Tulevaisuus ilman fasismia

(Apartheid -katsaus viikko 12/2009:)

Tulevaisuus ilman fasismia -konferenssi Latviassa Riiassa sunnuntaina 15.03.2009.
Osanottajien joukossa oli kaksi europarlamentaarikkoa, italialainen Giulietta Chiesa ja latvialainen Tatjana Zdanoka. Chiesa valitti europarlamentin jakautuneen kahtia: eurooppalaiseen Eurooppaan ja amerikkalaiseen Eurooppaan. Amerikkalainen Eurooppa on sama kuin Itä-Eurooppa eli niin sanottu Uusi Eurooppa. Chiesa valitti, että tämä amerikkalainen Eurooppa ajaa Yhdysvaltain etua ja on häiritsevästi heikentänyt europarlamentin työskentelyä. Hänen käsityksensä mukaan Yhdysvallat käytti Neuvostoliiton romahdusta nopeasti hyödykseen siten, että se miehitti Itä-Euroopan johtopaikat omilla miehillään, niin CIA:lla kuin muilla Itä-Euroopasta kotoisin olevilla emigranteilla, entisillä Natsi-Saksan liittolaisilla. Amerikkalaista Eurooppaa ei Chiesan mukaan kiinnosta Eurooppa vaan se on tekemässä ulkopolitiikkaa parlamentissa. Lähinnä Venäjä-vastaista politiikkaa. Georgian sota erityisesti jakoi Euroopan parlamentin. Aluksi oli selvää, että valtaosa parlamentaarikoista lähti siitä, että Georgia aloitti sodan. Lopulta EU-parlamentti päätyi konsensuksen nimissä julkilausumaan, jossa Venäjä todettiin sodan aloittajaksi. Chiesan mukaan tällainen typeryys on erityisen rasittavaa EU-parlamentissa, ja heikentää sen uskottavuutta.

Virolaisen Yövartio-liikkeen jäsen Maksin Reva muistutti, että sekä Virossa että Latviassa kaikki poliittinen valta on etnisen eliitin käsissä. Hän joutui esiintymään tilaisuudessa Yövartion puheenjohtaja Dmitri Linterin sijasta, koska Linterin maahan pääsy estettiin. Reva piti huolestuttavana sitä, että Virossa sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi nousi sisäministeri, entinen suojelupoliisin päällikkö Juri Pihl. Hän vaimonsa puolestaan on syyttäjän virastossa yksi pääsyytäjistä. Revan mukaan on huolestuttavaa, että yhteen perheeseen kasaantuu niin paljon valtaa turvallisuusasioissa. Hän pelkäsi Virosta tulevan poliisivaltion, jos Pihl etenee pääministeriksi. Reva luonnehti Viroa russofobiseksi valtioksi, jossa hallitsee etninen diktatuuri eikä Viro ole edes kehittymässä kansalaisyhteiskunnan suuntaan.

Venäläinen ORT-kanavan tv-toimittaja Maxim Sevtsenko varsin jyrkkäsanaisesti tuomitsi Latvian ja Viron harjoittaman segregaatiopolitiikan. Hänen mielestään mikään ei ole selkeämpää apartheidia kuin se, että ihmiset jaetaan ei-kansalaisiin ja kansalaisiin. Hän ihmetteli erityisesti EU:ta siitä, että se sulkee silmänsä Baltiassa. Läntinen eliitti edustaa liberaalia maailma. Kuinka silloin on mahdollista, että se ei näe Baltian maiden Klu Klux Klan- maista toimintaa?

Ukrainalainen kansanedustaja (?) muistutti Ukrainassa olevan käynnissä historian vääristelyn ja myyttien luonnin. Erityisesti hän nosti 1930-luvun (1931-1935) nälänhädän, jota virallinen historian kirjoitus Ukrainassa pitää nyt Neuvostoliiton rikoksena ja kansanmurhana ukrainalaisia kohtaan. Kansanedustaja totesi, ettei kansalaisuudella ollut mitään merkitystä tuohon aikaan. Ukrainassa on vallalla antivenäläinen, antiortodoksinen ilmapiiri. Nationalismi ja etnisyyden korostaminen on arkipäivää.

Latvialainen europarlamentaarikko Tatjana Zdanoka piti antifasismia tervetulleena ilmiönä Baltiassa. Juutalaisen isän ja venäläisen äidin lapsena hän tietää sekä natsien että kommunistien rikokset. Hänelle on perheensä kautta selvää, ettei natsismin ja kommunismin rikoksia voida rinnastaa. Hänen Siperiaan karkotetut juutalaiset sukulaiset selvisivät hengissä, kun Riian gettoon jääneet tuhoutuivat. Hän tuomitsi Baltian maiden europarlamentaarikkojen esityksen tehdä elokuun 23. päivästä virallinen surupäivä totalitarististen järjestelmien rikosten uhreille. Tuo päivä on Molotov-Rippentropp-sopimuksen solmimispäivä. Zdanokan mukaan yritys on ensimmäinen askel rinnastaa fasismi ja kommunismi. Hän piti sitä eräänlaisena holokaustin kieltämisenä. Hänen mielestään kommunismin ja fasismin rinnastamisella halutaan myös kieltää kaikki edistys, jota Neuvostoliitto edusti.

Viron venäläinen, Ihmisoikeuksien tiedotuskeskuksen johtaja Aleksei Semjonov siteerasi oman alustuksensa aluksi virolaista runoilija Paul-Erik Rummoa, joka julisti, että Virossa hoidetaan kuntoon ensin virolaisten oikeudet, sitten vasta ihmisoikeudet. Semjonov katsoi, että nykyisen apartheidin perusta luotiin 15-20 vuotta sitten. Semjonov ei vielä pitänyt Viroa poliisivaltiona, sillä hän istuisi joko vankilassa tai mielisairaalassa. Baltian fasismi on hänen mielestään edennyt tragediasta farssiksi. Nuori valtio on palannut aikaan 1920-luvulle. Natsisymboliikka kukoistaa ja yhteiskuntaa leimaa primitiivisyys. Semjonovin arvioi oli, ettei EU:ssa tiedetä, mitä Baltiassa tapahtuu ja millaisilla asioilla leikitään.
Hänen vaimonsa, Ihmisoikeustiedotuskeskuksen virkailija, Larissa Semjonova, kova sanaisesti totesi russofobian nousevan EU:ssa ja sen seurauksena Virossa tehdään venäläisten kansanmurhaa.