Viron ulko- ja opetusministeriöt yhdessä amerikkalaisten dokumentaristien, Maureen ja Jim Tustyn kanssa ovat tehneet amerikkalaisille koululaisille opetusfilmin Neuvostoliiton kauheudesta. Tustyt, joista miehellä on virolaiset sukujuuret, ovat tehneet dokumentin Viron laulujuhlista, jotka esitetään suurena itsenäisyystaisteluna kommunistien sorron alta.
http://uudised.err.ee/?06238479
Amerikkalaiset koululaiset oppivat, kuinka kommunismi oli paha ideologia, joka sorti pieniä kansoja, ja kuinka virolaiset säilyttivät sorron alla aina uskon itseensä ja oikeuden itsenäisyyteensä. Filmiä ”Laulava vallankumous” käytetään Yhdysvalloissa englannin, historian, psykologian ja sosiologian oppituntien materiaalina.
Filmin avulla opetetaan englannin kieltä, koska filmissä esiintyvät virolaiset ovat pääsääntöisesti Yhdysvaltoihin muuttaneita virolaisia emigrantteja. Heidän äidinkielensä on Amerikan englanti. Neuvostoliitosta kertovat siis ihmiset, jotka eivät ole olleet siellä päivääkään.
Viron television uutiset näyttävät nuoria, amerikkalaisia oppilaita toistamassa oppimaansa, kuinka ”sovjetit” olivat kauheita virolaisille.
Propagandan menestys tekee voimattomaksi. Ketä ovat ”sovjetit”? Virolaiset olivat itsekin neuvostoliittolaisia eli ”sovjetteja”. Sitä filmi ei kerro. Dokumentin tarkoituksena on tietenkin vahvistaa Viron miehitysmyyttiä ja laillistaa nykyistä apartheid-hallintoa, venäläisten kansalaisuudettomuutta. ”Laulava vallankumous” on antikommunistinen manifesti, jolla edelleen käydään sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Ei ole vaikea arvata, ketkä edustavat tänä päivänä ”sovjetteja”? He ovat tietenkin venäläisiä. Dokumentti ”Laulava vallankumous” on sekä rasistinen että fasistinen fiktio Neuvostoliitosta. Sama pätee Sofi Oksasen menestysteos ”Puhdistukseen”.
Näitä kahta teosta yhdistää se, että ne vastaavat tämän päivän käsitystä virallisesta totuudesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliittoa itseään aina syytettiin siitä, että maata hallitsee virallinen totuus. Neuvostoliitossa oli sitouduttu kommunismiin. Ihmisten tunteet ja arvot olivat vahvasti sitoutuneet palvelemaan kommunistisia tavoitteita. Virallinen totuus vastasi näihin tarpeisiin. Yksikään ideologia ei selviä ilman emotionaalista sitoutumista.
Suomessa on sitouduttu russofobiseen militarismiin ja rasistiseen apartheidiin. Vallalla oleva virallinen totuus, fasistinen fiktio Neuvostoliitosta tasoittaa tien Viron apartheidin hyväksynnälle Suomessa ja maailmalla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Apartheid. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Apartheid. Näytä kaikki tekstit
tiistai 8. marraskuuta 2011
perjantai 12. elokuuta 2011
Viron KAPO ampui antifasistin
Viron puolustusministeriöön eilen hyökännyt ja tulitaistelussa kuollut vasemmistoaktivisti Karen Drambjan (57) oli pitkään ollut Viron suojelupoliisin vainon kohteena. Juristin koulutuksen saanut Drambjan oli puolustanut oikeudessa pronssiyön mellakoiden jälkeen Yövartion jäsentä, Larissa Neshtsadimovaa. Yövartio, Notshnoi Dozor, on Viron apartheidia vastustavien venäjänkielisten aktivistien ryhmä, joka on ollut Viron suojelupoliisin, KaPon, erityisen kiinnostuksen kohteena.
Viron suojelupoliisi aloitti jo vuoden 2007 vuosiraportissaan Drambjanin mustamaalaamisen hänen oltuaan Perustuslakipuolueen kansanedustajaehdokkaana parlamenttivaaleissa. Suojelupoliisi leimasi puolueen Moskovan luomukseksi. Drambjanin tilannetta ei parantanut hänen oikeusaputyönsä Yövartio-jäsenen hyväksi. Drambjan oli yhdistyneen vasemmiston ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa vuonna 2009. Hän julkisti tuolloin manifestinsa ”Jos kotisi on sinulle kallis...”, jossa hän totesi Viron valinneen sisällissodan tien suhteessaan venäläiseen vähemmistöön. Hän kutsui Viroa moraalisen konkurssin tehneeksi neo-fasistiseksi valtioksi. Hän syytti venäläistä vähemmistöä myös lammasmaiseksi syrjinnän edessä.
Drambjanille kävi niin kuin Virossa käy kaikille toisinajattelijoille ja aktivisteille. KaPo terrorisoi hänen elämää vuosia estäen hänen kaikki poliittiset ambitiot, tuhoten talouden, perheen, yksityiselämän, toimeentulon, maineen ja kirjoitti vuosittain panetteluja vuosikertomukseen. Drambjan oli ajautunut Viron apartheidin uhrina yksinäisyyteen ja syviin taloudellisiin vaikeuksiin ennen hyökkäystään Viron puolustusministeriöön.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Karen_Drambjan
Drambjanin manifesti:
http://www.slavia.ee/index.php?option=com_content&view=article&id=1734:2009-03-24-09-43-48&catid=85:vybory5
Viron suojelupoliisi aloitti jo vuoden 2007 vuosiraportissaan Drambjanin mustamaalaamisen hänen oltuaan Perustuslakipuolueen kansanedustajaehdokkaana parlamenttivaaleissa. Suojelupoliisi leimasi puolueen Moskovan luomukseksi. Drambjanin tilannetta ei parantanut hänen oikeusaputyönsä Yövartio-jäsenen hyväksi. Drambjan oli yhdistyneen vasemmiston ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa vuonna 2009. Hän julkisti tuolloin manifestinsa ”Jos kotisi on sinulle kallis...”, jossa hän totesi Viron valinneen sisällissodan tien suhteessaan venäläiseen vähemmistöön. Hän kutsui Viroa moraalisen konkurssin tehneeksi neo-fasistiseksi valtioksi. Hän syytti venäläistä vähemmistöä myös lammasmaiseksi syrjinnän edessä.
Drambjanille kävi niin kuin Virossa käy kaikille toisinajattelijoille ja aktivisteille. KaPo terrorisoi hänen elämää vuosia estäen hänen kaikki poliittiset ambitiot, tuhoten talouden, perheen, yksityiselämän, toimeentulon, maineen ja kirjoitti vuosittain panetteluja vuosikertomukseen. Drambjan oli ajautunut Viron apartheidin uhrina yksinäisyyteen ja syviin taloudellisiin vaikeuksiin ennen hyökkäystään Viron puolustusministeriöön.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Karen_Drambjan
Drambjanin manifesti:
http://www.slavia.ee/index.php?option=com_content&view=article&id=1734:2009-03-24-09-43-48&catid=85:vybory5
tiistai 2. elokuuta 2011
Vasemmiston tuho syynä Baltian natsijuhlintaan
Venäläisen Russia Today-televisiokanavan haastattelija (30.07.) kysyi, miksi maailma, YK ja Eurooppa eivät tuomitse selkeämmin Baltian maissa riehuvaa natsismin rehabilitaatiota? Suorassa lähetyksessä ei aina kykene kovin syvälliseen ajatteluun. Vasta mikrofonien sulkeuduttua ryhdyin pohtimaan, mitä kysymykseen olisi pitänyt vastata? Viron Sinimäellä saa vapaasti juhlia Hitlerin voittoa ainakin seuraavista syistä:
1.Baltian maiden ovat pieniä. Ne ovat niin pieniä, etteivät ne kiinnosta ketään. Maailmaa vaivaa niin sanottu ”ei voisi vähempää kiinnostaa”-efekti.
2.Akateemiset piirit ovat avuttomia. Historioitsijat eivät kykene puolustamaan faktoja, koska he eivät halua alentua keskustelemaan propagandistien tasolla. Akateemisia piirejä velvoittava totuuden vaatimus tekee heidät hitaiksi ja varovaisiksi toisin kuin natsipropagandistit.
3.Vasemmiston romahdus. Läntisessä Euroopassa ei ole vasemmistopuolueita, sosialidemokraatteja tai kommunisteja, jotka kykenisivät puolustamaan vasemmiston saavutuksia 1900-luvulla. Vasemmistopiirit lähes kaikkialla Euroopassa pyytävät anteeksi sitä, että ovat olleet ”vasemmistolaisia”. Vasemmistolaiset ovat impotentteja pyytäen äärioikeiston kanssa yhteen ääneen anteeksi ”kommunismin rikoksia”. Vasemmisto yhdessä oikeiston kanssa tuomitsee kommunismin rikollisena kaivaen oman hautansa. Oikeiston ja äärioikeiston esiinmarssille ei ole vastavoimaa vasemmiston puuttuessa.
4.Geopoliittinen imperatiivi. Nato, Yhdysvallat ja EU ovat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ottaneet helmoihinsa kaiken saatavissa olevan ilman reunaehtoja, niin sanotulla face value-periaattella. Ketään ei kiinnostanut, minkälaista natsisakkia tuli mukaan otettua. Tämä on mahdollistanut sen, että Itä-Euroopassa on Naton sateenvarjon alla alkanut natsismin rehabilitaatio. Rupusakki sikailee, isännät eivät aio antaa sen häiritä omia etujaan.
5.Double genocide-ajattelu. Antikommunisteja tuetaan ymmärtämättä, että kyseessä on fasismin nousu. EU antoi Virossa ”kommunismin rikosten” tutkijoille miljoona euroa. Viron ykkösnatsi, Mart Laar kävi rahalla Yhdysvalloissa Valkoisen talon nurkalle pystytetyllä ”kommunismin rikosten” muistomerkillä juuri samaan aikaan kuin virolaiset natsit juhlivat Hitlerin voittoa Sinimäellä.
1.Baltian maiden ovat pieniä. Ne ovat niin pieniä, etteivät ne kiinnosta ketään. Maailmaa vaivaa niin sanottu ”ei voisi vähempää kiinnostaa”-efekti.
2.Akateemiset piirit ovat avuttomia. Historioitsijat eivät kykene puolustamaan faktoja, koska he eivät halua alentua keskustelemaan propagandistien tasolla. Akateemisia piirejä velvoittava totuuden vaatimus tekee heidät hitaiksi ja varovaisiksi toisin kuin natsipropagandistit.
3.Vasemmiston romahdus. Läntisessä Euroopassa ei ole vasemmistopuolueita, sosialidemokraatteja tai kommunisteja, jotka kykenisivät puolustamaan vasemmiston saavutuksia 1900-luvulla. Vasemmistopiirit lähes kaikkialla Euroopassa pyytävät anteeksi sitä, että ovat olleet ”vasemmistolaisia”. Vasemmistolaiset ovat impotentteja pyytäen äärioikeiston kanssa yhteen ääneen anteeksi ”kommunismin rikoksia”. Vasemmisto yhdessä oikeiston kanssa tuomitsee kommunismin rikollisena kaivaen oman hautansa. Oikeiston ja äärioikeiston esiinmarssille ei ole vastavoimaa vasemmiston puuttuessa.
4.Geopoliittinen imperatiivi. Nato, Yhdysvallat ja EU ovat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ottaneet helmoihinsa kaiken saatavissa olevan ilman reunaehtoja, niin sanotulla face value-periaattella. Ketään ei kiinnostanut, minkälaista natsisakkia tuli mukaan otettua. Tämä on mahdollistanut sen, että Itä-Euroopassa on Naton sateenvarjon alla alkanut natsismin rehabilitaatio. Rupusakki sikailee, isännät eivät aio antaa sen häiritä omia etujaan.
5.Double genocide-ajattelu. Antikommunisteja tuetaan ymmärtämättä, että kyseessä on fasismin nousu. EU antoi Virossa ”kommunismin rikosten” tutkijoille miljoona euroa. Viron ykkösnatsi, Mart Laar kävi rahalla Yhdysvalloissa Valkoisen talon nurkalle pystytetyllä ”kommunismin rikosten” muistomerkillä juuri samaan aikaan kuin virolaiset natsit juhlivat Hitlerin voittoa Sinimäellä.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
CIA:n kevätkokous Tallinnassa
(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 27.04.2011)
Tallinnassa pidetään toukokuun puolessa välissä jo perinteeksi muodostunut CIA:n kevätpöristely, Lennart Meri-kongressi. Kongressin järjestää Viron itähysterian keskus, Kansainvälinen turvallisuustutkimuksen keskus (Rahvusvaheline Kaitseuuringute keskus). Kokoonkutsujana on suuren filantroopin, valuuttakeinottelijan ja ideologisen kapitalistin, George Sorosin opetuslapsi ja entinen sosialisti Iivi Anna Masso.
Toukokuun 13.-15.päivä Tallinnaan kokoontuu suuri joukko erilaisissa atlanttisissa ajatushautomoissa työskenteleviä demokratian ja ihmisoikeuksien lähettiläitä, varsinaisia Venäjä-asiantuntijoita. Läntiset tiedustelupalvelut ovat runsaslukuisesti paikalla. Tunnetuin on Viro-friikki, Englannin tiedustelupalvelu MI6:n lähettiläs, toimittaja Edward Lucas (The Economist). Yhtäkään Lennart Meri-kongressia ei ole pidetty ilman hänen läsnäoloaan.
Fennougrien seitajumalalle, Venäjä-vihasta tunnetulle Viron entiselle presidentille, Lennart Merelle pyhitetty kongressi keskittyy miettimään strategioita, kuinka Venäjä pannaan palasiksi ja Ukraina liitetään Natoon. Viron puolustusministeriön suojelun alla toimiva kongressi kokoaa paikalle sata vierasta eri puolilta maailmaa. Venäjää edustaa vallankaappausta suunnitteleva, ekstremisti Boris Nemtsov. USA:sta paikalla on USA:n puolustusministeriön NATO:n, EU:n ja Ukrainan osastojen johtajat, Jim Townsend ja Celeste Wallander. Ruotsista paikalla on Viron apartheidin kummisetä, ulkoministeri Carl Bildt. Tanskaa edustaa maan entinen ulkoministeri Uffe Elleman-Jensen. Tämä liberaalin valepuvussa esiintyvä tanskalainen seniili poliitikko tunnetaan Virossa siitä, että hän ensimmäisenä ihaili Viron kansalaisuuspolitiikkaa ja sitä, kuinka maan kansalaisista tehtiin ”ulkomaalaisia”. Tanska ottikin Elleman-Jensenin innoittamana Virosta mallia ryhtyessään kohtelemaan huonosti Tanskan maahanmuuttajia, erityisesti muslimeja. Seuraukset tiedämme, Muhammedin pilakuvat ja polttoroviot maailmalla Tanskan suurlähetystöjen edessä.
Että sellaisia entisiä ulkoministereitä.
Suomalaiset toimittajat ovat kerran osallistuneet kokoukseen sankoin joukoin. Pari vuotta sitten paikalle oli kutsuttu ulkoministeri Ilkka Kanerva. Suomalaisia toimittajia kiinnosti vain Kanervan tekstiviestit Johanna Tukiaiselle.
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/lennart-meri-konverents-toimub-neljandat-korda.d?id=44821373
Tallinnassa pidetään toukokuun puolessa välissä jo perinteeksi muodostunut CIA:n kevätpöristely, Lennart Meri-kongressi. Kongressin järjestää Viron itähysterian keskus, Kansainvälinen turvallisuustutkimuksen keskus (Rahvusvaheline Kaitseuuringute keskus). Kokoonkutsujana on suuren filantroopin, valuuttakeinottelijan ja ideologisen kapitalistin, George Sorosin opetuslapsi ja entinen sosialisti Iivi Anna Masso.
Toukokuun 13.-15.päivä Tallinnaan kokoontuu suuri joukko erilaisissa atlanttisissa ajatushautomoissa työskenteleviä demokratian ja ihmisoikeuksien lähettiläitä, varsinaisia Venäjä-asiantuntijoita. Läntiset tiedustelupalvelut ovat runsaslukuisesti paikalla. Tunnetuin on Viro-friikki, Englannin tiedustelupalvelu MI6:n lähettiläs, toimittaja Edward Lucas (The Economist). Yhtäkään Lennart Meri-kongressia ei ole pidetty ilman hänen läsnäoloaan.
Fennougrien seitajumalalle, Venäjä-vihasta tunnetulle Viron entiselle presidentille, Lennart Merelle pyhitetty kongressi keskittyy miettimään strategioita, kuinka Venäjä pannaan palasiksi ja Ukraina liitetään Natoon. Viron puolustusministeriön suojelun alla toimiva kongressi kokoaa paikalle sata vierasta eri puolilta maailmaa. Venäjää edustaa vallankaappausta suunnitteleva, ekstremisti Boris Nemtsov. USA:sta paikalla on USA:n puolustusministeriön NATO:n, EU:n ja Ukrainan osastojen johtajat, Jim Townsend ja Celeste Wallander. Ruotsista paikalla on Viron apartheidin kummisetä, ulkoministeri Carl Bildt. Tanskaa edustaa maan entinen ulkoministeri Uffe Elleman-Jensen. Tämä liberaalin valepuvussa esiintyvä tanskalainen seniili poliitikko tunnetaan Virossa siitä, että hän ensimmäisenä ihaili Viron kansalaisuuspolitiikkaa ja sitä, kuinka maan kansalaisista tehtiin ”ulkomaalaisia”. Tanska ottikin Elleman-Jensenin innoittamana Virosta mallia ryhtyessään kohtelemaan huonosti Tanskan maahanmuuttajia, erityisesti muslimeja. Seuraukset tiedämme, Muhammedin pilakuvat ja polttoroviot maailmalla Tanskan suurlähetystöjen edessä.
Että sellaisia entisiä ulkoministereitä.
Suomalaiset toimittajat ovat kerran osallistuneet kokoukseen sankoin joukoin. Pari vuotta sitten paikalle oli kutsuttu ulkoministeri Ilkka Kanerva. Suomalaisia toimittajia kiinnosti vain Kanervan tekstiviestit Johanna Tukiaiselle.
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/lennart-meri-konverents-toimub-neljandat-korda.d?id=44821373
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Apartheid sementoitui Virossa valtion uskonnoksi
(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 7.3.2011)
Viron vaalitulos oli odotettu ja pelottava. Etniset virolaiset ovat ryhmittyneet apartheid-puolueiden, istuvan pääministeri Andrus Ansipin ja entisen pääministeri Mart Laarin johtamien reformipuolueen ja Isänmaa-puolueen taakse. Puolueiden äänestäjäkunta on 20 vuodessa niin vakiintunut, ettei niiden arkipäivän politiikalla ole merkitystä. Nämä puolueet rakentavat etnisesti puhdasta Viroa, jossa venäläiset eivät ole minkään luokan kansalaisia. Näiden puolueiden politiikassa kaikki tähtää siihen, että etnisen enemmistön asemaa vahvistetaan vähemmistön kustannuksella. Niiden politiikka on siis luonteeltaan fasistista. Ensi syksynä nämä puolueet lopettavat venäjänkielisen lukio-opetuksen.
Virossa toivo kohdistuu vasemmistoon, jos sellaisesta tässä maassa kannattaa edes puhua. Sitä on edustanut perinteisesti Virossa keskustapuolue. Suuri yleisö pitää keskustaa vasemmistolaisena, koska se kannattaa progressiivista verotusta. Herkemmät ymmärtävät, ettei puolue ole koskaan puhunut pahaa Viron sosialistisesta menneisyydessä. Puolueessa ei halveksita venäläisiä, kommunisteja eikä Neuvostoliittoa. Puolue on antifasistinen.
Keskusta on kerännyt perinteisesti kaikki venäläisten äänet, jotka ovat tarjolla. Lähes 200 000 ei-kansalaista ja venäläistä ei saa äänestää parlamenttivaaleissa. Paikallisvaaleissa he saavat äänestää ja keskusta menestyy niissä.
Sunnuntain vaaleissa kävi selväksi, että virolaiset ovat jättämässä keskustan. Venäläisten tukikin vähän rakoilee, mutta on edelleen vankkaa. Keskustan haastajaksi vasemmalla on noussut Viron sosialidemokraattinen puolue. Se pyrki kosimaan venäläisiä keskustan omilla eväillä. Demarit lupailivat integraatiota ja kansojen tasa-arvoa. Tosin vain venäjän kielellä. Viron kielellä näitä asioita ei juuri mainosteta.
Demarit menestyivät Virossa yllättävän hyvin. Ne keräsivät puoluekartalta kadonneen Kansanliiton äänet. Puolueessa oli häivähdys punaista, sillä se tunnettiin kolhoosijohtajien puolueena. Sen ääniharava oli aikoinaan kommunistijohtaja, presidentti Arnold Rüütel. Myös venäläiset äänestivät demareita. Yksi venäjänkielisten edustaja, Jevgeni Ossinovski nousi parlamenttiin ajamaan venäläisen vähemmistön etuja. Tämä nuori, Lontoossa opiskellut yhteiskuntatieteilijä tekee Virossa vielä yksi päivä ”Barack Obamat”. Nuori mies oli sitä mieltä, ettei sen välttämättä tarvitse olla hänen. Joku muukin voi sen tehdä. Aivan varmaa on vain, että yhtenä päivänä joku venäläisen vähemmistön edustaja nousee jos ei presidentiksi niin ainakin ministeriksi.
Ahto Lobjakas- niminen tarkkavainuinen kolumnisti kyynisesti totesi, ettei demareilla ole mitään uutta tarjottavaa Viron politiikalle. Puolue on Nato-demareita, eli kuuluu Virossa oikeistoon eikä tarjoa todellista oppositiota nationalisteille. Kiinnostavaa nähdä, onko demareista keskustan haastajaksi?
Viron vaalitulos oli odotettu ja pelottava. Etniset virolaiset ovat ryhmittyneet apartheid-puolueiden, istuvan pääministeri Andrus Ansipin ja entisen pääministeri Mart Laarin johtamien reformipuolueen ja Isänmaa-puolueen taakse. Puolueiden äänestäjäkunta on 20 vuodessa niin vakiintunut, ettei niiden arkipäivän politiikalla ole merkitystä. Nämä puolueet rakentavat etnisesti puhdasta Viroa, jossa venäläiset eivät ole minkään luokan kansalaisia. Näiden puolueiden politiikassa kaikki tähtää siihen, että etnisen enemmistön asemaa vahvistetaan vähemmistön kustannuksella. Niiden politiikka on siis luonteeltaan fasistista. Ensi syksynä nämä puolueet lopettavat venäjänkielisen lukio-opetuksen.
Virossa toivo kohdistuu vasemmistoon, jos sellaisesta tässä maassa kannattaa edes puhua. Sitä on edustanut perinteisesti Virossa keskustapuolue. Suuri yleisö pitää keskustaa vasemmistolaisena, koska se kannattaa progressiivista verotusta. Herkemmät ymmärtävät, ettei puolue ole koskaan puhunut pahaa Viron sosialistisesta menneisyydessä. Puolueessa ei halveksita venäläisiä, kommunisteja eikä Neuvostoliittoa. Puolue on antifasistinen.
Keskusta on kerännyt perinteisesti kaikki venäläisten äänet, jotka ovat tarjolla. Lähes 200 000 ei-kansalaista ja venäläistä ei saa äänestää parlamenttivaaleissa. Paikallisvaaleissa he saavat äänestää ja keskusta menestyy niissä.
Sunnuntain vaaleissa kävi selväksi, että virolaiset ovat jättämässä keskustan. Venäläisten tukikin vähän rakoilee, mutta on edelleen vankkaa. Keskustan haastajaksi vasemmalla on noussut Viron sosialidemokraattinen puolue. Se pyrki kosimaan venäläisiä keskustan omilla eväillä. Demarit lupailivat integraatiota ja kansojen tasa-arvoa. Tosin vain venäjän kielellä. Viron kielellä näitä asioita ei juuri mainosteta.
Demarit menestyivät Virossa yllättävän hyvin. Ne keräsivät puoluekartalta kadonneen Kansanliiton äänet. Puolueessa oli häivähdys punaista, sillä se tunnettiin kolhoosijohtajien puolueena. Sen ääniharava oli aikoinaan kommunistijohtaja, presidentti Arnold Rüütel. Myös venäläiset äänestivät demareita. Yksi venäjänkielisten edustaja, Jevgeni Ossinovski nousi parlamenttiin ajamaan venäläisen vähemmistön etuja. Tämä nuori, Lontoossa opiskellut yhteiskuntatieteilijä tekee Virossa vielä yksi päivä ”Barack Obamat”. Nuori mies oli sitä mieltä, ettei sen välttämättä tarvitse olla hänen. Joku muukin voi sen tehdä. Aivan varmaa on vain, että yhtenä päivänä joku venäläisen vähemmistön edustaja nousee jos ei presidentiksi niin ainakin ministeriksi.
Ahto Lobjakas- niminen tarkkavainuinen kolumnisti kyynisesti totesi, ettei demareilla ole mitään uutta tarjottavaa Viron politiikalle. Puolue on Nato-demareita, eli kuuluu Virossa oikeistoon eikä tarjoa todellista oppositiota nationalisteille. Kiinnostavaa nähdä, onko demareista keskustan haastajaksi?
maanantai 10. tammikuuta 2011
Virosta fasistien ihannevaltio EU:hun
(Julkaistu Uuden Suomen blogipalvelussa 10.01.2011)
Professori Jarmo Virmavirta loistavalla tavalla puheenvuorossaan http://jarmovirmavirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57549-euro-vie-vironkin-kohti-euroopan-liittovaltiota
tunnusti, että Virosta on tulossa fasistien unelmavaltio EU:ssa: maassa ei ole oppositiota eikä ammattiyhdistysliikettä. Sillä tavalla Reichia on helppo rakentaa ja saada maa eurokuntoon. Virmavirta päätyy pohtimaan, että EU:sta tulisi kehittää liittovaltio, jossa virolaisista otetaan mallia.
Virmavirta on väärässä, kun hän kuvittelee Viron nykytilanteen johtuvan neuvostoperinteestä. Viron opposition puutteella ei ole mitään tekemistä neuvostomenneisyyden kanssa. Viroa hallitsee enemmänkin pakolaisnatsien neuvostovastaisuus, joka näkyy venäläisvastaisuutena ja kaikenlaisena vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen vastaisuutena. Virossa on muodollisesti oppositio olemassa keskustapuolueessa, mutta se on vailla toimintamahdollisuuksia.
Virossa paljastuu selkeästi länsi-integraation tavoitteet. Kun kuulutaan sekä Natoon, EU:hun ja euroon, maasta on kadonnut sekä oppositio että vasemmisto ja ammattiyhdistysliike. Todellinen fasistin unelmavaltio.
On vaikea löytää mitään niin puhdasta kaiken edistyksen mitätöivää puheenvuoroa kuin arvon professori Jarmo Virmavirran jeesustelu Viron ihanuuden ääressä.
Professori Jarmo Virmavirta loistavalla tavalla puheenvuorossaan http://jarmovirmavirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57549-euro-vie-vironkin-kohti-euroopan-liittovaltiota
tunnusti, että Virosta on tulossa fasistien unelmavaltio EU:ssa: maassa ei ole oppositiota eikä ammattiyhdistysliikettä. Sillä tavalla Reichia on helppo rakentaa ja saada maa eurokuntoon. Virmavirta päätyy pohtimaan, että EU:sta tulisi kehittää liittovaltio, jossa virolaisista otetaan mallia.
Virmavirta on väärässä, kun hän kuvittelee Viron nykytilanteen johtuvan neuvostoperinteestä. Viron opposition puutteella ei ole mitään tekemistä neuvostomenneisyyden kanssa. Viroa hallitsee enemmänkin pakolaisnatsien neuvostovastaisuus, joka näkyy venäläisvastaisuutena ja kaikenlaisena vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen vastaisuutena. Virossa on muodollisesti oppositio olemassa keskustapuolueessa, mutta se on vailla toimintamahdollisuuksia.
Virossa paljastuu selkeästi länsi-integraation tavoitteet. Kun kuulutaan sekä Natoon, EU:hun ja euroon, maasta on kadonnut sekä oppositio että vasemmisto ja ammattiyhdistysliike. Todellinen fasistin unelmavaltio.
On vaikea löytää mitään niin puhdasta kaiken edistyksen mitätöivää puheenvuoroa kuin arvon professori Jarmo Virmavirran jeesustelu Viron ihanuuden ääressä.
torstai 6. tammikuuta 2011
Siim Kallas ulos EU:n komissiosta heti
(Julkaistu Uudessa Suomen blogipalvelussa 06.01.2011)
Virolainen nationalisti ei voi hoitaa Euroopan Unionin ja Venäjän välisiä suhteita. Tämä tuli selväksi Venäjän rautateiden pääjohtaja Vladimir Jakuninin raivostumisesta EU:n liikennekomissaari Siim Kallasille Kallasin sekaannuttua Viron sisäpoliittisiin kähinöihin. Kallas käytti hyväkseen asemaansa komissaarina antaakseen tukensa virolaisille nationalisteille, Ansipille, Laarille ja Ilvekselle (pääministerille, hänen pikkuapulaiselleen ja presidentille) oppositiojohtaja Edgar Savisaaren tuhoamisyrityksessä. Aseenaan Kallas käytti maailman suurimman rautatieyhtiön, Venäjän rautateiden johtajaa, Vladimir Jakuninia.
Jakunin johtaa Suomen ja Venäjän välistä talouskomissiota. Suomelle on tärkeää, että rautatieyhteydet Baltian kautta Eurooppaan kehittyvät. Siinä tarvitaan Venäjää. Kallasin puuttuminen Viron sisäpolitiikkaan ja yritys kompromentoida Venäjän rautateiden pääjohtaja on erittäin vaarallista Suomen etujen vaarantamista. Suomalaisten tulee pitää huoli siitä, että Kallasin lähtölaskenta liikennekomissaarin virasta alkaa välittömästi.
Siim Kallas antoi lausunnon Virossa Kuku-radiolle, jossa hän katsoi Venäjän rautateiden pääjohtajan Vladimir Jakuninin toimineen väärin, kun hänen johtamansa säätiö rahoittaa Virossa ortodoksikirkon rakentamista. Kallasin mielestä kirkkoraha oli suoraa puoluetukea Viron oppositiopuolue keskustalle ja Edgar Savisaarelle. Kallas katsoi, ettei Jakuninia oteta enää vakavasti Euroopassa, varsinkaan Itä-Euroopassa, jossa pelätään Venäjän vaikutusvaltaa. Liikennekomissaari teki selväksi, että Viron sisäpolitiikan laineet lyövät häiritsevästi hänen kabinettiinsa Brysselissä.
Sellaisen liikennekomissaarin on aika siivota työpöytänsä Brysselissä.
Jakunin vastasi kirjeitse Kallasille olevansa hyvin pettynyt siihen, että Kallas suhtautui niin vakavasti virolaisten nationalistien räikeään yritykseen mustamaalata hänen hyvää ystäväänsä Edgar Savisaarta. Jakuninin mielestä Kallas ei ollut käyttänyt harkintaa vaan syöksynyt jakelemaan tuomioita tarkistamatta lehtijuttujen lähteitä ja uskonut surkeimpia provokaatioita. Jakunin korosti, ettei hänellä ole tapana pettää ystäviään. Jakunin viittasi hänen ja Kallasin hyvin alkaneeseen yhteistyöhön Euroopan ja Venäjän tasolla.
Jakunin käytti tilanteen hyväkseen ja hän sivalsi kirjeessään Viron johtoa nationalismista, russofobiasta, pronssisotilaan siirrosta ja fasismin rehabilitaatiosta. Aivan aiheesta.
Taustaa:
Vladimir Jakunin on viettänyt nuoruutensa Pärnussa, Virossa. Hän on hyvä ystävä Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren kanssa. Savisaaren johtama keskusta on hallitustasolla Virossa oppositiossa. Keskusta johtaa yksin Tallinnan kaupunkia. Sen yksi vaalilupaus oli rakentaa ortodoksinen kirkko Tallinnaan Lasnamäen kaupunginosaan. Jakuninin johtama ortodoksikirkkojen rakentamista tukeva säätiö antoi kirkon rakentamista varten pienen avustuksen, 1,5 miljoonaa euroa. Se ei riitä kirkon valmistumiseen. Viron suojelupoliisi pyrki esittämään rahan kuin suorana puoluetukena Jakuninilta ja Venäjän rautateiltä suoraan Savisaarelle ja keskustapuolueen tilille.
Presidentti Ilves kiirehti lausumaan, ettei keskustapuolue voi kevään parlamenttivaalien jälkeen kuvitellakaan osallistuvansa hallitustyöskentelyyn. Vastalauseena Virossa on ryhdytty vaatimaan presidentti-instituution lopettamista.
Savisaaren oma ”totuuskomissio” antoi Savisaarelle täysin puhtaat paperit. Viron suojelupoliisi kieltäytyi paljastamasta nauhoja suojelupoliisin johtaja Raivo Aegin ja Edgar Savisaaren keskusteluista. Totuuskomissio kehotti Savisaarta valittamaan ihmisoikeusjärjestöille kuten Amnesty Internationalille yms. oppositioon kohdistuneesta vainosta.
Lähde:
www.postimees.ee/?id=367930
Virolainen nationalisti ei voi hoitaa Euroopan Unionin ja Venäjän välisiä suhteita. Tämä tuli selväksi Venäjän rautateiden pääjohtaja Vladimir Jakuninin raivostumisesta EU:n liikennekomissaari Siim Kallasille Kallasin sekaannuttua Viron sisäpoliittisiin kähinöihin. Kallas käytti hyväkseen asemaansa komissaarina antaakseen tukensa virolaisille nationalisteille, Ansipille, Laarille ja Ilvekselle (pääministerille, hänen pikkuapulaiselleen ja presidentille) oppositiojohtaja Edgar Savisaaren tuhoamisyrityksessä. Aseenaan Kallas käytti maailman suurimman rautatieyhtiön, Venäjän rautateiden johtajaa, Vladimir Jakuninia.
Jakunin johtaa Suomen ja Venäjän välistä talouskomissiota. Suomelle on tärkeää, että rautatieyhteydet Baltian kautta Eurooppaan kehittyvät. Siinä tarvitaan Venäjää. Kallasin puuttuminen Viron sisäpolitiikkaan ja yritys kompromentoida Venäjän rautateiden pääjohtaja on erittäin vaarallista Suomen etujen vaarantamista. Suomalaisten tulee pitää huoli siitä, että Kallasin lähtölaskenta liikennekomissaarin virasta alkaa välittömästi.
Siim Kallas antoi lausunnon Virossa Kuku-radiolle, jossa hän katsoi Venäjän rautateiden pääjohtajan Vladimir Jakuninin toimineen väärin, kun hänen johtamansa säätiö rahoittaa Virossa ortodoksikirkon rakentamista. Kallasin mielestä kirkkoraha oli suoraa puoluetukea Viron oppositiopuolue keskustalle ja Edgar Savisaarelle. Kallas katsoi, ettei Jakuninia oteta enää vakavasti Euroopassa, varsinkaan Itä-Euroopassa, jossa pelätään Venäjän vaikutusvaltaa. Liikennekomissaari teki selväksi, että Viron sisäpolitiikan laineet lyövät häiritsevästi hänen kabinettiinsa Brysselissä.
Sellaisen liikennekomissaarin on aika siivota työpöytänsä Brysselissä.
Jakunin vastasi kirjeitse Kallasille olevansa hyvin pettynyt siihen, että Kallas suhtautui niin vakavasti virolaisten nationalistien räikeään yritykseen mustamaalata hänen hyvää ystäväänsä Edgar Savisaarta. Jakuninin mielestä Kallas ei ollut käyttänyt harkintaa vaan syöksynyt jakelemaan tuomioita tarkistamatta lehtijuttujen lähteitä ja uskonut surkeimpia provokaatioita. Jakunin korosti, ettei hänellä ole tapana pettää ystäviään. Jakunin viittasi hänen ja Kallasin hyvin alkaneeseen yhteistyöhön Euroopan ja Venäjän tasolla.
Jakunin käytti tilanteen hyväkseen ja hän sivalsi kirjeessään Viron johtoa nationalismista, russofobiasta, pronssisotilaan siirrosta ja fasismin rehabilitaatiosta. Aivan aiheesta.
Taustaa:
Vladimir Jakunin on viettänyt nuoruutensa Pärnussa, Virossa. Hän on hyvä ystävä Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren kanssa. Savisaaren johtama keskusta on hallitustasolla Virossa oppositiossa. Keskusta johtaa yksin Tallinnan kaupunkia. Sen yksi vaalilupaus oli rakentaa ortodoksinen kirkko Tallinnaan Lasnamäen kaupunginosaan. Jakuninin johtama ortodoksikirkkojen rakentamista tukeva säätiö antoi kirkon rakentamista varten pienen avustuksen, 1,5 miljoonaa euroa. Se ei riitä kirkon valmistumiseen. Viron suojelupoliisi pyrki esittämään rahan kuin suorana puoluetukena Jakuninilta ja Venäjän rautateiltä suoraan Savisaarelle ja keskustapuolueen tilille.
Presidentti Ilves kiirehti lausumaan, ettei keskustapuolue voi kevään parlamenttivaalien jälkeen kuvitellakaan osallistuvansa hallitustyöskentelyyn. Vastalauseena Virossa on ryhdytty vaatimaan presidentti-instituution lopettamista.
Savisaaren oma ”totuuskomissio” antoi Savisaarelle täysin puhtaat paperit. Viron suojelupoliisi kieltäytyi paljastamasta nauhoja suojelupoliisin johtaja Raivo Aegin ja Edgar Savisaaren keskusteluista. Totuuskomissio kehotti Savisaarta valittamaan ihmisoikeusjärjestöille kuten Amnesty Internationalille yms. oppositioon kohdistuneesta vainosta.
Lähde:
www.postimees.ee/?id=367930
maanantai 25. lokakuuta 2010
Zetterberg tuli järkiinsä
(Julkaistu ensin Uuden Suomen blogissa
http://leenahietanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49952-zetterberg-tuli-jarkiinsa)
Historian professori Seppo Zetterberg, aiemmin apartheid-professorina tunnettu Viron miehitysteoreetikko, on tehnyt täyskäännöksen. Tämän päivän Helsingin Sanomien (24.10) kulttuuriosastolla hänen kirjoittamassaan Viron historiaa käsittelevästä kirja-arvostelusta sana ”miehitys” on kadonnut kokonaan. Sen sijaan Viro liitetään passiivimuodossa Neuvostoliittoon, ”neuvostomiehitys” on nyt neuvostojärjestelmä, Tõnisson teloitettiin, koska hän piti virolaisia kommunisteja vihollisenaan jne. Nyt ollaan jo puolimatkassa siihen, että Viron historia kirjoitetaan niin kuin se aina on kirjoitettu.
Seppo Zetterberg on tullut järkiinsä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on saanut yhden ihmisen ymmärtämään oleellisen. SAFKA:n ainoa missio on saada ihmiset tajuamaan, että puhe Viron ”miehityksestä” on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Miehitysmyytti on olemassa vain Viron apartheid-rikoksen peittämiseksi ja apartheid-järjestelmän legitimoimiseksi. Sen avulla venäläiseltä vähemmistöltä riistettiin kansalaisuus.
Hienoa nähdä, että professori ymmärtää aateluuden velvoittavan. Seppo Zetterberg on nyt sanoutunut irti Viron apartheidin tukijoiden joukosta.
Kirja-arvostelu koskee Erkki Tuomiojan kirjaa virolaisesta oppositiojohtaja Jaan Tõnissonista ja Viron itsenäisyydestä. Arvostelusta näkee, että Seppo Zetterbergin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon oman kommunistisen vallankumouksen seurauksena. Tämä paljastuu lähteistä, jotka Sepon mielestä ovat ”länsimaiselle ihmiselle käsittämätöntä kieltä”.
Seppo Zetterberg itse kirjoitti Viron historian kirjansa halveksien kaikkia venäläisiä lähteitä ja ylenkatsoen virolaisten kommunistien lähteitä. Hyvä, että edes Erkki Tuomioja uskaltaa niitä dokumentteja aukaista.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Viron+hyv%C3%A4+henki+ei+ollut+pyhimys/HS20101024SI1KU02r57
http://www.epl.ee/artikkel/585825
P.S. Imbi Paju on kirjoittanut oman hysteerisen purkauksensa Tuomiojan kirjasta. Arvostelusta ei saa selvää, onko Paju tuohtunut Tuomiojalle vai Tõnissonille siitä, että Tõnissoninkin kannatti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Selväksi tulee, että Imbi on edelleen loukkaantunut Johan Bäckmanille.
http://leenahietanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49952-zetterberg-tuli-jarkiinsa)
Historian professori Seppo Zetterberg, aiemmin apartheid-professorina tunnettu Viron miehitysteoreetikko, on tehnyt täyskäännöksen. Tämän päivän Helsingin Sanomien (24.10) kulttuuriosastolla hänen kirjoittamassaan Viron historiaa käsittelevästä kirja-arvostelusta sana ”miehitys” on kadonnut kokonaan. Sen sijaan Viro liitetään passiivimuodossa Neuvostoliittoon, ”neuvostomiehitys” on nyt neuvostojärjestelmä, Tõnisson teloitettiin, koska hän piti virolaisia kommunisteja vihollisenaan jne. Nyt ollaan jo puolimatkassa siihen, että Viron historia kirjoitetaan niin kuin se aina on kirjoitettu.
Seppo Zetterberg on tullut järkiinsä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on saanut yhden ihmisen ymmärtämään oleellisen. SAFKA:n ainoa missio on saada ihmiset tajuamaan, että puhe Viron ”miehityksestä” on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Miehitysmyytti on olemassa vain Viron apartheid-rikoksen peittämiseksi ja apartheid-järjestelmän legitimoimiseksi. Sen avulla venäläiseltä vähemmistöltä riistettiin kansalaisuus.
Hienoa nähdä, että professori ymmärtää aateluuden velvoittavan. Seppo Zetterberg on nyt sanoutunut irti Viron apartheidin tukijoiden joukosta.
Kirja-arvostelu koskee Erkki Tuomiojan kirjaa virolaisesta oppositiojohtaja Jaan Tõnissonista ja Viron itsenäisyydestä. Arvostelusta näkee, että Seppo Zetterbergin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon oman kommunistisen vallankumouksen seurauksena. Tämä paljastuu lähteistä, jotka Sepon mielestä ovat ”länsimaiselle ihmiselle käsittämätöntä kieltä”.
Seppo Zetterberg itse kirjoitti Viron historian kirjansa halveksien kaikkia venäläisiä lähteitä ja ylenkatsoen virolaisten kommunistien lähteitä. Hyvä, että edes Erkki Tuomioja uskaltaa niitä dokumentteja aukaista.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Viron+hyv%C3%A4+henki+ei+ollut+pyhimys/HS20101024SI1KU02r57
http://www.epl.ee/artikkel/585825
P.S. Imbi Paju on kirjoittanut oman hysteerisen purkauksensa Tuomiojan kirjasta. Arvostelusta ei saa selvää, onko Paju tuohtunut Tuomiojalle vai Tõnissonille siitä, että Tõnissoninkin kannatti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Selväksi tulee, että Imbi on edelleen loukkaantunut Johan Bäckmanille.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Vihan ilmapiiristä Suomessa
Maailman kirjat ovat aivan sekaisin Suomessa. Helsingistä löytyy mies nimeltään Movladi Udugov, tsetseeni-islamistien, suorastaan terroristien pääideologi, eikä asia ole edes uutinen Suomen lehdissä! Ei voi muuta kuin todeta, että suomalainen media jatkaa sotapsykoosissa oloaan.
Suomalainen media joutui sotapsykoosiin, kun SAFKA toi tarjottimella sen nenän eteen Sanomataloon venäläisiä nuoria vastustamaan venäläisten sortoa Virossa. Media ei ole vieläkään siitä selvinnyt. Median sotapsykoosi tarkoittaa sitä, että se suoltaa pelkkää sotapropagandaa ja torjuu alkeellisenkin tosiasian.
Nyt sotapsykoosi ilmenee siinä, että Udugovin paljastaja, kirkkoherra Juha Molari joutuu poliisikuulusteluihin. Tilanne on mielisairas. Tunnen häpeää toimittajana. Molari on sitkeydessään ja peräänantamattomuudessaan tehnyt enemmän tutkivan journalistin työtä kuin kukaan toinen koskaan Suomessa. Hän on paljastanut Suomeen pesiytyneen al-Qaeda-tyyppisen solun. Suomesta on käytännössä tulossa terrorismia tukeva maa.
Tämän mahdollistaa Suomessa vallalla oleva Venäjä-viha. Suomen ilmapiirissä on helppo piiloutua erilaisten Venäjän tuhosta unelmoivien järjestöjen joukkoon: Kavkaz Center, PEN-klubi, Finrosforum, Pro Karelia ja niin edelleen, you just name it. Suomessa ei yhtä krimihattupäätä erota muista Venäjä-vihaajista.
Turvalliseksi Suomen tekee terroristeille Heidi Hautala. Tämä Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja on kummitätinä jokaiselle Venäjä-vihaan keskittyneelle organisaatiolle niin Suomessa, Euroopassa kuin Venäjällä.
Suomalainen media joutui sotapsykoosiin, kun SAFKA toi tarjottimella sen nenän eteen Sanomataloon venäläisiä nuoria vastustamaan venäläisten sortoa Virossa. Media ei ole vieläkään siitä selvinnyt. Median sotapsykoosi tarkoittaa sitä, että se suoltaa pelkkää sotapropagandaa ja torjuu alkeellisenkin tosiasian.
Nyt sotapsykoosi ilmenee siinä, että Udugovin paljastaja, kirkkoherra Juha Molari joutuu poliisikuulusteluihin. Tilanne on mielisairas. Tunnen häpeää toimittajana. Molari on sitkeydessään ja peräänantamattomuudessaan tehnyt enemmän tutkivan journalistin työtä kuin kukaan toinen koskaan Suomessa. Hän on paljastanut Suomeen pesiytyneen al-Qaeda-tyyppisen solun. Suomesta on käytännössä tulossa terrorismia tukeva maa.
Tämän mahdollistaa Suomessa vallalla oleva Venäjä-viha. Suomen ilmapiirissä on helppo piiloutua erilaisten Venäjän tuhosta unelmoivien järjestöjen joukkoon: Kavkaz Center, PEN-klubi, Finrosforum, Pro Karelia ja niin edelleen, you just name it. Suomessa ei yhtä krimihattupäätä erota muista Venäjä-vihaajista.
Turvalliseksi Suomen tekee terroristeille Heidi Hautala. Tämä Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja on kummitätinä jokaiselle Venäjä-vihaan keskittyneelle organisaatiolle niin Suomessa, Euroopassa kuin Venäjällä.
torstai 11. helmikuuta 2010
Kuka kirjoitti Puhdistuksen?
Kun Helsingin Sanomat nosti viime marraskuussa otsikoihin Sofi Oksasen lausunnot Tanskan televisiossa suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta, aiheen valinta hämmästytti. Sofin haastattelusta olisi voinut valita ihan minkä tahansa muun aiheen, vaikkapa suomettuneisuuden.
Sohvi on viime aikoina voinut huonosti Puhdistus-romaaninsa sisällön kanssa. Hän on ryhtynyt korostamaan, ettei teos kertoisikaan Viron historiasta vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sohvilla on tähän syynsä. Yhä useampi oivaltaa teoksen sisältämän natsiagendan. Se pitää natseja sankareina ja kommunisteja rikollisena. Sohvin kustantamo, SanomaWsoy, on syystä säikähtänyt. Natsileima menestyskirjailijalle ja teoksen kustantajalle on katastrofi. Siksi saman konsernin lehti, Helsingin Sanomat lähti rakentamaan savuverhoa kirjailijalle.
Lähtökohta on melodraama
Näin ”Puhdistuksen” näytelmänä ja ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on melodraama. Se tarkoittaa, että kyseessä on romanttinen roska naisille. Näytelmässä kaksi naista haikailee samaa miestä, joka on virolainen natsi, metsärosvo, niin sanottu metsäveli. Kirjallisuudessa tätä romanttista roskaa edustavat erityisesti Angelica-romaanit. Niissä naisten intohimoja herättelevät merirosvot ja erilaiset rosvopäälliköt. Romaaneissa keskitytään näiden miesten viettielämään, ei heidän maailmankuvansa pohdintaan. Miesten rikollisuus jää sivuseikaksi.
Sohvin äiti on neuvostovirolainen. Hän tuskin olisi opettanut tyttärelleen, että natsit ovat hyviä ja kommunistit pahoja. Kotoaan Sohvi ei ole voinut oppia perverssiä historian käsitystään. Sohvi on sen sijaan radiossa kertonut, että hänen äitinsä opetti häntä lukemaan Angelica-romaaneja.
Melodraama muuttuu draamaksi
Romanttisesta roskasta tuli poliittinen näytelmä, kun Sohvin rakkaussepustuksen sai käsiinsä Kansallisteatterin ohjaaja Mika Myllyaho. Sohvi oli vuonna 2006 vasta teatterikoulussa opiskelijana, kun hän jo sai elämänsä tilaisuuden. Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala innostui virolaisaiheesta ja otti ohjelmistoon vielä raakilevaiheessa olevan käsikirjoituksen. Mika Myllyaho on itse taitava näytelmäkirjailija. Hänen osaavissa käsissään Sohvin tekele sai näytelmän luonteen.
”Tein rakennetta, ja Sofi loi tekstiä”, Mika Myllyaho kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 10.01.2007. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070110SI1KU0206f?ref=bs)
Mika Myllyaho oli lehden mukaan dramaturgina koko tekstin luonnin ajan noin vuoden. Teoksesta tehtiin puolen tusinaa versiota. Kiinnostavaa on, että Sohvia ohjasi hetken toinenkin henkilö, taistolaiskirjailijana tunnettu Pirkko Saisio. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070106SI1KU03pxb?ref=bs)
On helppo kuvitella, miten Sohvin hömppä tarjosi Pirkko Saisiolle lottovoiton pestä oma taistolaistausta puhtaaksi kääntämällä Viron historiassa kommunistit rikollisiksi!
Mika Myllyaho on julkisuudessa kertonut ohjanneensa Viron historiaa käsittelevän näytelmän. On mahdollista, ettei Myllyaho tiennyt mitään Viron historiasta, eikä sitä, että metsäveljet ovat natseja. Metsäveljet eivät tappaneet Virossa ainoastaan kommunisteja vaan Viron juutalaiset. He olivat niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti heille juutalaisten tappamisen. Nämä miehet raiskasivat Viroon tuodut juutalaisnaiset ennen kuin ampuivat heidät. He eivät olleet kilttejä miehiä.
WSOY:n rajaukset luokattomia
Toinen teokseen vaikuttanut mieshenkilö on WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on saattanut myös pestä omaa taistolaistaustaansa puhtaaksi tällä antikommunistisella teoksella. WSOY:n kustannustoimittajat, ketä lienevätkin, ovat tehneet ”Puhdistuksen” romaaniversiossa rajauksen, ettei miespäähenkilön natsirikoksia käsitellä teoksessa. Se on käsittämätön ratkaisu ja antaa myös lukijalle oikeuden tehdä omat rajauksensa. Teoksesta tulee lähinnä vesi- ja viemärilaitosten asia. Paperin kova laatu saattaa tukkia viemäreitä.
Rajaus on niin erikoinen, että sitä pitäisi perustella julkisuudessa. Jättämällä natsirikokset käsittelemättä ei ole mahdollista ymmärtää kommunistien tekojen oikeutusta.
Sohvi on naiskaupan uhri
Maailmassa ei ole mitään niin helppoa puuhaa kuin myydä nuorta naista. Sofi Oksanen myy itsekin mielellään itseään. Hän on haluttua tavaraa suomalaisessa mediassa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret naiset myyvät itseänsä miehille, mutta että fasismille – se herättää moraalista paheksuntaa. Sohvin pahimmat parittajat tuntuvat nyt olevan Kansallisteatterin tuleva johtaja Mika Myllyaho ja WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää.
Mika Myllyaho nousi Sohvin ”reittä” pitkin Kansallisteatterin johtoon. Hänen tulisi selkeästi sanoutua irti siitä, että hänen maailmassaan natsit ovat sankareita. Suomen Kansallisteatterin johdossa ei voi olla natsi. Hän voi aina puolustautua sillä, ettei hän tiennyt Viron historiasta riittävästi.
Harri Haanpää on puolestaan saanut suojatistaan Sohvista myyntitykin Suomessa ja maailmalle. Tällä teoksella Suomesta tulee fasismin tuottajamaa Euroopassa. Se ei voi olla suomalaisen kirjallisuuden viesti maailmalle. Jos kotona natseillaankin, maailmalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä sivistyneesti. Maineen pelastukseen ei ole muuta tietä kuin se, että ”Puhdistus”-romaanin kansilehdelle nostetaan kirjan loppuun piilotettu tunnustus, että kirja vaikenee päähenkilömiehen natsimenneisyydestä. Sen jälkeen ”Puhdistus” on kirjana tuhoutunut, mutta Sohvi on pelastunut ihmisenä. Nyt kirjan ansa uhkaa tuhota Sofi Oksasen maineen ei ainoastaan kirjailijana vaan myös ihmisenä.
Miehet esiin Sohvin selän takaa
Uskallan ottaa kantaa ”Puhdistus”-teoksen syntyhistoriaan siksi, että olin kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa kolmisen vuotta erikoistuen teatteriin. Katsoin työkseni teatteria. Sain itseltään Jukka Kajavalta kunniatehtävän arvostella hänen ohjaamansa näytelmän. Jouduin antamaan kriittisen arvion teoksesta, sillä siitä oli unohtunut draama. Pidän rehellisyyttä arvokkaampana kuin työpaikan varmistamista.
Minua ei hämätä. Kuka tämä natsitekeleen teki? Sohvi se ei ole. Vaikutelmaksi jää, että teoksessa uusi uljas suomalainen kulttuurisukupolvi paljastaa ideologisen idiotisminsa ja väistyvä, entinen taistolaissukupolvi tekee epäonnistuneen takinkääntöyrityksen. Viron historian ja Sohvin avulla haetaan menestystä ja synninpäästöä.
Nyt, jumalauta, miehet esiin Sohvin selän takaa! Sofi Oksanen ei ole natsi.
Sohvi on viime aikoina voinut huonosti Puhdistus-romaaninsa sisällön kanssa. Hän on ryhtynyt korostamaan, ettei teos kertoisikaan Viron historiasta vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sohvilla on tähän syynsä. Yhä useampi oivaltaa teoksen sisältämän natsiagendan. Se pitää natseja sankareina ja kommunisteja rikollisena. Sohvin kustantamo, SanomaWsoy, on syystä säikähtänyt. Natsileima menestyskirjailijalle ja teoksen kustantajalle on katastrofi. Siksi saman konsernin lehti, Helsingin Sanomat lähti rakentamaan savuverhoa kirjailijalle.
Lähtökohta on melodraama
Näin ”Puhdistuksen” näytelmänä ja ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on melodraama. Se tarkoittaa, että kyseessä on romanttinen roska naisille. Näytelmässä kaksi naista haikailee samaa miestä, joka on virolainen natsi, metsärosvo, niin sanottu metsäveli. Kirjallisuudessa tätä romanttista roskaa edustavat erityisesti Angelica-romaanit. Niissä naisten intohimoja herättelevät merirosvot ja erilaiset rosvopäälliköt. Romaaneissa keskitytään näiden miesten viettielämään, ei heidän maailmankuvansa pohdintaan. Miesten rikollisuus jää sivuseikaksi.
Sohvin äiti on neuvostovirolainen. Hän tuskin olisi opettanut tyttärelleen, että natsit ovat hyviä ja kommunistit pahoja. Kotoaan Sohvi ei ole voinut oppia perverssiä historian käsitystään. Sohvi on sen sijaan radiossa kertonut, että hänen äitinsä opetti häntä lukemaan Angelica-romaaneja.
Melodraama muuttuu draamaksi
Romanttisesta roskasta tuli poliittinen näytelmä, kun Sohvin rakkaussepustuksen sai käsiinsä Kansallisteatterin ohjaaja Mika Myllyaho. Sohvi oli vuonna 2006 vasta teatterikoulussa opiskelijana, kun hän jo sai elämänsä tilaisuuden. Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala innostui virolaisaiheesta ja otti ohjelmistoon vielä raakilevaiheessa olevan käsikirjoituksen. Mika Myllyaho on itse taitava näytelmäkirjailija. Hänen osaavissa käsissään Sohvin tekele sai näytelmän luonteen.
”Tein rakennetta, ja Sofi loi tekstiä”, Mika Myllyaho kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 10.01.2007. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070110SI1KU0206f?ref=bs)
Mika Myllyaho oli lehden mukaan dramaturgina koko tekstin luonnin ajan noin vuoden. Teoksesta tehtiin puolen tusinaa versiota. Kiinnostavaa on, että Sohvia ohjasi hetken toinenkin henkilö, taistolaiskirjailijana tunnettu Pirkko Saisio. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070106SI1KU03pxb?ref=bs)
On helppo kuvitella, miten Sohvin hömppä tarjosi Pirkko Saisiolle lottovoiton pestä oma taistolaistausta puhtaaksi kääntämällä Viron historiassa kommunistit rikollisiksi!
Mika Myllyaho on julkisuudessa kertonut ohjanneensa Viron historiaa käsittelevän näytelmän. On mahdollista, ettei Myllyaho tiennyt mitään Viron historiasta, eikä sitä, että metsäveljet ovat natseja. Metsäveljet eivät tappaneet Virossa ainoastaan kommunisteja vaan Viron juutalaiset. He olivat niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti heille juutalaisten tappamisen. Nämä miehet raiskasivat Viroon tuodut juutalaisnaiset ennen kuin ampuivat heidät. He eivät olleet kilttejä miehiä.
WSOY:n rajaukset luokattomia
Toinen teokseen vaikuttanut mieshenkilö on WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on saattanut myös pestä omaa taistolaistaustaansa puhtaaksi tällä antikommunistisella teoksella. WSOY:n kustannustoimittajat, ketä lienevätkin, ovat tehneet ”Puhdistuksen” romaaniversiossa rajauksen, ettei miespäähenkilön natsirikoksia käsitellä teoksessa. Se on käsittämätön ratkaisu ja antaa myös lukijalle oikeuden tehdä omat rajauksensa. Teoksesta tulee lähinnä vesi- ja viemärilaitosten asia. Paperin kova laatu saattaa tukkia viemäreitä.
Rajaus on niin erikoinen, että sitä pitäisi perustella julkisuudessa. Jättämällä natsirikokset käsittelemättä ei ole mahdollista ymmärtää kommunistien tekojen oikeutusta.
Sohvi on naiskaupan uhri
Maailmassa ei ole mitään niin helppoa puuhaa kuin myydä nuorta naista. Sofi Oksanen myy itsekin mielellään itseään. Hän on haluttua tavaraa suomalaisessa mediassa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret naiset myyvät itseänsä miehille, mutta että fasismille – se herättää moraalista paheksuntaa. Sohvin pahimmat parittajat tuntuvat nyt olevan Kansallisteatterin tuleva johtaja Mika Myllyaho ja WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää.
Mika Myllyaho nousi Sohvin ”reittä” pitkin Kansallisteatterin johtoon. Hänen tulisi selkeästi sanoutua irti siitä, että hänen maailmassaan natsit ovat sankareita. Suomen Kansallisteatterin johdossa ei voi olla natsi. Hän voi aina puolustautua sillä, ettei hän tiennyt Viron historiasta riittävästi.
Harri Haanpää on puolestaan saanut suojatistaan Sohvista myyntitykin Suomessa ja maailmalle. Tällä teoksella Suomesta tulee fasismin tuottajamaa Euroopassa. Se ei voi olla suomalaisen kirjallisuuden viesti maailmalle. Jos kotona natseillaankin, maailmalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä sivistyneesti. Maineen pelastukseen ei ole muuta tietä kuin se, että ”Puhdistus”-romaanin kansilehdelle nostetaan kirjan loppuun piilotettu tunnustus, että kirja vaikenee päähenkilömiehen natsimenneisyydestä. Sen jälkeen ”Puhdistus” on kirjana tuhoutunut, mutta Sohvi on pelastunut ihmisenä. Nyt kirjan ansa uhkaa tuhota Sofi Oksasen maineen ei ainoastaan kirjailijana vaan myös ihmisenä.
Miehet esiin Sohvin selän takaa
Uskallan ottaa kantaa ”Puhdistus”-teoksen syntyhistoriaan siksi, että olin kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa kolmisen vuotta erikoistuen teatteriin. Katsoin työkseni teatteria. Sain itseltään Jukka Kajavalta kunniatehtävän arvostella hänen ohjaamansa näytelmän. Jouduin antamaan kriittisen arvion teoksesta, sillä siitä oli unohtunut draama. Pidän rehellisyyttä arvokkaampana kuin työpaikan varmistamista.
Minua ei hämätä. Kuka tämä natsitekeleen teki? Sohvi se ei ole. Vaikutelmaksi jää, että teoksessa uusi uljas suomalainen kulttuurisukupolvi paljastaa ideologisen idiotisminsa ja väistyvä, entinen taistolaissukupolvi tekee epäonnistuneen takinkääntöyrityksen. Viron historian ja Sohvin avulla haetaan menestystä ja synninpäästöä.
Nyt, jumalauta, miehet esiin Sohvin selän takaa! Sofi Oksanen ei ole natsi.
lauantai 6. helmikuuta 2010
Vetoomus Sofi Oksaselle – älä ota kunniamerkkiä vastaan apartheid-valtiolta
Vuonna 2000 Venäjän suurlähettiläs Virossa Aleksei Gluhhov kieltäytyi vastaanottamasta presidentti Lennart Meren hänelle luovuttamaa Maarjamaan ristiä, koska hän ei kanna apartheid-valtion kunniamerkkiä. Kirjailija Sofi Oksanen voisi nyt seurata rohkean venäläisen diplomaatin esimerkkiä. Oksanen on saanut samaisen korkeimman ulkomaiselle henkilölle luovutettavan virolaisen kunniamerkin Maarjamaan ristin. Tällä kertaa sen antajana on presidentti Toomas Hendrik Ilves.
Ilves on johdonmukaisesti palkinnut ulkomaisia tunnettuja antikommunisteja. Viime vuonna kunniamerkin sai amerikkalainen Gulag-kirjailija Anne Appelbaum. Hän kuuluu Oksasen lailla Euroopassa riehuvaan vitsaukseen, Holokaustin hämärtäjiin. He pyrkivät rinnastamaan kommunismin fasismiin ja vaihtamaan Holokaustin Gulagiin. Päämääränä on Holokaustin kirjoittaminen ulos eurooppalaisesta historiasta ja Hitlerin kunnian palautus. Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaani on tämän uuden ruton tyylipuhdas avainteos.
Romaanissa ”Puhdistus” hyvä ja paha ovat kääntyneet päälaelleen. Oksanen näyttää romaanissaan natsit uhreina ja kommunistit rikollisina. Kysymyksessä on eräänlainen silmänkääntötemppu, joka tehdään siten, että jätetään kertomatta jotakin hyvin oleellista henkilöiden tarinasta ja valotetaan tapahtumia vääristellen. Sofi Oksanen jättää kertomatta, että kaapissa piilotteleva mies on juutalaisten tappaja, natsi. Asia ohitetaan kirjassa olankohautuksella vähätellen, että kysymys on ”muka” fasistista. Kirjan vääristelevässä maailmassa ihmisten kuulustelut johtuvat Neuvostoliiton ”pahuudesta” eivätkä näiden ihmisten ilmeisten rikosten takia. Siperiaan joudutaan Stalinin pahuudesta eikä virolaisten fasismin takia.
Tätä moraalisen kompassin vinksahtamista ei Suomessa tunnisteta vääräksi, koska myös Suomessa on ryhdytty ajattelemaan, että Risto Ryti joutui vankilaan Neuvostoliiton pahuuden takia eikä siksi, että hän oli sotarikollinen. Suomessa ja Virossa on yleistynyt Sofi Oksasen menestyksen myötä harhainen käsitys siitä, että suomalaiset ja virolaiset olivat kilttejä natseja, kun vain saksalaiset olivat pahoja natseja.
Sofi Oksasen ”Puhdistus” levittää myös miehitysvalhetta, jolla perustellaan venäläisten kansalaisuuden riisto ja sorto Virossa. Siksi se on apartheid-kirjallisuutta.
Sofi Oksaselle kieltäytyminen kunniamerkistä antaa tilaisuuden tehdä pesäero tähän ajatteluun ja varmistaa, ettei hänestä tehdä Euroopan tasolla fasismin ylipapitarta. Se ei olisi kunniaksi hänelle itselleen eikä Suomelle eikä Virolle.
Ilves on johdonmukaisesti palkinnut ulkomaisia tunnettuja antikommunisteja. Viime vuonna kunniamerkin sai amerikkalainen Gulag-kirjailija Anne Appelbaum. Hän kuuluu Oksasen lailla Euroopassa riehuvaan vitsaukseen, Holokaustin hämärtäjiin. He pyrkivät rinnastamaan kommunismin fasismiin ja vaihtamaan Holokaustin Gulagiin. Päämääränä on Holokaustin kirjoittaminen ulos eurooppalaisesta historiasta ja Hitlerin kunnian palautus. Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaani on tämän uuden ruton tyylipuhdas avainteos.
Romaanissa ”Puhdistus” hyvä ja paha ovat kääntyneet päälaelleen. Oksanen näyttää romaanissaan natsit uhreina ja kommunistit rikollisina. Kysymyksessä on eräänlainen silmänkääntötemppu, joka tehdään siten, että jätetään kertomatta jotakin hyvin oleellista henkilöiden tarinasta ja valotetaan tapahtumia vääristellen. Sofi Oksanen jättää kertomatta, että kaapissa piilotteleva mies on juutalaisten tappaja, natsi. Asia ohitetaan kirjassa olankohautuksella vähätellen, että kysymys on ”muka” fasistista. Kirjan vääristelevässä maailmassa ihmisten kuulustelut johtuvat Neuvostoliiton ”pahuudesta” eivätkä näiden ihmisten ilmeisten rikosten takia. Siperiaan joudutaan Stalinin pahuudesta eikä virolaisten fasismin takia.
Tätä moraalisen kompassin vinksahtamista ei Suomessa tunnisteta vääräksi, koska myös Suomessa on ryhdytty ajattelemaan, että Risto Ryti joutui vankilaan Neuvostoliiton pahuuden takia eikä siksi, että hän oli sotarikollinen. Suomessa ja Virossa on yleistynyt Sofi Oksasen menestyksen myötä harhainen käsitys siitä, että suomalaiset ja virolaiset olivat kilttejä natseja, kun vain saksalaiset olivat pahoja natseja.
Sofi Oksasen ”Puhdistus” levittää myös miehitysvalhetta, jolla perustellaan venäläisten kansalaisuuden riisto ja sorto Virossa. Siksi se on apartheid-kirjallisuutta.
Sofi Oksaselle kieltäytyminen kunniamerkistä antaa tilaisuuden tehdä pesäero tähän ajatteluun ja varmistaa, ettei hänestä tehdä Euroopan tasolla fasismin ylipapitarta. Se ei olisi kunniaksi hänelle itselleen eikä Suomelle eikä Virolle.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Pimeyden ytimessä osa 2.
(Apartheid-katsaus viikko 52/2009):
Yhdysvaltain uusi Viron suurlähettiläs Michael C. Polt on ensi töikseen herättänyt keskustelun siitä, mitä hänen tasoisensa amerikkalainen diplomatian kehäkettu tekee Virossa? Polt kätilöi Kosovon itsenäistymisen vuosina 2004-2007 USA:n suurlähettiläänä Belgradissa. Joidenkin mielestä Polt tuli rentoutumaan syrjäiseen, merkityksettömään maahan ennen eläkkeelle siirtymistään. Jos näin olisi, Polt olisi tullut Suomeen.
Eesti Ekspress-lehden kolumnisti Andrei Hvostov uskoo, että jotakin suurta on tekeillä Venäjän ja USA:n välillä. Kriisialueiden diplomaattia ei lähetetä turhan takia Viroon. Hvostov muistuttaa kahden vuoden takaisista pronssimellakoista Tallinnassa. Virossa tuli päivän valoon etnisen konfliktin mahdollisuus. Virolla on oma ”Kosovo” Itä-Virossa. Virolaiset ovat kaivaneet verta nenästään Venäjän suhteissa vastustamalla kaasuputkea. Maalla ei ole rajasopimusta Venäjän kanssa eikä maalla ole omia asevoimia. (Viron kaikki 50 sotilasta miehittävät Afganistania. Toim.huom.) Hvostov lisää vielä, että Virossa kävi äskettäin sattumalta Venäjän varapääministeri, entinen puolustusministeri Sergei Ivanov; virallisesti vain katsomassa koripalloa.
Hvostov päättelee, ettei serbialaisten taltuttajaa ole lähetetty Viroon vain lepäämään. Poltin aforismi Serbiassa oli: ”Ilman itsenäistä Kosovoa ei ole itsenäistä Serbiaa”. Hvostov kääntää ajatuksen muotoon: ”Viron kieli on todellinen virallinen kieli vasta sitten, kun venäjäkin on virallinen kieli”. Poltin tehtävänä olisi siis neutraloida Viron potentiaalinen etninen konflikti.
Venäjä on juuri hyväksynyt lain, joka antaa presidentille oikeuden lähettää joukkoja ulkomaille, jos Venäjän kansalaisia uhataan. Ei ole varmastikaan sattumaa, että Georgian konfliktin jälkeen USA lähettää Viroon ennaltaehkäisijän. Viro on Nato-maa eikä USA halua kolmen rintaman sotaa; Afganistanin ja Irakin lisäksi vielä Venäjää.
Venäjälle tilanteen täytyy olla herkullinen. USA on astunut Baltiassa kolme miinaan: Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Kaikissa voi räjähtää.
Liettuassa länsivastainen mieliala kasvaa, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan ja CIA:n salavankilat paljastuivat todeksi. Rautarouva Kazimira Prunskiene on jo perustanut puolueen, joka tähtää parempiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puolueen ensimmäisessä kokouksessa paikalla kävi Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov.
Latvia alkaa olla USA:n kannalta menetetty maa. Siellä odotetaan ensi vuonna venäläisten nousevan parlamentissa valtaan. Latviaa pitää pystyssä Kansainvälinen valuuttarahasto, ei EU.
Virossakin on parin vuoden päästä parlamenttivaalit, joissa venäläiset saattavat jo päästä vallan kahvaan keskustapuolueen avustamana.
Baltia on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta Venäjän ja USA:n suhteissa. Vielä pronssimellakoiden aikaan Venäjä ja USA nokittelivat Bushin kehuessa Viroa Itä-Euroopan demokratian helmeksi, kun Venäjä vastaavasti uhosi tukevansa kaikkia Teheranin pyrkimyksiä.
Kun USA ja Venäjän vääntävät kättä maailman konflikteista ja puolustavat omia intressejään, Baltia on mukana pöydällä yhtenä panoksena. Venäjä ei jätä Iranin ydinvoimalahanketta ilmaiseksi. Polt kertoo kohta virolaisille, millä hinnalla Venäjä esimerkiksi lopettaa Iranin tukemisen. Jos se olisi venäjän kielen virallistaminen, se olisi Viron apartheidin loppu. Se tarkoittaisi sitä, että perusteet venäläisten kansalaisuuden epäämiselle katoavat. Yhdysvallat palaisi demokratian edistäjäksi maailmalla!?
EU:ssakin on jo herätty Baltian maiden historian vääristelyyn. Pariisissa sijaitsevan Demokratia- ja yhteistyöinstituutin tutkimusjohtaja John Laughland tyrmäsi Baltian maiden miehitysvalheen omassa kirjoituksessaan ”Baltian De-Russifikaatio palvelee geopoliittisia päämääriä”. (http://www.brusselsjournal.com/node/4198). Hänen instituuttinsa julkaisi Venäjän historiasäätiön ensimmäisen julkaisun englanniksi. Se koski Viron ja Latvian vähemmistöongelmia. Tiedotustilaisuus pidettiin Brysselissä joulukuun alussa. Heidi Hautalan piti esiintyä tilaisuudessa, mutta hän peruutti osallistumisensa. Käsittämätöntä, että EU:n parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Hautalaa ei koske Baltian ihmisoikeusongelmat.
Ensi vuosi on Baltian maille kova. Kuten englantilaiset sanovat: ”Shit hits the fan”. (Suora käännös: Paska iskee tuulettimeen.) Nyt alkaa sataa sitä itseänsä taivaalta.
Vuosi 2010 on rauhaisa, jos USA ja EU valitsevat ystäväkseen Venäjän. Se edellyttää hyvästejä Baltian fasisteille.
Rauhaisaa joulua ja uutta vuotta 2010.
Lähteet:
http://www.ekspress.ee/2009/12/11/varia/47439-andrei-hvostov-vilunud-rebase-saabumine-usasthttp://www.idc-europe.org/showerInformation.asp?Identificateur=57
Yhdysvaltain uusi Viron suurlähettiläs Michael C. Polt on ensi töikseen herättänyt keskustelun siitä, mitä hänen tasoisensa amerikkalainen diplomatian kehäkettu tekee Virossa? Polt kätilöi Kosovon itsenäistymisen vuosina 2004-2007 USA:n suurlähettiläänä Belgradissa. Joidenkin mielestä Polt tuli rentoutumaan syrjäiseen, merkityksettömään maahan ennen eläkkeelle siirtymistään. Jos näin olisi, Polt olisi tullut Suomeen.
Eesti Ekspress-lehden kolumnisti Andrei Hvostov uskoo, että jotakin suurta on tekeillä Venäjän ja USA:n välillä. Kriisialueiden diplomaattia ei lähetetä turhan takia Viroon. Hvostov muistuttaa kahden vuoden takaisista pronssimellakoista Tallinnassa. Virossa tuli päivän valoon etnisen konfliktin mahdollisuus. Virolla on oma ”Kosovo” Itä-Virossa. Virolaiset ovat kaivaneet verta nenästään Venäjän suhteissa vastustamalla kaasuputkea. Maalla ei ole rajasopimusta Venäjän kanssa eikä maalla ole omia asevoimia. (Viron kaikki 50 sotilasta miehittävät Afganistania. Toim.huom.) Hvostov lisää vielä, että Virossa kävi äskettäin sattumalta Venäjän varapääministeri, entinen puolustusministeri Sergei Ivanov; virallisesti vain katsomassa koripalloa.
Hvostov päättelee, ettei serbialaisten taltuttajaa ole lähetetty Viroon vain lepäämään. Poltin aforismi Serbiassa oli: ”Ilman itsenäistä Kosovoa ei ole itsenäistä Serbiaa”. Hvostov kääntää ajatuksen muotoon: ”Viron kieli on todellinen virallinen kieli vasta sitten, kun venäjäkin on virallinen kieli”. Poltin tehtävänä olisi siis neutraloida Viron potentiaalinen etninen konflikti.
Venäjä on juuri hyväksynyt lain, joka antaa presidentille oikeuden lähettää joukkoja ulkomaille, jos Venäjän kansalaisia uhataan. Ei ole varmastikaan sattumaa, että Georgian konfliktin jälkeen USA lähettää Viroon ennaltaehkäisijän. Viro on Nato-maa eikä USA halua kolmen rintaman sotaa; Afganistanin ja Irakin lisäksi vielä Venäjää.
Venäjälle tilanteen täytyy olla herkullinen. USA on astunut Baltiassa kolme miinaan: Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Kaikissa voi räjähtää.
Liettuassa länsivastainen mieliala kasvaa, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan ja CIA:n salavankilat paljastuivat todeksi. Rautarouva Kazimira Prunskiene on jo perustanut puolueen, joka tähtää parempiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puolueen ensimmäisessä kokouksessa paikalla kävi Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov.
Latvia alkaa olla USA:n kannalta menetetty maa. Siellä odotetaan ensi vuonna venäläisten nousevan parlamentissa valtaan. Latviaa pitää pystyssä Kansainvälinen valuuttarahasto, ei EU.
Virossakin on parin vuoden päästä parlamenttivaalit, joissa venäläiset saattavat jo päästä vallan kahvaan keskustapuolueen avustamana.
Baltia on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta Venäjän ja USA:n suhteissa. Vielä pronssimellakoiden aikaan Venäjä ja USA nokittelivat Bushin kehuessa Viroa Itä-Euroopan demokratian helmeksi, kun Venäjä vastaavasti uhosi tukevansa kaikkia Teheranin pyrkimyksiä.
Kun USA ja Venäjän vääntävät kättä maailman konflikteista ja puolustavat omia intressejään, Baltia on mukana pöydällä yhtenä panoksena. Venäjä ei jätä Iranin ydinvoimalahanketta ilmaiseksi. Polt kertoo kohta virolaisille, millä hinnalla Venäjä esimerkiksi lopettaa Iranin tukemisen. Jos se olisi venäjän kielen virallistaminen, se olisi Viron apartheidin loppu. Se tarkoittaisi sitä, että perusteet venäläisten kansalaisuuden epäämiselle katoavat. Yhdysvallat palaisi demokratian edistäjäksi maailmalla!?
EU:ssakin on jo herätty Baltian maiden historian vääristelyyn. Pariisissa sijaitsevan Demokratia- ja yhteistyöinstituutin tutkimusjohtaja John Laughland tyrmäsi Baltian maiden miehitysvalheen omassa kirjoituksessaan ”Baltian De-Russifikaatio palvelee geopoliittisia päämääriä”. (http://www.brusselsjournal.com/node/4198). Hänen instituuttinsa julkaisi Venäjän historiasäätiön ensimmäisen julkaisun englanniksi. Se koski Viron ja Latvian vähemmistöongelmia. Tiedotustilaisuus pidettiin Brysselissä joulukuun alussa. Heidi Hautalan piti esiintyä tilaisuudessa, mutta hän peruutti osallistumisensa. Käsittämätöntä, että EU:n parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Hautalaa ei koske Baltian ihmisoikeusongelmat.
Ensi vuosi on Baltian maille kova. Kuten englantilaiset sanovat: ”Shit hits the fan”. (Suora käännös: Paska iskee tuulettimeen.) Nyt alkaa sataa sitä itseänsä taivaalta.
Vuosi 2010 on rauhaisa, jos USA ja EU valitsevat ystäväkseen Venäjän. Se edellyttää hyvästejä Baltian fasisteille.
Rauhaisaa joulua ja uutta vuotta 2010.
Lähteet:
http://www.ekspress.ee/2009/12/11/varia/47439-andrei-hvostov-vilunud-rebase-saabumine-usasthttp://www.idc-europe.org/showerInformation.asp?Identificateur=57
maanantai 14. joulukuuta 2009
Länsirintamalta ei mitään uutta
(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/lansirintamalta-ei-mitaan-uutta/
(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):
Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.
(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):
Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Kansalaisoikeudet koskevat myös ”herkkiä päiviä”
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/
Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/
Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Ystävä idässä
(Apartheid-katsaus viikko 49/2009):
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Venäläiset jättävät Latvian?
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Havel takaisin linnaan ja heti
Apartheid-katsaus viikko 47/2009:
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Jäähyväiset edistykselle
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Veljekset kuin Ilvekset
(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Saksa palkitsi neuvostopartisaanin
Kuvassa: Fania Brantsovsky
(Apartheid-katsaus viikko 44/2009)
Saksa on tuominnut voimakkaasti Baltiassa nousevan fasismin palkitsemalla liettualaisen neuvostopartisaanin, Fania Brantsovskajan. Fania Brantsovskaja (87) on juutalainen nainen, joka selvisi hengissä Vilnan getosta. Hän on yhdessä toisen getosta selvinneen juutalaisnaisen, Rachel Margoliksen (88) kanssa joutunut Liettuassa epäillyksi sotarikoksista liityttyään pakonsa jälkeen neuvostopartisaaneihin taistelemaan natseja vastaan. Nyt Saksa on antanut Fania Brantsovskajalle tunnustusmitalin hänen työstään liennyttää Itä- ja Keski-Euroopassa saksalaisten ja juutalaisten suhteita. Asiasta kertoo uutistoimisto BNS (http://www.bns.lt/topic/874/news/32223786/).
Saksa asettui tällä eleellä puolustamaan Brantsovskajaa Liettuan viranomaisia vastaan. Tähän mennessä sen on tehnyt myös Yhdysvallat. EU ei ole reagoinut asiaan millään tavalla.
Saksa on nyt ottanut yhtä tuomitsevan kannan Baltian fasismin nousuun kuin Venäjä. Tällä tunnustuksella Saksa irtisanoutui myös täysin Baltian uudesta historian kirjoituksesta, jossa neuvostovastaisista, natsien puolella taistelleista henkilöistä tehdään sankareita. Saksa näytti liettualaisille, että se ei koskaan pidä Fania Brantsovskajaa muuna kuin uhrina. Liettuassa reaktiot ovat olleet odotetut. Saksan ele on tuomittu loukkaavana ja liettualaisia nöyryyttävänä.
Fania Brantsovskaja kuului neuvostopartisaanien joukkoon, joka sotatoimena poltti puolalaisen kylän, jonka seurauksena 46 siviiliä kuoli, joukossa 22 lasta. Fania Brantsovskaja kiistää syyllisyytensä rikoksiin.
Maailman juutalaisyhteisöä on järkyttänyt Liettuassa aloitettu prosessi Holokaustista selvinneitä vastaan. Liettuassa asuvan juutalaisen professori Dovid Katzin mukaan historian vääristely on johtanut Liettuassa siihen, että uhrit joutuvat syytetyiksi. Moraalinen kompassi on kääntynyt päälaelleen. Baltit pyrkivät Katzin mielestä tällä toiminnallaan Holokaustin häivyttämiseen Euroopan historiasta.
Tapasin itse Fania Brantsovskajan kesällä Vilnassa. En tiedä, mitä hän on tehnyt juutalaisten ja saksalaisten suhteiden parantamiseksi. Tiedän vain, että Saksa ymmärtää asiat edelleen oikein. Fasisteja vastaan taistelevat eivät koskaan ole väärässä!
(http://dissidentti.blogspot.com/2009/10/juutalaiset-katoavat-liettuasta.html)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
