Media ja tutkimus illuusioiden rakentajina
Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paananen kirjoitti venäläisten hankkeesta pystyttää Mannerheimin patsas Autonomiseen Karjalan tasavaltaan. Ongelman muodostivat ne venäläiset, jotka olivat olleet suomalaisten ”leireillä” jatkosodan aikana. Heitä patsashanke loukkasi. Jutusta ei käynyt ilmi, minkälaisia kesäleirejä suomalaiset Karjalassa ylläpitivät. Ei voinut välttyä ajatukselta, että toimittaja vältti tarkoituksellisesti puhumasta keskitysleireistä. Saattaahan olla mahdollista, että Venäjällä herätään pyytämään Suomelta korvauksia kansalaisilleen samalla tavalla kuin Saksa maksaa Natsi-Saksan syntejä juutalaisille. Suomihan oli Natsi-Saksan paras kaveri hyökätessään yhdessä Neuvostoliittoon kesällä 1941.
Älymystö on sitä varten, että kansakunnalla olisi muisti ja säilyisi vaatimus älylliseen rehellisyyteen. Kansakunnan on tunnettava oma iljettävyytensä. Tutkijoiden rooli on tässä erityisen tärkeä. Suomalainen älymystö on kuitenkin heikkoa. Sen pää kääntyy kuin tuuliviiri tuulen suuntien mukaan. Suomessa voitti vuonna 2005 Tieto-Finlandian Jatkosodan pikkujättiläinen- niminen kirja, jonka olivat toimittaneet Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. Tieto-Finlandian valitsi oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Kirjasta puuttuu kokonaan maininta suomalaisten ylläpitämistä keskitysleireistä. On äärimäisen kyseenalaista, että tällainen teos voidaan kelpuuttaa voittajaksi tietoteoksena. Se vahvistaa vain käsitystä siitä, että Suomessa kirjoitetaan historiaa kansakunnan kunniaksi, rakennettaan myyttiä sankarillisesta kansasta.
Suomalainen media ja tutkimus ovat olleet erityisen tehokkaita rakentaessaan harhoja virolaisista kuin muinaisesta kulttuurikansasta, joka löytyi ”pahan Neuvostoliiton kätköistä”. Suomesta on mahdotonta saada apurahaa projekteille, joissa tutkittaisiin Viron ja Latvian venäläisen vähemmistöön asemaa, varsinkin, jos apuraha-anomuksessa kuvaa nykyjärjestelmää sanoilla etnokratia tai apartheid. Jos haluaisi tutkia suomalaisten osuutta näiden järjestelmien laillistajana Baltiassa – edes kielteistä vastauskirjettä on turha odottaa. Samanaikaisesti Suomen Akatemia rahoittaa Tallinnan ja Helsingin yliopistojen yhteistä projektia, jossa tutkitaan Viron kehitystä totalitarismista kansalaisyhteiskunnaksi. Onko mahdollista, että tällainen tutkimus tulisi tulokseen, että ei tullut kansalaisyhteiskuntaa, tuli susi, tuli apartheid. Pyytäisikö Suomen Akatemia yliopistoja palauttamaan apurahansa?
Suomen Akatemia lienee vain yksi kansatanhukerho, jossa tutkimus on valjastettu fenno-ugriuhon tueksi.
06.08.2007
maanantai 6. elokuuta 2007
sunnuntai 5. elokuuta 2007
Politkovskaja
Johan Bäckman mietti kirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin, miksi venäläiset tunnistavat välittömästi Heidi Hautalan puheista fasistin? Mitä Hautala sanoo sellaista, mistä jokaiselle venäläiselle ja Bäckmanille itselleen tulee heti selväksi, että hän on Venäjän vihollinen? Miksi minä tunnistan Hautalassa fasistin?
Hautala saarnaa venäläisille, että maassa ei ole demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Hän esittää olevansa huolissaan Venäjän demokratiakehityksestä. Johan Bäckman on katsellut Suomea Venäjältä käsin viimeiset 10 vuotta. Minä olen katsonut Suomea viimeiset 15 vuotta Virosta käsin. Johan Bäckman ja minä, olemme nähneet paljon venäläisiä. Olen nähnyt myös Neuvostoliiton rauniot ja vielä viimeisiä jäänteitä Neuvosto-järjestelmästä. En pysty keksimään mitään pahempaa loukkausta Neuvostoliitosta tulevalle ihmiselle kuin väittää, ettei hän ymmärrä mitään demokratiasta. Se paljastaa venäläiselle välittömästi, ettei puhujalla ole aavistustakaan siitä, mitä Neuvostoliitto oli ja kuinka se toimi. Venäläiset tunnistavat henkilön, joka haluaa mitätöidä Neuvostoliiton ja sitä kautta venäläisten saavutukset. Neuvostoliittoa demonisoimalla isketään venäläisten tunteisiin, sillä venäläisillä on hyvin vahva emotionaalinen suhde Neuvostoliittoon. He ovat olleet tekemässä jotain ihmiskunnalle, ei itselleen.
Länsimainen kilpailutettu demokratia on vain kalpea aavistus siitä, mitä neuvostoliittolaiset kehittivät kansandemokratiastaan ja yksipuolue-järjestelmästään. Länsimainen ihmisen kuvittelee helposti keksineensä kaiken paremmin kuin muut. Japanilainen elokuva, Imamura Shohein ohjaama Narajaman balladi (1983) sai kriitikot toteamaan, että elokuvan rinnalla länsimainen tragediakin kalpenee. Samalla tavalla venäläiset tietävät, että heidän Neuvostoliittonsa demokratian rinnalla länsimainen demokratia on kalpea aavistus. Miten venäläiset saivat yksipuoluejärjestelmästä demokratian on heidän suuri salaisuutensa.
Petri Krohn: Kukaan ei epäile, etteikö Yhdysvallat olisi demokraattinen maa. Yhdysvalloissa kaksi puoluetta riittää tekemään demokratian. Venäjällä siihen riittää yksi. Venäläiset ovat aina tyytyneet vähempään kuin amerikkalaiset.
Tein kerran saunaillassa virolaisille naisille seuraavan kysymyksen: Uskotteko, että tulee koskaan niin tasa-arvoista aikaa kuin oli Neuvostoliitto? Naiset vastasivat kilvan yhteen ääneen: Ei tule! Se on mahdotonta, he sanoivat. Kukaan ei kyseenalaistanut kysymyksen sisältämää oletusta, etteikö Neuvostoliitto olisi ollut demokraattinen.
Viron puoluepolitiikassa menestyvät edelleen samat tekijät kuin Neuvosto-Virossa. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan hyvin kilpailukykyisiä poliitikkoja demokratiaolosuhteisiin.
Virolainen kehäpäätelmä: Jos venäläisille annetaan kansalaisuus ja maa muutetaan kaksikieliseksi, olemme takaisin Neuvostoliitossa. Totalitarismi ja sosialismi takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Petrin miete: Väinö Linna sanoi vuonna 1939, että parasta kirjallisuuskritiikkiä Suomessa oli 100 000 tankkia itärajalla. Johan Bäckmanin kirja Saatana saapuu Helsinkiin ajaa samaa asiaa kuin Väinö Linna. Parasta mediakritiikkiä, mitä toivoa voi. Olisinpa itse sen kirjoittanut. Selvää on, että kun hyökkää Hesarin ja Ylen kimppuun, kirjaa ei juuri julkisuudessa näy.
Petri: Marxilainen humanismi vaihtuu vihreään fasismiin. Neuvostoliiton olemassa olo pönkitti Euroopassa vasemmistoa. Eurooppaan heijastui Neuvostoliitosta marxilainen humanismi. Neuvostoliiton katoaminen on vienyt vasemmistopuolueet Euroopassa häviölle ja tuoneet oikeiston valtaan lähes kaikkialla, eräänlainen vihreä fasismi menestyy.
30.07.2007
Hautala saarnaa venäläisille, että maassa ei ole demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Hän esittää olevansa huolissaan Venäjän demokratiakehityksestä. Johan Bäckman on katsellut Suomea Venäjältä käsin viimeiset 10 vuotta. Minä olen katsonut Suomea viimeiset 15 vuotta Virosta käsin. Johan Bäckman ja minä, olemme nähneet paljon venäläisiä. Olen nähnyt myös Neuvostoliiton rauniot ja vielä viimeisiä jäänteitä Neuvosto-järjestelmästä. En pysty keksimään mitään pahempaa loukkausta Neuvostoliitosta tulevalle ihmiselle kuin väittää, ettei hän ymmärrä mitään demokratiasta. Se paljastaa venäläiselle välittömästi, ettei puhujalla ole aavistustakaan siitä, mitä Neuvostoliitto oli ja kuinka se toimi. Venäläiset tunnistavat henkilön, joka haluaa mitätöidä Neuvostoliiton ja sitä kautta venäläisten saavutukset. Neuvostoliittoa demonisoimalla isketään venäläisten tunteisiin, sillä venäläisillä on hyvin vahva emotionaalinen suhde Neuvostoliittoon. He ovat olleet tekemässä jotain ihmiskunnalle, ei itselleen.
Länsimainen kilpailutettu demokratia on vain kalpea aavistus siitä, mitä neuvostoliittolaiset kehittivät kansandemokratiastaan ja yksipuolue-järjestelmästään. Länsimainen ihmisen kuvittelee helposti keksineensä kaiken paremmin kuin muut. Japanilainen elokuva, Imamura Shohein ohjaama Narajaman balladi (1983) sai kriitikot toteamaan, että elokuvan rinnalla länsimainen tragediakin kalpenee. Samalla tavalla venäläiset tietävät, että heidän Neuvostoliittonsa demokratian rinnalla länsimainen demokratia on kalpea aavistus. Miten venäläiset saivat yksipuoluejärjestelmästä demokratian on heidän suuri salaisuutensa.
Petri Krohn: Kukaan ei epäile, etteikö Yhdysvallat olisi demokraattinen maa. Yhdysvalloissa kaksi puoluetta riittää tekemään demokratian. Venäjällä siihen riittää yksi. Venäläiset ovat aina tyytyneet vähempään kuin amerikkalaiset.
Tein kerran saunaillassa virolaisille naisille seuraavan kysymyksen: Uskotteko, että tulee koskaan niin tasa-arvoista aikaa kuin oli Neuvostoliitto? Naiset vastasivat kilvan yhteen ääneen: Ei tule! Se on mahdotonta, he sanoivat. Kukaan ei kyseenalaistanut kysymyksen sisältämää oletusta, etteikö Neuvostoliitto olisi ollut demokraattinen.
Viron puoluepolitiikassa menestyvät edelleen samat tekijät kuin Neuvosto-Virossa. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan hyvin kilpailukykyisiä poliitikkoja demokratiaolosuhteisiin.
Virolainen kehäpäätelmä: Jos venäläisille annetaan kansalaisuus ja maa muutetaan kaksikieliseksi, olemme takaisin Neuvostoliitossa. Totalitarismi ja sosialismi takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Petrin miete: Väinö Linna sanoi vuonna 1939, että parasta kirjallisuuskritiikkiä Suomessa oli 100 000 tankkia itärajalla. Johan Bäckmanin kirja Saatana saapuu Helsinkiin ajaa samaa asiaa kuin Väinö Linna. Parasta mediakritiikkiä, mitä toivoa voi. Olisinpa itse sen kirjoittanut. Selvää on, että kun hyökkää Hesarin ja Ylen kimppuun, kirjaa ei juuri julkisuudessa näy.
Petri: Marxilainen humanismi vaihtuu vihreään fasismiin. Neuvostoliiton olemassa olo pönkitti Euroopassa vasemmistoa. Eurooppaan heijastui Neuvostoliitosta marxilainen humanismi. Neuvostoliiton katoaminen on vienyt vasemmistopuolueet Euroopassa häviölle ja tuoneet oikeiston valtaan lähes kaikkialla, eräänlainen vihreä fasismi menestyy.
30.07.2007
ETYJ laillistaa karkoitukset
(Julkaistu Turun Sanomissa 20.06.1997)
VIRO KARKOTTAA VENÄLÄISIÄ
ETYJ:IN SIUNAUKSELLA
Venäläisten sotilashenkilöiden ihmisoikeuksia ei valvo kukaan
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Virossa karkotettiin kaksi viikkoa sitten venäläinen Jevgeni Zobnin. Viron kansalaisuusvirasto kieltäytyi antamasta Zobninille oleskelulupaa, koska häntä pidettiin reserviupseerina. Zobninilla on virolainen vaimo ja 2-vuotias lapsi Tartossa. Kun poliisit olivat toimittaneet miehen Venäjälle ja karkotus tuli julkiseksi, virolaiset hakivat pääministeri Mart Siimannin käskystä pikaisesti Zobninin takaisin Viroon ihmetellen, kuinka karkottaminen lähti käyntiin ja kenen toimesta?
Karkottamisen yhteydessä 27-vuotiasta Zobninia pidettiin Viron turvallisuudelle vaarallisena, koska hän on nuori. Kun kansalaisuusministeri Andra Veidemann alkoi tutkia karkottamista, sellaista viranomaista ei löytynyt, joka olisi määritellyt hänet Viron turvallisuudelle vaaralliseksi.
Etyj päättää
karkotuksista
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön asema on Virossa varsin erikoinen. Yhdessä toimiston kerroksessa istuva ETYJ:in sotilasedustaja arvioi karkotettavien "sotilashenkilöiden" vaarallisuutta ja karkotusten poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Toisessa kerroksessa istuva ETYJ:in ihmisoikeustarkkailija kieltäytyy ottamasta kantaa karkotuksiin, koska "karkotukset eivät ole ihmisoikeuskysymyksiä vaan poliittisia kysymyksiä".
ETYJ:in sotilasedustaja, saksalainen Uwe Mahrenholtz ei pidä ulkomaalaisen tarkkailijan läsnäoloa karkotuksista päätettäessä ihmeellisenä. Hänen läsnäolostaan Viron valtiollisessa kymmenjäsenisessä komissiossa on päätetty Viron ja Venäjän välisessä joukkojen poistumissopimuksessa 1994.
Mahrenholtz korostaa, että komissio antaa suosituksia Viron hallitukselle, joka tekee päätöksen oleskeluluvan antamisesta tai kieltämisestä. Mahrenholtz on ainoa komissiossa, jolla on sotilastausta. Hänellä ei ole äänioikeutta, mutta hän voi kirjallisesti tai suullisesti olla eri mieltä komission suosituksista. Hänellä ei ole ollut eriävää mielipidettä karkotettavien kohtaloon.
Komissio on suositellut yhdeksää kieltävää oleskelulupapäätöstä sekä puoltanut oleskeluluvan antamista 19 250 sotilaseläkeläiselle perheenjäsenineen. Viron hallitus on tehnyt päätökset täsmälleen suositusten mukaisesti.
Mahrenholtz arvioi omaa vaikutusvaltaansa komissiossa seuraavasti:
"Jos syntyy tilanne, että olen eri mieltä komission päätöksestä, Viron hallitus saattaisi kunnioittaa mielipidettäni enemmän kuin komission ehdotusta", hän sanoo.
Virolaiset tuskin uskaltaisivat tehdä yksin karkotuspäätöksiä peläten niin Venäjän kuin Euroopan reaktioita. Mahrenholtzin läsnäolo rauhoittaa. Koska Mahrenholtzin vaikutusvalta on suuri, hän tosiasiallisesti lähes yksin päättää siitä, ketkä Virosta karkotetaan.
Perkaus
kesken
Viron turvallisuuskomissio ei ole käsitellyt Zobninin tapausta, sillä Viron kansalaisuuslakien mukaan hänellä ei ole mahdollisuuksia saada oleskelulupaa Virossa. Kansalaisuusvirasto suorittaa "sotilashenkilöiden" ensimmäisen perkauksen, jonka perusteella osa joutuu suoraan karkotettavien listalle ja loput pääsevät turvallisuuskomission tutkittavaksi. Turvallisuuskomissio puolestaan on myöntänyt osan oleskeluluvista, noin 3000, vain kahdeksi vuodeksi. Parhaillaan turvallisuuskomissio aloittaa kolmannen ryhmän eli vaikeitten tapausten, ns. reserviläisten käsittelyn.
Karkotettavia tulee olemaan huomattavasti enemmän kuin tunnetut yhdeksän tapausta. Osa mahdollisista "sotilashenkilöistä" elää maan alla, sillä he eivät ole uskaltaneet ilmoittautua karkottamisen pelosta. Osa on häipynyt ulkomaille. Epäselviä tapauksia arvioidaan Virossa olevan noin noin 20 000, joiden status on tuntematon ja he ovat maassa laittomasti.
Virossa toimiva ihmisoikeuksien tiedotuskeskus kritisoi vakavasti Viron tapaa määritellä "sotilashenkilöitä." Heidän joukossaan on keskuksen johtaja Larissa Semjonovan mukaan kuka tahansa, sillä läpimilitarisoituneessa maassa kaikki ovat tarvittaessa "sotilashenkilöitä". Epäselvien tapausten joukossa ovat niin asevelvollisuuden suorittaneet perheenisät kuin sotilaseläkeläisten täysi-ikäiset lapset.
Ihmisoikeudet
hukassa
Kun virolaiset ovat olleet Zobninin tapauksessa huolissaan perheen hajottamisesta ja mahdollisesta ihmisoikeusloukkauksesta, ETYJ:in ihmisoikeustarkkailija, tanskalainen Kai Willadsen ei ole tapauksesta kiinnostunut.
"Kysymyksessä on miehittäjä. Tapaus on poliittinen", hän sanoo.
Larissa Semjonova arvostelee ihmisoikeustarkkailijan asennetta. Useat "sotilashenkilöt" ovat hakeneet apua ETYJ:istä, mutta ovat tulleet torjutuksi. Se on johtanut siihen, että ETYJ:in ihmisoikeustarkkailijan ja paikallisen ihmisoikeusjärjestön välit ovat äärimmäisen tulehtuneet. Ihmisoikeusjärjestö katsoo, että ihmisoikeudet ovat subjektiivisia oikeuksia eivätkä voi olla riippuvaisia poliittisista suhdanteista eivätkä kulloinkin vallassa olevasta historian tulkinnasta.
Kai Willadsenin mielestä ETYJ:issä on tehty selvä työnjako. Kaikki "sotilastaustan" omaavat henkilöt omaisineen kuuluvat sotilasasiamiehelle, eivät ihmisoikeustarkkailijalle. Zobninin tapauksessa hänen oikeutensa asuinpaikkaan ja Virossa oleskeluun eivät kuulu Willadsenin mielestä ihmisoikeuksien piiriin eikä hän aio raportoida mahdollisesta ihmisoikeusloukkauksesta ETYJ:in päämajaan Wieniin.
Mielialat
muuttuneet
Zobninin tapaus osoittaa, ettei virolaisilla itsellään ole halua karkottaa sellaisia henkilöitä, joilla on tosiasiassa olennaisia siteitä Viroon. Kun turvallisuuskomission johtoon astui huhtikuussa amerikan-virolainen ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves suositellen karkotusta kahdeksalle reserviläiselle heidän nuoruutensa ja asekuntoisuutensa perusteella, Virossa syntyi vastalauseiden myrsky. Ilvestä alettiin nimittää "kyydittäjäksi". Yhden karkotettavan, Sergei Bortnikovin puolesta vetosi Saarenmaan lääninhallitus. Bortnikovilla on virolainen vaimo, hammaslääkäripraktiikka Saarenmaalla ja hän puhuu viroa. Bortnikovin nimi poistettiin karkotettavien listalta.
Koska Viron "sotilastaustan" omaavien henkilöiden ihmisoikeuksia ei valvota ETYJ:issä, venäläiset keräävät parhaillaan adressia, jolla he vetoavat oikeuksiensa puolesta suoraan YK:hon ja Euroopan Neuvostoon.
VIRO KARKOTTAA VENÄLÄISIÄ
ETYJ:IN SIUNAUKSELLA
Venäläisten sotilashenkilöiden ihmisoikeuksia ei valvo kukaan
TS/Tallinna
LEENA HIETANEN
Virossa karkotettiin kaksi viikkoa sitten venäläinen Jevgeni Zobnin. Viron kansalaisuusvirasto kieltäytyi antamasta Zobninille oleskelulupaa, koska häntä pidettiin reserviupseerina. Zobninilla on virolainen vaimo ja 2-vuotias lapsi Tartossa. Kun poliisit olivat toimittaneet miehen Venäjälle ja karkotus tuli julkiseksi, virolaiset hakivat pääministeri Mart Siimannin käskystä pikaisesti Zobninin takaisin Viroon ihmetellen, kuinka karkottaminen lähti käyntiin ja kenen toimesta?
Karkottamisen yhteydessä 27-vuotiasta Zobninia pidettiin Viron turvallisuudelle vaarallisena, koska hän on nuori. Kun kansalaisuusministeri Andra Veidemann alkoi tutkia karkottamista, sellaista viranomaista ei löytynyt, joka olisi määritellyt hänet Viron turvallisuudelle vaaralliseksi.
Etyj päättää
karkotuksista
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön asema on Virossa varsin erikoinen. Yhdessä toimiston kerroksessa istuva ETYJ:in sotilasedustaja arvioi karkotettavien "sotilashenkilöiden" vaarallisuutta ja karkotusten poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Toisessa kerroksessa istuva ETYJ:in ihmisoikeustarkkailija kieltäytyy ottamasta kantaa karkotuksiin, koska "karkotukset eivät ole ihmisoikeuskysymyksiä vaan poliittisia kysymyksiä".
ETYJ:in sotilasedustaja, saksalainen Uwe Mahrenholtz ei pidä ulkomaalaisen tarkkailijan läsnäoloa karkotuksista päätettäessä ihmeellisenä. Hänen läsnäolostaan Viron valtiollisessa kymmenjäsenisessä komissiossa on päätetty Viron ja Venäjän välisessä joukkojen poistumissopimuksessa 1994.
Mahrenholtz korostaa, että komissio antaa suosituksia Viron hallitukselle, joka tekee päätöksen oleskeluluvan antamisesta tai kieltämisestä. Mahrenholtz on ainoa komissiossa, jolla on sotilastausta. Hänellä ei ole äänioikeutta, mutta hän voi kirjallisesti tai suullisesti olla eri mieltä komission suosituksista. Hänellä ei ole ollut eriävää mielipidettä karkotettavien kohtaloon.
Komissio on suositellut yhdeksää kieltävää oleskelulupapäätöstä sekä puoltanut oleskeluluvan antamista 19 250 sotilaseläkeläiselle perheenjäsenineen. Viron hallitus on tehnyt päätökset täsmälleen suositusten mukaisesti.
Mahrenholtz arvioi omaa vaikutusvaltaansa komissiossa seuraavasti:
"Jos syntyy tilanne, että olen eri mieltä komission päätöksestä, Viron hallitus saattaisi kunnioittaa mielipidettäni enemmän kuin komission ehdotusta", hän sanoo.
Virolaiset tuskin uskaltaisivat tehdä yksin karkotuspäätöksiä peläten niin Venäjän kuin Euroopan reaktioita. Mahrenholtzin läsnäolo rauhoittaa. Koska Mahrenholtzin vaikutusvalta on suuri, hän tosiasiallisesti lähes yksin päättää siitä, ketkä Virosta karkotetaan.
Perkaus
kesken
Viron turvallisuuskomissio ei ole käsitellyt Zobninin tapausta, sillä Viron kansalaisuuslakien mukaan hänellä ei ole mahdollisuuksia saada oleskelulupaa Virossa. Kansalaisuusvirasto suorittaa "sotilashenkilöiden" ensimmäisen perkauksen, jonka perusteella osa joutuu suoraan karkotettavien listalle ja loput pääsevät turvallisuuskomission tutkittavaksi. Turvallisuuskomissio puolestaan on myöntänyt osan oleskeluluvista, noin 3000, vain kahdeksi vuodeksi. Parhaillaan turvallisuuskomissio aloittaa kolmannen ryhmän eli vaikeitten tapausten, ns. reserviläisten käsittelyn.
Karkotettavia tulee olemaan huomattavasti enemmän kuin tunnetut yhdeksän tapausta. Osa mahdollisista "sotilashenkilöistä" elää maan alla, sillä he eivät ole uskaltaneet ilmoittautua karkottamisen pelosta. Osa on häipynyt ulkomaille. Epäselviä tapauksia arvioidaan Virossa olevan noin noin 20 000, joiden status on tuntematon ja he ovat maassa laittomasti.
Virossa toimiva ihmisoikeuksien tiedotuskeskus kritisoi vakavasti Viron tapaa määritellä "sotilashenkilöitä." Heidän joukossaan on keskuksen johtaja Larissa Semjonovan mukaan kuka tahansa, sillä läpimilitarisoituneessa maassa kaikki ovat tarvittaessa "sotilashenkilöitä". Epäselvien tapausten joukossa ovat niin asevelvollisuuden suorittaneet perheenisät kuin sotilaseläkeläisten täysi-ikäiset lapset.
Ihmisoikeudet
hukassa
Kun virolaiset ovat olleet Zobninin tapauksessa huolissaan perheen hajottamisesta ja mahdollisesta ihmisoikeusloukkauksesta, ETYJ:in ihmisoikeustarkkailija, tanskalainen Kai Willadsen ei ole tapauksesta kiinnostunut.
"Kysymyksessä on miehittäjä. Tapaus on poliittinen", hän sanoo.
Larissa Semjonova arvostelee ihmisoikeustarkkailijan asennetta. Useat "sotilashenkilöt" ovat hakeneet apua ETYJ:istä, mutta ovat tulleet torjutuksi. Se on johtanut siihen, että ETYJ:in ihmisoikeustarkkailijan ja paikallisen ihmisoikeusjärjestön välit ovat äärimmäisen tulehtuneet. Ihmisoikeusjärjestö katsoo, että ihmisoikeudet ovat subjektiivisia oikeuksia eivätkä voi olla riippuvaisia poliittisista suhdanteista eivätkä kulloinkin vallassa olevasta historian tulkinnasta.
Kai Willadsenin mielestä ETYJ:issä on tehty selvä työnjako. Kaikki "sotilastaustan" omaavat henkilöt omaisineen kuuluvat sotilasasiamiehelle, eivät ihmisoikeustarkkailijalle. Zobninin tapauksessa hänen oikeutensa asuinpaikkaan ja Virossa oleskeluun eivät kuulu Willadsenin mielestä ihmisoikeuksien piiriin eikä hän aio raportoida mahdollisesta ihmisoikeusloukkauksesta ETYJ:in päämajaan Wieniin.
Mielialat
muuttuneet
Zobninin tapaus osoittaa, ettei virolaisilla itsellään ole halua karkottaa sellaisia henkilöitä, joilla on tosiasiassa olennaisia siteitä Viroon. Kun turvallisuuskomission johtoon astui huhtikuussa amerikan-virolainen ulkoministeri Toomas-Hendrik Ilves suositellen karkotusta kahdeksalle reserviläiselle heidän nuoruutensa ja asekuntoisuutensa perusteella, Virossa syntyi vastalauseiden myrsky. Ilvestä alettiin nimittää "kyydittäjäksi". Yhden karkotettavan, Sergei Bortnikovin puolesta vetosi Saarenmaan lääninhallitus. Bortnikovilla on virolainen vaimo, hammaslääkäripraktiikka Saarenmaalla ja hän puhuu viroa. Bortnikovin nimi poistettiin karkotettavien listalta.
Koska Viron "sotilastaustan" omaavien henkilöiden ihmisoikeuksia ei valvota ETYJ:issä, venäläiset keräävät parhaillaan adressia, jolla he vetoavat oikeuksiensa puolesta suoraan YK:hon ja Euroopan Neuvostoon.
Venäläinen media vaiennetaan
Venäjänkielisen uutisportaali Delfin suu on nyt tukittu. Virolainen mediamoguli Hans H. Luik kertoi uutisportaali Delfin ostaessaan, ettei yhtäkään Viron vastaista venäläistä enää työskentele Delfissä. Nyt venäläiset niin Virossa,Venäjällä kuin ulkomailla lukevat samoja uutisia, joita vironkielinen Delfi toimittaa. Luikin mielestä niin sanotun ”neuvostomiehityksen” kieltäminen pitäisi olla Virossa rikos. Venäjänkielinen Delfi on ollut venäjänkielisen väestön äänenkannattaja ja sen tuntojen tulkki. Sen uutiset ovat eronneet selkeästi virolaisista uutisista. Venäläiset eivät ole ottaneet vakavasti virolaista historian tulkintaa miehityksestä. Delfin venäjänkielinen toimitus on sitkeästi puolustanut venäläisten oikeuksia tasa-arvoiseen elämään Virossa. Hans H. Luik on on Viron merkittävin ”hate speechin”tuottaja. Julkaisuissaan hän avoimesti lietsoo vihaa venäläistä kansanryhmää vastaan.
En pidä ihmeenä, että virolainen lehtikeisari sortuu tähän. En ole koskaan ymmärtänyt, että norjalainen Schibsted ja ruotsalainen Bonnier tekevät samaa. Niiden kustantamat lehdet ovat aivan samaa vihanpitoa venäläistä vähemmistöä kohtaan. Mahdollinen selitys on se, etteivät pohjoismaiset kustantajat ymmärrä paikallista kieltä. Niillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka rasistisia lehtiä ne julkaisevat.
Samanaikaisesti Viron venäläinen Igor Aljoshin teki levyn pronssisotilaan siirrosta. Laulun tekijä katsoo, ettei tapahtumaa unohdeta koskaan ja oikeuden puolesta taistellaan. Fasismia vastaan tulee taistella myös laulun keinoin. (Postimees online 05.08.2007)
En pidä ihmeenä, että virolainen lehtikeisari sortuu tähän. En ole koskaan ymmärtänyt, että norjalainen Schibsted ja ruotsalainen Bonnier tekevät samaa. Niiden kustantamat lehdet ovat aivan samaa vihanpitoa venäläistä vähemmistöä kohtaan. Mahdollinen selitys on se, etteivät pohjoismaiset kustantajat ymmärrä paikallista kieltä. Niillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka rasistisia lehtiä ne julkaisevat.
Samanaikaisesti Viron venäläinen Igor Aljoshin teki levyn pronssisotilaan siirrosta. Laulun tekijä katsoo, ettei tapahtumaa unohdeta koskaan ja oikeuden puolesta taistellaan. Fasismia vastaan tulee taistella myös laulun keinoin. (Postimees online 05.08.2007)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
