(Apartheid-katsaus viikko 52/2009):
Yhdysvaltain uusi Viron suurlähettiläs Michael C. Polt on ensi töikseen herättänyt keskustelun siitä, mitä hänen tasoisensa amerikkalainen diplomatian kehäkettu tekee Virossa? Polt kätilöi Kosovon itsenäistymisen vuosina 2004-2007 USA:n suurlähettiläänä Belgradissa. Joidenkin mielestä Polt tuli rentoutumaan syrjäiseen, merkityksettömään maahan ennen eläkkeelle siirtymistään. Jos näin olisi, Polt olisi tullut Suomeen.
Eesti Ekspress-lehden kolumnisti Andrei Hvostov uskoo, että jotakin suurta on tekeillä Venäjän ja USA:n välillä. Kriisialueiden diplomaattia ei lähetetä turhan takia Viroon. Hvostov muistuttaa kahden vuoden takaisista pronssimellakoista Tallinnassa. Virossa tuli päivän valoon etnisen konfliktin mahdollisuus. Virolla on oma ”Kosovo” Itä-Virossa. Virolaiset ovat kaivaneet verta nenästään Venäjän suhteissa vastustamalla kaasuputkea. Maalla ei ole rajasopimusta Venäjän kanssa eikä maalla ole omia asevoimia. (Viron kaikki 50 sotilasta miehittävät Afganistania. Toim.huom.) Hvostov lisää vielä, että Virossa kävi äskettäin sattumalta Venäjän varapääministeri, entinen puolustusministeri Sergei Ivanov; virallisesti vain katsomassa koripalloa.
Hvostov päättelee, ettei serbialaisten taltuttajaa ole lähetetty Viroon vain lepäämään. Poltin aforismi Serbiassa oli: ”Ilman itsenäistä Kosovoa ei ole itsenäistä Serbiaa”. Hvostov kääntää ajatuksen muotoon: ”Viron kieli on todellinen virallinen kieli vasta sitten, kun venäjäkin on virallinen kieli”. Poltin tehtävänä olisi siis neutraloida Viron potentiaalinen etninen konflikti.
Venäjä on juuri hyväksynyt lain, joka antaa presidentille oikeuden lähettää joukkoja ulkomaille, jos Venäjän kansalaisia uhataan. Ei ole varmastikaan sattumaa, että Georgian konfliktin jälkeen USA lähettää Viroon ennaltaehkäisijän. Viro on Nato-maa eikä USA halua kolmen rintaman sotaa; Afganistanin ja Irakin lisäksi vielä Venäjää.
Venäjälle tilanteen täytyy olla herkullinen. USA on astunut Baltiassa kolme miinaan: Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Kaikissa voi räjähtää.
Liettuassa länsivastainen mieliala kasvaa, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan ja CIA:n salavankilat paljastuivat todeksi. Rautarouva Kazimira Prunskiene on jo perustanut puolueen, joka tähtää parempiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puolueen ensimmäisessä kokouksessa paikalla kävi Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov.
Latvia alkaa olla USA:n kannalta menetetty maa. Siellä odotetaan ensi vuonna venäläisten nousevan parlamentissa valtaan. Latviaa pitää pystyssä Kansainvälinen valuuttarahasto, ei EU.
Virossakin on parin vuoden päästä parlamenttivaalit, joissa venäläiset saattavat jo päästä vallan kahvaan keskustapuolueen avustamana.
Baltia on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta Venäjän ja USA:n suhteissa. Vielä pronssimellakoiden aikaan Venäjä ja USA nokittelivat Bushin kehuessa Viroa Itä-Euroopan demokratian helmeksi, kun Venäjä vastaavasti uhosi tukevansa kaikkia Teheranin pyrkimyksiä.
Kun USA ja Venäjän vääntävät kättä maailman konflikteista ja puolustavat omia intressejään, Baltia on mukana pöydällä yhtenä panoksena. Venäjä ei jätä Iranin ydinvoimalahanketta ilmaiseksi. Polt kertoo kohta virolaisille, millä hinnalla Venäjä esimerkiksi lopettaa Iranin tukemisen. Jos se olisi venäjän kielen virallistaminen, se olisi Viron apartheidin loppu. Se tarkoittaisi sitä, että perusteet venäläisten kansalaisuuden epäämiselle katoavat. Yhdysvallat palaisi demokratian edistäjäksi maailmalla!?
EU:ssakin on jo herätty Baltian maiden historian vääristelyyn. Pariisissa sijaitsevan Demokratia- ja yhteistyöinstituutin tutkimusjohtaja John Laughland tyrmäsi Baltian maiden miehitysvalheen omassa kirjoituksessaan ”Baltian De-Russifikaatio palvelee geopoliittisia päämääriä”. (http://www.brusselsjournal.com/node/4198). Hänen instituuttinsa julkaisi Venäjän historiasäätiön ensimmäisen julkaisun englanniksi. Se koski Viron ja Latvian vähemmistöongelmia. Tiedotustilaisuus pidettiin Brysselissä joulukuun alussa. Heidi Hautalan piti esiintyä tilaisuudessa, mutta hän peruutti osallistumisensa. Käsittämätöntä, että EU:n parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Hautalaa ei koske Baltian ihmisoikeusongelmat.
Ensi vuosi on Baltian maille kova. Kuten englantilaiset sanovat: ”Shit hits the fan”. (Suora käännös: Paska iskee tuulettimeen.) Nyt alkaa sataa sitä itseänsä taivaalta.
Vuosi 2010 on rauhaisa, jos USA ja EU valitsevat ystäväkseen Venäjän. Se edellyttää hyvästejä Baltian fasisteille.
Rauhaisaa joulua ja uutta vuotta 2010.
Lähteet:
http://www.ekspress.ee/2009/12/11/varia/47439-andrei-hvostov-vilunud-rebase-saabumine-usasthttp://www.idc-europe.org/showerInformation.asp?Identificateur=57
tiistai 22. joulukuuta 2009
tiistai 15. joulukuuta 2009
Pimeyden ytimessä
(Apartheid-katsaus viikko 51/2009:)
Liettuan entinen presidentti Rolandas Paksas kertoi haastattelussaan venäläiselle Kommersant-lehdelle, että hän joutui erotetuksi presidentin virastaan CIA:n toimesta. Liettuassa tutkitaan parhaillaan väitteitä CIA:n salavankilan olemassaolosta Liettuassa vuosina 2004-2005. Paksas kertoi viime viikolla kuulusteluissa, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu oli kysynyt, voisiko Liettua sallia CIA:n tuovan maahan terrorismista epäiltyjä henkilöitä. Paksas oli kieltäytynyt. Pian tämän jälkeen alkoivat vaikeudet Paksasin presidentinvirassa ja häntä ryhdyttiin syyttämään mafiayhteyksistä. Paksas oli luvannut Liettuan kansalaisuuden venäläiselle liikemiehelle, Juri Borissoville, jonka väitettiin rahoittaneen Paksisin presidentinvaalikampanjaa. Skandaali johti lopulta Paksasin erottamiseen huhtikuussa 2004. Paksas uskoo nyt, että hänen likaamisensa korruptiosyytöksillä ja kielteinen suhtautuminen CIA:n vankilalle olivat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Paksasin tilalle tuli amerikkalainen Valdas Adamkus, jonka Paksas oli presidentin vaaleissa niukasti voittanut. Tuolloin puhuttiin avoimesti, että FSB ja CIA käyvät taistoa presidenteistä. Paksas ei koskaan opetellut edes kunnolla englantia, vaan hän antoi haastattelut ulkomaisille toimittajille venäjäksi. Hän oli Neuvostoliiton taitolentäjämestari kahteen otteeseen ja hänellä oli vahvat itäsympatiat. Adamkus taas oli palvellut Yhdysvaltain ympäristöministeriössä virkamiehenä erikoisalanaan Neuvostoliiton ympäristöasiat. Adamkus oli työskennellyt myös USA:n sotilastiedustelussa. Adamkus on kiistänyt tienneensä mitään salavankilasta. Adamkus oli viimeinen SS-upseeri Euroopan maan presidenttinä.
Lähde:
http://www.ekspress.ee/2009/12/15/valisuudised/47479-leedu-ekspresident-mind-vabastati-ametist-cia-soovitusel
Liettuan entinen presidentti Rolandas Paksas kertoi haastattelussaan venäläiselle Kommersant-lehdelle, että hän joutui erotetuksi presidentin virastaan CIA:n toimesta. Liettuassa tutkitaan parhaillaan väitteitä CIA:n salavankilan olemassaolosta Liettuassa vuosina 2004-2005. Paksas kertoi viime viikolla kuulusteluissa, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu oli kysynyt, voisiko Liettua sallia CIA:n tuovan maahan terrorismista epäiltyjä henkilöitä. Paksas oli kieltäytynyt. Pian tämän jälkeen alkoivat vaikeudet Paksasin presidentinvirassa ja häntä ryhdyttiin syyttämään mafiayhteyksistä. Paksas oli luvannut Liettuan kansalaisuuden venäläiselle liikemiehelle, Juri Borissoville, jonka väitettiin rahoittaneen Paksisin presidentinvaalikampanjaa. Skandaali johti lopulta Paksasin erottamiseen huhtikuussa 2004. Paksas uskoo nyt, että hänen likaamisensa korruptiosyytöksillä ja kielteinen suhtautuminen CIA:n vankilalle olivat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Paksasin tilalle tuli amerikkalainen Valdas Adamkus, jonka Paksas oli presidentin vaaleissa niukasti voittanut. Tuolloin puhuttiin avoimesti, että FSB ja CIA käyvät taistoa presidenteistä. Paksas ei koskaan opetellut edes kunnolla englantia, vaan hän antoi haastattelut ulkomaisille toimittajille venäjäksi. Hän oli Neuvostoliiton taitolentäjämestari kahteen otteeseen ja hänellä oli vahvat itäsympatiat. Adamkus taas oli palvellut Yhdysvaltain ympäristöministeriössä virkamiehenä erikoisalanaan Neuvostoliiton ympäristöasiat. Adamkus oli työskennellyt myös USA:n sotilastiedustelussa. Adamkus on kiistänyt tienneensä mitään salavankilasta. Adamkus oli viimeinen SS-upseeri Euroopan maan presidenttinä.
Lähde:
http://www.ekspress.ee/2009/12/15/valisuudised/47479-leedu-ekspresident-mind-vabastati-ametist-cia-soovitusel
maanantai 14. joulukuuta 2009
Länsirintamalta ei mitään uutta
(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/lansirintamalta-ei-mitaan-uutta/
(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):
Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.
(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):
Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Kansalaisoikeudet koskevat myös ”herkkiä päiviä”
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/
Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/
Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Ruotsalaiset tekivät sen taas
Ruotsalaiset ovat edelläkävijäkansaa. Siitä todisti taas kerran kolmen nuoren ruotsalaisen muotisuunnittelijan liikeidea tuottaa farkkuja Pohjois-Koreassa. He ovat tämän päivän Ikean, Hennes & Mauritzin, Kappahlin, Tetra-Pakin ja Lindexin seuraajat. Nerokas markkinoille tulo, joka saa ilmaista mainosta maailman laajuisesti. Kaupallinen ja ideologinen shokki samassa paketissa.
Alun perin siniset puuvillaiset farkut olivat amerikkalainen myönnytys kollektivismille ja Maon vihreällä puuvillalle. Amerikkalaisessa ”luokattomassa” yhteiskunnassa kaikkien tuli pukeutua farkkuihin, jotta kukaan ei voi erottaa köyhää karjapaimenta yrityksen johtajasta. Tämä maailmassa riehunut kollektivismin aalto sattui 1960-70-luvuille eli niin sanotun marksilaisen humanismin valtakauteen. Neuvostoliitolla meni silloin hyvin. Sen arvomaailma, luokaton yhteiskunta, immaterialismi ja kollektivismi levisivät maailmalla kulovalkean tavoin. Se oli tuolloin maailman valtauskonto samalla tavoin kuin nyt on amerikkalainen elämäntapa, individualismi ja materialismi. Turha lienee sanoa, että ilmaston lämpenemisen myötä 50 vuoden päästä amerikkalainen elämäntapa vuorostaan julistetaan rikolliseksi.
Ruotsalaiset kehittivät Pohjois-Korean farkuille tuotemerkin, Noko Jeans, joita tuotettiin 1500 kappaleen näyte-erä. Myyntihinta oli muistaakseni noin 145 euroa. Tuote osoittautui halutuksi hittituotteeksi, mutta tukholmalainen hienostotavaratalo PUB ei kuitenkaan uskaltanut ottaa farkkuja myyntiin. Vielä parempi. Ruotsalainen yläluokka näyttää, ettei se aio auttaa köyhää pohjoiskorealaista. Farkuista tulee taas ideologinen tuote.
Ruotsalainen Noko Jeansin perustaja Jakob Ohlsson sanoo Kauppalehden mukaan, että hän haluaa rikkoa Pohjois-Korean eristyneisyyden, ei puolustaa Pohjois-Koreaa. Näin kuuluu hyvän myyntimiehen sanoa. Antifasistit saivat nyt oman uniformunsa. Noko – farkkuja aletaan myydä netissä.
Käykää vilkaisemassa Noko Jeansin kotisivua ja näette, että ruotsalaiset ovat maailman sivistynein kansa. Kateeksi käy heidän ennakkoluulottomuutensa. Ruotsalaiset tekevät Pohjois-Koreasta hovikelpoisen maan. Ystävämme Antti Siika-aho ei olut väärässä. Harvinainen suomalainen, joka pelottomuudessaan yksin uskalsi puolustaa Suomessa Pohjois-Koreaa. Nyt sitten jo Guardian ja New York Times puhuvat Noko Jeansistä ja ruotsalaisista.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/12/28548
http://www.nokojeans.se/
Alun perin siniset puuvillaiset farkut olivat amerikkalainen myönnytys kollektivismille ja Maon vihreällä puuvillalle. Amerikkalaisessa ”luokattomassa” yhteiskunnassa kaikkien tuli pukeutua farkkuihin, jotta kukaan ei voi erottaa köyhää karjapaimenta yrityksen johtajasta. Tämä maailmassa riehunut kollektivismin aalto sattui 1960-70-luvuille eli niin sanotun marksilaisen humanismin valtakauteen. Neuvostoliitolla meni silloin hyvin. Sen arvomaailma, luokaton yhteiskunta, immaterialismi ja kollektivismi levisivät maailmalla kulovalkean tavoin. Se oli tuolloin maailman valtauskonto samalla tavoin kuin nyt on amerikkalainen elämäntapa, individualismi ja materialismi. Turha lienee sanoa, että ilmaston lämpenemisen myötä 50 vuoden päästä amerikkalainen elämäntapa vuorostaan julistetaan rikolliseksi.
Ruotsalaiset kehittivät Pohjois-Korean farkuille tuotemerkin, Noko Jeans, joita tuotettiin 1500 kappaleen näyte-erä. Myyntihinta oli muistaakseni noin 145 euroa. Tuote osoittautui halutuksi hittituotteeksi, mutta tukholmalainen hienostotavaratalo PUB ei kuitenkaan uskaltanut ottaa farkkuja myyntiin. Vielä parempi. Ruotsalainen yläluokka näyttää, ettei se aio auttaa köyhää pohjoiskorealaista. Farkuista tulee taas ideologinen tuote.
Ruotsalainen Noko Jeansin perustaja Jakob Ohlsson sanoo Kauppalehden mukaan, että hän haluaa rikkoa Pohjois-Korean eristyneisyyden, ei puolustaa Pohjois-Koreaa. Näin kuuluu hyvän myyntimiehen sanoa. Antifasistit saivat nyt oman uniformunsa. Noko – farkkuja aletaan myydä netissä.
Käykää vilkaisemassa Noko Jeansin kotisivua ja näette, että ruotsalaiset ovat maailman sivistynein kansa. Kateeksi käy heidän ennakkoluulottomuutensa. Ruotsalaiset tekevät Pohjois-Koreasta hovikelpoisen maan. Ystävämme Antti Siika-aho ei olut väärässä. Harvinainen suomalainen, joka pelottomuudessaan yksin uskalsi puolustaa Suomessa Pohjois-Koreaa. Nyt sitten jo Guardian ja New York Times puhuvat Noko Jeansistä ja ruotsalaisista.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/12/28548
http://www.nokojeans.se/
Ystävä idässä
(Apartheid-katsaus viikko 49/2009):
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Venäläiset jättävät Latvian?
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/
(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):
Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
