Apartheid-katsaus viikko 7/2009:

Ystävän päivänä 14.02. Tallinnassa vieraili ryhmä Suomen antifasistisen komitean jäseniä tavaten venäläisiä aktivisteja. Ensimmäistä kertaa kaikki kolme venäläistä ryhmää olivat paikalla yhtä aikaa. Eräs venäläinen kysyi suoraan, minkälaista tukea Suomen antifasistiselta komitealta voi tulla venäläisille Viroon? Petri Krohn vastasi varsin maltillisesti, ettei ole suomalaisten asia neuvoa, minkälaisen identiteetin venäläiset Virossa valitsevat tai ryhtyvätkö he Viron tai Venäjän kansalaisiksi. Suomessa voidaan vain toivoa rauhanomaisia ratkaisuja.
”Suomessa kaksisataa vuotta sitten Venäjän keisari Aleksanteri I määräyksellä ruotsinkielinen yläluokka ryhtyi suomalaisiksi Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa. Ruotsinkieliselle yläluokalle ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ryhtyä suomalaisiksi. Päinvastoin. Moni ruotsinkielinen ryhtyi ottamaan suomalaisen sukunimen”, Petri kertoi Suomen esimerkkiin vedoten.
”Suomessa oli 20 vuotta sitten täysin oikeutettua uskoa, että Virosta kehittyy kaksikielinen virolais-venäläinen valtio. Pelättävissä oli, että jos venäläiset syrjäytetään, väkivallan itäminen kestää yhden sukupolven”, Petri siteerasi omia kirjoituksiaan.
Petri esitti, että venäläisten ongelmista Virossa tulisi puhua Euroopan Unionin tasolla.
Venäläisten käsitykset olivat varsin pessimistisiä. Eräs Öisen vahtivuoron jäsen sanoi Viron olevan niin klaustrofobisen nationalismin tilassa, ettei venäläisillä ole mitään sijaa virolaisessa yhteiskunnassa. Hänen käsityksensä oli, etteivät venäläiset tule enää ottamaan Viron kansalaisuutta missään tapauksessa. Toinen saman järjestön jäsen piti kielikysymystä ratkaisevampana kuin kansalaisuutta. Hän katsoi, ettei Viron kansalaisuuden saanti poista syrjintää, joten sortoa pitäisi vähentää edes venäjän kielen laillistamisella toisena virallisena kielenä. Tämä herrahenkilö korosti, että venäläisten syrjinnän syvä ydin on kielipolitiikassa. Öisen vahtivuoron johtaja Dmitri Linter korosti järjestönsä olevan rauhanomainen. Sen aseena ovat vain kynttilät.
Viron antifasistisen komitean puheenjohtaja Andrei Zarenkov kokosi vetoomusta EU:lle, jossa haluttiin kiinnittää huomiota Itämeren maiden ympäristössä vahvistuvaan uusnatsilaiseen mielentilaan. Kolmannen järjestön, Uuden sukupolven luoteisarmeijan, puheenjohtaja Oleg Morozov peräsi Viroon denatsifikaatiota. Hänen mielestään Virossa on kokonaan tekemättä työ maan natsimenneisyyden kanssa. Hänen järjestönsä pitää Viroa pehmeänä poliisivaltiona, jossa on fasistisia piirteitä. Uuden sukupolven luoteisarmeija ei enää usko yhtenäiseen Viroon vaan vaatii venäläisille autonomiaa. Eräs paikalla ollut henkilö käytti puheenvuoron, jossa hän myös katsoi, ettei yhteiselo virolaisten ja venäläisten välillä tule onnistumaan. Hän vetosi sivilisaatioiden yhteentörmäykseen.
Virossa kaikkia näitä venäläisten ryhmien jäseniä kutsutaan ekstremisteiksi tai separatisteiksi. He ovat säännöllisesti Viron suojelupoliisin tarkkailemia, joten vältän nimien käyttöä tässä jutussa.
Viimeisenä eräs Öisen vahtivuoron jäsen teki varsin pessimistisen yhteenvedon. Hänen mielestään venäläiset eivät enää edes halua Viron kansalaisuutta. Viro on jo poliisivaltio, joka on verisesti loukannut vähemmistöään pronssisotilaan siirrolla. Todellisuudessa virolaiset eivät halua integraatiota vaan kyseessä on assimilaatio. Hänen mielestään venäläiset on painettu polvilleen, kun virolaiset seisovat omilla jaloillaan. Virolaiset ovat jakaneet sosialistisen, yhteisen omaisuuden omiin taskuihinsa, vieneet venäläisiltä poliittiset oikeudet ja jättäneet venäläiset orjan asemaan. Hän ennusti, että uusi protestiaalto nousee 2-3 vuoden päästä.
Allekirjoittanut teki ehdotuksen, että miehityksestä puhuminen katsottaisiin rikolliseksi kiihotuksena kansanryhmää vastaan. Ehdotus tulee kuitenkin ilmeisesti liian myöhään eikä kykene kansalaistamaan venäläisiä Virossa. Suomalaisten parissa levisi usko, että Viron ja Latvian venäläiset tulevat vaatimaan jossain vaiheessa autonomiaa. Heitä ei enää kiinnosta Viron kansalaisuus pätkääkään.