Kuka kirjoitti Puhdistuksen?

Kun Helsingin Sanomat nosti viime marraskuussa otsikoihin Sofi Oksasen lausunnot Tanskan televisiossa suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta, aiheen valinta hämmästytti. Sofin haastattelusta olisi voinut valita ihan minkä tahansa muun aiheen, vaikkapa suomettuneisuuden.

Sohvi on viime aikoina voinut huonosti Puhdistus-romaaninsa sisällön kanssa. Hän on ryhtynyt korostamaan, ettei teos kertoisikaan Viron historiasta vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sohvilla on tähän syynsä. Yhä useampi oivaltaa teoksen sisältämän natsiagendan. Se pitää natseja sankareina ja kommunisteja rikollisena. Sohvin kustantamo, SanomaWsoy, on syystä säikähtänyt. Natsileima menestyskirjailijalle ja teoksen kustantajalle on katastrofi. Siksi saman konsernin lehti, Helsingin Sanomat lähti rakentamaan savuverhoa kirjailijalle.

Lähtökohta on melodraama

Näin ”Puhdistuksen” näytelmänä ja ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on melodraama. Se tarkoittaa, että kyseessä on romanttinen roska naisille. Näytelmässä kaksi naista haikailee samaa miestä, joka on virolainen natsi, metsärosvo, niin sanottu metsäveli. Kirjallisuudessa tätä romanttista roskaa edustavat erityisesti Angelica-romaanit. Niissä naisten intohimoja herättelevät merirosvot ja erilaiset rosvopäälliköt. Romaaneissa keskitytään näiden miesten viettielämään, ei heidän maailmankuvansa pohdintaan. Miesten rikollisuus jää sivuseikaksi.

Sohvin äiti on neuvostovirolainen. Hän tuskin olisi opettanut tyttärelleen, että natsit ovat hyviä ja kommunistit pahoja. Kotoaan Sohvi ei ole voinut oppia perverssiä historian käsitystään. Sohvi on sen sijaan radiossa kertonut, että hänen äitinsä opetti häntä lukemaan Angelica-romaaneja.

Melodraama muuttuu draamaksi

Romanttisesta roskasta tuli poliittinen näytelmä, kun Sohvin rakkaussepustuksen sai käsiinsä Kansallisteatterin ohjaaja Mika Myllyaho. Sohvi oli vuonna 2006 vasta teatterikoulussa opiskelijana, kun hän jo sai elämänsä tilaisuuden. Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala innostui virolaisaiheesta ja otti ohjelmistoon vielä raakilevaiheessa olevan käsikirjoituksen. Mika Myllyaho on itse taitava näytelmäkirjailija. Hänen osaavissa käsissään Sohvin tekele sai näytelmän luonteen.
”Tein rakennetta, ja Sofi loi tekstiä”, Mika Myllyaho kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 10.01.2007. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070110SI1KU0206f?ref=bs)

Mika Myllyaho oli lehden mukaan dramaturgina koko tekstin luonnin ajan noin vuoden. Teoksesta tehtiin puolen tusinaa versiota. Kiinnostavaa on, että Sohvia ohjasi hetken toinenkin henkilö, taistolaiskirjailijana tunnettu Pirkko Saisio. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070106SI1KU03pxb?ref=bs)
On helppo kuvitella, miten Sohvin hömppä tarjosi Pirkko Saisiolle lottovoiton pestä oma taistolaistausta puhtaaksi kääntämällä Viron historiassa kommunistit rikollisiksi!

Mika Myllyaho on julkisuudessa kertonut ohjanneensa Viron historiaa käsittelevän näytelmän. On mahdollista, ettei Myllyaho tiennyt mitään Viron historiasta, eikä sitä, että metsäveljet ovat natseja. Metsäveljet eivät tappaneet Virossa ainoastaan kommunisteja vaan Viron juutalaiset. He olivat niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti heille juutalaisten tappamisen. Nämä miehet raiskasivat Viroon tuodut juutalaisnaiset ennen kuin ampuivat heidät. He eivät olleet kilttejä miehiä.

WSOY:n rajaukset luokattomia

Toinen teokseen vaikuttanut mieshenkilö on WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on saattanut myös pestä omaa taistolaistaustaansa puhtaaksi tällä antikommunistisella teoksella. WSOY:n kustannustoimittajat, ketä lienevätkin, ovat tehneet ”Puhdistuksen” romaaniversiossa rajauksen, ettei miespäähenkilön natsirikoksia käsitellä teoksessa. Se on käsittämätön ratkaisu ja antaa myös lukijalle oikeuden tehdä omat rajauksensa. Teoksesta tulee lähinnä vesi- ja viemärilaitosten asia. Paperin kova laatu saattaa tukkia viemäreitä.

Rajaus on niin erikoinen, että sitä pitäisi perustella julkisuudessa. Jättämällä natsirikokset käsittelemättä ei ole mahdollista ymmärtää kommunistien tekojen oikeutusta.

Sohvi on naiskaupan uhri

Maailmassa ei ole mitään niin helppoa puuhaa kuin myydä nuorta naista. Sofi Oksanen myy itsekin mielellään itseään. Hän on haluttua tavaraa suomalaisessa mediassa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret naiset myyvät itseänsä miehille, mutta että fasismille – se herättää moraalista paheksuntaa. Sohvin pahimmat parittajat tuntuvat nyt olevan Kansallisteatterin tuleva johtaja Mika Myllyaho ja WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää.

Mika Myllyaho nousi Sohvin ”reittä” pitkin Kansallisteatterin johtoon. Hänen tulisi selkeästi sanoutua irti siitä, että hänen maailmassaan natsit ovat sankareita. Suomen Kansallisteatterin johdossa ei voi olla natsi. Hän voi aina puolustautua sillä, ettei hän tiennyt Viron historiasta riittävästi.

Harri Haanpää on puolestaan saanut suojatistaan Sohvista myyntitykin Suomessa ja maailmalle. Tällä teoksella Suomesta tulee fasismin tuottajamaa Euroopassa. Se ei voi olla suomalaisen kirjallisuuden viesti maailmalle. Jos kotona natseillaankin, maailmalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä sivistyneesti. Maineen pelastukseen ei ole muuta tietä kuin se, että ”Puhdistus”-romaanin kansilehdelle nostetaan kirjan loppuun piilotettu tunnustus, että kirja vaikenee päähenkilömiehen natsimenneisyydestä. Sen jälkeen ”Puhdistus” on kirjana tuhoutunut, mutta Sohvi on pelastunut ihmisenä. Nyt kirjan ansa uhkaa tuhota Sofi Oksasen maineen ei ainoastaan kirjailijana vaan myös ihmisenä.

Miehet esiin Sohvin selän takaa

Uskallan ottaa kantaa ”Puhdistus”-teoksen syntyhistoriaan siksi, että olin kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa kolmisen vuotta erikoistuen teatteriin. Katsoin työkseni teatteria. Sain itseltään Jukka Kajavalta kunniatehtävän arvostella hänen ohjaamansa näytelmän. Jouduin antamaan kriittisen arvion teoksesta, sillä siitä oli unohtunut draama. Pidän rehellisyyttä arvokkaampana kuin työpaikan varmistamista.

Minua ei hämätä. Kuka tämä natsitekeleen teki? Sohvi se ei ole. Vaikutelmaksi jää, että teoksessa uusi uljas suomalainen kulttuurisukupolvi paljastaa ideologisen idiotisminsa ja väistyvä, entinen taistolaissukupolvi tekee epäonnistuneen takinkääntöyrityksen. Viron historian ja Sohvin avulla haetaan menestystä ja synninpäästöä.

Nyt, jumalauta, miehet esiin Sohvin selän takaa! Sofi Oksanen ei ole natsi.