Apartheid-katsaus viikko 47/2009:
(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)
”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.
http://praguedeclaration.org/
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
torstai 19. marraskuuta 2009
Bäckman vs. Pihl oikeudenkäynti alkoi Virossa
(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/17/backman-vs-pihl-oikeudenkaynti-alkoi-virossa/
Tallinnassa alkoi tänään oikeudenkäynti Johan Bäckmanin viime keväänä Viroon saamasta maahantulokiellosta. Bäckman haastoi oikeuteen Viron entisen sisäministeri Jüri Pihlin vaatien hänen antamansa maahantulokiellon toteamista laittomaksi. Bäckman katsoi maahantulokiellon rajoittaneen hänen sananvapauttaan ja EU-kansalaisen oikeuksiaan. Bäckmanin ensimmäinen maahantulokielto kesti 16 päivää 25.04.-10.5.2009 estänen hänen osallistumisensa Pronssiyön muistotilaisuuksiin ja Voiton päivän (9.5.) juhlallisuuksiin Tallinnassa.
Entinen sisäministeri Jüri Pihl ei ollut Harjun maakunnan hallinto-oikeuden istunnossa läsnä. Viron sisäministeriön juristit perustelivat maahantulokieltoa sillä, että Johan Bäckman on esittänyt mediassa virheellisiä tietoja Virosta väittäen esimerkiksi Viron olevan apartheid-valtio. Maahantulokiellolla pyrittiin ennaltaehkäisemään mahdollisia levottomuuksia, sillä oli selvää, että tuona ajankohtana järjestettävät tapahtumat olivat luonteeltaan hyvin herkkiä ja toivat paikalle runsaasti Viron venäjänkielistä väestöä. Bäckmanin läsnäolon pelättiin provosoivan Viron kansallismielisiä piirejä, sisäministeriön juristit perustelivat.
Oikeudenkäynnin aluksi tuomari Elle Kask pyysi Johan Bäckmania perustelemaan, miksi hän haluaa oikeuden tunnistavan maahantulokiellon laittomaksi, kun maahantulokielto on jo vanhentunut. Tuomarin mielestä lyhytaikaisen maahantulokiellon vaikutus Bäckmanin sananvapauteen ei ollut oleellinen, sillä Bäckman saattoi maahantulokiellosta huolimatta esittää vapaasti käsityksiään Virosta televisiossa, sanomalehdistössä ja internetissä. Bäckman vastasi, että sisäministeriö oli tukeutunut maahantulokieltoa laatiessaan Viron suojelupoliisin lausuntoon, jossa erityisesti painotettiin hänen kritiikkiään Virosta apartheid-valtiona. Bäckmanin mielestä apartheid-syytös ei ole erityisen raskauttava. Sananvapauteen kuuluu oikeus osallistua demokratiakeskusteluun ja sanoa myös mielipiteitä, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä. Se ei voi olla peruste maahantulokiellolle.
Tuomari pyysi Bäckmania täsmentämään, mitä hän tarkoittaa apartheidilla. Bäckman korosti, ettei Viron apartheid ole hänen keksintönsä vaan esimerkiksi Amnesty International on huomauttanut asiasta. Bäckman toi esille Viron ei-kansalaiset, joita on yli satatuhatta. Tuomari pyysi Bäckmania selvittämään tarkemmin, ovatko Viron ei-kansalaiset jotenkin ainoalaatuinen ilmiö? Bäckman totesi perehtyneensä samanlaiseen tilanteeseen Latviassa. Viron tilanne muistutti hänen mielestään jossakin mielessä myös Etelä-Afrikkaa. Sen sijaan Bäckman huomautti Liettuan tehneen toisenlaisen ratkaisun. Bäckman esitti myös, että venäläisten kansalaisuuskokeet Virossa ovat nöyryyttäviä. Tuomari totesi, että tällaiset kokemukset ovat hyvin subjektiivisia eivätkä voi Bäckmanin kohdalla perustua omaan kokemukseen.
Oikeudenkäynnissä nousivat esille myös Viron kohtalon vuodet 1939-40. Suojelupoliisi oli maahantulokieltoa perustellessaan nostanut esille myös Bäckmanin käymän keskustelun Turun Sanomissa turkulaisen Harri Raitis-nimisen kirjailijan kanssa. Osapuolet olivat eri mieltä, miehitettiinkö Viro vai ei? Bäckman totesi, että hänen vastauksensa Raittiille siitä, että Viron puolustusvoimien komentaja Johan Laidoner itse komensi Viron suojeluskunnan riisumaan aseet syksyllä 1939, ei ole Viron vastaista vihapuhetta eikä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tuomari epäili, ettei Bäckmanin kiinnostus Viron historiaan olisi aitoa. Bäckman muistutti, että historioitsijat käyvät vilkasta keskustelua Viron tapahtumista erityisesti Pronssimellakoiden jälkeen ja kirjailijana hänen on ollut erityisen tärkeään perehtyä Viron historian käännekohtiin.
Tuomari kysyi myös Bäckmanin suhteista Virossa asuvaan, kansallissosialistina itseänsä esittelevään Risto Teinoseen. Bäckman totesi arvostavansa Teinosen kielitaitoa ja sotahistorian tuntemusta, mutta heidän maailmankatsomuksensa eivät yhdy. Bäckman selvitti myös suhdettaan virolaiseen Notshnoi Dozor- järjestöön sekä venäläiseen Nashi-järjestöön. Hän totesi arvostavansa molempia antifasistisia järjestöjä ja niihin tutustuminen on osa hänen kirjoitustyötään.
Tuomarille tuli yllätyksenä, että Bäckman oli saanut myös toisen maahantulokiellon 18.08.-23.09.2009 välisenä aikana. Bäckmanin asianajaja Irja Tähismaa pahoitteli toisen maahantulokiellon jäämistä käsittelyn ulkopuolelle sillä, että valitus oli tehty heti ensimmäisen maahantulokiellon jälkeen. Toisesta ei silloin vielä ollut tietoakaan.
Bäckman katsoi myös toisen maahantulokiellon loukanneen hänen sananvapauttaan. Ajankohtaan sattuivat juuri Molotov-Ribbentrop-sopimuksen juhlallisuudet ja Tallinnan vapauttamisen vuosipäivä. Bäckmanin mielestä Virossa ei haluttu hänen olevan paikalla kertomassa, että Tallinna vapautettiin syyskuun 22. päivänä eikä miehitetty. Toista maahantulokieltoa oli erikseen perusteltu sillä, että Bäckman oli käynyt heinäkuussa osoittamassa mieltä Virossa Sinimäellä järjestettyjä SS-muistojuhlia vastaan.
Tuomarin pyynnöstä Bäckman vs. Pihl -jutun käsittely jatkuu joulukuussa. Tuolloin käsitellään molempien maahantulokieltojen laillisuus samassa oikeudenkäynnissä. Jos maahantulokiellot todetaan laittomaksi, Bäckman voi hakea vahingonkorvauksia. Hänen asianajajansa Irja Tähismaan mukaan summa tulee olemaan muodollinen, 1,50 kruunua eli 10 senttiä.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Jäähyväiset edistykselle
Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)
Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Veljekset kuin Ilvekset
(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Paljonko Gorballe maksettiin NL:n hajottamisesta?
Eilen Tallinnassa esiintynyt pietarilainen tutkiva toimittaja Andrei Konstantinov joutui vastaamaan yllättäviin kysymyksiin. Häneltä kysyttiin, paljonko Gorbatshoville maksettiin Neuvostoliiton hajottamisesta? Oliko hän tietoinen Georgian salaisesta aseistautumissuunnitelmasta ja onko hän etsinyt amiraali Koltshakin kulta-aarretta? Satapäinen yleisö naureskeli. Virossa venäläiset elävät todellakin omassa maailmassaan. Konstantinov on erikoistunut rikosasioihin, tehnyt sarjaa ”Rikollinen Pietari” ja opettaa journalismia Pietarin yliopistossa. Yleisöä ei kiinnostanut toimittajien ja ihmisoikeustaistelijoiden murhat Venäjällä. Heitä kiinnosti vain, kenen toimeksiannosta Gorbatshov meni kaatamaan Berliinin muurin ja tekemään Neuvostoliiton tarpeettomaksi.? ”Paljonko hänelle siitä maksettiin?”, kuului kiukkuinen kysymys.
Konstantinov esiintyi venäläisen sanomalehden, Komsomolskaja Pravdan järjestämässä mediatapaamisessa Impressium. Tapahtuma on venäjänkielinen ilman viron tai muun kielistä tulkkausta. Se kokoaa Tallinnan toimittajat kerran kuussa yhteen erilaisten teemojen ympärille. Nyt vuorossa oli rikostutkijat ja heidän kirjansa.
Teemasta oli kiinnostunut myös Tallinnassa piipahtanut dosentti Johan Bäckman. Hän järjesteli asianajajansa kanssa puolustustaan parin viikon päästä alkavaa oikeudenkäyntiä varten. Hän on haastanut oikeuteen viime kevään maahantulokiellostaan Viron sisäministeriön.
Venäläinen vieras Anrei Konstantinov on Bäckmanin vanha tuttava. Bäckman tunsi myös tapahtuman toisen vieraan, Viron entisen rikospoliisin päällikön, Andres Anveltin. Anvelt on kirjoittanut dekkarin ”Punainen elohopea”. Kirja on ilmestynyt viron lisäksi myös venäjän kielellä. Siitä on tehty virolais-venäläinen elokuva.
Anveltin tausta on mielenkiintoinen. Hänen isoisänsä oli virolainen kommunisti, Jaan Anvelt. Näin Johan Bäckman kirjoittaa Anvelteista kirjassaan Pronssisoturi (2008):
”Suomen Valtiollisen poliisin henkilömappi nro 10957 kertoo, että Tallinnan kapinaa joulukuussa 1924 johtanut Jaan Anvelt oli puoluekannaltaan ”kiihkeä terroristi”. Anvelt oli perustanut Eestin työkansan kommuunin Narvaan 1918 ja yrittänyt jatkaa vallankumouksella, mutta joutunut pakenemaan Moskovaan. Siellä hän eteni vuonna 1935 Kominternin kontrollikomitean johtoon. Marraskuussa 1937 Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Viron kommunistien johtaja Anvelt, joka v. 1924 joulukuussa johti kommunistien vallankaappausyritystä Tallinnassa, on Venäjällä pidätetty vakoilijana ja trotskilaisena”. Jaan Anvelt ei ilmaantunut kesän 1940 laulavan vallankumouksen barrikadeille. Vasta paljon myöhemmin kuultiin, että Anvelt oli teloitettu kansanvihollisena Moskovassa joulukuussa 1937.”
”Aina kun puhutaan Viron poliisista, Jaan Anvelt tulee mieleeni, sillä hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt on tärkeä poliisipäällikkö Viron tasavallassa. Andres Anvelt johti Viron keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaista osastoa ja nousi keskusrikospoliisin päälliköksi, sitten Viron valtionkanslian turvallisuuskoordinaattoriksi ja puolustusministerin neuvonantajaksi. Hänen tehtävänään oli tehostaa Viron tiedusteluelinten yhteistoimintaa eli estää pronssiyön kaltaiset tapahtumat. Irakin poliisiakin kouluttanut Andres Anvelt tunsi poliisityön mutta ei tiedustelutoimintaa. Jaan Anvelt oli johtanut Tallinnan kapinaa vuonna 1924 ja hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt yritti estää sen vuonna 2007 – molemmat epäonnistuivat. Irakiinkaan Anvelt ei saanut suurempaa järjestystä aikaan”, Bäckman kirjoittaa.
Andres Anvelt on kuuluisa siitä, että hän oli Neuvostoliiton nuorin miliisiupseeri. Anvelt puhuu venäjää ilman korostusta.
Minulla ja Bäckmanilla ei kulu minuuttiakaan, kun paljastamme Viron miehityksen valheeksi.
P.S. Andres Anveltilla on kauniit, vallankumouksellisen surulliset silmät.
http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/pogromi.html
Konstantinov esiintyi venäläisen sanomalehden, Komsomolskaja Pravdan järjestämässä mediatapaamisessa Impressium. Tapahtuma on venäjänkielinen ilman viron tai muun kielistä tulkkausta. Se kokoaa Tallinnan toimittajat kerran kuussa yhteen erilaisten teemojen ympärille. Nyt vuorossa oli rikostutkijat ja heidän kirjansa.
Teemasta oli kiinnostunut myös Tallinnassa piipahtanut dosentti Johan Bäckman. Hän järjesteli asianajajansa kanssa puolustustaan parin viikon päästä alkavaa oikeudenkäyntiä varten. Hän on haastanut oikeuteen viime kevään maahantulokiellostaan Viron sisäministeriön.
Venäläinen vieras Anrei Konstantinov on Bäckmanin vanha tuttava. Bäckman tunsi myös tapahtuman toisen vieraan, Viron entisen rikospoliisin päällikön, Andres Anveltin. Anvelt on kirjoittanut dekkarin ”Punainen elohopea”. Kirja on ilmestynyt viron lisäksi myös venäjän kielellä. Siitä on tehty virolais-venäläinen elokuva.
Anveltin tausta on mielenkiintoinen. Hänen isoisänsä oli virolainen kommunisti, Jaan Anvelt. Näin Johan Bäckman kirjoittaa Anvelteista kirjassaan Pronssisoturi (2008):
”Suomen Valtiollisen poliisin henkilömappi nro 10957 kertoo, että Tallinnan kapinaa joulukuussa 1924 johtanut Jaan Anvelt oli puoluekannaltaan ”kiihkeä terroristi”. Anvelt oli perustanut Eestin työkansan kommuunin Narvaan 1918 ja yrittänyt jatkaa vallankumouksella, mutta joutunut pakenemaan Moskovaan. Siellä hän eteni vuonna 1935 Kominternin kontrollikomitean johtoon. Marraskuussa 1937 Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Viron kommunistien johtaja Anvelt, joka v. 1924 joulukuussa johti kommunistien vallankaappausyritystä Tallinnassa, on Venäjällä pidätetty vakoilijana ja trotskilaisena”. Jaan Anvelt ei ilmaantunut kesän 1940 laulavan vallankumouksen barrikadeille. Vasta paljon myöhemmin kuultiin, että Anvelt oli teloitettu kansanvihollisena Moskovassa joulukuussa 1937.”
”Aina kun puhutaan Viron poliisista, Jaan Anvelt tulee mieleeni, sillä hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt on tärkeä poliisipäällikkö Viron tasavallassa. Andres Anvelt johti Viron keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaista osastoa ja nousi keskusrikospoliisin päälliköksi, sitten Viron valtionkanslian turvallisuuskoordinaattoriksi ja puolustusministerin neuvonantajaksi. Hänen tehtävänään oli tehostaa Viron tiedusteluelinten yhteistoimintaa eli estää pronssiyön kaltaiset tapahtumat. Irakin poliisiakin kouluttanut Andres Anvelt tunsi poliisityön mutta ei tiedustelutoimintaa. Jaan Anvelt oli johtanut Tallinnan kapinaa vuonna 1924 ja hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt yritti estää sen vuonna 2007 – molemmat epäonnistuivat. Irakiinkaan Anvelt ei saanut suurempaa järjestystä aikaan”, Bäckman kirjoittaa.
Andres Anvelt on kuuluisa siitä, että hän oli Neuvostoliiton nuorin miliisiupseeri. Anvelt puhuu venäjää ilman korostusta.
Minulla ja Bäckmanilla ei kulu minuuttiakaan, kun paljastamme Viron miehityksen valheeksi.
P.S. Andres Anveltilla on kauniit, vallankumouksellisen surulliset silmät.
http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/pogromi.html
maanantai 2. marraskuuta 2009
Saksa palkitsi neuvostopartisaanin
Kuvassa: Fania Brantsovsky
(Apartheid-katsaus viikko 44/2009)
Saksa on tuominnut voimakkaasti Baltiassa nousevan fasismin palkitsemalla liettualaisen neuvostopartisaanin, Fania Brantsovskajan. Fania Brantsovskaja (87) on juutalainen nainen, joka selvisi hengissä Vilnan getosta. Hän on yhdessä toisen getosta selvinneen juutalaisnaisen, Rachel Margoliksen (88) kanssa joutunut Liettuassa epäillyksi sotarikoksista liityttyään pakonsa jälkeen neuvostopartisaaneihin taistelemaan natseja vastaan. Nyt Saksa on antanut Fania Brantsovskajalle tunnustusmitalin hänen työstään liennyttää Itä- ja Keski-Euroopassa saksalaisten ja juutalaisten suhteita. Asiasta kertoo uutistoimisto BNS (http://www.bns.lt/topic/874/news/32223786/).
Saksa asettui tällä eleellä puolustamaan Brantsovskajaa Liettuan viranomaisia vastaan. Tähän mennessä sen on tehnyt myös Yhdysvallat. EU ei ole reagoinut asiaan millään tavalla.
Saksa on nyt ottanut yhtä tuomitsevan kannan Baltian fasismin nousuun kuin Venäjä. Tällä tunnustuksella Saksa irtisanoutui myös täysin Baltian uudesta historian kirjoituksesta, jossa neuvostovastaisista, natsien puolella taistelleista henkilöistä tehdään sankareita. Saksa näytti liettualaisille, että se ei koskaan pidä Fania Brantsovskajaa muuna kuin uhrina. Liettuassa reaktiot ovat olleet odotetut. Saksan ele on tuomittu loukkaavana ja liettualaisia nöyryyttävänä.
Fania Brantsovskaja kuului neuvostopartisaanien joukkoon, joka sotatoimena poltti puolalaisen kylän, jonka seurauksena 46 siviiliä kuoli, joukossa 22 lasta. Fania Brantsovskaja kiistää syyllisyytensä rikoksiin.
Maailman juutalaisyhteisöä on järkyttänyt Liettuassa aloitettu prosessi Holokaustista selvinneitä vastaan. Liettuassa asuvan juutalaisen professori Dovid Katzin mukaan historian vääristely on johtanut Liettuassa siihen, että uhrit joutuvat syytetyiksi. Moraalinen kompassi on kääntynyt päälaelleen. Baltit pyrkivät Katzin mielestä tällä toiminnallaan Holokaustin häivyttämiseen Euroopan historiasta.
Tapasin itse Fania Brantsovskajan kesällä Vilnassa. En tiedä, mitä hän on tehnyt juutalaisten ja saksalaisten suhteiden parantamiseksi. Tiedän vain, että Saksa ymmärtää asiat edelleen oikein. Fasisteja vastaan taistelevat eivät koskaan ole väärässä!
(http://dissidentti.blogspot.com/2009/10/juutalaiset-katoavat-liettuasta.html)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
