Viron Wannsee vuonna 1989

Kansalaisten päivänä 26.11.2008 Postimees-lehdessä europarlamentaarikko Tunne Kelam paljastaa Viron valtion syntysalat. Kelam on äärikansallisen Isänmaa-puolueen listoilta europarlamenttiin päässyt parlamentaarikko. (Aito natsi!) Hän kertoo seikkaperäisesti, kuinka vuonna 1988 Neuvosto-Virossa syntyi idea itsenäisestä Virosta. Tuolloin oli itsestään selvää, että uuden itsenäisen Viron kansalaiset muodostuvat Neuvosto-Viron kaikista asukkaista niin sanotun nolla-vaihtoehdon pohjalta. Myös maassa asuvat venäjänkieliset saisivat automaattisesti itsenäistyvän Viron kansalaisuuden.
”Viron kansalaisuuden olisi saanut automaattisesti kaikki neuvostoajan siirtolaiset, lähes puoli miljoonaa muukalaista, joukossa neuvostoarmeijan upseerit perheineen. Tällainen vaihtoehto olisi todellisuudessa mitätöinyt koko itsenäistymisen idean”, Kelam kirjoittaa artikkelissaan ”Eesti kodanikud iseseisvuse teel” (PM 26.11.2008).
Vuoden 1988 lopussa löytyi toinen vaihtoehto. Kelam kumppaneineen perusti ensimmäisen niin sanotusti ei-kommunistisen puolueen, Viron kansallisen riippumattomuuden puolueen (ERSP), joka esitti vaihtoehtona perustaa täysin itsenäinen kansallisvaltio, joka olisi vuoden 1918 itsenäistyneen Viron oikeusseuraaja. Tätä vaihtoehtoa alkoi kannattaa myös vuoden 1989 alussa Viron muinaismuistoyhdistys ja Kristillinen liitto.
”Lähdettiin siitä, että jos miehitetty Viro oli edelleen olemassa kansainvälisen oikeuden subjektina, silloin oli myös olemassa sen valtion lihaa ja verta olevat kansalaiset. Nyt tuli vain se kansalaisjoukko määritellä ja kutsua kaikkia rekisteröimään itsensä, eli toisin sanoen heidän tuli löytää itsensä jälleen virolaisina huolimatta siitä, että heillä oli Neuvostoliiton passi”, Kelam kirjoittaa.
Vuona 1989 alkoi Viron ”Wannseen kongressi”. Virossa ryhdyttiin määrittelemään, ketkä ovat Viron ”juutalaisia”. Virossa rekisteröi itsensä virolaisina 800 000 virolaista ja 60 000 rekisteröityi kansalaisuuden tavoittelijana. (Kansalaisuuden tavoittelijat eivät saaneet koskaan automaattisesti Viron kansalaisuutta.)
Vielä elokuussa 1991 Viron itsenäistyessä Tunne Kelamin kauhuksi ehdoton enemmistö poliittisista puolueista puolsi nollavaihtoehtoa.
Nyt 20 vuotta myöhemmin Kelam katsoo, että kansalaisuuden ulkopuolelle jääneet ei-kansalaiset ja Venäjän kansalaiset tulisi rekisteröidä erikseen, koska heidän lukumäärästään ei ole tarkkaa tietoa.
”Olemme taas monimutkaisten valintojen edessä. Globaalissa monikulttuurisessa maailmassa on vakavia vaikeuksia asianmukaisesti ymmärtää pienen kansan kansallisia intressejä. Virossa on asetettava ensi sijaiseksi tavoitteeksi rekisteröidä täsmällisesti! Tällä kertaa ei omia kansalaisia vaan Virossa elävät vieraan valtion kansalaiset ja ei-kansalaiset. Sillä virheelliset tiedot johtavat myös vääriin poliittisiin päätöksiin”, Kelam lopettaa kirjoituksensa.
Mitä Viron Eichmann, Tunne Kelam tarkoittaa!? Aikooko hän tilata junat Viron ”juutalaisille”?

Kansojen vapauttaja Mart Laar iskee jälleen

(Julkaistu Tiedonantajassa 6.11.2008)

Viron entisen pääministeri Mart Laarin ja kansanedustaja Andres Herkelin uusi kirja ”Kuuba südames” ilmoittaa jo ensimmäisessä lauseessa, mitä virolaiset tekevät Kuubassa. Herkel mainostaa olevansa Kuubassa horjuttamassa Kuuban hallintoa. Mart Laar aloitti matkan tapaamalla Miamissa ulkokuubalaisia.
Kävin Kuubassa vuonna 2000. Havannassa reaktio oli heti positiivinen, kun mainitsi tulevansa Virosta. Virolaisia oli ollut neuvonantajina Kuubassa neuvostoaikana. Kuubalaisilla oli heistä hyviä muistoja. Minua pyydettiin viemään terveisiä muutamalle virolaiselle, minulta kysyttiin virolaisten vointia ja oltiin hyvin uteliaita tietämään virolaisten uudesta elämästä kapitalismissa. Kaikki muuttui, kun kerroin, että Amerikan virolaiset saavat Virossa omaisuuden takaisin. Se tieto järkytti kuubalaisia. Majataloni emäntä, professori Hilda Alvares suorastaan irvisti inhosta kapitalismille. Hän ennusti, että jos ulkokuubalaiset tulevat vaatimaan omaisuuksiaan takaisin tai amerikkalaiset yritykset kansallistettua omaisuuttaan, Kuubassa syttyy sota.

CIA:n
jalanjäljissä
Muutama vuosi sitten Viroon asettui vuodeksi hyvin pukeutunut, hyvin kirjoittava amerikkalainen Paul Goble. Entisen pääministeri Edgar Savisaaren muistelmissa Goblesta sanotaan, että miehellä on vahvat yhteydet CIA:han. Hänen erikoisalaansa olivat Neuvostoliiton vähemmistökansat. Samanaikaisesti, kun Goble tutustui Viron elämään Tarton yliopiston suojissa, sukulaiskansaamme mareja koulutettiin Tartossa. Venäjän tiedustelupalvelu FSB epäili, että heistä koulutetaan vapaustaistelijoita. Virossa ajatus tyrmättiin vainoharhaisena. Goblen kirjoitukset Postimees-lehdessä olivat yleensä harmittomia. Kerran hän kuitenkin kirjoitti innostuneesti Viron omaisuusreformista ja siitä, miten onnistunut ja kivuton omaisuuden palautusprosessi oli. Huvittuneena kävi mielessä, että näinköhän Yhdysvallat ja CIA harjoittelevat Viron avulla Kuuban haltuunottoa. Kunhan Fidel Castrosta aika jättää, malli omaisuudenpalautuksille on olemassa. Ja nyt sitten Mart Laar, suuri kansojen vapauttaja on Kuubassa!

Radio Free
Europe jatkaa
Neuvostoaikana CIA rahoitti propagandaradioasemia, Radio Free Europe ja Radio Liberty. Molempien lähetyksiä suunnattiin Neuvostoliiton ja Varsovan liiton alueelle. Keskeinen sisältö oli, että kansojen tulisi vapautua Neuvostoliiton ikeestä. Oliko CIA kiinnostunut varsinaisesti esimerkiksi Viron itsenäistymisestä, on epäselvää. Varmaa on, että CIA oli kiinnostunut Neuvostoliiton hajottamisesta. Siinä se onkin onnistunut mestarillisesti. CIA:n voittokulkua kuvaa se, että eräs radioaseman toimittajista on nyt piskuisen Viron presidentti. Kun kansojen vapautuksen seurauksena imperiumi romahti ja järistyksen jälkeinen pöly on laskeutunut, villakoiran ydin alkaa paljastua. Venäjä on vielä vapauttamatta venäläisistä!
Nykyistä informaatiosotaa seuratessa, vaikuttaa siltä kuin läntiset tiedustelupalvelut, CIA ja MI6 jatkaisivat keskeytymättä Radio Free Europen ohjelmatarjontaa. Neuvostoliiton tilalla on vain Venäjä. Venäjän vastaiseen taisteluun läntisillä tiedustelupalveluilla on täsmäase: russofobia. Sen paras tuottaja on Viro.

Lucas
puikoissa
Ainoa läntinen toimittaja, joka tuntuu olevan kiinnostunut Virosta, on englantilainen Edward Lucas. Hänen kohdallaan on syytä jo kysyä, seuraako hän tapahtumia vai ohjaileeko hän niitä? Lucas kirjoittaa englantilaiseen sanomalehteen nimeltä The Economist. Lehteä mainostetaan arvovaltaiseksi. Lehden tekee kuitenkin epäilyttäväksi se, että se julkaisee nimettömiä juttuja. Tämä palvelee kahta tarkoitusta: lehti saa rohkeampia mielipiteitä, mutta myös tiedustelupalvelut pystyvät käyttämään lehden palstoja. Monet Viroa koskevat nimettömät artikkelit ovat olleet Edward Lucasin kirjoittamia. Tämä tuli ilmi Amnesty Internationalin Viroa koskeneen kriittisen raportin tultua julki pari vuotta sitten. The Economist -lehdessä Amnestyä vastaan hyökkäsi rajusti Edward Lucas, ensin nimettömänä, mutta kysyttäessä hän ei kiistänyt olleensa tekstin takana. Hän puolusti Viroa perustelemalla venäläisten kansalaisoikeuksien riistoa miehitysmyytillä. Tätä samaa teemaa hän on jalostanut kirjassaan "The New Cold War".
Mart Laarilla ja Edward Lucasilla on monesti niin yhtenevät näkemykset, ettei ole mahdotonta, jos jotkin Mart Laarin nimissä tehdyt Wall Street Journalin jutut olisivatkin Edward Lucasin kirjoittamia.

Viro russofobian
moottorina
Englannin tiedustelupalvelu käytti Viroa hyväkseen heti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton vastaisessa taistelussa rahoittamalla metsäveljiä. Olisi kummallista, jos se ei tekisi sitä nytkin. Ainakin Edward Lucas tekee sen hyödyntämällä kirjassaan "The New Cold War" virolaista russofobiaa ottamalla Venäjä-vastaisuutensa moottoriksi Viron. Vastaavasti Yhdysvalloissa amerikkalainen parivaljakko James ja Maureen Tusty demonisoi Neuvostoliittoa Viron itsenäistymisestä kertovassa dokumentissaan "The Singing Revolution" (2007). Elokuva on miehitysmyytin suitsutusta, nerokasta, ulkovirolaista propagandaa. Virosta paenneet pelkurit, natsikollaboraattorit rehabilitoidaan täysin. Eesti Ekspressin kolumnisti Andrei Hostov oivaltavasti totesi heti elokuvan Viron ensi-illan jälkeen: ”Myytti on alkanut elää”. Vertailun vuoksi samaan aikaan ilmestyi virolaisen Urmas E. Liivin elokuva "Tervitusi Nõukogude Eestist". Nämä kaksi dokumenttia kertovat samasta ajasta eikä niillä ole mitään yhteistä toistensa kanssa. Liiv on harvinaisen rohkea puolustaessaan Neuvosto-Viroa nykyisessä ilmapiirissä.
Englanninkieliselle yleisölle valmistuneet teokset, "The New Cold War" sekä "The Singing Revolution" palvelevat kahta tarkoitusta. Ne vahvistavat uskoa miehityksen olemassa oloon ja laillistavat venäläisten kansalaisuuden riiston. Näin ne vahvistavat uskoa Neuvostoliiton ja venäläisten pahuudesta virolaisia kohtaan. Teokset ovat propaganda-aarteita Venäjän vastaisessa informaatiosodassa. Turha mainitakaan, että ulkovirolainen James Tusty mielellään esiintyy Mart Laarin kanssa antamassa lausuntoja nyky-Venäjän pahuudesta.

Meri konferenssi-
CIA:n keväkokous
Kansojen vapauttajien ja russofobikkojen vuosittaiseksi tapaamiseksi on muodostumassa Tallinnassa keväisin järjestettävä Lennart Merelle pyhitetty turvallisuuspoliittinen seminaari. Esiintyjälistasta saa vaikutelman kuin kyseessä olisi CIA:n kevätkokous. Viime keväänä yksi pääesiintyjä oli Venäjän presidentti Vladimir Putinin neuvonantajana hetken aikaa toiminut Andrei Illirionov. Potkujensa jälkeen hän on toiminut Yhdysvalloissa Cato- instituutissa opettajana. Samainen laitos rahoittaa Mart Laarin Venäjän vastaista toimintaa. Laarin tapaan Illirionov saa runsaasti palstatilaa länsilehdistössä artikkeleillaan, joissa korostetaan Venäjän epädemokraattisuutta. Illirionovin potkujen syitä ei koskaan kerrottu. Arvailla vain voi, minkälaisista aakkosista kyseisen herran tiedustelupalvelun lyhenne koostuu.
Vakituiset vieraat Lennart Meri- Symposiumissa ovat tietenkin Edward Lucas ja presidentti Toomas-Hendrik Ilves.
Englantilainen historioitsija Mark Almond on omassa pitkässä esseessään ”In the Shadow of the Bronze Soldier” ihmetellyt entisen pääministeri Mart Laarin roolia niin Georgian presidentti Mihail Saakasvilin neuvonantajana kuin sitä, miksi maailma ei selkeämmin tuomitse Laarin mieltymystä rehabilitoida fasismia. Almond muistuttaa, että Laarin yhteydet Yhdysvalloista löytyvät kahdesta järjestöstä: The Heritage Foundation ja The American Enterprise Institute. Ne ovat neokonservatiivien niin sanottuja ajatushautomoita, varsinaisia russofobian ja sovjetofobian pesäpaikkoja.

Irtautuminen
vaikeaa
Viron talouselämän huoli Viron ja Venäjän suhteiden parantamisesta on aiheellinen nykyisessä taloustilanteessa. Samanaikaisesti Viron johtavien poliitikkojen valjastaessa itsensä avoimesti Venäjän vastaiseen taisteluun, Virolla tuskin on mahdollisuutta irtautua sodasta ja ryhtyä parantamaan suhteita Venäjään. Mart Laarin motiiveja voi arvailla. Hän ilmeisesti palvelee kaikkia maailman russofobeja joko tyhmyydestä tai sitten rahasta. Viron etua hän ei aja, mutta ajaako hän läntisten tiedustelupalvelujen etuja?
Viron suhteet Venäjään voivat parantua vasta sitten, kun miehitysmyytti kriminalisoidaan kiihotuksena kansanryhmää vastaa.

(Tekstiä on hiukan muokattu alkuperäisestä.)

Tulenkantajan synkkä yksinpuhelu

(Puhe pidetty Johan Bäckmanin kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä 30.09.2008.)


Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirja on tyylilajiltaan Tulenkantajien tunteen palolla kirjoitettu Synkkä Yksinpuhelu. Siinä yksi suomalainen historioitsija sanoutuu täydellisesti irti suomalaisesta fasistisesta historian kirjoituksesta. Kirjasta riittää ihmettelemistä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Bäckmanin kirja sivuaa Viron historian myyttejä, väärennöksiä ja valheita. Viron historiaa käsitellessään hän on joutunut purkamaan samalla auki myös Suomen historian myytit. Suomessa ovat säilyneet sellaiset myytit kuten erillissota, ajopuuteoria ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntien laittomuus. Johan Bäckman näyttää kirjassaan, kuinka syyllisiä me suomalaiset oikeasti olimme. Suomessa on omana holokaustin kieltämismuotona sotasyyllisyyden kieltäminen. Viron miehitysmyytti on myrkyttänyt ilmapiirin Suomessa ja on omalta osaltaan vahvistanut käsityksiä sotasyyllisyysoikeudenkäyntien laittomuudesta. Suomalaiset ovat rehabilitoineet sotasyylliset. He ovat suorastaan kansallissankareita. Suomalaiset uskovat, että Risto Ryti joutui vankilaan, koska paha Neuvostoliitto niin halusi, ei siksi, että Suomi oli paha.
Johan Bäckman muistuttaa, että suomalaisilla on tekemättä denatsifikaatio. Pronssisoturi-kirja näyttää erinomaisesti sen, miten natsit ovat Suomessa edelleen vallassa. On hämmästyttävää lukea Hannu Rautkallion isän kohtalosta. Sotarikollisena tuomittu, suomalaisen keskitysleirin vartija Paavo Kallio (myöh. Rautkallio) suoritti vankilassa juristin opinnot ja toimi vankilasta päästyään tuomarina! Myös Max Jakobsonin totuuskomission työn laatu Virossa saa ansaitsemansa arvioinnin. Pronssisoturi on toistaiseksi laajin ja perusteellisin Viron holokaustia käsittelevä teos.
EU:ssa on moraalinen kompassi tähän saakka yksiselitteisesti määrännyt, että Hitlerin kanssa yhteistyö on ollut rikollista. Viron valinnoista vuosina 1939-40 täytyisi muistaa, että Viro valitsi voittajan ja oikeuden valitessaan Neuvostoliiton, kun Suomi valitsi rikollisuuden ja Natsi-Saksan. Suomessa tämä näkökulma halutaan unohtaa. Suomalaisen vasemmiston epäonnistumista kuvaa se, ettei se ole onnistunut puolustamaan Neuvostoliiton merkitystä Viron historiassa. Vasemmisto ei ole myöskään onnistunut puolustamaan YYA:n ja Neuvostoliiton merkitystä Suomen historiassa 1960-ja 70-luvuilla. Tuo edistyksen aikakausi oli suomalaisen yhteiskunnan denatsifikaatiota ja demokratisoitumista. Tällä hetkellä Suomessa pyritään vain mitätöimään kaikki se yhteiskunnallinen edistys, jota 1960- ja 70-luku edustivat.
Englantilainen historian professori Mark Almond on ihmetellyt, miksei natsia saa sanoa natsiksi? Baltian maiden fasisti-ilmiöt ovat räikeitä. Liettuan presidentti Valdas Adamkus on viimeinen natsi Euroopan päämiehenä, Latviassa SS-upseerit on rehabilitoitu ja Virossa entinen pääministeri Mart Laar tekee fasistisista metsäveljistä sankareita. Miksi Itävallassa ei saa olla natsi, mutta Baltiassa saa, Almond kysyy. Suomessa tämä baltilainen fasismin nousu näkyy sotasyyllisyyden kieltämisessä. Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirja on vastaus tähän huutoon. Bäckman ei anna meidän koskaan unohtaa syyllisyyttämme.

Eväät vähissä

Viron talouselämällä alkaa eväät olla vähissä. Suuryritysten liiton maanantaisessa kokouksessa Norman johtaja Jüri Käo ironisesti arveli, että suhteet itään parenevat vain, jos Viro liittyy Venäjään. Talouslehti Äripäevan päätoimittaja Meelis Mandel itki jo syyskuussa Virolle uutta pääministeriä, jonka päätehtävänä olisi suhteiden parantaminen Venäjään. Hän etsi virolaisia ja Viron venäläisiä yhdistävää henkilöä ja päätyi kannattamaan Baltian laivatelakan johtaja Feodor Bermania. Ei tarvinne mainita, ettei kyseinen henkilö puhu sanaakaan Viroa. Viron passi hänellä sentään on! Suuryrittäjien liiton puheenjohtaja Tiit Vähi vaati rajasopimusta allekirjoitettavaksi ilman virolaisia lisukkeita. Presidentti Ilves kävi kokouksessa vahvistamassa, ettei suhteisiin ole parannusta odotettavissa. Venäjän duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov on ilmoittanut, etteivät maiden suhteet parane ennen kuin Viro antaa venäläisilleen kansalaisuuden. Ilves muistutti, että sitähän Viro ei tee koskaan.
Kuinkahan kauan on "ei koskaan"?

http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=267b85a4-2aeb-431b-8f29-c12e85307a54
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=68978e85-d77f-4064-9cd2-5567ed90d44f
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=90ef6c29-8ba3-4aca-8f04-ba652b964653
http://www.ap3.ee/Default2.aspx?ArticleID=1d06cf22-599c-469a-a211-2dfb2ceef50b&open=sec

Jakobson Viron apartheidin luojana

Kuvittelin naiivisti Viron kylmä sota-kirjassani, että arkkipiispa Johannes ja Max Jakobson lankesivat presidentti Lennart Meren ansaan ryhtyessään hänen pikku apulaisikseen Viron apartheidin tukipilareina lännessä. Viron ortodoksikirkon hajottajan, arkkipiispa Johanneksen motiiviksi kuvittelin turhamaisuuden ja tyhmyyden. Jakobson taas tunnetaan pohjattomasta Neuvostoliitto-vihasta eivätkä turhamaisuus ja vallanhalu ole hänellekään vieraita. Molemmat miehet olivat Lennart Meren ”löytöjä” tehtäviinsä.
Tulkitsin Viron totuuskomissiota johtaneen Max Jakobsonin hurmaantuneen Lennart Meren charmista niin, ettei hän edes ymmärtänyt komissionsa tehtävän luonnetta. Totuuskomissiolta jäi löytämättä Viron holokausti, mutta sen sijaan se löysikin ”neuvostomiehityksen”. Siitä tuli venäläisten kansalaisoikeuksien riiston laillistaja. Jos maailma syytti Viron hallitusta venäläisten sorrosta, Viron pääministereistä esimerkiksi Juhan Parts vetosi Max Jakobsonin totuuskomission raporttiin, ettei venäläisten kansalaisoikeuksien puutteessa ole mitään kummallista, koska kysymys on ”miehityksestä.”
Vanha arkistolöytö Hesarista vuodelta 1992 on masentava. Jakobson on koko ajan tiennyt, mitä hän on tehnyt. Hän ei olekaan vahingossa, Lennart Meren oveluuden tuloksena joutunut Viron apartheidin työkaluksi. Jakobson on alusta lähtien tukenut venäläisten jättämistä vaille Viron kansalaisuutta. Keksikö hän tämän ennen Lennart Merta?
Jakobson suomii Suomea siitä, että poliitikot niin kovasti haukkuvat Viroa siitä, että venäläiset eivät saaneet äänestää parlamenttivaaleissa. Suomen tulee hänen mukaansa vaientaa maailmalla kritiikki Viron ihmisoikeustilannetta kohtaan. Sen Suomi on todella tehnyt! Enää ei jää muuta kuin toivoa, että Max Jakobson on itse yhden kerran totuuskomission pöydän takana syytettynä apartheidin pystyttämisestä Viroon. Lennart Meri alkaa vaikuttaa kohta enkeliltä!
Onko koko Viron apartheid suomalaista alkuperää?

Amerikkalaiset Baltiassa

Viron presidentti, amerikkalainen Toomas-Hendrik Ilves antoi virolaisen kunniamerkin toiselle amerikkalaiselle, Anne Applebaumille. Applebaum on Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin aviopuoliso. Applebaum on tunnettu sovjetofobi. Hän kirjoitti uudelleen Alexandr Solzhenitsynin vankileirin saariston, lyhyesti nimellä GULAG, A history. Hän sai teoksellaan Pulizerin palkinnon vuonna 2004. Ei ihme, jos miesnobelistilta ottaa kehykset tarinalle. Anne Applebaum kuuluu siihen amerikkalaistuneiden venäläisten emigranttien joukkoon, jotka kirjoittavat maailmalla yhä suositumpaa, russofobista kirjallisuutta. Russofobialla menee nyt yhtä hyvin kuin maailmassa meni joskus antisemitismillä. Russofobinen kirjallisuus saa runsaasti palkintoja ja mainetta. Suomessa esimerkkeinä tästä ovat virolaisen Imbi Pajun teos Torjutut muistot ja Sofi Oksasen Puhdistus. Applebaum kiittikin juhlallisesti Ilvestä siitä, että tutkimustyön aikana kaikkein liikuttavimmat tarinat olivat peräisin Baltiasta. Kun tähän lisätään vielä se, että myös Solzhenitsyn sävelsi GULAG:insa Virossa, mitä vankileirin saaristolle tapahtuukaan, jos lähde osoittautuu samaksi ja epäluotettavaksi? Virolaiset kertovat karkotuksen aivan kuin kyseessä olisi vankileirille joutuminen: venäläinen pitää konepistoolia ohimolla ja raiskaa häntä aamuin, päivin ja illoin piikkilanka-aidan takana. Olisikohan aika käydä Siperian virolaiskylissä? Onhan niitä virolaisia siellä vieläkin.
Taloussanomien päätoimittaja Juha-Pekka Raeste kirjoitti kolumnissaan ”Muistiinpanoja Brysselistä” (10.11.2008) EU-eliittiä häiritsevän Viron ja Puolan avoimen vihamielisyyden Venäjää kohtaan. EU:n yleinen hokema kuuluu, että Baltian maat ja Puola ampuvat omaan nilkkaan. Onkohan tämä hiukan naiivia suomalaisilta europarlamentaarikoilta ja muulta EU-väeltä? Viron amerikkalainen presidentti, Latvian kanadalainen ex-presidentti ja Puolan ulkoministerin amerikkalainen vaimo sekä Liettuan amerikkalainen presidentti, Valdas Adamkus antavat varsin merkittävän amerikkalaisen edustuksen EU:ssa. Ehkäpä nämä amerikkalaiset ajavatkin EU:ssa Yhdysvaltain etuja? Yhdysvallathan hyötyy Venäjän ja EU:n huonoista suhteista.
On selvää, että suhteet Venäjän ja EU:n välillä tulevat entisestään huononemaan. Viro antaa kaikkensa sen eteen. Venäjän suurlähettiläs Nikolai Uspenski kävi Viron ulkoministeriössä esittämässä huolensa (PM 11.11.2008) Naton tulevasta tukikohdasta Viroon. Virossa valmistuu Naton tukikohta Ämarin lentokentälle vuonna 2012. Sen tulee kyetä vastaanottamaan 12 hävittäjää ja 20 kuljetuskonetta, 2000 sotilasta ja 1000 tonnia varusteita vuorokaudessa. Viron UM oli vastannut suurlähettiläälle varsin yliolkaisesti, että lentokentän remontti on Viron sisäasia. Siihen ei ole Venäjällä nokan koputtamista yhtä vähän kuin Viro voi pyytää Pihkovan tankkidivisioonan siirtoa kauemmaksi Viron rajasta. Selvää on, että kun tukikohtia rakennetaan, joskus niitä sitten käytetään.


Lähteet:
http://www.postimees.ee/?id=48060&print=1
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2008/11/10/muistiinpanoja-brysselista/200828976/145?rss=kolumninostot
http://www.postimees.ee/?id=47881

Pikku Törkimys

Barack Obaman vaalivoiton jälkeen Viro näyttää entistä kummallisemmalta. Virossa on amerikkalainen presidentti, joka ei tiedä, että mustat saivat Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet jo 1960-luvulla. Kun Yhdysvalloissa musta mies voi päästä presidentiksi, Virossa venäläiset eivät pääse edes äänestämään. Ja tätä amerikkalaisen ”demokraatin” siunauksella. Kukaan ei epäile, etteikö Yhdysvallat olisi maailman demokraattisin maa. Amerikka voisi näytteeksi lähettää yhden demokraatin Eurooppaan Toomas-Hendrik Ilveksen tilalle.
Kuvaavaa on, että samana päivänä kuin Obama voitti vaalit USA:ssa, Viron parlamentti hylkäsi kansalaisuuslain muutoksen, joka olisi antanut ei-kansalaisten Virossa syntyville lapsille automaattisesti Viron kansalaisuuden. (Postimees 5.11.2008)
Lakiedistyksen kaatuminen näyttää Viron hallituksen tekopyhyyden ja törkeyden. Hallitus investoi miljoonia mainoskampanjaan, jolla ei-kansalaisia houkutellaan ottamaan Viron kansalaisuus, mutta edes maassa syntyneille lapsille ei anneta kansalaisuutta.
Virolainen parlamentaarikko Sergei Ivanov syyttää Viroa viidennen kolonnan luomisesta maahan (EPL 4.11.2008). Hänen mielestään Viro on omilla sisäpoliittisilla ratkaisuillaan ajanut venäläiset oppositioon Viron valtion suhteen. Päällimmäisenä virheenä hän pitää neuvostoajalla Viroon tulleiden venäläisten määrittelemistä miehittäjinä. Toinen virhe oli näiden venäläisten jättäminen ilman kansalaisuutta. Ivanov kertoo nykyisen presidentin, entisen ulkoministerin, Toomas-Hendrik Ilveksen perustelleen venäläisten kansalaisuudettomuutta sillä, että venäläiset saattaisivat kansalaisina vaikuttaa valtion päätöksen tekoon! Nyt kun Viro on sekä Naton että EU:n jäsen, kansalaisuuslait eivät ole helpottuneet. Päinvastoin. Viro on tiukentanut kansalaisuuslakejaan ja kielipoliisi on tehostanut kielitaitoratsioitaan. Seurauksena on, että Viron kansalaisuuden sijasta venäläiset valitsevat nyt Venäjän kansalaisuuden.
Erityisen vaarallisena Ivanov pitää virolaisten poliitikkojen löyhäpäisiä kannanottoja. Sellaisena hän mainitsee opetusministeri Tõnis Lukaksen halun kadottaa venäjänkielinen koulutus Virossa.

p.s.
Virossa oli syyskuun ensimmäisenä päivänä alle 15-vuotiaita kansalaisuudettomia lapsia 2887. Parlamentissa oppositiopuolue keskustan ehdotus antaa kansalaisuus automaattisesti Virossa syntyneille ei-kansalaisten lapsille kaatui äänin 46-26 reformipuolueen, Isänmaan ja sosialidemokraattien vastustukseen. Hallituspuolueet eivät näe mitään syytä muuttaa kansalaisuuslakia. Ei-kansalaiset voivat edelleenkin erikseen hakea lapsilleen Viron kansalaisuutta. Vauvojen ei tarvitse suorittaa kielikoetta eikä perustuslakitestiä. Viro haluaa aina muistuttaa venäläisilleen, että Viro on virolaisten maa.

Ääni kellossa muuttui

Englantilainen ystäväni Ted sanoi eilen: ”Viro ei ole enää entisensä”. Virolaisten suhde omiin venäläisiinsä on perusteellisesti muuttunut. Ted epäili muutoksen johtuvan talouskriisistä. Siinä missä Islannin talouskurimukseen etsitään apua Venäjästä, Viro saattaa joutua etsimään myös taloudelleen veturia Venäjästä. Ted epäili virolaisten mielenmuutoksen johtuvan rahasta.
Tedin Viron venäläinen vaimo, Tanja, arveli, että muutos johtuu Georgian sodasta. Etelä-Ossetian 70 000 Venäjän passilla olevaa asukasta ja Venäjän georgialaisille antama rökitys sai hälytyskellot soimaan Virossakin. Rauta ja veri tehoavat. Viimeisen 15 vuoden aikana virolaiset ovat tehneet maailmalle selväksi, että venäläiskysymystä he eivät ratkaise sydämellä tai järjellä. Vain voima tehoaa.
Ei päivää, etteikö Viron lehdet kirjoittaisi, mitä tehdä ei-kansalaisille. Yhdysvalloissa asuva virolainen emigrantti, professori Rein Taagepera varoitti Eesti Päevalehdessä (13.09.2008), ettei Virossa ole enää varaa kiusata venäläisiä. On aika etsiä yhteistä kieltä venäläisten kanssa, sillä Nato ei sekaannu sisäisiin konflikteihin. Hän vaati venäläisille edustusta valtion koneistoon, omaa televisiokanavaa ja kansalaisuuden helpottamista.
Sosiologi Iris Pettai kysyi Eesti Päevalehdessä (30.10.2008), mihin katosi Viron venäläisten luottamus Viroon? Ei-kansalaisista lähes 40 prosenttia osaa viron kieltä. Heille ei olisi ongelma suorittaa kansalaisuuskoetta. Tutkimusten mukaan ei-kansalaisista identifioi itsensä Viron asukkaana 66 prosenttia ja venäläisenä 79 prosenttia. Viron kansalaisina heistä näkee itsensä vain 13 prosenttia. Kolmannes ei edes pidä itseään Viron asukkaana. Pettain mukaan ei-kansalaiset tuntevat itsensä vieraana kaikkialla, sillä vain kolme prosenttia näkee itsensä Venäjän venäläisinä. Valtaosan ei-kansalaisten mielestä, 91 prosenttia, Venäjän kehitys menee hyvään suuntaan. Vastaavasti Viro kehittyy hyvään suuntaan vain joka neljännen mielestä. Pettain mukaan Viron venäläisillä on suuri luottamus Venäjän kehitykseen. Se koskee myös jo Viron kansalaisuuden saaneita venäläisiä. Hänen mielestään valtion tiedotuskampanjat eivät riitä houkuttelemaan venäläisiä ottamaan Viron kansalaisuutta. Viron olisi aika etsiä syitä, miksi venäläiset kadottivat luottamuksensa Viron valtioon.
Tänään Postimees-lehdessä (3.11.2008) Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov tekee selväksi, että Viron ja Venäjän väliset suhteet paranevat vain kun Viro hyväksyy nolla-vaihtoehdon, eli antaa Viron kansalaisuuden kaikille asukkailleen, jotka sitä haluavat. Viron on aika ryhtyä jakamaan passejaan venäläisilleen. Samanaikaisesti nykyiseen kansalaisuuspolitiikkaan sitoutunut hallitus on aloittanut voimakkaan, ei-kansalaisille suunnatun tiedotuskampanjan, jonka johdossa on ulkoministeri Urmas Paet. Kampanja on luonteeltaan kosmeettinen ja tarkoitettu vain ulkomaailmalle näytökseksi virolaisten pyrkimyksestä houkutella ei-kansalaisia ottamaan Viron kansalaisuus.
Seuraavat viisi vuotta ovat ratkaisevia. Jos Venäjän talouskasvu ohittaa Euroopan, Venäjän kansalaisuus tulee Virossa yhä houkuttelevammaksi. Venäjä saattaa jopa hyväksyä kaksoiskansalaisuuden. Tästä seuraa väistämättä konflikti EU:n ja Venäjän välillä, jos Viron Venäjän kansalaiset haluavat liittyä Venäjään.

Petri Krohnin kommentti:
Fasismi pitäisi määritellä uudelleen. Se tarkoittaa oikeistoradikalismia, joka on epädemokraattista. Silloin Viron hallituspuolueet, reformipuolue, Isänmaa ja sosialidemokraatit, voidaan kaikki luonnehtia fasistisiksi. Puolueiden tärkein päämäärä on etnisesti puhdas Viro. Ne vastustavat venäläisille kansalaisuuden antamisen helpottamista. Syynä on ennen kaikkea se, että heidän vallassa pysymisensä edellyttää, ettei venäläisillä ole kansalaisuutta.
Leena Hietasen kommentti:
Jos venäläisillä olisi ollut kansalaisuus, pronssisotilasta ei olisi koskaan siirretty, yksi nuori mies olisi vielä hengissä, hiv-epidemia ei uhkaisi tappaa kymmentä tuhatta venäläistä nuorta eikä transito Venäjältä olisi loppunut.
Tedin kommentti:
Viron kohdalla englannin kieliset sanat, apartheid ja fasismi kuulostavat epätodellisen kovilta. Baltiassa on runsaasti fasistisia piirteitä, mutta Natsi-Saksan kaltaista ideologista, vähemmistöä tuhoavaa järjestelmällisyyttä maissa ei ole havaittavissa. Jos apartheid-sana määritellään englanniksi ”deprivation of civil rights” asia muuttuu ymmärrettäväksi. USA:n entinen presidentti Jimmy Carter kirjoitti kirjan Israelin apartheidista, mikä on varmasti totta. Samalla tavalla Viroa voi kutsua apartheid-valtioksi.