvä maine. Tässä suhteessa Viro on turvallisuusuhka Suomelle, sillä Viro tekee kaikkensa pilatakseen pienten kansojen maineen.
P.S. Yhdysvaltain ulkoministerinä toiminut Henry Kissinger on pilkannut EU:ta mahdottomaksi. Hän kysyi esimerkinomaisesti, mikä on EU:n ulkoministerin puhelinnumero? Ei sellaista ole.
Vähän sama asia kuin 9/11-hyökkäyksen aikoihin New Yorkissa, kun pormestarin piti soittaa Yhdysvaltain ilmavoimille, että ilmatila pitää sulkea. Mikä on Ilmavoimien puhelinnumero? Ei sitäkään löytynyt puhelinluettelosta eikä numerotiedustelusta.
Venäläisen kansanedustaja Sergei Markovin viisumifarssi paljasti, miten paljon Saksa kunnioittaa virolaisen ministerin allekirjoitusta: pyyhkäisee sillä ”hanuriaan”.
Viro oli asettanut politologina ja Viron arvostelijana tunnetun Sergei Markovin mustalle listalle eli estänyt häneltä viisumin saannin Schengen-maihin 10 vuodeksi. Virolaiset suuttuivat Markoville, kun tämä oli virolaislehtien mukaan avoimesti kehuskellut avustajansa järjestäneen Viroa vastaan suunnatun kyberhyökkäyksen Pronssiyön jälkeen. Asialle ei löytynyt mitään todisteita ja Markov on kiistänyt koko asian.
Markoville selvisi Viron sisäministeriön asettama maahantulokielto Frankfurtissa hänen ollessa matkalla Euroopan Neuvoston kokoukseen Strasbourgiin. Saksalaiset rajavartijat ottivat Markovin sivuun ja kertoivat mustasta listasta. Lentokentällä asia herätti hilpeyttä venäläisessä delegaatiossa. Saksalaiset rajavartijat sanoivat virolaisista muutaman painokelvottoman sanan. Parin puhelinsoiton päästä sekä saksalaiset että ranskalaiset päästivät Markovin jatkamaan matkaansa. Maat katsoivat, ettei virolaisten pyrkimys estää venäläisiä kansanedustajia hoitamasta heille kuuluvia diplomaattisia tehtäviä ole Viron tahdon asia eikä sido heitä.
Markovin oma käsitys oli, että hän oli joutunut Viron hampaisiin, koska hän on Euroopan Neuvostossa muistuttanut, ettei Viro ole demokraattinen maa ja että Viro on Euroopan häpeäpilkku. Sergei Markov kutsui jo kymmenen vuotta sitten Viroa apartheid-valtioksi. Hänen mielestään Viron apartheid tulee purkaa Etelä-Afrikan totuuskomission tapaan siten, että Viroa 15 vuotta hallinneilta apartheid-hallituksilta kielletään toimiminen politiikassa.
Markovin viisumiongelman otti hoitaakseen Venäjän ulkoministeriö. Venäjän ulkoministeriön mukaan he eivät olleet yhteydessä Viroon vaan EU:hun. Parin päivän päästä Viron ulkoministeriö antoikin Viron sisäministerin tehtäviä hoitavalle Rein Langille määräyksen poistaa Markov Schengenin mustalta listalta. Sen Lang tekikin. Viron ulkoministeriön kansleri on tunnustanut, että painostus viisumikiellon purkuun tuli EU:sta. Hyvien diplomaattitapojen mukaista ei ole se, että jonkun maan kansanedustajia tai ministereitä laitetaan mustalle listalle. Markoville jäi vielä maahantulokielto Viroon.
Marssijärjestys tuli kuitenkin selväksi. Kun Lavrov soittaa EU:ssa siihen puhelinnumeroon, joka Henry Kissingeriltä oli hukassa, Virossa tapahtuu.
Sekin tuli selväksi, että Venäjä ja Saksa ovat ystäviä.
Pienten kansojen paras turvallisuustakuu on hyvä maine. Tässä suhteessa Viro on turvallisuusuhka Suomelle, sillä Viro tekee kaikkensa pilatakseen pienten kansojen maineen.
P.S. Yhdysvaltain ulkoministerinä toiminut Henry Kissinger on pilkannut EU:ta mahdottomaksi. Hän kysyi esimerkinomaisesti, mikä on EU:n ulkoministerin puhelinnumero? Ei sellaista ole.
Vähän sama asia kuin 9/11-hyökkäyksen aikoihin New Yorkissa, kun pormestarin piti soittaa Yhdysvaltain ilmavoimille, että ilmatila pitää sulkea. Mikä on Ilmavoimien puhelinnumero? Ei sitäkään löytynyt puhelinluettelosta eikä numerotiedustelusta.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
USA:lla ei ole suurlähettilästä Virossa
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/19/usalla-ei-ole-suurlahettilasta-virossa/
USA ei ole nimittänyt uutta suurlähettilästä Viroon sitten tammikuun, kun edellinen suurlähettiläs poistui maasta. Asiasta kertoi eilen Viron television iltauutiset. Selityksenä unohdukselle tarjoiltiin USA:n ulkoasian hallinnon sekavuutta. Olisi suuri kiusaus päätellä, että USA:n näkemys Baltian maiden geopoliittisesta merkityksestä on paljastunut. Se on täydellinen mitättömyys.
Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. USA:n ulkoasiain hallinto saattaa säästää. Sille riittää, että Virossa presidentti on amerikkalainen. Jo ulkoministerinä olleessaan Toomas Hendrik Ilves kävi kertomassa kuulumisensa aina ensin Yhdysvaltain suurlähetystössä ja vasta sitten suuntasi Kadriorgiin Viron presidentin luokse, joka tuolloin oli Lennart Meri. Ilveksen lojaalisuuden suunnasta ei ole koskaan ollut mitään epäselvyyttä.
USA:n presidentti Barack Obaman päätös jättää rakentamatta ohjuskilpi Puolaan ja Tsekkiin on virolaisten lehtien mukaan nostattanut sapekkaita kommentteja Puolassa ja Tsekissä. Puolassa oltiin sitä mieltä, että USA myi heidät Venäjälle. Molemmissa maissa tehtiin johtopäätökset, että maiden on aika vetää joukkonsa pois Afganistanista. Tällaisia ovat Amerikan ystävät!
On selvää, että Viron joukot ovat Afganistanissa samasta syystä, ostamassa ystävyyttä Yhdysvalloilta ja Englannilta. Ystävyyden aitous on juuri niin syvää kuin hevosen ja sen perskärpäsen.
Viro antaa panoksensa Yhdysvalloissa myös Barack Obaman ja hänen oletetun sosialisminsa vastaiseen taisteluun. Viron antikommunistinen toivo Mart Laar matkustaa puhumaan Ronald Reaginin muistotilaisuuteen Yhdysvaltoihin. Laar kertoi ihailevansa rajattomasti Reagania, kun tämä niin sattuvasti sanoi jotakin ikävää Neuvostoliiton ja sosialismin olemuksesta.
Yhdysvaltain neokonservatiiveilla on eväät vähissä, kun ideologista apua tarvitaan natsi-intoilija Laarilta.
USA ei ole nimittänyt uutta suurlähettilästä Viroon sitten tammikuun, kun edellinen suurlähettiläs poistui maasta. Asiasta kertoi eilen Viron television iltauutiset. Selityksenä unohdukselle tarjoiltiin USA:n ulkoasian hallinnon sekavuutta. Olisi suuri kiusaus päätellä, että USA:n näkemys Baltian maiden geopoliittisesta merkityksestä on paljastunut. Se on täydellinen mitättömyys.
Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. USA:n ulkoasiain hallinto saattaa säästää. Sille riittää, että Virossa presidentti on amerikkalainen. Jo ulkoministerinä olleessaan Toomas Hendrik Ilves kävi kertomassa kuulumisensa aina ensin Yhdysvaltain suurlähetystössä ja vasta sitten suuntasi Kadriorgiin Viron presidentin luokse, joka tuolloin oli Lennart Meri. Ilveksen lojaalisuuden suunnasta ei ole koskaan ollut mitään epäselvyyttä.
USA:n presidentti Barack Obaman päätös jättää rakentamatta ohjuskilpi Puolaan ja Tsekkiin on virolaisten lehtien mukaan nostattanut sapekkaita kommentteja Puolassa ja Tsekissä. Puolassa oltiin sitä mieltä, että USA myi heidät Venäjälle. Molemmissa maissa tehtiin johtopäätökset, että maiden on aika vetää joukkonsa pois Afganistanista. Tällaisia ovat Amerikan ystävät!
On selvää, että Viron joukot ovat Afganistanissa samasta syystä, ostamassa ystävyyttä Yhdysvalloilta ja Englannilta. Ystävyyden aitous on juuri niin syvää kuin hevosen ja sen perskärpäsen.
Viro antaa panoksensa Yhdysvalloissa myös Barack Obaman ja hänen oletetun sosialisminsa vastaiseen taisteluun. Viron antikommunistinen toivo Mart Laar matkustaa puhumaan Ronald Reaginin muistotilaisuuteen Yhdysvaltoihin. Laar kertoi ihailevansa rajattomasti Reagania, kun tämä niin sattuvasti sanoi jotakin ikävää Neuvostoliiton ja sosialismin olemuksesta.
Yhdysvaltain neokonservatiiveilla on eväät vähissä, kun ideologista apua tarvitaan natsi-intoilija Laarilta.
torstai 17. syyskuuta 2009
Moraaliton tuki Hitlerin ihailijoille Yleltä
Ylen eilinen dokumentti, toimittaja Marko Lönnqvistin tekemä Toinen maailmansota jatkuu oli moraaliton ja vaatii siksi muutaman kommentin. Toimittaja Lönnqvist ei kertakaan maininnut, että Virolle miehitysmyytti on elintärkeä tekosyy venäläisen vähemmistön kansalaisuuden riistolle. On toimittajan ammattitaidottomuutta jättää niin oleellinen asia kertomatta. Historian tulkinta vaikuttaa suoraan tähän päivään. Toimittajan tulisi uskaltaa kertoa tällainen asia, vaikka kuinka haluaisi pitää virolaisten puolta.
Toinen huomautettava asia oli virolaisten haastateltavien suojelu. Jos sellaisen virolaisen neuvostoaikaisen suuruuden kuin Väino Väljaksen kaivaa esille, täytyy uskaltaa tivata, ratkaisiko Väljas Nicaraguan kiistoja Mihail Gorbatsovin nimeämänä erityissuurlähettiläänä konepistooli ohimollaan? Toimittaja ei ollut aiheensa tasalla, koska hän ei tiennyt sitä, että Virossa käytetään miehityssanaa synonyyminä Neuvosto-Viron sosialistiselle tasavallalle. Jos Väljas erehtyy puhumaan miehityksestä, toimittajan tehtävä on uskaltaa paljastaa haastateltavansa takinkääntö.
Ohjelmassa esiintyi myös Marju Lauristin puhumassa Venäjän orwellilaisesta historiankirjoituksesta. Käsittääkseni televisiodokumentissa vuodelta 1940, jossa virolaiset kommunistit vaativat Viron liittämistä Neuvostoliittoon, toinen lavalla olleista oli Johannes Lauristin, Marju Lauristinin isä. En uskalla vannoa, mutta toinen saattoi olla Neeme Ruus, entisen presidentti Arnold Rüütelin vaimon, Ingridin isä. Tekstitys olisi ollut paikallaan, koska se olisi voinut paljastaa suoran yhteyden kommunisti-Virosta tämän päivän johtajiin. Marju Lauristin itse ei koskaan antanut toimittajien haastatella äitiään, Olga Lauristinia, joka myös kuului Neuvosto-Viron perustajiin. Olen itse todistanut, miten Viron filmiarkistossa kirjoitetaan neuvostoaikaisia kuvatekstejä uusiksi, joten intelligentsian edustajana Marju Lauristinin olisi kannattanut puhua vain itsestään.
Epäeettisimpiä olivat kuitenkin Viron Joseph Mengelen, opetusministeri Tõnis Lukaksen lausunnot Stalinista virolaisille pahempana kuin Hitler. Se on lause, josta opetusministeri sivistyneessä maailmassa eroaisi. Virolaiset selittävät itselleen, että heidän juutalaisensa tappoivat saksalaiset. Viroon tuotujen 20 000 Euroopan juutalaisen tuhoamisen virolaiset laittavat myös saksalaisten piikkiin. Toimittajien tehtävä on olla ajan tasalla, mitä Natsimiehityksen aikana Virossa tapahtui, jotta tällaisia pöyristyttäviä lausuntoja ei menisi televisioon. Virolaisille tulee tällaisissa yhteyksissä aina muistuttaa siitä, että Stalinin kyydityksissä kuoli virolaisia murto-osa siitä, mitä he itse tuhosivat juutalaisia Natsimiehityksen aikana. Suomalaiset eivät voi loputtomasti antaa virolaisten esittää täydellisen viatonta omissa rikoksissaan. Jos opetusministeri on näin tietämätön, toimittajan kunnia on paljastaa juuri hänen fasistiset käsityksensä.
Tõnis Lukas kuuluu Isanmaa-puolueeseen, jonka puheenjohtaja Mart Laar on tunnettu natsimielisyydestään. Hän rehabilitoi metsäveljiä ja SS-upseereita vapaustaistelijoina. Ehkä tämäkin kytkentä olisi pitänyt mainita. Nyt Lönnqvistin dokumentti kiitettävästi paljasti Hitlerin viimeisen bunkkerin löytyvät Virosta.
Toinen huomautettava asia oli virolaisten haastateltavien suojelu. Jos sellaisen virolaisen neuvostoaikaisen suuruuden kuin Väino Väljaksen kaivaa esille, täytyy uskaltaa tivata, ratkaisiko Väljas Nicaraguan kiistoja Mihail Gorbatsovin nimeämänä erityissuurlähettiläänä konepistooli ohimollaan? Toimittaja ei ollut aiheensa tasalla, koska hän ei tiennyt sitä, että Virossa käytetään miehityssanaa synonyyminä Neuvosto-Viron sosialistiselle tasavallalle. Jos Väljas erehtyy puhumaan miehityksestä, toimittajan tehtävä on uskaltaa paljastaa haastateltavansa takinkääntö.
Ohjelmassa esiintyi myös Marju Lauristin puhumassa Venäjän orwellilaisesta historiankirjoituksesta. Käsittääkseni televisiodokumentissa vuodelta 1940, jossa virolaiset kommunistit vaativat Viron liittämistä Neuvostoliittoon, toinen lavalla olleista oli Johannes Lauristin, Marju Lauristinin isä. En uskalla vannoa, mutta toinen saattoi olla Neeme Ruus, entisen presidentti Arnold Rüütelin vaimon, Ingridin isä. Tekstitys olisi ollut paikallaan, koska se olisi voinut paljastaa suoran yhteyden kommunisti-Virosta tämän päivän johtajiin. Marju Lauristin itse ei koskaan antanut toimittajien haastatella äitiään, Olga Lauristinia, joka myös kuului Neuvosto-Viron perustajiin. Olen itse todistanut, miten Viron filmiarkistossa kirjoitetaan neuvostoaikaisia kuvatekstejä uusiksi, joten intelligentsian edustajana Marju Lauristinin olisi kannattanut puhua vain itsestään.
Epäeettisimpiä olivat kuitenkin Viron Joseph Mengelen, opetusministeri Tõnis Lukaksen lausunnot Stalinista virolaisille pahempana kuin Hitler. Se on lause, josta opetusministeri sivistyneessä maailmassa eroaisi. Virolaiset selittävät itselleen, että heidän juutalaisensa tappoivat saksalaiset. Viroon tuotujen 20 000 Euroopan juutalaisen tuhoamisen virolaiset laittavat myös saksalaisten piikkiin. Toimittajien tehtävä on olla ajan tasalla, mitä Natsimiehityksen aikana Virossa tapahtui, jotta tällaisia pöyristyttäviä lausuntoja ei menisi televisioon. Virolaisille tulee tällaisissa yhteyksissä aina muistuttaa siitä, että Stalinin kyydityksissä kuoli virolaisia murto-osa siitä, mitä he itse tuhosivat juutalaisia Natsimiehityksen aikana. Suomalaiset eivät voi loputtomasti antaa virolaisten esittää täydellisen viatonta omissa rikoksissaan. Jos opetusministeri on näin tietämätön, toimittajan kunnia on paljastaa juuri hänen fasistiset käsityksensä.
Tõnis Lukas kuuluu Isanmaa-puolueeseen, jonka puheenjohtaja Mart Laar on tunnettu natsimielisyydestään. Hän rehabilitoi metsäveljiä ja SS-upseereita vapaustaistelijoina. Ehkä tämäkin kytkentä olisi pitänyt mainita. Nyt Lönnqvistin dokumentti kiitettävästi paljasti Hitlerin viimeisen bunkkerin löytyvät Virosta.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Venäjän kansalaiset vaaliuurnille Virossa
(Apartheid-katsaus viikko 37/2009)
Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Heiki Sibul kertoi sivulauseessa televisiouutisissa, että lokakuun paikallisvaaleissa ensimmäistä kertaa saavat äänestää myös Virossa asuvat Venäjän kansalaiset. Asia ei herättänyt minkäänlaisia reaktioita, ei virolaisissa eikä venäläisissä. Osittain siksi, että väistämättömyydestä tehtiin hyve.
Virossa saavat äänestää nyt paikallisvaaleissa periaatteessa kaikki maassa pysyvästi asuvat henkilöt. Aikaisemmin Venäjän kansalaiset saivat äänestää, jos he olivat rekisteröityneet etukäteen äänestäjiksi. Kun tämä este oli poistettu, uutena kiusantekona esitettiin vaatimus viiden vuoden pysyvästä asumisesta paikkakunnalla.
Mitä on pysyvä asuminen? Venäläiset saivat pysyviä oleskelulupia hitaasti. Viron kansalaisuusvirasto pelleili erilaisilla 1, 3 ja 5 vuoden väliaikaisilla oleskeluluvilla. Venäläiset maksoivat oleskeluluvistaan joka välissä. Vasta vuonna 2006 kaikkien venäläisten väliaikaiset oleskeluluvat muutettiin pysyväksi. Päätöksen joutui tekemään nykyinen pääministeri, reformipuolueen Andrus Ansip. Natsi-Ansip taipui Euroopan vaatimuksesta, sillä Viron Schengen-jäsenyys ei olisi ollut mahdollinen ilman, että Viro vastaa asukkaistaan eli ottaa heidät takaisin. Schengen oli lopullinen tuho virolaisten unelmalle saada venäläiset maasta ulos.
Turha mainitakaan, että sain itse EU-kansalaisena äänestää jo edellisissä paikallisvaaleissa. Naapurini, Virossa syntynyt ja 60 vuotta maassa asunut venäläinen ei saanut. .
Kiinnostavaa on se, että Virossa olevat ei-kansalaiset eivät saa vieläkään asettua ehdolle paikallisvaaleissa. Heitä on maassa noin 107 000. Viro lupasi jo vuonna 1993 tullessaan hyväksytyksi Euroopan Neuvoston jäseneksi, että ei-kansalaiset saavat myös asettua paikallisvaaleissa ehdolle. Tätä lupausta Viro ei ole vieläkään täyttänyt eikä aio kai koskaan täyttääkään. Virolaisten pääneuvottelija oli tuolloin Tunne Kelam, nykyisin europarlamentaarikko (ja fasisti). Hän rauhoitteli virolaisia, että lupauksesta ei tarvitse välittää, sillä sen noudattamatta jättämisestä ei tule mitään rangaistusta. Hänen rouvansa, amerikkalainen Mari-Ann Kelam suolsi Viron delegaation nimissä puhtaalla englannin kielellä erilaista tiedotta siihen tahtiin, että EN:ssä epäiltiin vain, kykeneekö Viro teknisesti toteuttamaan vaalit silloin noin puolen miljoonan ei-kansalaisen kanssa. Ei kyennyt.
Ainoa, joka asiasta valitti, oli suomalainen kansanedustaja Tarja Halonen. Halosen mielestä sellaiset petolliset uudet jäsenet kuin Viro olisi pitänyt laittaa erityistarkkailuun. Asia on 15 vuodessa ennättänyt unohtua. Soitin Suomen suurlähetystöön, jossa Halosen lakeija, Jaakko Kalela toimii suurlähettiläänä. Kalelan poissaolon takia keskustelin asiasta lehdistösihteeri Arja Korhosen kanssa. Korhonen arveli, että Virolle on varmasti annettu jonkinlainen siirtymäaika!
Vanhat epäilykseni vahvistuvat. Viron apartheidia suojellaan Suomen suurlähetystössä Tallinnassa.
Paikallisvaalien uudistuksista tärkein oli se, että Tallinnan kaupunginvaltuuston koko kasvaa. Toinen tärkeä asia oli se, että äänikynnysten ulkopuolelle jäävien puolueiden äänet jaetaan tasan kaikille puolueille eikä vain suurimmille. Molemmilla uudistuksilla tähdätään siihen, että venäläisten suosiman keskustapuolueen valta-asema heikkenee. Edgar Savisaaren johtama keskusta hallitsee Tallinnaa nyt yksin.
Keskusta kerää eniten venäläisten ääniä, mutta kovin suurta joukkoa uusia äänestäjiä rajoitusten poisto Venäjän kansalaisilta ei tuo. Arviot Venäjän kansalaisten määrästä vaihtelevat 80 000-140 000 välillä. Valtaosa heistä on vieraantunut täysin virolaisesta yhteiskunnasta.
Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Heiki Sibul kertoi sivulauseessa televisiouutisissa, että lokakuun paikallisvaaleissa ensimmäistä kertaa saavat äänestää myös Virossa asuvat Venäjän kansalaiset. Asia ei herättänyt minkäänlaisia reaktioita, ei virolaisissa eikä venäläisissä. Osittain siksi, että väistämättömyydestä tehtiin hyve.
Virossa saavat äänestää nyt paikallisvaaleissa periaatteessa kaikki maassa pysyvästi asuvat henkilöt. Aikaisemmin Venäjän kansalaiset saivat äänestää, jos he olivat rekisteröityneet etukäteen äänestäjiksi. Kun tämä este oli poistettu, uutena kiusantekona esitettiin vaatimus viiden vuoden pysyvästä asumisesta paikkakunnalla.
Mitä on pysyvä asuminen? Venäläiset saivat pysyviä oleskelulupia hitaasti. Viron kansalaisuusvirasto pelleili erilaisilla 1, 3 ja 5 vuoden väliaikaisilla oleskeluluvilla. Venäläiset maksoivat oleskeluluvistaan joka välissä. Vasta vuonna 2006 kaikkien venäläisten väliaikaiset oleskeluluvat muutettiin pysyväksi. Päätöksen joutui tekemään nykyinen pääministeri, reformipuolueen Andrus Ansip. Natsi-Ansip taipui Euroopan vaatimuksesta, sillä Viron Schengen-jäsenyys ei olisi ollut mahdollinen ilman, että Viro vastaa asukkaistaan eli ottaa heidät takaisin. Schengen oli lopullinen tuho virolaisten unelmalle saada venäläiset maasta ulos.
Turha mainitakaan, että sain itse EU-kansalaisena äänestää jo edellisissä paikallisvaaleissa. Naapurini, Virossa syntynyt ja 60 vuotta maassa asunut venäläinen ei saanut. .
Kiinnostavaa on se, että Virossa olevat ei-kansalaiset eivät saa vieläkään asettua ehdolle paikallisvaaleissa. Heitä on maassa noin 107 000. Viro lupasi jo vuonna 1993 tullessaan hyväksytyksi Euroopan Neuvoston jäseneksi, että ei-kansalaiset saavat myös asettua paikallisvaaleissa ehdolle. Tätä lupausta Viro ei ole vieläkään täyttänyt eikä aio kai koskaan täyttääkään. Virolaisten pääneuvottelija oli tuolloin Tunne Kelam, nykyisin europarlamentaarikko (ja fasisti). Hän rauhoitteli virolaisia, että lupauksesta ei tarvitse välittää, sillä sen noudattamatta jättämisestä ei tule mitään rangaistusta. Hänen rouvansa, amerikkalainen Mari-Ann Kelam suolsi Viron delegaation nimissä puhtaalla englannin kielellä erilaista tiedotta siihen tahtiin, että EN:ssä epäiltiin vain, kykeneekö Viro teknisesti toteuttamaan vaalit silloin noin puolen miljoonan ei-kansalaisen kanssa. Ei kyennyt.
Ainoa, joka asiasta valitti, oli suomalainen kansanedustaja Tarja Halonen. Halosen mielestä sellaiset petolliset uudet jäsenet kuin Viro olisi pitänyt laittaa erityistarkkailuun. Asia on 15 vuodessa ennättänyt unohtua. Soitin Suomen suurlähetystöön, jossa Halosen lakeija, Jaakko Kalela toimii suurlähettiläänä. Kalelan poissaolon takia keskustelin asiasta lehdistösihteeri Arja Korhosen kanssa. Korhonen arveli, että Virolle on varmasti annettu jonkinlainen siirtymäaika!
Vanhat epäilykseni vahvistuvat. Viron apartheidia suojellaan Suomen suurlähetystössä Tallinnassa.
Paikallisvaalien uudistuksista tärkein oli se, että Tallinnan kaupunginvaltuuston koko kasvaa. Toinen tärkeä asia oli se, että äänikynnysten ulkopuolelle jäävien puolueiden äänet jaetaan tasan kaikille puolueille eikä vain suurimmille. Molemmilla uudistuksilla tähdätään siihen, että venäläisten suosiman keskustapuolueen valta-asema heikkenee. Edgar Savisaaren johtama keskusta hallitsee Tallinnaa nyt yksin.
Keskusta kerää eniten venäläisten ääniä, mutta kovin suurta joukkoa uusia äänestäjiä rajoitusten poisto Venäjän kansalaisilta ei tuo. Arviot Venäjän kansalaisten määrästä vaihtelevat 80 000-140 000 välillä. Valtaosa heistä on vieraantunut täysin virolaisesta yhteiskunnasta.
perjantai 11. syyskuuta 2009
Koti kaupungissa
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/09/koti-kaupungissa/
Kävin viime sunnuntaina Hesassa Koti kaupungissa - yhdistyksen kokouksessa. Olen mukana projektissa, jossa rakennetaan omagryndausperiaatteella kerrostalo Jätkänsaareen.
Tein muutama vuosi sitten Vihreiden eduskuntaryhmälle asuntopoliittisen selvityksen ryhmärakentamisesta eli omagryndauksesta. Valitettavasti selvitys ei ole internetissä, mutta toivottavasti se joskus ilmestyy Hem is stan -yhdistyksen kotisivuille.
Mielenkiintoista selvityksessä oli suomalaisen asunto-osakeyhtiömallin nerokkuus kivitalojen omistusmuotona. Köyhä Suomen kansa hankki viime vuosisadan alussa pääomia osuustoiminnallisella asunto-osakeyhtiömallilla. Helsingin hienoimmat jugend-rakennukset Katajanokalla ja Eirassa ovat syntyneet asukkaiden omagryndauksella. Jätkänsaaressa ei siis tehdä historiaa vaan toistetaan sitä, mitä sata vuotta sitten jo tehtiin.
Vihreät halusivat viisi vuotta sitten uusia tuulia asuntorakentamiseen ja vastauksia siihen, miksi Helsingissä asunto maksaa niin paljon. Toivottiin, että omagryndauksen avulla saadaan selville, mistä asunnon neliöhinta koostuu Helsingissä. Jätkänsaari-projektin vetäjän, suomalaistuneen amerikkalaisen arkkitehdin Eric Pollockin Tuula-vaimo tekee lisensiaattityötä rakennusprojektista, joten toiveissa on, että rakentamisen hintasalat paljastuvat.
Viisi vuotta sitten Helsingin kaupunki suunnitteli Jätkänsaaren ja Sompasaaren kaavoitusta. Selvityksellä haluttiin osallistua keskusteluun. Selvitystä tehdessä kävi heti ilmi, että Helsingin kaupungin kiinteistövirastossa oltiin äärimmäisen kiinnostuneita kaikista uusista ajatuksista. Virkamiehet eivät olleet kehityksen jarruna, enemmänkin helsinkiläisten passiivisuus. Tuolloin kaupunki lupaili, että ensimmäiset tontit omagryndauksesta kiinnostuneille laitettaisiin hakuun vuonna 2013. Hem i Stan-yhdistyksen sielu Salla Korpela totesi sunnuntain kokouksessa, että yhdistyksen johdolle tuli melkoisena yllätyksenä kaupungin virkamiesten soitto, että onko halukkuutta hitas-tonttiin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että tontti on jo saatu. Kaupunki haluaa nopeasti pilottiprojektin.
Selvitystyö oli omanlaisensa painajainen. Selvisi, ettei kenenkään kannata sotkeentua Helsingin tonttipolitiikkaan metrin tikullakaan. Erilaiset tahot uhkailivat tekijää rikospoliisiasialla. Loppuversiosta oli jätettävä pois muun mussa Monacon suomalaisille Eiranrantaan kerrostalon rakentaneen Conventum-miehen kritiikki. Hän pelkäsi, ettei koskaan saisi enä tonttia Helsingin kaupungilta. Pidin hänen pelkoaan turhana.
En kirjoittaisi omagryndauksesta, ellei se tarjoaisi aasinsiltaa Yhdysvaltojen kautta Neuvostoliittoon. Mikäli Suomen Kuvalehteen (http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/capitalism-a-love-story-on-michael-mooren-radikaalein-dokumentti) on uskominen, amerikkalainen dokumentaristi Michael Moore on osuustoiminnallisen omistamisen suuri puolesta puhuja. Suomalaiset siirtolaisethan veivät Amerikkaan tuliaisina asunto-osakeyhtiömallin Brooklyniin New Yorkiin. Amerikkalaisille perinteisesti kaikki co-op on puhdasta kommunismia. Nyt Moorekin liputtaa sen puolesta, että omistettaisiin osuustoiminnallisesti, kaikilla yksi ääni ja sama palkka.
Suomalaisille Mooren uudet ajatukset tuovat mieleen jotakin tuttua: Neuvostoliiton. Kun aamun uutiset vielä kertoivat, että koulun alkajaisiksi puhuneen presidentti Barack Obaman pelättiin levittävän lapsille sosialismia Yhdysvalloissa, on aika rauhoittaa amerikkalaisia. Neuvostoliitto oli hirvittävän radikaali ja moderni valtio. Länsimaat ovat omineet kaikki sen ihanteet itseensä. Viimeisenä Yhdysvallat, jossa vasta nyt toteutetaan yhtä Neuvostoliiton suurta saavutusta, julkista terveydenhuoltoa.
Kävin viime sunnuntaina Hesassa Koti kaupungissa - yhdistyksen kokouksessa. Olen mukana projektissa, jossa rakennetaan omagryndausperiaatteella kerrostalo Jätkänsaareen.
Tein muutama vuosi sitten Vihreiden eduskuntaryhmälle asuntopoliittisen selvityksen ryhmärakentamisesta eli omagryndauksesta. Valitettavasti selvitys ei ole internetissä, mutta toivottavasti se joskus ilmestyy Hem is stan -yhdistyksen kotisivuille.
Mielenkiintoista selvityksessä oli suomalaisen asunto-osakeyhtiömallin nerokkuus kivitalojen omistusmuotona. Köyhä Suomen kansa hankki viime vuosisadan alussa pääomia osuustoiminnallisella asunto-osakeyhtiömallilla. Helsingin hienoimmat jugend-rakennukset Katajanokalla ja Eirassa ovat syntyneet asukkaiden omagryndauksella. Jätkänsaaressa ei siis tehdä historiaa vaan toistetaan sitä, mitä sata vuotta sitten jo tehtiin.
Vihreät halusivat viisi vuotta sitten uusia tuulia asuntorakentamiseen ja vastauksia siihen, miksi Helsingissä asunto maksaa niin paljon. Toivottiin, että omagryndauksen avulla saadaan selville, mistä asunnon neliöhinta koostuu Helsingissä. Jätkänsaari-projektin vetäjän, suomalaistuneen amerikkalaisen arkkitehdin Eric Pollockin Tuula-vaimo tekee lisensiaattityötä rakennusprojektista, joten toiveissa on, että rakentamisen hintasalat paljastuvat.
Viisi vuotta sitten Helsingin kaupunki suunnitteli Jätkänsaaren ja Sompasaaren kaavoitusta. Selvityksellä haluttiin osallistua keskusteluun. Selvitystä tehdessä kävi heti ilmi, että Helsingin kaupungin kiinteistövirastossa oltiin äärimmäisen kiinnostuneita kaikista uusista ajatuksista. Virkamiehet eivät olleet kehityksen jarruna, enemmänkin helsinkiläisten passiivisuus. Tuolloin kaupunki lupaili, että ensimmäiset tontit omagryndauksesta kiinnostuneille laitettaisiin hakuun vuonna 2013. Hem i Stan-yhdistyksen sielu Salla Korpela totesi sunnuntain kokouksessa, että yhdistyksen johdolle tuli melkoisena yllätyksenä kaupungin virkamiesten soitto, että onko halukkuutta hitas-tonttiin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että tontti on jo saatu. Kaupunki haluaa nopeasti pilottiprojektin.
Selvitystyö oli omanlaisensa painajainen. Selvisi, ettei kenenkään kannata sotkeentua Helsingin tonttipolitiikkaan metrin tikullakaan. Erilaiset tahot uhkailivat tekijää rikospoliisiasialla. Loppuversiosta oli jätettävä pois muun mussa Monacon suomalaisille Eiranrantaan kerrostalon rakentaneen Conventum-miehen kritiikki. Hän pelkäsi, ettei koskaan saisi enä tonttia Helsingin kaupungilta. Pidin hänen pelkoaan turhana.
En kirjoittaisi omagryndauksesta, ellei se tarjoaisi aasinsiltaa Yhdysvaltojen kautta Neuvostoliittoon. Mikäli Suomen Kuvalehteen (http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/capitalism-a-love-story-on-michael-mooren-radikaalein-dokumentti) on uskominen, amerikkalainen dokumentaristi Michael Moore on osuustoiminnallisen omistamisen suuri puolesta puhuja. Suomalaiset siirtolaisethan veivät Amerikkaan tuliaisina asunto-osakeyhtiömallin Brooklyniin New Yorkiin. Amerikkalaisille perinteisesti kaikki co-op on puhdasta kommunismia. Nyt Moorekin liputtaa sen puolesta, että omistettaisiin osuustoiminnallisesti, kaikilla yksi ääni ja sama palkka.
Suomalaisille Mooren uudet ajatukset tuovat mieleen jotakin tuttua: Neuvostoliiton. Kun aamun uutiset vielä kertoivat, että koulun alkajaisiksi puhuneen presidentti Barack Obaman pelättiin levittävän lapsille sosialismia Yhdysvalloissa, on aika rauhoittaa amerikkalaisia. Neuvostoliitto oli hirvittävän radikaali ja moderni valtio. Länsimaat ovat omineet kaikki sen ihanteet itseensä. Viimeisenä Yhdysvallat, jossa vasta nyt toteutetaan yhtä Neuvostoliiton suurta saavutusta, julkista terveydenhuoltoa.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Latviassa eroon puolustusministeriöstä
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/07/latviassa-eroon-puolustusministeriosta/
(Apartheid-katsaus 37/2009):
Latvialainen oligarkki, Ventspilsin kaupunginjohtaja Aivars Lembergs on saanut erinomaisen säästöidean. Hänen mielestään Latvian tapainen pieni maa ei tarvitse puolustusministeriötä. Sen voisi lakkauttaa ja yhdistää sisäministeriöön. Latvian osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin on Lembergsin mielestä myös suurta turhuutta, koska on tarpeetonta opettaa toisia, kuinka elää ja olla. Virossa taas entinen kulttuuriministeri Jaak Allik halusi että poliisi ja armeija voisivat olla yksi ja sama asia. http://www.epl.ee/artikkel/477310
Kiinnostavaa tässä pikku-uutisessa on se, että sekä Latvia että Viro ovat Nato-maita. Maailmassa on vaikea löytää toisia niin sotaisia pikkunatseja kuin nämä kaksi syyntakeetonta velikultaa. Natoko se teettää tällaista pullistelua?
Huolestuttavia pikku-uutisia lisää. Virolainen huuhaa-historioitsija Lauri Mälksoo on saanut puoli miljoonaa euroa eurooppalaiselta tutkimuslaitokselta ERC:ltä tutkiakseen Venäjän käsitystä kansainvälisestä oikeudesta. Mitä virolainen ymmärtää kansainvälisestä oikeudesta, jos maassa ei saa vähemmistö edes äänestää! Tästä Mälksoosta antoi musertavan arvion Johan Bäckman kirja-arvostelussaan Sohvin ja Impin tekeleestä ”Kaiken takana on pelko.” Näin Johan kirjoitti:
”Nyt julkaistussa antologiassa miehitys ei enää riitä. Omassa artikkelissaan Yhdysvalloissa koulutettu nuori virolainen historioitsija Lauri Mälksoo melkeinpä onnistuu vääntämään väitetyn miehityksen peräti Neuvostoliiton sotilaalliseksi "hyökkäykseksi" Viroa vastaan. Perusteeksi tarjotaan kyseenalainen keitos klišeitä, lähteettömiä väitteitä tai suoranaisia vääriä tietoja. Mutta lopputulos on tietysti tärkein ja synnyttää epämiellyttävän vaikutelman siitä, että lojaalisuus on tänään virolaiselle historioitsijalle tärkeämpää kuin uuden tieteellisen tiedon etsiminen.”
Että sellainen historioitsija. EU-rahaa riittää muillekin viha-propagandisteille. Sofi Oksasen miehitysporno sai EU-rahaa. Puhdistus-teos kääntyy norjaksi EU:n tuella. Suurin skandaali on tietenkin se, että latvialainen Edvins Snore sai törkyelokuvaansa The Soviet Story rahaa Euroopan parlamenttiin kuuluvalta poliittiselta ryhmältä UEN:ltä.
Mikä näitä eurooppalaisia tahoja vaivaa? Toivottavasti vain tyhjänpäiväinen pullistelu.
(Apartheid-katsaus 37/2009):
Latvialainen oligarkki, Ventspilsin kaupunginjohtaja Aivars Lembergs on saanut erinomaisen säästöidean. Hänen mielestään Latvian tapainen pieni maa ei tarvitse puolustusministeriötä. Sen voisi lakkauttaa ja yhdistää sisäministeriöön. Latvian osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin on Lembergsin mielestä myös suurta turhuutta, koska on tarpeetonta opettaa toisia, kuinka elää ja olla. Virossa taas entinen kulttuuriministeri Jaak Allik halusi että poliisi ja armeija voisivat olla yksi ja sama asia. http://www.epl.ee/artikkel/477310
Kiinnostavaa tässä pikku-uutisessa on se, että sekä Latvia että Viro ovat Nato-maita. Maailmassa on vaikea löytää toisia niin sotaisia pikkunatseja kuin nämä kaksi syyntakeetonta velikultaa. Natoko se teettää tällaista pullistelua?
Huolestuttavia pikku-uutisia lisää. Virolainen huuhaa-historioitsija Lauri Mälksoo on saanut puoli miljoonaa euroa eurooppalaiselta tutkimuslaitokselta ERC:ltä tutkiakseen Venäjän käsitystä kansainvälisestä oikeudesta. Mitä virolainen ymmärtää kansainvälisestä oikeudesta, jos maassa ei saa vähemmistö edes äänestää! Tästä Mälksoosta antoi musertavan arvion Johan Bäckman kirja-arvostelussaan Sohvin ja Impin tekeleestä ”Kaiken takana on pelko.” Näin Johan kirjoitti:
”Nyt julkaistussa antologiassa miehitys ei enää riitä. Omassa artikkelissaan Yhdysvalloissa koulutettu nuori virolainen historioitsija Lauri Mälksoo melkeinpä onnistuu vääntämään väitetyn miehityksen peräti Neuvostoliiton sotilaalliseksi "hyökkäykseksi" Viroa vastaan. Perusteeksi tarjotaan kyseenalainen keitos klišeitä, lähteettömiä väitteitä tai suoranaisia vääriä tietoja. Mutta lopputulos on tietysti tärkein ja synnyttää epämiellyttävän vaikutelman siitä, että lojaalisuus on tänään virolaiselle historioitsijalle tärkeämpää kuin uuden tieteellisen tiedon etsiminen.”
Että sellainen historioitsija. EU-rahaa riittää muillekin viha-propagandisteille. Sofi Oksasen miehitysporno sai EU-rahaa. Puhdistus-teos kääntyy norjaksi EU:n tuella. Suurin skandaali on tietenkin se, että latvialainen Edvins Snore sai törkyelokuvaansa The Soviet Story rahaa Euroopan parlamenttiin kuuluvalta poliittiselta ryhmältä UEN:ltä.
Mikä näitä eurooppalaisia tahoja vaivaa? Toivottavasti vain tyhjänpäiväinen pullistelu.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Baltian talouskriisistä osa 2
(Apartheid-katsaus viikko 36/2009):
Financial Timesin kolumnisti Gideon Rachman kummasteli (03.08.) Baltian talouskriisin syvyyttä. Hän pelkäsi, että pienuudestaan huolimatta Baltian valuuttojen devalvointi aiheuttaisi vaikeuksia koko Euroopalle. Racmanin mukaan toivoa talouden elpymisestä Baltiassa ei ole, koska ”Saksa ja Venäjä eivät yksinkertaisesti osta”.
Ostavatko ne enää koskaan?
Baltia on aina voinut hyvin, kun tavarat ovat saaneet vapaasti virrata Venäjän ja Saksan välillä. Näin oli Hansa-aikana. Se näkyy Tallinnan ja Riian keskiaikaisten kaupunkien arkkitehtuurissa. Feodaaliaikana saksalaiset hallitsivat Baltiaa Venäjän tsaarin luvalla. Ehkä virolainen talonpoika ei voinut hyvin, mutta kartanot voivat. Komeimmat niistä ovat edelleenkin turistinähtävyyksiä. Venäjällä ei koskaan ole ollut mitään Baltian maiden EU-jäsenyyttä vastaan. Venäjä on aina kunnioittanut Saksan taloudellisia etuja Baltiassa. Asia sanotaan selvästi kuuluisassa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessakin.
Neuvostoajan merkitystä Baltialle ja Suomelle on aliarvioitu. Viro teollistettiin neuvostoaikana. Virolaiset hallitsivat ensimmäistä kertaa omaa tuotantoaan. Vastaavasti Suomessa neuvostokauppa mahdollisti suomenkielisten talousjohtajien esiin marssin ja suomenkielisen pääoman kehityksen. Erityisesti valtion yritykset olivat suomenkielisen talouseliitin syntymisen edellytys. Suomen talouselämä on ollut vahvasti ruotsinkielisten hallussa. Herlinit ovat harvinainen poikkeus teollisuussukuna suomenkielisyytensä takia.
Neuvosto-Virolla oli menestyvä huonekalu-, elintarvike-, tekstiili- ja metalliteollisuus. Kreenholmin lakanoissa nukkui koko Neuvostoliitto, Kalevin suklaat kelpasivat Kremlille, virolaiset kalasäilykkeet olivat hittituotteita Moskovassa. Nyt Kreenholmin tekstiilitehdas on viittä vaille konkurssissa, samoin Kalevin suklaatehdas. Tavarakaan ei kulje Venäjältä länteen. Latviaan ja Liettuaan tulevat Venäjän öljyputket ovat tyhjänpanttina. Itämeren ylpeys, Ventspilsin öljysatama on hiljainen. Kun Liettuan ydinvoimalaitos suljetaan, kaikki neuvostoaikana Baltiaan rakennettu teollisuus on käytännössä kadonnut. Lännelle kelpasi Baltiasta vain halpa työvoima. Edes elintarviketeollisuus ei ole kelvannut, vaikka se olisi ollut täysin kilpailukykyistä.
Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa auttoi niin sanottu kansojen ystävyys. Sosialismissa kansat ovat ystäviä ja auttavat toisiaan. Kapitalismissa ne ovat kilpailijoita. Venäjä on ilmoittanut, että vuodesta 2015 kaikkien kuljetusten täytyy tapahtua Venäjän omien satamien kautta. Yrittäjille ja investoijille täytyy olla selvää, että Venäjän markkinoille halutessaan niiden on mentävä Venäjälle. Baltiaan ja Suomeen ei kannata jäädä odottelemaan Venäjälle pääsyä. Venäjä on ryhtynyt myös suojelemaan omia markkinoitaan. Suomessa olisi syytä ryhtyä pohtimaan, kuinka suuren taloudellisen tappion Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen kaatuminen aiheutti? Venäjän ehtona oli, että Suomen poliittinen johto olisi laittanut Baltian apartheidin, eli Viron ja Latvian venäläisten kansalaisuusasiat kuntoon ennen maiden EU-jäsenyyttä. Suomea ei kiinnostanut. Mitä sanoo nyt Stora Enson Jouko Karvinen?
Baltian maiden taloutta rasittaa se, ettei niillä ole mitään myytävää Saksalle. Köyhinä ne eivät ole edes potentiaalisia ostajia saksalaisille autoille.
Venäläiselle kuluttajalle taas Baltian tavaroissa yhdistyvät idän ja lännen markkinoiden huonot puolet. Baltian tuotteilla on korkea länsihinta, mutta laatu on itäisen huono. Suomalaisen tuotteen venäläiset mieltävät aidoksi länsituotteeksi. Tämä selvisi minulle muutama vuosi sitten Pietarissa kielikurssilla. Suomalaista voita ja suomalaisia kenkiä kehuttiin. Pietarilaiset eivät sen sijaan ollenkaan ymmärtäneet, miksi heidän olisi pitänyt ostaa virolaista makkaraa tai liettualaista juustoa.
Balttien suurin rasite Venäjän kaupassa on kuitenkin se, että ne ovat Naton jäseniä. Vaikka Molotov-Ribbentrop-sopimusta halveksittaisiin Baltiassa, se kertoo jotakin oleellista Venäjästä. MRP:ssä todetaan, että Saksa kunnioittaa Venäjän elintärkeitä etuja Baltiassa. Kun kerran Saksakin, niin mikseivät sitten lilliputit, baltit?
Baltian maiden elinkelpoisuus edellyttäisi, että niillä olisi elävä yhteys Venäjän markkinoille. Nato-jäsenyys varmistaa, ettei niillä sitä enää ole.
Financial Timesin kolumnisti Gideon Rachman kummasteli (03.08.) Baltian talouskriisin syvyyttä. Hän pelkäsi, että pienuudestaan huolimatta Baltian valuuttojen devalvointi aiheuttaisi vaikeuksia koko Euroopalle. Racmanin mukaan toivoa talouden elpymisestä Baltiassa ei ole, koska ”Saksa ja Venäjä eivät yksinkertaisesti osta”.
Ostavatko ne enää koskaan?
Baltia on aina voinut hyvin, kun tavarat ovat saaneet vapaasti virrata Venäjän ja Saksan välillä. Näin oli Hansa-aikana. Se näkyy Tallinnan ja Riian keskiaikaisten kaupunkien arkkitehtuurissa. Feodaaliaikana saksalaiset hallitsivat Baltiaa Venäjän tsaarin luvalla. Ehkä virolainen talonpoika ei voinut hyvin, mutta kartanot voivat. Komeimmat niistä ovat edelleenkin turistinähtävyyksiä. Venäjällä ei koskaan ole ollut mitään Baltian maiden EU-jäsenyyttä vastaan. Venäjä on aina kunnioittanut Saksan taloudellisia etuja Baltiassa. Asia sanotaan selvästi kuuluisassa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessakin.
Neuvostoajan merkitystä Baltialle ja Suomelle on aliarvioitu. Viro teollistettiin neuvostoaikana. Virolaiset hallitsivat ensimmäistä kertaa omaa tuotantoaan. Vastaavasti Suomessa neuvostokauppa mahdollisti suomenkielisten talousjohtajien esiin marssin ja suomenkielisen pääoman kehityksen. Erityisesti valtion yritykset olivat suomenkielisen talouseliitin syntymisen edellytys. Suomen talouselämä on ollut vahvasti ruotsinkielisten hallussa. Herlinit ovat harvinainen poikkeus teollisuussukuna suomenkielisyytensä takia.
Neuvosto-Virolla oli menestyvä huonekalu-, elintarvike-, tekstiili- ja metalliteollisuus. Kreenholmin lakanoissa nukkui koko Neuvostoliitto, Kalevin suklaat kelpasivat Kremlille, virolaiset kalasäilykkeet olivat hittituotteita Moskovassa. Nyt Kreenholmin tekstiilitehdas on viittä vaille konkurssissa, samoin Kalevin suklaatehdas. Tavarakaan ei kulje Venäjältä länteen. Latviaan ja Liettuaan tulevat Venäjän öljyputket ovat tyhjänpanttina. Itämeren ylpeys, Ventspilsin öljysatama on hiljainen. Kun Liettuan ydinvoimalaitos suljetaan, kaikki neuvostoaikana Baltiaan rakennettu teollisuus on käytännössä kadonnut. Lännelle kelpasi Baltiasta vain halpa työvoima. Edes elintarviketeollisuus ei ole kelvannut, vaikka se olisi ollut täysin kilpailukykyistä.
Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa auttoi niin sanottu kansojen ystävyys. Sosialismissa kansat ovat ystäviä ja auttavat toisiaan. Kapitalismissa ne ovat kilpailijoita. Venäjä on ilmoittanut, että vuodesta 2015 kaikkien kuljetusten täytyy tapahtua Venäjän omien satamien kautta. Yrittäjille ja investoijille täytyy olla selvää, että Venäjän markkinoille halutessaan niiden on mentävä Venäjälle. Baltiaan ja Suomeen ei kannata jäädä odottelemaan Venäjälle pääsyä. Venäjä on ryhtynyt myös suojelemaan omia markkinoitaan. Suomessa olisi syytä ryhtyä pohtimaan, kuinka suuren taloudellisen tappion Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen kaatuminen aiheutti? Venäjän ehtona oli, että Suomen poliittinen johto olisi laittanut Baltian apartheidin, eli Viron ja Latvian venäläisten kansalaisuusasiat kuntoon ennen maiden EU-jäsenyyttä. Suomea ei kiinnostanut. Mitä sanoo nyt Stora Enson Jouko Karvinen?
Baltian maiden taloutta rasittaa se, ettei niillä ole mitään myytävää Saksalle. Köyhinä ne eivät ole edes potentiaalisia ostajia saksalaisille autoille.
Venäläiselle kuluttajalle taas Baltian tavaroissa yhdistyvät idän ja lännen markkinoiden huonot puolet. Baltian tuotteilla on korkea länsihinta, mutta laatu on itäisen huono. Suomalaisen tuotteen venäläiset mieltävät aidoksi länsituotteeksi. Tämä selvisi minulle muutama vuosi sitten Pietarissa kielikurssilla. Suomalaista voita ja suomalaisia kenkiä kehuttiin. Pietarilaiset eivät sen sijaan ollenkaan ymmärtäneet, miksi heidän olisi pitänyt ostaa virolaista makkaraa tai liettualaista juustoa.
Balttien suurin rasite Venäjän kaupassa on kuitenkin se, että ne ovat Naton jäseniä. Vaikka Molotov-Ribbentrop-sopimusta halveksittaisiin Baltiassa, se kertoo jotakin oleellista Venäjästä. MRP:ssä todetaan, että Saksa kunnioittaa Venäjän elintärkeitä etuja Baltiassa. Kun kerran Saksakin, niin mikseivät sitten lilliputit, baltit?
Baltian maiden elinkelpoisuus edellyttäisi, että niillä olisi elävä yhteys Venäjän markkinoille. Nato-jäsenyys varmistaa, ettei niillä sitä enää ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
