Juutalaiset katoavat Liettuasta

Holokausti oli Liettuan juutalaisille tuhoisa. Liettuan uusi itsenäisyys on sitä omalla tavallaan. Kun vuonna 1989 Liettuassa oli vielä 12 500 juutalaista, heitä on nyt enää 4000. Lietuvos Jeruzale-lehden päätoimittaja Milan Herkovsky on huolissaan yhteisönsä jatkuvuudesta.
”Juutalaiset uhkaavat hävitä Liettuasta kokonaan seuraavan 20 vuoden aikana”, hän ennustaa.
Liettuan juutalaisesta yhteisöstä noin 3000 asuu Vilnassa. He ovat neuvostoajan maallistamia. Juutalaisilla on oma koulu Vilnassa, mutta sen pääopetuskieli on liettua. Puolet Liettuan juutalaisväestöstä on eläkeläisiä. Heidän kuolleisuutensa on kaksi kertaa suurempaa kuin syntyvyys. Suurin uhka on muuttoliike. Nuoret ja keski-ikäiset pyrkivät muuttamaan maasta ulos.
”Muuttoliike alkoi jo Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, mutta erityisen dramaattiseksi se kääntyi 1990-luvun puolivälissä”, Herkovsky kertoo.

Alkuperäisiä
asukkaita vähän
Vilnan yliopiston jiddishin kielen professori Dovid Katz vetää kesäkurssia Liettuan juutalaisuudesta. Hän on syntynyt New Yorkissa, mutta saanut Iso-Britannian kansalaisuuden vuonna 2007. Hänen isänsä, liettualaissyntyinen Menke Katz (1906-1991) oli jiddishin ja englannin kielinen runoilija, joka muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1920.
Dovid Katz muistuttaa, että Liettuassa tapettiin juutalaisia suhteessa oman maan väestöön kaikkein eniten Euroopassa. Liettuassa oli ennen toista maailman sotaa noin 209 000 juutalaista, joista 96 prosenttia tuhottiin eli lähes 200 000. Vilnan lähellä oleva Paneriain metsä on kuuluisin joukkotuhopaikka. Saksalaiset saivat teloituksiin runsaasti apua paikallisilta liettualaisilta. Spontaaneja pogromeja johtivat liettualaisista koostuneet aseistetut omavaltaiset ryhmät ja myöhemmin salaisen poliisin yksiköt. Liettualaisten osuutta joukkotuhoon on koko ajan pyritty väheksymään.
Vilnassa oli kaksi gettoa. Viimeinen getto likvidoitiin 23. syyskuuta 1943. Valtaosa tapettiin Paneriain metsässä, mutta osa geton asukkaista vietiin Tallinnaan Kloogaan, jossa heidät tuhottiin myöhemmin. Muutama henkilö onnistui selviämään getosta pakenemalla.
”Tuona päivänä ei tuhoutunut ainoastaan Liettuan viimeiset juutalaiset vaan 600 vuotta juutalaista historiaa katosi Liettuasta”, Katz sanoo.
Hänen mukaansa nykyisistä kolmesta tuhannesta Vilnan juutalaisesta vain 5-7 on syntynyt Vilnassa. Muut ovat tulleet Vilnaan neuvostoaikaisen muuttoliikkeen mukana. Katz on pyrkinyt omissa tutkimuksissaan etsimään Neuvostoliiton romahdettua Itä-Euroopasta ennen toista maailman sotaa syntyneitä juutalaisia.

Pakeneminen
getosta
Hasya Spanerflieg (88) on yksi Vilnan getosta paenneita. Hän oli joutunut gettoon 20-vuotiaana aviomiehensä ja pienen poikavauvansa kanssa heti geton perustamisen aikoihin syyskuussa 1941. Saksalaiset olivat tulleet Liettuaan heti kesäkuussa 1941 ja ottaneet maassa kaiken haltuun. Juutalaisia miehiä oli pidätetty ja viety välittömästi ammuttavaksi Paneriain metsään Vilnan lähellä.
Gettoon vientiä ohjasi liettualaiset yhdessä saksalaisten kanssa. Heidät lastattiin vaunuihin ja siirrettiin gettoon, jossa heidät majoitettiin suuriin huoneisiin yhdessä 25 perheen kanssa. Hasya Spanerfliegin vanhemmat ja veli siirrettiin myös gettoon, jossa SS-upseerit tekivät öisiä tarkastuksia. Asukkaat tekivät gettoonsa pienelle kadulle synagoogan, jossa kaikki kävivät rukoilemassa. Joskus Saksan ja Liettuan poliisi tuli ja vei kaikki Paneriain metsään. Getossa oli epäselvyyttä, mitä Paneriaissa tapahtuu. Huhuttiin, että se on keskitysleiri.
”Se kuulosti hyvältä, koska silloin se ei ollut joukkomurhapaikka. Toisen huhun mukaan siellä tapettiin heti”, Hasya Spanerflieg kertoo seminaarissa.
Getossa tapahtuivat jatkuvat operaatiot, joita kutsuttiin saksaksi nimellä ”aktsia”, joiden aikana ihmisiä vietiin tapettavaksi.
Pienempi getto likvidoitiin heti. Lähes kaikki sen asukkaat tapettiin. Suuremmassa getossa jaettiin keltaisia lupia, joka tarkoitti sitä, että henkilö saa luvan elää pitempään.
”Getossa ymmärrettiin, että täytyy pelastautua”, Spanerflieg jatkaa.
Vuosi 1942 oli getossa hiljainen vuosi. Vastarintaliike FPO alkoi kuitenkin muotoutua johdossa Hasya Spanerfliegin aviomies Boris Friedman. Varsovan geton kapina tapahtui huhtikuussa 1943. Vilnan getossa alkoivat erimielisyydet siitä, miten selviydytään. Yksi ryhmä halusi gettoon aseita ja nousta kapinaan. Toinen ryhmä piti itsemurhana alkaa ampua geton sisällä. Hasyan mies halusi ystävineen ulos getosta liittyäkseen neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Amerikkalaisia, brittejä tai ranskalaisia ei ollut lähettyvillä. Vain venäläiset taistelivat saksalaisia vastaan”, professori Katz huikkaa väliin.
Hasya ei tiennyt miehensä suunnitelmista mitään. Getossa oli sääntö, että jos karkaa, gettoon jäävät omaiset tapetaan. Hasyan mies pakeni getosta huhtikuussa 1943. Seuraavana päivänä poliisi tuli hakemaan Hasyan, hänen vanhempansa, lapsensa ja veljen lapsen geton vankilaan. Veli oli jo tapettu, joten Hasya huolehti hänen lapsestaan getossa. Hänellä oli vastuullaan oma 2,5-vuotias poika sekä veljensä 4,5 -vuotias poika. Kaikki perheenjäsenet sanoivat vankilassa toisilleen jo hyvästit. Yhtenä päivänä heidät huudettiin ulos vankilasta: Perhe Friedman heraus! Heidät tempaistiin vankilasta ulos ja heitettiin samantien kellariin. He olivat pelastettuja!
Hasya Spanerfliegin mielestä on selvää, että pahaa poliisia näytelleet henkilöt olivat hänen miehensä Boriksen tuttuja, joka oli huolehtinut perheensä turvallisuudesta pakonsa takia. Geton juutalainen poliisipäällikkö Genz oli myös tietoinen siitä, että perhettä ei lähdetäkään viemään Paneriaihin.
”Näiden juutalaisten rooli oli hyvin vaikea. He joutuivat auttamaan saksalaisia, mutta suostuivat myös pelastamaan joitakin juutalaisia perheitä”, Hasya Spanerflieg kertoo.
Perhe pääsi palaamaan omaan vanhaan asuntoonsa. Myöhemmin Hasyalle selvisi, että hänen miehensä oli geton ulkopuolella yrittänyt järjestää vastarintaa, mutta paikalliset liettualaiset olivat antaneet heidät ilmi ja kaikki pakolaiset oli tapettu.
Getossa alkoivat seuraavat ryhmät valmistautua pakenemaan. Getossa nousi kapina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Hasya alkoi miettiä omaa pakoaan.
”En tiennyt aviomiehestäni mitään. Minun piti päättää, jättääkö lapsi ja vanhemmat? Vanhemmat vakuuttivat, etten koskaan pääse elävänä muuten kuin lähtemällä. Saanko pelastaa vain itseni vai menenkö Paneriaihin yhdessä lapseni kanssa?”
Hasya pakeni yhdessä 24 muun ihmisen kanssa. Hänen lapsensa ja vanhempansa tapettiin Paneriain metsässä.
”Olen kärsinyt päätöksestä jatkuvasti. Suren joka päivä päätöstäni jättää lapseni tapettavaksi yksin vanhempieni kanssa”, hän sanoo.
Hasya pakeni Trakain metsiin painaen ainoastaan 48 kiloa. Hän oli luuranko. Hän liittyi neuvostoliittolaisten partisaaniryhmään, jossa oli noin 20 henkeä ryhmässä, joista 5-6 oli juutalaista. Kylissä perheet toivat partisaaniryhmälle vaatteita. Venäläinen johtaja opetti Hasyan lypsämään.
”Mies nauroi, että jätti opettamatta minulle, kuinka juodaan samagonia (venäläistä pirtua)”, Hasya lopettaa.
Hasya meni uudelleen naimisiin ja sai pojan. Hän elää Vilnassa.

Fania Brantsovsky (87)

Fania Brantsovsky ei puhu ympärillään käynnissä olevasta rikostutkinnasta lakimiehensä pyynnöstä. Hän kertoo Vilnassa amerikkalaisille turisteille ties monennenko kerran ihmeellisestä pelastumisestaan Holokaustista ja Vilnan getosta. Fania Brantsovsky järjestää myös kiertoajeluja Vilnan ympäristön metsiin näyttäen kiinnostuneille natsien vastaisia taistelupaikkojaan.
Fania Brantsovsky joutui gettoon heti saksalaisten valloitettua Liettuan kesällä 1941. Hän oli 19-vuotias. Perhe hajosi. Hänen äitinsä vietiin Riikaan, jossa hänet tapettiin. Hänen isänsä murhattiin Virossa vuoden 1944 syksyllä Kloogan leirillä. Yhteensä hän kadotti perheestään 50 henkeä.
Getossa muodostettiin maanalainen organisaatio. Brantsovsky kuvaa elävästi, kuinka getossa ei vielä alkuvaiheessa ymmärretty tilanteen vakavuutta.
”Kolme juutalaista kykenee muodostamaan viisi puoluetta. Käytimme aikaa politikointiin, sillä getossa oli monen kirjavaa aktiivista nuorisoa. Joukossa oli sionisteja, sosialisteja, kommunisteja, revisionisteja, työläissionisteja, antikommunisteja, oikeistolaisia ja nykyisen Israelin Likud-puolueen edeltäjiä”, Brantsovsky selittää.
Seuraavan vuoden aikana poliisien viedessä väkeä Paneriain metsään teloitettavaksi getossa ryhdyttiin ymmärtämään, että vastarinnan on yhdistettävä voimansa poliittisen kinastelun sijaan. Vuoden 1942 lopulla getossa perustettiin kaikkia eri poliittisia suuntauksia edustava Yhteinen Partisaaniorganisaatio.
Vastarintaliikkeen johtaja Itzhak Fittenberg pakeni järjestääkseen vastarintaa geton ulkopuolella. Hänen pakonsa jälkeen saksalaiset uhkasivat tappaa 20 000 geton jäsentä, jos Fittenberg ei antautuisi. Hän antautui ja tapettiin.
Fania Brantsovsky oli aivan viimeisten joukossa, joka pelastui getosta. Getto likvidoitiin syyskuun 23. päivä 1943. Samaisena aamuna Fanian piti paeta getosta yhdessä kolmen tytön kanssa. Naisten pakenemista suosittiin, koska heidän uskottiin selviävän miehiä paremmin. Tytöt saivat ohjeet, mihin kyliin mennä. He hyvästelivät perheensä ja ottivat irti juutalaismerkit vaatteistaan. Yksi tytöistä ei ennättänyt portille, kun liettualainen poliisi pysäytti tytöt portin oviaukossa ja komensi heidät kadulle pois tieltä. Gettoon saapui juuri kuorma-autot tyhjentämään gettoa juutalaisista. Fania katsoi kumppaninsa ja poliisin kanssa kadun toiselta puolelta, miten getto piiritettiin ja kuorma-autokolonna ajoi gettoon sisälle.
Fanian mukaan liettualainen poliisi ei tajunnut tyttöjen olevan geton juutalaisia.
Fania pelkäsi koko pakomatkan ajan, että ihmiset kavaltaisivat heidät saksalaisille. Partisaanileiriin oli 40 kilometriä matkaa eikä matkalla saanut jäädä kiinni. Monet kuolivat pakomatkalla. He olivat eksyneet metsässä, ja joutuivat turvautumaan nuoren puolalaisen miehen apuun.
”En tiedä vieläkään, ymmärsikö hän meidän olevan juutalaisia”, Fania sanoo.
Kahden päivän päästä tytöt löysivät kylänsä ja liittyivät partisaanijoukkoihin.
Fania oli partisaanien mukana sodan loppuun saakka. Hän muistaa vieläkin ensimmäisen tehtävänsä, joka oli saksalaisten puhelinlinjojen katkaiseminen. Fania ei ollut erityisemmin hyvä suunnistamaan ja hän eksyi silläkin sotaretkellä. Fanian muisti toimii vieläkin terävästi.
”Tiesin voittavamme sodan 8.-9. heinäkuuta 1944, kun saksalaiset alkoivat paeta”, hän sanoo varmasti.
Fania meni naimisiin partisaanitoverinsa kanssa 17.7. 1944. Hänellä on kaksi tytärtä ja kuusi lastenlasta. Toinen tyttäristä asuu Israelissa, toinen Vilnassa.

Amerikkalaisten
virheet
Vilnan yliopiston professori Dovid Katzin luennon aihe ”Projekti kirjoittaa Holokausti ulos eurooppalaisesta historiasta” herättää suurta kiinnostusta Liettuan pääkaupunkiin kokoontuneessa amerikkalaisessa yleisössä, joka koostuu yliopistoväestä ja Yhdysvaltain suurlähetystön henkilökunnasta. Katz sanoo heti aluksi, että amerikkalaiset ovat itse tehneet virheitä ja syyllisiä siihen, mitä Baltiassa parhaillaan tapahtuu. Hänen mielestään juutalaisten lobby vaati Yhdysvalloissa, että Baltian maita ei saa ottaa Naton jäseneksi ilman, että maat käsittelevät osuutensa Holokaustissa.
”Me hylkäisimme paikalliset Holokaustin tutkijat. Valitsimme aivan väärät henkilöt hyväksymällä niin sanotut kansainväliset komissiot tutkimaan sekä Neuvostoajan että Natsi-Saksan rikoksia. Se on johtanut siihen, että Holokaustin osuus on jäänyt sivuseikaksi”, Katz valittaa.
Katzin huolen aiheena on Euroopassa lyhyen ajan sisällä tapahtunut muutos suhteessa Hitlerin rikoksiin. Vuosi sitten (3.6.2008) Tsekin parlamentti hyväksyi Prahan julkilausuman, jolla kommunismi ja fasismi rinnastetaan. Euroopan parlamentissa hyväksyttiin tämän vuoden huhtikuussa (2.4.2009) julkilausuma Stalinin ja Hitlerin rikosten tuomitsemisesta. Samanaikaisesti Euroopan Turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö rinnasti heinäkuun alussa (2.7.2009) Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton.
”Tässä ei ole kysymys Holokaustin kieltämisestä vaan Holokaustin hämärtämiseen tähtäävästä liikkeestä, jossa Baltian maat ovat johtavassa roolissa”, Katz sanoo.
Virolainen europarlamentaarikko Tunne Kelam on ollut erikoisen aktiivinen valittamaan balteista toisen luokan uhreina verrattuna Holokaustin uhreihin. Katzin mielestä rinnastus on väärä.
”Kaikki pahuus maailmassa ei ole samanarvoista. Stalinin karkotukset eivät koskaan olleet kansanmurhaa samalla tavalla kuin sitä oli Holokausti”, hän sanoo.
Euroopassa on äärimmäisen vähän kritisoitu julkisuudessa päätöksiä. Vain englantilainen parlamentaarikko John Mann on nostanut metelin Baltian maiden toimista. Hän näkee taustalla antisemitismin nousun, jossa kommunismi halutaan rinnastaa juutalaisuuteen.
”Euroopan parlamentti muutti jo Holokaustin muistopäivän totalitarismin rikosten muistopäiväksi, mikä on ensimmäinen askel hämärtämään Holokaustin muistoa”, Katz varoittaa.
Katzia mielestä kommunismin rikokset tulee tutkia ja hyvittää uhreille. Hän ei siltikään ymmärrä, ettei Euroopassa ymmärretä asioiden eroa.
”Rinnastusta ovat vastustaneet vain venäläiset ja Euroopan parlamentin kommunistit”, Katz hämmästelee.

Himokkaat
teloittajat
Baltian maat osallistuivat maissaan juutalaisten joukkotuhoon varsin innokkaasti. He ovat saaneet lempinimen Hitlerin himokkaat teloittajat. Virossa tapettiin lähes tuhannesta juutalaisesta kaikki, 997. Latvian 70 000 juutalaisesta tuhottiin 67000 ja Liettuan 209 000 juutalaisesta tuhottiin 200 000.
”Juutalaisten joukkomurha oli Baltiassa lähes täydellistä”, Katz kertoo.
Baltiassa myös paikallisen väestön osallistuminen joukkomurhiin ylitti tavallisen yhteistyön verrattuna muuhun Eurooppaan. Kaikissa Baltian maissa paikalliset osallistuivat mielellään juutalaisten murhaamiseen.
”Perusteluina tarjoiltiin yleensä sitä, että juutalaiset olivat kommunisteja, epälojaaleja ja kuuluivat salaiseen poliisiin”, Katz kertoo.
Katz pitää surullisena sitä, että Liettuassa etniset liettualaiset historioitsijat olivat valmiita tutkimaan paikallista Holokaustia. He ovat joutuneet lähes poikkeuksetta hankaluuksiin. Sellainen on naistutkija Ruta Puisyte.
”Hän kirjoitti erään kylän uhreista ja listan teloittajista, jotka olivat paikallisia. Hän kadotti virkansa yliopistolla”, Katz kertoo.
Yleisesti Liettuassa pyritään perustelemaan juutalaisten murhia sillä, että juutalaiset olivat kommunisteja eli syytetään uhria.

Kansanmurhia
teollisuutena
Baltiassa on Katzin mukaan valtion tukemaa kansanmurhateollisuutta, jolla pyritään tehokkaasti rinnastamaan Hitlerin rikokset Stalinin rikoksiin ja osoittamaan, että historiassa olisi ollut kaksi samanlaista kansanmurhaa. Tämä on Katzin mielestä silkkaa historian vääristelyä. Sitä varten Liettuassa on luotu propagandamerkityksessä esimerkiksi Kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus, KGB-museo, Leninin puisto ja historian komissio tutkimaan Neuvostoajan ja Natsi-Saksan rikoksia. Kaikkein pahinta tässä historian vääristelyssä on se, että niin sanottu kansanmurhan museo vaikenee täysin juutalaisten tuhosta, mutta löytää 200 000 neuvostoajan uhria. Määrä vastaa tapettujen juutalaisten määrää.
”Huomion arvoista on, että valtaosa näistä neuvostoajan uhreista ei kadottanut henkeään. He ovat karkotettuja. Joukkoon on laskettu myös vankilatuomion saaneet ja työpaikan menettäneet”, Katz sanoo.
Kaikkea tätä ”tutkimuksen” nimissä tapahtuvaa historian väärennöstä tehdään Katzin mukaan niin EU-rahalla kuin juutalaisten omalla rahalla.
Hälyttävänä Katz pitää sitä, että Liettuassa alkaa hämärtyä uhrin ja selviytyjän rooli. Liettuassa on ryhdytty harkitsemaan syytteitä Holokaustista selvinneille, jotka liittyivät Vilnan getosta paettuaan neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Tähän ei voi suhtautua muulla kuin epäuskolla. Tämä ei voi olla totta”, Katz sanoo.
Liettuan punaruskean historiakomitean puheenjohtaja Yiatzak Arad, sekä lähes 90-vuotiaat naiset, Fania Brantsovsky ja Rachel Margolis ovat joutuneet epäiltyjen listalle. Kaksi poliisia tuli hakemaan Fania Brantsovskyä kotoaan väittäen, että heillä oli vaikeuksia löytää häntä.
”Poliisi antoi ymmärtää, että naiset olivat karkulaisia ja että juutalaiset piilottelevat sotarikollisiaan”, Katz paheksuu.

Historian
”delete”-nappula
Kuinka Holokaustin deletointi historiasta sitten tapahtuu? Katz hahmottelee eri vaiheet. Ensimmäisessä vaiheessa hyväksytään kuolleet. Sen jälkeen määritellään uudelleen käsite kansanmurha. Sitten nostetaan Neuvostoliiton vääryydet ”kansanmurhan” tasolle. Juutalaisten tappajat nostetaan jalustalle kutsumalla heitä neuvostovastaisiksi sankareiksi. Sitten ryhdytään puhumaan ”juutalaisten salaliitosta” eli kieltäydytään yhteistyöstä natsirikollisten etsinnässä. Juutalaisten roolia rikollisina korostetaan, rahaa sijoitetaan juutalaisiin ja jiddish-projekteihin, sotketaan Holokausti-aiheet uuteen kylmään sotaan ja vääristellään toisen maailmansodan historia. Paikallisella tasolla kritiikki vaimennetaan marginalisoimalla rohkeat paikalliset intellektuellit.

Kuvissa: Fania Brantsovsky ja professori Dovid Katz.

(Tämä kirjoitus on syntynyt 22.-29.07.2009 Vilnassa juutalaisuuskonferenssin materiaalista professori Dovid Katzin henkilökohtaisena vieraana.)

Baltian maita painostettava

Venäjän historioitsijoiden ja poliitikkojen mielestä Viron ja Latvian hallituksia tulisi painostaa kohtelemaan paremmin fasismia vastaan taistelleita sotaveteraaneja. Moskovassa pidettiin aiheesta varta vasten seminaari Venäjän valtapuolueen, Yhteisen Venäjän tiloissa. Ansiokasta oli, että Viron televisio meni suoraan suden suuhun haastattelemaan politologi ja kansanedustaja Sergei Markovia. Markov on se henkilö, jolle Viron sisäministeriö oli antanut maahantulokiellon Schengen-maihin. Viro joutui sen kansainvälisen tavan vastaisena peruuttamaan. Markov kertoi toimittajalle kuin pikkulapselle, että Virossa ja Latviassa hurrattaisiin, jos Hitler nousisi nyt haudasta.
”Tästä me emme pidä”, Markov tavaa toimittajalle itsestään selvyyden.
Toinen kansanedustaja, ulkovenäläisten järjestön puheenjohtaja Aleksei Ostrovski ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Viron ja Latvian rikollisia hallituksia tulee rangaista siitä, että ne jatkavat Adolf Hitlerin politiikkaa. Lause menee sellaisenaan Viron iltauutisten päälähetyksessä. Virolaisia ei edes hävetä heidän johtajiensa vertaaminen Hitleriin sen vertaa, että asiasta vaivauduttaisiin lähettämään nootti.
Taustalla on muodollisesti kysymys siitä, että Viro ja Latvia ovat ryhtyneet syyttämään punapartisaaneja sotarikoksista. Natseja vastaan taistelleista on tullut näissä maissa rikollisia. Historian vääristely Virossa ja Latviassa on johtanut siihen, että moraalinen kompassi on heittänyt kuperkeikkaa.
Todellisuudessa asiassa ei ole kyse ainoastaan punapartisaaneista. Jos näin olisi, Moskova liittäisi Viron ja Latvian lisäksi syyllisten joukkoon Liettuan. Liettuassa ylitetään räikeydessä Viro ja Latvia moninkertaisesti. Liettua harkitsee nimittäin Vilnan getosta pelastuneiden juutalaisnaisten syyttämistä sotarikoksista. Nämä naiset liittyivät myös pelastuttuaan punapartisaaneihin ja taistelivat natseja vastaan Liettuassa. Näitä juutalaisnaisia puolustaa Yhdysvallat. Ei ole vaikea ennustaa, etteikö Venäjä ja USA jonakin päivänä löydä toisensa ja tajua, etteivät ne kumpikaan halua rehabilitoida Baltian natseja.
Moskovan hampaissa Viro ja Latvia ovat tietenkin siksi, että näissä maissa on tehty törkeydessään vertaansa vailla oleva rikos riistämällä venäläisiltä kansalaisuus. Se rikos kuplii vielä pitkään. Eräänä sen ilmenemismuotona on Viron tarve vastustaa kaasuputkea. Viro haluaa kaikella tavalla pelotella Venäjällä, jotta sen omat rikokset peittyvät.
Suomessa asuva Holokaustin hämärtäjä, virolainen toimittaja Imbi Paju meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti uutta ”Baltian ketjua” kaasuputken vastustamiseksi!
http://uudised.err.ee/index.php?0&popup=video&id=27068

Tallinna on miehitetty

(Apartheid-katsaus viikko 43/2009)
(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/24/tallinna-on-miehitetty/)

Virossa on alkanut maansuru, kun kuntavaaleissa venäläiset pääsivät jo toistamiseen hallitsemaan Tallinnaa. Tallinnan miehityksestä on tullut pysyvä ilmiö, johon virolaisten on aika sopeutua kuten Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan, pakinoitsija Andrus Kivirähk toteaa Eesti Päevalehdessä. (http://www.epl.ee/artikkel/480958)
Tallinnan kaupunginvaltuustoon pääsi 33 venäläistä, jotka puhuvat murtaen viroa, jos ollenkaan. Valtuustossa on 79 paikkaa. Keskusta sai yksinvallan kaupunginvaltuustossa 44 edustajalla. Puolue on tarjonnut yhteistyötä kahdeksan valtuutettua kaupunginvaltuustoon saaneille sosiaalidemokraateille, jotta Tallinnan hallintaan saadaan edes vähän virolaista verta.
Virolaisten järkytys venäläisten menestymisessä Tallinnassa kertoo siitä, miten vieraantuneita virolaiset ovat omasta todellisuudestaan. Pakinoitsija Kivirähk muistuttaa, miten hän jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran varoitti Tallinnan joutuneen miehityksen kohteeksi keskustan päästessä yksin valtaan. Kivirähk pitää pelottavana sitä, että sosiaalidemokraatit ryhtyvät yhteistyöhön miehittäjähallinnon kanssa, koska vaarana on, että seuraavissa parlamenttivaaleissa 2011 keskusta pääsee valtaan sosiaalidemokraattien avulla. Virolaisten pitää siis varoa äänestämästä sosiaalidemokraatteja.
Heti tiistaina kuntavaalien jälkeen ”Kansalaiset”-televisio-ohjelmassa Eesti Ekspress-lehden päätoimittaja Priit Hõbemägi arvosteli sitä, että Virossa oikeistopuolueet, reformisti ja IRL (Isänmaa ja Res...) ovat laskeneet, että virolaisen ääni on kaksi kertaa arvokkaampi kuin venäläisen ääni. Nyt paljastui, että asia ei ole niin. Samassa ohjelmassa toimittaja Rein Veidemann totesi, että Virossa on koko ajan luultu, että 250 000 venäläistä muuttaa maasta Venäjälle eikä kenellekään tullut mieleen, että he saavat myös äänestää. Ohjelman vetäjän, toimittaja Aarre Rannamäen ainoa lohdutus läsnäolijoille oli, että venäläiset eivät sentään saa vielä äänestää parlamenttivaaleissa.
Kuku-radiossa mentiin vielä pitemmälle. Siellä toimittaja kysyi, voitaisiinko Virossa peruuttaa venäläisten äänioikeus kuntavaaleissa? Sosiologi Juhan Kivirähk, pakinoitsija Kivirähkin veli, mietiskeli, että annettujen oikeuksien poisottaminen on aina vaikeaa. Tosin Eurooppa ei näe mitään valittamista venäläisten kohtelussa Virossa. Sen sijaan Euroopassa on keksitty, että virolaiset ovat fasisteja. Tästä leimasta on Kivirähkin mielestä vaikea päästä eroon, joten Virossa on vain totuttava siihen, että venäläiset saavat äänestää kuntavaaleissa.
Oikeiston avuttomuus venäläisten suhteen on täydellinen. Reformipuolueen puheenjohtaja Andrus Ansip, Natsi-Ansip, on venäläisille seuraava Hitleristä hänen siirrettyään Pronssipatsaan. IRL:n Mart Laar on puolestaan kansalaisuus- ja kielilakien toteuttaja, venäläisten ykkössortaja. Natsi-Ansipin ja Natsi-Laarin takana on 200 000 virolaista mamu-kriittistä ”halla-ahoa”, jotka hyväksyvät vain etnisesti puhtaan Viron. Nämä ”halla-ahot” ovat pahempi turvallisuusuhka Virolle kuin koskaan ne 200 000 venäläistä, joilta puuttuu Viron kansalaisuus.
Suomesta on koko ajan tuettu oikeistopuolueita jo Andrus Ansipin edeltäjän, Siim Kallasin ajoista. Eräs tunnetuimpia tämän Kallas-Ansip-Laar-linjan kannattajia on arvon professori Jarmo Virmavirta. Hän on ollut uskovinaan kolmikon tarinaa siitä, että he takaavat markkinatalouden Virossa. Taloutta keppihevosenaan käyttäen he loivat taustalleen tämän ”halla-aholaisten” armeijan. Kun Viron apartheidia puretaan, Jarmo Virmavirta joutuu vastuuseen siitä, että hän on ollut takuumiehenä selittämässä Ansip-Laar-linjan ”halla-aholaisuutta” demokratiana.


P.S. Virossa on yksi rehellinen toimittaja. Se löytyi Eesti Ekspressistä, kun lehti julkaisi Petri Krohnin ja allekirjoittaneen jutun ”Viron miehitysmyytistä”. Toimittaja otsikoi jutun ”Virolla on fasistinen apartheid-hallitus”. Juttu löytyy suomenkielisenä virolaisen version alta. (http://www.ekspress.ee/2008/06/16/arvamus/3125-eestil-on-fashistlik-apartheidivalitsus)

Rennystä venäläisvihan airut Hollywoodiin

(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/22/rennysta-venalaisvihan-airut-hollywoodiin/)

Hollywood on aina ollut ylpeä neuvostovastaisuudestaan, mutta ollaanko siellä myös venäläisvastaisia? Se nähdään, kun Renny Harlin saa Georgian sotaa käsittelevän elokuvansa valmiiksi. Itse veikkaan, että Renny iskee jälleen kerran kirveensä kiveen. Amerikassa on varmasti paljon antikommunisteja, mutta amerikkalaiset eivät vihaa venäläisiä. Suomalaiset vihaavat. Renny sotkee nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Kuulun niihin, jotka ovat olleet helpottuneita siitä, etteivät Renny Harlin ja hänen tuottajansa Markus Selin ole saaneet rahoitusta Mannerheim-elokuvalle. Suomalainen ilmapiiri tarvitsee tällä hetkellä enemmänkin sitä ruotsalaista tutkijaa, Henrik Arnstadia, joka ihmettelee suomalaisten palvovaa asennetta Marskiin, Hitlerin aseveljeen. Jokainen osaa jo etukäteen arvata, minkälaisen elokuvan Harlin Mannerheimista tekisi. Se on yleensä varmin merkki siitä, ettei koko elokuvaa kannata tehdä.
Renny Harlinin ensimmäinen elokuva ”Jäätävä polte” (1986) oli monella tapaa kiinnostava. Se joutui Suomessa sensuurin kynsiin neuvostovastaisena. Siinä maailma ensimmäisen kerran näki, että Suomi kuului länteen. Kun elokuvan päähenkilöt pakenevat Neuvostoliitosta, Suomen rajan ylittäminen merkitse heille vapaaseen länteen pääsemistä. Tämä oli kieltämättä omana aikanaan sensaatiomaista. Ja se oli tuolloin Rennyltä ansiokasta omaäänistä elokuvaa. Elokuva sai silti murska-arviot niin Suomessa kuin maailmalla.
Rennyn oma maailma ei ole noista ajoista muuttunut mihinkään. Nyt neuvostovastaisuus paljastuu venäläisvastaisuudeksi. Renny ei ole mikään poikkeus. Valtaosa näistä, jotka mainostavat olevansa antikommunisteja, käyttävät antikommunismia vain valepukuna russofobialle.
Elokuvamaailmassa Neuvostoliitto onnistui luomaan jännitteitä ainakin James Bond-elokuviin. Sen sijaan Neuvostoliiton korvaaminen Venäjällä ei ole onnistunut kantamaan menestykseen yhtäkään Bondia. Venäjä ei herätä samoja mielikuvia kuin Neuvostoliitto. Tässäkin mielessä Renny Harlinin vajoaminen Saakasvilin mainosvideon tekijäksi epäilyttää. Jo näkökulman valinta paljastaa, ettei Renny Harlinilla ole asiaa suurten ohjaajien joukkoon Hollywoodissa. Pienet tykkää pienistä. Nyt ei ole myöskään enää epäilystä, etteikö Suomi kuuluisi myös Axis of Assholes-ketjuun eli persläpien helminauhaan. Siihen kuuluvat maat, jotka antoivat tukensa Saakasvilille hänen sotatoimiensa aikana eli Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Ukraina. Renny vie meidätkin nyt heidän joukkoonsa. Ketkä mahtavat näytellä näitä persläpien presidenttejä? Rennyä on ainakin onnistanut, jos on saanut sellaisen nimen kuin Andy Garcian Mihail Saakasvilin rooliin.
Vastapuolen elokuvan tekee kovan luokan ohjaaja, Cannesissa voittanut serbialainen Emir Kusturica. Kusturica on elokuvaohjaaja, kun Renny Harlin on pyroteknikko.

Baltiasta ruotsalaispankkien Waterloo

(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/21/baltiasta-ruotsalaispankkien-waterloo/)

Ruotsissa pelättiin tänään Latvian devalvaatiota. Viime viikolla Svenska Dagbladet voivotteli, että Baltia on ruotsalaispankeille pelkkä miinakenttä. Swedbank joutui viime viikolla maksamaan virolaisille eläkesäästäjille 10 miljoonaa euroa. Swedbank teki sen imagosyistä. Ei siksi, että sen olisi pitänyt jotakin korvata. Swedbank oli sijoittanut virolaisten eläkerahoja riskirahastoihinsa huonolla menestyksellä. Arvot olivat romahtaneet niin kuin ne ovat tehneet kaikkialla maailmassa. Swedbank vain päätti, että sen on syytä mielistellä virolaisia, ettei vielä pahempaa tapahdu.
Todella pahaa on nimittäin luvassa. Latviassa pääministeri on ehdottanut, että latvialaiset asuntolainan ottajat ovat velkaa pankeille vain asunnon takuuarvon. Asuntolainan ottaja voisi rahavaikeuksissa viedä avaimet pankkiin ja jättää velvoitteet amerikkalaiseen tapaan pankin huoleksi. Uusi laki olisi myös varautumista devalvaation varalle, sillä asuntolainat ovat Latviassa pääosin otettu euroina. Uuden lain pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta ja takautuvasti. Latviassa asuntojen hinnat ovat romahtaneet puoleen. Swedbank hermostui ja uhkasi pari viikkoa sitten lähteä kokonaan Latviasta.
Virossa taloustilanteen pahentuessa ajatukset ovat samansuuntaisia. Pienpuolue sosiaalidemokraatit ehdotti, että ensi vuoden alusta tehtäisiin uudet asuntolainasopimukset samalla periaatteella. Asuntolainan ottaja vastaa lainasta vain asunnon takuuarvosta. Keskustapuolue oli kuntavaalien takia populistisempi ja ehdotti, että laki toimisi takautuvasti.
Viroa enemmän ruotsalaispankkeja pelottaa kuitenkin Liettua. Liettua on yrittänyt urheilla ottamatta laina-apua IMF:ltä. Se on hankkinut rahaa kovalla korolla markkinoilta. Tämän vuoden lopulla maata odottaa ydinvoimala Ignalinan sulkeminen. Liettuan pelätään olevan Latvian tiellä.
Latviassa romahdus alkoi Parex-pankin kaatumisesta. Latvia kulutti miljardi euroa Parex-pankin pelastamiseen. Rahasta valtaosa, 70 prosenttia meni Venäjälle. Parex-pankki oli venäläisten liikemiesten rahojen piilopaikka.
Kiinnostavaa on, että Latvia hoiti velvoitteet Venäjän suuntaan. Ruotsi näyttää olevan yhdentekevä. Melko todennäköistä on, että laki asuntolainan ottajien pelastamiseksi tehdään. Onhan laki Amerikan mallin mukainen, vaikka kekseliäisyydessään – jättää tappiot pankille - vaikuttaisi enemmänkin venäläisten aivoitukselta. Kapitalismin pyhätössä varmasti tiedetään, mikä on kapitalismin etujen mukaista.

Poliittinen kulttuuri Virossa lapsenkengissä?

Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/poliittinen-kulttuuri-virossa-lapsenkengissa/

Vai mitä ajatella siitä, että yli puolet Tallinnan kaupunginvaltuustoon valituista henkilöistä ei ota vastaan valtuutetun paikkaa. Eilisissä paikallisvaaleissa esimerkiksi Tallinnassa kaupunginvaltuustoon valittiin 44 sellaista henkilöä 79 valtuutetusta, jotka tuskin vaihtavat nykyistä poliittista virkaansa kaupunginvaltuutetun luottamusvirkaan. Tallinnassa valituiksi tuli kuusi istuvaa ministeriä hallituksesta, kaksi europarlamentaarikkoa, 25 kansanedustajaa ja yli kymmenen kaupunginosien johtajaa ja kaupunginhallituksen jäsentä.
Näitä henkilöitä kutsutaan Virossa houkutuslinnuiksi. He keräävät puolueelle kannatuksen ja äänet. Kiinnostavaa tässä kuviossa on se, että suurimmat ääniharavat ovat aitoja poliitikkoja. Esimerkiksi alastonkuviaan julkaissut Isänmaa-puolueen kaunotar keräsi vain yhdeksän ääntä. Virossa houkutuslinnut eivät ole julkkiksia tai televisiokasvoja vaan kovan rääkin läpikäyneitä poliitikkoja. Virossa politiikka on mutapainia, joten heidän osansa ei ole kadehdittava. Näiden ihmisten poliittinen pääoma on heidän karismassaan, jota he kertaavat kaikissa vaaleissa. Parlamenttivaaleissa Virossa on käytössä listavaalit, joissa puolue asettaa poliitikot paremmuusjärjestykseen. Se vahvistaa puolueorganisaatiota ja tuottaa puolueelle uskollisia jäseniä. Poliitikot pitävät tästä, demokraatit ehkä eivät.
Tämän poliittisen kuvion haittapuolena on se, että valtuuston todelliset istujat eivät selviä vaaleissa. Tämä koitui kohtaloksi Tallinnan Vihreille. Tallinnassa Vihreät-puolue asetti ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka olisivat sitoutuneet kaupunginvaltuuston työhön. Puolue jätti omat kansanedustajansa ja puolueen puheenjohtaja Marek Strandbergin rannalle, koska puolueen puheenjohtajan sanoin, he eivät halunneet pettää äänestäjiä houkutuslinnuilla. Vihreiden äänisaalis oli Tallinnassa katastrofaalisen heikko. Tallinna on varmasti ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka valtuustossa ei istu ensimmäistäkään Vihreätä.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren murskavoitto Tallinnassa on kirvoittanut vastustajia jopa vaatimaan Tallinna-lakia, jolla yhden puolueen asema estetään. Eräs radiokuuntelija katsoi, että Tallinnassa on tapahtunut mahdoton eli Jerusalemissa palestiinalaiset ovat nousseet valtaan! Osa arvioi, että venäläiset kostivat Andrus Ansipille ja Mart Laarille pronssisotilaan siirron. Pääministeri ja reformipuolueen puheenjohtaja Ansip on venäläisten ykkösvihollinen. Tallinnassa äänestysprosentti nousi eniten venäläisten asuma-alueilla Lasnamäellä ja Pohjois-Tallinnassa. Neljä vuotta sitten koko Tallinnassa äänestysaktiivisuus oli 44 prosenttia, kun se tänä vuonna nousi 65 prosenttiin. Koko maassa äänestysaktiivisuus oli 60,3 prosenttia, mikä on virolaisittain erittäin korkea luku. Venäläisten asuttamassa Lasnamäen kaupunginosassa äänestäjiä oli tänä vuonna 61 000, kun neljä vuotta sitten heitä oli lähes puolet vähemmän, 34 000. Pohjois-Tallinnassa äänestysaktiivisuus nousi 42:sta 65,7 prosenttiin.
Virossa on kärjistynyt venäläisten ja nationalistien suhde. Venäläiset ovat keskittäneet äänensä vain keskustalle. He eivät äänestä edes omia vaihtoehtojaan. Tämä on merkille pantavaa siksi, että keskustan johdossa ei ole yhtäkään venäläistä henkilöä. Silti Savisaar on venäläisten ykkössuosikki. Savisaar vastusti pronssisotilaan siirtoa. Hän avasi juuri uuden ortodoksikirkon ja teki Lasnamäelle aukion patriarkka Alekseille. Savisaar ei edes keskustele venäläisten kilpailijoidensa kanssa. Hän tuomitsee Yövartion täysin, samoin kuin entisen puoluetoverinsa Dmitri Klenskin. Savisaarelta varsin viisasta politiikkaa, koska hänen mielipiteensä on venäläisille äänestäjille ratkaiseva. Virolaiset ovat erityisesti iloinneet siitä, että Venäjän passin omaavat ja ei-kansalaiset eivät valinneet puolustajiaan Yövartiota tai Klenskin listaa. Ongelmat jäävät silti. Venäläiset ovat vain Viron sisäpolitiikan välikappaleita.
Kiinnostavaa Viron poliittisessa kulttuurissa on se, että politiikan kärkinimet ovat edelleen samoja, jotka menestyivät myös yksipuoluejärjestelemän aikana. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan varsin kilpailukykyisiä poliitikkoja. Se demokratiasta.

Viron paikallisvaalit voitto antifasisteille

(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/viron-paikallisvaalit-voitto-antifasisteille/

Viron paikallisvaalit eivät tuottaneet yllätystä. Keskustapuolue voitti ylivoimaisesti Viron eiliset paikallisvaalit. Keskusta keräsi koko maassa yli 31 prosenttia äänistä, kun hallituspuolue reformipuolue sai seuraavaksi eniten ääniä, noin 17 prosenttia. Keskusta edustaa virolaisia, jotka tulevat toimeen sekä venäläistensä että neuvostomenneisyytensä kanssa. He ovat Viron antifasistit.
Viron paikallisvaalien jännitysnäytelmän piti olla Tallinnassa. Jännitysnäytelmää ei tullut, sillä keskusta varmisti jo äänten laskennan puolessa välissä yksinvallan Tallinnan kaupunginvaltuustossa. Haastajina olivat parlamentissa valtaa pitävät nationalistit ja russofobit, reformipuolue ja Isänmaa. Ne ovat valtakunnan tasolta sekaantuneet Tallinnan paikallispolitiikkaan lainsäädännön avulla siten, että Tallinnassa valtuutettujen määrä lisättiin 79:een nykyisestä 63 toiveena estää keskustan yksinvalta. Reformipuolue ja Isänmaaliitto hirttivät itsensä pelleilyynsä ja keskusta vain lisäsi äänisaalistaan. Keskusta keräsi Tallinnassa yli 53 prosenttia äänistä ja sai 44 paikkaa uudessa valtuustossa. Edellisvaaleissa se keräsi 41 prosenttia äänistä ja 32 paikkaa. Puolueen puheenjohtaja Edgar Savisaar tuplasi äänimääränsä 32 000 ääneen. Savisaar keräsi Tallinnassa enemmän ääniä kuin kansalliskiihkoilijat, Isänmaa-puolue yhteensä.
Virossa paikallisvaalien tulosta olisi houkutus tulkita protestina hallituksen politiikalle talouskriisissä. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet. Virossa paikallispolitiikka on paikallispolitiikkaa. Maakunnissa ääniä saivat vaaliliitot ja paikalliset teemat. Tallinnassa vaalituloksen vaikuttaa se, että venäläiset saavat äänestää ja Savisaar on valovoimainen poliitikko. Hänellä on venäläisten vankkumaton tuki. Venäläiset ovat hyvin lojaaleja niille, joiden he uskovat olevan ystäviään. Venäläiset haluavat myös osoittaa lojaalisuuttaan Virolle valitsemalla virolaisen puolueen, keskustan sen sijaan, että äänestäisivät venäläisten vaaliliittoja. Venäläisten vaaliliitot menestyivät surkeasti. Yhtä huonosti meni vain Vihreillä.
Savisaaren suosio venäläisten parissa perustuu hänen rooliinsa pääministerinä Viron itsenäistyessä. Savisaar edellytti tuohon aikaan, että Viron itsenäisyyttä tulee kannattaa myös venäläisten. Hän saikin venäläiset kansanedustajat äänestämään tuolloisessa Viron korkeimmassa neuvostossa Viron itsenäisyyden puolesta. Savisaaren valtiomiehen taidoista kertoo se, että hän piti vähemmistön koko ajan mukana itsenäistymisprosessissa ja haki heidän tukensa. Myöhemmin Savisaaren kaatoi itsenäistymistä seurannut talouskriisi. Savisaar joutui alkukeväästä 1992 öljyn loputtua julistamaan Virossa poikkeustilan. Hän teki sen Korkeimmassa Neuvostossa venäläisten kansanedustajien äänillä. Se suututti Viron kansallismieliset. He onnistuivat kaatamaan Savisaaren ja sen jälkeen venäläisillä ei enää ole ollut ääntä kuin Tallinnan kaupungissa, ei valtakunnan tasolla. Mart Laar ja Lennart Meri ottivat vallan.
Viron paikallisvaalit heijastuvat väistämättä valtakunnan politiikkaan. Edgar Savisaaren häikäisevä menestys pakottaa valtakunnan tasolla miettimään seuraavia parlamenttivaaleja. Jos venäläisten äänillä tehdään ihmeitä, vallanahneet Mart Laar ja Andrus Ansip ovat valmiita helpottamaan kansalaisuuslakeja siten, että jo seuraavissa parlamenttivaaleissa venäläiset saavat äänestää.

Oikeus voittaa, mutta hirvittävän hitaasti

(Apartheid-katsaus viikko 42/2009)

Yli neljä vuotta elämästään syyttömänä Harkun keskitysleirissä viettänyt venäläinen Nikolai Mikolenko sai ensimmäisen voiton Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Viron valtiota vastaan. Viron valtio rikkoi Mikolenkon ihmisoikeuksia sijoittaessaan miehen 3.11.2003 Harkun leiriin, josta hän vapautui vasta 8.10.2007. Mikolenko vietti Harkussa yhteensä neljä vuotta ja 20 päivää.
Viro on yrittänyt karkottaa Nikolai Mikolenkoa (53) ja hänen vaimoaan Ljubov Mikolenkoa Virosta turhaan. Perusteena Viro on käyttänyt sitä, että Nikolai Mikolenko otti vastaan muuttoavustusta Yhdysvalloista vuonna 1994 muuttaakseen Venäjälle, mutta myöhemmin perui lähtönsä. Mikolenkoilla on Virossa kaksi täysi-ikäistä lasta. Yhdysvallat ei ole koskaan vaatinut muuttoavustuksen palauttamista.
Harkun leiri saneerattiin vuonna 2003 varta vasten Virosta karkotettavaksi aiottuja entisen Neuvostoliiton asukkaita varten. Karkotettavaksi aiotut olivat kaikki miehiä, jotka olivat palvelleet neuvostoarmeijassa. Ihmisoikeusjärjestöt arvostelivat tapaa, jolla Viro valitsi karkotettavia. Neuvostoliitto oli sotilasvaltio, joten kaikki miehet olivat periaatteessa tavalla tai toisella sotilashenkilöitä. Mikolenkon sotilasura ei ollut merkittävä. Hän ikänsä oli. Viro katsoi hänen olevan potentiaalista ”viidettä kolonnaa”.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi Viron valtion maksamaan Mikolenkolle moraalista hyvitystä 2000 euroa ja hänen oikeuskulunsa. Oikeudenkäynti oli vasta ensimmäinen tulossa olevista oikeudenkäyntien sarjasta. Mikolenkon asianajaja Mihhail Joffe valmistuu haastamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Viron valtion Ljubov Mikolenkon leiriin sijoittamisesta sekä leirilaskusta. Mikolenko sai kansalaisvirastolta 17 000 euron laskun leirielämästään.
Mihhail Joffe on venäläinen lakimies Venäjältä, joka on Strasbourgissa puolustanut menestyksekkäästi muun muassa latvialaista neuvostopartisaania, Vasili Kononovia (85). Latvia halusi tehdä natseja vastaan taistelleesta Kononovista sotarikollisen, koska hän oli partisaanina osallistunut siviilien tappamiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa neljä tuomaria kolmea vastaan katsoi, ettei Kononov ollut sotarikollinen. Latvia joutui maksamaan Kononovin vankilavuosista korvauksia 30 000 euroa. Latvia on valittanut tuomiosta.
Nikolai Mikolenko haluaa, että Virossa rangaistaan niitä henkilöitä, jotka riistivät hänen vapautensa laittomasti ja loukkasivat hänen ihmisoikeuksiaan. Viime kädessä se on entinen pääministeri Mart Laar, joka kieltäytyi antamasta Mikolenkolle oleskelulupaa.
Lakimies Joffe haluaa, että Euroopan Neuvosto alkaa valvoa rangaistusten toimeenpanoa ja että Viro alkaa noudattaa Viron ja Venäjän välistä sopimusta neuvostojoukkojen poistumisesta vuodelta 1994. Tuossa sopimuksessa Viro lupasi taata maahan jääville entisille neuvostoupseereille kaikki sosiaaliset edut. Sopimuksen allekirjoittivat Boris Jeltsin ja Lennart Meri. Viron parlamentti pyyhkäisi takapuoltaan sopimuksella eli jätti sen ratifioimatta ja poisti sotilashenkilöiden sosiaaliset takuut. Myöhemmin Viro toisti saman tempun rajasopimuksen kohdalla.
Venäläinen Mihhail Joffe on ihmisoikeuslakimies, joka osoittaa todeksi sen ikävän tosiasian, etteivät Baltian venäläiset saa oikeutta Euroopassa eurooppalaisten toimesta. Vain Venäjä tuo eurooppalaiset oikeudet kaikille Baltiaan.
(Postimees 13.10.2009, http://www.postimees.ee/?id=174712)

Jonakin päivänä he kaikki saavat kansalaisuuden

(Apartheid-katsaus viikko 41/2009)

Kulunut viikko on ollut Viron apartheid-katsauksen tekijälle ruhtinaallinen. Viikko alkoi skandaalilla, kun venäläinen taksimies soitti hätäkeskukseen, ja hänelle tiuskaistiin, että ”puhu viroa”. Onneksi venäläisen taksimiehen itsetunto oli sen verran hyvä, että hän nosti asiasta metelin. Kaikki Viron lehdet pääkirjoituksia myöten kirjoittivat asiasta ja vain venäläisten puolesta. Virossa on 15 vuodessa ilmapiiri muuttunut täysin. Nyt viroalisten mielestä on selvää, että myös venäläisten tulee saada palvelua hätäkeskuksesta omalla kielellään. Poliisi on aloittanut tutkinnan oman virkailijansa käyttäytymisestä.

Seuraavaksi rävähti Postimees-lehdessä keskustelu kansalaisuuslakien helpottamisesta. Taustalla oli se, että edellisellä viikolla Serbiassa asuva unkarilaiseen vähemmistöön kuuluva toimittaja Dyula Mirnich arvosteli Viron kohtelevan venäläisvähemmistöään yhtä huonosti kuin Serbia kohteli unkarilaisiaan sata vuotta sitten. Mirnichin mielestä virolaisten nationalismi antaa maasta vastenmielisen kuvan ulkomaille. Hän vaati välittömästi venäläisille enemmän oikeuksia Virossa.

Oikeuskansleri Indrek Teder varsinaisesti räjäytti potin. Tederin mielestä koko Viron valtion perusta on väärä. Viron on kansallisvaltio, kun sen pitäisi olla kansalaisten valtio. Hän vaati alaikäisten ei-kansalaisten kansalaisuuden saannin helpottamista. Virossa on 2300 ei-kansalaista, jotka ovat alle 15-vuotiaita eli siis syntyneet itsenäisessä Virossa. Kun puhun Virosta apartheid-yhteiskuntana, tarkoitan juuri tätä. Viro on luonut tarkoituksella toisen luokan kansalaisuuden harmaan passin avulla, jota jaetaan vielä itsenäisessä Virossa syntyneillekin!!!! Pidän tätä rikollisena ja kansainvälisenä skandaalina. Tederin idea on antaa lapsille kansalaisuus automaattisesti. Nyt kansalaisuuden saa vain, jos vanhemmat tekevät hakemuksen.

Nationalisti, kolumnisti Mihkel Mutt kirjoitti, että kansallismieli elää hänen mielestään enää ulkovirolaisten parissa. Kotivirolaisilla nationalismi elää enää sunnuntaisin. Mihkel Muttin tekopyhän hurskastelun paljasti samassa lehdessä ( PM 06.10.2009) amerikan-virolainen professori Rein Taagepera.
”Tederin ajatus on ymmärrettävä. Jonakin päivänä me menemme vielä pitemmälle ja annamme kansalaisuuden kaikille kansalaisuutta vailla oleville pysyville asukkaille. Päästään taas eroon yhdestä turhasta ongelmasta”, Taagepera sanoi haastattelussaan.
Hänen jatkolauseensa oli suorastaan pökerryttävä.
”Miksi ei tehdä sitä siis heti? Keskustellessani yhden IRL:n johtohenkilön kanssa asiasta, hänen vasta-argumenttinsa oli, että sitten saisi keskustapuolue ääniä.”
IRL on natsi, anteeksi nationalisti Mart Laarin johtama puolue, kun keskusta on Edgar Savisaaren johtama venäläisten suosima puolue.

On käsittämätöntä, että EU hyväksyy venäläisten kansalaisuuden riiston vain tukeakseen virolaisten kansallismielisten voimien vallassa pysymistä. Olisi jo korkea aika ryhtyä kutsumaan oikeistokolmikkoa, Isänmaata, reformipuoluetta ja sosiaalidemokraatteja sen oikealla nimellä: fasistinen organisaatio.

Viron miehitysmyyttiä jäljittämässä

Suomalaisten ylläpitämistä Karjalan keskitysleireistä löytämäni lehtileike virolaisessa Rahva Hääl-lehdessä vuodelta 1944 tuli eteeni vahingossa. (http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/20/suomalaisten-keskitysleirit-karjalassa-1944). Olin tutkimassa Viron kansalliskirjastossa virolaisia sanomalehtiä ja mainintoja niin sanotusta miehityksestä. Miehityksen täytyisi käsittääkseni tapahtumana olla sellaisen, että se näkyisi otsikoissa.
Virossa ei ole mitään yhteistä käsitystä siitä, milloin niin sanottu miehitys tapahtui. Virossa ei tiedetä, mikä päivä, kuukausi tai edes vuosi on kyseessä. Yleisesti puhutaan tapahtumaketjusta vuodesta 1939 vuoteen 1944. Valitsin tutkittavaksi sanomalehdet kesältä 1940 ja 1944.
Kesäkuun 16. päivänä 1940 Viro ja Neuvostoliitto sopivat lisäjoukkojen tuonnista Viroon. Jotkut kutsuvat päivämäärää miehitykseksi. Virolaisissa lehdissä, natsimielisessä Postimees-lehdessä ja kommunistisessa Rahva Hääl-lehdessä on asialliset uutiset tiistaina 18. kesäkuuta, miten Neuvostoliiton uudet joukot ovat aloittaneet saapumisen Viroon. Postimees-lehti kirjoittaa joukkojen sisäänmarssin sujuneen rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä. Lehtien perusteella neuvostojoukot saapuivat maahan ystävällismielisessä ilmapiirissä vailla minkäänlaista väkivaltaa. Virolaiset lehdet eivät käyttäneet tapahtumista miehitys-sanaa.
Miehitys-sana löytyi muualta. Sitä käyttivät venäläiset itse. Pikku-uutinen kertoo, että Molotov, Neuvostoliiton ulkoministeri lähetti Liettuaan sähkösanoman, jossa Molotov kertoo neuvostojoukkojen miehittävän tietyt kaupungit. Sanalla ei ole sitä sotilaallista merkitystä, mitä nykyisin halutaan ymmärtää. Molotov käytti sanaa samalla tavalla kuin sitä käyttää englantilainen vessassa istuessaan, kun ovessa lukee ”occupied”.
Kesällä 1944 kaikki on toisin. Viron natsimiehityksen aikana Postimees-lehti ilmestyi vielä. Sen sijaan kommunistien Rahva Hääl oli maanpaossa ja se painettiin Pietarissa. Rahva Hääl-lehden etusivulla toistuu slogan: ”Kuolema saksalaiselle miehittäjälle!” Nyt tunnelma Virossa on äärimmäisen väkivaltainen – ei vähiten siksi, että natsien puolella olevat virolaiset taistelevat Puna-armeijassa olevia virolaisia vastaan. Virolainen vastaan virolainen! Postimees-lehti lakkaa ilmestymästä, kun saksalaiset alkavat perääntyä.
Taistelut Virossa päättyvät kommunistivirolaisten voittoon puna-armeijan tukemana. Tallinna vapautetaan fasisteista syyskuun 22. päivänä 1944. Tätä päivää jotkut kutsuvat uuden miehityksen aluksi. Virolainen runoilija Debora Vaarandi saa ensimmäisenä työtehtävänä raportoida Rahva Hääl-lehteen juttua Kloogan keskitysleiristä. Keskitysleirissä ruumisröykkiöt odottavat kansainvälistä komissiota, joiden mukana Viroon tulevat katsomaan natsien hirmutöitä myös kirjailijat Graham Greene ja Lilian Hellman. Virolaisilla kommunisteilla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö he ole tehneet oikein häätäessään fasistit menemään Virosta. Heidän puolellaan oli koko sivistynyt maailma.
Myöhemmin Debora Vaarandi sanoittaa kuuluisan Saarenmaan valssin, jossa punatähtinen sotilas tanssittaa virolaista pellavapäätä. Virolainen säveltäjä Raimond Valgre säveltää sen. He tekivät sen täysin vapaaehtoisesti ylpeinä taistelustaan oikeiden asioiden puolesta. Nyt sanoituksesta on ”punatähtinen” sensuroitu ja tilalla on mitään sanomaton ”kultatähtinen” sotilas.
Maassa, jossa ei tiedetä, mitä valtio tarkoittaa, ei ole mitään kummallista siinä, ettei tiedetä, mitä miehitys tarkoittaa.