keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Tenalan kirkon punikit

Tenholan (ruots. Tenala) kirkon hautausmaalla oli nimiä marmoritaulussa. Muistomerkissä lueteltiin Suomen sisällissodassa kuolleita paikallisia kommunisteja. Kaikki 50 nimeä olivat suomenruotsalaisia. Heidät oli teloitettu Suomenlinnassa. Taulu oli otsikoitu: ”Vapaan köyhälistön puolesta”.

Tenholan kirkko oli korjannut hirveän syntinsä vasta 15 vuotta sitten. Paikallinen Holmbergin suku oli tuonut oman muistolaattansa valkoisten puolella kuolleen omaisensa muistoksi. Hakaristilaatta oli kirkon sisällä. Se oli ilmestynyt heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun fasismi alkoi Suomessa nousta.

Barösundissa puolestaan oli Valhalla-nimisen talon seinälle muutama vuosi sitten myös laitettu nimiä marmoritauluun. Ruotsinkielinen ”vapaussodan” muistoyhdistys oli tuonut seinälaatan, joka kertoi talossa toimineen suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön. Laatassa hehkutettiin erityisesti päivämääriä, jolloin sekä suojeluskunta että Lotta Svärd-järjestö oli lakkautettu.

Tenholan vieressä Pohjan kunnassa on punaisten joukossa jo suomalaisiakin. Alueen suomenruotsalaiset ovat perinteisesti olleet mahtisukuja, kun taas työläiset ovat muualta tulleita suomalaisia. Pohjan kunnassa on kirkkoherra Juha Molarin mukaan perinteisesti ollut tapana juhlapyhinä seppeleiden laskun yhteydessä laskea seppele myös punaisten muistomerkille.

Otsikossa on tarkoituksella sekoitettu suomea ja ruotsia. Tenala on suomeksi Tenhola. Se sijaitsee Raaseporin kaupungissa. Alue on Suomen ruotsinkielisintä. Juhannusretkellä tutustuttiin Suomen keskiaikaisiin harmaakivikirkkoihin. Vastaan tuli mielenkiintoista suomenruotsalaista punikkihistoriaa. Neuvostoliiton romahduksesta seurannut fasismin nousu näkyi myös selvästi.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kansojen komissaarista syvällisesti

Olinkin jo odottanut, milloin Kirgisian ongelmista aletaan syyttää Stalinia? Englanninkielisessä lehdistössä haaskalle ennätti ensimmäisenä niin kutsutut ”usual suspects”, joista tunnetuin on eittämättä englantilainen Economist. Ilmeisesti nimettömän artikkelin Stalinin sadonkorjuusta on kirjoittanut Edward Lucas, informaatiosodan sitkeä sissi.

Mielenkiintoista on Kirgisian ongelmia syvällisesti pohdiskelevan Seanin blogin jatko. Amerikkalainen Sean kirjoittaa ajatuksiaan paikassa nimeltä ”Sean´s Russia blog”. Tämä Neuvostoliiton kommunistisen liikkeen alkuvuosia tutkiva mies lyttää Kirgisian ongelmista Stalinia syyttävät vain tyypillisiksi väärinymmärtäjiksi ja stereotypioiden levittäjiksi.

Kansallisuuksien komissaari Stalin uskoi aivan toisenlaiseen maailmaan. Stalin ja Lenin olivat kansojen asialla. He uskoivat siihen, että nationalismista päästään eroon vain ensin synnyttämällä kansa, joka sitten voi kasvaa luopumaan nationalismista.

Lenin taisteli imperialismia vastaan, joka salli englantilaisten ja ranskalaisten alistavan ”sivistymättömiä neekerikansoja”, jotka eivät tienneet mitään joonilaisista temppeleistä. Lenin ja Stalin uskoivat kansojen keskinäiseen tasa-arvoon. He olivat aikansa demokraatteja.

Sean muistuttaa, että Kirgisian konfliktin juuret eivät ole niinkään etnisiä kuin luokkatietoisia. Kirgiisit ovat olleet paimentolaisia, kun taas uzbekit ovat maanviljelijöitä. Stalinilla oli paljon hankalampi piirtää kansallisuuksien rajoja kuin eurooppalaisilla. Euroopassa ollaan oltu paikallaan viljelemässä maata, kun taas paimentolaiskansat liikkuvat paikasta toiseen.

Kirgisian ongelmien taustalla on Seanin siteeraamien asiantuntijoiden perusteella Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alueelle levinnyt kansainvälinen vitsaus: uusliberalistinen talous ja kapitalismi. Yksityistäminen on tuhonnut kolhoosit. Kirgisian hallituksen on ollut pakko hyväksyä neoliberalistinen talouspolitiikka Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin lainojen saamiseksi. Se on nostanut hintoja ja tuhonnut maan rakenteita. Shokkiterapia on tuhonnut maan maanviljelyssektorin.

Kirgisiassa ongelmat ovat siis yhteiskunnallisia eivätkä niinkään etnisiä. Kirgiisit ja uzbekit ovat molemmat muslimeja, puhuvat turkin sukuista kieltä eivätkä osaa välttämättä itsekkään erottaa, kuka on kirgiisi ja kuka uzbekki. Nykyisin on vain muotia korostaa kaikessa etnisyyttä, ikään kuin etnisyydellä olisi jokin kaikkein korkein voima ihmisen identiteetissä. Tätä vastaan taisteli kansojen komissaari, Stalin.

Yhdysvallat ja Venäjä pelkäävät nyt molemmat, että Kirgisiassa puhkeaa sisällissota, huumeiden salakuljetus räjähtää käsiin ja islamismi nousee.

Olisi aika kirjoittaa Leninin ja Stalinin ajatukset nykykielelle, jotta näkisimme, että olemme itse asiassa kaikki samaa mieltä heidän kanssaan.

http://seansrussiablog.org/2010/06/21/more-on-kyrgyzstan/

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Pohjois-Koreasta itse asiasta kuultuna

Pari viikkoa sitten Helsingissä vieraili kaksi pohjois-korealaista yhteiskuntatieteilijää. Uteliaisuuttani kävin heitä kuuntelemassa, kuin suuria kummajaisia toisesta maailmasta. En voi väittää, etteikö minulla olisi ollut epäluuloja. Kahden miehen delegaatiosta arvelin ainakin toisen olevan toisen päällystakki. Hiukan odotin myös heidän retoriikkaansa säröä, mutta sitä ei löytynyt.

Ensimmäinen yllätys oli, että miehet puhuivat englantia. Toinen oli se, että korealainen miehen univormu on erittäin tyylikäs. Univormusta on kesä- ja talvimalli olemassa. Toinen vieraista, Korean yhteiskuntatieteellisen seuran pääsihteeri Pak Chang Yul esiintyi pitkähihaisessa talviversiossa. Kesämalli on lyhythihainen, jonka alla voi pitää pelkästään t-paitaa. Suomalaisten, pukukoodiin pakotettujen miesten täytyy olla kateellisia pohjoiskorealaisille. Niin mukavalta pikkutakki näytti.

Mieleenpainuva Pak Chang Yulin ja tutkija Pak Myong Cukin esiintymisessä oli tietenkin korealaisten kaipaus ystävyyssuhteisiin ulkomaailman kanssa. Retoriikassa toistuu kolme sanaa: riippumattomuus, rauha ja ystävyys. Korealaiset haluavat, että heidän riippumattomuuttaan arvostetaan. Se on suoraan Leniniä. Kansojen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Jos pohjoiskorealaiset haluavat olla sosialisteja, se on heidän oma valintansa ja oikeutensa.

Yhdysvallat ja Etelä-Korea saivat pyyhkeitä. Puheessaan pääsihteeri Pak Chang Yul kertoi, miten Etelä-Korean suhde Pohjois-Koreaan muuttui täysin edellisen presidentin kuoleman jälkeen. Koreoiden yhteistyö oli jo pitkällä, kun Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung kuoli vuosi sitten elokuussa. Hänen jälkeensä valtaan noussut Lee Myung Bak on tuhonnut dialogin maiden välillä täysin. Tuhoa on edesauttanut sotalaiva Cheonanin uppoaminen, josta maat syyttelevät toisiaan.

Pak Chang Yul korosti, että Pohjois- ja Etelä-Korean suhteet riippuvat täysin siitä, onko Etelä-Koreassa amerikkalaismyönteinen hallitus vai ei? Nyt sellainen on. Kaikki taloudelliset neuvottelut ovat jäissä. Pohjois-Korea kävi jo hedelmällisiä neuvotteluja eteläkorealaisen talousjätin, Hyundain kanssa Pohjois- ja Etelä-Korean yhdistämisestä. Nyt neuvottelut ovat kariutuneet.

Tutkija Pak Myong Cuk korosti Pohjois-Korean olevan USA:lle geopoliittisesti hyvin tärkeä.
”Yhdysvallat ei inhoa Pohjois-Koreaa ainoastaan siksi, että olemme sosialisteja vaan sijaintimme on myös strategisesti tärkeä. Yhdysvallat pelkää Kiinan talousmahtia”, hän sanoi.
Venäjä sai kehuja Cukilta.
”Venäjä on tukenut Itä-Aasian rauhaa ja turvallisuutta. Venäjä voi saada johtavan aseman alueen vakauttajana”, hän sanoi.

Pohjois-Korean ydinase on tietenkin kuuma peruna. USA ei ole suostunut vähentämään joukkojaan Etelä-Koreassa eikä allekirjoittamaan rauhansopimusta Pohjois-Korean kanssa. Pohjois-Korean viesti on selvä.
”Pohjois-Korea ei tarvitse ainuttakaan ydinasetta sen jälkeen, kun Yhdysvallat lopettaa vihollisuudet Pohjois-Korean suhteen ja kilpavarustelu Korean niemimaalla loppuu”, pääsihteeri Pak Chang Yul sanoi.

Pohjoiskorealaisten toiveissa on myös yhdistää eri Koreat.
”Tuleva kehitys on kiinni Etelä-Korean hallituksesta”, Pak Chang Yul sanoi esitelmässään.

Pohjois-Korean ongelmana on eristyneisyys. Länsimaat ovat yhdessä USA:n kanssa demonisoineet maan johdon ja samaistaneet sosialismin ja kansandemokratian totalitarismiin.
”Olemme valmiita kehittämään ystävällisiä suhteita kaikkien maiden kanssa, jotka ovat meille ystävällisiä”, Pak Chang Yul sanoi.

Kiinnostavaa oli kuulla vientimarkkinoista kärsivän Pohjois-Korean taloudesta. Sanomattakin on selvää, että Kiina on maan suurin tukija. Vielä muutama vuosi sitten Pohjois- ja Etelä-Korean välien ollessa hyvät, Pohjois-Koreassa oli talousvyöhyke, johon eteläkorealaiset yritykset saattoivat investoida ja saada halvan työvoiman tarjoaman edun. Erityisesti tekstiiliteollisuutta syntyi alueelle. Tekstiilejä vietiin runsaasti muun muassa Saksaan. Nyt alue kärsii investointien puutteesta.

Suuri johtaja Kim Jong Il sai aiheellista suitsutusta. Tutkija Pak Myong Cuk tivasi minulta, miksi arvelen sosialismin romahtaneen Neuvostoliitossa? Epäilin materialismin selättäneen kollektivismin. Vastaukseni ei kelvannut Pak Myong Cukille.
”Kysymys on johtajasta. Meillä on parempi johtaja”, hän sanoi.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kiitokset oikeaan osoitteeseen

Yleisradio ja Helsingin Sanomat järjestelmällisesti vaikenevat venäläisen isoäidin Irina Antonovan käännytyksen estäneiden henkilöllisyydestä. Eilisiltana esimerkiksi Yleisradio kuuden uutisissa kertoi, ettei Antonovaa voida siirtää Suomesta mihinkään ennen ensi syksyä, kiitos tukijoukkojen aktiivisuuden. Uutisessa jäi mainitsematta, että käännytyksen esti Johan Bäckmanin tekemä, hänen itsensä englanniksi kirjoittamansa vetoomus Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle. Kirjeen faksasi EIT:hen europarlamentaarikko, latvialainen Tatjana Zdanoka.

Zdanoka kuuluu Euroopan parlamentissa Vihreiden ryhmään. Latviassa hän kuuluu taas puolueeseen nimeltä Ihmisoikeuksien puolesta Yhteisessä Latviassa. Zdanoka on perustanut Brysselissä järjestön nimeltä ”Tulevaisuus ilman fasismia”. Hän on siis antifasisti.

Zdanokasta tulee mieleen eräs toinen Vihreä, meidän oma Heidi Hautalamme. Kuten tiedetään hän johtaa Euroopan parlamentissa ihmisoikeusvaliokuntaa.

Kenellekään ei varmasti ole käynyt edes mielessä, että Hautala olisi aktiivisesti ryhtynyt estämään Antonovan karkotusta ja käyttänyt asemaansa EU:n parlamentissa siihen, mihin se on tarkoitettu. Sen sijaan Hautala kyllä tekopyhästi kirjoitti Helsingin Sanomiin puheenvuoron, jossa hän paheksui isoäitien käännytystä. Miksei hän tehnyt kuten Bäckman ja Zdanoka, estänyt karkotusta? Se olisi ollut hänen asemassaan läpihuutojuttu.

Asia kiinnostaa Heidi Hautalaa ilmeisesti vain niin paljon kuin sen avulla saa julkisuudessa hurskastelemalla Suomessa ääniä.

Irina Antonovan kohtalo ja kohtelu paljasti sen, minkä me kaikki jo tiedämme. Suomalaista europarlamentaarikkoa pahempaa tyhjänpäiväisyyttä on vaikea löytää. Tällä saat....n tsuhnien kielellä ei tehdä maailmassa mitään merkittävää. EU:ssakin oikeutta saa vaan venäjän kielellä. Zdanoka ja Johan Bäckman keskustelevat keskenään venäjäksi.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Merirosvon tunnustukset

Itämerellä Arctic Sea-laivan kaapanneen joukon johtaja, Dmitri Savins paljasti merirosvouksen tutkijoille, että rikoksen tilasi virolainen Eerik Niiles Kross. Eerik Niiles on kirjailija Jaan Krossin poika. Hän on ollut Viron tiedustelupalvelujohtaja ennen kuin sai potkut tehtävästään. Hänellä ei ole julkista cv:tä. Häntä on luonnehdittu vakoilukoordinaattoriksi ja jopa Viron tunnetuimmaksi vakoojaksi (ennen Herman Simmin paljastumista).

Latvian kansalainen, 35-vuotias Savins oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen alentaakseen tuomiotaan. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtui perjantaina 11.06. 2010 Moskovan kaupunginoikeudessa. Syyttäjä luki ääneen Savinsin antamat tunnustukset tutkijoille. Savinsin mukaan Kross pakotti hänet rikokseen. Hän itse kokosi rikollisjoukkion. Oikeudessa kuultiin seikkaperäinen selostus, kuinka ja miksi Arctic Sea-laivan kaappaus tapahtui. Venäläinen lehti Gazeta kirjasi syyttäjän yhteenvedon. Virolainen lehti, Eesti Ekspress käänsi sen viroksi.

http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857

Hyvät perhetuttavat

Latvian Meriakatemiasta valmistunut Savins ja virolainen liikemies Eerik Niiles Kross tapasivat vuonna 2006. Savins johti Tallinnassa merenkulkuyritystä. Hänellä oli Krossin kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä. Vähitellen he ystävystyivät, vuokrasivat samoista tiloista liikehuoneiston ja illastivat usein perheineen. Muutaman kerran Savins kävi jopa Krosseilla kylässä. Molempia miehiä kiinnosti Savinsin mukaan autot ja aseet.

Vuoden 2008 elokuussa Kross, joka oli johtanut kymmenen vuotta Viron ulkoista vakoilua, ehdotti Savinsille laivan kaappausta ”Somalian tyyliin” luvaten palkkioksi 100 000 euroa.
”Järkytyin, enkä heti vastannut ehdotukseen mitään”, Savins oli kertonut.
Jo kuukauden päästä hän kuitenkin ryhtyi valmisteluihin.

Savinsin mukaan häntä ajoi tekoon henkilökohtaiset murheet. Kysymys ei ollut rahasta, taloudellisia ongelmia hänellä ei ollut. Savins kertoi äitinsä sairastuneen vakavasti. Naiselta oli löydetty 54-vuotiaana syöpä. Lääkärit antoivat äidille vain muutaman kuukauden elinaikaa. Savins perusteli rikokseen ryhtymistä äidin sairaudesta johtuneesta vaikeasta psykologisesta tilanteesta.
”Halusin nollata pääni”, hän kertoi.
Savinsin äiti kuoli lokakuun 5. päivänä 2008 poikansa syliin ja päivä hautajaisten jälkeen Savins ryhtyi täyttämään Krossin pyyntöä.

Hyvä kunto ratkaisi

Savins ehdotti laivan kaappausta Atlantin valtamerellä, Gibraltarin salmen länsipuolella. Hän arvioi tarvitsevansa 12-jäsenisen joukon, joiden olisi pitänyt koostua entisistä sotilaista. He olisivat osanneet käsitellä asetta.

Kross kehitteli Savinsin ohjeiden perusteella rikossuunnitelmaa. Kross suositteli, että laivaan pitäisi hyökätä hiukan etelämpänä, ettei jouduttaisi sotalaivojen partioreitille. Sotilaiden sijasta hän suositteli seikkailuun helpommin houkuteltavia ihmisiä, mahdollisesti rikollisen menneisyyden omaavia ihmisiä. Automaattiaseiden sijasta Kross piti parempana puoliautomaattiaseita. Niitä voi ostaa vapaasti liiallista huomiota herättämättä. Savins suostui ”pomonsa” ehdotuksiin ja alkoi etsiä miehistöä.

Ensimmäisenä hän valitsi velipuolensa Vitali Lepinsin omaksi henkivartijakseen. Muut joukon jäsenet löysi tilaaja-Kross.
”Kahdeksan heistä hylkäsin heti: murhamiehet, huonokuntoiset ja yli 42-43-vuotiaat. Muutama tipahti vielä haastatteluvaiheessa”, Savins oli kertonut tutkijoille.

Lopulta joukkoon valikoitui Andrei Lunev, joka oli työskennellyt kansimiehenä siviililaivoilla ja oli hyvässä fyysisessä kunnossa.
Igor Borissov oli hyväkuntoinen ja tarpeellinen taistelutilanteessa ja miehistön johtamisessa.
Eduard Adamov valittiin fyysisen kunnon perustella, mutta hän ei lopulta kaappaukseen osallistunut vaan hänen sijaisenaan oli myöhemmin Aleksei Bulev.
Dmitri Bartnjevilla oli rikollinen menneisyys. Lisäksi hänellä oli merikokemusta, sillä hän oli työskennellyt merimiehenä tankkerilla.
Aleksei Andrjusin oli vahva mies, jolla oli tekninen koulutus. Hänen olisi pitänyt tehdä laivalla mekaanikon töitä.
Jevgeni Mironov – Savinsin mukaan entinen Viron armeijan merijalkaväen sotilas toi mukaan Igor Borissovin.

Valmistautuminen perusteellista

Kaikille kaappaukseen osallistuville luvattiin 10 000 euroa. Heille kerrottiin heidän tehtävistään aluksi äärimmäisen epäselvästi.
Lokakuusta 2008 lähtien tilaaja maksoi 20 000-40 000 euron summia Savinsille operaation valmistelemiseksi.

Joukon johtaja osti oranssisen ilmalla täytettävän, kovapohjaisen moottoriveneen, joka ennen merelle lähtöä maalattiin harmaaksi. Vene rekisteröitiin internetin kautta Englannin pienveneiden rekisteriin.
Seuraavaksi ryhdyttiin ostamaan muuta kaappauksessa tarvittavaa varustusta, joukossa muun muassa vuoristokiipeilytarvikkeita. Savinsia auttoi tässä hänen entinen koulutoverinsa, Saksassa asuva Sergei Demtsenko. Kuivan maan harjoituksissa Savinsia auttoi eräs Martin Plasset, entinen sotilas. Hän auttoi myös hyökkäyksen suunnittelussa.

Vuoden 2009 maaliskuussa joukko harjoitteli Tallinnan lähellä olevalla sotilaskentällä laivaan tunkeutumista. Harjoituksen jälkeen kaikilta otettiin mitat erikoisasuja varten. Kaikki saivat mustat housut ja harmaat puserot, joiden selässä luki Police (poliisi). Lisäksi jokaiselle oli varattu musta silmä- ja suuaukolla varustettu ryöstönaamari.

Keväällä 2009 Plasset ja Savins vetivät yhdessä tallinnalaisessa koulussa teoreettisen koulutuksen. He opettivat meriterminologiaa ja englannin kielen perusteita. Koululle he esittelivät yrityksensä olevan meriturvallisuuteen keskittyvä turvafirma.

Maakravusta ei tule merikelpoista

Merenkulun oppiminen sujui merirosvoilta huonosti. Huhtikuun lopulla Savins kertoi Krossille, ettei ryhmästä ole mihinkään. Miehistö ei tule selviämään Atlantin vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.

Silloin tilaaja tarjosi toista vaihtoehtoa – laiva tulee kaapata Itämerellä ja palkkio kaksinkertaistetaan. Kross lupasi nyt jo 200 000 euroa. Savins suostui.
”Hän painosti minua. Kertoi, että on tuhlattu hurja summa rahaa, joka ei ollut hänen omaansa. Hänen tulee antaa selvitys jollekin korkeammalla olevalle taholle”, Savins kertoi tutkijoille.

Jonkun ajan kuluttua Savins ja Demtsenko hankkivat itselleen aseet. Savinsin mukaan ne olivat kuitenkin viattomat aidon ulkonäön omaavat opetusaseet, jotka eivät edes toimineet.

Maanviljelijöiltä hankittiin lisäksi rekisteröimättömiä metsästysaseita. Patruunat olivat kumiluoteja, jotteivät luodit olisi tappavia.
”Koulutuksessa selvitimme kaikille, ettemme ole tappajia emmekä halua vahingoittaa merimiehiä”, Savins sanoi.

Savins itse otti mukaan kaappausretkelle isoisänsä vanhan Walter-revolverin. Merirosvoilla oli mukana myös kiikaritähtäimellä varustettu kivääri.

Alus valitaan viime tingassa

Savinsille selvisi vasta 2009-vuoden kesäkuun lopussa, että kaappauksen kohteeksi valikoitui kuivarahtialus Arctic Sea. Koko muu miehistö oli vakuuttunut, että kohde valitaan vasta merellä. Kross oli selittänyt Savinsille omaa valintaansa siten, että laiva, jossa on suomalaista puutavaraa, ei ole erityisen nopea, mutta on samalla miellyttävä maalitaulu. Laivan omistajalla olisi myös pitänyt olla riittävästi rahaa ostaa takaisin kaapattu laiva.

Heinäkuun 23. päivän iltana kahdeksan merirosvoa lähti Riian lahdelle ja otti kurssin Itämerelle. Joukko seurasi Arctic Sean liikkeitä kartalla. Parin tunnin päästä he olivat Arctic Sean jäljillä. Savinsin mukaan he eivät tarvinneet edes vuoristokiipeilyvarusteita, sillä sääolojen takia raskaassa lastissa ollut laiva ui syvällä ja laivalle oli mahdollista hypätä.

Komentosillalla merirosvot tapasivat ensimmäisenä kapteenin toisen apulaisen, Aleksandr Kuznetsovin, joka merirosvot nähdessään alkoi karjua. Hänet kaadettiin maahan ja sidottiin kiinni. Seuraavaksi hänet pakotettiin kutsumaan komentosillalle toinen mekaanikko Dmitri Kuznetsov ja sitten laivan kapteeni Sergei Zaretski.
Molempien suut sidottiin teipillä kiinni, Zaretski istutettiin yksinkertaisesti nojatuoliin.
Kolmas mekaanikko, Oleg Deshenja, tuli melua kuulleessaan myös kannelle, mutta nähdessään kannella ihmisiä maskeissa, juoksi karjuen alas hytteihin herättääkseen koko muun miehistön. Hänen saatiin kiinni ja sidottiin.

Merimiehistä Sergei Petrukkia ja Dmitri Fazolovia oli pakko hiukan hakata, sillä he tappelivat merirosvoja vastaan. Koko muu miehistö löydettiin hyteistä, ja heidät sidottiin myös.

Kross pettää Savinsin

Merirosvot puhuivat laivan miehistön kanssa englantia. Savins lisäsi, että leikkimielellä hän lisäsi englannin kieleensä puolalaisen korostuksen. Kapteeni, jota hän oman isoisänsä Walter-pistoolilla uhkasi, näytti heti, missä sijaitsee laivan hälytysjärjestelmä. Merirosvot ottivat järjestelmän pois päältä.

Oman veneensä he nostivat Arctic Sean kannelle. Ruotsin aluevesiltä, jossa kaappaus tapahtui, laiva suuntasi kiireesti Biskajan lahdelle. Siellä kytkettiin pois päältä myös laivan paikannussignaali. Matkalla kapteeni Zaretski yritti ottaa yhteyttä laivan omistajaan, mutta ei onnistunut kovin pitkään puhumaan tämän kanssa.

Laiva oli kadonnut tutkista ja miehistön matkapuhelimet oli heitetty yli laidan.
Kun Savinsille selvisi, että kapteeni oli ollut yhteydessä omistajaan ja että laivaa aletaan todennäköisesti etsimään, Savins otti yhteyttä Krossiin.

Oli sovittu, että Force Majeure-tapauksessa laiva evakuoitaisiin, jonka hoitaisi tilaaja. Tämä (Kross) ei kuitenkaan kiiruhtanut palkkaamiaan merirosvoja auttamaan.
”Asiakastani petettiin ja hyvin törkeällä tavalla”, Savinsin asianajaja Egons Rustanovs sanoi Moskovan oikeussalissa.

Rahaa ei tipu

Biskajan lahdelta Azoreille suuntautuessaan Savins otti yhteyttä laivan omistajaan, Suomeen rekisteröidyn Solchart Managementin johtajaan, Viktor Matvejeviin. Savins puhui englantia käyttäen laitetta, joka muunsi äänen. Hän esitteli itsensä merimies Mariuksena ja vaati 1,5 miljoonan euron suuruista lunnasrahaa, kielsi Matvejeviä pyytämästä turvallisuusjoukkoja apuun tai puhumasta toimittajien kanssa.
”Matvejev hermostui, löi luurin kiinni eikä soittanut takaisin. Sanoi vain, ettei rahaa ole ja kehotti soittamaan vakuutusyhtiöön”, Savins muisteli.

Vakuutusyhtiöstä merirosvoille kerrottiin, että yhtiö ei maksa kenellekään yhtään mitään. Neuvottelujen aikana laivan miehistö oli merirosvojen panttivankina.

Miehistö laitettiin 4-5 hengen ryhmissä hytteihin, joista oli merinäköala. Merirosvojen johtaja oli luvannut miehistön jäsenille, että he saavat käydä pesulla joka päivä ja kerran viikossa saunassa. Olutta sai juoda illalla ja käydä kannella olevassa uima-altaassa uimassa. Jotkut miehistön jäsenistä ystävystyivät merirosvojen kanssa. Enää ei ammuskeltu eikä hakattu miehistöä.

Laivan naamiointia

Matkalla Azoreille merirosvot pakottivat miehistön peittämään laivan nimen ”Arctic Sea” ja irrottamaan kaikki pelastusrenkaat, joissa näkyi laivan symboliikka. Alukselle kirjoitettiin toinen nimi- Tania.
Kun muut laivat ohittivat aluksen, Savins esitteli itsensä erään kuubalaisen laivan kapteenina, jonka paikannuslaitteet olivat tilapäisesti rikki.

Aluksi merirosvot toivoivat pääsevänsä Madeiralle poistuakseen laivalta. Sitten suunta otettiin Kanarian saarille. Siellä alkoivat kuitenkin valtavat metsäpalot, joita sammutettiin ilmasta. Sammutustöitä tehneet lentokoneet olisivat voineet heti huomata ilmasta käsin epäilyttävän aluksen.

Kaappaajat ottivat suunnan Kap Verden saarille. Sitä oli lopulta suositellut laivarosvouksen tilaaja. Matkalla saarille vaihdettiin taas laivan nimeä – tällä kertaa laivasta tehtiin pohjois-korealainen alus. Samanaikaisesti Sergei Demtsenko, mies, jonka olisi pitänyt tukea merirosvoja maalta käsin, otti yhteyttä Venäjän tiedustelupalveluun. Kuten mies myöhemmin selitti, esittääkseen lunnaspyynnön FSB:lle.
Lunnaiden sijasta Arctic Sean luokse lähti sotalaiva Ladnoi.

Perhe pelkää kostoa

Kun kaappaajille selvisi, että heitä seurataan, he heittivät aseet yli laidan ja antautuivat sotilaille ympäristönsuojelijoina.
Moskovassa merirosvot vietiin Lefortovon tutkintavankilaan ja vapautettu Arctic Sean miehistö pääsi kotiin. Sitä ennen miehistön jäsenet sitoutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät puhu julkisuudessa vangiksi joutumisestaan eivätkä vapauttamisestaan.
Koko tarinan tutkijoille tunnustanut Savins sai seitsemän vuoden tuomion. Hänen asianajajansa tiedotti, ettei Savins valita tuomiosta, joskin hän oli toivonut, että oikeus olisi määrännyt hänelle viisi ja puoli vuotta vankilaa. Savinsilla on vaimo ja kaksi lasta, joista nuorempi syntyi aikana, kun Savins oli jo tutkintavankeudessa, helmikuussa 2010. Moskovan kaupunginoikeudessa esiintyessään Savins, kahden korkeakoulututkinnon suorittanut mies, tunnusti pelkäävänsä perheensä puolesta.
”Kerroin tutkijoille tilaajan, Krossin nimen, mutta en tiennyt, että se kerrotaan avoimesti oikeudenkäynnissä. Perhettäni on jopa uhkailtu”, Savins sanoi.

Kaksi saanut tuomion

Kaksi Lermontovin vankilassa istuvaa Arctic Sea-laivan kaappauksesta syytettyä miestä on saanut tuomion. He ovat suostuneet yhteistyöhön syyttäjän kanssa, mikä merkitsee yleensä lyhyempää tuomiota. Andrei Lunev tuomittiin sopimusmenettelyllä viideksi vuodeksi vankilaan. Hänen oikeudenkäyntinsä pidettiin suljetuin ovin. Oikeudenkäynnistä ei ole tihkunut uutisia. Savinsin oikeudenkäynti kesti päivän ja oli avoin. Kuusi miestä odottaa yhä oikeudenkäyntiä.

Suomalaisen näkemyksen mukaan kaappauksen suunnittelijat ovat vapaalla jalalla. KRP:n tutkija Mika Ihaksinen katsoo, että kaikki kahdeksan miestä, Virosta ja Latviasta, tekivät vain työtä.
”Venäjällä tuomitut henkilöt ovat kertoneet, että heitä on pyydetty kaappaamaan alus. Kuka tämän teon takana todellisuudessa on ollut, se ei ole vielä selvinnyt. Kansainvälinen tutkintaryhmä jatkaa siksi tutkintaansa siihen saakka, kunnes asia selviää, tai vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka”, sanoo Suomen Arctic Sea -tutkintaa johtanut Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.

Lähteet:
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/arctic_sean_tutkinta_paattyy_suomessa_1759560.html



P.S.
Kysymyksiä ja pohdittavaa:

1. Selitykset, että kaappauksella olisi paikattu talousvaikeuksiin joutuneen Eerik Niiles Krossin taloutta, eivät ole uskottavia, koska rahavaikeuksia ei paikkailla vuoden kestävillä epämääräisillä rikollisilla suunnitelmilla.

2. Kaapatun laivan sattumanvaraisuus on kyseenalainen. Tiedossa oli, että Arctic Sea oli ollut Kaliningradissa korjattavana. Se on saattanut olla osasyynä laivan valikoitumiseen kaapattavaksi. Huhut ohjuksista Iraniin saattavat olla osa mysteeriä, jolla haluttiin diskreditoida Venäjää. Mikä on Israelin osuus laivakaappauksessa? Miksi ei kaapattu öljytankkeria Suomenlahdella?

3. Eerik Niiles Krossilla on entisenä vakoilupäällikkönä suhteet kansainvälisiin tiedusteluorganisaatioihin ja Viron suojelupoliisiin. Hänen on ollut helppoa syöttää medialle disinformaatiota.

4. Gazeta.ru kysyy aiheellisesti, mikä motivoi virolaisia ja latvialaisia merirosvoja ryhtymään hulluun hankkeeseen? Onko heillä ollut tietoisuus siitä, että he osallistuvat ”suuren luokan tiedustelupalvelujen operaatioon” esimerkiksi Krossin kautta?

5. Kykeneekö kukaan muu uskottavasti vakuuttamaan tällaisen mielipuolisen hankkeen mielekkyyden kuin satusedän poika, tiedustelupäällikkö Eerik Niiles Kross?

6. Kenen karisma riittää pitämään merirosvot kasassa harjoittelemassa operaatiota vuoden ellei Krossin?

7. Missä viipyy Hollywood-varaus aiheelle?

tiistai 15. kesäkuuta 2010

SAFKA:n vastine

SAFKA:a vastaan on esitetty kiivaasti hyökkäyksiä alkaen ulkoministeri Aleksander Stubbista ja Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Heidi Hautalaan ja Kaukasian islamilaisen emiraatin johtajaan Doku Umaroviin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin koordinoitu kampanja, jota johtaa tämän terroristijärjestön Suomessa toimiva salainen solu. Tämän asian johdosta olemme olleet yhteydessä Suomen suojelupoliisiin ja olemme äärimmäisen pidättyvästi välttäneet puuttumasta asiaan ennen kuin olemme saaneet uhka-arvion suojelupoliisilta syntyneestä tilanteesta.

Vaikka tiedossamme on näiden terrorismitukijoiden henkilöllisyys, emme voi tästä asiasta keskustella, koska nämä henkilöt ovat jo pidemmän aikaa esittäneet meitä koskevia tappomääräyksiä islamilaisen emiraatin virallisten tiedostuskanavien ja muiden al Qaida-verkostojen kautta.

Vaikka Doku Umarovin johtama islamilainen emiraatti ei vielä ole Yhdysvaltojen terrorijärjestöjen listalla, ei tämän järjestön terroristiluonteesta voi olla mitään epäilyjä.

On käsittämätöntä, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri asettuvat julkisesti tukemaan tämän terroristijärjestön kampanjaa.

Tähän hyökkäyskampanjaan liittyy vaatimus julistaa SAFKA pannaan samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, kun apartheidin vastustajien mielipiteiden esittäminen oli kielletty. Huolestuttavaa on se, että tätä apartheid-pannaa on vaatimassa sananvapausjärjestö Suomen PEN:in entinen puheenjohtaja.

Kollektiivisesti tämä ryhmä käyttää nimeä ”Department of monitoring” ja vastaa islamilaisen emiraatin ulkomaalaisesta propagandatoiminnasta.

Tämän terroristiryhmän näkyvin julkinen esiintymisareena on Finrosforum. Solulla on kaksi tehtävää. Se tukee tsetseeniterroristeja ja varmistaa, että Euroopan Unionissa voidaan sortaa venäläisiä.

Mediahäly pyrkii ikävällä tavalla viemään keskustelua pois SAFKA:n ydinkysymyksistä.

SAFKA lopettaa toimintansa vasta sitten kun Viron apartheid puretaan.

Suomalaisten tulee irtautua suomalais-fasistisesta maailmankuvasta ja pitää luopua liittolaissuhteesta Natsi-Saksaan ja astua Yhdistyneiden Kansakuntien ja liittoutuneiden joukkooon.

Kuvateksti:

Dokka Mallinen, Samil Ropponen, Mikael bin Laden ja Kerkko Umarov.

Allekirjoitus:
Petri Krohn
Leena Hietanen
Johan Bäckman
Tommi Lievemaa
Juha Molari
Abdullah Tammi
Hannu Raineisto

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Afganistan-dilemma

Ranskalainen televisiokanava France 24 sanoi sen länsimediassa ensimmäisen kerran ääneen: Venäjää estää osallistumassa Kirgisian tilanteeseen Afganistanin dilemma. Venäjä pelkää, että vuosi 1979 toistuu. Tuolloin Afganistanin hallitus rukoili Neuvostoliitolta apua esi-talebanien vastaiseen taisteluun. Neuvostoliitto meni apuun ja länsi syytti sen jälkeen sitä Afganistanin miehittämisestä.

Jälkeen päin on paljastunut, että kyseessä oli lännen valmistama propaganda-ansa. Yhdysvallat reagoi miehityssyytöksillä niin nopeasti, ettei maailmalla edes kunnolla tiedetty, mistä oli kysymys. Miehityspropaganda oli tuolloin jo valmiiksi Zbigniew Brzezinskin pöytälaatikossa kirjoitettuna.

Venäjä varoo astumasta toista kertaa samaan ansaan, vaikka kirgiisit kuinka rukoilisivat. Venäjä menee mukaan tällä kertaa vasta kun länsi sitä pyytää.