(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 21.01.2011)
Amerikkalaisen taidelaitos Guggenheimin taidemuseon mahdollinen rantautuminen Helsinkiin ja muutama vuosi sitten torpedoitu venäläisen oopperatalo Kirovin hanke saada toimitila Helsingistä paljastaa, kuinka kipeästi kaipaamme tunnustusta lännestä.
Helsingin kaupunki pitää neuvotteluja Guggenheimin kanssa jo lähes lottovoittona. Muutama kriittinen taidekommentaattori pelkää, että Guggenheimin jalkoihin jää meidän oma modernin taiteen pyhättömme Kiasma puhumattakaan nyt Espoon Emmasta. Sinne on Guggenheimin tulon jälkeen turha kuvitella kenenkään enää eksyvän. Pääasia on, että amerikkalaisten taidemesenaattien avulla Suomi nostetaan maailmankartalle. Kesällä Helsingin satamaan eksyvillä amerikkalaisilla risteilymatkustajilla olisi itselleen sopivaa katsottavaa. Helsingistäkin löytyy jotakin, mitä maailmalle näyttää: amerikkalaista läsnäoloa.
Pietarissa toimiva Mariinski Teatteri, neuvostoaikana tunnettu kuuluisa Kirovin ooppera- ja balettitalo halusi ostaa vuonna 2005 Helsingissä Bulevardilla sijaitsevan vanhan oopperatalon, nykyisin Aleksanterin teatterina tunnetun taiteen huopatossutehtaan. Mariinskia johtaa Valeri Gergiev, karismaattinen kapellimestari. Epäilemättä hän halusi Bulevardille näyteikkunan länteen mainostaakseen Pietaria ja talonsa ohjelmistoa. Suomalaisia pelotti, aivan samalla tavalla kuin Guggenheimin tapauksessa, että venäläiset kultaavat Aleksanterin teatterin kupoleillaan ja täyttävät sen lahjakkuudella, joka jättää Töölönlahden uuden oopperatalomme huutamaan vaatimattomuuttaan. Pelkäsimme jäävämme statisteiksi omassa maassamme ja kulttuuriministeri Tanja Karpela torppasi hankkeen.
Surkuhupaisaa tässä on, että Bulevardin oopperatalo on alunperinkin venäläistä juurta. Se on rakennettu vuonna 1879 suurruhtinaskunnan ajalla venäläiseksi teatteriksi. Esiintyjät tulivat tuolloinkin Pietarista. Teatteri oli Venäjän valtion omaisuutta. Se kansallistettiin sotasaaliina 1919. Nyt voi vain todeta, että olisi ollut kulttuuriteko palauttaa teatteri alkuperäisille omistajille. Siihen ministeri Karpelasta ei ollut.
Voi, kuinka pieniä me olemme. Meillä on venäläiset juuret, mutta amerikkalaiset unelmat.
Guggenheim on aina tervetullut Helsinkiin. Mariinskikin olisi kelvannut, myös vallankumousjohtaja Kirovin nimellä.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti