Saan aika ajoin amerikkalaisilta intellektuelliystäviltäni mielenkiintoisia linkkejä, jotka koskevat fasismin vastaista taistelua Baltiassa ja Ukrainassa. Viimeisin linkki oli amerikkalaisen toimittaja Mark Amesin artikkeliin The Nation-lehdessä Ukrainan väistyvästä presidentistä Viktor Jushenkosta. Toimittaja pohti sitä, milloin Yhdysvallat alkaa oikein nähdä, keitä sen kaverit (our guy) Itä-Euroopassa ovat.
Amesin mielestä väistyvä presidentti Viktor Jushenko on myrkyttänyt vuosiksi eteenpäin Ukrainan elämän. Hän tuo järkytyksellä esille sen tosiasian, että Jushenkon noloa viimeistä vaalikampanjaa oli kirittämässä itsensä Hillary Clintonin kampanjapäällikkö Mark Penn. Ames muistuttaa Jushenkon ”likaisista pienistä salaisuuksista” kuten hänen perustamansa Kievin yksityisen yliopiston opinto-ohjelmasta. Se oli avoimen nationalistinen ja antisemitistinen. Yksi pääluennoitsijoista oli amerikkalaisen Ku Klux Klanin johtaja David Duke.
Pahinta oli kuitenkin se, että Jushenko kuukautta ennen presidentin virasta luopumistaan teki natsirikollisesta, Stepan Banderasta Ukrainan sankarin. Bandera oli hyvin ristiriitainen hahmo. Hän kutsui itseään vapaustaistelijaksi, joka taisteli etnisesti puhtaan Ukrainan valtion puolesta. Hänen joukkonsa taistelivat toisessa maailmansodassa Hitlerin joukkojen puolella osallistuen juutalaisten joukkomurhiin Ukrainassa. Joukot tekivät myös etnisiä puhdistuksia Puolassa tappaen 100 000 puolalaista. Hänen terrorisminsa oli liikaa itselleen Hitlerille, joka laittoi Banderan vankilaan. KGB onnistui lopulta tappamaan miehen 1959 Münchenissä Saksassa.
On selvää, että sekä ulkomaailma että Ukrainan sisällä asukkaat ovat olleet shokissa Jushenkon tempauksesta. Venäjä ja EU ovat tuominneet Banderan rehabilitaation. Juutalaisjärjestöt ovat tyrmistyneitä. Uusi presidentti Viktor Janukovitsh on luvannut ensi töikseen mitätöidä Banderan kunnianpalautuksen. Mark Ames pelkää, että kunnianpalautus saattaa johtaa Ukrainan hajoamiseen.
Amesin mielestä Banderan rehabilitoinnin pitäisi olla se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän eli herättää Yhdysvallat ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Yhdysvaltojen on ryhdyttävä myös tuomitsemaan kommunismin ja fasismin rikosten rinnastaminen ja historian vääristely Itä-Euroopassa. Venäjän pääministeri Vladimir Putin sen jo tekee, Ames kirjoittaa.
On riemullista lukea Amesin tekstiä. Se joukko amerikkalaisia intellektuelleja vain kasvaa, jota ei kiinnosta rinnastaa kommunismia fasismiin. Yhdysvalloissa tästä uudesta rutosta ovat Amesin mukaan innoissaan vain ”uuskonnat” eli amerikkalaiset neokonservatiivit (neocon). He kutsuvat Itä-Eurooppaa harhaanjohtavasti Uudeksi Euroopaksi.
Mark Ames on kiinnostava toimittaja. Hän on kirjoittanut muun muassa Playboy-lehteen. Toimittajien ammattipiirissä tiedetään, että siihen lehteen ei kirjoita kuin huippuammattilaiset. Ames asui yli 10 vuotta Moskovassa perustaen vaihtoehtolehden, eXile. Lehti ei hänen mukaansa olisi koskaan voinut ilmestyä muutamaa viikkoa pitempään yhdessäkään niin sanotussa läntisessä demokratiassa. Venäjä salli sen ilmestyvän 10 vuotta, koska venäläisillä ei ollut Amesin mukaan aikaa varastelultaan keskittyä heidän lehtensä sisältöön.
Paras tulee tässä. Vuonna 2001 Ames lahjoitti hevosen siemennesteestä tehdyn täytekakun Moskovan surkeimmalle amerikkalaiselle toimittajalle, joksi osoittautui New York Timesin Moskovan toimiston johtaja Michael Wines. Ames tarjoili spermatortun Winesille suoraan päin naamaa.
On ilo saada natsien vastaiseen taisteluun amerikkalaisia uroksia, jotka tekevät täytekakkuja hevosen siemennesteestä ja lahjoittavat niitä surkeille kollegoille. Suomalaiset natsit, varokaa! Nämä miehet jyrää teitin!
http://www.thenation.com/doc/20100301/ames
http://en.wikipedia.org/wiki/The_eXile
http://en.wikipedia.org/wiki/Mark_Ames
Amerikkalaisten intellektuellien Baltian ja Ukrainan fasismin vastaisen taistelun komentokeskus löytyy täältä:
http://www.defendinghistory.com/
lauantai 20. helmikuuta 2010
Vihreä Lanka Safkan asialla
Uusin Vihreä Lanka-lehti toistaa sanatarkasti Safkan ydinagendaa.
Vastuu asian esille tuomisesta on sekä Pulman että Veijo Baltzarin mielestä EU:lla. Pulman mukaan EU on toiminut vastuuttomasti ottaessaan jäseniksi maita, joiden ihmisoikeustilanne ei täytä unionin vaatimuksia.
”Kun EU on ottanut jäsenikseen Romanian ja Bulgarian kaltaisia maita, se on samalla ottanut vastuun siitä politiikasta, jota näissä maissa noudatetaan. Näiden maiden politiikasta tulee tavallaan EU:n sisällä hyväksytty asennoitumistapa”, Pulma sanoo.
Safkan aktivistit ovat vuosikausia sanoneet samaa. Ainoana erona on se, että Romanian ja Bulgarian tilalla ovat Viro ja Latvia. Safkan kiinnostuksen kohteena on lähempi sorto maissa, jotka ovat olleet pitempään EU:n jäseniä kuin Romania ja Bulgaria.
Vihreä Lanka-lehden toimittaja Noora Jussila haastattelee jutussaan ”Holokausti jatkuu yhä romanien kohdalla” Helsingin yliopiston tutkija Panu Pulmaa ja kirjailija Veijo Baltzaria romanien unohdetusta kansanmurhasta Euroopassa 1930-1940-luvuilla.
On hyvä, että Vihreä Lanka on herännyt mustalaisten sorrolle Romaniassa ja Bulgariassa. Toivoa on, että jonakin päivänä he huomaavat vielä aivan naapurissa tapahtuvan venäläisten sorron. Kohtahan Viro ja Latvia ovat olleet EU:n jäseniä jo 10 vuotta.
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/holokaustin-perint%C3%B6-el%C3%A4%C3%A4
Vastuu asian esille tuomisesta on sekä Pulman että Veijo Baltzarin mielestä EU:lla. Pulman mukaan EU on toiminut vastuuttomasti ottaessaan jäseniksi maita, joiden ihmisoikeustilanne ei täytä unionin vaatimuksia.
”Kun EU on ottanut jäsenikseen Romanian ja Bulgarian kaltaisia maita, se on samalla ottanut vastuun siitä politiikasta, jota näissä maissa noudatetaan. Näiden maiden politiikasta tulee tavallaan EU:n sisällä hyväksytty asennoitumistapa”, Pulma sanoo.
Safkan aktivistit ovat vuosikausia sanoneet samaa. Ainoana erona on se, että Romanian ja Bulgarian tilalla ovat Viro ja Latvia. Safkan kiinnostuksen kohteena on lähempi sorto maissa, jotka ovat olleet pitempään EU:n jäseniä kuin Romania ja Bulgaria.
Vihreä Lanka-lehden toimittaja Noora Jussila haastattelee jutussaan ”Holokausti jatkuu yhä romanien kohdalla” Helsingin yliopiston tutkija Panu Pulmaa ja kirjailija Veijo Baltzaria romanien unohdetusta kansanmurhasta Euroopassa 1930-1940-luvuilla.
On hyvä, että Vihreä Lanka on herännyt mustalaisten sorrolle Romaniassa ja Bulgariassa. Toivoa on, että jonakin päivänä he huomaavat vielä aivan naapurissa tapahtuvan venäläisten sorron. Kohtahan Viro ja Latvia ovat olleet EU:n jäseniä jo 10 vuotta.
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/holokaustin-perint%C3%B6-el%C3%A4%C3%A4
torstai 11. helmikuuta 2010
Kuka kirjoitti Puhdistuksen?
Kun Helsingin Sanomat nosti viime marraskuussa otsikoihin Sofi Oksasen lausunnot Tanskan televisiossa suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta, aiheen valinta hämmästytti. Sofin haastattelusta olisi voinut valita ihan minkä tahansa muun aiheen, vaikkapa suomettuneisuuden.
Sohvi on viime aikoina voinut huonosti Puhdistus-romaaninsa sisällön kanssa. Hän on ryhtynyt korostamaan, ettei teos kertoisikaan Viron historiasta vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sohvilla on tähän syynsä. Yhä useampi oivaltaa teoksen sisältämän natsiagendan. Se pitää natseja sankareina ja kommunisteja rikollisena. Sohvin kustantamo, SanomaWsoy, on syystä säikähtänyt. Natsileima menestyskirjailijalle ja teoksen kustantajalle on katastrofi. Siksi saman konsernin lehti, Helsingin Sanomat lähti rakentamaan savuverhoa kirjailijalle.
Lähtökohta on melodraama
Näin ”Puhdistuksen” näytelmänä ja ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on melodraama. Se tarkoittaa, että kyseessä on romanttinen roska naisille. Näytelmässä kaksi naista haikailee samaa miestä, joka on virolainen natsi, metsärosvo, niin sanottu metsäveli. Kirjallisuudessa tätä romanttista roskaa edustavat erityisesti Angelica-romaanit. Niissä naisten intohimoja herättelevät merirosvot ja erilaiset rosvopäälliköt. Romaaneissa keskitytään näiden miesten viettielämään, ei heidän maailmankuvansa pohdintaan. Miesten rikollisuus jää sivuseikaksi.
Sohvin äiti on neuvostovirolainen. Hän tuskin olisi opettanut tyttärelleen, että natsit ovat hyviä ja kommunistit pahoja. Kotoaan Sohvi ei ole voinut oppia perverssiä historian käsitystään. Sohvi on sen sijaan radiossa kertonut, että hänen äitinsä opetti häntä lukemaan Angelica-romaaneja.
Melodraama muuttuu draamaksi
Romanttisesta roskasta tuli poliittinen näytelmä, kun Sohvin rakkaussepustuksen sai käsiinsä Kansallisteatterin ohjaaja Mika Myllyaho. Sohvi oli vuonna 2006 vasta teatterikoulussa opiskelijana, kun hän jo sai elämänsä tilaisuuden. Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala innostui virolaisaiheesta ja otti ohjelmistoon vielä raakilevaiheessa olevan käsikirjoituksen. Mika Myllyaho on itse taitava näytelmäkirjailija. Hänen osaavissa käsissään Sohvin tekele sai näytelmän luonteen.
”Tein rakennetta, ja Sofi loi tekstiä”, Mika Myllyaho kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 10.01.2007. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070110SI1KU0206f?ref=bs)
Mika Myllyaho oli lehden mukaan dramaturgina koko tekstin luonnin ajan noin vuoden. Teoksesta tehtiin puolen tusinaa versiota. Kiinnostavaa on, että Sohvia ohjasi hetken toinenkin henkilö, taistolaiskirjailijana tunnettu Pirkko Saisio. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070106SI1KU03pxb?ref=bs)
On helppo kuvitella, miten Sohvin hömppä tarjosi Pirkko Saisiolle lottovoiton pestä oma taistolaistausta puhtaaksi kääntämällä Viron historiassa kommunistit rikollisiksi!
Mika Myllyaho on julkisuudessa kertonut ohjanneensa Viron historiaa käsittelevän näytelmän. On mahdollista, ettei Myllyaho tiennyt mitään Viron historiasta, eikä sitä, että metsäveljet ovat natseja. Metsäveljet eivät tappaneet Virossa ainoastaan kommunisteja vaan Viron juutalaiset. He olivat niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti heille juutalaisten tappamisen. Nämä miehet raiskasivat Viroon tuodut juutalaisnaiset ennen kuin ampuivat heidät. He eivät olleet kilttejä miehiä.
WSOY:n rajaukset luokattomia
Toinen teokseen vaikuttanut mieshenkilö on WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on saattanut myös pestä omaa taistolaistaustaansa puhtaaksi tällä antikommunistisella teoksella. WSOY:n kustannustoimittajat, ketä lienevätkin, ovat tehneet ”Puhdistuksen” romaaniversiossa rajauksen, ettei miespäähenkilön natsirikoksia käsitellä teoksessa. Se on käsittämätön ratkaisu ja antaa myös lukijalle oikeuden tehdä omat rajauksensa. Teoksesta tulee lähinnä vesi- ja viemärilaitosten asia. Paperin kova laatu saattaa tukkia viemäreitä.
Rajaus on niin erikoinen, että sitä pitäisi perustella julkisuudessa. Jättämällä natsirikokset käsittelemättä ei ole mahdollista ymmärtää kommunistien tekojen oikeutusta.
Sohvi on naiskaupan uhri
Maailmassa ei ole mitään niin helppoa puuhaa kuin myydä nuorta naista. Sofi Oksanen myy itsekin mielellään itseään. Hän on haluttua tavaraa suomalaisessa mediassa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret naiset myyvät itseänsä miehille, mutta että fasismille – se herättää moraalista paheksuntaa. Sohvin pahimmat parittajat tuntuvat nyt olevan Kansallisteatterin tuleva johtaja Mika Myllyaho ja WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää.
Mika Myllyaho nousi Sohvin ”reittä” pitkin Kansallisteatterin johtoon. Hänen tulisi selkeästi sanoutua irti siitä, että hänen maailmassaan natsit ovat sankareita. Suomen Kansallisteatterin johdossa ei voi olla natsi. Hän voi aina puolustautua sillä, ettei hän tiennyt Viron historiasta riittävästi.
Harri Haanpää on puolestaan saanut suojatistaan Sohvista myyntitykin Suomessa ja maailmalle. Tällä teoksella Suomesta tulee fasismin tuottajamaa Euroopassa. Se ei voi olla suomalaisen kirjallisuuden viesti maailmalle. Jos kotona natseillaankin, maailmalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä sivistyneesti. Maineen pelastukseen ei ole muuta tietä kuin se, että ”Puhdistus”-romaanin kansilehdelle nostetaan kirjan loppuun piilotettu tunnustus, että kirja vaikenee päähenkilömiehen natsimenneisyydestä. Sen jälkeen ”Puhdistus” on kirjana tuhoutunut, mutta Sohvi on pelastunut ihmisenä. Nyt kirjan ansa uhkaa tuhota Sofi Oksasen maineen ei ainoastaan kirjailijana vaan myös ihmisenä.
Miehet esiin Sohvin selän takaa
Uskallan ottaa kantaa ”Puhdistus”-teoksen syntyhistoriaan siksi, että olin kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa kolmisen vuotta erikoistuen teatteriin. Katsoin työkseni teatteria. Sain itseltään Jukka Kajavalta kunniatehtävän arvostella hänen ohjaamansa näytelmän. Jouduin antamaan kriittisen arvion teoksesta, sillä siitä oli unohtunut draama. Pidän rehellisyyttä arvokkaampana kuin työpaikan varmistamista.
Minua ei hämätä. Kuka tämä natsitekeleen teki? Sohvi se ei ole. Vaikutelmaksi jää, että teoksessa uusi uljas suomalainen kulttuurisukupolvi paljastaa ideologisen idiotisminsa ja väistyvä, entinen taistolaissukupolvi tekee epäonnistuneen takinkääntöyrityksen. Viron historian ja Sohvin avulla haetaan menestystä ja synninpäästöä.
Nyt, jumalauta, miehet esiin Sohvin selän takaa! Sofi Oksanen ei ole natsi.
Sohvi on viime aikoina voinut huonosti Puhdistus-romaaninsa sisällön kanssa. Hän on ryhtynyt korostamaan, ettei teos kertoisikaan Viron historiasta vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sohvilla on tähän syynsä. Yhä useampi oivaltaa teoksen sisältämän natsiagendan. Se pitää natseja sankareina ja kommunisteja rikollisena. Sohvin kustantamo, SanomaWsoy, on syystä säikähtänyt. Natsileima menestyskirjailijalle ja teoksen kustantajalle on katastrofi. Siksi saman konsernin lehti, Helsingin Sanomat lähti rakentamaan savuverhoa kirjailijalle.
Lähtökohta on melodraama
Näin ”Puhdistuksen” näytelmänä ja ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on melodraama. Se tarkoittaa, että kyseessä on romanttinen roska naisille. Näytelmässä kaksi naista haikailee samaa miestä, joka on virolainen natsi, metsärosvo, niin sanottu metsäveli. Kirjallisuudessa tätä romanttista roskaa edustavat erityisesti Angelica-romaanit. Niissä naisten intohimoja herättelevät merirosvot ja erilaiset rosvopäälliköt. Romaaneissa keskitytään näiden miesten viettielämään, ei heidän maailmankuvansa pohdintaan. Miesten rikollisuus jää sivuseikaksi.
Sohvin äiti on neuvostovirolainen. Hän tuskin olisi opettanut tyttärelleen, että natsit ovat hyviä ja kommunistit pahoja. Kotoaan Sohvi ei ole voinut oppia perverssiä historian käsitystään. Sohvi on sen sijaan radiossa kertonut, että hänen äitinsä opetti häntä lukemaan Angelica-romaaneja.
Melodraama muuttuu draamaksi
Romanttisesta roskasta tuli poliittinen näytelmä, kun Sohvin rakkaussepustuksen sai käsiinsä Kansallisteatterin ohjaaja Mika Myllyaho. Sohvi oli vuonna 2006 vasta teatterikoulussa opiskelijana, kun hän jo sai elämänsä tilaisuuden. Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala innostui virolaisaiheesta ja otti ohjelmistoon vielä raakilevaiheessa olevan käsikirjoituksen. Mika Myllyaho on itse taitava näytelmäkirjailija. Hänen osaavissa käsissään Sohvin tekele sai näytelmän luonteen.
”Tein rakennetta, ja Sofi loi tekstiä”, Mika Myllyaho kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 10.01.2007. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070110SI1KU0206f?ref=bs)
Mika Myllyaho oli lehden mukaan dramaturgina koko tekstin luonnin ajan noin vuoden. Teoksesta tehtiin puolen tusinaa versiota. Kiinnostavaa on, että Sohvia ohjasi hetken toinenkin henkilö, taistolaiskirjailijana tunnettu Pirkko Saisio. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070106SI1KU03pxb?ref=bs)
On helppo kuvitella, miten Sohvin hömppä tarjosi Pirkko Saisiolle lottovoiton pestä oma taistolaistausta puhtaaksi kääntämällä Viron historiassa kommunistit rikollisiksi!
Mika Myllyaho on julkisuudessa kertonut ohjanneensa Viron historiaa käsittelevän näytelmän. On mahdollista, ettei Myllyaho tiennyt mitään Viron historiasta, eikä sitä, että metsäveljet ovat natseja. Metsäveljet eivät tappaneet Virossa ainoastaan kommunisteja vaan Viron juutalaiset. He olivat niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti heille juutalaisten tappamisen. Nämä miehet raiskasivat Viroon tuodut juutalaisnaiset ennen kuin ampuivat heidät. He eivät olleet kilttejä miehiä.
WSOY:n rajaukset luokattomia
Toinen teokseen vaikuttanut mieshenkilö on WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on saattanut myös pestä omaa taistolaistaustaansa puhtaaksi tällä antikommunistisella teoksella. WSOY:n kustannustoimittajat, ketä lienevätkin, ovat tehneet ”Puhdistuksen” romaaniversiossa rajauksen, ettei miespäähenkilön natsirikoksia käsitellä teoksessa. Se on käsittämätön ratkaisu ja antaa myös lukijalle oikeuden tehdä omat rajauksensa. Teoksesta tulee lähinnä vesi- ja viemärilaitosten asia. Paperin kova laatu saattaa tukkia viemäreitä.
Rajaus on niin erikoinen, että sitä pitäisi perustella julkisuudessa. Jättämällä natsirikokset käsittelemättä ei ole mahdollista ymmärtää kommunistien tekojen oikeutusta.
Sohvi on naiskaupan uhri
Maailmassa ei ole mitään niin helppoa puuhaa kuin myydä nuorta naista. Sofi Oksanen myy itsekin mielellään itseään. Hän on haluttua tavaraa suomalaisessa mediassa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret naiset myyvät itseänsä miehille, mutta että fasismille – se herättää moraalista paheksuntaa. Sohvin pahimmat parittajat tuntuvat nyt olevan Kansallisteatterin tuleva johtaja Mika Myllyaho ja WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää.
Mika Myllyaho nousi Sohvin ”reittä” pitkin Kansallisteatterin johtoon. Hänen tulisi selkeästi sanoutua irti siitä, että hänen maailmassaan natsit ovat sankareita. Suomen Kansallisteatterin johdossa ei voi olla natsi. Hän voi aina puolustautua sillä, ettei hän tiennyt Viron historiasta riittävästi.
Harri Haanpää on puolestaan saanut suojatistaan Sohvista myyntitykin Suomessa ja maailmalle. Tällä teoksella Suomesta tulee fasismin tuottajamaa Euroopassa. Se ei voi olla suomalaisen kirjallisuuden viesti maailmalle. Jos kotona natseillaankin, maailmalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä sivistyneesti. Maineen pelastukseen ei ole muuta tietä kuin se, että ”Puhdistus”-romaanin kansilehdelle nostetaan kirjan loppuun piilotettu tunnustus, että kirja vaikenee päähenkilömiehen natsimenneisyydestä. Sen jälkeen ”Puhdistus” on kirjana tuhoutunut, mutta Sohvi on pelastunut ihmisenä. Nyt kirjan ansa uhkaa tuhota Sofi Oksasen maineen ei ainoastaan kirjailijana vaan myös ihmisenä.
Miehet esiin Sohvin selän takaa
Uskallan ottaa kantaa ”Puhdistus”-teoksen syntyhistoriaan siksi, että olin kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa kolmisen vuotta erikoistuen teatteriin. Katsoin työkseni teatteria. Sain itseltään Jukka Kajavalta kunniatehtävän arvostella hänen ohjaamansa näytelmän. Jouduin antamaan kriittisen arvion teoksesta, sillä siitä oli unohtunut draama. Pidän rehellisyyttä arvokkaampana kuin työpaikan varmistamista.
Minua ei hämätä. Kuka tämä natsitekeleen teki? Sohvi se ei ole. Vaikutelmaksi jää, että teoksessa uusi uljas suomalainen kulttuurisukupolvi paljastaa ideologisen idiotisminsa ja väistyvä, entinen taistolaissukupolvi tekee epäonnistuneen takinkääntöyrityksen. Viron historian ja Sohvin avulla haetaan menestystä ja synninpäästöä.
Nyt, jumalauta, miehet esiin Sohvin selän takaa! Sofi Oksanen ei ole natsi.
lauantai 6. helmikuuta 2010
Vetoomus Sofi Oksaselle – älä ota kunniamerkkiä vastaan apartheid-valtiolta
Vuonna 2000 Venäjän suurlähettiläs Virossa Aleksei Gluhhov kieltäytyi vastaanottamasta presidentti Lennart Meren hänelle luovuttamaa Maarjamaan ristiä, koska hän ei kanna apartheid-valtion kunniamerkkiä. Kirjailija Sofi Oksanen voisi nyt seurata rohkean venäläisen diplomaatin esimerkkiä. Oksanen on saanut samaisen korkeimman ulkomaiselle henkilölle luovutettavan virolaisen kunniamerkin Maarjamaan ristin. Tällä kertaa sen antajana on presidentti Toomas Hendrik Ilves.
Ilves on johdonmukaisesti palkinnut ulkomaisia tunnettuja antikommunisteja. Viime vuonna kunniamerkin sai amerikkalainen Gulag-kirjailija Anne Appelbaum. Hän kuuluu Oksasen lailla Euroopassa riehuvaan vitsaukseen, Holokaustin hämärtäjiin. He pyrkivät rinnastamaan kommunismin fasismiin ja vaihtamaan Holokaustin Gulagiin. Päämääränä on Holokaustin kirjoittaminen ulos eurooppalaisesta historiasta ja Hitlerin kunnian palautus. Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaani on tämän uuden ruton tyylipuhdas avainteos.
Romaanissa ”Puhdistus” hyvä ja paha ovat kääntyneet päälaelleen. Oksanen näyttää romaanissaan natsit uhreina ja kommunistit rikollisina. Kysymyksessä on eräänlainen silmänkääntötemppu, joka tehdään siten, että jätetään kertomatta jotakin hyvin oleellista henkilöiden tarinasta ja valotetaan tapahtumia vääristellen. Sofi Oksanen jättää kertomatta, että kaapissa piilotteleva mies on juutalaisten tappaja, natsi. Asia ohitetaan kirjassa olankohautuksella vähätellen, että kysymys on ”muka” fasistista. Kirjan vääristelevässä maailmassa ihmisten kuulustelut johtuvat Neuvostoliiton ”pahuudesta” eivätkä näiden ihmisten ilmeisten rikosten takia. Siperiaan joudutaan Stalinin pahuudesta eikä virolaisten fasismin takia.
Tätä moraalisen kompassin vinksahtamista ei Suomessa tunnisteta vääräksi, koska myös Suomessa on ryhdytty ajattelemaan, että Risto Ryti joutui vankilaan Neuvostoliiton pahuuden takia eikä siksi, että hän oli sotarikollinen. Suomessa ja Virossa on yleistynyt Sofi Oksasen menestyksen myötä harhainen käsitys siitä, että suomalaiset ja virolaiset olivat kilttejä natseja, kun vain saksalaiset olivat pahoja natseja.
Sofi Oksasen ”Puhdistus” levittää myös miehitysvalhetta, jolla perustellaan venäläisten kansalaisuuden riisto ja sorto Virossa. Siksi se on apartheid-kirjallisuutta.
Sofi Oksaselle kieltäytyminen kunniamerkistä antaa tilaisuuden tehdä pesäero tähän ajatteluun ja varmistaa, ettei hänestä tehdä Euroopan tasolla fasismin ylipapitarta. Se ei olisi kunniaksi hänelle itselleen eikä Suomelle eikä Virolle.
Ilves on johdonmukaisesti palkinnut ulkomaisia tunnettuja antikommunisteja. Viime vuonna kunniamerkin sai amerikkalainen Gulag-kirjailija Anne Appelbaum. Hän kuuluu Oksasen lailla Euroopassa riehuvaan vitsaukseen, Holokaustin hämärtäjiin. He pyrkivät rinnastamaan kommunismin fasismiin ja vaihtamaan Holokaustin Gulagiin. Päämääränä on Holokaustin kirjoittaminen ulos eurooppalaisesta historiasta ja Hitlerin kunnian palautus. Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaani on tämän uuden ruton tyylipuhdas avainteos.
Romaanissa ”Puhdistus” hyvä ja paha ovat kääntyneet päälaelleen. Oksanen näyttää romaanissaan natsit uhreina ja kommunistit rikollisina. Kysymyksessä on eräänlainen silmänkääntötemppu, joka tehdään siten, että jätetään kertomatta jotakin hyvin oleellista henkilöiden tarinasta ja valotetaan tapahtumia vääristellen. Sofi Oksanen jättää kertomatta, että kaapissa piilotteleva mies on juutalaisten tappaja, natsi. Asia ohitetaan kirjassa olankohautuksella vähätellen, että kysymys on ”muka” fasistista. Kirjan vääristelevässä maailmassa ihmisten kuulustelut johtuvat Neuvostoliiton ”pahuudesta” eivätkä näiden ihmisten ilmeisten rikosten takia. Siperiaan joudutaan Stalinin pahuudesta eikä virolaisten fasismin takia.
Tätä moraalisen kompassin vinksahtamista ei Suomessa tunnisteta vääräksi, koska myös Suomessa on ryhdytty ajattelemaan, että Risto Ryti joutui vankilaan Neuvostoliiton pahuuden takia eikä siksi, että hän oli sotarikollinen. Suomessa ja Virossa on yleistynyt Sofi Oksasen menestyksen myötä harhainen käsitys siitä, että suomalaiset ja virolaiset olivat kilttejä natseja, kun vain saksalaiset olivat pahoja natseja.
Sofi Oksasen ”Puhdistus” levittää myös miehitysvalhetta, jolla perustellaan venäläisten kansalaisuuden riisto ja sorto Virossa. Siksi se on apartheid-kirjallisuutta.
Sofi Oksaselle kieltäytyminen kunniamerkistä antaa tilaisuuden tehdä pesäero tähän ajatteluun ja varmistaa, ettei hänestä tehdä Euroopan tasolla fasismin ylipapitarta. Se ei olisi kunniaksi hänelle itselleen eikä Suomelle eikä Virolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
