Itämerellä Arctic Sea-laivan kaapanneen joukon johtaja, Dmitri Savins paljasti merirosvouksen tutkijoille, että rikoksen tilasi virolainen Eerik Niiles Kross. Eerik Niiles on kirjailija Jaan Krossin poika. Hän on ollut Viron tiedustelupalvelujohtaja ennen kuin sai potkut tehtävästään. Hänellä ei ole julkista cv:tä. Häntä on luonnehdittu vakoilukoordinaattoriksi ja jopa Viron tunnetuimmaksi vakoojaksi (ennen Herman Simmin paljastumista).
Latvian kansalainen, 35-vuotias Savins oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen alentaakseen tuomiotaan. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtui perjantaina 11.06. 2010 Moskovan kaupunginoikeudessa. Syyttäjä luki ääneen Savinsin antamat tunnustukset tutkijoille. Savinsin mukaan Kross pakotti hänet rikokseen. Hän itse kokosi rikollisjoukkion. Oikeudessa kuultiin seikkaperäinen selostus, kuinka ja miksi Arctic Sea-laivan kaappaus tapahtui. Venäläinen lehti Gazeta kirjasi syyttäjän yhteenvedon. Virolainen lehti, Eesti Ekspress käänsi sen viroksi.
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
Hyvät perhetuttavat
Latvian Meriakatemiasta valmistunut Savins ja virolainen liikemies Eerik Niiles Kross tapasivat vuonna 2006. Savins johti Tallinnassa merenkulkuyritystä. Hänellä oli Krossin kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä. Vähitellen he ystävystyivät, vuokrasivat samoista tiloista liikehuoneiston ja illastivat usein perheineen. Muutaman kerran Savins kävi jopa Krosseilla kylässä. Molempia miehiä kiinnosti Savinsin mukaan autot ja aseet.
Vuoden 2008 elokuussa Kross, joka oli johtanut kymmenen vuotta Viron ulkoista vakoilua, ehdotti Savinsille laivan kaappausta ”Somalian tyyliin” luvaten palkkioksi 100 000 euroa.
”Järkytyin, enkä heti vastannut ehdotukseen mitään”, Savins oli kertonut.
Jo kuukauden päästä hän kuitenkin ryhtyi valmisteluihin.
Savinsin mukaan häntä ajoi tekoon henkilökohtaiset murheet. Kysymys ei ollut rahasta, taloudellisia ongelmia hänellä ei ollut. Savins kertoi äitinsä sairastuneen vakavasti. Naiselta oli löydetty 54-vuotiaana syöpä. Lääkärit antoivat äidille vain muutaman kuukauden elinaikaa. Savins perusteli rikokseen ryhtymistä äidin sairaudesta johtuneesta vaikeasta psykologisesta tilanteesta.
”Halusin nollata pääni”, hän kertoi.
Savinsin äiti kuoli lokakuun 5. päivänä 2008 poikansa syliin ja päivä hautajaisten jälkeen Savins ryhtyi täyttämään Krossin pyyntöä.
Hyvä kunto ratkaisi
Savins ehdotti laivan kaappausta Atlantin valtamerellä, Gibraltarin salmen länsipuolella. Hän arvioi tarvitsevansa 12-jäsenisen joukon, joiden olisi pitänyt koostua entisistä sotilaista. He olisivat osanneet käsitellä asetta.
Kross kehitteli Savinsin ohjeiden perusteella rikossuunnitelmaa. Kross suositteli, että laivaan pitäisi hyökätä hiukan etelämpänä, ettei jouduttaisi sotalaivojen partioreitille. Sotilaiden sijasta hän suositteli seikkailuun helpommin houkuteltavia ihmisiä, mahdollisesti rikollisen menneisyyden omaavia ihmisiä. Automaattiaseiden sijasta Kross piti parempana puoliautomaattiaseita. Niitä voi ostaa vapaasti liiallista huomiota herättämättä. Savins suostui ”pomonsa” ehdotuksiin ja alkoi etsiä miehistöä.
Ensimmäisenä hän valitsi velipuolensa Vitali Lepinsin omaksi henkivartijakseen. Muut joukon jäsenet löysi tilaaja-Kross.
”Kahdeksan heistä hylkäsin heti: murhamiehet, huonokuntoiset ja yli 42-43-vuotiaat. Muutama tipahti vielä haastatteluvaiheessa”, Savins oli kertonut tutkijoille.
Lopulta joukkoon valikoitui Andrei Lunev, joka oli työskennellyt kansimiehenä siviililaivoilla ja oli hyvässä fyysisessä kunnossa.
Igor Borissov oli hyväkuntoinen ja tarpeellinen taistelutilanteessa ja miehistön johtamisessa.
Eduard Adamov valittiin fyysisen kunnon perustella, mutta hän ei lopulta kaappaukseen osallistunut vaan hänen sijaisenaan oli myöhemmin Aleksei Bulev.
Dmitri Bartnjevilla oli rikollinen menneisyys. Lisäksi hänellä oli merikokemusta, sillä hän oli työskennellyt merimiehenä tankkerilla.
Aleksei Andrjusin oli vahva mies, jolla oli tekninen koulutus. Hänen olisi pitänyt tehdä laivalla mekaanikon töitä.
Jevgeni Mironov – Savinsin mukaan entinen Viron armeijan merijalkaväen sotilas toi mukaan Igor Borissovin.
Valmistautuminen perusteellista
Kaikille kaappaukseen osallistuville luvattiin 10 000 euroa. Heille kerrottiin heidän tehtävistään aluksi äärimmäisen epäselvästi.
Lokakuusta 2008 lähtien tilaaja maksoi 20 000-40 000 euron summia Savinsille operaation valmistelemiseksi.
Joukon johtaja osti oranssisen ilmalla täytettävän, kovapohjaisen moottoriveneen, joka ennen merelle lähtöä maalattiin harmaaksi. Vene rekisteröitiin internetin kautta Englannin pienveneiden rekisteriin.
Seuraavaksi ryhdyttiin ostamaan muuta kaappauksessa tarvittavaa varustusta, joukossa muun muassa vuoristokiipeilytarvikkeita. Savinsia auttoi tässä hänen entinen koulutoverinsa, Saksassa asuva Sergei Demtsenko. Kuivan maan harjoituksissa Savinsia auttoi eräs Martin Plasset, entinen sotilas. Hän auttoi myös hyökkäyksen suunnittelussa.
Vuoden 2009 maaliskuussa joukko harjoitteli Tallinnan lähellä olevalla sotilaskentällä laivaan tunkeutumista. Harjoituksen jälkeen kaikilta otettiin mitat erikoisasuja varten. Kaikki saivat mustat housut ja harmaat puserot, joiden selässä luki Police (poliisi). Lisäksi jokaiselle oli varattu musta silmä- ja suuaukolla varustettu ryöstönaamari.
Keväällä 2009 Plasset ja Savins vetivät yhdessä tallinnalaisessa koulussa teoreettisen koulutuksen. He opettivat meriterminologiaa ja englannin kielen perusteita. Koululle he esittelivät yrityksensä olevan meriturvallisuuteen keskittyvä turvafirma.
Maakravusta ei tule merikelpoista
Merenkulun oppiminen sujui merirosvoilta huonosti. Huhtikuun lopulla Savins kertoi Krossille, ettei ryhmästä ole mihinkään. Miehistö ei tule selviämään Atlantin vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.
Silloin tilaaja tarjosi toista vaihtoehtoa – laiva tulee kaapata Itämerellä ja palkkio kaksinkertaistetaan. Kross lupasi nyt jo 200 000 euroa. Savins suostui.
”Hän painosti minua. Kertoi, että on tuhlattu hurja summa rahaa, joka ei ollut hänen omaansa. Hänen tulee antaa selvitys jollekin korkeammalla olevalle taholle”, Savins kertoi tutkijoille.
Jonkun ajan kuluttua Savins ja Demtsenko hankkivat itselleen aseet. Savinsin mukaan ne olivat kuitenkin viattomat aidon ulkonäön omaavat opetusaseet, jotka eivät edes toimineet.
Maanviljelijöiltä hankittiin lisäksi rekisteröimättömiä metsästysaseita. Patruunat olivat kumiluoteja, jotteivät luodit olisi tappavia.
”Koulutuksessa selvitimme kaikille, ettemme ole tappajia emmekä halua vahingoittaa merimiehiä”, Savins sanoi.
Savins itse otti mukaan kaappausretkelle isoisänsä vanhan Walter-revolverin. Merirosvoilla oli mukana myös kiikaritähtäimellä varustettu kivääri.
Alus valitaan viime tingassa
Savinsille selvisi vasta 2009-vuoden kesäkuun lopussa, että kaappauksen kohteeksi valikoitui kuivarahtialus Arctic Sea. Koko muu miehistö oli vakuuttunut, että kohde valitaan vasta merellä. Kross oli selittänyt Savinsille omaa valintaansa siten, että laiva, jossa on suomalaista puutavaraa, ei ole erityisen nopea, mutta on samalla miellyttävä maalitaulu. Laivan omistajalla olisi myös pitänyt olla riittävästi rahaa ostaa takaisin kaapattu laiva.
Heinäkuun 23. päivän iltana kahdeksan merirosvoa lähti Riian lahdelle ja otti kurssin Itämerelle. Joukko seurasi Arctic Sean liikkeitä kartalla. Parin tunnin päästä he olivat Arctic Sean jäljillä. Savinsin mukaan he eivät tarvinneet edes vuoristokiipeilyvarusteita, sillä sääolojen takia raskaassa lastissa ollut laiva ui syvällä ja laivalle oli mahdollista hypätä.
Komentosillalla merirosvot tapasivat ensimmäisenä kapteenin toisen apulaisen, Aleksandr Kuznetsovin, joka merirosvot nähdessään alkoi karjua. Hänet kaadettiin maahan ja sidottiin kiinni. Seuraavaksi hänet pakotettiin kutsumaan komentosillalle toinen mekaanikko Dmitri Kuznetsov ja sitten laivan kapteeni Sergei Zaretski.
Molempien suut sidottiin teipillä kiinni, Zaretski istutettiin yksinkertaisesti nojatuoliin.
Kolmas mekaanikko, Oleg Deshenja, tuli melua kuulleessaan myös kannelle, mutta nähdessään kannella ihmisiä maskeissa, juoksi karjuen alas hytteihin herättääkseen koko muun miehistön. Hänen saatiin kiinni ja sidottiin.
Merimiehistä Sergei Petrukkia ja Dmitri Fazolovia oli pakko hiukan hakata, sillä he tappelivat merirosvoja vastaan. Koko muu miehistö löydettiin hyteistä, ja heidät sidottiin myös.
Kross pettää Savinsin
Merirosvot puhuivat laivan miehistön kanssa englantia. Savins lisäsi, että leikkimielellä hän lisäsi englannin kieleensä puolalaisen korostuksen. Kapteeni, jota hän oman isoisänsä Walter-pistoolilla uhkasi, näytti heti, missä sijaitsee laivan hälytysjärjestelmä. Merirosvot ottivat järjestelmän pois päältä.
Oman veneensä he nostivat Arctic Sean kannelle. Ruotsin aluevesiltä, jossa kaappaus tapahtui, laiva suuntasi kiireesti Biskajan lahdelle. Siellä kytkettiin pois päältä myös laivan paikannussignaali. Matkalla kapteeni Zaretski yritti ottaa yhteyttä laivan omistajaan, mutta ei onnistunut kovin pitkään puhumaan tämän kanssa.
Laiva oli kadonnut tutkista ja miehistön matkapuhelimet oli heitetty yli laidan.
Kun Savinsille selvisi, että kapteeni oli ollut yhteydessä omistajaan ja että laivaa aletaan todennäköisesti etsimään, Savins otti yhteyttä Krossiin.
Oli sovittu, että Force Majeure-tapauksessa laiva evakuoitaisiin, jonka hoitaisi tilaaja. Tämä (Kross) ei kuitenkaan kiiruhtanut palkkaamiaan merirosvoja auttamaan.
”Asiakastani petettiin ja hyvin törkeällä tavalla”, Savinsin asianajaja Egons Rustanovs sanoi Moskovan oikeussalissa.
Rahaa ei tipu
Biskajan lahdelta Azoreille suuntautuessaan Savins otti yhteyttä laivan omistajaan, Suomeen rekisteröidyn Solchart Managementin johtajaan, Viktor Matvejeviin. Savins puhui englantia käyttäen laitetta, joka muunsi äänen. Hän esitteli itsensä merimies Mariuksena ja vaati 1,5 miljoonan euron suuruista lunnasrahaa, kielsi Matvejeviä pyytämästä turvallisuusjoukkoja apuun tai puhumasta toimittajien kanssa.
”Matvejev hermostui, löi luurin kiinni eikä soittanut takaisin. Sanoi vain, ettei rahaa ole ja kehotti soittamaan vakuutusyhtiöön”, Savins muisteli.
Vakuutusyhtiöstä merirosvoille kerrottiin, että yhtiö ei maksa kenellekään yhtään mitään. Neuvottelujen aikana laivan miehistö oli merirosvojen panttivankina.
Miehistö laitettiin 4-5 hengen ryhmissä hytteihin, joista oli merinäköala. Merirosvojen johtaja oli luvannut miehistön jäsenille, että he saavat käydä pesulla joka päivä ja kerran viikossa saunassa. Olutta sai juoda illalla ja käydä kannella olevassa uima-altaassa uimassa. Jotkut miehistön jäsenistä ystävystyivät merirosvojen kanssa. Enää ei ammuskeltu eikä hakattu miehistöä.
Laivan naamiointia
Matkalla Azoreille merirosvot pakottivat miehistön peittämään laivan nimen ”Arctic Sea” ja irrottamaan kaikki pelastusrenkaat, joissa näkyi laivan symboliikka. Alukselle kirjoitettiin toinen nimi- Tania.
Kun muut laivat ohittivat aluksen, Savins esitteli itsensä erään kuubalaisen laivan kapteenina, jonka paikannuslaitteet olivat tilapäisesti rikki.
Aluksi merirosvot toivoivat pääsevänsä Madeiralle poistuakseen laivalta. Sitten suunta otettiin Kanarian saarille. Siellä alkoivat kuitenkin valtavat metsäpalot, joita sammutettiin ilmasta. Sammutustöitä tehneet lentokoneet olisivat voineet heti huomata ilmasta käsin epäilyttävän aluksen.
Kaappaajat ottivat suunnan Kap Verden saarille. Sitä oli lopulta suositellut laivarosvouksen tilaaja. Matkalla saarille vaihdettiin taas laivan nimeä – tällä kertaa laivasta tehtiin pohjois-korealainen alus. Samanaikaisesti Sergei Demtsenko, mies, jonka olisi pitänyt tukea merirosvoja maalta käsin, otti yhteyttä Venäjän tiedustelupalveluun. Kuten mies myöhemmin selitti, esittääkseen lunnaspyynnön FSB:lle.
Lunnaiden sijasta Arctic Sean luokse lähti sotalaiva Ladnoi.
Perhe pelkää kostoa
Kun kaappaajille selvisi, että heitä seurataan, he heittivät aseet yli laidan ja antautuivat sotilaille ympäristönsuojelijoina.
Moskovassa merirosvot vietiin Lefortovon tutkintavankilaan ja vapautettu Arctic Sean miehistö pääsi kotiin. Sitä ennen miehistön jäsenet sitoutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät puhu julkisuudessa vangiksi joutumisestaan eivätkä vapauttamisestaan.
Koko tarinan tutkijoille tunnustanut Savins sai seitsemän vuoden tuomion. Hänen asianajajansa tiedotti, ettei Savins valita tuomiosta, joskin hän oli toivonut, että oikeus olisi määrännyt hänelle viisi ja puoli vuotta vankilaa. Savinsilla on vaimo ja kaksi lasta, joista nuorempi syntyi aikana, kun Savins oli jo tutkintavankeudessa, helmikuussa 2010. Moskovan kaupunginoikeudessa esiintyessään Savins, kahden korkeakoulututkinnon suorittanut mies, tunnusti pelkäävänsä perheensä puolesta.
”Kerroin tutkijoille tilaajan, Krossin nimen, mutta en tiennyt, että se kerrotaan avoimesti oikeudenkäynnissä. Perhettäni on jopa uhkailtu”, Savins sanoi.
Kaksi saanut tuomion
Kaksi Lermontovin vankilassa istuvaa Arctic Sea-laivan kaappauksesta syytettyä miestä on saanut tuomion. He ovat suostuneet yhteistyöhön syyttäjän kanssa, mikä merkitsee yleensä lyhyempää tuomiota. Andrei Lunev tuomittiin sopimusmenettelyllä viideksi vuodeksi vankilaan. Hänen oikeudenkäyntinsä pidettiin suljetuin ovin. Oikeudenkäynnistä ei ole tihkunut uutisia. Savinsin oikeudenkäynti kesti päivän ja oli avoin. Kuusi miestä odottaa yhä oikeudenkäyntiä.
Suomalaisen näkemyksen mukaan kaappauksen suunnittelijat ovat vapaalla jalalla. KRP:n tutkija Mika Ihaksinen katsoo, että kaikki kahdeksan miestä, Virosta ja Latviasta, tekivät vain työtä.
”Venäjällä tuomitut henkilöt ovat kertoneet, että heitä on pyydetty kaappaamaan alus. Kuka tämän teon takana todellisuudessa on ollut, se ei ole vielä selvinnyt. Kansainvälinen tutkintaryhmä jatkaa siksi tutkintaansa siihen saakka, kunnes asia selviää, tai vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka”, sanoo Suomen Arctic Sea -tutkintaa johtanut Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.
Lähteet:
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/arctic_sean_tutkinta_paattyy_suomessa_1759560.html
P.S.
Kysymyksiä ja pohdittavaa:
1. Selitykset, että kaappauksella olisi paikattu talousvaikeuksiin joutuneen Eerik Niiles Krossin taloutta, eivät ole uskottavia, koska rahavaikeuksia ei paikkailla vuoden kestävillä epämääräisillä rikollisilla suunnitelmilla.
2. Kaapatun laivan sattumanvaraisuus on kyseenalainen. Tiedossa oli, että Arctic Sea oli ollut Kaliningradissa korjattavana. Se on saattanut olla osasyynä laivan valikoitumiseen kaapattavaksi. Huhut ohjuksista Iraniin saattavat olla osa mysteeriä, jolla haluttiin diskreditoida Venäjää. Mikä on Israelin osuus laivakaappauksessa? Miksi ei kaapattu öljytankkeria Suomenlahdella?
3. Eerik Niiles Krossilla on entisenä vakoilupäällikkönä suhteet kansainvälisiin tiedusteluorganisaatioihin ja Viron suojelupoliisiin. Hänen on ollut helppoa syöttää medialle disinformaatiota.
4. Gazeta.ru kysyy aiheellisesti, mikä motivoi virolaisia ja latvialaisia merirosvoja ryhtymään hulluun hankkeeseen? Onko heillä ollut tietoisuus siitä, että he osallistuvat ”suuren luokan tiedustelupalvelujen operaatioon” esimerkiksi Krossin kautta?
5. Kykeneekö kukaan muu uskottavasti vakuuttamaan tällaisen mielipuolisen hankkeen mielekkyyden kuin satusedän poika, tiedustelupäällikkö Eerik Niiles Kross?
6. Kenen karisma riittää pitämään merirosvot kasassa harjoittelemassa operaatiota vuoden ellei Krossin?
7. Missä viipyy Hollywood-varaus aiheelle?
perjantai 18. kesäkuuta 2010
tiistai 15. kesäkuuta 2010
SAFKA:n vastine
SAFKA:a vastaan on esitetty kiivaasti hyökkäyksiä alkaen ulkoministeri Aleksander Stubbista ja Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Heidi Hautalaan ja Kaukasian islamilaisen emiraatin johtajaan Doku Umaroviin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin koordinoitu kampanja, jota johtaa tämän terroristijärjestön Suomessa toimiva salainen solu. Tämän asian johdosta olemme olleet yhteydessä Suomen suojelupoliisiin ja olemme äärimmäisen pidättyvästi välttäneet puuttumasta asiaan ennen kuin olemme saaneet uhka-arvion suojelupoliisilta syntyneestä tilanteesta.
Vaikka tiedossamme on näiden terrorismitukijoiden henkilöllisyys, emme voi tästä asiasta keskustella, koska nämä henkilöt ovat jo pidemmän aikaa esittäneet meitä koskevia tappomääräyksiä islamilaisen emiraatin virallisten tiedostuskanavien ja muiden al Qaida-verkostojen kautta.
Vaikka Doku Umarovin johtama islamilainen emiraatti ei vielä ole Yhdysvaltojen terrorijärjestöjen listalla, ei tämän järjestön terroristiluonteesta voi olla mitään epäilyjä.
On käsittämätöntä, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri asettuvat julkisesti tukemaan tämän terroristijärjestön kampanjaa.
Tähän hyökkäyskampanjaan liittyy vaatimus julistaa SAFKA pannaan samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, kun apartheidin vastustajien mielipiteiden esittäminen oli kielletty. Huolestuttavaa on se, että tätä apartheid-pannaa on vaatimassa sananvapausjärjestö Suomen PEN:in entinen puheenjohtaja.
Kollektiivisesti tämä ryhmä käyttää nimeä ”Department of monitoring” ja vastaa islamilaisen emiraatin ulkomaalaisesta propagandatoiminnasta.
Tämän terroristiryhmän näkyvin julkinen esiintymisareena on Finrosforum. Solulla on kaksi tehtävää. Se tukee tsetseeniterroristeja ja varmistaa, että Euroopan Unionissa voidaan sortaa venäläisiä.
Mediahäly pyrkii ikävällä tavalla viemään keskustelua pois SAFKA:n ydinkysymyksistä.
SAFKA lopettaa toimintansa vasta sitten kun Viron apartheid puretaan.
Suomalaisten tulee irtautua suomalais-fasistisesta maailmankuvasta ja pitää luopua liittolaissuhteesta Natsi-Saksaan ja astua Yhdistyneiden Kansakuntien ja liittoutuneiden joukkooon.
Kuvateksti:
Dokka Mallinen, Samil Ropponen, Mikael bin Laden ja Kerkko Umarov.
Allekirjoitus:
Petri Krohn
Leena Hietanen
Johan Bäckman
Tommi Lievemaa
Juha Molari
Abdullah Tammi
Hannu Raineisto
Vaikka tiedossamme on näiden terrorismitukijoiden henkilöllisyys, emme voi tästä asiasta keskustella, koska nämä henkilöt ovat jo pidemmän aikaa esittäneet meitä koskevia tappomääräyksiä islamilaisen emiraatin virallisten tiedostuskanavien ja muiden al Qaida-verkostojen kautta.
Vaikka Doku Umarovin johtama islamilainen emiraatti ei vielä ole Yhdysvaltojen terrorijärjestöjen listalla, ei tämän järjestön terroristiluonteesta voi olla mitään epäilyjä.
On käsittämätöntä, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri asettuvat julkisesti tukemaan tämän terroristijärjestön kampanjaa.
Tähän hyökkäyskampanjaan liittyy vaatimus julistaa SAFKA pannaan samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, kun apartheidin vastustajien mielipiteiden esittäminen oli kielletty. Huolestuttavaa on se, että tätä apartheid-pannaa on vaatimassa sananvapausjärjestö Suomen PEN:in entinen puheenjohtaja.
Kollektiivisesti tämä ryhmä käyttää nimeä ”Department of monitoring” ja vastaa islamilaisen emiraatin ulkomaalaisesta propagandatoiminnasta.
Tämän terroristiryhmän näkyvin julkinen esiintymisareena on Finrosforum. Solulla on kaksi tehtävää. Se tukee tsetseeniterroristeja ja varmistaa, että Euroopan Unionissa voidaan sortaa venäläisiä.
Mediahäly pyrkii ikävällä tavalla viemään keskustelua pois SAFKA:n ydinkysymyksistä.
SAFKA lopettaa toimintansa vasta sitten kun Viron apartheid puretaan.
Suomalaisten tulee irtautua suomalais-fasistisesta maailmankuvasta ja pitää luopua liittolaissuhteesta Natsi-Saksaan ja astua Yhdistyneiden Kansakuntien ja liittoutuneiden joukkooon.
Kuvateksti:
Dokka Mallinen, Samil Ropponen, Mikael bin Laden ja Kerkko Umarov.
Allekirjoitus:
Petri Krohn
Leena Hietanen
Johan Bäckman
Tommi Lievemaa
Juha Molari
Abdullah Tammi
Hannu Raineisto
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Afganistan-dilemma
Ranskalainen televisiokanava France 24 sanoi sen länsimediassa ensimmäisen kerran ääneen: Venäjää estää osallistumassa Kirgisian tilanteeseen Afganistanin dilemma. Venäjä pelkää, että vuosi 1979 toistuu. Tuolloin Afganistanin hallitus rukoili Neuvostoliitolta apua esi-talebanien vastaiseen taisteluun. Neuvostoliitto meni apuun ja länsi syytti sen jälkeen sitä Afganistanin miehittämisestä.
Jälkeen päin on paljastunut, että kyseessä oli lännen valmistama propaganda-ansa. Yhdysvallat reagoi miehityssyytöksillä niin nopeasti, ettei maailmalla edes kunnolla tiedetty, mistä oli kysymys. Miehityspropaganda oli tuolloin jo valmiiksi Zbigniew Brzezinskin pöytälaatikossa kirjoitettuna.
Venäjä varoo astumasta toista kertaa samaan ansaan, vaikka kirgiisit kuinka rukoilisivat. Venäjä menee mukaan tällä kertaa vasta kun länsi sitä pyytää.
Jälkeen päin on paljastunut, että kyseessä oli lännen valmistama propaganda-ansa. Yhdysvallat reagoi miehityssyytöksillä niin nopeasti, ettei maailmalla edes kunnolla tiedetty, mistä oli kysymys. Miehityspropaganda oli tuolloin jo valmiiksi Zbigniew Brzezinskin pöytälaatikossa kirjoitettuna.
Venäjä varoo astumasta toista kertaa samaan ansaan, vaikka kirgiisit kuinka rukoilisivat. Venäjä menee mukaan tällä kertaa vasta kun länsi sitä pyytää.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Venäjän täsmäisku
Viron entisen vakoilujohtaja Eerik Niiles Krossin nimeäminen Arctic Sea-laivan merirosvouksen tilaajaksi oli Venäjän puolelta todellinen täsmäisku. Vain Mart Laar olisi voinut olla enää parempi uhri Viron ja Venäjän välisessä informaatiosodassa. Entisestä vakoilujohtajasta tuli entistäkin entisempi.
Virolainen kansanedustaja, isänmaalainen Marko Mihkelson kiirehti puolustamaan aatetoveriaan blogissaan. Hän uskoo Venäjän pyrkivän ilmaan heitetyillä syytöksillä mustamaalaamaan sekä Krossia että Viron valtioita. Oikeudenkäynnissä latvialainen Dmitri Savins kuvaili erikseen Krossia historioitsijana, joka on kirjoittanut Neuvostoliittoa vastaan taistelleista metsäveljistä. Mihkelson kysyy varsin aiheellisesti, miksei Venäjän syyttäjä ole pyytänyt apua virolaisilta kollegoiltaan epäilyjen tutkimiseksi. Hän tekee johtopäätöksen, että Venäjä levittää tarkoituksella disinformaatiota ja että Dmitri Savinsin lausunnot ovat tarkoitushakuisia. Mihkelson tuskin erehtyy.
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=382657
Kiinnostavaa on Venäjän veto nostaa Krossin nimi kansainväliseen valokeilaan ja tehdä miehestä selvää. Eerik Niiles Kross on koko 2000-luvun vastustanut kaikkea sitä, mitä SAFKA on puolustanut. Hän on kirjoittanut muun muassa Viron ortodoksikirkon asemasta. Viron ortodoksikirkon siirto Moskovasta Konstantinopolin alaisuuteen loukkasi venäläistä vähemmistöä. Kross on tekoa puolustanut ja leimannut Moskovan kirkon poliittiseksi luomukseksi.
http://www.orthodoxa.org/GB/estonia/documentsEOC/russian_church.htm
Kross on hyökännyt Yövartion kimppuun. Joukko tunnetaan pronssisotilaan puolustajina ja venäläisen vähemmistön etujen ajajana Virossa.
http://www.postimees.ee/?id=51317
http://www.epl.ee/artikkel/324383
Eerik Niiles Kross on esiintynyt myös turvallisuusasiantuntijana. Hänen Venäjä-kirjoituksensa ovat niin räikeitä ja alatyylisiä, että vastaavanlaista rasismia löytää Suomesta vain Finrosforumin jäsenistössä.
Kross on vakoilupomona ollut läheisesti tekemissä Viron suojelupoliisin, Kapon kanssa. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi voinut suhteidensa avulla syöttää maailmalle puppua siitä, miten Arctic Sea-laiva kuljettaa venäläisiä ohjuksia Iraniin. Englantilainen Sunday Times oli yksi niistä ulkomaisista lehdistä, jotka tekivät skuuppia nimettömiin lähteisiin vedoten, että laivalla olisi viety ohjuksia.
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/europe/article6826093.ece
Venäjän isku paljastaa, että se tiesi, keneltä disinformaatio Arctic Sea-laivan kohdalla oli peräisin. Se nimetön lähde oli Eerik Niiles Kross.
Virolainen kansanedustaja, isänmaalainen Marko Mihkelson kiirehti puolustamaan aatetoveriaan blogissaan. Hän uskoo Venäjän pyrkivän ilmaan heitetyillä syytöksillä mustamaalaamaan sekä Krossia että Viron valtioita. Oikeudenkäynnissä latvialainen Dmitri Savins kuvaili erikseen Krossia historioitsijana, joka on kirjoittanut Neuvostoliittoa vastaan taistelleista metsäveljistä. Mihkelson kysyy varsin aiheellisesti, miksei Venäjän syyttäjä ole pyytänyt apua virolaisilta kollegoiltaan epäilyjen tutkimiseksi. Hän tekee johtopäätöksen, että Venäjä levittää tarkoituksella disinformaatiota ja että Dmitri Savinsin lausunnot ovat tarkoitushakuisia. Mihkelson tuskin erehtyy.
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=382657
Kiinnostavaa on Venäjän veto nostaa Krossin nimi kansainväliseen valokeilaan ja tehdä miehestä selvää. Eerik Niiles Kross on koko 2000-luvun vastustanut kaikkea sitä, mitä SAFKA on puolustanut. Hän on kirjoittanut muun muassa Viron ortodoksikirkon asemasta. Viron ortodoksikirkon siirto Moskovasta Konstantinopolin alaisuuteen loukkasi venäläistä vähemmistöä. Kross on tekoa puolustanut ja leimannut Moskovan kirkon poliittiseksi luomukseksi.
http://www.orthodoxa.org/GB/estonia/documentsEOC/russian_church.htm
Kross on hyökännyt Yövartion kimppuun. Joukko tunnetaan pronssisotilaan puolustajina ja venäläisen vähemmistön etujen ajajana Virossa.
http://www.postimees.ee/?id=51317
http://www.epl.ee/artikkel/324383
Eerik Niiles Kross on esiintynyt myös turvallisuusasiantuntijana. Hänen Venäjä-kirjoituksensa ovat niin räikeitä ja alatyylisiä, että vastaavanlaista rasismia löytää Suomesta vain Finrosforumin jäsenistössä.
Kross on vakoilupomona ollut läheisesti tekemissä Viron suojelupoliisin, Kapon kanssa. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi voinut suhteidensa avulla syöttää maailmalle puppua siitä, miten Arctic Sea-laiva kuljettaa venäläisiä ohjuksia Iraniin. Englantilainen Sunday Times oli yksi niistä ulkomaisista lehdistä, jotka tekivät skuuppia nimettömiin lähteisiin vedoten, että laivalla olisi viety ohjuksia.
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/europe/article6826093.ece
Venäjän isku paljastaa, että se tiesi, keneltä disinformaatio Arctic Sea-laivan kohdalla oli peräisin. Se nimetön lähde oli Eerik Niiles Kross.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Maailmanparantaja Eerik-Niiles Kross
Venäläiset syyttävät Arctic Sea-aluksen kaappauksen järjestämisestä virolaista Eerik-Niiles Krossia. Erittäin osuva uutisankka. Tämä mies ei tee koskaan mitään rehellistä. Yhtä korruptoitunut kuin isänsäkin.
Virolaisen maailmanparantaja Eerik-Niiles Krossin tulot kasvoivat huomattavasti Georgian sodan aikana. Hänen yhtiönsä Trustcorp toimii konsulttina Kaukasuksella, erityisesti Georgian hallituksen neuvonantajana. Sotavuonna 2008 hänen yhtiönsä liikevaihto nousi 70 prosenttia ja tulos 56 prosenttia.Viron kaupparekisterin mukaan Trustcorpin liikevaihto vuonna 2007 oli 8 miljoonaa kruunua (n. 460 000 euroa), kun se viime vuonna oli 27,5 miljoonaa kruunua (1,7 miljoonaa euroa). Vuonna 2007 yhtiö tuotti voittoa 4,3 miljoonaa Viron kruunua (258 000 euroa), kun viime vuonna voitto tuplaantui 7,7 miljoonaan kruunuun (462 000 euroon).
Yhtiön liikevaihdosta 96 prosenttia tulee Georgiasta ja neljä Virosta. Eerik-Niiles Kross kirjoittaa yrityksen vuosikertomuksessa, että maailmalla tarvitaan runsaasti asiantuntevaa apua Etelä-Kaukasiassa ja Balkanilla, joten yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Trustcorp työllistää viisi henkilöä.
Eerik-Niiles Kross on syvästi sitoutunut demokratian puolustamiseen kaikkialla, missä USA vie demokratian lippua eteenpäin. Eerik-Niiles Kross johti aikanaan niin sanottua Viron koordinaatiovirastoa, joka vastasi Viron ulkoisesta vakoilusta. Hän otti tehtävän niin henkilökohtaisesti, että seurusteli amerikkalaisen naisen kanssa. Suhde poiki skandaalin ja oikeusjuttuja. Hän on toiminut myös presidentti Lennart Meren neuvonantajana ja diplomaattina. Eräänlaisena uran huippuna lienee ollut jonkinlainen pesti Yhdysvaltain ”neuvonantajana” Irakin sodassa. Samanaikaisesti hän kirjoitti virolaisiin lehtiin analyysejä Venäjästä, joiden räikeydessä Juhani Putkinen jää toiseksi.
Eerik-Niiles Kross on aina siellä, missä on korruptiota. Hän oli mukana jakamassa vanhan kaupungin asuntoja itselleen ja lähipiirilleen niin sanotun asuntoskandaalin yhteydessä. Hän sai itselleen pilkkahintaan asunnon Toompealta. Vuonna 1999 Krossin haltuun oli kasaantunut koordinaatioviraston johtajana kaikki virolaisen vakoilun salainen materiaali.
Hän pyrki hankkimaan rautatieyksityistäjänä esiintyneelle, myöhemmin rikolliseksi osoittautuneelle, Antonio Angottille päivässä Viron oleskeluluvan. Kross henkilökohtaisesti painosti rajavartioston päällikkö Tarmo Kõutsia vaatien Antonio Angottille vapaata pääsyä Viroon. Vuonna 2000 selvisi, että Kross oli käyttänyt väärin valtioneuvoston rahoja hallituksen huvilan kunnostukseen Keila-Joella, johon hän itse perheineen myöhemmin muutti asumaan. Hän joutui eroamaan saman vuoden joulukuussa, sillä hän ei osannut erottaa työpaikan luottokorttia omastaan. Toissa vuonna presidentti Toomas Hendrik Ilves palkitsi Eerik-Niiles Krossin kunniamerkillä ansioistaan Viron Nato-jäsenyyden edistämisessä.
Eerik-Niiles Krossin yhtiö Trustcorpin saamat lähes kaksi miljoonaa euroa eivät ole suomalaisittain erityisen paljon rahaa, mutta Georgian valtiolle ne ovat sitä. Lienee syytä epäillä, että Krossin palkan maksaa jokin amerikkalainen demokratiaa edistävä säätiö.
Eerik-Niiles Krossin isä on edesmennyt kirjailija Jaan Kross.
Lisää:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/08/virolainen-maailmanparantaja-georgiassa.html
Virolaisen maailmanparantaja Eerik-Niiles Krossin tulot kasvoivat huomattavasti Georgian sodan aikana. Hänen yhtiönsä Trustcorp toimii konsulttina Kaukasuksella, erityisesti Georgian hallituksen neuvonantajana. Sotavuonna 2008 hänen yhtiönsä liikevaihto nousi 70 prosenttia ja tulos 56 prosenttia.Viron kaupparekisterin mukaan Trustcorpin liikevaihto vuonna 2007 oli 8 miljoonaa kruunua (n. 460 000 euroa), kun se viime vuonna oli 27,5 miljoonaa kruunua (1,7 miljoonaa euroa). Vuonna 2007 yhtiö tuotti voittoa 4,3 miljoonaa Viron kruunua (258 000 euroa), kun viime vuonna voitto tuplaantui 7,7 miljoonaan kruunuun (462 000 euroon).
Yhtiön liikevaihdosta 96 prosenttia tulee Georgiasta ja neljä Virosta. Eerik-Niiles Kross kirjoittaa yrityksen vuosikertomuksessa, että maailmalla tarvitaan runsaasti asiantuntevaa apua Etelä-Kaukasiassa ja Balkanilla, joten yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Trustcorp työllistää viisi henkilöä.
Eerik-Niiles Kross on syvästi sitoutunut demokratian puolustamiseen kaikkialla, missä USA vie demokratian lippua eteenpäin. Eerik-Niiles Kross johti aikanaan niin sanottua Viron koordinaatiovirastoa, joka vastasi Viron ulkoisesta vakoilusta. Hän otti tehtävän niin henkilökohtaisesti, että seurusteli amerikkalaisen naisen kanssa. Suhde poiki skandaalin ja oikeusjuttuja. Hän on toiminut myös presidentti Lennart Meren neuvonantajana ja diplomaattina. Eräänlaisena uran huippuna lienee ollut jonkinlainen pesti Yhdysvaltain ”neuvonantajana” Irakin sodassa. Samanaikaisesti hän kirjoitti virolaisiin lehtiin analyysejä Venäjästä, joiden räikeydessä Juhani Putkinen jää toiseksi.
Eerik-Niiles Kross on aina siellä, missä on korruptiota. Hän oli mukana jakamassa vanhan kaupungin asuntoja itselleen ja lähipiirilleen niin sanotun asuntoskandaalin yhteydessä. Hän sai itselleen pilkkahintaan asunnon Toompealta. Vuonna 1999 Krossin haltuun oli kasaantunut koordinaatioviraston johtajana kaikki virolaisen vakoilun salainen materiaali.
Hän pyrki hankkimaan rautatieyksityistäjänä esiintyneelle, myöhemmin rikolliseksi osoittautuneelle, Antonio Angottille päivässä Viron oleskeluluvan. Kross henkilökohtaisesti painosti rajavartioston päällikkö Tarmo Kõutsia vaatien Antonio Angottille vapaata pääsyä Viroon. Vuonna 2000 selvisi, että Kross oli käyttänyt väärin valtioneuvoston rahoja hallituksen huvilan kunnostukseen Keila-Joella, johon hän itse perheineen myöhemmin muutti asumaan. Hän joutui eroamaan saman vuoden joulukuussa, sillä hän ei osannut erottaa työpaikan luottokorttia omastaan. Toissa vuonna presidentti Toomas Hendrik Ilves palkitsi Eerik-Niiles Krossin kunniamerkillä ansioistaan Viron Nato-jäsenyyden edistämisessä.
Eerik-Niiles Krossin yhtiö Trustcorpin saamat lähes kaksi miljoonaa euroa eivät ole suomalaisittain erityisen paljon rahaa, mutta Georgian valtiolle ne ovat sitä. Lienee syytä epäillä, että Krossin palkan maksaa jokin amerikkalainen demokratiaa edistävä säätiö.
Eerik-Niiles Krossin isä on edesmennyt kirjailija Jaan Kross.
Lisää:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/08/virolainen-maailmanparantaja-georgiassa.html
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Miehemme Moskovassa
Johan Bäckmanin menestys venäläisessä tiedotusmaailmassa ei ota laantuakseen. Siitä on todisteena se, että oma ulkoministeriömmekin on ryhtynyt lukemaan Safkan blogia. Se, mitä Safka sanoo tänään, on kahden viikon päästä Putinin tiedossa. UM ei voi enää ohittaa Bäckmania. Suomalainen media vielä voi. Tosin ei loputtomiin. Kun Johan kelpaa sadoille tiedotusvälineille ja 140 miljoonalle ihmiselle Venäjällä, Suomenkin median on pakko ryhtyä keskustelemaan hänen kanssaan. Tästä oli esimerkkinä YLE:n hyökkäys Johan Bäckmania vastaan.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti_1734417.html?origin=rss
Johanin taito pyörittää venäläistä mediaa perustuu siihen, että hän suostuu puhumaan venäjää. Johanin arvostelija, suuren yleisön mielistelijä, opportunisti, tutkija Timo Vihavainen ei tekisi sitä koskaan, vaikka hän osaa venäjää. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet puhua venäjää ääneen sen jälkeen, kun kysyttiin, että sano yksi, kaksi, kolme. Kuten historioitsija Heikki Ylikangas kertoo: se, joka sanoi juksi, ammuttiin. Me olemme oppineet, että venäjän puhujat ammutaan.
Johan liioittelee ja kertoo varsin värikkäästi suomalaisesta ilmapiiristä venäläisille kuten esimerkiksi, että Suomessa kansanmurhataan venäläisiä mummoja tai että lastenkodit ovat Suomessa keskitysleirejä. Safkassa saa olla montaa mieltä ja ilmaista itseään vapaasti.
Johanin tapa valaista venäläisille suomalaista maailmaa ei eroa mitenkään siitä, miten valtaosa Uuden Suomen kommentoijista näkee Venäjän. Sellaisessa maailmassa, missä vakavasti kuvitellaan, että Vladimir Putin tilasi toimittaja Anna Politkovskajan murhan, Suomen lastenkodit ovat keskitysleirejä. Suomalainen media saa maistaa omaa lääkettään.
Johanin kyky yksin pyörittää sirkusta venäläisessä mediassa paljastaa sen ikävän tosiasian, että Suomen ulkoministeriöllä ja presidentin kanslialla ei ole minkäänlaisia suhteita Venäjälle. Heillä ei ole ensimmäisenkään venäläisen toimittajan puhelinnumeroa. Suomella ei ole Venäjän suhteita olemassakaan.
P.S. Lisää skandaaleja venäläiselle medialla on täällä.
http://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/kohukonsuli-simo-pietilainen-uhkailee_08.html
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti_1734417.html?origin=rss
Johanin taito pyörittää venäläistä mediaa perustuu siihen, että hän suostuu puhumaan venäjää. Johanin arvostelija, suuren yleisön mielistelijä, opportunisti, tutkija Timo Vihavainen ei tekisi sitä koskaan, vaikka hän osaa venäjää. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet puhua venäjää ääneen sen jälkeen, kun kysyttiin, että sano yksi, kaksi, kolme. Kuten historioitsija Heikki Ylikangas kertoo: se, joka sanoi juksi, ammuttiin. Me olemme oppineet, että venäjän puhujat ammutaan.
Johan liioittelee ja kertoo varsin värikkäästi suomalaisesta ilmapiiristä venäläisille kuten esimerkiksi, että Suomessa kansanmurhataan venäläisiä mummoja tai että lastenkodit ovat Suomessa keskitysleirejä. Safkassa saa olla montaa mieltä ja ilmaista itseään vapaasti.
Johanin tapa valaista venäläisille suomalaista maailmaa ei eroa mitenkään siitä, miten valtaosa Uuden Suomen kommentoijista näkee Venäjän. Sellaisessa maailmassa, missä vakavasti kuvitellaan, että Vladimir Putin tilasi toimittaja Anna Politkovskajan murhan, Suomen lastenkodit ovat keskitysleirejä. Suomalainen media saa maistaa omaa lääkettään.
Johanin kyky yksin pyörittää sirkusta venäläisessä mediassa paljastaa sen ikävän tosiasian, että Suomen ulkoministeriöllä ja presidentin kanslialla ei ole minkäänlaisia suhteita Venäjälle. Heillä ei ole ensimmäisenkään venäläisen toimittajan puhelinnumeroa. Suomella ei ole Venäjän suhteita olemassakaan.
P.S. Lisää skandaaleja venäläiselle medialla on täällä.
http://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/kohukonsuli-simo-pietilainen-uhkailee_08.html
perjantai 4. kesäkuuta 2010
CNN on herännyt
Historian vääristelijät saavat nyt kyytiä arvovaltaiselta taholta, kun CNN on ryhtynyt paljastamaan Baltian valehtelijoiden kerhoa. Jo lyhyen ajan sisällä CNN on tehnyt kaksi juttua Liettuasta ja heidän irvikuvahistoriastaan. Pääosissa molemmissa jutuissa on israelilainen ”natsikyttä” Efraim Zuroff.
Englanninkielinen maailma on saanut Efraim Zuroffista tärkeän viestin viejän Baltian petosten paljastajana ja totuuden esiin kaivajana.
Tässä toimittaja Paul Fryshin perusteellisessa artikkelissa sivutaan oleellisia historian väärentäjien argumentteja: kaksoiskansanmurhan käsitettä ja Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rinnastamista.
http://edition.cnn.com/2010/WORLD/europe/06/03/lithuania.nazi.prosecutions/index.html?hpt=C2
Tällä kertaa amerikkalainen toimittaja ei ole enää liettualaisten puolella venäläisiä vastaan vaan hän on löytänyt Liettuan juutalaisen EU-parlamentaarikon Leonidas Donskisin, joka uskaltaa sanoa ilkeitä asioita omasta kotimaastaan. Artikkelin moraalinen kompassi on kirkas. Natsien pahuutta ei ylitä mikään. Kommunistien pahuuden korostamista Donskis pitää myyttinä, jonka juuret ovat natsiretoriikassa.
Amerikkalaisille täytyy selvästikin tarjoilla totuutta pikku hiljaa. Edelleenkin artikkelia leimaa neuvostovastaisuus ja antikommunismi. Siltikin kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Yhdysvalloissa herätään balttien historiavalheille ja Holokaustin hämärtäjiin.
Zuroff on terävä havainnoija. Lievä kritiikin paikka on kuitenkin se, että tutkijoiden juutalaispainotuksen takia Baltian maiden historian vääristelyn motiivit hiukan yksinkertaistuvat. Zuroff ja kumppanit pitävät syynä antisemitismiä. Jos Liettuassa neuvostovalheilla peitetäänkin maan omien juutalaisten tuhoa, Viron ja Latvian valehtelun syyt ovat muualla. Se on heidän venäläisten sortonsa laillistaminen. Viron ja Latvian apartheid-strategiaan kuuluu miehitysvalhe ja kommunismin ja fasismin rinnastaminen toisiinsa. Antisemitismillä ei ole juurikaan mitään tekemistä asian kanssa.
http://edition.cnn.com/video/data/2.0/video/bestoftv/2010/05/07/bts.last.nazi.hunter.one.cnn.html
Kiinnostavaa, että CNN rapakon takana tietää, mitä Baltiassa puuhataan. Tulee mieleen viime kesä, kun yritin myydä samaa tarinaa suomalaisille lehdille. Kenellekään ei kelvannut. Yleisradio ja Helsingin Sanomat saisivat hävetä.
Englanninkielinen maailma on saanut Efraim Zuroffista tärkeän viestin viejän Baltian petosten paljastajana ja totuuden esiin kaivajana.
Tässä toimittaja Paul Fryshin perusteellisessa artikkelissa sivutaan oleellisia historian väärentäjien argumentteja: kaksoiskansanmurhan käsitettä ja Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rinnastamista.
http://edition.cnn.com/2010/WORLD/europe/06/03/lithuania.nazi.prosecutions/index.html?hpt=C2
Tällä kertaa amerikkalainen toimittaja ei ole enää liettualaisten puolella venäläisiä vastaan vaan hän on löytänyt Liettuan juutalaisen EU-parlamentaarikon Leonidas Donskisin, joka uskaltaa sanoa ilkeitä asioita omasta kotimaastaan. Artikkelin moraalinen kompassi on kirkas. Natsien pahuutta ei ylitä mikään. Kommunistien pahuuden korostamista Donskis pitää myyttinä, jonka juuret ovat natsiretoriikassa.
Amerikkalaisille täytyy selvästikin tarjoilla totuutta pikku hiljaa. Edelleenkin artikkelia leimaa neuvostovastaisuus ja antikommunismi. Siltikin kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Yhdysvalloissa herätään balttien historiavalheille ja Holokaustin hämärtäjiin.
Zuroff on terävä havainnoija. Lievä kritiikin paikka on kuitenkin se, että tutkijoiden juutalaispainotuksen takia Baltian maiden historian vääristelyn motiivit hiukan yksinkertaistuvat. Zuroff ja kumppanit pitävät syynä antisemitismiä. Jos Liettuassa neuvostovalheilla peitetäänkin maan omien juutalaisten tuhoa, Viron ja Latvian valehtelun syyt ovat muualla. Se on heidän venäläisten sortonsa laillistaminen. Viron ja Latvian apartheid-strategiaan kuuluu miehitysvalhe ja kommunismin ja fasismin rinnastaminen toisiinsa. Antisemitismillä ei ole juurikaan mitään tekemistä asian kanssa.
http://edition.cnn.com/video/data/2.0/video/bestoftv/2010/05/07/bts.last.nazi.hunter.one.cnn.html
Kiinnostavaa, että CNN rapakon takana tietää, mitä Baltiassa puuhataan. Tulee mieleen viime kesä, kun yritin myydä samaa tarinaa suomalaisille lehdille. Kenellekään ei kelvannut. Yleisradio ja Helsingin Sanomat saisivat hävetä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
