15.02. Suomen Safkan vierailu Latviassa paljasti, että suomalaiset europarlamentaarikot ovat suurin este Baltian venäläisten aseman parantamiselle EU:ssa. Latvialainen europarlamentaarikko Tatjana Zdanoka kertoi, että hänen yrityksensä edistää Baltian venäläisten asiaa europarlamentissa kaatuu suomalaisten europarlamentaarikkojen torpedointiin. Jopa hänen omassa Vihreiden ja Liberaalien ryhmässä suomalaiset estävät hänen esitystensä etenemisen. Suomalaiset kykenevät vaikuttamaan siihen, että ryhmien muutkaan edustajat eivät näe aiheen tärkeyttä, kun suomalaiset ja ruotsalaiset vastustavat. Jopa vihreiden edustaja Satu Hassi on sitä mieltä, että Suomessa on mahdotonta julkisuudessa perustella allekirjoitusta venäläisten asemaa parantaville esityksille. Johan Bäckman on jo omassa eurovaaliblogissaan kiinnittänyt samaan asiaan huomiota. Hänen mukaansa suurin este venäläiskysymyksen käsittelylle europarlamentissa on ollut Henrik Lax.
http://johaneurovaali.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/17/viron-apartheid/Tatjana Zdanokan mukaan Brysselissä ei ole ketään toimittajaa, jolle valittaa suomalaisten käyttäytymisestä.
Viimeisempien tietojen mukaan vuonna 2008 Latviassa oli ei-kansalaisia 380 000. Kansalaisuuden olisi saanut 130 000 venäläistä. Kun vuonna 2007 venäjänkielisiä oli 937 000, voi arvioida, että Venäjän kansalaisuuden olisi ottanut noin 400 000 henkeä.
Latviassa venäjänkielisten ongelmaa käsitellään lähes pelkästään ei-kansalaisten ongelmana, kun Virossa syrjinnän kohteeksi lasketaan koko venäjänkielinen väestö, eli noin 400 000 henkeä. Virossa he ovat kaikki toisen luokan kansalaisia riippumatta siitä, että jo 150 000 on saanut Viron kansalaisuuden.
Baltiassa, Virossa ja Latviassa olisi edelleen miljoona venäläistä, jotka ovat vuoden 1992 kansalaisuuden riiston, denaturalisaation uhreja.
torstai 26. helmikuuta 2009
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Oikeusmurhien päivä
Viron oikeusmurhien päivä sai uutta juhlittavaa, kun vakoilusta epäilty Herman Simm (61) sai tuomion maanpetoksesta tänään. Virossa Tallinnan kaupunki alkaa viettää maaliskuun neljättä päivää niin sanottuna ” vapaan yhteiskunnan” päivänä. Viisi vuotta sitten tuona samaisena päivänä Tallinnan venäjänkielinen kaupunginjohtaja Vladimir Panov vietiin käsiraudoissa televisiokameroiden loisteessa tutkintovankeuteen petoksesta epäiltynä. Oikeus vapautti hänet kaikista syytteistä, mutta miehen maine ja terveys olivat menneet.
Herman Simmin tapaus on ollut alusta loppuun suurta farssia. Virossa toimittajana on oppinut, että kun jokin asia alkaa tuntua järjettömältä, on syytä kysyä, mitä ”Sotamies Svejkin” kirjoittaja Jaroslav Hazek saisi tapauksesta irti. Aloittaa voisi Simmin työtoverista, joka kertoo ”suuren vakoilijan” kärsineen olemattomasta englannin kielen taidosta. Kansainväliset kokoukset Brysselissä Herman Simm vietti mieluiten hotellihuoneessa televisiota katsellen. Vasta kokouksen jälkeen hän ilmestyi kyselemään kokousten kulkua hakien turvaa venäjän kielestä. Ei ole vaikea arvata, ketkä Nato-kokouksissa venäjää osaavat.
James Bond-tyyppisen vakoilijan ilmestyminen Viron tapaiseen provinssiin on epätodennäköinen. Kolumnisti Ahto Lobjakas kirjoitti heti vakoiluepäilyistä kuultuaan, että suuret maat eivät usko salaisuuksiaan pienille. Simm oli lopettanut jo Viron salaisuuksien parissa työskentelyn vuoteen 2004 mennessä, kun Virosta tuli Naton jäsen. Brysselistä kirjoittava Lobjakas arvioi, että kyseessä voi olla ainoastaan yritys kompromentoida Viroa Nato-partnereiden silmissä.
Suurin kysymys Virossa on tietenkin asian poliittinen tausta. Jos Simm olisi vakoillut, Viron virkakoneistossa täytyisi olla häntä huomattavasti korkeammalla portaalla ihmisiä, jotka ovat auttaneet häntä nousemaan viroissaan. Siinä vaiheessa, kun nimeksi nostetaan entinen presidentti Lennart Meri, asia nousee jo scifi-tasolle.
Herman Simm sai 12,5 vuoden vankeustuomion ja joutuu korvaamaan 1,3 miljoonaa euroa aiheuttamaansa vahinkoa. Simmin on väitetty paljastaneen tiettyjen laitteiden salauskoodeja, ja laitteet joudutaan Virossa vaihtamaan. Aiheutettu vahinko vaikuttaa niin pieneltä ”suuren vakoilijan” tekemäksi, että Virossa syyttäjä on jo kiirehtinyt selittämään, ettei pieni vahingonkorvaus tarkoita vähäistä vakoilua. Oikeutta käytiin suljetuin ovin ja sopimusmenettelyllä. Samalla Simmin vaimo, Heete Simm, vapautettiin kaikista syytteistä. Hän jatkaa sisäministeriössä töitään, kuten ennenkin. Hänen puolustusasianajajansa Sven Sillar, joka on muuten Viron KGB:n viimeisen johtaja Rein Sillarin poika, suhtautui asiakkaansa aviomiehen Herman Simmin tuomioon epäuskolla. Hänen mielestään seikka, että Herman Simm olisi ollut valmis hyväksymään maksimirangaistuksen, 15 vuotta, viittaa miehen psyykkiseen romahdukseen.
Valtio, jolle Simm olisi vakoillut, jää salaisuuden peittoon. Julkisuudessa on esitetty epäily, että Portugalin passilla liikkunut Simmin yhteistyöhenkilö ”Jesus” olisi työskennellyt Venäjän hyväksi. Oikeus julisti todistusmateriaalin salaiseksi eri pituisiksi ajoiksi.
Kun hulluus on huipussaan, lienee oikeus ja kohtuus esittää myös jotakin aivan banaalia ja yhtä mahdollista. Erikoista Simmin tapauksessa oli, että vakoilija paljastetaan. Perinteisesti vakoilijoista käydään kauppaa, heitä vaihdetaan, tarjotaan vastavakoilulle jne. Vakoilijan paljastuminen kertoo, että jotakin on pahasti pielessä. Ainakaan Herman Simmin ansioita ei arvostettu vakoilijapiireissä, sillä hän ei kelvannut kenellekään. Toinen huomion arvoinen seikka on uutisen julkaisemisen päivä. Viron puolustusministeriö oli jo kaksi kuukautta ennen uutisen julkistamista tiennyt vakoiluepäilyistä. Päivämäärä, jolloin uutinen paiskattiin mediaan, oli 22. syyskuuta 2008. Päivä on Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä ja sama, jona suomalainen Johan Bäckman julkaisi kirjansa ”Pronssisoturi” Tallinnassa. Bäckmanin kirjan julkaisua oli tullut seuraamaan suuri joukko venäjänkielistä mediaa. Viron suojelupoliisi oli luonnehtinut virolaisessa mediassa Johan Bäckmania Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n palkkalistoilla olevaksi provokaattoriksi. Mahdotonta ei ole, että Viron puolustusministeriö kuvitteli keskustelevansa Simmin ”paljastuksella” Venäjän tiedustelupalvelun kanssa. Jos Venäjä lähettää Bäckmanin, Viro ei jää toiseksi. He antavat ilmi Simmin. On kauheata ajatella, että Simmillä olisi yhtä vähän tekemistä vakoilun kanssa kuin Johan Bäckmanilla. Silloin Simm menee todella vankilaan syyttömänä, romahtaneena miehenä.
Herman Simmin tapaus on ollut alusta loppuun suurta farssia. Virossa toimittajana on oppinut, että kun jokin asia alkaa tuntua järjettömältä, on syytä kysyä, mitä ”Sotamies Svejkin” kirjoittaja Jaroslav Hazek saisi tapauksesta irti. Aloittaa voisi Simmin työtoverista, joka kertoo ”suuren vakoilijan” kärsineen olemattomasta englannin kielen taidosta. Kansainväliset kokoukset Brysselissä Herman Simm vietti mieluiten hotellihuoneessa televisiota katsellen. Vasta kokouksen jälkeen hän ilmestyi kyselemään kokousten kulkua hakien turvaa venäjän kielestä. Ei ole vaikea arvata, ketkä Nato-kokouksissa venäjää osaavat.
James Bond-tyyppisen vakoilijan ilmestyminen Viron tapaiseen provinssiin on epätodennäköinen. Kolumnisti Ahto Lobjakas kirjoitti heti vakoiluepäilyistä kuultuaan, että suuret maat eivät usko salaisuuksiaan pienille. Simm oli lopettanut jo Viron salaisuuksien parissa työskentelyn vuoteen 2004 mennessä, kun Virosta tuli Naton jäsen. Brysselistä kirjoittava Lobjakas arvioi, että kyseessä voi olla ainoastaan yritys kompromentoida Viroa Nato-partnereiden silmissä.
Suurin kysymys Virossa on tietenkin asian poliittinen tausta. Jos Simm olisi vakoillut, Viron virkakoneistossa täytyisi olla häntä huomattavasti korkeammalla portaalla ihmisiä, jotka ovat auttaneet häntä nousemaan viroissaan. Siinä vaiheessa, kun nimeksi nostetaan entinen presidentti Lennart Meri, asia nousee jo scifi-tasolle.
Herman Simm sai 12,5 vuoden vankeustuomion ja joutuu korvaamaan 1,3 miljoonaa euroa aiheuttamaansa vahinkoa. Simmin on väitetty paljastaneen tiettyjen laitteiden salauskoodeja, ja laitteet joudutaan Virossa vaihtamaan. Aiheutettu vahinko vaikuttaa niin pieneltä ”suuren vakoilijan” tekemäksi, että Virossa syyttäjä on jo kiirehtinyt selittämään, ettei pieni vahingonkorvaus tarkoita vähäistä vakoilua. Oikeutta käytiin suljetuin ovin ja sopimusmenettelyllä. Samalla Simmin vaimo, Heete Simm, vapautettiin kaikista syytteistä. Hän jatkaa sisäministeriössä töitään, kuten ennenkin. Hänen puolustusasianajajansa Sven Sillar, joka on muuten Viron KGB:n viimeisen johtaja Rein Sillarin poika, suhtautui asiakkaansa aviomiehen Herman Simmin tuomioon epäuskolla. Hänen mielestään seikka, että Herman Simm olisi ollut valmis hyväksymään maksimirangaistuksen, 15 vuotta, viittaa miehen psyykkiseen romahdukseen.
Valtio, jolle Simm olisi vakoillut, jää salaisuuden peittoon. Julkisuudessa on esitetty epäily, että Portugalin passilla liikkunut Simmin yhteistyöhenkilö ”Jesus” olisi työskennellyt Venäjän hyväksi. Oikeus julisti todistusmateriaalin salaiseksi eri pituisiksi ajoiksi.
Kun hulluus on huipussaan, lienee oikeus ja kohtuus esittää myös jotakin aivan banaalia ja yhtä mahdollista. Erikoista Simmin tapauksessa oli, että vakoilija paljastetaan. Perinteisesti vakoilijoista käydään kauppaa, heitä vaihdetaan, tarjotaan vastavakoilulle jne. Vakoilijan paljastuminen kertoo, että jotakin on pahasti pielessä. Ainakaan Herman Simmin ansioita ei arvostettu vakoilijapiireissä, sillä hän ei kelvannut kenellekään. Toinen huomion arvoinen seikka on uutisen julkaisemisen päivä. Viron puolustusministeriö oli jo kaksi kuukautta ennen uutisen julkistamista tiennyt vakoiluepäilyistä. Päivämäärä, jolloin uutinen paiskattiin mediaan, oli 22. syyskuuta 2008. Päivä on Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä ja sama, jona suomalainen Johan Bäckman julkaisi kirjansa ”Pronssisoturi” Tallinnassa. Bäckmanin kirjan julkaisua oli tullut seuraamaan suuri joukko venäjänkielistä mediaa. Viron suojelupoliisi oli luonnehtinut virolaisessa mediassa Johan Bäckmania Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n palkkalistoilla olevaksi provokaattoriksi. Mahdotonta ei ole, että Viron puolustusministeriö kuvitteli keskustelevansa Simmin ”paljastuksella” Venäjän tiedustelupalvelun kanssa. Jos Venäjä lähettää Bäckmanin, Viro ei jää toiseksi. He antavat ilmi Simmin. On kauheata ajatella, että Simmillä olisi yhtä vähän tekemistä vakoilun kanssa kuin Johan Bäckmanilla. Silloin Simm menee todella vankilaan syyttömänä, romahtaneena miehenä.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Apartheid-katsaus viikko 7/2009:
Ystävän päivänä 14.02. Tallinnassa vieraili ryhmä Suomen antifasistisen komitean jäseniä tavaten venäläisiä aktivisteja. Ensimmäistä kertaa kaikki kolme venäläistä ryhmää olivat paikalla yhtä aikaa. Eräs venäläinen kysyi suoraan, minkälaista tukea Suomen antifasistiselta komitealta voi tulla venäläisille Viroon? Petri Krohn vastasi varsin maltillisesti, ettei ole suomalaisten asia neuvoa, minkälaisen identiteetin venäläiset Virossa valitsevat tai ryhtyvätkö he Viron tai Venäjän kansalaisiksi. Suomessa voidaan vain toivoa rauhanomaisia ratkaisuja.
”Suomessa kaksisataa vuotta sitten Venäjän keisari Aleksanteri I määräyksellä ruotsinkielinen yläluokka ryhtyi suomalaisiksi Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa. Ruotsinkieliselle yläluokalle ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ryhtyä suomalaisiksi. Päinvastoin. Moni ruotsinkielinen ryhtyi ottamaan suomalaisen sukunimen”, Petri kertoi Suomen esimerkkiin vedoten.
”Suomessa oli 20 vuotta sitten täysin oikeutettua uskoa, että Virosta kehittyy kaksikielinen virolais-venäläinen valtio. Pelättävissä oli, että jos venäläiset syrjäytetään, väkivallan itäminen kestää yhden sukupolven”, Petri siteerasi omia kirjoituksiaan.
Petri esitti, että venäläisten ongelmista Virossa tulisi puhua Euroopan Unionin tasolla.
Venäläisten käsitykset olivat varsin pessimistisiä. Eräs Öisen vahtivuoron jäsen sanoi Viron olevan niin klaustrofobisen nationalismin tilassa, ettei venäläisillä ole mitään sijaa virolaisessa yhteiskunnassa. Hänen käsityksensä oli, etteivät venäläiset tule enää ottamaan Viron kansalaisuutta missään tapauksessa. Toinen saman järjestön jäsen piti kielikysymystä ratkaisevampana kuin kansalaisuutta. Hän katsoi, ettei Viron kansalaisuuden saanti poista syrjintää, joten sortoa pitäisi vähentää edes venäjän kielen laillistamisella toisena virallisena kielenä. Tämä herrahenkilö korosti, että venäläisten syrjinnän syvä ydin on kielipolitiikassa. Öisen vahtivuoron johtaja Dmitri Linter korosti järjestönsä olevan rauhanomainen. Sen aseena ovat vain kynttilät.
Viron antifasistisen komitean puheenjohtaja Andrei Zarenkov kokosi vetoomusta EU:lle, jossa haluttiin kiinnittää huomiota Itämeren maiden ympäristössä vahvistuvaan uusnatsilaiseen mielentilaan. Kolmannen järjestön, Uuden sukupolven luoteisarmeijan, puheenjohtaja Oleg Morozov peräsi Viroon denatsifikaatiota. Hänen mielestään Virossa on kokonaan tekemättä työ maan natsimenneisyyden kanssa. Hänen järjestönsä pitää Viroa pehmeänä poliisivaltiona, jossa on fasistisia piirteitä. Uuden sukupolven luoteisarmeija ei enää usko yhtenäiseen Viroon vaan vaatii venäläisille autonomiaa. Eräs paikalla ollut henkilö käytti puheenvuoron, jossa hän myös katsoi, ettei yhteiselo virolaisten ja venäläisten välillä tule onnistumaan. Hän vetosi sivilisaatioiden yhteentörmäykseen.
Virossa kaikkia näitä venäläisten ryhmien jäseniä kutsutaan ekstremisteiksi tai separatisteiksi. He ovat säännöllisesti Viron suojelupoliisin tarkkailemia, joten vältän nimien käyttöä tässä jutussa.
Viimeisenä eräs Öisen vahtivuoron jäsen teki varsin pessimistisen yhteenvedon. Hänen mielestään venäläiset eivät enää edes halua Viron kansalaisuutta. Viro on jo poliisivaltio, joka on verisesti loukannut vähemmistöään pronssisotilaan siirrolla. Todellisuudessa virolaiset eivät halua integraatiota vaan kyseessä on assimilaatio. Hänen mielestään venäläiset on painettu polvilleen, kun virolaiset seisovat omilla jaloillaan. Virolaiset ovat jakaneet sosialistisen, yhteisen omaisuuden omiin taskuihinsa, vieneet venäläisiltä poliittiset oikeudet ja jättäneet venäläiset orjan asemaan. Hän ennusti, että uusi protestiaalto nousee 2-3 vuoden päästä.
Allekirjoittanut teki ehdotuksen, että miehityksestä puhuminen katsottaisiin rikolliseksi kiihotuksena kansanryhmää vastaan. Ehdotus tulee kuitenkin ilmeisesti liian myöhään eikä kykene kansalaistamaan venäläisiä Virossa. Suomalaisten parissa levisi usko, että Viron ja Latvian venäläiset tulevat vaatimaan jossain vaiheessa autonomiaa. Heitä ei enää kiinnosta Viron kansalaisuus pätkääkään.
”Suomessa kaksisataa vuotta sitten Venäjän keisari Aleksanteri I määräyksellä ruotsinkielinen yläluokka ryhtyi suomalaisiksi Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa. Ruotsinkieliselle yläluokalle ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ryhtyä suomalaisiksi. Päinvastoin. Moni ruotsinkielinen ryhtyi ottamaan suomalaisen sukunimen”, Petri kertoi Suomen esimerkkiin vedoten.
”Suomessa oli 20 vuotta sitten täysin oikeutettua uskoa, että Virosta kehittyy kaksikielinen virolais-venäläinen valtio. Pelättävissä oli, että jos venäläiset syrjäytetään, väkivallan itäminen kestää yhden sukupolven”, Petri siteerasi omia kirjoituksiaan.
Petri esitti, että venäläisten ongelmista Virossa tulisi puhua Euroopan Unionin tasolla.
Venäläisten käsitykset olivat varsin pessimistisiä. Eräs Öisen vahtivuoron jäsen sanoi Viron olevan niin klaustrofobisen nationalismin tilassa, ettei venäläisillä ole mitään sijaa virolaisessa yhteiskunnassa. Hänen käsityksensä oli, etteivät venäläiset tule enää ottamaan Viron kansalaisuutta missään tapauksessa. Toinen saman järjestön jäsen piti kielikysymystä ratkaisevampana kuin kansalaisuutta. Hän katsoi, ettei Viron kansalaisuuden saanti poista syrjintää, joten sortoa pitäisi vähentää edes venäjän kielen laillistamisella toisena virallisena kielenä. Tämä herrahenkilö korosti, että venäläisten syrjinnän syvä ydin on kielipolitiikassa. Öisen vahtivuoron johtaja Dmitri Linter korosti järjestönsä olevan rauhanomainen. Sen aseena ovat vain kynttilät.
Viron antifasistisen komitean puheenjohtaja Andrei Zarenkov kokosi vetoomusta EU:lle, jossa haluttiin kiinnittää huomiota Itämeren maiden ympäristössä vahvistuvaan uusnatsilaiseen mielentilaan. Kolmannen järjestön, Uuden sukupolven luoteisarmeijan, puheenjohtaja Oleg Morozov peräsi Viroon denatsifikaatiota. Hänen mielestään Virossa on kokonaan tekemättä työ maan natsimenneisyyden kanssa. Hänen järjestönsä pitää Viroa pehmeänä poliisivaltiona, jossa on fasistisia piirteitä. Uuden sukupolven luoteisarmeija ei enää usko yhtenäiseen Viroon vaan vaatii venäläisille autonomiaa. Eräs paikalla ollut henkilö käytti puheenvuoron, jossa hän myös katsoi, ettei yhteiselo virolaisten ja venäläisten välillä tule onnistumaan. Hän vetosi sivilisaatioiden yhteentörmäykseen.
Virossa kaikkia näitä venäläisten ryhmien jäseniä kutsutaan ekstremisteiksi tai separatisteiksi. He ovat säännöllisesti Viron suojelupoliisin tarkkailemia, joten vältän nimien käyttöä tässä jutussa.
Viimeisenä eräs Öisen vahtivuoron jäsen teki varsin pessimistisen yhteenvedon. Hänen mielestään venäläiset eivät enää edes halua Viron kansalaisuutta. Viro on jo poliisivaltio, joka on verisesti loukannut vähemmistöään pronssisotilaan siirrolla. Todellisuudessa virolaiset eivät halua integraatiota vaan kyseessä on assimilaatio. Hänen mielestään venäläiset on painettu polvilleen, kun virolaiset seisovat omilla jaloillaan. Virolaiset ovat jakaneet sosialistisen, yhteisen omaisuuden omiin taskuihinsa, vieneet venäläisiltä poliittiset oikeudet ja jättäneet venäläiset orjan asemaan. Hän ennusti, että uusi protestiaalto nousee 2-3 vuoden päästä.
Allekirjoittanut teki ehdotuksen, että miehityksestä puhuminen katsottaisiin rikolliseksi kiihotuksena kansanryhmää vastaan. Ehdotus tulee kuitenkin ilmeisesti liian myöhään eikä kykene kansalaistamaan venäläisiä Virossa. Suomalaisten parissa levisi usko, että Viron ja Latvian venäläiset tulevat vaatimaan jossain vaiheessa autonomiaa. Heitä ei enää kiinnosta Viron kansalaisuus pätkääkään.
tiistai 10. helmikuuta 2009
Kukaan ei ole syyllinen
Hesarin kirjallisuuskriitikko Suvi Ahola kävi tänään Suomi-instituutissa puhumassa suomalaisesta kirjallisuusvuodesta 2008. Suvi sanoi hämmästyneensä, ettei kirjallisuusvuosi herättänyt juuri minkäänlaista keskustelua. Oli vain yksi nimi eikä mitään muuta suomalaista kirjallisuutta sen ulkopuolella. Aivan kuin olisi ollut huono kirjavuosi. Hesarin kulttuuritoimituksessakaan ei löydetty mitään selitystä kaikkien Suomen raatien yksituumaisuudelle. Runebergin palkinnon kohdalla sitten jo kaikki osapuolet olivat niin vaivautuneita, niin toimittajat kuin palkinnon saajakin, ettei palkinnosta pystynyt edes kirjoittamaan. Voi Sofi Oksasta, mikä kärsimys, kun Puhdistus noin devalvoitiin. Vähissä on eväät Hesarin kulttuuritoimituksessakin, valtakunnan ykkösnäköalapaikalla suomalaiseen kulttuurielämään, kun tällaisesta totalitarismista ei muuhun pystytä kuin vaivautumaan. Liberaalin humanismin puolustajasta on tullut taantumuksen ykköslinnake Suomessa. Vanha sanontaa lainatakseni:
”All that is needed for evil to triumph is that good men say nothing.”
Suvi muuten korosti, ettei Sofi ole syyllinen keskustelun puutteeseen. Kukahan sitten on? Tekevätkö kriitikot nykyisin muuta kuin kehuvat? Paperimediassa ollaan niin peloissaan paperin katoamisesta, ettei uskalleta sanoa mitään poikkipuolista mustaa valkoisella ilmestyneestä suomen kielestä.
”All that is needed for evil to triumph is that good men say nothing.”
Suvi muuten korosti, ettei Sofi ole syyllinen keskustelun puutteeseen. Kukahan sitten on? Tekevätkö kriitikot nykyisin muuta kuin kehuvat? Paperimediassa ollaan niin peloissaan paperin katoamisesta, ettei uskalleta sanoa mitään poikkipuolista mustaa valkoisella ilmestyneestä suomen kielestä.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Apartheid-katsaus viikko 6/2009
Kielipoliisi teki tammikuun viimeisellä viikolla ratsioita 20 valtion laitokseen ja yritykseen, muun muassa Narvan lukioihin ja lastentarhoihin, Tallinnan venäjänkielisiin kouluihin, kauppoihin ja kahteen taloyhtiöön Tallinnassa ja Valgassa. Huomautus puutteellisesta viron kielen taidosta annettiin 57 ihmiselle. Sakkoa määrättiin 24 hengelle siitä, etteivät he olleet suorittaneet jo aiemmin annettua kehotusta parantaa viron kielitaitoaan. Kielivirasto tarjosi Tallinnan 32. koululla myös suomen kielen tunnin. (http://www.keeleinsp.ee/?menu=31)
Latviassa vellovaan hallituskriisin ehdotettiin yhtenä ratkaisuna laajapohjaista hallitusta siten, että ulkopuolelle jäisivät vain parlamentin kaksi venäläisten puoluetta. Venäläiset puolueet eivät ole olleet Latviassa koskaan hallitusvastuussa. Etnokratian esimerkkimaan Israelin tapaan sekä Virossa että Latviassa parlamentin päätökset voivat syntyä vain etnisesti puhtaina. Vähemmistö ei voi olla ratkaisevassa asemassa päätösten syntyyn. (Postimees 3.2.2009)
Talouskriisissä alkavat näkyä Baltian rasistisen politiikan hedelmät. Investointipankkiiri Hardo Pajulan mukaan kansainväliset sijoittavat ”sylkäisevät” kuullessaan sanan Baltia. (EPL 28.01.2009) Swedbankin rahastonhoitaja Peeter Pihon mukaan Baltian maiden maine on täysin katastrofaalinen. ”Hullumpaa paikkaa ei investoijan mielessä ole kuin Viro ja Baltian maat”. (Äripäev 06.02.2009)
Latviassa vellovaan hallituskriisin ehdotettiin yhtenä ratkaisuna laajapohjaista hallitusta siten, että ulkopuolelle jäisivät vain parlamentin kaksi venäläisten puoluetta. Venäläiset puolueet eivät ole olleet Latviassa koskaan hallitusvastuussa. Etnokratian esimerkkimaan Israelin tapaan sekä Virossa että Latviassa parlamentin päätökset voivat syntyä vain etnisesti puhtaina. Vähemmistö ei voi olla ratkaisevassa asemassa päätösten syntyyn. (Postimees 3.2.2009)
Talouskriisissä alkavat näkyä Baltian rasistisen politiikan hedelmät. Investointipankkiiri Hardo Pajulan mukaan kansainväliset sijoittavat ”sylkäisevät” kuullessaan sanan Baltia. (EPL 28.01.2009) Swedbankin rahastonhoitaja Peeter Pihon mukaan Baltian maiden maine on täysin katastrofaalinen. ”Hullumpaa paikkaa ei investoijan mielessä ole kuin Viro ja Baltian maat”. (Äripäev 06.02.2009)
torstai 5. helmikuuta 2009
Tsuhnat fasismia rehabilitoimassa
Sofi Oksasen voittokulku vetää hiljaiseksi. Masentua ei silti kannata, vaikka Suomi ja Viro menevätkin metsään. Jos tsuhnat rehabilitoivatkin fasismia, kyseessä ei ole koko maailma. Selvää on, että niin Suomessa kuin Virossa moraalinen kompassi on nyt asetettu niin, että Hitler oli vapaustaistelija. Suomalaisen kulttuurieliitin tila lienee jotakin samanlaista, josta Väinö Linna sanoi vuonna 1939: ”Parasta kirjallisuuskritiikkiä oli satatuhatta tankkia itärajalla”.
Puhdistus-kirjan menestys kuuluu samaan sarjaan Seppo Zetterbergin Viro-historiakirjan kanssa. Senkin palkitsi samainen Kalevi Jäntti -seura, joka antoi Sofi Oksasen Puhdistukselle palkinnon. Seura on jonkinlainen natsikerho, fenno-ugrilaisten shovinistien käärmeiden pesä. Sekä Zetterberg että Oksanen puolustavat sellaista Viroa, joka oli maailman ensimmäinen Judenfrei- maa ja joka nyt vie läpi venäläisten etnistä puhdistusta. Kun virolaiset tykkäävät niin natseilla, niin pitääkö hullua vielä yllyttää?
Suomessa ilmipiiri on ilmeisen myrkyttynyt, kun kukaan vanhasta intelligentsiasta ei uskalla edes suutaan aukaista. Missä on esimerkiksi sellainen auktoriteetti kuin Hannu Salama? Kukaan järkevä ihminen ei ilmeisesti ota tätä suurta karnevaalia enää edes vakavasti.
Puhdistus-kirjan menestys kuuluu samaan sarjaan Seppo Zetterbergin Viro-historiakirjan kanssa. Senkin palkitsi samainen Kalevi Jäntti -seura, joka antoi Sofi Oksasen Puhdistukselle palkinnon. Seura on jonkinlainen natsikerho, fenno-ugrilaisten shovinistien käärmeiden pesä. Sekä Zetterberg että Oksanen puolustavat sellaista Viroa, joka oli maailman ensimmäinen Judenfrei- maa ja joka nyt vie läpi venäläisten etnistä puhdistusta. Kun virolaiset tykkäävät niin natseilla, niin pitääkö hullua vielä yllyttää?
Suomessa ilmipiiri on ilmeisen myrkyttynyt, kun kukaan vanhasta intelligentsiasta ei uskalla edes suutaan aukaista. Missä on esimerkiksi sellainen auktoriteetti kuin Hannu Salama? Kukaan järkevä ihminen ei ilmeisesti ota tätä suurta karnevaalia enää edes vakavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
