Vetoomus Sofi Oksaselle – älä ota kunniamerkkiä vastaan apartheid-valtiolta

Vuonna 2000 Venäjän suurlähettiläs Virossa Aleksei Gluhhov kieltäytyi vastaanottamasta presidentti Lennart Meren hänelle luovuttamaa Maarjamaan ristiä, koska hän ei kanna apartheid-valtion kunniamerkkiä. Kirjailija Sofi Oksanen voisi nyt seurata rohkean venäläisen diplomaatin esimerkkiä. Oksanen on saanut samaisen korkeimman ulkomaiselle henkilölle luovutettavan virolaisen kunniamerkin Maarjamaan ristin. Tällä kertaa sen antajana on presidentti Toomas Hendrik Ilves.

Ilves on johdonmukaisesti palkinnut ulkomaisia tunnettuja antikommunisteja. Viime vuonna kunniamerkin sai amerikkalainen Gulag-kirjailija Anne Appelbaum. Hän kuuluu Oksasen lailla Euroopassa riehuvaan vitsaukseen, Holokaustin hämärtäjiin. He pyrkivät rinnastamaan kommunismin fasismiin ja vaihtamaan Holokaustin Gulagiin. Päämääränä on Holokaustin kirjoittaminen ulos eurooppalaisesta historiasta ja Hitlerin kunnian palautus. Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaani on tämän uuden ruton tyylipuhdas avainteos.

Romaanissa ”Puhdistus” hyvä ja paha ovat kääntyneet päälaelleen. Oksanen näyttää romaanissaan natsit uhreina ja kommunistit rikollisina. Kysymyksessä on eräänlainen silmänkääntötemppu, joka tehdään siten, että jätetään kertomatta jotakin hyvin oleellista henkilöiden tarinasta ja valotetaan tapahtumia vääristellen. Sofi Oksanen jättää kertomatta, että kaapissa piilotteleva mies on juutalaisten tappaja, natsi. Asia ohitetaan kirjassa olankohautuksella vähätellen, että kysymys on ”muka” fasistista. Kirjan vääristelevässä maailmassa ihmisten kuulustelut johtuvat Neuvostoliiton ”pahuudesta” eivätkä näiden ihmisten ilmeisten rikosten takia. Siperiaan joudutaan Stalinin pahuudesta eikä virolaisten fasismin takia.

Tätä moraalisen kompassin vinksahtamista ei Suomessa tunnisteta vääräksi, koska myös Suomessa on ryhdytty ajattelemaan, että Risto Ryti joutui vankilaan Neuvostoliiton pahuuden takia eikä siksi, että hän oli sotarikollinen. Suomessa ja Virossa on yleistynyt Sofi Oksasen menestyksen myötä harhainen käsitys siitä, että suomalaiset ja virolaiset olivat kilttejä natseja, kun vain saksalaiset olivat pahoja natseja.

Sofi Oksasen ”Puhdistus” levittää myös miehitysvalhetta, jolla perustellaan venäläisten kansalaisuuden riisto ja sorto Virossa. Siksi se on apartheid-kirjallisuutta.

Sofi Oksaselle kieltäytyminen kunniamerkistä antaa tilaisuuden tehdä pesäero tähän ajatteluun ja varmistaa, ettei hänestä tehdä Euroopan tasolla fasismin ylipapitarta. Se ei olisi kunniaksi hänelle itselleen eikä Suomelle eikä Virolle.