Euroopan parlamentti osaa tehdä epäonnistuneita päätöksiä. Yksi sellainen on ”totalitarismin uhrien” muistopäivä 23.elokuuta. Se on päivä, jona solmittiin Molotov-Ribbentrop-sopimus vuonna 1939.
Päivä meni ohi lähes kaikissa Euroopan maissa huomiotta. Vain Virossa päivä muistettiin, koska päätöslauselman aloitteen tekijä, europarlamentaarikko Tunne Kelam, tulee Virosta.
Juhlat Tallinnassa olivat surkuhupaisat. Viron suojelupoliisinkin telkien taakse haluama henkilö, Jüri Liim, oli juhlien järjestäjä. Eesti Päevalehden toimittaja Priit Simson aivan aiheesta kysyi, kuinka isänmaalaiset poliitikot kehtasivat esiintyä juhlassa, jonka järjesti julkinatsi. (http://www.epl.ee/artikkel/582376)
Paikalla olivat Isänmaa-puolueesta puolustusministeri - ”Venäjä on Viron suurin uhka”- Jaak Aaviksoo, opetusministeri ”venäläiset koulut tulee Virossa sulkea” Tõnis Lukas ja europarlamentaarikko ”CIA:n mies, kommunismi tulee kuuluttaa rikolliseksi” Tunne Kelam.
Juhlien järjestäjillä oli sen verran järkeä, että yhden juhlien järjestäjän Jüri Böhmin laulu ”Uskollisuusvala isänmaalle” oli kielletty. Laulussa kehotetaan avoimesti tappamaan miehittäjiä. Virolaiset ymmärtävät laulussa tarkoitettavan maassa asuvia venäläisiä. Ei ihme, että Suomessa tätä jengiä diggaavat eniten Karjalan palauttajat Veikko Saksi ja Tuula Hölttä!
Juhlille ei kehdannut saapua edes Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Sanomattakin on selvää, että Tallinnan Hirvipuiston muistojuhliin osallistui vain kourallinen ihmisiä. Kysymys ei todellakaan ollut mistään kansanjuhlasta.
Virossa pieni joukko ekstremistejä jaksaa jauhaa kommunismin rikoksista. He tulevat kaikki Isänmaa-puolueesta. He eivät pysyisi vallassa, jos venäläiset saisivat äänestää. Tämän puolueen uusin ehdotus on pystyttää Tallinnan keskustaan patsas kommunismin rikosten uhreille.
Jotkut ovat loukkaantuneita Johan Bäckmanille siitä, että hän on uskaltanut arvostella Aleksander Solzhenitsyniä historian vääristelijäksi. Solzhenitsynin romaani ”Ivan Denisovitsin päivä” on toiminut lähteenä Neuvostoliiton vankileireillä kuolleista 30 miljoonasta uhrista. Kirjailijan lähteenä ovat olleet virolaiset nationalistit. Nyt Solzhenitsynin lukuihin nojaa ”Double Genocide”-liike eli että Stalin olisi ollut Hitleriäkin pahempi!
Olen lukenut Aino Kuusisen muistelmat ”Jumala syöksee enkelinsä” ja hänen kuvauksensa vankileirien saaristosta Võrkutasta. Kysymyksessä ei todellakaan ollut kuolemanleiri. Minulla on myös valokuvia Võrkutasta, tosin 1960-luvulta. Virolainen August Kõre vietti Võrkutassa 25 vuotta kansanvihollisena. Hän ei kiistänyt, etteikö työ kaivoksissa ollut rankkaa. August oli harrastajavalokuvaaja ja ikuisti Leicallaan elämäänsä Võrkutassa.
Hänellä oli valokuvia virolaisten rakentamasta luterilaisesta kirkosta Võrkutassa. Nyt tollot huomio! Ateistisen Neuvostoliiton vankileirillä olleet virolaiset saivat rakentaa itselleen kirkon – repikää siitä! Kuten August Kõre sanoi: virolaiset halusivat haudata kuolleensa kunniallisesti. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu paljon elämää. Sinä aikana kuollaan jo luonnollisiakin kuolemia.
Augustilla oli hienoja kuvia sukulaisistaan, jotka tulivat Viljandista uteliaisuuttaan kylään Võrkutaan. He halusivat nähdä tundran. Hän vei sukulaisensa picnicille ottamaan aurinkoa arktisen joen ääreen. Uimapuvuissa aurinkoa ottavat ihmiset olivat lumen ympäröimiä – ei piikkilankojen.
lauantai 28. elokuuta 2010
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Kaplinski heräsi
Ensimmäinen virolainen on nyt sanoutunut irti Sohvin "Soviet Auschwitzista". Olenkin jo ihmetellyt, ettei Virosta ole löytynyt rohkeutta tekemään tätä jo kauan sitten.
Herääjä on virolainen kirjailija Jaan Kaplinski. Voisin kohta jo uskoa, että hän on se aito intellektuelli, joksi hän itsensä kuvittelee.
Kaplinski ei tunnista Sohvin ”Puhdistus”-romaanin maailmassa mitään omaa. Hän esittää aivan aiheellisesti ihmetyksensä, ettei maailmalla kukaan kyseenalaista romaanin antamaa kuvaa sosialistisesta Virosta. Sosialistisessa Virossa eläneen Kaplinskin mielestä neuvostoelämä ei ollut mitään herkkua, muttei se ollut kurjaakaan.
Kaplinski hämmästelee, miten fiktio on selättänyt faktan eli Sohvin romaanista on tullut Viron kansallista historiaa. Viron historiaa kirjoitetaan ja rahastetaan nyt ulkomailta käsin. Virolaiset ovat tämän itse myös hyväksyneet. Virolaisten historia ei ole enää heidän omissa käsissään. Se palvelee nyt Venäjä-vastaisuutta ja antikommunismia. Samalla sankarit ja konnat ovat vaihtaneet paikkaa. Natsit ovat uhreja ja kommunistit rikollisia. Tämän virolaiset maksavat vielä kalliisti. (Sohvi vain rahastaa.)
Kaplinski on aina hiukan opportunistinen. Hän haluaa olla virolainen intellektuelli isolla I:llä, mutta hän ei ole kertaakaan arvostellut esimerkiksi venäläisten kohtelua Virossa tai sitä, että he eivät saa kansalaisuutta. Sellainen ei ole aito intellektuelli. Nyt hän uskaltaa haukkua Sohvia, koska SAFKA uskaltaa sen tehdä. Hän aistii kenties antifasististen tuulten voimistuvan.
Eräs venäläinen tuttavani pilkkasi Kaplinskia tarinallaan siitä, miten virolaiset kirjailijat ja taiteilijat, siis ”intellektuellit” lähettivät YK:lle kirjeen, jossa he vaativat YK:a järjestämään venäläisten kuljetuksen pois Virosta. Tunnettujen kulttuurivaikuttajien joukosta puuttui vain Kaplinskin nimi. Kaplinski oli pahoittelut tapahtunutta sanomalla, että hän oli allekirjoitusten keruun aikaan valitettavasi ulkomailla.
http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/08/sofi-oksanen-and-stalin-award.html
Herääjä on virolainen kirjailija Jaan Kaplinski. Voisin kohta jo uskoa, että hän on se aito intellektuelli, joksi hän itsensä kuvittelee.
Kaplinski ei tunnista Sohvin ”Puhdistus”-romaanin maailmassa mitään omaa. Hän esittää aivan aiheellisesti ihmetyksensä, ettei maailmalla kukaan kyseenalaista romaanin antamaa kuvaa sosialistisesta Virosta. Sosialistisessa Virossa eläneen Kaplinskin mielestä neuvostoelämä ei ollut mitään herkkua, muttei se ollut kurjaakaan.
Kaplinski hämmästelee, miten fiktio on selättänyt faktan eli Sohvin romaanista on tullut Viron kansallista historiaa. Viron historiaa kirjoitetaan ja rahastetaan nyt ulkomailta käsin. Virolaiset ovat tämän itse myös hyväksyneet. Virolaisten historia ei ole enää heidän omissa käsissään. Se palvelee nyt Venäjä-vastaisuutta ja antikommunismia. Samalla sankarit ja konnat ovat vaihtaneet paikkaa. Natsit ovat uhreja ja kommunistit rikollisia. Tämän virolaiset maksavat vielä kalliisti. (Sohvi vain rahastaa.)
Kaplinski on aina hiukan opportunistinen. Hän haluaa olla virolainen intellektuelli isolla I:llä, mutta hän ei ole kertaakaan arvostellut esimerkiksi venäläisten kohtelua Virossa tai sitä, että he eivät saa kansalaisuutta. Sellainen ei ole aito intellektuelli. Nyt hän uskaltaa haukkua Sohvia, koska SAFKA uskaltaa sen tehdä. Hän aistii kenties antifasististen tuulten voimistuvan.
Eräs venäläinen tuttavani pilkkasi Kaplinskia tarinallaan siitä, miten virolaiset kirjailijat ja taiteilijat, siis ”intellektuellit” lähettivät YK:lle kirjeen, jossa he vaativat YK:a järjestämään venäläisten kuljetuksen pois Virosta. Tunnettujen kulttuurivaikuttajien joukosta puuttui vain Kaplinskin nimi. Kaplinski oli pahoittelut tapahtunutta sanomalla, että hän oli allekirjoitusten keruun aikaan valitettavasi ulkomailla.
http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/08/sofi-oksanen-and-stalin-award.html
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Kolhoosijuhlat
Virolaisten neuvostonostalgia vain pahenee. Viime perjantaina muisteltiin jo onnellista elämää kolhoosissa.
Tallinnan lähellä Viimsissä juhlittiin Kirovin kalastuskolhoosin syntymän 60-vuotisjuhlia. Kolhoosi perustettiin 12.08.1950. Muistona siitä on jäljellä enää kolhoosin perustama Viimsin ulkoilmamuseo.
Kirovin kolhoosin entiset työntekijät kutsuttiin juhlaan mukanaan jotakin aikakauteen liittyvää. Moni oli löytänyt autotallistaan vanhan Volgan.
Ihmisten muistelut kertoivat taas kerran jotakin hyvin oleellista siitä, miten Neuvostoliitto toimi.
Ensiksi pahat asiat. Virolaiset valitsivat kolhoosille nimelle kunnioituksesta Stalinia kohtaan. Sergei Mironovitsh Kirov oli yksi Stalinin ajan kuuluisimpia kommunisteja. Hänestä tuli pian Stalinin kilpailija, jonka Stalin tarinan mukaan murhautti.
Kirov-nimi auttoi kolhoosia monin tavoin. Neuvostoliitto oli täynnä erilaisia Kirov-nimisiä tehdas- ja kulttuurilaitoksia. Virolainen kalastuskolhoosi oli tervetullut kylään kaikkiin niihin.
Toinen paha asia. Neuvostoliitto kannusti erilaisia kansallisia kulttuureja. Kirovin kolhoosissa oli kolhoosin ylläpitämä menestyvä kansantanssi- ja lauluryhmä. Ryhmä kutsuttiin ”ulkomaille” kaikkialle Varsovan liiton maihin ja jopa kapitalistiin maihin. Kolhoosibändiä johtanut Uno Veenre kertoo bändin nauttineen aivan toisenlaista matkustamisvapautta kuin tavallinen rahvas. Bändin jäsenet olivat keskenään sopineet, että he eivät käytä ulkomaan matkaa loikkaamiseen.
”Jos haluatte loikata, tehkää se joltakin turistimatkalta”, Veenre oli vedonnut ryhmäänsä.
Kukaan ei loikannut. Veenre on edelleen ylpeä ryhmänsä saavutuksista. Se sai esiintyä Neuvosto-Virossa käyneille vieraille kuten Indira Gandhille ja venäläiselle naiskosmonautille Valentina Tereshkovalle. Kirovin tanssijat kutsuttiin myös Kremliin esiintymään Mihail Gorbatsoville.
Sitten ne hyvät asiat. Kirovin mallikolhoosi toimi varsin kapitalistisesti. Sitä johti despoottimaisesti 35 vuotta sama virolainen mies Oskar Kuul. Hän oli nerokas talousjohtaja. Hänen aikanaan kalastuskolhoosi siirtyi kalastamaan Itämereltä Atlantille. Sillä oli sata omaa perävaunua. Kalastuskolhoosi laajensi tuottamistaan kalasäilykkeistä monialateollisuuslaitokseksi. Kolhoosi laajeni turkistarhaukseen, kirjolohenkasvatukseen, huonekalu-ja matkamuistoteollisuuteen. Kolhoosissa oli myös vihannesten kasvatusta, mutta se ei ollut maatalouskolhoosi. Laajetessaan kolhoosi söi alueen muuta pienteollisuutta.
Oskar Kuul oli varsin innovatiivinen ja tiukka johtaja. Jos kalalasti Atlantilta tuli keskellä yötä, työläisten paratiisissa oli herättävät keskellä yötä töihin. Töissä humalassa esiintyminen toi potkut saman tien.
Oskar Kuulin ansiona pidetään, että Kirovin kalastuskolhoosista tuli niin vauras. Hänen nerokkuuttaan liikemiehenä kuvastaa se, että kirovilaiset hankkivat junalasteittain pakastettua kalaa Vladivostokista 20 kopeekan kilohintaan, mutta myivät sitä eteenpäin laajaan Neuvostoliittoon kahden ruplan purkkihinnalla.
Kirovin kalastuskolhoosin jäseniksi haluttiin päästä. Kun Neuvostoliitossa palkkatyöläinen maksoi veroa 13 prosenttia tuloistaan, kolhoosityöläinen ei maksanut veroa ollenkaan. Kirov palkitsi työntekijöitään runsailla palkkiolla. Jos teki virheitä, palkkiot katosivat kuukausiksi. Kolhoosin sisällä nautittiin myös etuoikeuksista. Kolhoosissa oli omat koulut ja kulttuurilaitokset, erikoisuutena oma muotihuone. Siellä miehet saivat teettää kerran vuodessa räätälillä uuden puvun. Ei ihme, että eräskin työläinen lausahti, että ei käynyt mielessäkään haluta muualle töihin.
Lähteet:
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390676&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390677&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390678&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390679&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390680&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390277&q=Kirov
http://www.postimees.ee/?id=299905
Tallinnan lähellä Viimsissä juhlittiin Kirovin kalastuskolhoosin syntymän 60-vuotisjuhlia. Kolhoosi perustettiin 12.08.1950. Muistona siitä on jäljellä enää kolhoosin perustama Viimsin ulkoilmamuseo.
Kirovin kolhoosin entiset työntekijät kutsuttiin juhlaan mukanaan jotakin aikakauteen liittyvää. Moni oli löytänyt autotallistaan vanhan Volgan.
Ihmisten muistelut kertoivat taas kerran jotakin hyvin oleellista siitä, miten Neuvostoliitto toimi.
Ensiksi pahat asiat. Virolaiset valitsivat kolhoosille nimelle kunnioituksesta Stalinia kohtaan. Sergei Mironovitsh Kirov oli yksi Stalinin ajan kuuluisimpia kommunisteja. Hänestä tuli pian Stalinin kilpailija, jonka Stalin tarinan mukaan murhautti.
Kirov-nimi auttoi kolhoosia monin tavoin. Neuvostoliitto oli täynnä erilaisia Kirov-nimisiä tehdas- ja kulttuurilaitoksia. Virolainen kalastuskolhoosi oli tervetullut kylään kaikkiin niihin.
Toinen paha asia. Neuvostoliitto kannusti erilaisia kansallisia kulttuureja. Kirovin kolhoosissa oli kolhoosin ylläpitämä menestyvä kansantanssi- ja lauluryhmä. Ryhmä kutsuttiin ”ulkomaille” kaikkialle Varsovan liiton maihin ja jopa kapitalistiin maihin. Kolhoosibändiä johtanut Uno Veenre kertoo bändin nauttineen aivan toisenlaista matkustamisvapautta kuin tavallinen rahvas. Bändin jäsenet olivat keskenään sopineet, että he eivät käytä ulkomaan matkaa loikkaamiseen.
”Jos haluatte loikata, tehkää se joltakin turistimatkalta”, Veenre oli vedonnut ryhmäänsä.
Kukaan ei loikannut. Veenre on edelleen ylpeä ryhmänsä saavutuksista. Se sai esiintyä Neuvosto-Virossa käyneille vieraille kuten Indira Gandhille ja venäläiselle naiskosmonautille Valentina Tereshkovalle. Kirovin tanssijat kutsuttiin myös Kremliin esiintymään Mihail Gorbatsoville.
Sitten ne hyvät asiat. Kirovin mallikolhoosi toimi varsin kapitalistisesti. Sitä johti despoottimaisesti 35 vuotta sama virolainen mies Oskar Kuul. Hän oli nerokas talousjohtaja. Hänen aikanaan kalastuskolhoosi siirtyi kalastamaan Itämereltä Atlantille. Sillä oli sata omaa perävaunua. Kalastuskolhoosi laajensi tuottamistaan kalasäilykkeistä monialateollisuuslaitokseksi. Kolhoosi laajeni turkistarhaukseen, kirjolohenkasvatukseen, huonekalu-ja matkamuistoteollisuuteen. Kolhoosissa oli myös vihannesten kasvatusta, mutta se ei ollut maatalouskolhoosi. Laajetessaan kolhoosi söi alueen muuta pienteollisuutta.
Oskar Kuul oli varsin innovatiivinen ja tiukka johtaja. Jos kalalasti Atlantilta tuli keskellä yötä, työläisten paratiisissa oli herättävät keskellä yötä töihin. Töissä humalassa esiintyminen toi potkut saman tien.
Oskar Kuulin ansiona pidetään, että Kirovin kalastuskolhoosista tuli niin vauras. Hänen nerokkuuttaan liikemiehenä kuvastaa se, että kirovilaiset hankkivat junalasteittain pakastettua kalaa Vladivostokista 20 kopeekan kilohintaan, mutta myivät sitä eteenpäin laajaan Neuvostoliittoon kahden ruplan purkkihinnalla.
Kirovin kalastuskolhoosin jäseniksi haluttiin päästä. Kun Neuvostoliitossa palkkatyöläinen maksoi veroa 13 prosenttia tuloistaan, kolhoosityöläinen ei maksanut veroa ollenkaan. Kirov palkitsi työntekijöitään runsailla palkkiolla. Jos teki virheitä, palkkiot katosivat kuukausiksi. Kolhoosin sisällä nautittiin myös etuoikeuksista. Kolhoosissa oli omat koulut ja kulttuurilaitokset, erikoisuutena oma muotihuone. Siellä miehet saivat teettää kerran vuodessa räätälillä uuden puvun. Ei ihme, että eräskin työläinen lausahti, että ei käynyt mielessäkään haluta muualle töihin.
Lähteet:
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390676&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390677&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390678&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390679&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390680&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390277&q=Kirov
http://www.postimees.ee/?id=299905
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Suomalaiset Holokaustin hämärtäjät
Suomi on nyt saanut virallisen Holokaustin hämärtäjän, Riitta Mikkolan. Suomesta on vaikea löytää toista niin arkaluontoista paikkaa Holokaustin hämärtäjälle kuin Mikkolan virka. Hän on Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja. Hän on aitiopaikalla syöttämässä Euroopassa riehuvaa puppuhistoriaa kahdesta kansanmurhasta nuorille koululaisille. Riitta Mikkolan edustamaa tapaa katsoa maailmaa kutsutaan ”Double Genocide”- liikkeeksi. Sitä edustaa Prahan julistus. Se haluaa rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan, ei ainoastaan niiden rikoksia vaan myös aatteet, fasismin ja kommunismin. Viime kädessä se pyrkii Holokaustin hämärtämiseen eli englannin kielellä puhutaan Holocaust Obfuscation-ilmiöstä.
Kysymyksessä on uusi fasistinen vitsaus, joka riehuu erityisesti Baltian maissa. Onneksi maailmalla ollaan jo herätty huomaamaan tauti. Asialla ovat jälleen kerran ruotsalaiset. Ruotsin ulkoministeri on perustanut jo kymmenen vuotta sitten Holocaust Task Force – järjestön, joka pyrkii estämään Holokaustin hämärtäjien puuhat. Riitta Mikkola on yksi heidän vihollisistaan. Hänen löyhäpäinen lausuntonsa Holokaustista kansanmurhana kansanmurhien joukossa paljastaa, ettei Mikkolalla ole mitään käsitystä juutalaisten kansanmurhan ainutlaatuisuudesta. Hän on tyylipuhdas Double Genocide- liikkeen edustaja. Hänenlaisensa paikka ei ole historian opettajana ja vielä vähemmän sellaisten liiton puheenjohtajana!
On erinomaisen tärkeää, että suomalaiseen kouluopetukseen lisätään määräys Holokaustin opettamisesta kouluissa. Suomessa tätä Holokaustin hämärtämistä julistaa Sofi Oksanen, joka kirjoissaan esittelee virolaiset natsit kiltteinä natseina, niin kuin vain saksalaiset olisivat pahoja natseja. Oksanen on tunnetuin Double Genocide – kirjailija maailmalla.
Jos Suomi ei enää tunnustakaan Pariisin rauhansopimusta ja sen velvoitetta pitää kurissa fasistiset liikkeet, sen tekee nyt Holocaust Task Force -järjestö. SAFKA tulee informoimaan järjestölle Suomessa esille tulevista Double Genocide- ajattelutavan edustajista ja varoittamaan fasismin noususta Suomessa.
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Holokaustin+opetuksesta+tuli+määräys+opetussuunnitelmiin/1135259324418
Kysymyksessä on uusi fasistinen vitsaus, joka riehuu erityisesti Baltian maissa. Onneksi maailmalla ollaan jo herätty huomaamaan tauti. Asialla ovat jälleen kerran ruotsalaiset. Ruotsin ulkoministeri on perustanut jo kymmenen vuotta sitten Holocaust Task Force – järjestön, joka pyrkii estämään Holokaustin hämärtäjien puuhat. Riitta Mikkola on yksi heidän vihollisistaan. Hänen löyhäpäinen lausuntonsa Holokaustista kansanmurhana kansanmurhien joukossa paljastaa, ettei Mikkolalla ole mitään käsitystä juutalaisten kansanmurhan ainutlaatuisuudesta. Hän on tyylipuhdas Double Genocide- liikkeen edustaja. Hänenlaisensa paikka ei ole historian opettajana ja vielä vähemmän sellaisten liiton puheenjohtajana!
On erinomaisen tärkeää, että suomalaiseen kouluopetukseen lisätään määräys Holokaustin opettamisesta kouluissa. Suomessa tätä Holokaustin hämärtämistä julistaa Sofi Oksanen, joka kirjoissaan esittelee virolaiset natsit kiltteinä natseina, niin kuin vain saksalaiset olisivat pahoja natseja. Oksanen on tunnetuin Double Genocide – kirjailija maailmalla.
Jos Suomi ei enää tunnustakaan Pariisin rauhansopimusta ja sen velvoitetta pitää kurissa fasistiset liikkeet, sen tekee nyt Holocaust Task Force -järjestö. SAFKA tulee informoimaan järjestölle Suomessa esille tulevista Double Genocide- ajattelutavan edustajista ja varoittamaan fasismin noususta Suomessa.
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Holokaustin+opetuksesta+tuli+määräys+opetussuunnitelmiin/1135259324418
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Neuvostonostalgiaa
Virossa on muisteltu Viron Neuvostoliittoon liittymistä 70 vuotta sitten. Elokuun 6. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliiton jäseneksi sen omasta pyynnöstä. Seuraavana päivänä 7.08.1940 Tallinnassa järjestettiin suuri kansanjuhla jäsenyyden kunniaksi. Paikalla oli 70 000 ihmistä. Määrä oli moninkertainen verrattuna ihmisjoukkoon, joka juhli Viron liittymistä EU:hun vuoden 2004 toukokuussa.
Lehtien pääkirjoitukset ovat arvioineet halventavaan sävyyn tuon aikaista päätöstä hakeutua Neuvostoliiton turviin. Pääkirjoitustoimittajille tuli kuitenkin yllätyksenä lukijoiden kiukkuinen palaute. Valtaosa lukijoista oli sitä mieltä, että neuvostoaikana elämä Virossa oli parempaa.
”Ihokarvat nousevat pystyyn, todella. Me voisimme ajatella, että nettikommentoijat ovat lampaita ja yhteiskunnan pohjasakkaa, jonka mielipiteellä ei ole mitään väliä, mutta se olisi liian yksinkertainen ratkaisu”, iltapäivälehti SL Õhtuleht kirjoittaa.
”Suurin osa kommentoijista katsoi, että verrattaessa nykyistä elämää neuvostoaikaan, silloin oli paremmin. Totta kyllä, pulaa oli ja banaaneja ei saanut, mutta muuten ei juurikaan suurta eroa ole”, lehti kirjoittaa.
Lehden mukaan on selvää, että työttömyys ja masennus ruokkivat neuvostonostalgiaa. Se loppuu lehden mukaan vasta sitten, kun virolainen sosiaaliturva kykenee takaamaan virolaisille turvallisuudentunteen, työtä ja huomisen.
(Lähde: http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=389970)
Muistin virkistämiseksi, kuinka kaikki tapahtuikaan:
”Elokuun ensimmäisenä päivänä Moskovassa alkoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokous, jonne oli kutsuttu Liettuan, Latvian, Viron ja Bessarabian työläisten delegaatiot. Työjärjestyksessä oli lisäksi Moldovan neuvostotasavallan luominen. Kolmantena elokuuta Moskovassa hyväksyttiin Liettua ja Latvia Neuvostoliiton jäseniksi. Viron vuoro oli elokuun 6. päivänä. Viron delegaatio saapui korkeimman neuvoston istuntosaliin kantaen Viron työläisten taistelulippuja vuosilta 1905 ja 1917. Korkeimman neuvoston jäsenet tervehtivät lämpimästi Viron delegaatiota. Johannes Lauristin muistutti omassa puheessaan virolaisten työläisten taistelusta jo vuonna 1917.
”Viron työläiset ovat olleet sidoksissa NL:n kansoihin jo muinaisista ajoista lähtien veljellisin sitein yhteisessä taistelussa tsarismia, kapitalismia ja kartanonherroja vastaan, jotka sortivat niin venäläisiä kuin virolaisia työläisiä ja talonpoikia. Meidän yhteisen vallankumouksellisen taistelun symboliksi ovat taisteluliput, joiden alla virolaiset työläiset taistelivat tsarismia ja kapitalismia vastaan jo vuonna 1917.”
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen Otto-Ville Kuusinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron.
”20 vuotta kestänyt taistelu Viron porvariston ja työläisten välillä on loppunut työläisten voittoon…. Viron historiassa ennen näkemättömän yksimielisyyden vallitessa koko Viron työtä tekevä kansa kokosi omat rivinsä neuvostojen lippujen alle, heitti menemään konkurssiin ajautuneen porvarillisen klikin ja vaati iskulausein liittämään Viroa sosialistisen Neuvostoliiton jäseneksi. ”
Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliittoon yhdenvertaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Seuraavana päivänä 7. elokuuta Tallinnassa juhlittiin suurmielenosoituksissa päätöstä. Juhlintaan otti osaa 70 000 ihmistä.”
(Lähde Olaf Kuuli:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/07/vallankumous-virolaisittain-1940.html
Lehtien pääkirjoitukset ovat arvioineet halventavaan sävyyn tuon aikaista päätöstä hakeutua Neuvostoliiton turviin. Pääkirjoitustoimittajille tuli kuitenkin yllätyksenä lukijoiden kiukkuinen palaute. Valtaosa lukijoista oli sitä mieltä, että neuvostoaikana elämä Virossa oli parempaa.
”Ihokarvat nousevat pystyyn, todella. Me voisimme ajatella, että nettikommentoijat ovat lampaita ja yhteiskunnan pohjasakkaa, jonka mielipiteellä ei ole mitään väliä, mutta se olisi liian yksinkertainen ratkaisu”, iltapäivälehti SL Õhtuleht kirjoittaa.
”Suurin osa kommentoijista katsoi, että verrattaessa nykyistä elämää neuvostoaikaan, silloin oli paremmin. Totta kyllä, pulaa oli ja banaaneja ei saanut, mutta muuten ei juurikaan suurta eroa ole”, lehti kirjoittaa.
Lehden mukaan on selvää, että työttömyys ja masennus ruokkivat neuvostonostalgiaa. Se loppuu lehden mukaan vasta sitten, kun virolainen sosiaaliturva kykenee takaamaan virolaisille turvallisuudentunteen, työtä ja huomisen.
(Lähde: http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=389970)
Muistin virkistämiseksi, kuinka kaikki tapahtuikaan:
”Elokuun ensimmäisenä päivänä Moskovassa alkoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokous, jonne oli kutsuttu Liettuan, Latvian, Viron ja Bessarabian työläisten delegaatiot. Työjärjestyksessä oli lisäksi Moldovan neuvostotasavallan luominen. Kolmantena elokuuta Moskovassa hyväksyttiin Liettua ja Latvia Neuvostoliiton jäseniksi. Viron vuoro oli elokuun 6. päivänä. Viron delegaatio saapui korkeimman neuvoston istuntosaliin kantaen Viron työläisten taistelulippuja vuosilta 1905 ja 1917. Korkeimman neuvoston jäsenet tervehtivät lämpimästi Viron delegaatiota. Johannes Lauristin muistutti omassa puheessaan virolaisten työläisten taistelusta jo vuonna 1917.
”Viron työläiset ovat olleet sidoksissa NL:n kansoihin jo muinaisista ajoista lähtien veljellisin sitein yhteisessä taistelussa tsarismia, kapitalismia ja kartanonherroja vastaan, jotka sortivat niin venäläisiä kuin virolaisia työläisiä ja talonpoikia. Meidän yhteisen vallankumouksellisen taistelun symboliksi ovat taisteluliput, joiden alla virolaiset työläiset taistelivat tsarismia ja kapitalismia vastaan jo vuonna 1917.”
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen Otto-Ville Kuusinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron.
”20 vuotta kestänyt taistelu Viron porvariston ja työläisten välillä on loppunut työläisten voittoon…. Viron historiassa ennen näkemättömän yksimielisyyden vallitessa koko Viron työtä tekevä kansa kokosi omat rivinsä neuvostojen lippujen alle, heitti menemään konkurssiin ajautuneen porvarillisen klikin ja vaati iskulausein liittämään Viroa sosialistisen Neuvostoliiton jäseneksi. ”
Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliittoon yhdenvertaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Seuraavana päivänä 7. elokuuta Tallinnassa juhlittiin suurmielenosoituksissa päätöstä. Juhlintaan otti osaa 70 000 ihmistä.”
(Lähde Olaf Kuuli:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/07/vallankumous-virolaisittain-1940.html
Taistelu 1900-luvun perinnöstä osa 3.
Treblinkan keskitysleirillä juutalaisten perusajatus oli, ettei Hitlerille saa antaa kuolemanjälkeisiä voittoja. Treblinka oli paikka, jossa juutalaiset ryhtyivät väkivaltaisesti vastustamaan natseja. Sieltä on suora jatkumo Israelin valtioon ja sen väkivaltaan. Vastarintaan nousseiden juutalaisten unelma kääntyi päälaelleen.
”Israel on Hitlerin suurin kuolemanjälkeinen voitto. Juutalaiset ottivat mallia itseltään Hitleriltä rakentaessaan Israelin valtion”, pohdiskeli SAFKA:n pääideologi Petri Krohn, kun pysähdyin Helsingissä tankkaamaan SAFKA-agendaa.
Toisena voittona Hitlerille voi pitää Hollywoodia. Hitleriläisen rotuopin vaikutukset näkyvät erityisen selvästi Hollywoodin tuotannossa, joka levittää uskoa valkoisen rodun ylivoimaan. Tämän rotupyramidin huipulla ovat anglosaksit, Yhdysvalloissa erityisesti WASP:it; valkoiset, anglosaksit protestantit. Petri Krohnin mielestä tämän rotuopin ovat ottaneet erityisen vakavasti Itä-Euroopan kansat. Niiden nationalismin takana on usko ”natsilaiseen” rotupyramidiin. Itsenäistyessään erilaiset pienet Itä-Euroopan kansat ovat kuvitelleet pääsevänsä askeleen lähemmäksi anglosakseja.
”Itäeurooppalaisia kansoja ohjaa siis seuraava ajattelu: katkaisemalla suhteensa itään ja ryssiin, ne voivat lännessä esiintyä yhtä pykälää korkeammalla askelmalla. Uskon vahvasti, että tällainen rasistinen ajattelu on Ukrainan "oranssin vallankumouksen” taustalla ja itse asiassa sen liikkeellepaneva voima. Sama pätee Baltian tapahtumiin.”
Krohnin järkeilyn mukaan Ukrainan kansaa ei olisi olemassakaan vaan se on vain väline ilmaista venäläisen kansan huonommuutta.
”Safka on nähnyt monessa asiassa "russofobiaa". Russofobia on kuitenkin vain pieni osa tätä natsilaista rotupyramidi-ajattelua. Aivan sama rasistinen fobia kohdistuu serbeihin. Itsenäistymällä Jugoslaviasta kroaatit pääsevät jopa kahta pykälää serbien ja etelä-slaavien yläpuolelle”, Krohn pohtii.
Taistelu 1900-luvun perinnöstä on kärjistymässä ”kansallisdemokraatteihin”. 1900-luvun johtava aate oli sosialismi ja liikkeelle paneva voima työväenliike. Sosialismi sai kiusallisen lieveilmiön nimeltään kansallissosialismi, jonka Neuvostoliitto ja aito sosialismi tuhosivat. 2000-luvun johtava aate on demokratia. Sen lieveilmiönä on syntynyt ”kansallisdemokraatit”.
”Ehkä voisi tiivistää, että SAFKA vastustaa Suomessa leviävää (Virosta lähtöisin olevaa) kansallisdemokraattista ajattelua. Kansallis-Demokraatit, entisten Kansallis-Sosialistien tapaan ovat ottaneet nimeensä mukaan aikakautensa muotiaatteen. Todellinen sitoutuminen demokratiaan kuitenkin puuttuu. Tarvittaessa ollaan tietenkin valmiita tukemaan USA:n "demokratisoimis"-pyrkimyksiä.”
Kiinnostavaa on, aikooko Yhdysvallat tukea demokratia-imitaattoreita vai aitoa demokratiaa? Eli sitoutuuko USA puolustamaan Viron apartheidia vai ei?
”Israel on Hitlerin suurin kuolemanjälkeinen voitto. Juutalaiset ottivat mallia itseltään Hitleriltä rakentaessaan Israelin valtion”, pohdiskeli SAFKA:n pääideologi Petri Krohn, kun pysähdyin Helsingissä tankkaamaan SAFKA-agendaa.
Toisena voittona Hitlerille voi pitää Hollywoodia. Hitleriläisen rotuopin vaikutukset näkyvät erityisen selvästi Hollywoodin tuotannossa, joka levittää uskoa valkoisen rodun ylivoimaan. Tämän rotupyramidin huipulla ovat anglosaksit, Yhdysvalloissa erityisesti WASP:it; valkoiset, anglosaksit protestantit. Petri Krohnin mielestä tämän rotuopin ovat ottaneet erityisen vakavasti Itä-Euroopan kansat. Niiden nationalismin takana on usko ”natsilaiseen” rotupyramidiin. Itsenäistyessään erilaiset pienet Itä-Euroopan kansat ovat kuvitelleet pääsevänsä askeleen lähemmäksi anglosakseja.
”Itäeurooppalaisia kansoja ohjaa siis seuraava ajattelu: katkaisemalla suhteensa itään ja ryssiin, ne voivat lännessä esiintyä yhtä pykälää korkeammalla askelmalla. Uskon vahvasti, että tällainen rasistinen ajattelu on Ukrainan "oranssin vallankumouksen” taustalla ja itse asiassa sen liikkeellepaneva voima. Sama pätee Baltian tapahtumiin.”
Krohnin järkeilyn mukaan Ukrainan kansaa ei olisi olemassakaan vaan se on vain väline ilmaista venäläisen kansan huonommuutta.
”Safka on nähnyt monessa asiassa "russofobiaa". Russofobia on kuitenkin vain pieni osa tätä natsilaista rotupyramidi-ajattelua. Aivan sama rasistinen fobia kohdistuu serbeihin. Itsenäistymällä Jugoslaviasta kroaatit pääsevät jopa kahta pykälää serbien ja etelä-slaavien yläpuolelle”, Krohn pohtii.
Taistelu 1900-luvun perinnöstä on kärjistymässä ”kansallisdemokraatteihin”. 1900-luvun johtava aate oli sosialismi ja liikkeelle paneva voima työväenliike. Sosialismi sai kiusallisen lieveilmiön nimeltään kansallissosialismi, jonka Neuvostoliitto ja aito sosialismi tuhosivat. 2000-luvun johtava aate on demokratia. Sen lieveilmiönä on syntynyt ”kansallisdemokraatit”.
”Ehkä voisi tiivistää, että SAFKA vastustaa Suomessa leviävää (Virosta lähtöisin olevaa) kansallisdemokraattista ajattelua. Kansallis-Demokraatit, entisten Kansallis-Sosialistien tapaan ovat ottaneet nimeensä mukaan aikakautensa muotiaatteen. Todellinen sitoutuminen demokratiaan kuitenkin puuttuu. Tarvittaessa ollaan tietenkin valmiita tukemaan USA:n "demokratisoimis"-pyrkimyksiä.”
Kiinnostavaa on, aikooko Yhdysvallat tukea demokratia-imitaattoreita vai aitoa demokratiaa? Eli sitoutuuko USA puolustamaan Viron apartheidia vai ei?
tiistai 3. elokuuta 2010
Taistelu 1900-luvun perinnöstä, osa 2.
Viron viime viikonlopun erilaiset militaristiset juhlat ovat saaneet runsaasti huomiota, mutta muutama havainto vielä Sinimäen natsipippaloiden ympäriltä on tarpeen.
Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.
Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.
Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.
Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.
Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.
Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.
P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.
Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.
Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.
Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.
Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.
Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.
Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.
P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
