Matkaopas Riikaan (1978)

Löysin antikvariaatista Tallinnasta neuvostoaikaisen matkaoppaan Riikaan vuodelta 1978. Paljon on oppaassa tarjolla turistille Riiassa museoita, mutta yksi puuttuu. Se on miehitysmuseo.
Pienimuotoinen lehdykkä oli maksanut neuvostoaikana 20 kopekkaa. Nyt se maksoi 35 Viron kruunua, eli noin 2 euroa. Oppaan ovat kirjoittaneet latvialaiset A. Markss ja A. Sprogis. Opas on ilmestynyt latviaksi vuonna 1975, venäjäksi se käännetty 1977 ja venäjästä se on käännetty viroksi 1978. Virolaiset kääntäjät ovat sovittaneet oppaan virolaiselle lukijalle siten, että kirjaan on lisätty virolaisia kiinnostavia yksityiskohtia kuten virolaisten kirjailijoiden asumisia Riiassa jne.
Perussuomalainen suuttuu jo oppaan ensimmäisestä lauseesta: ”Latvian sosialistinen neuvostotasavalta, yksi yhdenvertaisista viidestätoista tasavalloistamme, sijaitsee kotimaamme luoteisosassa.”
Voimme tehdä jo ensimmäisestä lauseesta päätelmän, että ”miehitys” on neuvostoliitoksi ”kotimaamme luoteisosa”.
Oppaassa kerrotaan muutakin mielenkiintoista. Riika oli rahtimääriltään Itämeren satamista Neuvostoliiton toiseksi suurin. Riikaan pääsi lentokoneella ”meidän rajattoman monikansallisessa maassamme” yli 60 kaupungista. Pikajunat yhdistävät Riian Moskovaan, Pietariin, Minskiin, Vilnaan ja Tallinnaan. (Pari vuotta sitten Riian lentokentältä pääsi 47 maahan. Junayhteys Baltian maiden pääkaupunkien välillä on kadonnut.)
Neiti aika vastaa latvian kielellä numerossa 003 latvian ja venäjän kielellä numerossa 004. Tapaamispaikaksi suositellaan ”suuren kellon alla” Leninin ja Padomjun katujen kulmalla, vaikka kello ei enää ollutkaan Riian suurin. Aviomiehen on syytä varautua odottamaan kampaamoon haluavaa vaimoa, sillä kampaamoihin on jonot.
Riiassa on runsaasti teattereita ja musiikkiteattereita. Latvian kielistä esitystä voi seurata venäjänkielisenä simultaanitulkkauksena korvakuulokkeilla jne.
Tiesittekö muuten, että Riika oli ainoa kaupunki maailmassa, jossa eli kolme keihäänheiton olympiavoittajaa: Inese Jaunzeme (Melbourne 1956), Elvira Ozolina (Rooma 1960) ja Janis Lusis (Meksiko 1968)?
Riian museoista suosituin on Latvian SNT:n vallankumousmuseo, jossa käy vuosittain noin puoli miljoonaa kävijää. Toiseksi suosituin on Riian kaupungin historian ja merenkulun museo, jossa käy 400 000 vierasta vuodessa.
Oppaan historiaosuudessa käydään läpi latvialaisen proletariaatin raskaat vaiheet 1900-luvun alun suurlakoista lähtien.
”Työläisten voitto koitti kesällä 1940, kun Latvian kommunistinen puolue kaatoi fasistisen järjestelmän. Heinäkuun 21. päivänä 1940 demokraattisesti valittu parlamentti palautti Latviaan neuvostojen vallan ja elokuun 5. päivänä 1940 Latvia liittyi kansan oman tahdon mukaisesti Neuvostoliittoon.”
Tuolloin ne kuuluisat Sergein isän, arkkitehti Mihail Eisensteinin suunnittelemat jugend-talot sijaitsivat sankarilliselle kommunistinuorelle, Fricis Gailiselle omistetun kadun varrella. Sama katu on nykyään nimeltään Albert Iela.
Miksikö tämä tarina nyt? Kun ETYJ rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan, who cares? Ainoa keskustelu aiheesta käydään Uuden Suomen blogeissa.