Kielivirasto teki tarkastuskäynnin Narvassa Kreenholmin lukioon, jossa kaksi vuotta sitten, vuonna 2006, annettiin huomautus puutteellisesta viron kielen taidosta 36 koulun työntekijälle. Uusintaratsia paljasti, ettei kukaan heistä ollut parantanut kielitaitoaan. Kaikki saivat kehotuksen suorittaa kielikoe ensi vuoden joulukuuhun mennessä. Kahdenkymmenen viiden ihmisen suhteen aloitettiin tutkinta (väärteomenetlus) ja heille määrättiin sakko tai varoitus.
(Julkaistu Postimees-lehdessä 28.10.2008)
tiistai 28. lokakuuta 2008
maanantai 27. lokakuuta 2008
Bäckman ei ole yksin
Virolle ennustetaan loppua niin Virosta kuin Englannista
Virolainen kolumnisti Ahto Lobjakas varoittaa Viron itsenäisyyden olevan tiensä päässä Postimees-lehden (27.10.2008) kolumnissaan Aeglane samm – Hidas askel. Hän katsoo, että on viimeinen hetki korjata kansalaisuuspolitiikassa 1990-luvun alussa tehdyt virheet.
(http://www.postimees.ee/?id=43852)
”Kansalaisuuspolitiikan lieventäminen on väistämätöntä, mutta se tapahtuu liian myöhään. Jos yleensä tapahtuu, sillä virolainen eliitti pelkää selvityksiä Viron politiikan menneisyydestä ja Viron valtion tulevaisuudesta. Kansalaisuudetta jätetyt henkilöt ovat itsenäisyyttä seurannut Viron velka lännelle. Se on osa äänetöntä sopimusta, jossa Viro hyväksyi myös kansalaisikseen ne ei-virolaiset, jotka eivät suostu vapaaehtoisesti poistumaan maasta. Nyt velasta on tullut Viron pahin turvallisuusuhka. Huhut hallituksen yrityksistä varkain laajentaa Viron kansalaisuuden saavien piiriä osoittavat: on ymmärretty, että vahvan ulkopuolisen tuen todennäköisyys nousee, jos itse viedään sisäiset heikkoudet minimiin.
Jo kauan on ollut tiedossa, että jokainen hukattu hetki tekee kansalaisuuskysymyksen ratkaisemisen vain hankalammaksi. Pienikin annos ymmärrystä 1990-luvulla olisi estänyt 100 000 Venäjän kansalaisen pysyvää muodostumista Viroon. Kurssin muutos pronssiyön jälkeen olisi toiminut hyvän tahdon eleenä Tõnismäen symbolisen voiton jälkeen. Georgian konfliktin jälkeen sen tekeminen – jättää väistämättä vaikutelman kuin Viroon tehoaisi vain voima.
Sisäisesti Viro on heikompi kuin koskaan. Historiallinen, poliittinen ja sivistyksellinen eriytyminen Venäjästä on jyrkästi nostanut paikallisten venäjänkielisten poliittisia kunnianhimoja, jotka etsivät nyt laajempaa yleisöä kuin koskaan aikaisemmin.
Kaikesta huolimatta tänään on parempi aukaista Gordionin solmu kuin huomenna puhumattakaan ylihuomisesta. Venäläisten aktivistien retoriikka tukeutuu yhä enemmän lännen omaan diskurssiin kansalaisoikeuksien historiallisesta laajentumisesta, jolle Viron poikkeavasta näkemyksestä ei ole vastustajaksi: jo yksistään siksi, että valtiona pysymiseksi tarvitsemme liittolaisten tukea. Saada liittolaisia, voidaan sanoa, on tällä hetkellä Viron tärkein kansallinen intressi.
Virossa yritetään luultavasti leikata koiran häntää pieninä paloina. Sillä muutoin jonkun pitäisi ottaa vastuu menetetystä ajasta, ja vastuun ottaminen on Viron kulttuurin heikoin lenkki. Kansalaisuuspolitiikan liberalisointi merkitsisi vastuun ottamista myös tulevaisuudesta. Se olisi vielä vaikeampaa. Viro on elänyt samanaikaisesti kahta eri aikaa. Ulkoisesti askelletaan yhtä jalkaa Euroopan perusarvon, individualismin, kanssa, mutta sisäisen moraalin ankkuri on kansa. Ristiriita on kirjoitettu perustuslakiin: korkeinta valtaa edustaa ”Viron kansa” (pro kansalaiset) siksi, että varmistetaan ”virolaisen kansan” ja kulttuurin säilyminen.
Kansalaisen pulssia mitataan vuosissa, kansan vuosisadoissa. Viron ainoa vaihtoehto on nopeuttaa askeleitaan, sillä kansan ja valtion tulevaisuus on varma vain Euroopassa. Muu on myöhäistä, toisin kuin esimerkiksi paljon pitemmän poliittisen jatkuvuuden maassa Suomessa, joka sata vuotta tsaarin-Venäjän ainoana osana torjui onnistuneesti venäläistämispolitiikan.”
Toinen Virolle loppua kuuluttava on The Economistin toimittaja, englantilainen Edward Lucas. (Eesti Päevaleht 27.10.2008 http://www.epl.ee/artikkel/446281) Hän keskittyy informaatiosotaan ja siihen, kenelle radioaallot kuuluvat. Hänen mielestään Viro on häviämässä mediasodan Venäjälle ja Viron tulee vastata tiedosta, jonka maan venäläiset saavat maailmasta. Hän vertaa Viroa Tshekkoslovakiaan ja sudeettisaksalaisten ongelmaan. Ei ehkä aivan onnistuneesti, sillä Sudeettialueet olivat olleet satoja vuosia saksalaisten aluetta. Siellä ei ollut nähtykään ensimmäistäkään slaavia juuri koskaan. Lucasin mielestä Hitler lähti puolustamaan sudeettisaksalaisia, koska tshekit kielsivät saksalaisilta oikeuden omaan kieleen. Hän ehdottaa, että virolaiset tekisivät yhteistyötä Israelissa toimivan RTVi kanssa. Se on Vladimir Putinin vastaiseen rintamaan kuuluneen Vladimir Gussinskin mediaimperiumin viimeinen jäänne. Lucas katsoo, että Viron venäläiset toimittajat voisivat tehdä kanavalle omaa ohjelmaa. Myös Latvian venäläiset olisi saatava mukaan. Muutoin Viroa voi odottaa Tshekkoslovakian kohtalo vuosina 1938-39, eli katoaminen.
”En halua, että Viro lähivuosina maksaisi samanlaisen hinnan”, Lucas kirjoittaa.
Virolainen kolumnisti Ahto Lobjakas varoittaa Viron itsenäisyyden olevan tiensä päässä Postimees-lehden (27.10.2008) kolumnissaan Aeglane samm – Hidas askel. Hän katsoo, että on viimeinen hetki korjata kansalaisuuspolitiikassa 1990-luvun alussa tehdyt virheet.
(http://www.postimees.ee/?id=43852)
”Kansalaisuuspolitiikan lieventäminen on väistämätöntä, mutta se tapahtuu liian myöhään. Jos yleensä tapahtuu, sillä virolainen eliitti pelkää selvityksiä Viron politiikan menneisyydestä ja Viron valtion tulevaisuudesta. Kansalaisuudetta jätetyt henkilöt ovat itsenäisyyttä seurannut Viron velka lännelle. Se on osa äänetöntä sopimusta, jossa Viro hyväksyi myös kansalaisikseen ne ei-virolaiset, jotka eivät suostu vapaaehtoisesti poistumaan maasta. Nyt velasta on tullut Viron pahin turvallisuusuhka. Huhut hallituksen yrityksistä varkain laajentaa Viron kansalaisuuden saavien piiriä osoittavat: on ymmärretty, että vahvan ulkopuolisen tuen todennäköisyys nousee, jos itse viedään sisäiset heikkoudet minimiin.
Jo kauan on ollut tiedossa, että jokainen hukattu hetki tekee kansalaisuuskysymyksen ratkaisemisen vain hankalammaksi. Pienikin annos ymmärrystä 1990-luvulla olisi estänyt 100 000 Venäjän kansalaisen pysyvää muodostumista Viroon. Kurssin muutos pronssiyön jälkeen olisi toiminut hyvän tahdon eleenä Tõnismäen symbolisen voiton jälkeen. Georgian konfliktin jälkeen sen tekeminen – jättää väistämättä vaikutelman kuin Viroon tehoaisi vain voima.
Sisäisesti Viro on heikompi kuin koskaan. Historiallinen, poliittinen ja sivistyksellinen eriytyminen Venäjästä on jyrkästi nostanut paikallisten venäjänkielisten poliittisia kunnianhimoja, jotka etsivät nyt laajempaa yleisöä kuin koskaan aikaisemmin.
Kaikesta huolimatta tänään on parempi aukaista Gordionin solmu kuin huomenna puhumattakaan ylihuomisesta. Venäläisten aktivistien retoriikka tukeutuu yhä enemmän lännen omaan diskurssiin kansalaisoikeuksien historiallisesta laajentumisesta, jolle Viron poikkeavasta näkemyksestä ei ole vastustajaksi: jo yksistään siksi, että valtiona pysymiseksi tarvitsemme liittolaisten tukea. Saada liittolaisia, voidaan sanoa, on tällä hetkellä Viron tärkein kansallinen intressi.
Virossa yritetään luultavasti leikata koiran häntää pieninä paloina. Sillä muutoin jonkun pitäisi ottaa vastuu menetetystä ajasta, ja vastuun ottaminen on Viron kulttuurin heikoin lenkki. Kansalaisuuspolitiikan liberalisointi merkitsisi vastuun ottamista myös tulevaisuudesta. Se olisi vielä vaikeampaa. Viro on elänyt samanaikaisesti kahta eri aikaa. Ulkoisesti askelletaan yhtä jalkaa Euroopan perusarvon, individualismin, kanssa, mutta sisäisen moraalin ankkuri on kansa. Ristiriita on kirjoitettu perustuslakiin: korkeinta valtaa edustaa ”Viron kansa” (pro kansalaiset) siksi, että varmistetaan ”virolaisen kansan” ja kulttuurin säilyminen.
Kansalaisen pulssia mitataan vuosissa, kansan vuosisadoissa. Viron ainoa vaihtoehto on nopeuttaa askeleitaan, sillä kansan ja valtion tulevaisuus on varma vain Euroopassa. Muu on myöhäistä, toisin kuin esimerkiksi paljon pitemmän poliittisen jatkuvuuden maassa Suomessa, joka sata vuotta tsaarin-Venäjän ainoana osana torjui onnistuneesti venäläistämispolitiikan.”
Toinen Virolle loppua kuuluttava on The Economistin toimittaja, englantilainen Edward Lucas. (Eesti Päevaleht 27.10.2008 http://www.epl.ee/artikkel/446281) Hän keskittyy informaatiosotaan ja siihen, kenelle radioaallot kuuluvat. Hänen mielestään Viro on häviämässä mediasodan Venäjälle ja Viron tulee vastata tiedosta, jonka maan venäläiset saavat maailmasta. Hän vertaa Viroa Tshekkoslovakiaan ja sudeettisaksalaisten ongelmaan. Ei ehkä aivan onnistuneesti, sillä Sudeettialueet olivat olleet satoja vuosia saksalaisten aluetta. Siellä ei ollut nähtykään ensimmäistäkään slaavia juuri koskaan. Lucasin mielestä Hitler lähti puolustamaan sudeettisaksalaisia, koska tshekit kielsivät saksalaisilta oikeuden omaan kieleen. Hän ehdottaa, että virolaiset tekisivät yhteistyötä Israelissa toimivan RTVi kanssa. Se on Vladimir Putinin vastaiseen rintamaan kuuluneen Vladimir Gussinskin mediaimperiumin viimeinen jäänne. Lucas katsoo, että Viron venäläiset toimittajat voisivat tehdä kanavalle omaa ohjelmaa. Myös Latvian venäläiset olisi saatava mukaan. Muutoin Viroa voi odottaa Tshekkoslovakian kohtalo vuosina 1938-39, eli katoaminen.
”En halua, että Viro lähivuosina maksaisi samanlaisen hinnan”, Lucas kirjoittaa.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Piru lukee Raamattua
Waltari Baltiassa osa II
Mika Waltarin Valtion tiedotuskeskuksen palkkalistoilla ja Valpon eli Valtiollisen poliisin tiloissa kirjoittamaan kirjaan ”Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta”on ryhdytty suhtautumaan samalla tavalla kuin CIA:n rahoittamiin Radio Free Europeen ja Radio Libertyyn. Ne ovat nyt totuuden torvia. Vielä 20 vuotta sitten ne kuuluivat itsestään selvästi propagandan piiriin. Ei mitään vakavasti otettavaa.
Mika Waltari ei käynyt Virossa saati Baltiassa kirjaa kirjoittaessaan. Se on syntynyt työpöydällä sanomalehtien ja aikalaistarinoiden pohjalta. Waltari itse omassa esipuheessaan varoittaa suhtautumaan varauksella pakolaisten tarinoihin. He mielellään liioittelevat kärsimyksiään.
Heinäkuun 1940 vaalit
Kaikissa Baltian maissa määrättiin eduskuntavaalit pidettäväksi 14.-15.07.1940. Vaalien nimi oli ”Työväen vaalit”. Vaalit olivat yleiset, suorat, salaiset ja suhteelliset. Vaaleja varten kaikkiin Baltian maihin luotiin uusi ”Työväen puolue”. Kaikissa kolmessa maassa puolueen riveihin saatiin joukko tunnettuja ihmisiä. Liettuassa tarvittiin 69 edustajaa edustamaan kansan todellista tahtoa. Työväen puolue esittikin 69 nimen listan, joista yli puolet oli sosiaalidemokraatteja. Virossa listan kokoamiseen annettiin viisi päivää aikaa. Jotkut rohkeat esittivät rinnakkaisen listan. Kaikissa kolmessa maassa rinnakkaiset listat esitettiin sovitun ajan kuluessa. Liettuassa kilpaileva lista torjuttiin vaaleista, koska vaaleissa sai olla edustettuna vain rekisteröity yhdistys. Ainoa rekisteröity puolue oli Työväen puolue. Latvian viisi vaalipiiriä esitti yhteensä 16 nimilistaa. Näistä vahvistettiin viisi, kaikki Työväenpuolueen omia. Virossa kilpailevien listojen ehdokkaat julistettiin kansanvihollisiksi. Se riitti listojen kieltoon. Viro poikkesi Latviasta ja Liettuasta kuitenkin siinä, että yksi opposition edustaja pääsi listoille. Edustaja Liivakille esitettiin ennen vaaleja syyte vekselin väärentämisestä ja hänen ehdokkuutensa peruttiin.
Liittyminen
Neuvostoliittoon
Sivulliselle tällaisissa oloissa vaalien järjestäminen oli sulaa hulluutta. Mutta ei! Kaikissa maissa alkoi mieletön vaalikampanjointi. Ihmisiä houkuteltiin puoliväkisin uurnille äänestämään. Waltarin mukaan myös puna-armeija olisi kiertänyt maaseudulla aseineen ajamassa ihmisiä vaaliuurnille. Waltari kiinnittää huomiota, ettei yhdessäkään vaalikampanjassa puhuttu Neuvostoliittoon liittymisestä mitään. Virossa vaalipropaganda päinvastoin julisti, että jolleivat virolaiset mene vaaliuurnille, Neuvostoliitto anastaa Viron. Liettuassa kävi erikseen kolmihenkinen liikemiesten valtuuskunta kysymässä paikallisesta Neuvostoliiton edustajalta, minkälainen on Liettuan hallitusmuoto vaalien jälkeen. Liettuan Moskovan edustaja, Dekanozov oli vakuuttanut, että Liettua jää itsenäiseksi. Neuvostoliitto ei sekaannu Liettuan sisäisiin asioihin eikä sen talousjärjestelmään.
Virossa puolestaan kommunistit uhkasivat, että Viro liitetään Leningradin lääniin, jolleivat virolaiset halua neuvostotasavaltaa takaamaan itsenäisyyttä. Ehdokkaat tekivät vaalikampanjointia ympäri maata. Lehdet ovat täynnä vaalimainoksia. Äänestämättä jättämistä pidettiin kansanvihollisuutena. Waltarin mukaan kaikissa Baltian maissa satoja ihmisiä pidätettiin ennen vaaleja. Pidätettyjä oli kaikista ihmisryhmistä: entisiä kansanedustajia, ministereitä, puoluejohtajia jne. Waltarin mukaan Liettuassa olisi joutunut vankilaan jopa 2000 ihmistä.
Kirjastossa
lehtiä lukemassa
Edellä oleva on Mika Waltarin kirjan siteerausta. Viron kansalliskirjastosta löytyvät sekä vasemmistolainen Rahva Hääl ja oikeistolainen Postimees-lehti. Waltarin kirja on todellakin propagandaa. Se ei vähimmässäkään määrin perustu tuon ajan sanomalehtiin. Waltari ei ole myöskään ymmärtänyt viron kieltä. Työväen vaalit olivat vaalit, joilla Virossa vaihdettiin järjestelmää. Virosta tuli sosialistinen valtio. Työväen puolueen ensimmäinen vaalilause oli seuraava: ”Tärkein tavoite ulkopolitiikan alalla on: Viron ja Neuvostoliiton kansojen yhteistyön tiivistäminen”. Sen jälkeen lueteltiin erinäisiä tavoitteita sisäpolitiikan alalla kuten sanan-, paino- ja kokoontumisvapaus jne.
Vaaleissa osanotto oli 92,9 prosenttia. (On muistettava, että Virossa on toisenkin kerran vaaleihin osallistuminen ylittänyt 90 prosentin rajan. Se oli Neuvostoliiton viimeiset duuman vaalit vuonna 1990. Virolaiset uskoivat, että he voivat oikeilla ehdokkailla erota Neuvostoliitosta.) Virolaisten nopeaa päätöstä anoa liittoa Neuvostoliiton kanssa julistettaan otsikoissa seuraavasti. ”Viro ei pysty puolustamaan itseään ilman puna-armeijan apua sodan uhkaa vastaan”. Kansainvälinen tilanne tuolloin oli se, että Ranska oli kadonnut olemasta ja Englanti romahtanut. Heinäkuun 21. päivä tehty päätös anoa pääsyä Neuvostoliiton jäseneksi ei nähty tuolloin uhkana Viron itsenäisyydelle. Päinvastoin. Se oli pienen kansan selviytymisstrategiaa. Ulkoministeri N. Andresen korosti, että Viron vaalien tulos olisi yksinään ollut puolikas. Sen kruunasi Neuvostoliiton jäsenyys.
”Meidän eilinen päätös likvidoida entinen järjestelmä ja rakentaa Viron sosialistinen neuvostotasavalta sisältää itsessään kansainvälisen vaatimuksen yhteistyöstä. Joukossamme ei ole luultavasti yhtäkään, joka kuvittelisi, että olisi mahdollista rakentaa sosialismia yksin ilman että olisimme sidoksissa naapurissa olevaan Neuvostoliittoon”, Andresen sanoi uudelle eduskunnalle puhuessaan. (Rahva Hääl 23.07.1940)
Andresen muistutti puheessaan, että Neuvostoliiton perustuslaki takaa mahdollisuuden erota liitosta.
Hajanaisia
huomioita
Virolaisille liittyminen Neuvostoliittoon ei ollut surullinen tapahtuma. Se ei ollut itsenäisyydestä luopumista vaan sen vahvistamista. Oikeistolehti Postimees ei julkaise sivuillaan yhtäkään valokuvaa tuon ajan tapahtumista. Kommunistien äänenkannattaja Rahva Hääl senkin enemmän. Tallinnassa oli jatkuvasti mielenosoituksia, suuria kansanjoukkoja. Voi olla, etteivät oikeistolaiset virolaiset olleet niin iloisia tapahtumien kulusta, mutta vastarintaa ei kaduilla näkynyt.
Miten Neuvostoliitto toimi? Virossa oli heti sosialistisen vallankumouksen jälkeen virolaiset itse vallassa. Esimerkiksi vuoden 1961 natsi-oikeudenkäynneissä koko oikeusprosessi oli virolaisten itsensä johtama. Toimittajakollega Sakari Nupposen Viru-hotellista kertovassa kirjassa Neuvosto-Virossa käy valtiovieraita. No, Persian shaahi, hän ei ollut demokraatti. Heitä ei ollut vastassa Moskovan suuret johtajat vaan virolaiset itse. Virossa kävi astronautti Neil Armstrong ja näyttelijätär Elizabeth Taylor. Kun Kekkonen kävi Virossa, hänet otti vastaan Neuvosto-Viron johto. Neuvosto-Viro oli itsenäinen neuvostotasavalta samalla tavalla kuin Suomi on itsenäinen EU-maa.
Neuvosto-Viron viimeinen pääministeri Edgar Savisaar kirjoittaa muistelmissaan Peaminister, että Neuvostoliitto mahdollisesti suhtautui vakavasti Viron ja muiden Baltian maiden haluun erota Neuvostoliitosta. Esimerkkinä hän tuo KGB:n arkistojen siirron Virosta pois jo vuonna 1988. Viroon perustettiin oma keskuspankki. Yritysrekisterikin oli alkanut jo toimia Viron tasavallan nimissä. Savisaar ei pidä mahdottomana, että Neuvostoliiton johto suhtautui vakavasti perustuslain sallimaan eroon liitosta.
Elokuun vallankaappausyritys Moskovassa 1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen ovat haudanneet alleen tämän keskustelun. Tilalle on tullut Neuvostoliiton demonisointi ja halu mitätöidä sosialistinen Viro.
Kuinkahan kauan Suomessa menee ennen kuin kyetään uskomaan, että sosialismi oli joskus aate, joka houkutteli ihmisiä?
Mika Waltarin Valtion tiedotuskeskuksen palkkalistoilla ja Valpon eli Valtiollisen poliisin tiloissa kirjoittamaan kirjaan ”Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta”on ryhdytty suhtautumaan samalla tavalla kuin CIA:n rahoittamiin Radio Free Europeen ja Radio Libertyyn. Ne ovat nyt totuuden torvia. Vielä 20 vuotta sitten ne kuuluivat itsestään selvästi propagandan piiriin. Ei mitään vakavasti otettavaa.
Mika Waltari ei käynyt Virossa saati Baltiassa kirjaa kirjoittaessaan. Se on syntynyt työpöydällä sanomalehtien ja aikalaistarinoiden pohjalta. Waltari itse omassa esipuheessaan varoittaa suhtautumaan varauksella pakolaisten tarinoihin. He mielellään liioittelevat kärsimyksiään.
Heinäkuun 1940 vaalit
Kaikissa Baltian maissa määrättiin eduskuntavaalit pidettäväksi 14.-15.07.1940. Vaalien nimi oli ”Työväen vaalit”. Vaalit olivat yleiset, suorat, salaiset ja suhteelliset. Vaaleja varten kaikkiin Baltian maihin luotiin uusi ”Työväen puolue”. Kaikissa kolmessa maassa puolueen riveihin saatiin joukko tunnettuja ihmisiä. Liettuassa tarvittiin 69 edustajaa edustamaan kansan todellista tahtoa. Työväen puolue esittikin 69 nimen listan, joista yli puolet oli sosiaalidemokraatteja. Virossa listan kokoamiseen annettiin viisi päivää aikaa. Jotkut rohkeat esittivät rinnakkaisen listan. Kaikissa kolmessa maassa rinnakkaiset listat esitettiin sovitun ajan kuluessa. Liettuassa kilpaileva lista torjuttiin vaaleista, koska vaaleissa sai olla edustettuna vain rekisteröity yhdistys. Ainoa rekisteröity puolue oli Työväen puolue. Latvian viisi vaalipiiriä esitti yhteensä 16 nimilistaa. Näistä vahvistettiin viisi, kaikki Työväenpuolueen omia. Virossa kilpailevien listojen ehdokkaat julistettiin kansanvihollisiksi. Se riitti listojen kieltoon. Viro poikkesi Latviasta ja Liettuasta kuitenkin siinä, että yksi opposition edustaja pääsi listoille. Edustaja Liivakille esitettiin ennen vaaleja syyte vekselin väärentämisestä ja hänen ehdokkuutensa peruttiin.
Liittyminen
Neuvostoliittoon
Sivulliselle tällaisissa oloissa vaalien järjestäminen oli sulaa hulluutta. Mutta ei! Kaikissa maissa alkoi mieletön vaalikampanjointi. Ihmisiä houkuteltiin puoliväkisin uurnille äänestämään. Waltarin mukaan myös puna-armeija olisi kiertänyt maaseudulla aseineen ajamassa ihmisiä vaaliuurnille. Waltari kiinnittää huomiota, ettei yhdessäkään vaalikampanjassa puhuttu Neuvostoliittoon liittymisestä mitään. Virossa vaalipropaganda päinvastoin julisti, että jolleivat virolaiset mene vaaliuurnille, Neuvostoliitto anastaa Viron. Liettuassa kävi erikseen kolmihenkinen liikemiesten valtuuskunta kysymässä paikallisesta Neuvostoliiton edustajalta, minkälainen on Liettuan hallitusmuoto vaalien jälkeen. Liettuan Moskovan edustaja, Dekanozov oli vakuuttanut, että Liettua jää itsenäiseksi. Neuvostoliitto ei sekaannu Liettuan sisäisiin asioihin eikä sen talousjärjestelmään.
Virossa puolestaan kommunistit uhkasivat, että Viro liitetään Leningradin lääniin, jolleivat virolaiset halua neuvostotasavaltaa takaamaan itsenäisyyttä. Ehdokkaat tekivät vaalikampanjointia ympäri maata. Lehdet ovat täynnä vaalimainoksia. Äänestämättä jättämistä pidettiin kansanvihollisuutena. Waltarin mukaan kaikissa Baltian maissa satoja ihmisiä pidätettiin ennen vaaleja. Pidätettyjä oli kaikista ihmisryhmistä: entisiä kansanedustajia, ministereitä, puoluejohtajia jne. Waltarin mukaan Liettuassa olisi joutunut vankilaan jopa 2000 ihmistä.
Kirjastossa
lehtiä lukemassa
Edellä oleva on Mika Waltarin kirjan siteerausta. Viron kansalliskirjastosta löytyvät sekä vasemmistolainen Rahva Hääl ja oikeistolainen Postimees-lehti. Waltarin kirja on todellakin propagandaa. Se ei vähimmässäkään määrin perustu tuon ajan sanomalehtiin. Waltari ei ole myöskään ymmärtänyt viron kieltä. Työväen vaalit olivat vaalit, joilla Virossa vaihdettiin järjestelmää. Virosta tuli sosialistinen valtio. Työväen puolueen ensimmäinen vaalilause oli seuraava: ”Tärkein tavoite ulkopolitiikan alalla on: Viron ja Neuvostoliiton kansojen yhteistyön tiivistäminen”. Sen jälkeen lueteltiin erinäisiä tavoitteita sisäpolitiikan alalla kuten sanan-, paino- ja kokoontumisvapaus jne.
Vaaleissa osanotto oli 92,9 prosenttia. (On muistettava, että Virossa on toisenkin kerran vaaleihin osallistuminen ylittänyt 90 prosentin rajan. Se oli Neuvostoliiton viimeiset duuman vaalit vuonna 1990. Virolaiset uskoivat, että he voivat oikeilla ehdokkailla erota Neuvostoliitosta.) Virolaisten nopeaa päätöstä anoa liittoa Neuvostoliiton kanssa julistettaan otsikoissa seuraavasti. ”Viro ei pysty puolustamaan itseään ilman puna-armeijan apua sodan uhkaa vastaan”. Kansainvälinen tilanne tuolloin oli se, että Ranska oli kadonnut olemasta ja Englanti romahtanut. Heinäkuun 21. päivä tehty päätös anoa pääsyä Neuvostoliiton jäseneksi ei nähty tuolloin uhkana Viron itsenäisyydelle. Päinvastoin. Se oli pienen kansan selviytymisstrategiaa. Ulkoministeri N. Andresen korosti, että Viron vaalien tulos olisi yksinään ollut puolikas. Sen kruunasi Neuvostoliiton jäsenyys.
”Meidän eilinen päätös likvidoida entinen järjestelmä ja rakentaa Viron sosialistinen neuvostotasavalta sisältää itsessään kansainvälisen vaatimuksen yhteistyöstä. Joukossamme ei ole luultavasti yhtäkään, joka kuvittelisi, että olisi mahdollista rakentaa sosialismia yksin ilman että olisimme sidoksissa naapurissa olevaan Neuvostoliittoon”, Andresen sanoi uudelle eduskunnalle puhuessaan. (Rahva Hääl 23.07.1940)
Andresen muistutti puheessaan, että Neuvostoliiton perustuslaki takaa mahdollisuuden erota liitosta.
Hajanaisia
huomioita
Virolaisille liittyminen Neuvostoliittoon ei ollut surullinen tapahtuma. Se ei ollut itsenäisyydestä luopumista vaan sen vahvistamista. Oikeistolehti Postimees ei julkaise sivuillaan yhtäkään valokuvaa tuon ajan tapahtumista. Kommunistien äänenkannattaja Rahva Hääl senkin enemmän. Tallinnassa oli jatkuvasti mielenosoituksia, suuria kansanjoukkoja. Voi olla, etteivät oikeistolaiset virolaiset olleet niin iloisia tapahtumien kulusta, mutta vastarintaa ei kaduilla näkynyt.
Miten Neuvostoliitto toimi? Virossa oli heti sosialistisen vallankumouksen jälkeen virolaiset itse vallassa. Esimerkiksi vuoden 1961 natsi-oikeudenkäynneissä koko oikeusprosessi oli virolaisten itsensä johtama. Toimittajakollega Sakari Nupposen Viru-hotellista kertovassa kirjassa Neuvosto-Virossa käy valtiovieraita. No, Persian shaahi, hän ei ollut demokraatti. Heitä ei ollut vastassa Moskovan suuret johtajat vaan virolaiset itse. Virossa kävi astronautti Neil Armstrong ja näyttelijätär Elizabeth Taylor. Kun Kekkonen kävi Virossa, hänet otti vastaan Neuvosto-Viron johto. Neuvosto-Viro oli itsenäinen neuvostotasavalta samalla tavalla kuin Suomi on itsenäinen EU-maa.
Neuvosto-Viron viimeinen pääministeri Edgar Savisaar kirjoittaa muistelmissaan Peaminister, että Neuvostoliitto mahdollisesti suhtautui vakavasti Viron ja muiden Baltian maiden haluun erota Neuvostoliitosta. Esimerkkinä hän tuo KGB:n arkistojen siirron Virosta pois jo vuonna 1988. Viroon perustettiin oma keskuspankki. Yritysrekisterikin oli alkanut jo toimia Viron tasavallan nimissä. Savisaar ei pidä mahdottomana, että Neuvostoliiton johto suhtautui vakavasti perustuslain sallimaan eroon liitosta.
Elokuun vallankaappausyritys Moskovassa 1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen ovat haudanneet alleen tämän keskustelun. Tilalle on tullut Neuvostoliiton demonisointi ja halu mitätöidä sosialistinen Viro.
Kuinkahan kauan Suomessa menee ennen kuin kyetään uskomaan, että sosialismi oli joskus aate, joka houkutteli ihmisiä?
Chomsky Neuvostoliitosta
Amerikkalaisen kielitieteilijä Noam Chomskyn mielestä Neuvostoliitto oli epätavallinen imperiumi.
”Venäjä on ainoa imperiumi historiassa, joka on subventoinut omia siirtomaitaan niin, että ne muuttuivat emämaata rikkaammaksi. Itä-Euroopan maat elivät paremmin kuin Venäjä. Venäläiset eivät tehneet tätä siksi, että he olivat niin kunnollisia vaan siksi, että he pyrkivät pitämään Itä-Euroopan maat rauhallisina”, Chomsky sanoo lauantain Postimees-lehdessä. (18.10.2008)
Chomsky on tentattava Virossa Von Krahlin Akatemian järjestämässä videokonferenssissa 5.11. kello 19.
Chomsky kehottaa katsomaan Yhdysvaltojen ympärillä olevia maita. Keski-Amerikka ei ole Yhdysvaltoja rikkaampi. Haiti on Ranskaa köyhempi. Länsimaat eivät kohtele kolonioitaan Venäjän tavoin.
Chomskyn mielestä neuvostoliittolaiset tekivät suuria rikoksia, mutta itä-eurooppalaiset ja baltit ymmärtävät huonosti niiden suhteellisuuden. Chomsky pitää Naton laajenemista itään suorana sotilaallisena uhkana Venäjälle.
”Vuodesta 1990 Nato on ollut ainoastaan hyökkäävä ase muuta maailmaa vastaan”, Chomsky sanoo.
Yhdysvaltain kritisoijana tunnettu Chomsky kehuu Yhdysvaltojen sananvapautta maailman parhaaksi.
”Voin avoimesti sanoa, että Nürnbergin kriteereiden mukaan George W. Bush ja Condoleezza Rice tulisi hirttää. Minua ei voi sanoistani rangaista. Valtaosassa maailmaa tämä ei olisi mahdollista”, hän uskoo.
Chomsky kritisoi samassa haastattelussa myös historian käyttöä politiikan välineensä. Hän muistuttaa, että Ranskassa historian vääristely on rangaistava teko. Suomessa dosentti Johan Bäckman on kiinnittänyt myös huomiota historian käyttöön politiikan välineenä. Kirjassaan Pronssisoturi hän viittaa siihen, kuinka Viro käyttää miehitysmyyttiään apartheid-politiikkansa välineenä perustellen sillä venäläisten kansalaisuuden riiston.
Chomsky on syntynyt vuonna 1928 Philadelphiassa USA:ssa. Hänen isänsä oli kotoisin Odessan läheltä Ukrainasta ja äiti Liettuasta.
”Venäjä on ainoa imperiumi historiassa, joka on subventoinut omia siirtomaitaan niin, että ne muuttuivat emämaata rikkaammaksi. Itä-Euroopan maat elivät paremmin kuin Venäjä. Venäläiset eivät tehneet tätä siksi, että he olivat niin kunnollisia vaan siksi, että he pyrkivät pitämään Itä-Euroopan maat rauhallisina”, Chomsky sanoo lauantain Postimees-lehdessä. (18.10.2008)
Chomsky on tentattava Virossa Von Krahlin Akatemian järjestämässä videokonferenssissa 5.11. kello 19.
Chomsky kehottaa katsomaan Yhdysvaltojen ympärillä olevia maita. Keski-Amerikka ei ole Yhdysvaltoja rikkaampi. Haiti on Ranskaa köyhempi. Länsimaat eivät kohtele kolonioitaan Venäjän tavoin.
Chomskyn mielestä neuvostoliittolaiset tekivät suuria rikoksia, mutta itä-eurooppalaiset ja baltit ymmärtävät huonosti niiden suhteellisuuden. Chomsky pitää Naton laajenemista itään suorana sotilaallisena uhkana Venäjälle.
”Vuodesta 1990 Nato on ollut ainoastaan hyökkäävä ase muuta maailmaa vastaan”, Chomsky sanoo.
Yhdysvaltain kritisoijana tunnettu Chomsky kehuu Yhdysvaltojen sananvapautta maailman parhaaksi.
”Voin avoimesti sanoa, että Nürnbergin kriteereiden mukaan George W. Bush ja Condoleezza Rice tulisi hirttää. Minua ei voi sanoistani rangaista. Valtaosassa maailmaa tämä ei olisi mahdollista”, hän uskoo.
Chomsky kritisoi samassa haastattelussa myös historian käyttöä politiikan välineensä. Hän muistuttaa, että Ranskassa historian vääristely on rangaistava teko. Suomessa dosentti Johan Bäckman on kiinnittänyt myös huomiota historian käyttöön politiikan välineenä. Kirjassaan Pronssisoturi hän viittaa siihen, kuinka Viro käyttää miehitysmyyttiään apartheid-politiikkansa välineenä perustellen sillä venäläisten kansalaisuuden riiston.
Chomsky on syntynyt vuonna 1928 Philadelphiassa USA:ssa. Hänen isänsä oli kotoisin Odessan läheltä Ukrainasta ja äiti Liettuasta.
torstai 16. lokakuuta 2008
Kansalaisuus lasten kautta
Viron venäjänkielinen lehti MK-Estonija (8.10.2008) ennätti jo uutisoida Viron helpottavan kansalaisuuden saantia. Kansalaisuusministeriö kiisti tiedon (PM online 15.10.) todeten, että ministeriössä vasta keskustellaan vastatoimista Venäjän ei-kansalaisille myöntämälle viisumivapaudelle.
”Venäjän muutettua viisumikäytäntöjään siten, että kansalaisuudettomat ihmiset saavat matkustaa viisumivapaasti Venäjälle, olemme pakotettuja miettimään, mikä auttaisi ihmisiä tekemään valinnan Viron valtion hyväksi”, ministeriön neuvonantaja Olga Slök sanoi lehdelle.
Viron hallitus alkaa marraskuussa käsitellä kansalaisuuden saannin ehtojen uudistamista. Kansalaisuusministeriön mukaan 83 prosentilla Viron 1,34 miljoonasta asukkaasta on Viron kansalaisuus. Virossa asuu 421.347 ei-virolaista, joista puolella on Viron kansalaisuus. Syyskuun 1. päivänä Virossa oli 111.677 kansalaisuudetonta henkilöä, mikä on kahdeksan prosenttia Viron väestöstä.
Vuodesta 2000 lähtien Virossa on kieli- ja perustuslakitestien suorittamisen (naturalisaatio) kautta saanut kansalaisuuden vuosittain keskimäärin 4000-5000 henkilöä. Poikkeuksen muodostivat 2004 ja 2005, kun EU-jäsenyys nosti venäläisten motivaatiota hakea Viron kansalaisuutta. Vuodesta 1992 lähtien Viron kansalaisuutta on hakenut 148.827 ihmistä.
Viron hallitus alkaa marraskuussa käsitellä mahdollisuutta, että Viron kansalaisuuden omaavien lasten vanhemmat saisivat automaattisesti Viron kansalaisuuden. Yleensä asia menee maailmalla toisin päin: kansalaisuus periytyy vanhemmilta lapsille, mutta Virossa asiat tehdään toisin. Monet nuoret ovat saaneet Viron kansalaisuuden, mutta heidän vanhemmilleen se on osoittautunut liian työlääksi.
Virossa pelätään, että ei-kansalaiset ryhtyvät joukoittain Venäjän kansalaisiksi. Kansalaisuudettomuuden ongelma halutaan nyt Virossa pois päiväjärjestyksestä. Se ei kuitenkaan johdu Suomesta kuuluneista rajuista apartheid-syytöksistä. Georgian sota muutti kaiken. Viron venäläiset ovat yhtäkkiä tikkuna silmässä niin EU:ssa kuin Natossa. Nato-kenraalit puhuvat jo varsin ilkeästi virolaisille, että Viron paras puolustus on demokratian parantaminen, ei Naton pommikoneet. Etelä-Ossetian 70 000 Venäjän kansalaista sai Naton päämajassa hälytyskellot soimaan. Virossa on pian 250 000 Venäjän kansalaista eli viiden Etelä-Ossetian kokoinen legitimiteettivaje. Venäjän Georgian rökitys auttoi. Tykit puhuvat tehokkaammin kuin tuhat sanaa.
”Venäjän muutettua viisumikäytäntöjään siten, että kansalaisuudettomat ihmiset saavat matkustaa viisumivapaasti Venäjälle, olemme pakotettuja miettimään, mikä auttaisi ihmisiä tekemään valinnan Viron valtion hyväksi”, ministeriön neuvonantaja Olga Slök sanoi lehdelle.
Viron hallitus alkaa marraskuussa käsitellä kansalaisuuden saannin ehtojen uudistamista. Kansalaisuusministeriön mukaan 83 prosentilla Viron 1,34 miljoonasta asukkaasta on Viron kansalaisuus. Virossa asuu 421.347 ei-virolaista, joista puolella on Viron kansalaisuus. Syyskuun 1. päivänä Virossa oli 111.677 kansalaisuudetonta henkilöä, mikä on kahdeksan prosenttia Viron väestöstä.
Vuodesta 2000 lähtien Virossa on kieli- ja perustuslakitestien suorittamisen (naturalisaatio) kautta saanut kansalaisuuden vuosittain keskimäärin 4000-5000 henkilöä. Poikkeuksen muodostivat 2004 ja 2005, kun EU-jäsenyys nosti venäläisten motivaatiota hakea Viron kansalaisuutta. Vuodesta 1992 lähtien Viron kansalaisuutta on hakenut 148.827 ihmistä.
Viron hallitus alkaa marraskuussa käsitellä mahdollisuutta, että Viron kansalaisuuden omaavien lasten vanhemmat saisivat automaattisesti Viron kansalaisuuden. Yleensä asia menee maailmalla toisin päin: kansalaisuus periytyy vanhemmilta lapsille, mutta Virossa asiat tehdään toisin. Monet nuoret ovat saaneet Viron kansalaisuuden, mutta heidän vanhemmilleen se on osoittautunut liian työlääksi.
Virossa pelätään, että ei-kansalaiset ryhtyvät joukoittain Venäjän kansalaisiksi. Kansalaisuudettomuuden ongelma halutaan nyt Virossa pois päiväjärjestyksestä. Se ei kuitenkaan johdu Suomesta kuuluneista rajuista apartheid-syytöksistä. Georgian sota muutti kaiken. Viron venäläiset ovat yhtäkkiä tikkuna silmässä niin EU:ssa kuin Natossa. Nato-kenraalit puhuvat jo varsin ilkeästi virolaisille, että Viron paras puolustus on demokratian parantaminen, ei Naton pommikoneet. Etelä-Ossetian 70 000 Venäjän kansalaista sai Naton päämajassa hälytyskellot soimaan. Virossa on pian 250 000 Venäjän kansalaista eli viiden Etelä-Ossetian kokoinen legitimiteettivaje. Venäjän Georgian rökitys auttoi. Tykit puhuvat tehokkaammin kuin tuhat sanaa.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi
Waltari Baltiassa
Mika Waltarin kirjaa ”'Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta” (1941) on tervehditty pelastusrenkaana Viron miehitysmyytin kannattajille. Tämä miehityspuolue käsittää henkilöt, joille Viron neuvostoaika on ollut miehitystä, ei virolaisten vapaata tahtoa olla mukana osana Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto edustaa heille pahuutta, johon sukulaiskansamme ei koskaan olisi voinut vapaaehtoisesti liittyä. Näitä miehitysuskovaisia ovat russofobi Max Jakobson, apartheid-professori Seppo Zetterberg ja ne 16 henkilöä, jotka haluavat estää Johan Bäckmanin opetukset Helsingin yliopistossa.
Viron presidentti Toomas- Hendrik Ilves kertoi Tarton yliopiston historian päivillä englantilaisen historioitsija Norman Daviesin kanssa keskustellessaan opettavan esimerkin. Hän oli europarlamentissa vaatinut tunnustusta virolaisten ”kärsimyksille” kommunismin ikeessä ja vaatinut kommunismin rinnastamista fasismiin. Puolalainen europarlamentaarikko oli suuttunut Ilvekselle ja karjunut, eikö Ilves ymmärrä perusasioita: ”Fasismi edusti pahuutta, kommunismi hyvyyttä. Ei kommunismin valinneita voi syyttää mistään!”
Näinhän se moraalinen kompassi Euroopassa menee. Pahuus oli Hitlerin puolella, hyvyys Neuvostoliiton puolella.
Waltari oli tunnetusti natsi. Hän oli sitä kuitenkin vähemmän kuin Seppo Zetterberg Waltarin uusintapainoksen esipuheessa antaa ymmärtää. Waltari inhosi kommunisteja ja Neuvostoliittoa, mutta tiedustelu-upseerina hän teki varsin hyvää työtä. Waltari puhuu vuoden 1940 tapahtumista Baltian maiden anneksiona. Hän ei käytä miehityssanaa. Liettuan ehdokasasettelua kesän 1940 vaaleissa hän kuvaa tarkasti kertoen, ettei kommunisteja juurikaan ollut ehdokaslistalla. Yli puolet oli sosiaalidemokraatteja, joukossa professoreita, taiteilijoita ja intellektuelleja. Waltari toteaa intellektuelleja viehättäneen neuvostoideologian. Waltarista nämä intellektuellit olivat naiiveja. Se näkyi hänen mielestään Liettuan pääministerin antamassa haastattelussa amerikkalaiselle sanomalehdelle. Pääministeri katsoi neuvostojoukkojen läsnäolon Liettuassa parantavan Liettuan turvallisuutta, mutta parantavan myös Neuvostoliiton turvallisuutta Euroopan suuntaan. Missä se naiivius on?
Viron kohdalla Waltari kertoo valtaan nousseista kommunisteista sen, että he olivat aitoja aatteen ihmisiä, joukossa Johannes ja Olga Lauristin ja Neeme Ruus. Lauristinit ovat virolaisten nykypoliitikkojen, Marju Lauristinin ja Jaak Allikin vanhempia. Neeme Ruus puolestaan oli presidentti Arnold Rüütelin vaimon, Ingrid Rüütelin isä. Suora jatkumo Neuvostoliittoon liittymisestä Viron itsenäistymiseen vuonna 1991 pätee ainakin perheiden tasolla. Miksei se sitten pätisi valtioiden tasolla? Viron Neuvostoliittoon liittäneet virolaiset ja heidän jälkeläisensä hallitsivat Neuvosto-Viroa ja vielä uudelleen itsenäistynyttä Viroa. Missä se rikos on?
Waltarille oli kauhistus, että Suomi saattaisi valita Neuvostoliiton. Koko kirjaa ohjaa selkeä päämäärä vahvistaa suomalaisten neuvostopelkoa. Seppo Zetterbergillle Waltarin kirja toimii alibina puhua myyttisestä Viron neuvostomiehityksestä. Minussa kirja herättää epäilyksen suomalaisten historioitsijoiden motiiveja kohtaan. Viron historiaa mustamaalaamalla he pyrkivät vain mitätöimään meidän omat sotarikoksemme. Todistamalla, että virolaisten Neuvostoliiton valitseminen oli väärä, suomalaisten aseveljeys Hitlerin kanssa saadaan vaikuttamaan oikealta. On raukkamaista vääristellä Viron historiaa suomalaisen historiankirjoituksen tarpeisiin. Synninpäästön sijasta suomalainen perusluonne alkaa paljastua. Natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi.
maanantai 13. lokakuuta 2008
Passi kaikille Hong Kongin malliin
(Poimintoja Viron TV:stä)
Viron opetusministeri Tõnis Lukas vaati viime viikolla Viron koko koululaitoksen muuttamista lastentarhoista lähtien viron kieliseksi. Painopiste olisi lastentarhoissa, joihin hänen mukaansa olisi saatava virolaisia opettajia. Viron television uutisessa asiaa perusteltiin Tarton Annelinnan venäjänkielisen koulun opettajan haastattelun avulla. Opettaja totesi, ettei venäläisten lasten viron kielinen opetus voi olla mahdollista ennen kuin lapset osaavat sujuvasti viroa. Venäjänkielisten lasten oppimisen taso jää muutoin olemattomaksi.
Viron television Aarre Rannamäen vetämässä kansalaistunnissa liikemies Jüri Mõis pohti Viron ja Venäjän suhteita. Hän oli pitänyt vitsinä pääministeri Andrus Ansipin vaatimusta siirtää pronssisotilas. Hän on luullut myös vitsiksi joka syksyisiä vaatimuksia koko venäjänkielisen koulujärjestämän muuttamisesta viron kieliseksi. Mõis ihmetteli, pitääkö Virossa todella provosoida venäläisiä. Hänen mielestään Viron olisi pitänyt jo vuonna 1991 kesällä antaa osalle venäläisistä heti automaattisesti Viron kansalaisuus. Rannamäe kysyi provokatiivisesti ohjelmassaan: ”Annammeko siis kaikille venäläisille heti Viron passin ja suhteet Venäjään paranevat?”
Vielä eilen sunnuntaina Viron television Suora linja-ohjelma palasi teemaan. Naton amerikkalaista virkamiestä oli haastateltu Brysselissä, miksei Virossa jo ole Naton puolustussuunnitelmaa. Virkamies vastasi happamasti, että pitäisikö Viron ensin järjestää oma puolustuksena kuntoon parantamalla demokratiansa tasoa. Mies viittasi suoraan ei-kansalaisten määrään Virossa. Hän esitti, että Viron tulisi helpottaa kansalaisuuden saantia.
Viron kansalaisuusministeriö on aloittanut suuren kampanjan, jossa venäjänkielisiä ja ei-kansalaisia houkutellaan hakemaan Viron kansalaisuutta.
Ensin passi, sitten kielivaatimukset. Ilman Viron kansalaisuutta, virolaisilla ei ole oikeutta vaatia venäläisiltä yhtään mitään, saati viron kielen taitoa. Viron pitää tehdä "Hong Kongit". Hong Kongissa Kiinan viranomaiset automaatisesti olettivat kaikkien hongkongilaisten olevan Kiinan kansalaisia. Jos joku kieltäytyi kansalaisuudesta, tuli hänen määräaikaan mennessä ilmoitaa asiasta, ja osoittaa olevansa jonkin toisen maan kansalainen.
Virossa pitäisi kaikki Viron neuvostotasavallan asukkaat määrätä Vironkansalaisiksi. Tarvitaaessa poliisi toimittaa Viron passin asukkaan kotiin ja luovuttaa sen todistajien läsnäollessa. Jos joku kieltäytyy ottamassa Viron kansalaisuutta, hänen on määräaikaan mennessä todistettava olevansa toisen maan kansalainen.
Viron opetusministeri Tõnis Lukas vaati viime viikolla Viron koko koululaitoksen muuttamista lastentarhoista lähtien viron kieliseksi. Painopiste olisi lastentarhoissa, joihin hänen mukaansa olisi saatava virolaisia opettajia. Viron television uutisessa asiaa perusteltiin Tarton Annelinnan venäjänkielisen koulun opettajan haastattelun avulla. Opettaja totesi, ettei venäläisten lasten viron kielinen opetus voi olla mahdollista ennen kuin lapset osaavat sujuvasti viroa. Venäjänkielisten lasten oppimisen taso jää muutoin olemattomaksi.
Viron television Aarre Rannamäen vetämässä kansalaistunnissa liikemies Jüri Mõis pohti Viron ja Venäjän suhteita. Hän oli pitänyt vitsinä pääministeri Andrus Ansipin vaatimusta siirtää pronssisotilas. Hän on luullut myös vitsiksi joka syksyisiä vaatimuksia koko venäjänkielisen koulujärjestämän muuttamisesta viron kieliseksi. Mõis ihmetteli, pitääkö Virossa todella provosoida venäläisiä. Hänen mielestään Viron olisi pitänyt jo vuonna 1991 kesällä antaa osalle venäläisistä heti automaattisesti Viron kansalaisuus. Rannamäe kysyi provokatiivisesti ohjelmassaan: ”Annammeko siis kaikille venäläisille heti Viron passin ja suhteet Venäjään paranevat?”
Vielä eilen sunnuntaina Viron television Suora linja-ohjelma palasi teemaan. Naton amerikkalaista virkamiestä oli haastateltu Brysselissä, miksei Virossa jo ole Naton puolustussuunnitelmaa. Virkamies vastasi happamasti, että pitäisikö Viron ensin järjestää oma puolustuksena kuntoon parantamalla demokratiansa tasoa. Mies viittasi suoraan ei-kansalaisten määrään Virossa. Hän esitti, että Viron tulisi helpottaa kansalaisuuden saantia.
Viron kansalaisuusministeriö on aloittanut suuren kampanjan, jossa venäjänkielisiä ja ei-kansalaisia houkutellaan hakemaan Viron kansalaisuutta.
Petri Krohnin kommentti
Ensin passi, sitten kielivaatimukset. Ilman Viron kansalaisuutta, virolaisilla ei ole oikeutta vaatia venäläisiltä yhtään mitään, saati viron kielen taitoa. Viron pitää tehdä "Hong Kongit". Hong Kongissa Kiinan viranomaiset automaatisesti olettivat kaikkien hongkongilaisten olevan Kiinan kansalaisia. Jos joku kieltäytyi kansalaisuudesta, tuli hänen määräaikaan mennessä ilmoitaa asiasta, ja osoittaa olevansa jonkin toisen maan kansalainen.
Virossa pitäisi kaikki Viron neuvostotasavallan asukkaat määrätä Vironkansalaisiksi. Tarvitaaessa poliisi toimittaa Viron passin asukkaan kotiin ja luovuttaa sen todistajien läsnäollessa. Jos joku kieltäytyy ottamassa Viron kansalaisuutta, hänen on määräaikaan mennessä todistettava olevansa toisen maan kansalainen.
lauantai 11. lokakuuta 2008
Rauhanpalkinto riidankylväjälle
Suomella oli kylmän sodan aikana maailmalla hyvä maine suurvaltojen ristiriitojen liennyttäjänä. YYA:n ansiosta maailmalla oli pitkään usko, ettei Suomessa ole Moskova-vastaisia voimia. Ahtisaari hyödynsi tätä naiivia kuvitelmaa ottaessaan vastaan Jugoslavian kriisin ratkaisijan roolin. Maailman silmissä hänen piti tasapainnottaa Venäjän ja USA:n näkemyksiä. Sitä hän ei koskaan tehnyt vaan hän asettui ehdoitta USA:n sätkynukeksi. Ahtisaari ei ole koskaan hävennyt tätä puolen vaihtoa, kun Suomesta tuli Yhdysvaltain "paras ystävä" sen sijaan että olimme tunnettuja Venäjän parhaana ystävänä.
Suomalaisena on häpeä seurata, miten suomalainen on osallistunut Euroopan hajoittamiseen ja Jugoslavian tuhoon. Se ei voi olla koskaan aidon eurooppalaisen ja rauhantahtoisen ihmisen tavoitteena. Ahtisaaren palkinto devalvoi Nobelin rauhanpalkinnon. Se annetaan Euroopan hajottajalle ja todelliselle riidankylväjälle. Koskaan aikaisemmin Suomi ei ole osallistunut ongelmien tuottamiseen suurvaltojen välille. Nyt sellainen toiminta jopa palkitaan. Suomi kytketään tällä palkinnolla myös Venäjän vastaisten valtioiden joukkoon. Suomi oli viimeinen linkki "Axis of Assholes"- ketjua, Venäjään vihamielisesti suhtautuvien persläpivaltioiden helminauhaa, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan ja Georgian kanssa. Näillä mailla ei ole muuta päämäärää kuin Venäjän hajottaminen Naton avulla. Turhaan ei Ahtisaari peräänkuuluta Suomelle Nato-jäsenyyttä.
Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin varaulkoministeri Strobe Tallbott muistelee Ahtisaaren ansioita varsin vaatimattomina kirjassaan "The Russia Hand" (2002). Seuraava ote on sanomalehti Kalevassa helmikuussa 2005 ilmestyneestä arvostelustani. Kaleva joutui kaksi kertaa peräkkäin kirjoittamaan pääkirjoituksissaan anteeksipyynnön Ahtisaarelle.
Talbott teki läheisesti yhteistyötä myös Suomen presidentti Martti Ahtisaaren kanssa Kosovon pommitusten lopettamiseksi vuonna 1999. Ahtisaari oli Talbottin ehdottama nimi neuvotteluissa Venäjää edustaneelle Viktor Tðernomyrdinille. Tsernomyrdin hyväksyi Ahtisaaren ilahtuneena, koska "Suomi on aina ymmärtänyt Venäjää".
Talbott tiesi jo etukäteen Ahtisaaren kannattavan amerikkalaisten toivomaa ratkaisumallia. Tsernomyrdinin pettymys oli suuri, kun Ahtisaari heti ensimmäisessä tapaamisessa ei ottanut Venäjän ehdotuksia edes huomioon. Talbott luonnehti Ahtisaarta mistään innostumattomaksi veteraanitoimittajaksi.
-Jopa kaikkein kriittisimmillä hetkilläkin Ahtisaari oli aina asiallinen ja intohimoton, Talbott arvioi.
Ahtisaaren lojaalisuus amerikkalaisia kohtaan tulee hyvin esille hänen palattuaan ratkaisevista neuvotteluista Belgradista. Saksalaiset odottivat EU:n saavan ensimmäisenä tietää Ahtisaaren neuvottelujen tuloksista. Ahtisaari teki toisin. Hän meni Bonnin lentokentällä odottavaan limusiiniin antamaan ensin selvitystä tapahtumista Talbottille.
-Tai paremminkin kehumaan omia saavutuksiaan, Talbott huomauttaa.
Suomalaisena on häpeä seurata, miten suomalainen on osallistunut Euroopan hajoittamiseen ja Jugoslavian tuhoon. Se ei voi olla koskaan aidon eurooppalaisen ja rauhantahtoisen ihmisen tavoitteena. Ahtisaaren palkinto devalvoi Nobelin rauhanpalkinnon. Se annetaan Euroopan hajottajalle ja todelliselle riidankylväjälle. Koskaan aikaisemmin Suomi ei ole osallistunut ongelmien tuottamiseen suurvaltojen välille. Nyt sellainen toiminta jopa palkitaan. Suomi kytketään tällä palkinnolla myös Venäjän vastaisten valtioiden joukkoon. Suomi oli viimeinen linkki "Axis of Assholes"- ketjua, Venäjään vihamielisesti suhtautuvien persläpivaltioiden helminauhaa, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan ja Georgian kanssa. Näillä mailla ei ole muuta päämäärää kuin Venäjän hajottaminen Naton avulla. Turhaan ei Ahtisaari peräänkuuluta Suomelle Nato-jäsenyyttä.
Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin varaulkoministeri Strobe Tallbott muistelee Ahtisaaren ansioita varsin vaatimattomina kirjassaan "The Russia Hand" (2002). Seuraava ote on sanomalehti Kalevassa helmikuussa 2005 ilmestyneestä arvostelustani. Kaleva joutui kaksi kertaa peräkkäin kirjoittamaan pääkirjoituksissaan anteeksipyynnön Ahtisaarelle.
"Intohimoton Ahtisaari"
Talbott teki läheisesti yhteistyötä myös Suomen presidentti Martti Ahtisaaren kanssa Kosovon pommitusten lopettamiseksi vuonna 1999. Ahtisaari oli Talbottin ehdottama nimi neuvotteluissa Venäjää edustaneelle Viktor Tðernomyrdinille. Tsernomyrdin hyväksyi Ahtisaaren ilahtuneena, koska "Suomi on aina ymmärtänyt Venäjää".
Talbott tiesi jo etukäteen Ahtisaaren kannattavan amerikkalaisten toivomaa ratkaisumallia. Tsernomyrdinin pettymys oli suuri, kun Ahtisaari heti ensimmäisessä tapaamisessa ei ottanut Venäjän ehdotuksia edes huomioon. Talbott luonnehti Ahtisaarta mistään innostumattomaksi veteraanitoimittajaksi.
-Jopa kaikkein kriittisimmillä hetkilläkin Ahtisaari oli aina asiallinen ja intohimoton, Talbott arvioi.
Ahtisaaren lojaalisuus amerikkalaisia kohtaan tulee hyvin esille hänen palattuaan ratkaisevista neuvotteluista Belgradista. Saksalaiset odottivat EU:n saavan ensimmäisenä tietää Ahtisaaren neuvottelujen tuloksista. Ahtisaari teki toisin. Hän meni Bonnin lentokentällä odottavaan limusiiniin antamaan ensin selvitystä tapahtumista Talbottille.
-Tai paremminkin kehumaan omia saavutuksiaan, Talbott huomauttaa.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Opettajia uhkaa potkut
(Postimees 7.10.2008)
Kielipoliisit määräsivät täydentävään kieliopetukseen yli 90 Tallinnan lastentarhojen ja Narvan koulujen opettajaa, jotka eivät osaa riittävästi viron kieltä. Kieliviraston tarkastustoimen johtaja Leho Klaserin mukaan kieliratsia tehtiin syyskuussa kymmeneen tallinnalaiseen venäjänkieliseen lastentarhaan. Viron kieltä osasi riittävästi vain kuusi henkilöä 59:stä. Narvan Soldinon lukiossa kontrolloitiin 30 henkilöä. Heistä 29 kielitaito ei vastannut vaadittua tasoa. Narvan Kreenholmin lukiossa ei osannut riittävässä määrin viron kieltä 14 opettajaa viidestätoista.
Yli 90 opettajaa jäi kiinni kieliratsiassa
Kielipoliisit määräsivät täydentävään kieliopetukseen yli 90 Tallinnan lastentarhojen ja Narvan koulujen opettajaa, jotka eivät osaa riittävästi viron kieltä. Kieliviraston tarkastustoimen johtaja Leho Klaserin mukaan kieliratsia tehtiin syyskuussa kymmeneen tallinnalaiseen venäjänkieliseen lastentarhaan. Viron kieltä osasi riittävästi vain kuusi henkilöä 59:stä. Narvan Soldinon lukiossa kontrolloitiin 30 henkilöä. Heistä 29 kielitaito ei vastannut vaadittua tasoa. Narvan Kreenholmin lukiossa ei osannut riittävässä määrin viron kieltä 14 opettajaa viidestätoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
