keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Oikeusmurhien päivä

Viron oikeusmurhien päivä sai uutta juhlittavaa, kun vakoilusta epäilty Herman Simm (61) sai tuomion maanpetoksesta tänään. Virossa Tallinnan kaupunki alkaa viettää maaliskuun neljättä päivää niin sanottuna ” vapaan yhteiskunnan” päivänä. Viisi vuotta sitten tuona samaisena päivänä Tallinnan venäjänkielinen kaupunginjohtaja Vladimir Panov vietiin käsiraudoissa televisiokameroiden loisteessa tutkintovankeuteen petoksesta epäiltynä. Oikeus vapautti hänet kaikista syytteistä, mutta miehen maine ja terveys olivat menneet.
Herman Simmin tapaus on ollut alusta loppuun suurta farssia. Virossa toimittajana on oppinut, että kun jokin asia alkaa tuntua järjettömältä, on syytä kysyä, mitä ”Sotamies Svejkin” kirjoittaja Jaroslav Hazek saisi tapauksesta irti. Aloittaa voisi Simmin työtoverista, joka kertoo ”suuren vakoilijan” kärsineen olemattomasta englannin kielen taidosta. Kansainväliset kokoukset Brysselissä Herman Simm vietti mieluiten hotellihuoneessa televisiota katsellen. Vasta kokouksen jälkeen hän ilmestyi kyselemään kokousten kulkua hakien turvaa venäjän kielestä. Ei ole vaikea arvata, ketkä Nato-kokouksissa venäjää osaavat.
James Bond-tyyppisen vakoilijan ilmestyminen Viron tapaiseen provinssiin on epätodennäköinen. Kolumnisti Ahto Lobjakas kirjoitti heti vakoiluepäilyistä kuultuaan, että suuret maat eivät usko salaisuuksiaan pienille. Simm oli lopettanut jo Viron salaisuuksien parissa työskentelyn vuoteen 2004 mennessä, kun Virosta tuli Naton jäsen. Brysselistä kirjoittava Lobjakas arvioi, että kyseessä voi olla ainoastaan yritys kompromentoida Viroa Nato-partnereiden silmissä.
Suurin kysymys Virossa on tietenkin asian poliittinen tausta. Jos Simm olisi vakoillut, Viron virkakoneistossa täytyisi olla häntä huomattavasti korkeammalla portaalla ihmisiä, jotka ovat auttaneet häntä nousemaan viroissaan. Siinä vaiheessa, kun nimeksi nostetaan entinen presidentti Lennart Meri, asia nousee jo scifi-tasolle.
Herman Simm sai 12,5 vuoden vankeustuomion ja joutuu korvaamaan 1,3 miljoonaa euroa aiheuttamaansa vahinkoa. Simmin on väitetty paljastaneen tiettyjen laitteiden salauskoodeja, ja laitteet joudutaan Virossa vaihtamaan. Aiheutettu vahinko vaikuttaa niin pieneltä ”suuren vakoilijan” tekemäksi, että Virossa syyttäjä on jo kiirehtinyt selittämään, ettei pieni vahingonkorvaus tarkoita vähäistä vakoilua. Oikeutta käytiin suljetuin ovin ja sopimusmenettelyllä. Samalla Simmin vaimo, Heete Simm, vapautettiin kaikista syytteistä. Hän jatkaa sisäministeriössä töitään, kuten ennenkin. Hänen puolustusasianajajansa Sven Sillar, joka on muuten Viron KGB:n viimeisen johtaja Rein Sillarin poika, suhtautui asiakkaansa aviomiehen Herman Simmin tuomioon epäuskolla. Hänen mielestään seikka, että Herman Simm olisi ollut valmis hyväksymään maksimirangaistuksen, 15 vuotta, viittaa miehen psyykkiseen romahdukseen.
Valtio, jolle Simm olisi vakoillut, jää salaisuuden peittoon. Julkisuudessa on esitetty epäily, että Portugalin passilla liikkunut Simmin yhteistyöhenkilö ”Jesus” olisi työskennellyt Venäjän hyväksi. Oikeus julisti todistusmateriaalin salaiseksi eri pituisiksi ajoiksi.
Kun hulluus on huipussaan, lienee oikeus ja kohtuus esittää myös jotakin aivan banaalia ja yhtä mahdollista. Erikoista Simmin tapauksessa oli, että vakoilija paljastetaan. Perinteisesti vakoilijoista käydään kauppaa, heitä vaihdetaan, tarjotaan vastavakoilulle jne. Vakoilijan paljastuminen kertoo, että jotakin on pahasti pielessä. Ainakaan Herman Simmin ansioita ei arvostettu vakoilijapiireissä, sillä hän ei kelvannut kenellekään. Toinen huomion arvoinen seikka on uutisen julkaisemisen päivä. Viron puolustusministeriö oli jo kaksi kuukautta ennen uutisen julkistamista tiennyt vakoiluepäilyistä. Päivämäärä, jolloin uutinen paiskattiin mediaan, oli 22. syyskuuta 2008. Päivä on Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä ja sama, jona suomalainen Johan Bäckman julkaisi kirjansa ”Pronssisoturi” Tallinnassa. Bäckmanin kirjan julkaisua oli tullut seuraamaan suuri joukko venäjänkielistä mediaa. Viron suojelupoliisi oli luonnehtinut virolaisessa mediassa Johan Bäckmania Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n palkkalistoilla olevaksi provokaattoriksi. Mahdotonta ei ole, että Viron puolustusministeriö kuvitteli keskustelevansa Simmin ”paljastuksella” Venäjän tiedustelupalvelun kanssa. Jos Venäjä lähettää Bäckmanin, Viro ei jää toiseksi. He antavat ilmi Simmin. On kauheata ajatella, että Simmillä olisi yhtä vähän tekemistä vakoilun kanssa kuin Johan Bäckmanilla. Silloin Simm menee todella vankilaan syyttömänä, romahtaneena miehenä.

2 kommenttia:

kuulitõukaja kirjoitti...

Sa oled üks veider tädi. Kas sa oled kunagi oma tekste kõrvalt vaadanud, et mis mulje nad tervikuna jätavad? Ma ütlen sulle: jääb mulje, et sa vihkad Eestit ja eestlasi hingepõhjani. Sul tekivad sügelised juba sellest, et Soome kirjanduspreemia saaja on Eesti päritolu. Loomulikult ei ole me täiuslikud, aga ma ei saa aru miks üks soomlanna on nii hullusti aktiviseerunud just Eesti vastu? Sul võib mõnes küsimuses isegi õigus olla, aga luba küsida, mis see sinu asi on?

Panu kirjoitti...

Sa oled üks veider tädi.

Voihan sen varmaan noinkin sanoa. :) (Kokla-Laanperen mukaan veider tarkoittaa suunnilleen "hassu".)

Kas sa oled kunagi oma tekste kõrvalt vaadanud, et mis mulje nad tervikuna jätavad? Ma ütlen sulle: jääb mulje, et sa vihkad Eestit ja eestlasi hingepõhjani.

Tältähän se näyttää täältäkin käsin. On vaikeaa käsittää, mistä tuollainen virolaisviha syntyy. Minulla on kyllä oma teoriani.

Loomulikult ei ole me täiuslikud, aga ma ei saa aru miks üks soomlanna on nii hullusti aktiviseerunud just Eesti vastu? Sul võib mõnes küsimuses isegi õigus olla, aga luba küsida, mis see sinu asi on?

Tätä me täällä Suomessakin ihmettelemme. Mikä on se motiivi, joka panee ihmisen näin vihaamaan Viroa ja virolaisia?