dissidentti

Sosialistit heräsivät horroksesta Liettuassa

2012-01-24T03:35:00.000-08:00

Vasemmiston romahdus on ollut totaalinen koko Euroopassa. Ensimmäiset vaatimattomat merkit jonkinlaisesta vasemmistolaisen ajattelun heräämisestä tulevat Liettuasta. Siellä kahdeksan sosialidemokraattia laittoi nimensä vetoomukseen, jolla vastustetaan kommunismin ja fasismin rikosten rinnastamista. Vetoomus ajoitettiin Wannseen kongressin 70-vuotispäiväksi 20. tammikuuta 2012. Allekirjoittajina on 70 kansanedustajaa ja eurokansanedustajaa 19 Euroopan maasta.
Liettualaisten sosialidemokraattien massiivinen esiintyminen tässä vetoomuksessa on huomionarvoista. Liettuasta tulee Euroopan räikein esimerkki historian uudelleen kirjoituksesta. Pääkaupunki Vilnassa on niin sanottu kansanmurhan museo, joka unohtaa sen ainoan kansanmurhan, 200 000 juutalaisen tappamisen Natsi-Liettuassa, mutta on nostanut uhreiksi saman määrän liettualaisia ”kansanmurhan” uhreja Neuvosto-Liettuassa. Joukossa on Neuvostoliittoon karkotetut liettualaiset, erilaisia rangaistuksia rikoksista saaneet liettualaiset, tai kuten professori Dovid Katz ironisesti sanoo, jokainen itään päin matkalipun ostanut liettualainen. Nämä pari sataa tuhatta liettualaista säilyivät hengissä. Dovid Katz on yksi Wannseen kongressin julistuksen tekijöistä.
Liettuassa, Latviassa ja Virossa Nato- ja EU-jäsenyys ovat johtaneet natsien paluuseen. Kaikissa Baltian maissa on vallalla kaksi historian kirjoitusta, yksi ulkoiseen ja toinen sisäiseen käyttöön. Baltit kertovat länteen ”kaksoiskansanmurhasta”, kuinka Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto murhasivat yhtä lailla sekä juutalaisia että maiden omia kansalaisia. Kotimaissa kerrotaan vain yhdestä kansanmurhasta eli Neuvostoliiton ”pahuudesta” omia kansalaisia kohtaan. Kumpikin historian kirjoitus on yhtä lailla humpuukia. Juutalaisten raivon baltteja kohtaan ymmärtää, koska tarinoissa on totta vain sen verran, että juutalaiset tapettiin. Useimmiten juutalaiset tapettiin paikallisten kollaboraattoreiden toimesta.
Liettuassa tästä historian vääristelystä on uskaltautunut irtisanoutua vasta ne kahdeksan sosialidemokraattia, jotka eivät salli neuvostoajan rinnastamista natsi-Liettuaan. He ovat jo saaneet Liettuan ulkoministeri Audronius Ažubalisin tuomion. Hän korostaa, ettei Hitlerillä ja Stalinilla ollut muuta eroa kuin viiksien koko: Hitlerillä ne olivat lyhyemmät. Ažubalis syyttää liettualaisia sosialidemokraatteja siitä, että nämä ovat irtautuneet Euroopan parlamentin ja ETYJ:in hyväkymistä päätöksistä Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rikosten rinnastamisesta. Hän on oikeassa. Liettuan sosialistit kyseenalaistivat nämä päätökset. He alkoivat korjata eurooppalaisen vasemmiston hirvittäviä virheitä, joilla vasemmisto on hirttämässä itsensä.
Saavatko liettualaiset sosialistit seuraajia? Aivan varmaa on, etteivät virolaiset Sven Mikserin johtamat Nato-demarit koskaan anna tukeaan Liettuan sosialisteille. He eivät voi koskaan olla sellaista mieltä, jossa voi joutua olemaan Venäjän kanssa samalla puolella. Suomessa vasemmistoliitto ja demarit eivät edes ymmärrä, mistä puhutaan.
Suomalaisista vetoomuksen allekirjoitti vain meppi Hannu Takkula, joka tunnetaan Israelin ystävänä. Meppi, Anneli Jäätteenmäki (keskusta) kieltäytyi allekirjoittamasta. Euroopan parlamentissa kommunismin ja fasismin rikosten rinnastamista vuonna 2009 vastustanut kansanedustaja Riitta Myller (sd) kieltäytyi laittamasta nimeään vetoomukseen. Vasemmiston Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho jättivät myös allekirjoittamatta.
Liettualaisista allekirjoittaneista sosialisteista kaksi oli meppiä: Vilija Blinkevičiūtė ja Justas Paleckis. Kovaa sakkia Hitlerin viimeisestä bunkkerista Euroopassa.

Lähteet:
http://www.holocaustinthebaltics.com/
http://www.postimees.ee/713082/leedu-valisminister-suudistas-sotse-kremli-loosungite-kordamises/

Krossilla ei ole kaikki ohjukset laivassa

2012-01-13T05:38:00.000-08:00

Nyt Venäjä sen sitten teki: etsintäkuulutti virolaisen entisen vakoilupomo Eerik-Niiles Krossin. Venäjä syyttää häntä Arctic Sea-laivan merirosvouksen järjestämisestä.
Eerik-Niiles Kross oli jo vuosi sitten varsin huolissaan kohtalostaan. Sen paljasti hänen hillitön pyrkimyksensä Viron parlamenttiin immuniteettia hakemaan. Krossille tarjosi apua Vihreiden puheenjohtaja Marek Strandberg, joka laittoi hyvän ystävänsä ”varmaksi läpimenijäksi” viime maaliskuun parlamenttivaaleissa. Kävi vain niin onnettomasti, että vaikka Eerik-Niiles sai Vihreistä eniten ääniä, Viron Vihreät tipahtivat parlamentista. Syytesuoja jäi saamatta.
Nyt apua tarjoaa Krossille hänen toinen hyvä ystävänsä, Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Kross on ehdolla Laarin manttelinperijänä puolueen puheenjohtajaksi. Tai oli ehdolla. Kansainvälinen etsintäkuulutus taisi katkaista senkin pakotien.
Krossin kommentti Viron lehdille on ollut paljon puhuva. Krossin mukaan Venäjän päämääränä on tuhota läntiset tiedusteluorganisaatiot!
Alusta asti on ollut selvää, että Kross on mukana suurten pelissä. Viroon on pesiytynyt läntiset tiedustelupalvelut, CIA ja MI6, jotka käyttävät virolaisia hyväkseen Venäjä-vastaisessa taistelussa. Kross on ollut ketjun yksi lenkki. Ehkä heikoin sellainen. Hänellä kun ei ole koskaan ollut kaikki kotona; tai tässä tapauksessa: ei ole ollut kaikki ohjukset laivassa (kaikki muumit laaksossa, kaikki inkkarit veneessä jne.) Nyt Venäjä siivoaa yhden kiusankappaleen menemään.
Isänmaa-puolueen parlamenttiryhmän esimies Urmas Reinsalu sanoo Postimees-lehdessä, ettei Viro tule luovuttamaan Eerik-Niiles Krossia Venäjälle, koska hyvin pian Venäjä vaatisi Mart Laaria! Siinä Reinsalu ei erehdy. Venäjä voi olla hidas, mutta Venäjä ei ole tyhmä eikä unohda. Mart Laar on varmasti yhdessä Marek Strandbergin kanssa listalla, jossa luetellaan Venäjän vastaisen terrorismin tukijoita. Sekä Laar että Strandberg myivät Viron keskuspankin ruplat Venäjän vastaista sotaa käyville tsetseeneille 1992-1993. Mart Laar oli yhdessä Eerik-Niiles Krossin kanssa antamassa neuvoja solmion syöjä Mihail Saakasvilille hetkeä ennen Georgian hyökkäystä Venäjälle 2008.
Mart Laarin aika tulee vielä. Venäjä siivoaa pikkuhiljaa Virosta läntisen tiedustelusolun, jonka tehtävänä on Venäjä-vastaisen sodan käyminen.
Krossin kohdalla lähtö tuli nyt.

Lähde:
http://www.postimees.ee/701538/krossist-sai-tanasest-rahvusvaheliselt-tagaotsitav/

Virallinen totuus eli fasistinen fiktio

2011-11-08T12:09:00.000-08:00

Viron ulko- ja opetusministeriöt yhdessä amerikkalaisten dokumentaristien, Maureen ja Jim Tustyn kanssa ovat tehneet amerikkalaisille koululaisille opetusfilmin Neuvostoliiton kauheudesta. Tustyt, joista miehellä on virolaiset sukujuuret, ovat tehneet dokumentin Viron laulujuhlista, jotka esitetään suurena itsenäisyystaisteluna kommunistien sorron alta.
http://uudised.err.ee/?06238479

Amerikkalaiset koululaiset oppivat, kuinka kommunismi oli paha ideologia, joka sorti pieniä kansoja, ja kuinka virolaiset säilyttivät sorron alla aina uskon itseensä ja oikeuden itsenäisyyteensä. Filmiä ”Laulava vallankumous” käytetään Yhdysvalloissa englannin, historian, psykologian ja sosiologian oppituntien materiaalina.
Filmin avulla opetetaan englannin kieltä, koska filmissä esiintyvät virolaiset ovat pääsääntöisesti Yhdysvaltoihin muuttaneita virolaisia emigrantteja. Heidän äidinkielensä on Amerikan englanti. Neuvostoliitosta kertovat siis ihmiset, jotka eivät ole olleet siellä päivääkään.
Viron television uutiset näyttävät nuoria, amerikkalaisia oppilaita toistamassa oppimaansa, kuinka ”sovjetit” olivat kauheita virolaisille.

Propagandan menestys tekee voimattomaksi. Ketä ovat ”sovjetit”? Virolaiset olivat itsekin neuvostoliittolaisia eli ”sovjetteja”. Sitä filmi ei kerro. Dokumentin tarkoituksena on tietenkin vahvistaa Viron miehitysmyyttiä ja laillistaa nykyistä apartheid-hallintoa, venäläisten kansalaisuudettomuutta. ”Laulava vallankumous” on antikommunistinen manifesti, jolla edelleen käydään sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Ei ole vaikea arvata, ketkä edustavat tänä päivänä ”sovjetteja”? He ovat tietenkin venäläisiä. Dokumentti ”Laulava vallankumous” on sekä rasistinen että fasistinen fiktio Neuvostoliitosta. Sama pätee Sofi Oksasen menestysteos ”Puhdistukseen”.

Näitä kahta teosta yhdistää se, että ne vastaavat tämän päivän käsitystä virallisesta totuudesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliittoa itseään aina syytettiin siitä, että maata hallitsee virallinen totuus. Neuvostoliitossa oli sitouduttu kommunismiin. Ihmisten tunteet ja arvot olivat vahvasti sitoutuneet palvelemaan kommunistisia tavoitteita. Virallinen totuus vastasi näihin tarpeisiin. Yksikään ideologia ei selviä ilman emotionaalista sitoutumista.
Suomessa on sitouduttu russofobiseen militarismiin ja rasistiseen apartheidiin. Vallalla oleva virallinen totuus, fasistinen fiktio Neuvostoliitosta tasoittaa tien Viron apartheidin hyväksynnälle Suomessa ja maailmalla.

EU:n tulisi ottaa mallia ruplaliitosta

2011-09-21T02:58:00.000-07:00

Virolainen yrittäjä:
Raha säilyy paremmin dollareina kuin euroina

Virolainen transitoyrittäjä Oleg Ossinovski ei usko euron kestävän, koska valuuttaunionin perusta on väärä.
”Euro-vyöhyke ei ole elinkelponen, nykyisellään se on mahdoton. Yhtenäisen rahaliiton pitäisi olla sellainen kuin oli ruplaliitto”, Ossinovski sanoi virolaisessa talouskonferenssissa.
Uutisportaali Delfin siteeraama Ossinovski aikoo itse pitää rahansa euron sijasta ”maailman valuutassa” dollarissa.
”Tämän hetkisellä euroalueen rahaliitolla ei ole realistista tulevaisuutta. Kaksikymmentä ulkoministeriötä, valtiovarainministeriötä. Voidaan venyttää ja vanuttaa asiaa, mutta mitä en ole kuullut, että olisi tarjottu minkäänlaista hyvää suunnitelmaa pelastaa eurovyöhyke. Olen varma, että raha kannattaa pitää sittenkin dollareina”, Ossinovski totesi.
Virolaisilla on kokemusta ruplaliitosta, Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto oli liittovaltio ja yhden valuutan, ruplan talousalue.

http://majandus.delfi.ee/news/uudised/ossinovski-raha-tuleks-hoida-ikkagi-euro-asemel-dollaris.d?id=58196158

Viron KAPO ampui antifasistin

2011-08-12T01:10:00.000-07:00

Viron puolustusministeriöön eilen hyökännyt ja tulitaistelussa kuollut vasemmistoaktivisti Karen Drambjan (57) oli pitkään ollut Viron suojelupoliisin vainon kohteena. Juristin koulutuksen saanut Drambjan oli puolustanut oikeudessa pronssiyön mellakoiden jälkeen Yövartion jäsentä, Larissa Neshtsadimovaa. Yövartio, Notshnoi Dozor, on Viron apartheidia vastustavien venäjänkielisten aktivistien ryhmä, joka on ollut Viron suojelupoliisin, KaPon, erityisen kiinnostuksen kohteena.
Viron suojelupoliisi aloitti jo vuoden 2007 vuosiraportissaan Drambjanin mustamaalaamisen hänen oltuaan Perustuslakipuolueen kansanedustajaehdokkaana parlamenttivaaleissa. Suojelupoliisi leimasi puolueen Moskovan luomukseksi. Drambjanin tilannetta ei parantanut hänen oikeusaputyönsä Yövartio-jäsenen hyväksi. Drambjan oli yhdistyneen vasemmiston ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa vuonna 2009. Hän julkisti tuolloin manifestinsa ”Jos kotisi on sinulle kallis...”, jossa hän totesi Viron valinneen sisällissodan tien suhteessaan venäläiseen vähemmistöön. Hän kutsui Viroa moraalisen konkurssin tehneeksi neo-fasistiseksi valtioksi. Hän syytti venäläistä vähemmistöä myös lammasmaiseksi syrjinnän edessä.
Drambjanille kävi niin kuin Virossa käy kaikille toisinajattelijoille ja aktivisteille. KaPo terrorisoi hänen elämää vuosia estäen hänen kaikki poliittiset ambitiot, tuhoten talouden, perheen, yksityiselämän, toimeentulon, maineen ja kirjoitti vuosittain panetteluja vuosikertomukseen. Drambjan oli ajautunut Viron apartheidin uhrina yksinäisyyteen ja syviin taloudellisiin vaikeuksiin ennen hyökkäystään Viron puolustusministeriöön.

Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Karen_Drambjan
Drambjanin manifesti:
http://www.slavia.ee/index.php?option=com_content&view=article&id=1734:2009-03-24-09-43-48&catid=85:vybory5

Vasemmiston tuho syynä Baltian natsijuhlintaan

2011-08-02T00:06:00.000-07:00

Venäläisen Russia Today-televisiokanavan haastattelija (30.07.) kysyi, miksi maailma, YK ja Eurooppa eivät tuomitse selkeämmin Baltian maissa riehuvaa natsismin rehabilitaatiota? Suorassa lähetyksessä ei aina kykene kovin syvälliseen ajatteluun. Vasta mikrofonien sulkeuduttua ryhdyin pohtimaan, mitä kysymykseen olisi pitänyt vastata? Viron Sinimäellä saa vapaasti juhlia Hitlerin voittoa ainakin seuraavista syistä:
1.Baltian maiden ovat pieniä. Ne ovat niin pieniä, etteivät ne kiinnosta ketään. Maailmaa vaivaa niin sanottu ”ei voisi vähempää kiinnostaa”-efekti.
2.Akateemiset piirit ovat avuttomia. Historioitsijat eivät kykene puolustamaan faktoja, koska he eivät halua alentua keskustelemaan propagandistien tasolla. Akateemisia piirejä velvoittava totuuden vaatimus tekee heidät hitaiksi ja varovaisiksi toisin kuin natsipropagandistit.
3.Vasemmiston romahdus. Läntisessä Euroopassa ei ole vasemmistopuolueita, sosialidemokraatteja tai kommunisteja, jotka kykenisivät puolustamaan vasemmiston saavutuksia 1900-luvulla. Vasemmistopiirit lähes kaikkialla Euroopassa pyytävät anteeksi sitä, että ovat olleet ”vasemmistolaisia”. Vasemmistolaiset ovat impotentteja pyytäen äärioikeiston kanssa yhteen ääneen anteeksi ”kommunismin rikoksia”. Vasemmisto yhdessä oikeiston kanssa tuomitsee kommunismin rikollisena kaivaen oman hautansa. Oikeiston ja äärioikeiston esiinmarssille ei ole vastavoimaa vasemmiston puuttuessa.
4.Geopoliittinen imperatiivi. Nato, Yhdysvallat ja EU ovat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ottaneet helmoihinsa kaiken saatavissa olevan ilman reunaehtoja, niin sanotulla face value-periaattella. Ketään ei kiinnostanut, minkälaista natsisakkia tuli mukaan otettua. Tämä on mahdollistanut sen, että Itä-Euroopassa on Naton sateenvarjon alla alkanut natsismin rehabilitaatio. Rupusakki sikailee, isännät eivät aio antaa sen häiritä omia etujaan.
5.Double genocide-ajattelu. Antikommunisteja tuetaan ymmärtämättä, että kyseessä on fasismin nousu. EU antoi Virossa ”kommunismin rikosten” tutkijoille miljoona euroa. Viron ykkösnatsi, Mart Laar kävi rahalla Yhdysvalloissa Valkoisen talon nurkalle pystytetyllä ”kommunismin rikosten” muistomerkillä juuri samaan aikaan kuin virolaiset natsit juhlivat Hitlerin voittoa Sinimäellä.

Virolaisten historiahölynpöly pahenee

2011-06-14T07:41:00.000-07:00

Virossa on historian vääristely saavuttanut hysterian tason. Tämänpäiväisessä kyydistysten muistopäivässä ei ole enää siteeksikään totuutta, vain valhetta ja vääristelyä ja natsismin ylistystä.

Raamit tämän päiväiselle tapahtumalle antaa päivämäärä. Tänään, 14.06. tasan 70 vuotta sitten oli enää viikko siihen, kun Hitler hyökkäsi Stalinin kimppuun. Neuvostoliitto valmistautui sotaan Natsi-Saksaa vastaan. Arnold Meri muistutti aina, että vuoden 1941 kesäkuun noin 10 000 virolaisen karkotukset Siperiaan olivat sotilaallinen toimenpide. Baltian rintama puhdistettiin epämääräisestä aineksesta. Siperian junaan joutuivat prostituoidutkin häiritsemästä puna-armeijan taistelutahtoa.

Virolaisille fasisteille voisi tuoda tervettä järkeä keskusteluun suomalaiset sotilasasiantuntijat, joiden tehtävänä on osata analysoida sodan johtoa ja taktiikka. Maanpuolustuskorkeakoulusta löytyy asiantuntijoita, jotka kertovat, että hyvät sotapäälliköt eivät jätä potentiaalisia pettureita riveihinsä.

Suomalainen historioitsija Seppo Myllyniemi on puolestaan kirjoittanut Baltian kohtalon vuosista 1938-1941 jo vuonna 1977 kirjan, jossa valaistaan Baltian maiden natsipitoisuutta. Näissä maissa varsin suuri joukko odotti Hitleristä pelastajaa. He vihasivat kommunisteja ja olivat neuvostokansojen pahimpia vihollisia.

Nyt Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves hakee näille natseille kunnianpalautusta. Heidän paikkansa ei olisikaan Siperiassa vaan Nyky-Viron sankareina. Viro on siirtynyt historiansa kirjoituksessa suremaan Hitlerin tappiota.

Viro tulisi viipymättä heittää ulos EU:sta. EU:n jäsenenä ei voi olla maa, joka ei ole sitoutunut Nürnbergin periaatteisiin.

Kuvaavaa tämän päiväiselle juhlinnalle oli, että karkotettujen joukosta oli poimittu 400 juutalaista, joiden muistotaulun Ilves paljasti. Virolaisten tarkoitus on näyttää Stalin juutalaisten kansanmurhaajana. Todellisuudessa Siperia oli näiden juutalaisten pelastus.

Natsi-Ilves kääntää koko kuvan päälaelleen väittäen, että Stalin aloitti Virossa juutalaisten kansanmurhan! Natsi-Ilvekselle Hitlerin vastainen sota oli virolaisten kansanmurhaa. Tällä idiotismilla hän laillistaa Nyky-Viron apartheidin ja maassa käynnissä olevan venäläisten etnisen puhdistuksen.

Tämän kansan rikollisuudella ei ole mitään rajoja.

Pitkästä aikaa radiossa

2011-05-29T04:48:00.001-07:00

Joskus kauan sitten, Viron kylmä sota- kirjani ilmestymisen jälkeen vuonna 2008 virolainen toimittaja Juku-Kalle Raid kutsui minut ystävällisesti omaan radio-ohjelmaansa. Tuolloin sain peräti tunnin kertoa näkemyksiäni Viron historiasta ja nykyisyydestä. Kadulla tuttavani, vielä tuolloin minulla oli virolaisia tuttavia, pysähtyivät kertomaan, että olin tarjonnut heillekin hyvin mielenkiintoisen näkökulman Viron asioihin.

Juku-Kalle soitti torstaina (26.05.2011) ja varsin lyhyellä varoitusajalla pyysi minua mukaan perjantain ohjelmaansa keskustelemaan Venäjän ihmisoikeustilanteesta yhdessä europarlamentaarikko Kristina Ojulandin kanssa. Ihmettelin vähän, että mitä tekemistä minulla on Venäjän ihmisoikeuksien kanssa? Koska olen hyvin kriittinen sekä Ojulandin että hänen Europarlamentin parhaan kaverinsa, ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautalan Venäjän politiikan suhteen, totesin voivani vähän haukuskella heitä. Toinen heistä voisi olla Bloody Mary ja toinen Lady Macbeth.

Juku-Kalle on siitä harvinainen, että hän uskaltaa soittaa minulle. Tänään hän joutui kuitenkin maksamaan siitä kalliisti. Hän oli kirjoittanut Eesti Ekspressiin ohjelmastaan ”mainoksen”, jossa esitellään muiden ohjelmassa olleiden ajatuksia, minua ei siteerata ollenkaan. Olen saanut vain jälleen kerran kunnianarvoisan maininnan ”kommunisti” ja ”äärivasemmistolainen”. Ensimmäistäkään ajatustani ei esitetä.

No hyvä, ehkä joku kuuntelee ohjelman tämän perusteella. Minussa se jälleen kerran vahvistaa enemmän vain näkemystä siitä, että minut todellakin halutaan vaientaa. Toimittaja, joka uskaltaa ottaa minut ohjelmaansa, joutuu aina vähän pyytelemään anteeksi tekoaan.

http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/eestiuudised/mis-toimub-venemaal-ojulandi-ja-hietaneni-vastandlikud-nagemused.d?id=46827144

Estland ist nazifrei?

2011-05-03T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 3.5.2011)

Saksalaiset ovat todella pihalla. Der Spiegel on koonnut kartan Euroopasta, jossa Viro on natsivapaa maa. Suomi on saanut ruskean väripeitteen kiitos persujen. Myös Ruotsi on saanut omat natsinsa ruotsindemokraateista.

Der Spiegelin kartassa kuudessatoista Euroopan maassa parlamenttiin on päässyt fasistisia oikeistoryhmiä. Italiassa ja Sveitsissä ne ovat jopa hallituksessa; Hollannissa ja Suomessa vasta sinne pyrkimässä.
Suomen kohdalla Der Spiegel on oikeassa. Perussuomalaisten riveissä oleva Suomen Sisu ilmoittaa ideologiansa jo nimensä etukirjaimissa.

Eesti Ekspress-lehti on ironisoinut Der Spiegelin jutun Viroon sopivaksi otsikoimalla sen kysymysmerkillä varustettuna natsivapaasta Virosta. Se herättää hilpeyttä. On olemassa toinenkin saksalainen kartta, jossa Viro oli merkitty ensimmäisenä judenfrei-maana.

Saksalaiset eivät ymmärrä Viron politiikasta yhtään mitään. Virossa ei ole tietenkään fasistista oikeistopopulistista liikehdintää, koska maa on natseja täynnä. Fasistinen oikeistopopulistinen "oppositio" istuu Virossa hallituksessa. He ovat hallinneet Viroa viimeiset 20 vuotta.

Viron suojelupoliisi järjesti helmikuussa Narva-Jõesuussa kansainvälisen informaatiouhkakonferenssin. Tärkeimpänä asiana agendalla oli torjua julkisuudesta tiedot, joissa puhutaan joko Viron fasistisesta menneisyydestä tai nykyisyydestä.
Viron suurin turvallisuusuhka on maassa riehuvan fasismin paljastuminen.

Tässä työssä Virolla on apuna suomalainen media. Nimenomaisesti Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat osanneet peittää Viron oikeistopopulismin luonteen. Suomesta on valehdeltu maailmalle kuva Virosta natsivapaana vyöhykkeenä. Perimmäisenä motiivina suomalaisella medialla on suojella suomalaisten kansallista projektia etnisesti puhtaasta Virosta, apartheid Viroa.

Lähde:
http://www.ekspress.ee/news/kaardid_ja_edetabelid/kaardid/estland-ist-nazifrei.d?id=44421737

Osama, Kavkaz Center ja Molari

2011-05-02T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 02.05.2011)

Tunnustan, että pidin Osama bin Ladenista. Minusta hän oli sympaattinen terroristi. Hän tuntui edustavan Lähi-Idässä aivan oikeutettua Amerikka-kriitikkiä. Luultavasti varsin moni Suomessa ajatteli kanssani samalla tavalla. Se on ollut yksi syy, miksi al-Qaidan vastustaminen ja terrorismin vastainen sota on tuntunut vieraalta. Amerikka on saanut, mitä Amerikka ansaitsee.

Suomessa kuitenkin Kavkaz Centerin vastustaminen on minulle itsestään selvää. Kavkaz Center on Suomessa oleva al-Qaidan solu. Kavkaz Center on hyökännyt paitsi Safkan (Suomen antifasistinen komitea) jäseniä vastaan, se on puolustanut terrorismia Venäjällä. Entinen pastori Juha Molari on tutkinut Kavkaz Centerin omistajan, Mikael Storsjön Suomeen tuomien turvapaikkaa hakevien tsetseenien taustoja ja rahoituskanavia ja paljastanut varsin selkeästi yhteydet al-Qaidaan.

Juha Molari on tehnyt tutkivan toimittajan työtä enemmän kuin yksikään kuukausipalkkaa saava Sanomatalon toimittaja. On kummallista, että Suomessa media ei ole kiinnostunut paljastamaan Kavkaz Centeriä. Se kertoo suomalaisen median romahduksesta. Kun Safka järjesti pari viikkoa sitten tiedotustilaisuuden asiasta, paikalle ei tullut ensimmäistäkään suomalaista tiedotusvälinettä. Onneksi sentään tuli venäläisiä toimittajia. He tutkivat nyt entistä tehokkaammin Suomen tukea al-Qaidalle.

Tiedotustilaisuuden jälkeen Safkan pääideologi Petri Krohn tiivisti syyt, miksi Suomessa voi tukea terroristeja joutumatta linnaan.
Päämääränä maailmalla on tällä hetkellä ”Venäjän balkanisaatio”, eli jakaa Venäjä Jugoslavian tapaan pieniksi paloiksi.

Suomessa tätä toimintaa tuetaan kolmella tavalla: terrorismin tuetaan Kavkaz Centerin kautta, separatismia tuetaan sukulaiskansojen nationalismin avulla ja venäläisiä ekstremistejä tuetaan kutsumalla heitä oppositioksi.

Kavkaz Centerin taustalla on Mikael Storsjö, fennougrismia Venäjällä herättelee Ville Ropponen ja venäläisiä ääriliikkeitä tukee Heidi Hautala, Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja. Hän on myös Kavkaz Centerin sisarjärjestö Venäjä-vastaisen Finnrosforumin perustajajäseniä. Suomessa tässä terroristien tukijoiden joukossa ovat myös Pen-klubin entiset ja nykyiset jäsenet. Taisi olla Rauhanpuolustajat ja vielä Amnestykin. Lista on hirveä häpeä suomalaiselle kansalaisjärjestötoiminnalle.

Nyt kun maailma juhlii Osama bin Ladenin kuolemaa, Suomessa olisi aika ryhtyä siivoamaan omaa pesää al-Qaidan tukijoista. On jäähyväisten aika – suomalainen intelligentsia.

Persut- paljastakaa Sofi Oksanen

2011-04-28T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 28.04.2011)

Pata kattilaa soimaa. Tämä suomalainen sananlasku tuli mieleen, kun luin Sofi Oksasen nimittelevän persuja natseiksi, Sohvin, tämän Euroopan johtavan natsikirjailijan. Persujen on nyt aika antaa Sohville oikein isän kädestä.

Sofi Oksasen Puhdistus- romaani on fasistinen ja rasistinen fiktio Viron historiasta. Teoksessa pestään puhtaaksi virolaiset metsäveljet, jotka tappoivat Virossa juutalaisia. Puhdistus on fasismin rehabilitointia.

Sofi Oksasen menestys maailmalla on perustunut pitkälti siihen, ettei maailmalla tiedetä Viron historiasta mitään. Puhdistuksen päähenkilöt, metsäveljet olivat parhaita Hitlerin kavereita. Sofi esittää heidät kirjassaan sankareina.

Sofi pyrkii esittämään itsensä maailmalla nyt juutalaisten parhaimpana kaverina ja kertoo olevansa huolissaan Itä-Euroopan nationalismista. On vaikea löytää toista kirjailijaa, joka niin suoraan hyödyntää menestyksensä nationalismista, fasismin noususta ja rasismista kuin Sofi Oksanen.

Kertokaa hyvät persut tämä maailmalle ja suomalaisille.

CIA:n kevätkokous Tallinnassa

2011-04-27T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 27.04.2011)

Tallinnassa pidetään toukokuun puolessa välissä jo perinteeksi muodostunut CIA:n kevätpöristely, Lennart Meri-kongressi. Kongressin järjestää Viron itähysterian keskus, Kansainvälinen turvallisuustutkimuksen keskus (Rahvusvaheline Kaitseuuringute keskus). Kokoonkutsujana on suuren filantroopin, valuuttakeinottelijan ja ideologisen kapitalistin, George Sorosin opetuslapsi ja entinen sosialisti Iivi Anna Masso.

Toukokuun 13.-15.päivä Tallinnaan kokoontuu suuri joukko erilaisissa atlanttisissa ajatushautomoissa työskenteleviä demokratian ja ihmisoikeuksien lähettiläitä, varsinaisia Venäjä-asiantuntijoita. Läntiset tiedustelupalvelut ovat runsaslukuisesti paikalla. Tunnetuin on Viro-friikki, Englannin tiedustelupalvelu MI6:n lähettiläs, toimittaja Edward Lucas (The Economist). Yhtäkään Lennart Meri-kongressia ei ole pidetty ilman hänen läsnäoloaan.
Fennougrien seitajumalalle, Venäjä-vihasta tunnetulle Viron entiselle presidentille, Lennart Merelle pyhitetty kongressi keskittyy miettimään strategioita, kuinka Venäjä pannaan palasiksi ja Ukraina liitetään Natoon. Viron puolustusministeriön suojelun alla toimiva kongressi kokoaa paikalle sata vierasta eri puolilta maailmaa. Venäjää edustaa vallankaappausta suunnitteleva, ekstremisti Boris Nemtsov. USA:sta paikalla on USA:n puolustusministeriön NATO:n, EU:n ja Ukrainan osastojen johtajat, Jim Townsend ja Celeste Wallander. Ruotsista paikalla on Viron apartheidin kummisetä, ulkoministeri Carl Bildt. Tanskaa edustaa maan entinen ulkoministeri Uffe Elleman-Jensen. Tämä liberaalin valepuvussa esiintyvä tanskalainen seniili poliitikko tunnetaan Virossa siitä, että hän ensimmäisenä ihaili Viron kansalaisuuspolitiikkaa ja sitä, kuinka maan kansalaisista tehtiin ”ulkomaalaisia”. Tanska ottikin Elleman-Jensenin innoittamana Virosta mallia ryhtyessään kohtelemaan huonosti Tanskan maahanmuuttajia, erityisesti muslimeja. Seuraukset tiedämme, Muhammedin pilakuvat ja polttoroviot maailmalla Tanskan suurlähetystöjen edessä.

Että sellaisia entisiä ulkoministereitä.

Suomalaiset toimittajat ovat kerran osallistuneet kokoukseen sankoin joukoin. Pari vuotta sitten paikalle oli kutsuttu ulkoministeri Ilkka Kanerva. Suomalaisia toimittajia kiinnosti vain Kanervan tekstiviestit Johanna Tukiaiselle.

http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/lennart-meri-konverents-toimub-neljandat-korda.d?id=44821373

Molari poliisikuulusteluissa

2011-04-06T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 6.4.2011)

Poliisi vaati tänä aamuna välittömästi Juha Molaria saapumaan kuulusteluja varten Pasilaan. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet oli tehnyt tutkintapyynnön Molarin blogikirjoitteluista. On syytä olettaa, että Biaudetin toiminnan laukaisi Juha Molarin esiintyminen englanninkielisissä Russia Today -uutisissa, joissa hän syytti Suomea Venäjä-vastaisen terrorismin tukemisesta.
Uutinen on nähtävissä tässä linkissä:
http://rt.om/news/finnis-priest-umarov-molari/
Juha Molari hermostutti esiintymisellään täydellisesti oikeudenkäyntiin valmistautuvan Kavkaz Centerin ja Finrosforumin keskeisen toimijan, Mikael Storsjön. Storsjö on oikeuden edessä 15.04. kello 9.00 Vantaan käräjäoikeudessa syytettynä tsetseenien laittomasta maahantuonnista. Hänen päätodistajinaan ovat Heidi Hautala ja Jukka Mallinen. Hautala on EU:n parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja. Mallinen on entinen PEN:in puheenjohtaja.

RT:n uutisen poimi ensimmäisenä sivuilleen Suomessa Finrosforum ja Kavkaz Center, jotka hyökkäsivät tuomitsemaan Molarin esiintymisen. Molemmat tahot vetoavat toimintansa olevan ihmisoikeuksien puolustamista.

Finrosforum ja Kavkaz Center ovat toiminnassaan epäuskottavia.
Mikael Storsjö on ollut Kavkaz Centerin ylläpitäjänä Kaukasian emiraatin ja Doku Umarovin tiedotusministeri. Kavkaz Center on julkaissut Suomesta käsin maailmalle Umarovin viestejä ja juhlinut hänen terroritekojaan. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on tuominnut Kavkaz Centerin toiminnan terrorismin tukemisena. Myöskään Finrosforum ei ole onnistunut meitä vakuuttamaan. Järjestöjen toiminta on ollut mahdollista vain suuren suojelijan turvin, joka on Heidi Hautala.

Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) tavoitteena on paljastaa EU:n parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala ja erottaa hänet EU:n parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävistä. Käsky Eva Biaudelle hyökätä Molaria vastaan on tullut Hautalan taustajoukoilta. Entistä tärkeämpää on saada Hautala erotettua tehtävästään. Hän on täydellisesti kompromentoinut itsensä tukemalla terrorismia.

Medvedev vaihtoon

2011-04-04T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 04.04.2011)

Virolaiset lehdet paheksuivat viime viikolla Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin alaisuudessa toimivan historian komission esitystä, että Venäjä ryhtyisi tutkimaan kommunismin rikoksia. Komissio haluaisi pystyttää ”satoja” muistomerkkejä paikoille, joissa niin sanottuja kommunismin rikoksia oli tehty. Ehdotusta perusteltiin sillä, että ele parantaisi Venäjän suhdetta entisiin neuvostotasavaltoihin ja parantaisi Venäjän imagoa lännen silmissä.

Virolaiset paheksuivat sitä, että kommunismin rikosten tutkiminen on heidän agendansa. Venäjä ei voi varastaa heiltä heidän asettaan Venäjä-vastaisessa taistelussa.

Jo Libyan kriisin yhteydessä tuli selväksi, että Medvedev yrittää mielistellä länttä. Hän on tunnustanut, että Venäjä jätti käyttämättä veto-oikeutensa YK:n turvallisuusneuvostossa vain hänen yksin tekemällä päätöksellään. Länsi on nyt toimillaan ajanut Libyan sisällissotaan ja tuloksena saattaa olla tuhansia kuolleita. Libyan kansa on aivan liian arvokas uhri siihen, että Venäjän presidentti haluaa kasvattaa maansa suosiota lännen silmissä.

Maailma ei tee mitään pelle-Medvedevillä eikä siis myöskään Venäjä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on istunnossaan todennut, että vaadimme Venäjän johtoon heti Stalinin takaisin ......anteeksi Putinin. Siis tarkoitamme tietenkin, että haluamme Vladimir Putinin heti takaisin Venäjän presidentiksi.

Imperialismin paluu

2011-03-20T00:00:00.000-07:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 20.03.2011)

Suurena Neuvostoliiton ihailijana ei voi kuin kaiholla muistella, miten Leninin kansojen itsemääräämisoikeus ja ajatus kansojen tasa-arvosta teki tuhoa Ranskan ja Englannin imperialismille. Hyökkäys Libyaan paljasti tuon edistyksen aikakauden jääneen lopullisesti taakse.

Libyan johtaja Muammar Gaddafi oli harvinaisen oikeassa luonnehtiessaan lännen interventiota kolonialismin paluuna. Surullista on nähdä myös se, että Venäjä ja Kiina ovat niin heikkoja, etteivät kyenneet estämään lännen rikollista seikkailua Libyaan omalla vetollaan turvallisuusneuvostossa.

Vanhat imperialistit Ranska ja Englanti ovat voimissaan. Tärkeimpänä apuna niillä on Yhdysvallat, joka ei ole koskaan tunnustanut kansojen itsemääräämisoikeutta. Samaan aikaan kun Ranska ja Englanti pommittavat Libyaa, Yhdysvallat valtaa Bahrainia.

”On Wednesday Saudi Arabia pulled a Qaddafi on Bahrain. It invaded, at the Bahraini tyrant’s invitation, and joined in the skull-crushing of democracy protesters. Civilians have been summarily executed. On Thursday tanks surrounded the main hospital in Bahrain’s capital. Opposition leaders are in prison. All with American weaponry, American training, American C-rations, and, implicitly, American complicity: The response from the Obama administration has been something on the order of a shrug that wouldn’t dislodge dandruff.”

Tästä linkistä he löytyvät: herra ja rouva Jekyll ja Hyde, Hillary Clinton ja Barack Obama.

http://flaglerlive.com/19392/pt-bahrain-saudi-arabia/comment-page-1

Apartheid sementoitui Virossa valtion uskonnoksi

2011-03-07T00:00:00.000-08:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 7.3.2011)

Viron vaalitulos oli odotettu ja pelottava. Etniset virolaiset ovat ryhmittyneet apartheid-puolueiden, istuvan pääministeri Andrus Ansipin ja entisen pääministeri Mart Laarin johtamien reformipuolueen ja Isänmaa-puolueen taakse. Puolueiden äänestäjäkunta on 20 vuodessa niin vakiintunut, ettei niiden arkipäivän politiikalla ole merkitystä. Nämä puolueet rakentavat etnisesti puhdasta Viroa, jossa venäläiset eivät ole minkään luokan kansalaisia. Näiden puolueiden politiikassa kaikki tähtää siihen, että etnisen enemmistön asemaa vahvistetaan vähemmistön kustannuksella. Niiden politiikka on siis luonteeltaan fasistista. Ensi syksynä nämä puolueet lopettavat venäjänkielisen lukio-opetuksen.

Virossa toivo kohdistuu vasemmistoon, jos sellaisesta tässä maassa kannattaa edes puhua. Sitä on edustanut perinteisesti Virossa keskustapuolue. Suuri yleisö pitää keskustaa vasemmistolaisena, koska se kannattaa progressiivista verotusta. Herkemmät ymmärtävät, ettei puolue ole koskaan puhunut pahaa Viron sosialistisesta menneisyydessä. Puolueessa ei halveksita venäläisiä, kommunisteja eikä Neuvostoliittoa. Puolue on antifasistinen.

Keskusta on kerännyt perinteisesti kaikki venäläisten äänet, jotka ovat tarjolla. Lähes 200 000 ei-kansalaista ja venäläistä ei saa äänestää parlamenttivaaleissa. Paikallisvaaleissa he saavat äänestää ja keskusta menestyy niissä.

Sunnuntain vaaleissa kävi selväksi, että virolaiset ovat jättämässä keskustan. Venäläisten tukikin vähän rakoilee, mutta on edelleen vankkaa. Keskustan haastajaksi vasemmalla on noussut Viron sosialidemokraattinen puolue. Se pyrki kosimaan venäläisiä keskustan omilla eväillä. Demarit lupailivat integraatiota ja kansojen tasa-arvoa. Tosin vain venäjän kielellä. Viron kielellä näitä asioita ei juuri mainosteta.

Demarit menestyivät Virossa yllättävän hyvin. Ne keräsivät puoluekartalta kadonneen Kansanliiton äänet. Puolueessa oli häivähdys punaista, sillä se tunnettiin kolhoosijohtajien puolueena. Sen ääniharava oli aikoinaan kommunistijohtaja, presidentti Arnold Rüütel. Myös venäläiset äänestivät demareita. Yksi venäjänkielisten edustaja, Jevgeni Ossinovski nousi parlamenttiin ajamaan venäläisen vähemmistön etuja. Tämä nuori, Lontoossa opiskellut yhteiskuntatieteilijä tekee Virossa vielä yksi päivä ”Barack Obamat”. Nuori mies oli sitä mieltä, ettei sen välttämättä tarvitse olla hänen. Joku muukin voi sen tehdä. Aivan varmaa on vain, että yhtenä päivänä joku venäläisen vähemmistön edustaja nousee jos ei presidentiksi niin ainakin ministeriksi.

Ahto Lobjakas- niminen tarkkavainuinen kolumnisti kyynisesti totesi, ettei demareilla ole mitään uutta tarjottavaa Viron politiikalle. Puolue on Nato-demareita, eli kuuluu Virossa oikeistoon eikä tarjoa todellista oppositiota nationalisteille. Kiinnostavaa nähdä, onko demareista keskustan haastajaksi?

Väärä rekkari

2011-02-13T00:00:00.000-08:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 13.02.2011)

Virolaisena ei ole mukavaa olla Suomessa. Se valkeni minulle vuoden alussa.

Helsingissä käydessäni yövyn ystäväni kaupunkiasunnossa pientä vuokraa vastaan. Hänellä on parkkipaikka naapuritalon kellarissa, jonka hän on antanut myös käyttööni. Ennen joulua vein autoni normaaliin tapaan yöksi parkkihalliin, kun naapuriruutuun parkkeeraava herrahenkilö ryhtyi ystävällisesti keskustelemaan kanssani. Hän kertoi ihmetelleensä, kenelle autopaikka oikein kuuluu, kun paikalla vaihtuvat autot. En nähnyt mitään syytä salata, ja kerroin rehellisesti, mistä on kysymys. Mies kertoi, että parkkipaikkoja ei ole lupa vuokrata eteenpäin. Kun ryhdyin purkamaan matkatavaroita takaluukusta, hän tuli uteliaana tutkimaan takaluukkua. En voinut välttyä ajatukselta, että hän epäili minua viinatrokariksi. Minulla on virolaiset rekkarit autossani.

Kun helmikuun alussa kävin Helsingissä ja olin viemässä autoa jälleen parkkiin, autotallin lukot oli vaihdettu. Myös ystäväni oli kadottanut parkkipaikan. Hän oli kolmas vuokraketjussa. Olen tietenkin hirveän pahoillani vahingosta, jota ystävälleni aiheutin. Ystävällisyys ei todellakaan kannata Suomessa.

Minulle tuli selväksi, että virolainen rekisterinumero on väärä helsinkiläisen kerrostalon parkkihalliin.

Demarit ja Stalin

2011-01-24T00:00:00.000-08:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 24.01.2011)

Vasemmisto on nopeasti matkalla omaan hautaansa, jos Saksan johtava demari, Martin Schulz on parasta, mitä vasemmistolla on Euroopalle tarjota. Hän on nielaissut täydellisesti oikeistovalheet.
Euroopan parlamentin sosialistiryhmää johtavan Schulzin haastattelu julkaistiin virolaisessa Postimees-lehdessä 18.01.2011.
Schulzin suurin ilon aihe on kommunismin romahtaminen. Oljenkorreksi vasemmiston kriisiin hän kelpuuttaa Stalinin.
”Stalin ei tykännyt meistä vaan piti sosiaalidemokraatteja pahimpana vihollisenaan. Nimitti meitä sosiaalifasisteiksi”, Schulz hihkuu.
Schulz on Prahan julistajien ja kaksoiskansanmurhateoreetikkojen paras kaveri. Hän korostaa taistelleensa kommunismia vastaan aivan yhtä tarmokkaasti kuin fasisteja vastaan. Häntä loukkaa erityisesti se, että oikeisto yksinkertaistaa sosialistit kommunisteiksi.
”Niiden oikeistolaisten, jotka jatkuvasti huutavat, että sosiaalidemokraatit ovat kommunisteja, pitäisi tehdä paremmin kotiläksynsä. Se kritiikki meitä kohtaan on täysin aiheetonta”, Schulz summaa.

Niinhän siinä käy. Kommunismin rinnastaminen fasismiin johtaa aina fasismin rehabilitaatioon. Demarit ilman kommunismia ovat pelkkiä kansallissosialisteja, siis sosiaalifasisteja.
Stalin oli oikeassa. Viisas mies.

Itse olen täysin samaa mieltä amerikkalaisen äärioikeiston kanssa: hyvinvointivaltio on heille yhtä kuin sosialismi, joka on yhtä kuin kommunismi. Siksi Barack Obama edustaa amerikkalaiselle oikeistolle kommunismia.

Eurooppalaisella vasemmistolla ei ole toivoa ennen kuin Stalin ja kommunismi ovat osa yhteistä kansainvälisen työväenliikkeen historiaa ja perintöä.

Lähde:
http://www.postimees.ee/?id=373640

Guggenheim ja Kirov

2011-01-21T00:00:00.000-08:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogissa 21.01.2011)

Amerikkalaisen taidelaitos Guggenheimin taidemuseon mahdollinen rantautuminen Helsinkiin ja muutama vuosi sitten torpedoitu venäläisen oopperatalo Kirovin hanke saada toimitila Helsingistä paljastaa, kuinka kipeästi kaipaamme tunnustusta lännestä.

Helsingin kaupunki pitää neuvotteluja Guggenheimin kanssa jo lähes lottovoittona. Muutama kriittinen taidekommentaattori pelkää, että Guggenheimin jalkoihin jää meidän oma modernin taiteen pyhättömme Kiasma puhumattakaan nyt Espoon Emmasta. Sinne on Guggenheimin tulon jälkeen turha kuvitella kenenkään enää eksyvän. Pääasia on, että amerikkalaisten taidemesenaattien avulla Suomi nostetaan maailmankartalle. Kesällä Helsingin satamaan eksyvillä amerikkalaisilla risteilymatkustajilla olisi itselleen sopivaa katsottavaa. Helsingistäkin löytyy jotakin, mitä maailmalle näyttää: amerikkalaista läsnäoloa.

Pietarissa toimiva Mariinski Teatteri, neuvostoaikana tunnettu kuuluisa Kirovin ooppera- ja balettitalo halusi ostaa vuonna 2005 Helsingissä Bulevardilla sijaitsevan vanhan oopperatalon, nykyisin Aleksanterin teatterina tunnetun taiteen huopatossutehtaan. Mariinskia johtaa Valeri Gergiev, karismaattinen kapellimestari. Epäilemättä hän halusi Bulevardille näyteikkunan länteen mainostaakseen Pietaria ja talonsa ohjelmistoa. Suomalaisia pelotti, aivan samalla tavalla kuin Guggenheimin tapauksessa, että venäläiset kultaavat Aleksanterin teatterin kupoleillaan ja täyttävät sen lahjakkuudella, joka jättää Töölönlahden uuden oopperatalomme huutamaan vaatimattomuuttaan. Pelkäsimme jäävämme statisteiksi omassa maassamme ja kulttuuriministeri Tanja Karpela torppasi hankkeen.

Surkuhupaisaa tässä on, että Bulevardin oopperatalo on alunperinkin venäläistä juurta. Se on rakennettu vuonna 1879 suurruhtinaskunnan ajalla venäläiseksi teatteriksi. Esiintyjät tulivat tuolloinkin Pietarista. Teatteri oli Venäjän valtion omaisuutta. Se kansallistettiin sotasaaliina 1919. Nyt voi vain todeta, että olisi ollut kulttuuriteko palauttaa teatteri alkuperäisille omistajille. Siihen ministeri Karpelasta ei ollut.

Voi, kuinka pieniä me olemme. Meillä on venäläiset juuret, mutta amerikkalaiset unelmat.

Guggenheim on aina tervetullut Helsinkiin. Mariinskikin olisi kelvannut, myös vallankumousjohtaja Kirovin nimellä.

Virosta fasistien ihannevaltio EU:hun

2011-01-10T00:00:00.000-08:00

(Julkaistu Uuden Suomen blogipalvelussa 10.01.2011)

Professori Jarmo Virmavirta loistavalla tavalla puheenvuorossaan http://jarmovirmavirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57549-euro-vie-vironkin-kohti-euroopan-liittovaltiota
tunnusti, että Virosta on tulossa fasistien unelmavaltio EU:ssa: maassa ei ole oppositiota eikä ammattiyhdistysliikettä. Sillä tavalla Reichia on helppo rakentaa ja saada maa eurokuntoon. Virmavirta päätyy pohtimaan, että EU:sta tulisi kehittää liittovaltio, jossa virolaisista otetaan mallia.

Virmavirta on väärässä, kun hän kuvittelee Viron nykytilanteen johtuvan neuvostoperinteestä. Viron opposition puutteella ei ole mitään tekemistä neuvostomenneisyyden kanssa. Viroa hallitsee enemmänkin pakolaisnatsien neuvostovastaisuus, joka näkyy venäläisvastaisuutena ja kaikenlaisena vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen vastaisuutena. Virossa on muodollisesti oppositio olemassa keskustapuolueessa, mutta se on vailla toimintamahdollisuuksia.

Virossa paljastuu selkeästi länsi-integraation tavoitteet. Kun kuulutaan sekä Natoon, EU:hun ja euroon, maasta on kadonnut sekä oppositio että vasemmisto ja ammattiyhdistysliike. Todellinen fasistin unelmavaltio.

On vaikea löytää mitään niin puhdasta kaiken edistyksen mitätöivää puheenvuoroa kuin arvon professori Jarmo Virmavirran jeesustelu Viron ihanuuden ääressä.

Siim Kallas ulos EU:n komissiosta heti

2011-01-06T00:00:00.000-08:00

(Julkaistu Uudessa Suomen blogipalvelussa 06.01.2011)

Virolainen nationalisti ei voi hoitaa Euroopan Unionin ja Venäjän välisiä suhteita. Tämä tuli selväksi Venäjän rautateiden pääjohtaja Vladimir Jakuninin raivostumisesta EU:n liikennekomissaari Siim Kallasille Kallasin sekaannuttua Viron sisäpoliittisiin kähinöihin. Kallas käytti hyväkseen asemaansa komissaarina antaakseen tukensa virolaisille nationalisteille, Ansipille, Laarille ja Ilvekselle (pääministerille, hänen pikkuapulaiselleen ja presidentille) oppositiojohtaja Edgar Savisaaren tuhoamisyrityksessä. Aseenaan Kallas käytti maailman suurimman rautatieyhtiön, Venäjän rautateiden johtajaa, Vladimir Jakuninia.

Jakunin johtaa Suomen ja Venäjän välistä talouskomissiota. Suomelle on tärkeää, että rautatieyhteydet Baltian kautta Eurooppaan kehittyvät. Siinä tarvitaan Venäjää. Kallasin puuttuminen Viron sisäpolitiikkaan ja yritys kompromentoida Venäjän rautateiden pääjohtaja on erittäin vaarallista Suomen etujen vaarantamista. Suomalaisten tulee pitää huoli siitä, että Kallasin lähtölaskenta liikennekomissaarin virasta alkaa välittömästi.

Siim Kallas antoi lausunnon Virossa Kuku-radiolle, jossa hän katsoi Venäjän rautateiden pääjohtajan Vladimir Jakuninin toimineen väärin, kun hänen johtamansa säätiö rahoittaa Virossa ortodoksikirkon rakentamista. Kallasin mielestä kirkkoraha oli suoraa puoluetukea Viron oppositiopuolue keskustalle ja Edgar Savisaarelle. Kallas katsoi, ettei Jakuninia oteta enää vakavasti Euroopassa, varsinkaan Itä-Euroopassa, jossa pelätään Venäjän vaikutusvaltaa. Liikennekomissaari teki selväksi, että Viron sisäpolitiikan laineet lyövät häiritsevästi hänen kabinettiinsa Brysselissä.

Sellaisen liikennekomissaarin on aika siivota työpöytänsä Brysselissä.

Jakunin vastasi kirjeitse Kallasille olevansa hyvin pettynyt siihen, että Kallas suhtautui niin vakavasti virolaisten nationalistien räikeään yritykseen mustamaalata hänen hyvää ystäväänsä Edgar Savisaarta. Jakuninin mielestä Kallas ei ollut käyttänyt harkintaa vaan syöksynyt jakelemaan tuomioita tarkistamatta lehtijuttujen lähteitä ja uskonut surkeimpia provokaatioita. Jakunin korosti, ettei hänellä ole tapana pettää ystäviään. Jakunin viittasi hänen ja Kallasin hyvin alkaneeseen yhteistyöhön Euroopan ja Venäjän tasolla.

Jakunin käytti tilanteen hyväkseen ja hän sivalsi kirjeessään Viron johtoa nationalismista, russofobiasta, pronssisotilaan siirrosta ja fasismin rehabilitaatiosta. Aivan aiheesta.

Taustaa:
Vladimir Jakunin on viettänyt nuoruutensa Pärnussa, Virossa. Hän on hyvä ystävä Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren kanssa. Savisaaren johtama keskusta on hallitustasolla Virossa oppositiossa. Keskusta johtaa yksin Tallinnan kaupunkia. Sen yksi vaalilupaus oli rakentaa ortodoksinen kirkko Tallinnaan Lasnamäen kaupunginosaan. Jakuninin johtama ortodoksikirkkojen rakentamista tukeva säätiö antoi kirkon rakentamista varten pienen avustuksen, 1,5 miljoonaa euroa. Se ei riitä kirkon valmistumiseen. Viron suojelupoliisi pyrki esittämään rahan kuin suorana puoluetukena Jakuninilta ja Venäjän rautateiltä suoraan Savisaarelle ja keskustapuolueen tilille.
Presidentti Ilves kiirehti lausumaan, ettei keskustapuolue voi kevään parlamenttivaalien jälkeen kuvitellakaan osallistuvansa hallitustyöskentelyyn. Vastalauseena Virossa on ryhdytty vaatimaan presidentti-instituution lopettamista.
Savisaaren oma ”totuuskomissio” antoi Savisaarelle täysin puhtaat paperit. Viron suojelupoliisi kieltäytyi paljastamasta nauhoja suojelupoliisin johtaja Raivo Aegin ja Edgar Savisaaren keskusteluista. Totuuskomissio kehotti Savisaarta valittamaan ihmisoikeusjärjestöille kuten Amnesty Internationalille yms. oppositioon kohdistuneesta vainosta.

Lähde:
www.postimees.ee/?id=367930

Amerikkalaiset ovat ”stallareita”

2010-12-31T00:00:00.000-08:00

Jenkki Moskovassa on yhtä mielenkiintoinen ilmiö kuin neukku New Yorkissa.

Maailma ilman natsismia-konferenssissa Moskovassa juuri ennen joulua mukana oli myös amerikkalaisia. Joukko New Yorkin osavaltion kansanedustajia uskaltautui Venäjän parlamentin ylähuoneen isännöimään antifasistiseen tapahtumaan. He olivat juutalaisia ja demokraatteja, Barack Obaman kannattajia. Kolmen kansanedustajan kanssa tuli vietettyä yksi vapaapäivä Moskovassa.

Kenellekään ei varmaankaan ole epäselvää, mitä amerikkalaiset halusivat nähdä ja tietää Moskovasta? Heitä kiinnosti vain kommunistinen menneisyys, Punainen tori, Lenin ja Stalin. Kävimme katsomassa Leniniä hänen mausoleumissaan. Lenin makasi paikallaan erittäin hyväkuntoisen ja levollisen näköisenä. Jonot olivat kadonneet. Mausoleumiin oli ilmainen sisäänpääsy. Otto-Ville Kuusisen seinälaatta Kremlin muurissa oli paikallaan. Amerikkalaiset ihastelivat omia kommunistejaan, John Reediä ja jotakin toista. Heidätkin on haudattu Kremliin. Kamerat oli jätettävä narikkaan, joten minkäänlaisia kuvia mausoleumissa ei voinut ottaa.

Seuraava kohde oli ”traktorinäyttely” eli sosialistinen realismi Tretjakovin gallerian uudessa näyttelytilassa Gorkin puiston lähellä. Malevits ja Kandisky eivät amerikkalaisia ystäviämme kiinnostaneet, sillä parhaimmat heidän työnsä ovat MoMassa ja Guggenheimin museossa New Yorkissa.

Olimme pettyneitä. Museossa oli hyvin vähän esillä Stalinin ja Leninin kuvia. Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa on huomattavasti runsaampi ”traktoriosasto”. Ei ihme, että se kiertää maailman museoita. Tretjakov oli selvästi seinänsä sensuroinut ja vienyt töitä kellariin.

Matkamuistojen osto oli oma lukunsa. Taidemuseon kauppa myi Leninin kuvilla varustettuja kommunistisia vallankumousjulisteita, jotka erityisesti ihastuttivat jenkkejämme. Illalla hotellissa heidän kesken syntyi riita siitä, kuka saa eniten Leninin kuvia.

Amerikkalaiset sen todistivat: kaikissa meissä asuu pieni Lenin.

Viron suojelupoliisi on todellinen uhka demokratialle

2010-12-22T00:00:00.001-08:00

Tallinnan Lasnamäelle rakennettavan ortodoksikirkon rahoituksesta tarkoituksella nostettu skandaali paljastaa Viron suojelupoliisin (Kapo) olevan todellinen uhka Viron demokratialle.

Edgar Savisaar tekee tärkeää työtä rakentaessaan yhteiskuntarauhaa. Tallinnan kaupunki hyvittää kirkon rakentamisella sitä rikosta, jonka Viron oikeistohallitukset ja presidentti Lennart Meri tekivät ryöstäessään Viron ortodoksisen kirkon omaisuuden vuonna 1996. Savisaaren ele on erittäin tervetullut ja ansiokas teko kaupunginjohtajalta.

Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar on sopinut Venäjän rautateiden johtaja Vladimir Jakuninin kanssa 1,5 miljoonan euron avustuksesta Lasnamäen ortodoksikirkon rakennustöihin. Jakunin johtaa Venäjällä säätiötä, jonka tehtävänä on muun muassa rahoittaa historiallisten ja uskonnollisten rakennusten rakentamista ja suojelua. Tämä rahoitus on julkista ja yleistä tietoa. Savisaar on ilmoittanut, että Jumalan äidin nimeä kantava kirkko tarvitsee vielä huomattavasti suuremman summan valmistuakseen.

Viron suojelupoliisin kehittämän salaliittoteorian mukaan 1,5 miljoonan euron summia on kaksi. Savisaar ja Jakunin olisivat salaliittoteorian mukaan sopineet, että salainen avustus kätketään saman suuruisen summan varjoon. Tämä toinen 1,5 miljoonaa euroa olisi tullut Viron keskustapuolueelle. Jälkimmäisestä rahasta ei ole minkäänlaista näyttöä. Suojelupoliisilla on epämääräisiä salakuuntelunauhoja, joista on vuodettu julkisuuteen satunnaisia pätkiä mielivaltaisesti, jotta saataisiin välitettyä suojelupoliisin haluama kuva asioista.

Näin alhaalle Viron suojelupoliisi ei ole vielä koskaan vajonnut. Ketään ei epäillä rikoksesta. Suojelupoliisin näytöillä ei ole mitään todistusarvoa. Koko suojelupoliisin puuhastelu on pelkkää loanheittokampanjaa.

On käsittämätöntä, että EU:ssa voi olla maa, jonka suojelupoliisi tuhoaa hallituksen käskystä oppositiojohtajia. On täysin mahdollista, että tämä loanheittokampanja kääntyy itseään vastaan.

Savisaarta kaadetaan oikein urakalla Virossa

2010-12-22T00:00:00.000-08:00

Naton Lissabonin kokouksen seuraukset lyövät Virossa todella lujaa ja vaarallisesti. Jälleen kerran kaadetaan Venäjän kanssa yhteistyöhön kykenevää ja venäläistä vähemmistöä puolustavaa Edgar Savisaarta. On vaikea keksiä ajojahdille muuta selitystä kuin se, että Naton kokouksessa puolustussuunnitelman vastapainona Viro joutui lupaamaan kansalaisuuden venäläisilleen.

Wikileaksin paljastuksista tiedetään, että Naton puolustussuunnitelma Baltian maille, englanninkieliseltä nimeltään Eagle Guardian ei tullut ilmaiseksi. Vastapainona Yhdysvallat edellytti, että Baltian maat lopettavat suunsoittonsa Venäjän kanssa. Virossa tätä Venäjän ärsyttämistä pahimmillaan edustaa rasistinen apartheid-järjestelmä, joka on vienyt maan venäläisiltä kansalaisuuden.

Ensi kevään parlamenttivaaleissa vahvoilla ovat nationalistit, Andrus Ansipin johtama reformipuolue ja kansalliskiihkoilija Mart Laarin johtama Isänmaa. Viron venäläiset eivät erehdy unissaankaan antamaan ääntä näille puolueille. He kutsuvat näitä puolueita fasistisiksi järjestöiksi.

Jos Virossa ilman äänioikeutta oleville noin parille sadalle tuhannelle venäläiselle annettaisiin Viron kansalaisuus, Ansip ja Laar joutuisivat sanomaan hyvästit vallalle. He pysyvät vallankahvassa vain niin kauan kuin venäläiset eivät saa äänestää. Kaikille Virossa on itsestään selvää, että venäläisten äänet menevät Savisaaren johtamalle keskustalle.

Ansip ja Laar voivat antaa kansalaisuuden venäläisilleen vain sen jälkeen kuin Savisaar on tuhottu.

Erikoista ja täysin uskomatonta tässä Viron suojelupoliisin johtamassa ajojahdissa on se, että Viron suojelupoliisi väittää tehneensä yhteistyötä Venäjän tiedustelupalvelun kanssa. Täydellisen absurdia. Virossa alkaa olla pelottava salainen poliisi, joka palvelee Viron hallitusta salakuuntelemalla oppositiojohtajaa.

Tallinnan kaupungin hankkimat rahat Venäjältä ortodoksikirkon rakentamiseen eivät voi olla aito syy ajojahtiin. Kuten ei myöskään se, että puolueita rahoitetaan Virossa ulkomailta. Isänmaa on aina saanut rahaa sekä Venäjältä että Yhdysvalloista, Mart Laar suoraan Tea Party-liikettä rahoittavilta Kochin veljeksiltä Cato-instituutin kautta.

Ensi syksynä Virossa on tarkoitus lopettaa venäjänkieliset lukiot. Tätä ohjelmaa ajaa Isänmaa-puolue. Opetuskieleksi lukioissa tulee viro. Savisaaren tuhoaminen, edes sen yritykset, kärjistävät edelleen etnisiä jännitteitä Virossa. Kuinka kauan enää uuteen pronssiyöhön?

Ruki ver

2010-12-21T00:00:00.000-08:00

Moskovan matka paljasti, että suomalaisen tarvitsee ymmärtää vain kaksi sanaa venäjää: ”ruki ver!” Nämä jo suomalaisesta kansanperinteestä tutut sanat lausahti tomera naisvirkailija Moskovan Sheremetovan lentokentän turvatarkastuksessa maasta poistuttaessa. Matkustajien läpivalaisussa oli nostettava kädet ylös.

Venäjän liittoneuvoston (ei Neuvostoliiton) eli duuman ylähuoneen järjestämä seminaari, Maailman ilman natsismia, oli menestys. Paikalla oli 280 vierasta 48 maasta. Suomen antifasistinen komitea osallistui viime perjantain seminaariin varsin runsaslukuisesti. Avajaispuheessa duuman ylähuoneen puheenjohtaja Sergei Mironov varoitti historian uudelleen kirjoittamisen vaaroista, jonka avulla halutaan mitätöidä neuvostokansojen ja koko anti-hitleriläisen koalition yhteinen moraalinen voitto fasismista. Mironovin mielestä Euroopassa riehuvan oikeistolaisten puolueiden nousun siivellä hiipii natsismin rehabilitaatio. Siitä on oivana esimerkkinä pyrkimys rinnastaa kommunismi ja fasismi.

Antifasistinen viesti on mennyt läpi Venäjän huipulla. Antifasismista on tulossa ilmeisesti myös osa Venäjän ulkopolitiikkaa. Se on hyvä asia.

Täsmälleen samat teemat toistuivat useissa puheenvuoroissa eli vihollinen on tiedossa: historian vääristely, revisionismi, natsismin rehabilitaatio, Prahan julistus, kaksoiskansanmurhateoreetikot eli fasismin ja kommunismin rinnastajat. Siinä vihollisten sloganit.

Muutama puhuja tuomitsi Viron ja Latvian apartheidin. Italialainen kommunisti, L'Unita -lehden entinen Moskovan kirjeenvaihtaja ja entinen europarlamentaarikko Giulietto Chiesa hämmästeli, miten EU:ssa hyväksytään ihmisoikeuksien polkeminen Baltiassa. Venäläisten jättäminen vaille kansalaisuutta Virossa ja Latviassa kyseenalaisti hänen mielestään koko EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden.

Itävaltalainen vähemmistöjen oikeuksien puolustaja Karl Smolle osoitti puheessaan solidaarisuutta Baltian venäläiselle vähemmistölle. Venäläisiä pyritään hänen mielestään väkivaltaisesti assimiloimaan. Jos Baltian maat, Viro ja Latvia eivät aio puolustaa vähemmistöjensä oikeuksia, Venäjällä on aina oikeus suojella heitä. Varmuuden vuoksi siteeraus sanasta sanaan käännettynä:
”Siinä tapauksessa Venäjällä on oikeus toimia suojelevana voimana, jos Baltian hallitukset eivät kykene luomaan ja turvaamaan nykyaikaisia, dynaamisia oikeuksia etnisille vähemmistöille.”

Että tällaisia tankki-puheita siellä Moskovassa pidettiin; eurooppalaisten toimesta.

Vanha, kunnon MRP

2010-12-14T00:00:00.001-08:00

Ihmettelin Wikileaksin vuotamaksi mainostettua Eagle Guardian- tapausta, kuuluisaa Naton puolustussuunnitelmaa Baltian maille.

Ensimmäinen ihmetykseni oli asian uutisointi. Puolustussuunnitelman ei enää pitänyt ylipäätään olla uutinen, koska asiaa oli puitu julkisuudessa. Heräsi epäilys, että kaikki Wikileaksin vuodot ovat yhtä lailla vesitettyjä – ei mitään oikeasti salaista.

Toinen ihmetykseni aihe oli jo syksyllä vilahtanut omituinen uutinen. Saksan liittokansleri Angela Merkel vieraili syyskuussa Latviassa ja Liettuassa ja kehotti Baltian maita ryhtymään sotilaalliseen yhteistyöhän Venäjän kanssa! Olin vakuuttunut, että Eesti Päevalehden uutisessa oli jotakin mätää, koira haudattuna.
”Me haluamme Venäjän kanssa tiivistä, puolustuksellista yhteistyötä. Kuinka siihen pääsemme, ryhdymme tietenkin keskustelemaan siitä ystäviemme Baltian maiden kanssa”, Merkel kertoi Riiassa toimittajille. (http://www.epl.ee/artikkel/583114)

Nyt se siis selvisi. Vanhan kunnon Molotov-Ribbentrop-sopimus. Sehän sieltä alta pilkistää.

Venäjä on koko ajan tiennyt Naton Baltian puolustussuunnitelman olemassaolosta. Virossa vieraillut Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski arvosteli erityisesti Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozinia, joka hyvin äänekkäästi valitti Naton loukkaavan Venäjän tunteita paljastuneella puolustussuunnitelmallaan. Sikorskin mielestä juuri Rogozin oli hyvin ja ajoissa informoitu asiasta. Samoin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja puolustusministeri Anatoli Serdjukov, jotka lähinnä virkansa puolesta murahtelevat paheksuntaansa.
(http://www.postimees.ee/?id=356546)

Länsi ja Venäjä ovat jo kauan sitten sopineet asiasta. Merkel kävi Baltiassa lukemassa lakia pienille jäsenmaille, ettei niiltä enää odoteta vastalauseita. Tarvittaessa Baltian maat pitävät vaikka yhteiset sotaharjoitukset Venäjän joukkojen kanssa, Venäjän joukkojen läsnä ollessa Baltian maaperällä. Näin se taas kerran menee. Ei Saksa eikä USA, ei edes Nato aio tehdä mitään Venäjän eteisessä ilman että Venäjä tietää asiasta. Eikä edes sittenkään.

Natossa on sovittu, että Baltian maat ja Puola muuttavat retoriikkaansa. Niiden on luovuttava jatkuvasta riidan haastamisesta Venäjän kanssa. Se näkyy jo Virossa. Presidentti Ilves on pessyt suunsa saippualla. Nationalistinen, apartheidin tukipilari, Isänmaa-niminen puolue lähtee ensi maaliskuun vaaleihin hakemaan ”käytännöllisiä” suhteita Venäjän kanssa. Että ihan vaaliohjelmassa tällainen lahja maailmalle.

Tämä tarkoittaa sitä, että Isänmaa ei enää häpäise Neuvostoliiton muistoa, ei jahtaa kommunismin rikoksia, ei rinnasta kommunismia fasismiin ja antaa kansalaisuuden maan venäläisille.

SAFKA:n agenda jää tyhjänpäälle.

Amerikkalaisia häirikköjä

2010-12-14T00:00:00.000-08:00

On sopimatonta sanoa mitään epämiellyttävää juuri kuolleista, mutta Richard Holbrooke tuskin pysyy monta päivää otsikoissa. Hän kuului Madeleine Albrightin kanssa niihin amerikkalaisiin, jotka tunnetaan sanalla ”troublemaker”, häirikkö. Missä nämä kaksi amerikkalaista raskaan sarjan tekijää liikkuivatkin, maailma ei enää ollut entisensä. Erityisesti nämä tekijät kunnostautuivat entisessä Jugoslaviassa. Heidän jäljiltään ei juuri mitään jäänyt jäljelle. Holbrooke oli myös ensimmäisenä paikalla Georgiassa tuomitsemassa Venäjää, kun Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Ja tietenkin Afganistanissa. Sieltä uutiset tosin kertoivat, että hänen asemansa ”jyränä” ei ollut kiistaton. Jotkut tahot olivat jo kyllästyneet hänen öykkäröintiinsä.

Kun Slobodan Milosevic kuoli vuonna 2006, kiinnostuin BBC:n uutisen perusteella Holbrookesta. Ostin hänen kirjoittamansa kirjan, To end a war (1998). Se kertoo Jugoslavian sodista, erityisesti Daytonin sopimuksesta ja Bosnian jaosta. Kirjassa vilahtavat jatkuvasti sekä Milosevic että nyt Haagissa sotarikoksista syytetty Radovan Karadzic. Erittäin sympaattisina tietenkin. Holbrooke keskittyy ihmettelemään, miten Milosevic voikin olla niin miellyttävää seuraa ja soittaa pianoa niin kauniisti. Neuvotteluissa se ei tietenkään ole Milosevic, joka on hankala, vaan Holbrooke, joka koko ajan epäilee entistä kommunistia.

Amerikkalaisten avoimuus on arvostettava piirre. Heidän uskonsa oikeassa olemiseen on niin suuri, että he eivät häpeä kirjoittaa rehellisesti. Holbrooke paljastaa kirjassaan halveksuntansa, epäluulonsa ja rasistisen asenteensa serbejä kohtaan. Hän ei myöskään yhtään ymmärtänyt, miten Jugoslavia toimi. Hän liikkui Jugoslaviassa ”vapauttamassa” kansoja toinen toistensa sorrosta. Huomion arvoista on, että amerikkalaiset eivät tee numeroa etnisyydestä Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa sen sijaan, varsinkin entisissä kommunistimaissa, he kulkevat nimenomaisesti kylvämässä riitaa erilaisten etnisten ryhmien väliin. Ja pyrkivät hyötymään hajaannuksesta.

Kun Milosevicin vaimo Mira Markovic sanoi, ettei vanhassa Jugoslaviassa kukaan tehnyt numeroa siitä, kuka oli bosnialainen, serbi tai kroaatti, Holbrooke ei uskonut asiaa todeksi. Samoin häneltä jäi kokonaan tajuamatta vaimon toteamus, ettei etnisesti puhtaita valtioita kannata luoda, koska ne ovat mahdottomia. Vanhat kommunistit, Jugoslavian partisaanit, Slobo ja Mira, olivat internationalisteja, eivät nationalisteja. Meni ihan ohi Holbrookelta.

Slobodan Milosevic kuoli samana päivänä, kun Lennart Meri haudattiin. Suunnittelimme vierailua Viron suurlähetystöön ja viestiä avoinna olevaan Lennun surunvalittelukirjaan: HYVÄ SLOBO!
Jäi sillä kertaa tekemättä. Vielä sen aika tulee.

Ganz ja Wenders Tallinnassa

2010-12-04T00:00:00.000-08:00

Saksankielisen maailman elokuvahuiput, näyttelijä Bruno Ganz ja elokuvaohjaaja Win Wenders istuivat tänään Tallinnassa yleisön edessä kertomassa käsityksiään elokuvasta. Keskustelutilaisuus oli osa PÖFF:iä eli Pimeiden öiden elokuvafestivaalia. Varsinaisesti Bruno Ganz (69) oli tullut Tallinnaan Euroopan Filmiakatemian (EFA) vuosittaisten elokuvapalkintojen takia. Hän saa tänä iltana Euroopan ”oscarin” elämäntyöstään elokuvanäyttelijänä. Win Wenders on Tallinnassa EFA:n puheenjohtajan ominaisuudessa.

Bruno Ganz näytti vaatimattomalta vanhalta herralta tennareissaan ja villapaidassaan. Kymmenissä elokuvissa Euroopassa ja Amerikassa näytellyt tähti kertoi, ettei hänellä ole mitään ranking-listaa omista elokuvistaan. Hän joskus maailmalla hotellihuoneissa vahingossa törmää itseensä elokuvassa. Silloin hän katsoo elokuvaa vain sillä silmällä, onko aika tuhonnut filmin.
”On helpotus huomata, ettei niitä elokuvia tarvitse hävetä. Omista elokuvistani kestän noin kaksi kolmasosaa tuntematta häpeää.”
Ganz ei omista kaikkia omia elokuviaan dvd:nä. Elokuva kuuluu valmistuessaan yleisölle, ei näyttelijälle.
”Muistan paremmin jonkin elokuvan kuin toisen, mutta vain ihmisten, paikan tai aiheen takia, en niiden elokuvallisten ansioiden takia”, hän kertoi virolaisen elokuvaohjaaja Ilmar Raagin haastattelemana.
Ganz kertoi rehellisesti tehneensä elokuvia myös rahasta. Niissä elokuvissa on eniten sellaisia, joista hän ei voi olla ylpeä.

Ganz on tehnyt elokuvia sellaisten saksalaisten elokuvaohjaajien kuin Win Wendersin, Werner Herzogin ja Volker Schlöndorffin kanssa. Muita ohjaajia ovat Erich Rohmer ja Francis Ford Coppola.
Ganz korosti katsovansa elokuvia toisin kuin elokuvakriitikot.
”Olen tietämätön tyylilajeista. Minua ei kiinnosta, onko kysymyksessä komedia tai tragedia. Katson vain, puhuuko elokuva minulle. Istun ja katson”, hän lausahteli tylysti.
Amerikkalainen elokuva on Ganzin mielestä kuin sotakoneisto: elokuvan tekijät ovat armeijaa ja tekniikka heidän koneistonsa. Amerikkalainen elokuva on teollisuutta, jossa liikkuu paljon rahaa. Ganz kuitenkin muisteli mielellään, kuinka hän näytteli kaksi ja puoli päivää Berliinissä kohtauksia Hollywood-elokuvaan Unknown White Male (2010), jossa Liam Neelson näyttelee pääosaa.
”On hienoa, kun vastanäyttelijänä on ammattilainen. Ne olivat unohtumattomia kuvauspäiviä. Ratkaisevaa on aina ihmisten suhteet”, hän sanoi.

Wim Wenders kommentoi, että hänen mielestään eurooppalainen elokuva on enemmän ilmaisua, kun amerikkalainen elokuva on teollisuutta.
”Amerikassa elokuvaa tehdään teollisena prosessina, kun Euroopassa se on taideilmaisun laji. Tosin on muistettava, että Yhdysvalloissa tehdään myös hyvin kauniita, runollisia elokuvia, joten kategoriat eivät aina päde”, Wenders sanoi.

Bruno Ganz arvosteli kovin sanoin saksalaista teatteria. Hän on ollut myös tunnettu teatterinäyttelijä.
”En ole viiteen vuoteen enää näyttelyt. Saksalaisella kielialueella teatterista on tullut vitsien kerrontaa. Teatterissa ei tiedetä näytelmää aloitettaessa, mitä ollaan tekemässä. En pysty olemaan sellaisessa pelleilyssä mukana. En ole onnellinen tilanteesta. Tein teatteria 20 vuotta intohimosta. Teatteri on kehittynyt suuntaan, jossa minun ei ole enää mahdollista näytellä”, hän pahoitteli.

Teatteri- ja elokuvanäytteleminen eroavat suuresti toisistaan. Ganz heräsi tuolinsa pohjalta havainnollistamaan, kuinka teatterilavalla hänen täytyy saada kuljetettua tunne viimeiselle penkkiriville katsomossa. Hän joutuu käyttämään siihen koko hahmonsa päästä kantapäähän.
”Elokuvassa kamera pystyy tallentamaan tunteita intiimisti läheltä”, hän totesi.

Ganz joutui luonnollisesti kertomaan suurta mielenkiintoa herättäneestä Hitlerin roolistaan elokuvassa Perikato (2004). Elokuva kertoo Hitlerin viimeisistä päivistä hänen Berliinin bunkkerissaan. Ganz kertoi perehtyneensä Hitlerin elämään kirjojen avulla. Hän luki erilaisia psykoanalyyttisiä kirjoituksia ja Hitlerin sihteerin muistelmat.
”Bunkkerista ei ole olemassa minkäänlaista dokumentaatiota. Se oli palapeliä. Oli vain kirjat ja minä.”
Ganz sanoi Hitlerin rooliin olleen vaikean..
”Koko maailmalla on hänestä käsitys. Hänen kasvonsa ja äänensä tunnetaan. Se teki roolin vaikeaksi”, hän totesi.

Keskustelutilaisuudessa italialainen La Stampa-lehden toimittaja kyseli Bruno Ganzilta hänen roolistaan italialaisena toimittaja Tiziano Terzanina (1938-2004). Elokuva valmistuu ensi vuoden puolella. Siinä Ganz näyttelee maailmalta Italiaan palaavaa syöpään kuolevaa sotakirjeenvaihtajaa ja kommunistia, joka oli raportoinut Italiaan niin Vietnamin sodan kuin Kiinan tapahtumat ja Kambodzan sodan. Toimittaja tunnettiin Maon ihailijana, mutta pettyi myöhemmin Maoon.
”Elokuva kertoo isän ja pojan keskusteluista ja siitä, miten isä oppii kuolemaan”, Ganz kertoo.

Win Wendres ja Bruno Ganz nostivat lopuksi esille elokuvan Wings of Desire
(Berliinin taivaan alla, 1987).
”Se on tehty ennen Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymistä paikoissa, joita ei enää ole. Se on tänä päivänä dokumentti Berliinistä”, Wenders sanoi.

Yhdysvaltain diplomatian pohjanoteeraus

2010-12-03T00:00:00.000-08:00

Jos Yhdysvaltain diplomatia on kriisissä, amerikkalainen media ei sitä välttämättä ole. Wikileaksin paljastuksia analysoidaan varsin murhaavasti New York Timesin kansainvälisessä versiossa International Herald Tribunessa (IHT). Lehti on käynyt läpi Yhdysvaltain diplomaattien sähkeitä Georgian sodan aikana Tbilisistä Washingtoniin. Tyly johtopäätös on, että amerikkalaiset diplomaatit ovat järjestelmällisesti hämänneet omaa hallintoaan todellisesta tilanteesta alueella. Diplomaatit ovat lähettäneet Saakashvilin tiedotteet eteenpäin sellaisenaan Washingtoniin millään tavalla kommentoimatta tietoja tai tarkistamatta sisältöä. Viimeinen sähke ennen Georgian hyökkäystä osoittautui täysin valheelliseksi. Lähetystön lähettämä viesti kertoo georgialaisen varapuolustusministerin suulla, että Georgian armeija on hälytystilassa, mutta mitään joukkojen liikehdintää ei tapahdu. Varapuolustusministerin lausunto oli ”puutaheinää”, sillä samanaikaisesti eräs amerikkalainen lähetystövirkailija oli nähnyt georgialaisten joukko-osastojen siirtyvän maanteitse pohjoiseen.

Amerikkalaiset diplomaatit käytännössä käänsivät koko tilanteen päälaelleen omalle hallinnolleen. He välittivät Saakashvilin viestiä, että hyökkäyksen olisi tilannut Etelä-Ossetian presidentti Eduard Kokoity vahvistaakseen asemansa Venäjän armeijan avulla. Todellisuus oli juuri päinvastainen. Myöhemmät sähkeet kertovat Mihail Saakashvilin ryömineen amerikkalaisten luokse peläten, että Venäjä jyrää Georgian ja hänet vaihtaen hänet mieleisempään johtajaan.

IHT jatkaa armotonta amerikkalaisdiplomaattien pilkkaa kertoen, että Saakashvilin esittämät luvut uhreista kelpasivat sellaisenaan lähetettäväksi Washingtoniin. Amerikkalaiset jättivät noteeraamatta ETYJ:in sotilastarkkailijoiden näkemykset hyökkääjästä. Lehti muistuttaa, että kun yleisesti amerikkalaisdiplomaatit pitävät jonkinlaista etäisyyttä sijoitusmaahansa, Georgian kohdalla kaikenlainen etäisyys oli unohtunut. Amerikka oli turvallisesti Georgian syleilyssä.

Putin on epäillyt, että Wikileaksin vuotojen takana olisi Amerikan tiedustelupalvelu. Tarkoituksena olisi osoittaa, että tiedustelupalvelu kykenee tarjoamaan paljon tarkempaa tietoa kuin diplomaatit. Ei yhtään huonompi selitys.

Toinen mielenkiintoinen linkki on Moscow Times -lehteen. Siellä kerrotaan, ettei amerikkalaisilla diplomaateilla ole juuri minkäänlaisia suhteita Kremliin tai Venäjän hallintoon. Moskovassa olevat amerikkalaiset diplomaatit häviävät tiedoissa arkisille lehtien kirjeenvaihtajille. He saavat tietonsa Venäjän tapahtumista ja politiikasta lukemalla lehtiä.

On tärkeää, että Wikileaks paljastaa, ettei amerikkalainen diplomatia juuri eroa Suomesta, kansasta, jota pidetään ulkopoliittisesti täysin lahjattomana.

Lähteet:

http://www.nytimes.com/2010/12/02/world/europe/02wikileaks-georgia.html?_r=1&scp=2&sq=georgia&st=cse

http://www.themoscowtimes.com/news/article/leaks-show-us-embassy-lacks-access/425569.html

Zetterberg tuli järkiinsä

2010-10-25T02:51:00.000-07:00

(Julkaistu ensin Uuden Suomen blogissa
http://leenahietanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49952-zetterberg-tuli-jarkiinsa)

Historian professori Seppo Zetterberg, aiemmin apartheid-professorina tunnettu Viron miehitysteoreetikko, on tehnyt täyskäännöksen. Tämän päivän Helsingin Sanomien (24.10) kulttuuriosastolla hänen kirjoittamassaan Viron historiaa käsittelevästä kirja-arvostelusta sana ”miehitys” on kadonnut kokonaan. Sen sijaan Viro liitetään passiivimuodossa Neuvostoliittoon, ”neuvostomiehitys” on nyt neuvostojärjestelmä, Tõnisson teloitettiin, koska hän piti virolaisia kommunisteja vihollisenaan jne. Nyt ollaan jo puolimatkassa siihen, että Viron historia kirjoitetaan niin kuin se aina on kirjoitettu.

Seppo Zetterberg on tullut järkiinsä. Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) on saanut yhden ihmisen ymmärtämään oleellisen. SAFKA:n ainoa missio on saada ihmiset tajuamaan, että puhe Viron ”miehityksestä” on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Miehitysmyytti on olemassa vain Viron apartheid-rikoksen peittämiseksi ja apartheid-järjestelmän legitimoimiseksi. Sen avulla venäläiseltä vähemmistöltä riistettiin kansalaisuus.

Hienoa nähdä, että professori ymmärtää aateluuden velvoittavan. Seppo Zetterberg on nyt sanoutunut irti Viron apartheidin tukijoiden joukosta.

Kirja-arvostelu koskee Erkki Tuomiojan kirjaa virolaisesta oppositiojohtaja Jaan Tõnissonista ja Viron itsenäisyydestä. Arvostelusta näkee, että Seppo Zetterbergin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon oman kommunistisen vallankumouksen seurauksena. Tämä paljastuu lähteistä, jotka Sepon mielestä ovat ”länsimaiselle ihmiselle käsittämätöntä kieltä”.

Seppo Zetterberg itse kirjoitti Viron historian kirjansa halveksien kaikkia venäläisiä lähteitä ja ylenkatsoen virolaisten kommunistien lähteitä. Hyvä, että edes Erkki Tuomioja uskaltaa niitä dokumentteja aukaista.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Viron+hyv%C3%A4+henki+ei+ollut+pyhimys/HS20101024SI1KU02r57

http://www.epl.ee/artikkel/585825

P.S. Imbi Paju on kirjoittanut oman hysteerisen purkauksensa Tuomiojan kirjasta. Arvostelusta ei saa selvää, onko Paju tuohtunut Tuomiojalle vai Tõnissonille siitä, että Tõnissoninkin kannatti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Selväksi tulee, että Imbi on edelleen loukkaantunut Johan Bäckmanille.

Miehitysmyytistä venäläisittäin ym.

2010-10-15T00:00:00.000-07:00

Hyviä linkkejä, joista on jäänyt blogi kirjoittamatta.

Amerikan äärioikeiston näkemys hyvinvointivaltion ja kommunismin suhteesta (olen itse samaa mieltä):

“equate the Democratic party with the welfare state, welfare state with socialism, socialism with Communism”.

http://www.newyorker.com/reporting/2010/10/18/101018fa_fact_wilentz?currentPage=all

Venäläinen näkemys Viron miehitysmyytistä:

Mihail Demurin: Russia and The Baltic Case, Not a Case of “Flawed” History

Russia in Global Affairs

"The concept of “occupation” was basically designed to justify discrimination against ethnic minorities; deprive a substantial part of Latvian and Estonian residents of their basic political and socio-economic rights, and consolidate the domination of certain ethnocratic groups in these countries. "

http://eng.globalaffairs.ru/number/n_5349

Tässä eräs tsekki antaa Vaclav Havelille (natsi mikä natsi) "turpiin":

"And I can't resist adding the story of a friend of mine - a very Havelian "revisionist" communism-is-as-evil-as-Nazism-if-not-more-so sort of young intellectual who went off to gain enlightenment about the evils of communism at various meetings of the Society of Former Political Prisoners. He came back looking rather pale and shaken. "Jesus", he said "some of those poor old guys really had suffered terribly for decent views, but some of them really alarmed me - they really are fucking fascists!"

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/cifamerica/2010/sep/30/baltic-nazi-soviet-snyder?showallcomments=true#comment-fold

Nokialle pääkonttori Pietariin

2010-10-11T00:00:00.000-07:00

Tutun toimittajan kanssa pohdittiin Nokian tulevaisuutta. Häntä huoletti, minua ei. Olin varma, että Nokia selviää ongelmista siirtämällä pääkonttorin Pietariin. Lontoo tai Piilaakso ei tuo suomalaiselle yritykselle mitään lisäarvoa. Pietarissa saa Venäjän pääministerin, Vladimir Putinin avaamaan pääkonttorin ja koko maailman median huomion. Kuten nyt Arnold Schwartzenegger Moskovassa vetää mediaa perässään.

Pietariin on tulossa Gazpromin pääkonttori. Kyseessä on yksi maailman suurimmista yrityksistä. Vastikään katselin Venäjän television uutisia. Putin avasi Hyundain autotehtaan Pietarissa kehuen, miten talouslaman vaivaamassa maailmassa Etelä-Korea on pitänyt kiinni investointisuunnitelmistaan Venäjälle. Putin vieraili Pietarissa suuressa biotekniikkalaitoksessa. Putin haki rahaa Arabiemiraateista Venäjän infrastruktuurin uudistamiseksi miljardi dollaria. Suomalainen SRV rakentaa Pietariin kauppakeskuksen kiinalaisella rahalla ja niin edelleen.

Venäjä kiinnostaa investoijia. Kasvavilla markkinoilla väsähtynyt yrityskin saa piristysruisketta ympäristöstä. Saattaisi kanadalainen johtajakin viihtyä paremmin Pietarin suurkaupungissa kuin Helsingin provinssissa.

Sohvi nyppii jo enemmänkin Virossa

2010-10-05T00:00:00.000-07:00

Sofi Oksasen menestyksestä on Virossa häiriintynyt kirjailija Jaan Kaplinskin lisäksi jo toinenkin henkilö, Eesti Päevalehden toimittaja Piret Tali. Hän varsin suorasukaisesti ja tylysti ilmoittaa tuntevansa vastenmielisyyttä siitä, että ”Puhdistuksesta” on tulossa virallista virolaista historiankirjoitusta ulkopuolella Viron. Hän ei tunnista ”Puhdistuksen” tarinassa – ei omaansa eikä Viron historiaa.
http://www.epl.ee/artikkel/584640

Korostettakoon vielä kerran, että Oksasen kirjassa on kyse fiktiosta. Tali kuitenkin aivan oikein muistuttaa, että suomalainen päivälehti Helsingin Sanomat hehkuttaa virolaisten ministereiden ”Puhdistuksen” ensi-illassa Tartossa nimen omaa sanoneen juuri tämän tarinan puuttuneen Viron historian kirjoituksesta.

Se on tietenkin puuttunut sieltä, koska ”Puhdistuksella” ei ole mitään tekemistä historian kanssa. Nyt Piret Tali paheksuu sitä, että ulkopuoliset käyttävät Viroa teemapuistonaan kirjoittaakseen omia ahdistuksiaan ja väittävät niillä olevan jotakin tekemistä totuuden kanssa.

Kaplinski ja Tali ovat pahasti myöhässä. Virolaiset ovat itse luovuttaneet kansallisen historiansa ulkopuolisille. Virolaiset huutavat maailmalle, miten venäläiset ovat ”miehittäjiä”, neuvostoaika oli ”neuvostomiehitystä”, venäläinen raiskaa, kommunisti teloittaa ja niin edelleen. Nämä kauhutarinat on tarkoitettu Viron vientihistoriaksi ulkomaille perustelemaan maassa tapahtunut venäläisten kansalaisuuden riisto. Samalla virolaiset itse yksityisesti pitävät nostalgiailtojaan Neuvosto-Viroa muistellen. On turha hämmästyä, että joku ulkopuolinen uskoo kauhutarinan ja kirjoittaa siitä kirjan.

Ei ole vaikea arvata, että virolaiset kohta syyttävät Oksasta siitä, että hän levittää virolaisista käsitystä kansana, joka on russofobista ja vääristelee historiaa. Virolaiset aikovat olla taas vain uhreja.

Amerikkalainen semiootikko Noam Chomsky kertoo vastaavanalaisen tarinan USA:sta.
http://www.chomsky.info/books/power01.htm
Amerikkalainen kirjailijatar Joan Peters kirjoitti kirjan Israelista, jossa todetaan, ettei palestiinalaisilla ole juurikaan minkäänlaisia siteitä Israelin maapalalle. Palestiinalaiset ovat uustulokkaita ja heidät voi aivan helposti heittää maasta ulos. Kirja teki suuren vaikutuksen New Yorkin intellektuelleihin, jotka kirjailija Saul Bellowia myöten kehuivat kirjaa. Eräs opiskelijapoika nimeltään Finkelstein kuitenkin epäili teosta ja alkoi tutkia lähdeluetteloa. Sieltä ei löytynyt juuri mitään vettä pitävää. Teos osoittautui huijaukseksi. Amerikassa teosta ei kuitenkaan tyrmätty vaan sen teki vasta kriitikot Englannissa. Chomskyn mukaan New Yorkin älymystö ei olisi kestänyt häpeää, että se oli niin pahasta erehtynyt. Chomsky epäili, että kirjan oli kirjoittanut jokin tiedustelupalvelu. Jotkut kriitikot pitivät sitä Likud-puolueen tilaustyönä, jolla oli propagandistiset vaikuttimet. http://en.wikipedia.org/wiki/From_Time_Immemorial

Jos älymystö New Yorkissa erehtyy perusteellisesti, niin ei ole mikään ihme, että Suomessa olematon älymystömme haksahtaa yhtä pahasti. Helsingin Sanomat menee niin ojan pohjia myöten, ettei mitään rajaa.

Hiukan salaliittoteorioita Euroopan takapihoillekin. Tämän rasistisen nyky-Viron perustana on kuvitelma miehityksestä. Tällä miehitysteorialla ei ole mitään tekemistä historian kanssa vaan se on poliittinen väline venäläisen vähemmistön kansalaisuuden riistoon. Tätä propagandaa tuotetaan ja valvotaan Viron suojelupoliisissa. Kun kirjailijat Imbi Paju ja Sohvi Oksanen kirjoittivat kirjansa ”Kaiken takana on pelko”, kirjan tekemiseen osallistui Viron suojelupoliisin poliisi-historioitsija Martin Arpo. WSOY:n kustannustoimittaja, jo poispotkittu, Jyri Hänninen ei ilmeisesti vähemmässäkään määrin ymmärtänyt, keneltä hän otti ohjeita, kun hän toimitti tämän kirjan Viron historiasta.

Että sellaista se on suomalainen kirjallisuus: Viron suojelupoliisin sanelemaa.

Vihan ilmapiiristä Suomessa

2010-09-26T23:57:00.000-07:00

Maailman kirjat ovat aivan sekaisin Suomessa. Helsingistä löytyy mies nimeltään Movladi Udugov, tsetseeni-islamistien, suorastaan terroristien pääideologi, eikä asia ole edes uutinen Suomen lehdissä! Ei voi muuta kuin todeta, että suomalainen media jatkaa sotapsykoosissa oloaan.

Suomalainen media joutui sotapsykoosiin, kun SAFKA toi tarjottimella sen nenän eteen Sanomataloon venäläisiä nuoria vastustamaan venäläisten sortoa Virossa. Media ei ole vieläkään siitä selvinnyt. Median sotapsykoosi tarkoittaa sitä, että se suoltaa pelkkää sotapropagandaa ja torjuu alkeellisenkin tosiasian.

Nyt sotapsykoosi ilmenee siinä, että Udugovin paljastaja, kirkkoherra Juha Molari joutuu poliisikuulusteluihin. Tilanne on mielisairas. Tunnen häpeää toimittajana. Molari on sitkeydessään ja peräänantamattomuudessaan tehnyt enemmän tutkivan journalistin työtä kuin kukaan toinen koskaan Suomessa. Hän on paljastanut Suomeen pesiytyneen al-Qaeda-tyyppisen solun. Suomesta on käytännössä tulossa terrorismia tukeva maa.

Tämän mahdollistaa Suomessa vallalla oleva Venäjä-viha. Suomen ilmapiirissä on helppo piiloutua erilaisten Venäjän tuhosta unelmoivien järjestöjen joukkoon: Kavkaz Center, PEN-klubi, Finrosforum, Pro Karelia ja niin edelleen, you just name it. Suomessa ei yhtä krimihattupäätä erota muista Venäjä-vihaajista.

Turvalliseksi Suomen tekee terroristeille Heidi Hautala. Tämä Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtaja on kummitätinä jokaiselle Venäjä-vihaan keskittyneelle organisaatiolle niin Suomessa, Euroopassa kuin Venäjällä.

Vihan ilmapiiristä Virossa

2010-09-24T07:01:00.000-07:00

(Tämä teksti poistettiin Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelusta 24.09.2010)

Virossa on alkanut noitavainot muusikko Tõnu Trubetskyä vastaan. Trubetsky liittyi oppositiossa olevaan keskustapuolueeseen ja sai teollaan Viron muusikkopiirien vihat niskaansa. Julkisuudessa hän perusteli valintaansa sillä, että hän on kyllästynyt valheisiin. Virolaiset ovat hänen mielestään menneet täysin sekaisin omista houreistaan.

Trubetsky on vanha punkkari ja Virossa suositun Vennaskond-yhtyeen solisti. Jotkut toimittajat arvioivat hänen puoluevalintansa olleen punkeinta, mitä Trubetsky on koskaan elämässään tehnyt.

Muusikkopiireissä leviää t-paita,jossa venäjänkielellä kerrotaan, että Trubetsky ei tule menemään maaliskuun parlamenttivaaleissa läpi.

Trubetskyyn kohdistunut mielipidevaino on nostattanut aiheesta Virossa
kysymyksen, mistä tämä vihan ilmapiiri on peräisin?

Kirjailija-huijari ja propagandisti Imbi Paju kiirehti tarjoilemaan selityksenä Neuvostoliittoa. Hänen mukaansa Virossa vallalla oleva viha on Neuvostoliiton perintöä eikä ole virolaisille hyvitettävissä.

Imbi Paju on Isänmaa-nimisen puolueen kannattaja ja ideologinen idiootti.

Virossa sikiävällä vihalla ei ole mitään tekemistä Neuvostoliiton kanssa. Virossa
kylvää vihaa Isänmaa-niminen puolue, jonka puheenjohtaja on Mart Laar. Tämä puolue vihaa Edgar Savisaaren johtamaa keskustaa, koska Savisaaren keskusta on yhteistyöhaluinen puolue. Se tulee toimeen sekä maassa olevien venäläisten kanssa että Viron sosialistisen historian kanssa.

Virossa olevat venäläiset äänestävät keskustaa. Mart Laar vihaa venäläisen
vähemmistön kanssa yhteistyöhaluista keskustaa. Laar viljelee natsipropagandaa. Hän hakee legitimiteettinsä Natsi-Virosta 1941-1945. Tuon ajan rikolliset metsäveljet ovat hänelle vapaustaistelijoita. Isänmaa-puolueen natsi-ideologia nostattaa Virossa Waffen-SS-ihannointia ja tuo natsimarssit tähän päivään.

Tõnu Trubetsky oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen, johon hänen tietämättään oli kutsuttu myös Isänmaa-puolueeseen liittynyt muusikko. Trubestky kääntyi tilaisuudesta kannoiltaan ilmoittaen, ettei keskustele natsien kanssa.

On turha syyttää Neuvostoliittoa siitä, mikä on aivan omaa kotitekoista
virolaista fasismia.

Vaisut juhlat

2010-08-28T00:00:00.000-07:00

Euroopan parlamentti osaa tehdä epäonnistuneita päätöksiä. Yksi sellainen on ”totalitarismin uhrien” muistopäivä 23.elokuuta. Se on päivä, jona solmittiin Molotov-Ribbentrop-sopimus vuonna 1939.

Päivä meni ohi lähes kaikissa Euroopan maissa huomiotta. Vain Virossa päivä muistettiin, koska päätöslauselman aloitteen tekijä, europarlamentaarikko Tunne Kelam, tulee Virosta.

Juhlat Tallinnassa olivat surkuhupaisat. Viron suojelupoliisinkin telkien taakse haluama henkilö, Jüri Liim, oli juhlien järjestäjä. Eesti Päevalehden toimittaja Priit Simson aivan aiheesta kysyi, kuinka isänmaalaiset poliitikot kehtasivat esiintyä juhlassa, jonka järjesti julkinatsi. (http://www.epl.ee/artikkel/582376)

Paikalla olivat Isänmaa-puolueesta puolustusministeri - ”Venäjä on Viron suurin uhka”- Jaak Aaviksoo, opetusministeri ”venäläiset koulut tulee Virossa sulkea” Tõnis Lukas ja europarlamentaarikko ”CIA:n mies, kommunismi tulee kuuluttaa rikolliseksi” Tunne Kelam.

Juhlien järjestäjillä oli sen verran järkeä, että yhden juhlien järjestäjän Jüri Böhmin laulu ”Uskollisuusvala isänmaalle” oli kielletty. Laulussa kehotetaan avoimesti tappamaan miehittäjiä. Virolaiset ymmärtävät laulussa tarkoitettavan maassa asuvia venäläisiä. Ei ihme, että Suomessa tätä jengiä diggaavat eniten Karjalan palauttajat Veikko Saksi ja Tuula Hölttä!

Juhlille ei kehdannut saapua edes Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Mart Laar. Sanomattakin on selvää, että Tallinnan Hirvipuiston muistojuhliin osallistui vain kourallinen ihmisiä. Kysymys ei todellakaan ollut mistään kansanjuhlasta.

Virossa pieni joukko ekstremistejä jaksaa jauhaa kommunismin rikoksista. He tulevat kaikki Isänmaa-puolueesta. He eivät pysyisi vallassa, jos venäläiset saisivat äänestää. Tämän puolueen uusin ehdotus on pystyttää Tallinnan keskustaan patsas kommunismin rikosten uhreille.

Jotkut ovat loukkaantuneita Johan Bäckmanille siitä, että hän on uskaltanut arvostella Aleksander Solzhenitsyniä historian vääristelijäksi. Solzhenitsynin romaani ”Ivan Denisovitsin päivä” on toiminut lähteenä Neuvostoliiton vankileireillä kuolleista 30 miljoonasta uhrista. Kirjailijan lähteenä ovat olleet virolaiset nationalistit. Nyt Solzhenitsynin lukuihin nojaa ”Double Genocide”-liike eli että Stalin olisi ollut Hitleriäkin pahempi!

Olen lukenut Aino Kuusisen muistelmat ”Jumala syöksee enkelinsä” ja hänen kuvauksensa vankileirien saaristosta Võrkutasta. Kysymyksessä ei todellakaan ollut kuolemanleiri. Minulla on myös valokuvia Võrkutasta, tosin 1960-luvulta. Virolainen August Kõre vietti Võrkutassa 25 vuotta kansanvihollisena. Hän ei kiistänyt, etteikö työ kaivoksissa ollut rankkaa. August oli harrastajavalokuvaaja ja ikuisti Leicallaan elämäänsä Võrkutassa.

Hänellä oli valokuvia virolaisten rakentamasta luterilaisesta kirkosta Võrkutassa. Nyt tollot huomio! Ateistisen Neuvostoliiton vankileirillä olleet virolaiset saivat rakentaa itselleen kirkon – repikää siitä! Kuten August Kõre sanoi: virolaiset halusivat haudata kuolleensa kunniallisesti. Kahteenkymmeneen viiteen vuoteen mahtuu paljon elämää. Sinä aikana kuollaan jo luonnollisiakin kuolemia.

Augustilla oli hienoja kuvia sukulaisistaan, jotka tulivat Viljandista uteliaisuuttaan kylään Võrkutaan. He halusivat nähdä tundran. Hän vei sukulaisensa picnicille ottamaan aurinkoa arktisen joen ääreen. Uimapuvuissa aurinkoa ottavat ihmiset olivat lumen ympäröimiä – ei piikkilankojen.

Kaplinski heräsi

2010-08-25T00:00:00.000-07:00

Ensimmäinen virolainen on nyt sanoutunut irti Sohvin "Soviet Auschwitzista". Olenkin jo ihmetellyt, ettei Virosta ole löytynyt rohkeutta tekemään tätä jo kauan sitten.

Herääjä on virolainen kirjailija Jaan Kaplinski. Voisin kohta jo uskoa, että hän on se aito intellektuelli, joksi hän itsensä kuvittelee.

Kaplinski ei tunnista Sohvin ”Puhdistus”-romaanin maailmassa mitään omaa. Hän esittää aivan aiheellisesti ihmetyksensä, ettei maailmalla kukaan kyseenalaista romaanin antamaa kuvaa sosialistisesta Virosta. Sosialistisessa Virossa eläneen Kaplinskin mielestä neuvostoelämä ei ollut mitään herkkua, muttei se ollut kurjaakaan.

Kaplinski hämmästelee, miten fiktio on selättänyt faktan eli Sohvin romaanista on tullut Viron kansallista historiaa. Viron historiaa kirjoitetaan ja rahastetaan nyt ulkomailta käsin. Virolaiset ovat tämän itse myös hyväksyneet. Virolaisten historia ei ole enää heidän omissa käsissään. Se palvelee nyt Venäjä-vastaisuutta ja antikommunismia. Samalla sankarit ja konnat ovat vaihtaneet paikkaa. Natsit ovat uhreja ja kommunistit rikollisia. Tämän virolaiset maksavat vielä kalliisti. (Sohvi vain rahastaa.)

Kaplinski on aina hiukan opportunistinen. Hän haluaa olla virolainen intellektuelli isolla I:llä, mutta hän ei ole kertaakaan arvostellut esimerkiksi venäläisten kohtelua Virossa tai sitä, että he eivät saa kansalaisuutta. Sellainen ei ole aito intellektuelli. Nyt hän uskaltaa haukkua Sohvia, koska SAFKA uskaltaa sen tehdä. Hän aistii kenties antifasististen tuulten voimistuvan.

Eräs venäläinen tuttavani pilkkasi Kaplinskia tarinallaan siitä, miten virolaiset kirjailijat ja taiteilijat, siis ”intellektuellit” lähettivät YK:lle kirjeen, jossa he vaativat YK:a järjestämään venäläisten kuljetuksen pois Virosta. Tunnettujen kulttuurivaikuttajien joukosta puuttui vain Kaplinskin nimi. Kaplinski oli pahoittelut tapahtunutta sanomalla, että hän oli allekirjoitusten keruun aikaan valitettavasi ulkomailla.

http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/08/sofi-oksanen-and-stalin-award.html

Kolhoosijuhlat

2010-08-18T00:00:00.000-07:00

Virolaisten neuvostonostalgia vain pahenee. Viime perjantaina muisteltiin jo onnellista elämää kolhoosissa.

Tallinnan lähellä Viimsissä juhlittiin Kirovin kalastuskolhoosin syntymän 60-vuotisjuhlia. Kolhoosi perustettiin 12.08.1950. Muistona siitä on jäljellä enää kolhoosin perustama Viimsin ulkoilmamuseo.
Kirovin kolhoosin entiset työntekijät kutsuttiin juhlaan mukanaan jotakin aikakauteen liittyvää. Moni oli löytänyt autotallistaan vanhan Volgan.

Ihmisten muistelut kertoivat taas kerran jotakin hyvin oleellista siitä, miten Neuvostoliitto toimi.

Ensiksi pahat asiat. Virolaiset valitsivat kolhoosille nimelle kunnioituksesta Stalinia kohtaan. Sergei Mironovitsh Kirov oli yksi Stalinin ajan kuuluisimpia kommunisteja. Hänestä tuli pian Stalinin kilpailija, jonka Stalin tarinan mukaan murhautti.

Kirov-nimi auttoi kolhoosia monin tavoin. Neuvostoliitto oli täynnä erilaisia Kirov-nimisiä tehdas- ja kulttuurilaitoksia. Virolainen kalastuskolhoosi oli tervetullut kylään kaikkiin niihin.

Toinen paha asia. Neuvostoliitto kannusti erilaisia kansallisia kulttuureja. Kirovin kolhoosissa oli kolhoosin ylläpitämä menestyvä kansantanssi- ja lauluryhmä. Ryhmä kutsuttiin ”ulkomaille” kaikkialle Varsovan liiton maihin ja jopa kapitalistiin maihin. Kolhoosibändiä johtanut Uno Veenre kertoo bändin nauttineen aivan toisenlaista matkustamisvapautta kuin tavallinen rahvas. Bändin jäsenet olivat keskenään sopineet, että he eivät käytä ulkomaan matkaa loikkaamiseen.
”Jos haluatte loikata, tehkää se joltakin turistimatkalta”, Veenre oli vedonnut ryhmäänsä.
Kukaan ei loikannut. Veenre on edelleen ylpeä ryhmänsä saavutuksista. Se sai esiintyä Neuvosto-Virossa käyneille vieraille kuten Indira Gandhille ja venäläiselle naiskosmonautille Valentina Tereshkovalle. Kirovin tanssijat kutsuttiin myös Kremliin esiintymään Mihail Gorbatsoville.

Sitten ne hyvät asiat. Kirovin mallikolhoosi toimi varsin kapitalistisesti. Sitä johti despoottimaisesti 35 vuotta sama virolainen mies Oskar Kuul. Hän oli nerokas talousjohtaja. Hänen aikanaan kalastuskolhoosi siirtyi kalastamaan Itämereltä Atlantille. Sillä oli sata omaa perävaunua. Kalastuskolhoosi laajensi tuottamistaan kalasäilykkeistä monialateollisuuslaitokseksi. Kolhoosi laajeni turkistarhaukseen, kirjolohenkasvatukseen, huonekalu-ja matkamuistoteollisuuteen. Kolhoosissa oli myös vihannesten kasvatusta, mutta se ei ollut maatalouskolhoosi. Laajetessaan kolhoosi söi alueen muuta pienteollisuutta.

Oskar Kuul oli varsin innovatiivinen ja tiukka johtaja. Jos kalalasti Atlantilta tuli keskellä yötä, työläisten paratiisissa oli herättävät keskellä yötä töihin. Töissä humalassa esiintyminen toi potkut saman tien.

Oskar Kuulin ansiona pidetään, että Kirovin kalastuskolhoosista tuli niin vauras. Hänen nerokkuuttaan liikemiehenä kuvastaa se, että kirovilaiset hankkivat junalasteittain pakastettua kalaa Vladivostokista 20 kopeekan kilohintaan, mutta myivät sitä eteenpäin laajaan Neuvostoliittoon kahden ruplan purkkihinnalla.

Kirovin kalastuskolhoosin jäseniksi haluttiin päästä. Kun Neuvostoliitossa palkkatyöläinen maksoi veroa 13 prosenttia tuloistaan, kolhoosityöläinen ei maksanut veroa ollenkaan. Kirov palkitsi työntekijöitään runsailla palkkiolla. Jos teki virheitä, palkkiot katosivat kuukausiksi. Kolhoosin sisällä nautittiin myös etuoikeuksista. Kolhoosissa oli omat koulut ja kulttuurilaitokset, erikoisuutena oma muotihuone. Siellä miehet saivat teettää kerran vuodessa räätälillä uuden puvun. Ei ihme, että eräskin työläinen lausahti, että ei käynyt mielessäkään haluta muualle töihin.

Lähteet:
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390676&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390677&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390678&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390679&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390680&q=Kirov
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=390277&q=Kirov
http://www.postimees.ee/?id=299905

Suomalaiset Holokaustin hämärtäjät

2010-08-15T00:00:00.000-07:00

Suomi on nyt saanut virallisen Holokaustin hämärtäjän, Riitta Mikkolan. Suomesta on vaikea löytää toista niin arkaluontoista paikkaa Holokaustin hämärtäjälle kuin Mikkolan virka. Hän on Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja. Hän on aitiopaikalla syöttämässä Euroopassa riehuvaa puppuhistoriaa kahdesta kansanmurhasta nuorille koululaisille. Riitta Mikkolan edustamaa tapaa katsoa maailmaa kutsutaan ”Double Genocide”- liikkeeksi. Sitä edustaa Prahan julistus. Se haluaa rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan, ei ainoastaan niiden rikoksia vaan myös aatteet, fasismin ja kommunismin. Viime kädessä se pyrkii Holokaustin hämärtämiseen eli englannin kielellä puhutaan Holocaust Obfuscation-ilmiöstä.

Kysymyksessä on uusi fasistinen vitsaus, joka riehuu erityisesti Baltian maissa. Onneksi maailmalla ollaan jo herätty huomaamaan tauti. Asialla ovat jälleen kerran ruotsalaiset. Ruotsin ulkoministeri on perustanut jo kymmenen vuotta sitten Holocaust Task Force – järjestön, joka pyrkii estämään Holokaustin hämärtäjien puuhat. Riitta Mikkola on yksi heidän vihollisistaan. Hänen löyhäpäinen lausuntonsa Holokaustista kansanmurhana kansanmurhien joukossa paljastaa, ettei Mikkolalla ole mitään käsitystä juutalaisten kansanmurhan ainutlaatuisuudesta. Hän on tyylipuhdas Double Genocide- liikkeen edustaja. Hänenlaisensa paikka ei ole historian opettajana ja vielä vähemmän sellaisten liiton puheenjohtajana!

On erinomaisen tärkeää, että suomalaiseen kouluopetukseen lisätään määräys Holokaustin opettamisesta kouluissa. Suomessa tätä Holokaustin hämärtämistä julistaa Sofi Oksanen, joka kirjoissaan esittelee virolaiset natsit kiltteinä natseina, niin kuin vain saksalaiset olisivat pahoja natseja. Oksanen on tunnetuin Double Genocide – kirjailija maailmalla.

Jos Suomi ei enää tunnustakaan Pariisin rauhansopimusta ja sen velvoitetta pitää kurissa fasistiset liikkeet, sen tekee nyt Holocaust Task Force -järjestö. SAFKA tulee informoimaan järjestölle Suomessa esille tulevista Double Genocide- ajattelutavan edustajista ja varoittamaan fasismin noususta Suomessa.

Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Holokaustin+opetuksesta+tuli+määräys+opetussuunnitelmiin/1135259324418

Neuvostonostalgiaa

2010-08-11T00:00:00.001-07:00

Virossa on muisteltu Viron Neuvostoliittoon liittymistä 70 vuotta sitten. Elokuun 6. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliiton jäseneksi sen omasta pyynnöstä. Seuraavana päivänä 7.08.1940 Tallinnassa järjestettiin suuri kansanjuhla jäsenyyden kunniaksi. Paikalla oli 70 000 ihmistä. Määrä oli moninkertainen verrattuna ihmisjoukkoon, joka juhli Viron liittymistä EU:hun vuoden 2004 toukokuussa.

Lehtien pääkirjoitukset ovat arvioineet halventavaan sävyyn tuon aikaista päätöstä hakeutua Neuvostoliiton turviin. Pääkirjoitustoimittajille tuli kuitenkin yllätyksenä lukijoiden kiukkuinen palaute. Valtaosa lukijoista oli sitä mieltä, että neuvostoaikana elämä Virossa oli parempaa.
”Ihokarvat nousevat pystyyn, todella. Me voisimme ajatella, että nettikommentoijat ovat lampaita ja yhteiskunnan pohjasakkaa, jonka mielipiteellä ei ole mitään väliä, mutta se olisi liian yksinkertainen ratkaisu”, iltapäivälehti SL Õhtuleht kirjoittaa.
”Suurin osa kommentoijista katsoi, että verrattaessa nykyistä elämää neuvostoaikaan, silloin oli paremmin. Totta kyllä, pulaa oli ja banaaneja ei saanut, mutta muuten ei juurikaan suurta eroa ole”, lehti kirjoittaa.
Lehden mukaan on selvää, että työttömyys ja masennus ruokkivat neuvostonostalgiaa. Se loppuu lehden mukaan vasta sitten, kun virolainen sosiaaliturva kykenee takaamaan virolaisille turvallisuudentunteen, työtä ja huomisen.
(Lähde: http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=389970)

Muistin virkistämiseksi, kuinka kaikki tapahtuikaan:

”Elokuun ensimmäisenä päivänä Moskovassa alkoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokous, jonne oli kutsuttu Liettuan, Latvian, Viron ja Bessarabian työläisten delegaatiot. Työjärjestyksessä oli lisäksi Moldovan neuvostotasavallan luominen. Kolmantena elokuuta Moskovassa hyväksyttiin Liettua ja Latvia Neuvostoliiton jäseniksi. Viron vuoro oli elokuun 6. päivänä. Viron delegaatio saapui korkeimman neuvoston istuntosaliin kantaen Viron työläisten taistelulippuja vuosilta 1905 ja 1917. Korkeimman neuvoston jäsenet tervehtivät lämpimästi Viron delegaatiota. Johannes Lauristin muistutti omassa puheessaan virolaisten työläisten taistelusta jo vuonna 1917.
”Viron työläiset ovat olleet sidoksissa NL:n kansoihin jo muinaisista ajoista lähtien veljellisin sitein yhteisessä taistelussa tsarismia, kapitalismia ja kartanonherroja vastaan, jotka sortivat niin venäläisiä kuin virolaisia työläisiä ja talonpoikia. Meidän yhteisen vallankumouksellisen taistelun symboliksi ovat taisteluliput, joiden alla virolaiset työläiset taistelivat tsarismia ja kapitalismia vastaan jo vuonna 1917.”
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen Otto-Ville Kuusinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron.
”20 vuotta kestänyt taistelu Viron porvariston ja työläisten välillä on loppunut työläisten voittoon…. Viron historiassa ennen näkemättömän yksimielisyyden vallitessa koko Viron työtä tekevä kansa kokosi omat rivinsä neuvostojen lippujen alle, heitti menemään konkurssiin ajautuneen porvarillisen klikin ja vaati iskulausein liittämään Viroa sosialistisen Neuvostoliiton jäseneksi. ”
Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliittoon yhdenvertaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Seuraavana päivänä 7. elokuuta Tallinnassa juhlittiin suurmielenosoituksissa päätöstä. Juhlintaan otti osaa 70 000 ihmistä.”
(Lähde Olaf Kuuli:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/07/vallankumous-virolaisittain-1940.html

Taistelu 1900-luvun perinnöstä osa 3.

2010-08-11T00:00:00.000-07:00

Treblinkan keskitysleirillä juutalaisten perusajatus oli, ettei Hitlerille saa antaa kuolemanjälkeisiä voittoja. Treblinka oli paikka, jossa juutalaiset ryhtyivät väkivaltaisesti vastustamaan natseja. Sieltä on suora jatkumo Israelin valtioon ja sen väkivaltaan. Vastarintaan nousseiden juutalaisten unelma kääntyi päälaelleen.
”Israel on Hitlerin suurin kuolemanjälkeinen voitto. Juutalaiset ottivat mallia itseltään Hitleriltä rakentaessaan Israelin valtion”, pohdiskeli SAFKA:n pääideologi Petri Krohn, kun pysähdyin Helsingissä tankkaamaan SAFKA-agendaa.

Toisena voittona Hitlerille voi pitää Hollywoodia. Hitleriläisen rotuopin vaikutukset näkyvät erityisen selvästi Hollywoodin tuotannossa, joka levittää uskoa valkoisen rodun ylivoimaan. Tämän rotupyramidin huipulla ovat anglosaksit, Yhdysvalloissa erityisesti WASP:it; valkoiset, anglosaksit protestantit. Petri Krohnin mielestä tämän rotuopin ovat ottaneet erityisen vakavasti Itä-Euroopan kansat. Niiden nationalismin takana on usko ”natsilaiseen” rotupyramidiin. Itsenäistyessään erilaiset pienet Itä-Euroopan kansat ovat kuvitelleet pääsevänsä askeleen lähemmäksi anglosakseja.
”Itäeurooppalaisia kansoja ohjaa siis seuraava ajattelu: katkaisemalla suhteensa itään ja ryssiin, ne voivat lännessä esiintyä yhtä pykälää korkeammalla askelmalla. Uskon vahvasti, että tällainen rasistinen ajattelu on Ukrainan "oranssin vallankumouksen” taustalla ja itse asiassa sen liikkeellepaneva voima. Sama pätee Baltian tapahtumiin.”
Krohnin järkeilyn mukaan Ukrainan kansaa ei olisi olemassakaan vaan se on vain väline ilmaista venäläisen kansan huonommuutta.

”Safka on nähnyt monessa asiassa "russofobiaa". Russofobia on kuitenkin vain pieni osa tätä natsilaista rotupyramidi-ajattelua. Aivan sama rasistinen fobia kohdistuu serbeihin. Itsenäistymällä Jugoslaviasta kroaatit pääsevät jopa kahta pykälää serbien ja etelä-slaavien yläpuolelle”, Krohn pohtii.

Taistelu 1900-luvun perinnöstä on kärjistymässä ”kansallisdemokraatteihin”. 1900-luvun johtava aate oli sosialismi ja liikkeelle paneva voima työväenliike. Sosialismi sai kiusallisen lieveilmiön nimeltään kansallissosialismi, jonka Neuvostoliitto ja aito sosialismi tuhosivat. 2000-luvun johtava aate on demokratia. Sen lieveilmiönä on syntynyt ”kansallisdemokraatit”.

”Ehkä voisi tiivistää, että SAFKA vastustaa Suomessa leviävää (Virosta lähtöisin olevaa) kansallisdemokraattista ajattelua. Kansallis-Demokraatit, entisten Kansallis-Sosialistien tapaan ovat ottaneet nimeensä mukaan aikakautensa muotiaatteen. Todellinen sitoutuminen demokratiaan kuitenkin puuttuu. Tarvittaessa ollaan tietenkin valmiita tukemaan USA:n "demokratisoimis"-pyrkimyksiä.”
Kiinnostavaa on, aikooko Yhdysvallat tukea demokratia-imitaattoreita vai aitoa demokratiaa? Eli sitoutuuko USA puolustamaan Viron apartheidia vai ei?

Taistelu 1900-luvun perinnöstä, osa 2.

2010-08-03T00:00:00.000-07:00

Viron viime viikonlopun erilaiset militaristiset juhlat ovat saaneet runsaasti huomiota, mutta muutama havainto vielä Sinimäen natsipippaloiden ympäriltä on tarpeen.

Selvää on, että tilanne Virossa tulee kärjistymään.

Sinimäen SS-veteraanit saivat vastaansa kansainvälisen järjestön, Maailma ilman natsismia. Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa mielenosoitus, johon rahoitus tuli Viron ulkopuolelta. Maailma ilman natsismia – järjestöä rahoittavat pääsääntöisesti venäjän kieltä puhuvat juutalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Merkittävin rahoittaja on venäläinen oligarkki, lääketehtailija Boris Schpiegel. Hän on Venäjän duuman ylähuoneen jäsen.

Schpiegel on armoton Baltian historian vääristelijöille. Voisi sanoa, että Maailma ilman natsismia - järjestö on puhtaasti Baltian ja Ukrainan historian vääristelijöitä vastaan suunnattu organisaatio. Sen päätehtävänä on vakuuttaa maailma siitä, etteivät kommunismi ja fasismi ole rinnastettavissa yhtä vähän kuin Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa saati Siperian karkotukset ja Holokausti. Järjestön päävihollinen on Prahan julistus ja sen taustavoimat, Holokaustin hämärtäjät.

Venäläiset ovat täydellisesti kadottaneet uskonsa läntiseen historian kirjoitukseen. Käytännössä Virosta on tullut länsimaisen historiankirjoituksen perikato. Lännen tuki Viron apartheidille ja fasistiselle historian kirjoitukselle on venäläisten silmissä vienyt kaiken uskottavuuden läntiseltä historiankirjoitukselta. Asiallinenkaan kritiikki kommunismin rikoksista ei kohtaa Venäjällä mitään vastakaikua. Venäläisille kaikenlaiset ”miljoonat uhrit” ovat enää vain pelkkää läntistä propagandaa.

Tämä näkyi puna-armeijan desanttien muistojuhlassa samaisena päivänä SS-veteraanien juhlien kanssa. He eivät ota vähimmässäkään määrin vakavasti Virossa vallalla olevaa tulkintaa siitä, että puna-armeija edustaisi Virossa ”miehittäjää”. Ylpeinä he kokoontuivat juhlistamaan Neuvostoliiton desanttiyksikköjen perustamisen 80-vuotispäivää! Kuten kuvat kertoivat he kantoivat juhlissaan konetuliaseita. Desantit ovat rohkeita miehiä, valiojoukkoa kaikissa maailman armeijoissa ja he tietävät sen. He viis veisaavat virolaisesta historiankirjoituksesta.

Yhdysvaltain suurlähettiläs Virossa, Michael C. Polt tuomitsi Sinimäen natsijuhlat. Hänelle alkaa valjeta, minkälaiseen ansaan Yhdysvallat on Baltiassa astunut. Natsien puolelle Yhdysvallat ei voi mennä. Sille jää vain Neuvostoliitto, vanha liittolainen jo toisesta maailmansodasta.

Tilanne olisi kehittynyt tähän pisteeseen ilman Suomen antifasistista komiteaakin. Meillä ei ole enää paljoa tehtävissä. Asiat siirtyvät USA:n ja Venäjän välisiksi. SAFKA voi ainoastaan toimia Suomessa neuvonantajana, miten Suomi selviää näissä sameissa vesissä. Johan Bäckman pitää huolta siitä, että suomalaisten maine venäläisten silmissä säilyy hyvänä. Hän takaa sen, ettei Suomea pidetä samanlaisena natsipesäkkeenä kuin Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

P.S.
Suomessa tuli vastaan todellinen positiivinen yllätys. Törmäsin hienoon antifasistiseen näytelmään ympäristössä, jossa sitä vähiten odotin: Kuusamon kesäteatterissa. Siellä esitettiin suomussalmelaisen Eero Schroderuksen kirjoittama näytelmä Onni tulee Pietarista. Se oli parodia suomalaisesta russofobiasta. Uskomattoman hieno suoritus kansannäytelmältä.

Sinimäki ja taistelu 1900-luvun perinnöstä

2010-07-28T00:00:00.000-07:00

Virossa järjestetään ensi lauantaina perinteiset natsipippalot Sinimäellä Itä-Virossa. Sinimäki on paikka, jossa virolaiset natsit pysäyttivät puna-armeijan etenemisen puoleksi vuodeksi. Paikalla juhlivat vielä hengissä olevat Viron SS-miehet. Kiitos heidän taistelutahtonsa, puoli miljoonaa juutalaista menetti henkensä Unkarissa.

Näitä miehiä ei kuitenkaan syytetä juutalaisten tuhosta. Heitä juhlitaan Virossa ”vapaustaistelijoina”.
”Viron valtion tulisi antaa tunnustusta näiden miesten taistelulle, sillä he taistelivat Viron itsenäisyyden palauttamisen puolesta”, nuori nationalisti, Isänmaa-puolueen kansanedustaja Urmas Reinsalu sanoo Postimees-lehdessä. (http://www.postimees.ee/?id=292956)

Samanaikaisesti natsimarssin kanssa Sinimäellä on toinenkin tilaisuus. Viron venäläiset aktivistit, yövartiolaiset, ovat hakeneet lupaa Vaivaran kunnalta järjestää ”Maailma ilman natsismia”-järjestön puitteissa mielenosoitus natsijuhlia vastaan. Paikalle tulee antifasisteja Saksasta, Israelista, Venäjältä, Puolasta. Latviasta ja Liettuasta. Me suomalaiset olemme ilmeisesti maahantulokiellossa.

Natsismin nousu Baltiassa on tosiasia. Latviassa ja Liettuassa järjestetään vastaavanlaisia natsimarsseja.
Viime viikolla kaikkien Baltian maiden pääministerit lähettivät kirjeen Amerikan presidentille, Barack Obamalle, jossa he kiittivät Yhdysvaltoja siitä, että Amerikka ei 70 vuoden aikana tunnustanut Baltian maiden kuulumista Neuvostoliittoon.

Kirje on osa maailmassa käytävää ideologista sotaa, jonka päänäyttämönä on Baltia. Kysymys on 1900-luvun perinnöstä. Me SAFKA:ssa uskomme, että 1900-luku oli mullistavan edistyksellinen kiitos kansainvälisen työväenliikkeen ja Venäjän vallankumouksen. Euroopassa vasemmisto vei kehitystä eteenpäin, mutta todellinen vetovastuu oli kommunismilla ja Neuvostoliitolla.

Baltit uskovat toisin. Väittämällä joutuneensa Neuvostoliiton miehittämiksi Baltian maat pyrkivät todistamaan maailmalle, että Euroopassa on riehunut vain toinen toistaan kauheampia totalitaristisia aatteita.
SAFKA:n pääideologi Petri Krohn kiteyttää uuden natsiopin näin:
”Euroopan historia on pelkkää sosialististen kansanmurha-aatteiden keskinäistä kilpailua suuremmasta pahuudesta, kun Amerikka yksin edustaa edistystä ja vapautta. Nyt Amerikka on vihdoin vapauttanut Euroopan 1900-luvun saatanallisesta perinnöstä!”

P.S. Baltian pääministerien hölynpöly miehityksestä paljastuu vuoden 1964 Playboy-lehdessä. Lehdessä poseeraa virolainen kaunis blondi, elokuvatähti Eve Kivi, ilman rihman kiertämää. Lehti ei esittele ”miehitystisseja”. Termiä Baltian ”miehitys” ei Playboyssa tunnettu niin kuin ei muuallakaan maailmassa.

http://www.ekspress.ee/news/foto/fotogalerii/fotouudis-eve-kivi-foto-1964-aasta-playboyst-on-internetis-levimas.d?id=32279969

Etusivu uusiksi

2010-07-25T00:00:00.000-07:00

Oli ilo herätä sunnuntaipäivään ja huomata, että suuri suomalainen antifasisti Johan Bäckman on päässyt valtakunnan ykköslehden etusivun uutiseksi. Hän suorastaan varasti päähuomion Venäjän nuorison Seligerin kesäleiristä kertovassa jutussa. SAFKA:lle tämä on mediavoitto. Helsingin Sanomat on järjestelmällisesti vaiennut Johania ja SAFKA:a kuoliaaksi. Johan on päässyt pannasta. Tiedossahan oli, ettei suomalainen media voi loputtomasti mitätöidä sellaista, minkä koko Venäjä tietää.

Helsingin Sanomat on suomalais-fasistisen maailmankuvan pää-äänenkannattaja. Lehden nationalistis-konservatiivinen linja korostuu Viron apartheidin tukemisessa, historian vääristelyssä ja vasemmiston häpäisyssä. Lehti puhuu Viron sosialistisesta menneisyydestä halventavasti ”neuvostomiehityksenä”. Se syyllistyy myös jatkuvaan kiihotukseen kansanryhmää vastaan nimitellen Baltian venäläisiä miehittäjiksi.

Oli erityisen ilahduttavaa, että SAFKA:n agenda oli päässyt jo lähes sellaisenaan Hesarin sivuille. Viron apartheidista Helsingin Sanomat kirjoittaa vielä sitaateissa merkkinä tuestaan Viron rasistiselle järjestelmälle. Hienoa oli myös se, että Hesarin jutussa kerrotaan Päivi Hirvelästä, joka sai kunnian olla Seligerin installaation ainoa suomalaisnatsi. Turha mainitakaan, että asia uutisoitiin SAFKA:n sivuilla jo viikko sitten. Että valtakunnan ykköslehti osaakin olla hidas.

Päivi Hirvelä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari ja kuuluu siihen joukkoon, joka irtaannuttaa EU:ta Nürnbergin periaatteista eli rehabilitoi fasismia. EU:ssa erityisesti Baltian maissa ja Suomessa moraalinen kompassi on vinksahtanut, mistä Hirvelä on elävä näyte. Nürnbergin periaatteisiin sitoutuminen tarkoittaa sitä, että natseja vastaan taistelleet eivät olleet koskaan väärässä. Hirvelä päätti toisin. Latvialainen punapartisaani Vasili Kononov oli Hirvelän mielestä rikollinen. Tämän ajattelun makaaberi ilmentymä on se, että Liettuassa Vilnan getosta selvinneet juutalaiset ovat saamassa sotarikossyytteitä liityttyään antifasistisiin punapartisaaneihin. Hirvelälle tiedoksi: kun juutalaiset todetaan syyllisiksi taistelussa natseja vastaan, EU on tuhonnut kaikki periaatteensa. Mistään ihmisoikeuksista ei enää sen jälkeen voi olla puhettakaan.

EU:n perusajatuksena on olla antifasistinen. Sellaiset maat, jotka irtoavat Nürnbergin periaatteista, pitäisi heittää ulos EU:sta välittömästi. Ja sellainen tuomari, joka tätä ei ymmärrä, voisi matkustaa pikapikaa Strasbourgista kotiin.

Helsingin Sanomien suopeus antifasistien toimintaa kohtaan huolestuttaa. Mottomme on Mahatma Gandhia vapaasti siteerattuna:
”First they ignore you, then they laugh at you, then they fight with you, then you win.”

Taidetaan mennä kakkosvaiheessa. Meidän on ilmeisesti syytä olla varuillamme, ettemme joudu marginaalista main streamiksi.

http://antifasistit.blogspot.com/2010/07/paivi-hirvela-on-natsi.html

Viro sai lottovoiton

2010-07-14T00:00:00.000-07:00

Eurokerhoon mukaan pääsy on lottovoitto Virolle, sillä Viro sai nyt kätensä Saksan taskuun. Köyhtyvällä Virolla ei ole enää tulevaisuudessa hätäpäivää.

Euro on ennen kaikkea imagokysymys. Vielä toistaiseksi se antaa kuvan jostakin uskottavasta ja luotettavasta ja viime kädessä sellaisesta, jonka pystyssä pitämiseen Saksa on sitoutunut.

Viron talous näyttää numeroissa hyvältä, mutta vain numeroissa. Esimerkiksi Viron valtion olematon velka johtuu siitä, ettei Viron valtio ole saanut lainaa. Virolla ei ole minkäänlaista luottoa kansainvälisten pankkien silmissä. Nyt euron tulo nostaa valtion luottoluokitusta ja Viro pystyy maksamaan eläkkeet ja työttömyyskorvaukset lainarahalla. Viro siirtyy eurooppalaisille tavoille niin julkisen sektorin hoidossa kuin sosiaaliturvan takaamisessa.

Euron on toivottu tuovan Viroon investointeja, mutta Suomen esimerkki ei odotuksia vahvista. Päinvastoin. Euron tulon jälkeen Suomi on edelleen yhtä syrjässä kuin se on aina ollut. Ulkomaiset investoinnit ovat virranneet maasta poispäin. Ei ole mitään syytä olettaa, että Viron kohdalla tilanne olisi toisenlainen. Yritykset, jotka haluavat Venäjän markkinoille, menevät suoraan Venäjälle.

Euroopan markkinoilla Virolle jää kilpailueduksi kansalaisuudeton ja poliittisten oikeuksien puutteesta kärsivä venäläinen vähemmistö, joka tarjoaa halpaa työvoimaa. Poliittisesti voi olla tulevaisuudessa arkaluontoista, jos Suomesta yhä enemmän siirretään työtä Viroon. Työttömyydestä kärsivät Suomi ja Ruotsi eivät voi enää ulkoistaa työtä Viroon. Epäillä sopii myös, että kaikki se työ, joka on Suomesta siirrettävissä, on jo siirretty muualle.

Euro sementoi apartheidin yhä lujemmin Viron yhteiskuntajärjestelmäksi. Euron tulo valheellisesti indikoi, että maassa on kaikki hyvin. Se vahvistaa rasistisen järjestelmän tukipilarin, pääministeri Andrus Ansipin asemaa. Hänestä tulee todennäköisesti Viron seuraavakin pääministeri ensi vuoden kevään parlamenttivaaleissa. Virossa ei enää tapahdu muutoksia demokraattisin keinoin.

Euro nostaa jonkun verran hintoja, tuskin kuitenkaan paljoa, sillä Viron ostovoima ei euron myötä nouse. Köyhät voivat entistä huonommin. Köyhiä ovat eläkeläiset, työttömät ja venäläiset. Viron yhteiskunnan eriarvoistuminen pahenee.

Asuntolainojen korkotason ei uskota Virossa laskevan, sillä ruotsalaisilla pankeilla on paljon saatavia Virossa. Ne eivät kovin hevillä aloita uutta lainabuumia, joten kiinteistömarkkinoilla euron tulosta ei ole paikallisille paljon hyötyä eikä talouden moottoriksi.

Baltian maiden kohdalla ilmassa on koko ajan roikkunut kysymys, miten elinkelpoisia maat todellisuudessa ovat. Ne ovat pieniä ja syrjäisiä vailla merkittäviä vientituotteita. Saksan vastuulla on nyt se, että Viron konkurssi on poissuljettu vaihtoehto.

Euro liittää kaksi fennougria selvemmin yhteen. Virolaisilla ja suomalaisilla on molemmilla samanlainen identiteettiongelma. Me pyrimme kaikella tavalla hännystelemään Saksaa häivyttääksemme sen epäilyn, että olemme jotenkin liian mongoleja Eurooppaan. Euron avulla me pääsemme Euroopan perslävestä sen ytimeen. Viro teki sen nyt Suomen perässä.

UM:n luottotoimittajat

2010-07-13T00:00:00.000-07:00

Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä paljasti YLE:n kolumnissaan ”Monitoimimiehiä” mielenkiintoisia asioita Suomen ulkoministeriön luottotoimittajajärjestelmästä. Suomen ja Venäjän lapsikiistojen ollessa kuumimmillaan Suomen ulkoministeriössä tajuttiin, ettei UM:llä ole ensimmäistäkään luottotoimittajaa – ei Suomen mediassa ja vielä vähemmän Venäjän mediassa.

Ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula oli vastuussa mediasta. Mäkelä kirjoittaa:
”Tämä otti tapauksesta opikseen, ja piti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa toukokuun alussa esitelmän, jossa sanoi mitä ajatteli. Koska media on suomettumassa uudelleen, on palattava menetelmiin, joista sovellettiin kylmän sodan aikana: jokaisesta toimituksesta etsitään luottomiehet ja -naiset. Nämä pidetään ajan tasalla joko päätoimittajien hiljaisella suostumuksella tai heidän tietämättään. Petri Tuomi-Nikula siirrettiin suurlähettilääksi Roomaan ja sittemmin on pidetty huolta siitä, että tällaisen ajattelun rippeetkin on siivottu ministeriön käytäviltä”, Mäkelä kirjoittaa.

Herää kysymys, miksi luottotoimittajat ovat kiellettyjä? Mikä tässä ajattelussa on sopimatonta?

Eittämättä tulee mieleen se kuuluisa CIA:n Crowleyn lista luottotoimittajista, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen nimi: Aatos Erkko. Listalla oli noin 2600 toimittajaa, joiden kautta CIA väitti saavansa ”uutisen kuin uutisen” läpi. He tarjoilivat siis Nato-propagandaansa luottotoimittajiensa kautta maailman lehdistöön. Listan aitous on kiistetty.

Suomen ulkoministeriössäkin on siis täytynyt olla tällainen lista luottotoimittajista, joiden kautta Nato-propagandaa on suollettu Suomen lehdistöön.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että UM:ssä toimii edelleenkin luottotoimittajajärjestelmä. Jouduin Virossa hankaluuksiin protestoidessani Harkun leiriä vastaan, jonne virolaiset alkoivat kerätä karkotettavia venäläisiä. Olin kuvitellut, että Suomen ulkoministeriö olisi estänyt sen, että virolaiset rakensivat keskitysleirin venäläisille juuri ennen maan EU-jäsenyyttä. Sen sijaan UM:n virkamiehet Viron lähetystössä soittivatkin lehtieni päätoimittajille, Hannu Leinoselle Kauppalehteen ja Ari Valjakalle Turun Sanomiin, että toimittaja Hietanen pitää erottaa. Valjakan hermot kestivät, Leinosen eivät. Sain jatkaa Turun Sanomissa. Selväksi tuli, että en varmasti ollut UM:n luottotoimittaja. Suurlähettiläänä oli tuolloin demari Jaakko Blomberg.

Luottotoimittajien joukosta nosti seuraavaksi päätään Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen, joka teki minusta maanpetturin. Sitä ei sitten enää Valjakankaan hermot kestäneet ja yhteistyöni Turun Sanomien kanssa loppui.

Selväksi tuli, että Viron apartheidin takana on Suomen ulkoministeriön kokoomus- ja demarivirkamiehet luottotoimittajiensa kera. Viron rasistinen järjestelmä pysyy pystyssä Suomen ulkoministeriön ja Jarmo Mäkelän kaltaisten toimittajien tuella.

Jarmo Mäkelän kolumnit julkaistaan Apu-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Virossa Postimees-lehdessä. Mäkelä jatkaa kolumnistina Jarmo Virmavirran jalanjälkiä antamassa virolaisille uskoa siihen, ettei venäläisten sortamisessa ole mitään väärää.

Kiinnostavaa oli, että Jarmo Mäkelän Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovia käsittelevän kolumnin otsikko ”Monitoimimiehiä” oli Virossa saanut muodon ”Johan Bäckman mustamaalaa suomalaisia”. Iivikin oli taas herännyt tylsällä puukollaan hyökkäämään johtavaa suomalaista antifasistia vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monen maan ulkoministeriön luottotoimittajaa Johan Bäckman kykenee inspiroimaan.

http://2.bp.blogspot.com/_NrZ_tbdQHnk/TDTNXJSfE2I/AAAAAAAAB2M/IjZ27Pawg_A/s1600/JarmoM%C3%A4kel%C3%A4YLE06072010.jpg
http://www.postimees.ee/?id=285699
http://www.postimees.ee/?id=286947

P.S. Yle on poistanut Mäkelän kolumnin. Se löytyy tallennettuna vain Juha Molarin sivuilta.

Israelissa herättiin

2010-07-04T00:00:00.000-07:00

Viron amerikkalainen presidentti Toomas Hendrik Ilves sai kunnolla köniinsä Israelissa. Ilves kävi kekkuloimassa Jerusalemissa Holokausti-museossa Yad Vashemissa. Paikallisen valtalehden Haaretzin toimittaja Yossi Melman ei tuntenut armoa vaan nimitti Ilvestä yhdeksi pahimmista historian vääristelijöistä.

Ilves veisasi Yad Vashemissa tyypilliseen tapaansa tekopyhää virttään virolaisten ja juutalaisten kohtalonyhteydestä. Melman tunnisti asian irvokkuuden ja muistutti lehdessään juutalaisten kohtalosta Natsi-Virossa.

Ilves ei sanallakaan muistanut mainita, miten nopeasti virolaiset tappoivat omat juutalaisensa ja miten Neuvostoliitto toimi niiden juutalaisten pelastajana, jotka ennättivät paeta natsien alta Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto tarjosi junat kesällä 1941 niille kommunisteille ja juutalaisille, jotka halusivat evakuoitua natseja pakoon. Viroon jäi noin tuhat juutalaista, joista 993 tapettiin.

Virolaiset olivat myös niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti juutalaisten tappamisen Viroon. Viroon tuotiin junalasteittain Euroopasta juutalaisia keskitysleireille ja kuolemaan.

Näistä asioista Ilves ei tietenkään maininnut mitään. Päinvastoin hän vertasi virolaisten Siperian kyydityksiä Holokaustiin. Tähän ansaan toimittaja Melman ei langennut. Hän ryöpytti täyslaidallisen verran Ilvestä siitä, että tämä yrittää rinnastaa Neuvostoliittoa Natsi-Saksaan ja yhdenmukaistaa kommunismin ja fasismin. Päämääränä tällä hänen sepustuksella on mitätöidä Holokausti.

Haaretz-lehden artikkeli oli ensimmäinen todellinen isku Baltian historian vääristelijöitä kohtaan ja ensi askel heidän paljastamisessaan maailmalle. On aivan oikein, että juutalaiset havahtuvat asialle. Venäläisethän sen ovat jo tehneet. Melman kirjoittaa aivan aiheellisesti myös siitä, että valtiollisella tasolla Israelin tulisi olla hyvin paljon kriittisempi näitä Baltian huijareita kohtaan.

http://www.haaretz.com/print-edition/opinion/the-holocaust-distorter-from-estonia-1.299613?localLinksEnabled=false

Saksan presidentinvaalit voitto antifasismille

2010-07-02T00:00:00.000-07:00

Saksan presidentinvaalien yhdeksän tunnin jännitysnäytelmää on hyvin huonosti osattu selittää maailmalle. Mistä siellä Saksassa äänestettiin, kun presidentillä ei ole edes valtaa?

Vaalit voitti harmaa hiirulainen Christian Wulff (51), joka oli istuvan liittokansleri Angela Merkelin ehdokas. Vastaehdokas, Itä-Saksassa syntynyt pappi Joachim Gauck oli riippumaton vihreiden ja sosialidemokraattien ehdokas. Häntä mainostettiin kansalaisoikeuksien puolustajana Itä-Saksassa. Toisin sanoen hän vastusti Itä-Saksan kommunistista johtoa 1980-luvun lopulla eli oli antikommunisti ja toisinajattelija.

Toista itäsaksalaista, istuvaa liittokansleri Merkeliä tämä pyhimykseltä vaikuttava mies ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan.

Oleellista on, että Joachim Gauckin nimi on Prahan julistuksen allekirjoittajien joukossa. Prahan julistus on se pahuuden manifesti, jolla rinnastetaan kommunismi ja fasismi. Se on se pahuuden manifesti, jolla halutaan tuomita Neuvostoliitto ja kommunismi Natsi-Saksan ja fasismin tapaan rikollisiksi. Tällä pahuuden manifestilla Neuvostoliitolta riistettäisiin sen voitto toisessa maailmansodassa ja Natsi-Saksan liittolaiset julistettaisiin voittajaksi.

Prahan julistus herättää jokaisen aidon antifasistin päässä hälytyskellot soimaan. Suomesta tämän julistuksen on allekirjoittanut vain Veikko Saksi, Karjalan palautuksen puuhamies, Neuvostoliiton ansioiden ykkösvihollinen. Muut allekirjoittajat ovat Itä-Euroopan nationalisteja, Hitlerin perikuntaa.

Huolestuttavaa on se, että Saksassa tällaiset vihreyden, sosialidemokratian ja kansalaisoikeustaistelijoiden valepukuun suojautuneet piilonatsit pääsevät niin pitkälle, että heidän torjuntaansa tarvitaan kolme äänestyskierrosta!

Vilpittömät onnittelut Angela Merkelille! Hän torpedoi natsismin paluun yrityksen Saksassa!

Tenalan kirkon punikit

2010-06-30T00:00:00.000-07:00

Tenholan (ruots. Tenala) kirkon hautausmaalla oli nimiä marmoritaulussa. Muistomerkissä lueteltiin Suomen sisällissodassa kuolleita paikallisia kommunisteja. Kaikki 50 nimeä olivat suomenruotsalaisia. Heidät oli teloitettu Suomenlinnassa. Taulu oli otsikoitu: ”Vapaan köyhälistön puolesta”.

Tenholan kirkko oli korjannut hirveän syntinsä vasta 15 vuotta sitten. Paikallinen Holmbergin suku oli tuonut oman muistolaattansa valkoisten puolella kuolleen omaisensa muistoksi. Hakaristilaatta oli kirkon sisällä. Se oli ilmestynyt heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun fasismi alkoi Suomessa nousta.

Barösundissa puolestaan oli Valhalla-nimisen talon seinälle muutama vuosi sitten myös laitettu nimiä marmoritauluun. Ruotsinkielinen ”vapaussodan” muistoyhdistys oli tuonut seinälaatan, joka kertoi talossa toimineen suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön. Laatassa hehkutettiin erityisesti päivämääriä, jolloin sekä suojeluskunta että Lotta Svärd-järjestö oli lakkautettu.

Tenholan vieressä Pohjan kunnassa on punaisten joukossa jo suomalaisiakin. Alueen suomenruotsalaiset ovat perinteisesti olleet mahtisukuja, kun taas työläiset ovat muualta tulleita suomalaisia. Pohjan kunnassa on kirkkoherra Juha Molarin mukaan perinteisesti ollut tapana juhlapyhinä seppeleiden laskun yhteydessä laskea seppele myös punaisten muistomerkille.

Otsikossa on tarkoituksella sekoitettu suomea ja ruotsia. Tenala on suomeksi Tenhola. Se sijaitsee Raaseporin kaupungissa. Alue on Suomen ruotsinkielisintä. Juhannusretkellä tutustuttiin Suomen keskiaikaisiin harmaakivikirkkoihin. Vastaan tuli mielenkiintoista suomenruotsalaista punikkihistoriaa. Neuvostoliiton romahduksesta seurannut fasismin nousu näkyi myös selvästi.

Kansojen komissaarista syvällisesti

2010-06-29T00:00:00.000-07:00

Olinkin jo odottanut, milloin Kirgisian ongelmista aletaan syyttää Stalinia? Englanninkielisessä lehdistössä haaskalle ennätti ensimmäisenä niin kutsutut ”usual suspects”, joista tunnetuin on eittämättä englantilainen Economist. Ilmeisesti nimettömän artikkelin Stalinin sadonkorjuusta on kirjoittanut Edward Lucas, informaatiosodan sitkeä sissi.

Mielenkiintoista on Kirgisian ongelmia syvällisesti pohdiskelevan Seanin blogin jatko. Amerikkalainen Sean kirjoittaa ajatuksiaan paikassa nimeltä ”Sean´s Russia blog”. Tämä Neuvostoliiton kommunistisen liikkeen alkuvuosia tutkiva mies lyttää Kirgisian ongelmista Stalinia syyttävät vain tyypillisiksi väärinymmärtäjiksi ja stereotypioiden levittäjiksi.

Kansallisuuksien komissaari Stalin uskoi aivan toisenlaiseen maailmaan. Stalin ja Lenin olivat kansojen asialla. He uskoivat siihen, että nationalismista päästään eroon vain ensin synnyttämällä kansa, joka sitten voi kasvaa luopumaan nationalismista.

Lenin taisteli imperialismia vastaan, joka salli englantilaisten ja ranskalaisten alistavan ”sivistymättömiä neekerikansoja”, jotka eivät tienneet mitään joonilaisista temppeleistä. Lenin ja Stalin uskoivat kansojen keskinäiseen tasa-arvoon. He olivat aikansa demokraatteja.

Sean muistuttaa, että Kirgisian konfliktin juuret eivät ole niinkään etnisiä kuin luokkatietoisia. Kirgiisit ovat olleet paimentolaisia, kun taas uzbekit ovat maanviljelijöitä. Stalinilla oli paljon hankalampi piirtää kansallisuuksien rajoja kuin eurooppalaisilla. Euroopassa ollaan oltu paikallaan viljelemässä maata, kun taas paimentolaiskansat liikkuvat paikasta toiseen.

Kirgisian ongelmien taustalla on Seanin siteeraamien asiantuntijoiden perusteella Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alueelle levinnyt kansainvälinen vitsaus: uusliberalistinen talous ja kapitalismi. Yksityistäminen on tuhonnut kolhoosit. Kirgisian hallituksen on ollut pakko hyväksyä neoliberalistinen talouspolitiikka Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin lainojen saamiseksi. Se on nostanut hintoja ja tuhonnut maan rakenteita. Shokkiterapia on tuhonnut maan maanviljelyssektorin.

Kirgisiassa ongelmat ovat siis yhteiskunnallisia eivätkä niinkään etnisiä. Kirgiisit ja uzbekit ovat molemmat muslimeja, puhuvat turkin sukuista kieltä eivätkä osaa välttämättä itsekkään erottaa, kuka on kirgiisi ja kuka uzbekki. Nykyisin on vain muotia korostaa kaikessa etnisyyttä, ikään kuin etnisyydellä olisi jokin kaikkein korkein voima ihmisen identiteetissä. Tätä vastaan taisteli kansojen komissaari, Stalin.

Yhdysvallat ja Venäjä pelkäävät nyt molemmat, että Kirgisiassa puhkeaa sisällissota, huumeiden salakuljetus räjähtää käsiin ja islamismi nousee.

Olisi aika kirjoittaa Leninin ja Stalinin ajatukset nykykielelle, jotta näkisimme, että olemme itse asiassa kaikki samaa mieltä heidän kanssaan.

http://seansrussiablog.org/2010/06/21/more-on-kyrgyzstan/

Pohjois-Koreasta itse asiasta kuultuna

2010-06-23T00:00:00.000-07:00

Pari viikkoa sitten Helsingissä vieraili kaksi pohjois-korealaista yhteiskuntatieteilijää. Uteliaisuuttani kävin heitä kuuntelemassa, kuin suuria kummajaisia toisesta maailmasta. En voi väittää, etteikö minulla olisi ollut epäluuloja. Kahden miehen delegaatiosta arvelin ainakin toisen olevan toisen päällystakki. Hiukan odotin myös heidän retoriikkaansa säröä, mutta sitä ei löytynyt.

Ensimmäinen yllätys oli, että miehet puhuivat englantia. Toinen oli se, että korealainen miehen univormu on erittäin tyylikäs. Univormusta on kesä- ja talvimalli olemassa. Toinen vieraista, Korean yhteiskuntatieteellisen seuran pääsihteeri Pak Chang Yul esiintyi pitkähihaisessa talviversiossa. Kesämalli on lyhythihainen, jonka alla voi pitää pelkästään t-paitaa. Suomalaisten, pukukoodiin pakotettujen miesten täytyy olla kateellisia pohjoiskorealaisille. Niin mukavalta pikkutakki näytti.

Mieleenpainuva Pak Chang Yulin ja tutkija Pak Myong Cukin esiintymisessä oli tietenkin korealaisten kaipaus ystävyyssuhteisiin ulkomaailman kanssa. Retoriikassa toistuu kolme sanaa: riippumattomuus, rauha ja ystävyys. Korealaiset haluavat, että heidän riippumattomuuttaan arvostetaan. Se on suoraan Leniniä. Kansojen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Jos pohjoiskorealaiset haluavat olla sosialisteja, se on heidän oma valintansa ja oikeutensa.

Yhdysvallat ja Etelä-Korea saivat pyyhkeitä. Puheessaan pääsihteeri Pak Chang Yul kertoi, miten Etelä-Korean suhde Pohjois-Koreaan muuttui täysin edellisen presidentin kuoleman jälkeen. Koreoiden yhteistyö oli jo pitkällä, kun Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung kuoli vuosi sitten elokuussa. Hänen jälkeensä valtaan noussut Lee Myung Bak on tuhonnut dialogin maiden välillä täysin. Tuhoa on edesauttanut sotalaiva Cheonanin uppoaminen, josta maat syyttelevät toisiaan.

Pak Chang Yul korosti, että Pohjois- ja Etelä-Korean suhteet riippuvat täysin siitä, onko Etelä-Koreassa amerikkalaismyönteinen hallitus vai ei? Nyt sellainen on. Kaikki taloudelliset neuvottelut ovat jäissä. Pohjois-Korea kävi jo hedelmällisiä neuvotteluja eteläkorealaisen talousjätin, Hyundain kanssa Pohjois- ja Etelä-Korean yhdistämisestä. Nyt neuvottelut ovat kariutuneet.

Tutkija Pak Myong Cuk korosti Pohjois-Korean olevan USA:lle geopoliittisesti hyvin tärkeä.
”Yhdysvallat ei inhoa Pohjois-Koreaa ainoastaan siksi, että olemme sosialisteja vaan sijaintimme on myös strategisesti tärkeä. Yhdysvallat pelkää Kiinan talousmahtia”, hän sanoi.
Venäjä sai kehuja Cukilta.
”Venäjä on tukenut Itä-Aasian rauhaa ja turvallisuutta. Venäjä voi saada johtavan aseman alueen vakauttajana”, hän sanoi.

Pohjois-Korean ydinase on tietenkin kuuma peruna. USA ei ole suostunut vähentämään joukkojaan Etelä-Koreassa eikä allekirjoittamaan rauhansopimusta Pohjois-Korean kanssa. Pohjois-Korean viesti on selvä.
”Pohjois-Korea ei tarvitse ainuttakaan ydinasetta sen jälkeen, kun Yhdysvallat lopettaa vihollisuudet Pohjois-Korean suhteen ja kilpavarustelu Korean niemimaalla loppuu”, pääsihteeri Pak Chang Yul sanoi.

Pohjoiskorealaisten toiveissa on myös yhdistää eri Koreat.
”Tuleva kehitys on kiinni Etelä-Korean hallituksesta”, Pak Chang Yul sanoi esitelmässään.

Pohjois-Korean ongelmana on eristyneisyys. Länsimaat ovat yhdessä USA:n kanssa demonisoineet maan johdon ja samaistaneet sosialismin ja kansandemokratian totalitarismiin.
”Olemme valmiita kehittämään ystävällisiä suhteita kaikkien maiden kanssa, jotka ovat meille ystävällisiä”, Pak Chang Yul sanoi.

Kiinnostavaa oli kuulla vientimarkkinoista kärsivän Pohjois-Korean taloudesta. Sanomattakin on selvää, että Kiina on maan suurin tukija. Vielä muutama vuosi sitten Pohjois- ja Etelä-Korean välien ollessa hyvät, Pohjois-Koreassa oli talousvyöhyke, johon eteläkorealaiset yritykset saattoivat investoida ja saada halvan työvoiman tarjoaman edun. Erityisesti tekstiiliteollisuutta syntyi alueelle. Tekstiilejä vietiin runsaasti muun muassa Saksaan. Nyt alue kärsii investointien puutteesta.

Suuri johtaja Kim Jong Il sai aiheellista suitsutusta. Tutkija Pak Myong Cuk tivasi minulta, miksi arvelen sosialismin romahtaneen Neuvostoliitossa? Epäilin materialismin selättäneen kollektivismin. Vastaukseni ei kelvannut Pak Myong Cukille.
”Kysymys on johtajasta. Meillä on parempi johtaja”, hän sanoi.

Kiitokset oikeaan osoitteeseen

2010-06-22T00:00:00.000-07:00

Yleisradio ja Helsingin Sanomat järjestelmällisesti vaikenevat venäläisen isoäidin Irina Antonovan käännytyksen estäneiden henkilöllisyydestä. Eilisiltana esimerkiksi Yleisradio kuuden uutisissa kertoi, ettei Antonovaa voida siirtää Suomesta mihinkään ennen ensi syksyä, kiitos tukijoukkojen aktiivisuuden. Uutisessa jäi mainitsematta, että käännytyksen esti Johan Bäckmanin tekemä, hänen itsensä englanniksi kirjoittamansa vetoomus Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle. Kirjeen faksasi EIT:hen europarlamentaarikko, latvialainen Tatjana Zdanoka.

Zdanoka kuuluu Euroopan parlamentissa Vihreiden ryhmään. Latviassa hän kuuluu taas puolueeseen nimeltä Ihmisoikeuksien puolesta Yhteisessä Latviassa. Zdanoka on perustanut Brysselissä järjestön nimeltä ”Tulevaisuus ilman fasismia”. Hän on siis antifasisti.

Zdanokasta tulee mieleen eräs toinen Vihreä, meidän oma Heidi Hautalamme. Kuten tiedetään hän johtaa Euroopan parlamentissa ihmisoikeusvaliokuntaa.

Kenellekään ei varmasti ole käynyt edes mielessä, että Hautala olisi aktiivisesti ryhtynyt estämään Antonovan karkotusta ja käyttänyt asemaansa EU:n parlamentissa siihen, mihin se on tarkoitettu. Sen sijaan Hautala kyllä tekopyhästi kirjoitti Helsingin Sanomiin puheenvuoron, jossa hän paheksui isoäitien käännytystä. Miksei hän tehnyt kuten Bäckman ja Zdanoka, estänyt karkotusta? Se olisi ollut hänen asemassaan läpihuutojuttu.

Asia kiinnostaa Heidi Hautalaa ilmeisesti vain niin paljon kuin sen avulla saa julkisuudessa hurskastelemalla Suomessa ääniä.

Irina Antonovan kohtalo ja kohtelu paljasti sen, minkä me kaikki jo tiedämme. Suomalaista europarlamentaarikkoa pahempaa tyhjänpäiväisyyttä on vaikea löytää. Tällä saat....n tsuhnien kielellä ei tehdä maailmassa mitään merkittävää. EU:ssakin oikeutta saa vaan venäjän kielellä. Zdanoka ja Johan Bäckman keskustelevat keskenään venäjäksi.

Merirosvon tunnustukset

2010-06-18T00:00:00.000-07:00

Itämerellä Arctic Sea-laivan kaapanneen joukon johtaja, Dmitri Savins paljasti merirosvouksen tutkijoille, että rikoksen tilasi virolainen Eerik Niiles Kross. Eerik Niiles on kirjailija Jaan Krossin poika. Hän on ollut Viron tiedustelupalvelujohtaja ennen kuin sai potkut tehtävästään. Hänellä ei ole julkista cv:tä. Häntä on luonnehdittu vakoilukoordinaattoriksi ja jopa Viron tunnetuimmaksi vakoojaksi (ennen Herman Simmin paljastumista).

Latvian kansalainen, 35-vuotias Savins oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen alentaakseen tuomiotaan. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtui perjantaina 11.06. 2010 Moskovan kaupunginoikeudessa. Syyttäjä luki ääneen Savinsin antamat tunnustukset tutkijoille. Savinsin mukaan Kross pakotti hänet rikokseen. Hän itse kokosi rikollisjoukkion. Oikeudessa kuultiin seikkaperäinen selostus, kuinka ja miksi Arctic Sea-laivan kaappaus tapahtui. Venäläinen lehti Gazeta kirjasi syyttäjän yhteenvedon. Virolainen lehti, Eesti Ekspress käänsi sen viroksi.

http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857

Hyvät perhetuttavat

Latvian Meriakatemiasta valmistunut Savins ja virolainen liikemies Eerik Niiles Kross tapasivat vuonna 2006. Savins johti Tallinnassa merenkulkuyritystä. Hänellä oli Krossin kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä. Vähitellen he ystävystyivät, vuokrasivat samoista tiloista liikehuoneiston ja illastivat usein perheineen. Muutaman kerran Savins kävi jopa Krosseilla kylässä. Molempia miehiä kiinnosti Savinsin mukaan autot ja aseet.

Vuoden 2008 elokuussa Kross, joka oli johtanut kymmenen vuotta Viron ulkoista vakoilua, ehdotti Savinsille laivan kaappausta ”Somalian tyyliin” luvaten palkkioksi 100 000 euroa.
”Järkytyin, enkä heti vastannut ehdotukseen mitään”, Savins oli kertonut.
Jo kuukauden päästä hän kuitenkin ryhtyi valmisteluihin.

Savinsin mukaan häntä ajoi tekoon henkilökohtaiset murheet. Kysymys ei ollut rahasta, taloudellisia ongelmia hänellä ei ollut. Savins kertoi äitinsä sairastuneen vakavasti. Naiselta oli löydetty 54-vuotiaana syöpä. Lääkärit antoivat äidille vain muutaman kuukauden elinaikaa. Savins perusteli rikokseen ryhtymistä äidin sairaudesta johtuneesta vaikeasta psykologisesta tilanteesta.
”Halusin nollata pääni”, hän kertoi.
Savinsin äiti kuoli lokakuun 5. päivänä 2008 poikansa syliin ja päivä hautajaisten jälkeen Savins ryhtyi täyttämään Krossin pyyntöä.

Hyvä kunto ratkaisi

Savins ehdotti laivan kaappausta Atlantin valtamerellä, Gibraltarin salmen länsipuolella. Hän arvioi tarvitsevansa 12-jäsenisen joukon, joiden olisi pitänyt koostua entisistä sotilaista. He olisivat osanneet käsitellä asetta.

Kross kehitteli Savinsin ohjeiden perusteella rikossuunnitelmaa. Kross suositteli, että laivaan pitäisi hyökätä hiukan etelämpänä, ettei jouduttaisi sotalaivojen partioreitille. Sotilaiden sijasta hän suositteli seikkailuun helpommin houkuteltavia ihmisiä, mahdollisesti rikollisen menneisyyden omaavia ihmisiä. Automaattiaseiden sijasta Kross piti parempana puoliautomaattiaseita. Niitä voi ostaa vapaasti liiallista huomiota herättämättä. Savins suostui ”pomonsa” ehdotuksiin ja alkoi etsiä miehistöä.

Ensimmäisenä hän valitsi velipuolensa Vitali Lepinsin omaksi henkivartijakseen. Muut joukon jäsenet löysi tilaaja-Kross.
”Kahdeksan heistä hylkäsin heti: murhamiehet, huonokuntoiset ja yli 42-43-vuotiaat. Muutama tipahti vielä haastatteluvaiheessa”, Savins oli kertonut tutkijoille.

Lopulta joukkoon valikoitui Andrei Lunev, joka oli työskennellyt kansimiehenä siviililaivoilla ja oli hyvässä fyysisessä kunnossa.
Igor Borissov oli hyväkuntoinen ja tarpeellinen taistelutilanteessa ja miehistön johtamisessa.
Eduard Adamov valittiin fyysisen kunnon perustella, mutta hän ei lopulta kaappaukseen osallistunut vaan hänen sijaisenaan oli myöhemmin Aleksei Bulev.
Dmitri Bartnjevilla oli rikollinen menneisyys. Lisäksi hänellä oli merikokemusta, sillä hän oli työskennellyt merimiehenä tankkerilla.
Aleksei Andrjusin oli vahva mies, jolla oli tekninen koulutus. Hänen olisi pitänyt tehdä laivalla mekaanikon töitä.
Jevgeni Mironov – Savinsin mukaan entinen Viron armeijan merijalkaväen sotilas toi mukaan Igor Borissovin.

Valmistautuminen perusteellista

Kaikille kaappaukseen osallistuville luvattiin 10 000 euroa. Heille kerrottiin heidän tehtävistään aluksi äärimmäisen epäselvästi.
Lokakuusta 2008 lähtien tilaaja maksoi 20 000-40 000 euron summia Savinsille operaation valmistelemiseksi.

Joukon johtaja osti oranssisen ilmalla täytettävän, kovapohjaisen moottoriveneen, joka ennen merelle lähtöä maalattiin harmaaksi. Vene rekisteröitiin internetin kautta Englannin pienveneiden rekisteriin.
Seuraavaksi ryhdyttiin ostamaan muuta kaappauksessa tarvittavaa varustusta, joukossa muun muassa vuoristokiipeilytarvikkeita. Savinsia auttoi tässä hänen entinen koulutoverinsa, Saksassa asuva Sergei Demtsenko. Kuivan maan harjoituksissa Savinsia auttoi eräs Martin Plasset, entinen sotilas. Hän auttoi myös hyökkäyksen suunnittelussa.

Vuoden 2009 maaliskuussa joukko harjoitteli Tallinnan lähellä olevalla sotilaskentällä laivaan tunkeutumista. Harjoituksen jälkeen kaikilta otettiin mitat erikoisasuja varten. Kaikki saivat mustat housut ja harmaat puserot, joiden selässä luki Police (poliisi). Lisäksi jokaiselle oli varattu musta silmä- ja suuaukolla varustettu ryöstönaamari.

Keväällä 2009 Plasset ja Savins vetivät yhdessä tallinnalaisessa koulussa teoreettisen koulutuksen. He opettivat meriterminologiaa ja englannin kielen perusteita. Koululle he esittelivät yrityksensä olevan meriturvallisuuteen keskittyvä turvafirma.

Maakravusta ei tule merikelpoista

Merenkulun oppiminen sujui merirosvoilta huonosti. Huhtikuun lopulla Savins kertoi Krossille, ettei ryhmästä ole mihinkään. Miehistö ei tule selviämään Atlantin vaikeissa ilmasto-olosuhteissa.

Silloin tilaaja tarjosi toista vaihtoehtoa – laiva tulee kaapata Itämerellä ja palkkio kaksinkertaistetaan. Kross lupasi nyt jo 200 000 euroa. Savins suostui.
”Hän painosti minua. Kertoi, että on tuhlattu hurja summa rahaa, joka ei ollut hänen omaansa. Hänen tulee antaa selvitys jollekin korkeammalla olevalle taholle”, Savins kertoi tutkijoille.

Jonkun ajan kuluttua Savins ja Demtsenko hankkivat itselleen aseet. Savinsin mukaan ne olivat kuitenkin viattomat aidon ulkonäön omaavat opetusaseet, jotka eivät edes toimineet.

Maanviljelijöiltä hankittiin lisäksi rekisteröimättömiä metsästysaseita. Patruunat olivat kumiluoteja, jotteivät luodit olisi tappavia.
”Koulutuksessa selvitimme kaikille, ettemme ole tappajia emmekä halua vahingoittaa merimiehiä”, Savins sanoi.

Savins itse otti mukaan kaappausretkelle isoisänsä vanhan Walter-revolverin. Merirosvoilla oli mukana myös kiikaritähtäimellä varustettu kivääri.

Alus valitaan viime tingassa

Savinsille selvisi vasta 2009-vuoden kesäkuun lopussa, että kaappauksen kohteeksi valikoitui kuivarahtialus Arctic Sea. Koko muu miehistö oli vakuuttunut, että kohde valitaan vasta merellä. Kross oli selittänyt Savinsille omaa valintaansa siten, että laiva, jossa on suomalaista puutavaraa, ei ole erityisen nopea, mutta on samalla miellyttävä maalitaulu. Laivan omistajalla olisi myös pitänyt olla riittävästi rahaa ostaa takaisin kaapattu laiva.

Heinäkuun 23. päivän iltana kahdeksan merirosvoa lähti Riian lahdelle ja otti kurssin Itämerelle. Joukko seurasi Arctic Sean liikkeitä kartalla. Parin tunnin päästä he olivat Arctic Sean jäljillä. Savinsin mukaan he eivät tarvinneet edes vuoristokiipeilyvarusteita, sillä sääolojen takia raskaassa lastissa ollut laiva ui syvällä ja laivalle oli mahdollista hypätä.

Komentosillalla merirosvot tapasivat ensimmäisenä kapteenin toisen apulaisen, Aleksandr Kuznetsovin, joka merirosvot nähdessään alkoi karjua. Hänet kaadettiin maahan ja sidottiin kiinni. Seuraavaksi hänet pakotettiin kutsumaan komentosillalle toinen mekaanikko Dmitri Kuznetsov ja sitten laivan kapteeni Sergei Zaretski.
Molempien suut sidottiin teipillä kiinni, Zaretski istutettiin yksinkertaisesti nojatuoliin.
Kolmas mekaanikko, Oleg Deshenja, tuli melua kuulleessaan myös kannelle, mutta nähdessään kannella ihmisiä maskeissa, juoksi karjuen alas hytteihin herättääkseen koko muun miehistön. Hänen saatiin kiinni ja sidottiin.

Merimiehistä Sergei Petrukkia ja Dmitri Fazolovia oli pakko hiukan hakata, sillä he tappelivat merirosvoja vastaan. Koko muu miehistö löydettiin hyteistä, ja heidät sidottiin myös.

Kross pettää Savinsin

Merirosvot puhuivat laivan miehistön kanssa englantia. Savins lisäsi, että leikkimielellä hän lisäsi englannin kieleensä puolalaisen korostuksen. Kapteeni, jota hän oman isoisänsä Walter-pistoolilla uhkasi, näytti heti, missä sijaitsee laivan hälytysjärjestelmä. Merirosvot ottivat järjestelmän pois päältä.

Oman veneensä he nostivat Arctic Sean kannelle. Ruotsin aluevesiltä, jossa kaappaus tapahtui, laiva suuntasi kiireesti Biskajan lahdelle. Siellä kytkettiin pois päältä myös laivan paikannussignaali. Matkalla kapteeni Zaretski yritti ottaa yhteyttä laivan omistajaan, mutta ei onnistunut kovin pitkään puhumaan tämän kanssa.

Laiva oli kadonnut tutkista ja miehistön matkapuhelimet oli heitetty yli laidan.
Kun Savinsille selvisi, että kapteeni oli ollut yhteydessä omistajaan ja että laivaa aletaan todennäköisesti etsimään, Savins otti yhteyttä Krossiin.

Oli sovittu, että Force Majeure-tapauksessa laiva evakuoitaisiin, jonka hoitaisi tilaaja. Tämä (Kross) ei kuitenkaan kiiruhtanut palkkaamiaan merirosvoja auttamaan.
”Asiakastani petettiin ja hyvin törkeällä tavalla”, Savinsin asianajaja Egons Rustanovs sanoi Moskovan oikeussalissa.

Rahaa ei tipu

Biskajan lahdelta Azoreille suuntautuessaan Savins otti yhteyttä laivan omistajaan, Suomeen rekisteröidyn Solchart Managementin johtajaan, Viktor Matvejeviin. Savins puhui englantia käyttäen laitetta, joka muunsi äänen. Hän esitteli itsensä merimies Mariuksena ja vaati 1,5 miljoonan euron suuruista lunnasrahaa, kielsi Matvejeviä pyytämästä turvallisuusjoukkoja apuun tai puhumasta toimittajien kanssa.
”Matvejev hermostui, löi luurin kiinni eikä soittanut takaisin. Sanoi vain, ettei rahaa ole ja kehotti soittamaan vakuutusyhtiöön”, Savins muisteli.

Vakuutusyhtiöstä merirosvoille kerrottiin, että yhtiö ei maksa kenellekään yhtään mitään. Neuvottelujen aikana laivan miehistö oli merirosvojen panttivankina.

Miehistö laitettiin 4-5 hengen ryhmissä hytteihin, joista oli merinäköala. Merirosvojen johtaja oli luvannut miehistön jäsenille, että he saavat käydä pesulla joka päivä ja kerran viikossa saunassa. Olutta sai juoda illalla ja käydä kannella olevassa uima-altaassa uimassa. Jotkut miehistön jäsenistä ystävystyivät merirosvojen kanssa. Enää ei ammuskeltu eikä hakattu miehistöä.

Laivan naamiointia

Matkalla Azoreille merirosvot pakottivat miehistön peittämään laivan nimen ”Arctic Sea” ja irrottamaan kaikki pelastusrenkaat, joissa näkyi laivan symboliikka. Alukselle kirjoitettiin toinen nimi- Tania.
Kun muut laivat ohittivat aluksen, Savins esitteli itsensä erään kuubalaisen laivan kapteenina, jonka paikannuslaitteet olivat tilapäisesti rikki.

Aluksi merirosvot toivoivat pääsevänsä Madeiralle poistuakseen laivalta. Sitten suunta otettiin Kanarian saarille. Siellä alkoivat kuitenkin valtavat metsäpalot, joita sammutettiin ilmasta. Sammutustöitä tehneet lentokoneet olisivat voineet heti huomata ilmasta käsin epäilyttävän aluksen.

Kaappaajat ottivat suunnan Kap Verden saarille. Sitä oli lopulta suositellut laivarosvouksen tilaaja. Matkalla saarille vaihdettiin taas laivan nimeä – tällä kertaa laivasta tehtiin pohjois-korealainen alus. Samanaikaisesti Sergei Demtsenko, mies, jonka olisi pitänyt tukea merirosvoja maalta käsin, otti yhteyttä Venäjän tiedustelupalveluun. Kuten mies myöhemmin selitti, esittääkseen lunnaspyynnön FSB:lle.
Lunnaiden sijasta Arctic Sean luokse lähti sotalaiva Ladnoi.

Perhe pelkää kostoa

Kun kaappaajille selvisi, että heitä seurataan, he heittivät aseet yli laidan ja antautuivat sotilaille ympäristönsuojelijoina.
Moskovassa merirosvot vietiin Lefortovon tutkintavankilaan ja vapautettu Arctic Sean miehistö pääsi kotiin. Sitä ennen miehistön jäsenet sitoutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät puhu julkisuudessa vangiksi joutumisestaan eivätkä vapauttamisestaan.
Koko tarinan tutkijoille tunnustanut Savins sai seitsemän vuoden tuomion. Hänen asianajajansa tiedotti, ettei Savins valita tuomiosta, joskin hän oli toivonut, että oikeus olisi määrännyt hänelle viisi ja puoli vuotta vankilaa. Savinsilla on vaimo ja kaksi lasta, joista nuorempi syntyi aikana, kun Savins oli jo tutkintavankeudessa, helmikuussa 2010. Moskovan kaupunginoikeudessa esiintyessään Savins, kahden korkeakoulututkinnon suorittanut mies, tunnusti pelkäävänsä perheensä puolesta.
”Kerroin tutkijoille tilaajan, Krossin nimen, mutta en tiennyt, että se kerrotaan avoimesti oikeudenkäynnissä. Perhettäni on jopa uhkailtu”, Savins sanoi.

Kaksi saanut tuomion

Kaksi Lermontovin vankilassa istuvaa Arctic Sea-laivan kaappauksesta syytettyä miestä on saanut tuomion. He ovat suostuneet yhteistyöhön syyttäjän kanssa, mikä merkitsee yleensä lyhyempää tuomiota. Andrei Lunev tuomittiin sopimusmenettelyllä viideksi vuodeksi vankilaan. Hänen oikeudenkäyntinsä pidettiin suljetuin ovin. Oikeudenkäynnistä ei ole tihkunut uutisia. Savinsin oikeudenkäynti kesti päivän ja oli avoin. Kuusi miestä odottaa yhä oikeudenkäyntiä.

Suomalaisen näkemyksen mukaan kaappauksen suunnittelijat ovat vapaalla jalalla. KRP:n tutkija Mika Ihaksinen katsoo, että kaikki kahdeksan miestä, Virosta ja Latviasta, tekivät vain työtä.
”Venäjällä tuomitut henkilöt ovat kertoneet, että heitä on pyydetty kaappaamaan alus. Kuka tämän teon takana todellisuudessa on ollut, se ei ole vielä selvinnyt. Kansainvälinen tutkintaryhmä jatkaa siksi tutkintaansa siihen saakka, kunnes asia selviää, tai vähintäänkin tämän vuoden loppuun saakka”, sanoo Suomen Arctic Sea -tutkintaa johtanut Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.

Lähteet:
http://www.gazeta.ru/social/2010/06/15/3385083.shtml
http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/valisuudised/krossi-vastu-tunnistusi-andnud-roovli-detailne-ulestunnistus.d?id=31666857
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/arctic_sean_tutkinta_paattyy_suomessa_1759560.html

P.S.
Kysymyksiä ja pohdittavaa:

1. Selitykset, että kaappauksella olisi paikattu talousvaikeuksiin joutuneen Eerik Niiles Krossin taloutta, eivät ole uskottavia, koska rahavaikeuksia ei paikkailla vuoden kestävillä epämääräisillä rikollisilla suunnitelmilla.

2. Kaapatun laivan sattumanvaraisuus on kyseenalainen. Tiedossa oli, että Arctic Sea oli ollut Kaliningradissa korjattavana. Se on saattanut olla osasyynä laivan valikoitumiseen kaapattavaksi. Huhut ohjuksista Iraniin saattavat olla osa mysteeriä, jolla haluttiin diskreditoida Venäjää. Mikä on Israelin osuus laivakaappauksessa? Miksi ei kaapattu öljytankkeria Suomenlahdella?

3. Eerik Niiles Krossilla on entisenä vakoilupäällikkönä suhteet kansainvälisiin tiedusteluorganisaatioihin ja Viron suojelupoliisiin. Hänen on ollut helppoa syöttää medialle disinformaatiota.

4. Gazeta.ru kysyy aiheellisesti, mikä motivoi virolaisia ja latvialaisia merirosvoja ryhtymään hulluun hankkeeseen? Onko heillä ollut tietoisuus siitä, että he osallistuvat ”suuren luokan tiedustelupalvelujen operaatioon” esimerkiksi Krossin kautta?

5. Kykeneekö kukaan muu uskottavasti vakuuttamaan tällaisen mielipuolisen hankkeen mielekkyyden kuin satusedän poika, tiedustelupäällikkö Eerik Niiles Kross?

6. Kenen karisma riittää pitämään merirosvot kasassa harjoittelemassa operaatiota vuoden ellei Krossin?

7. Missä viipyy Hollywood-varaus aiheelle?

SAFKA:n vastine

2010-06-15T00:00:00.000-07:00

SAFKA:a vastaan on esitetty kiivaasti hyökkäyksiä alkaen ulkoministeri Aleksander Stubbista ja Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Heidi Hautalaan ja Kaukasian islamilaisen emiraatin johtajaan Doku Umaroviin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin koordinoitu kampanja, jota johtaa tämän terroristijärjestön Suomessa toimiva salainen solu. Tämän asian johdosta olemme olleet yhteydessä Suomen suojelupoliisiin ja olemme äärimmäisen pidättyvästi välttäneet puuttumasta asiaan ennen kuin olemme saaneet uhka-arvion suojelupoliisilta syntyneestä tilanteesta.

Vaikka tiedossamme on näiden terrorismitukijoiden henkilöllisyys, emme voi tästä asiasta keskustella, koska nämä henkilöt ovat jo pidemmän aikaa esittäneet meitä koskevia tappomääräyksiä islamilaisen emiraatin virallisten tiedostuskanavien ja muiden al Qaida-verkostojen kautta.

Vaikka Doku Umarovin johtama islamilainen emiraatti ei vielä ole Yhdysvaltojen terrorijärjestöjen listalla, ei tämän järjestön terroristiluonteesta voi olla mitään epäilyjä.

On käsittämätöntä, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri asettuvat julkisesti tukemaan tämän terroristijärjestön kampanjaa.

Tähän hyökkäyskampanjaan liittyy vaatimus julistaa SAFKA pannaan samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, kun apartheidin vastustajien mielipiteiden esittäminen oli kielletty. Huolestuttavaa on se, että tätä apartheid-pannaa on vaatimassa sananvapausjärjestö Suomen PEN:in entinen puheenjohtaja.

Kollektiivisesti tämä ryhmä käyttää nimeä ”Department of monitoring” ja vastaa islamilaisen emiraatin ulkomaalaisesta propagandatoiminnasta.

Tämän terroristiryhmän näkyvin julkinen esiintymisareena on Finrosforum. Solulla on kaksi tehtävää. Se tukee tsetseeniterroristeja ja varmistaa, että Euroopan Unionissa voidaan sortaa venäläisiä.

Mediahäly pyrkii ikävällä tavalla viemään keskustelua pois SAFKA:n ydinkysymyksistä.

SAFKA lopettaa toimintansa vasta sitten kun Viron apartheid puretaan.

Suomalaisten tulee irtautua suomalais-fasistisesta maailmankuvasta ja pitää luopua liittolaissuhteesta Natsi-Saksaan ja astua Yhdistyneiden Kansakuntien ja liittoutuneiden joukkooon.

Kuvateksti:

Dokka Mallinen, Samil Ropponen, Mikael bin Laden ja Kerkko Umarov.

Allekirjoitus:
Petri Krohn
Leena Hietanen
Johan Bäckman
Tommi Lievemaa
Juha Molari
Abdullah Tammi
Hannu Raineisto

Afganistan-dilemma

2010-06-14T00:00:00.000-07:00

Ranskalainen televisiokanava France 24 sanoi sen länsimediassa ensimmäisen kerran ääneen: Venäjää estää osallistumassa Kirgisian tilanteeseen Afganistanin dilemma. Venäjä pelkää, että vuosi 1979 toistuu. Tuolloin Afganistanin hallitus rukoili Neuvostoliitolta apua esi-talebanien vastaiseen taisteluun. Neuvostoliitto meni apuun ja länsi syytti sen jälkeen sitä Afganistanin miehittämisestä.

Jälkeen päin on paljastunut, että kyseessä oli lännen valmistama propaganda-ansa. Yhdysvallat reagoi miehityssyytöksillä niin nopeasti, ettei maailmalla edes kunnolla tiedetty, mistä oli kysymys. Miehityspropaganda oli tuolloin jo valmiiksi Zbigniew Brzezinskin pöytälaatikossa kirjoitettuna.

Venäjä varoo astumasta toista kertaa samaan ansaan, vaikka kirgiisit kuinka rukoilisivat. Venäjä menee mukaan tällä kertaa vasta kun länsi sitä pyytää.

Venäjän täsmäisku

2010-06-12T00:00:00.000-07:00

Viron entisen vakoilujohtaja Eerik Niiles Krossin nimeäminen Arctic Sea-laivan merirosvouksen tilaajaksi oli Venäjän puolelta todellinen täsmäisku. Vain Mart Laar olisi voinut olla enää parempi uhri Viron ja Venäjän välisessä informaatiosodassa. Entisestä vakoilujohtajasta tuli entistäkin entisempi.

Virolainen kansanedustaja, isänmaalainen Marko Mihkelson kiirehti puolustamaan aatetoveriaan blogissaan. Hän uskoo Venäjän pyrkivän ilmaan heitetyillä syytöksillä mustamaalaamaan sekä Krossia että Viron valtioita. Oikeudenkäynnissä latvialainen Dmitri Savins kuvaili erikseen Krossia historioitsijana, joka on kirjoittanut Neuvostoliittoa vastaan taistelleista metsäveljistä. Mihkelson kysyy varsin aiheellisesti, miksei Venäjän syyttäjä ole pyytänyt apua virolaisilta kollegoiltaan epäilyjen tutkimiseksi. Hän tekee johtopäätöksen, että Venäjä levittää tarkoituksella disinformaatiota ja että Dmitri Savinsin lausunnot ovat tarkoitushakuisia. Mihkelson tuskin erehtyy.
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=382657

Kiinnostavaa on Venäjän veto nostaa Krossin nimi kansainväliseen valokeilaan ja tehdä miehestä selvää. Eerik Niiles Kross on koko 2000-luvun vastustanut kaikkea sitä, mitä SAFKA on puolustanut. Hän on kirjoittanut muun muassa Viron ortodoksikirkon asemasta. Viron ortodoksikirkon siirto Moskovasta Konstantinopolin alaisuuteen loukkasi venäläistä vähemmistöä. Kross on tekoa puolustanut ja leimannut Moskovan kirkon poliittiseksi luomukseksi.
http://www.orthodoxa.org/GB/estonia/documentsEOC/russian_church.htm

Kross on hyökännyt Yövartion kimppuun. Joukko tunnetaan pronssisotilaan puolustajina ja venäläisen vähemmistön etujen ajajana Virossa.
http://www.postimees.ee/?id=51317
http://www.epl.ee/artikkel/324383

Eerik Niiles Kross on esiintynyt myös turvallisuusasiantuntijana. Hänen Venäjä-kirjoituksensa ovat niin räikeitä ja alatyylisiä, että vastaavanlaista rasismia löytää Suomesta vain Finrosforumin jäsenistössä.

Kross on vakoilupomona ollut läheisesti tekemissä Viron suojelupoliisin, Kapon kanssa. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi voinut suhteidensa avulla syöttää maailmalle puppua siitä, miten Arctic Sea-laiva kuljettaa venäläisiä ohjuksia Iraniin. Englantilainen Sunday Times oli yksi niistä ulkomaisista lehdistä, jotka tekivät skuuppia nimettömiin lähteisiin vedoten, että laivalla olisi viety ohjuksia.
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/europe/article6826093.ece

Venäjän isku paljastaa, että se tiesi, keneltä disinformaatio Arctic Sea-laivan kohdalla oli peräisin. Se nimetön lähde oli Eerik Niiles Kross.

Maailmanparantaja Eerik-Niiles Kross

2010-06-11T00:00:00.000-07:00

Venäläiset syyttävät Arctic Sea-aluksen kaappauksen järjestämisestä virolaista Eerik-Niiles Krossia. Erittäin osuva uutisankka. Tämä mies ei tee koskaan mitään rehellistä. Yhtä korruptoitunut kuin isänsäkin.

Virolaisen maailmanparantaja Eerik-Niiles Krossin tulot kasvoivat huomattavasti Georgian sodan aikana. Hänen yhtiönsä Trustcorp toimii konsulttina Kaukasuksella, erityisesti Georgian hallituksen neuvonantajana. Sotavuonna 2008 hänen yhtiönsä liikevaihto nousi 70 prosenttia ja tulos 56 prosenttia.Viron kaupparekisterin mukaan Trustcorpin liikevaihto vuonna 2007 oli 8 miljoonaa kruunua (n. 460 000 euroa), kun se viime vuonna oli 27,5 miljoonaa kruunua (1,7 miljoonaa euroa). Vuonna 2007 yhtiö tuotti voittoa 4,3 miljoonaa Viron kruunua (258 000 euroa), kun viime vuonna voitto tuplaantui 7,7 miljoonaan kruunuun (462 000 euroon).

Yhtiön liikevaihdosta 96 prosenttia tulee Georgiasta ja neljä Virosta. Eerik-Niiles Kross kirjoittaa yrityksen vuosikertomuksessa, että maailmalla tarvitaan runsaasti asiantuntevaa apua Etelä-Kaukasiassa ja Balkanilla, joten yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Trustcorp työllistää viisi henkilöä.

Eerik-Niiles Kross on syvästi sitoutunut demokratian puolustamiseen kaikkialla, missä USA vie demokratian lippua eteenpäin. Eerik-Niiles Kross johti aikanaan niin sanottua Viron koordinaatiovirastoa, joka vastasi Viron ulkoisesta vakoilusta. Hän otti tehtävän niin henkilökohtaisesti, että seurusteli amerikkalaisen naisen kanssa. Suhde poiki skandaalin ja oikeusjuttuja. Hän on toiminut myös presidentti Lennart Meren neuvonantajana ja diplomaattina. Eräänlaisena uran huippuna lienee ollut jonkinlainen pesti Yhdysvaltain ”neuvonantajana” Irakin sodassa. Samanaikaisesti hän kirjoitti virolaisiin lehtiin analyysejä Venäjästä, joiden räikeydessä Juhani Putkinen jää toiseksi.

Eerik-Niiles Kross on aina siellä, missä on korruptiota. Hän oli mukana jakamassa vanhan kaupungin asuntoja itselleen ja lähipiirilleen niin sanotun asuntoskandaalin yhteydessä. Hän sai itselleen pilkkahintaan asunnon Toompealta. Vuonna 1999 Krossin haltuun oli kasaantunut koordinaatioviraston johtajana kaikki virolaisen vakoilun salainen materiaali.

Hän pyrki hankkimaan rautatieyksityistäjänä esiintyneelle, myöhemmin rikolliseksi osoittautuneelle, Antonio Angottille päivässä Viron oleskeluluvan. Kross henkilökohtaisesti painosti rajavartioston päällikkö Tarmo Kõutsia vaatien Antonio Angottille vapaata pääsyä Viroon. Vuonna 2000 selvisi, että Kross oli käyttänyt väärin valtioneuvoston rahoja hallituksen huvilan kunnostukseen Keila-Joella, johon hän itse perheineen myöhemmin muutti asumaan. Hän joutui eroamaan saman vuoden joulukuussa, sillä hän ei osannut erottaa työpaikan luottokorttia omastaan. Toissa vuonna presidentti Toomas Hendrik Ilves palkitsi Eerik-Niiles Krossin kunniamerkillä ansioistaan Viron Nato-jäsenyyden edistämisessä.

Eerik-Niiles Krossin yhtiö Trustcorpin saamat lähes kaksi miljoonaa euroa eivät ole suomalaisittain erityisen paljon rahaa, mutta Georgian valtiolle ne ovat sitä. Lienee syytä epäillä, että Krossin palkan maksaa jokin amerikkalainen demokratiaa edistävä säätiö.

Eerik-Niiles Krossin isä on edesmennyt kirjailija Jaan Kross.

Lisää:
http://dissidentti.blogspot.com/2009/08/virolainen-maailmanparantaja-georgiassa.html

Miehemme Moskovassa

2010-06-08T00:00:00.000-07:00

Johan Bäckmanin menestys venäläisessä tiedotusmaailmassa ei ota laantuakseen. Siitä on todisteena se, että oma ulkoministeriömmekin on ryhtynyt lukemaan Safkan blogia. Se, mitä Safka sanoo tänään, on kahden viikon päästä Putinin tiedossa. UM ei voi enää ohittaa Bäckmania. Suomalainen media vielä voi. Tosin ei loputtomiin. Kun Johan kelpaa sadoille tiedotusvälineille ja 140 miljoonalle ihmiselle Venäjällä, Suomenkin median on pakko ryhtyä keskustelemaan hänen kanssaan. Tästä oli esimerkkinä YLE:n hyökkäys Johan Bäckmania vastaan.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti_1734417.html?origin=rss

Johanin taito pyörittää venäläistä mediaa perustuu siihen, että hän suostuu puhumaan venäjää. Johanin arvostelija, suuren yleisön mielistelijä, opportunisti, tutkija Timo Vihavainen ei tekisi sitä koskaan, vaikka hän osaa venäjää. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet puhua venäjää ääneen sen jälkeen, kun kysyttiin, että sano yksi, kaksi, kolme. Kuten historioitsija Heikki Ylikangas kertoo: se, joka sanoi juksi, ammuttiin. Me olemme oppineet, että venäjän puhujat ammutaan.

Johan liioittelee ja kertoo varsin värikkäästi suomalaisesta ilmapiiristä venäläisille kuten esimerkiksi, että Suomessa kansanmurhataan venäläisiä mummoja tai että lastenkodit ovat Suomessa keskitysleirejä. Safkassa saa olla montaa mieltä ja ilmaista itseään vapaasti.

Johanin tapa valaista venäläisille suomalaista maailmaa ei eroa mitenkään siitä, miten valtaosa Uuden Suomen kommentoijista näkee Venäjän. Sellaisessa maailmassa, missä vakavasti kuvitellaan, että Vladimir Putin tilasi toimittaja Anna Politkovskajan murhan, Suomen lastenkodit ovat keskitysleirejä. Suomalainen media saa maistaa omaa lääkettään.

Johanin kyky yksin pyörittää sirkusta venäläisessä mediassa paljastaa sen ikävän tosiasian, että Suomen ulkoministeriöllä ja presidentin kanslialla ei ole minkäänlaisia suhteita Venäjälle. Heillä ei ole ensimmäisenkään venäläisen toimittajan puhelinnumeroa. Suomella ei ole Venäjän suhteita olemassakaan.

P.S. Lisää skandaaleja venäläiselle medialla on täällä.
http://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/kohukonsuli-simo-pietilainen-uhkailee_08.html

CNN on herännyt

2010-06-04T00:00:00.000-07:00

Historian vääristelijät saavat nyt kyytiä arvovaltaiselta taholta, kun CNN on ryhtynyt paljastamaan Baltian valehtelijoiden kerhoa. Jo lyhyen ajan sisällä CNN on tehnyt kaksi juttua Liettuasta ja heidän irvikuvahistoriastaan. Pääosissa molemmissa jutuissa on israelilainen ”natsikyttä” Efraim Zuroff.

Englanninkielinen maailma on saanut Efraim Zuroffista tärkeän viestin viejän Baltian petosten paljastajana ja totuuden esiin kaivajana.
Tässä toimittaja Paul Fryshin perusteellisessa artikkelissa sivutaan oleellisia historian väärentäjien argumentteja: kaksoiskansanmurhan käsitettä ja Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rinnastamista.
http://edition.cnn.com/2010/WORLD/europe/06/03/lithuania.nazi.prosecutions/index.html?hpt=C2

Tällä kertaa amerikkalainen toimittaja ei ole enää liettualaisten puolella venäläisiä vastaan vaan hän on löytänyt Liettuan juutalaisen EU-parlamentaarikon Leonidas Donskisin, joka uskaltaa sanoa ilkeitä asioita omasta kotimaastaan. Artikkelin moraalinen kompassi on kirkas. Natsien pahuutta ei ylitä mikään. Kommunistien pahuuden korostamista Donskis pitää myyttinä, jonka juuret ovat natsiretoriikassa.

Amerikkalaisille täytyy selvästikin tarjoilla totuutta pikku hiljaa. Edelleenkin artikkelia leimaa neuvostovastaisuus ja antikommunismi. Siltikin kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Yhdysvalloissa herätään balttien historiavalheille ja Holokaustin hämärtäjiin.

Zuroff on terävä havainnoija. Lievä kritiikin paikka on kuitenkin se, että tutkijoiden juutalaispainotuksen takia Baltian maiden historian vääristelyn motiivit hiukan yksinkertaistuvat. Zuroff ja kumppanit pitävät syynä antisemitismiä. Jos Liettuassa neuvostovalheilla peitetäänkin maan omien juutalaisten tuhoa, Viron ja Latvian valehtelun syyt ovat muualla. Se on heidän venäläisten sortonsa laillistaminen. Viron ja Latvian apartheid-strategiaan kuuluu miehitysvalhe ja kommunismin ja fasismin rinnastaminen toisiinsa. Antisemitismillä ei ole juurikaan mitään tekemistä asian kanssa.

http://edition.cnn.com/video/data/2.0/video/bestoftv/2010/05/07/bts.last.nazi.hunter.one.cnn.html

Kiinnostavaa, että CNN rapakon takana tietää, mitä Baltiassa puuhataan. Tulee mieleen viime kesä, kun yritin myydä samaa tarinaa suomalaisille lehdille. Kenellekään ei kelvannut. Yleisradio ja Helsingin Sanomat saisivat hävetä.

Israel ja toisen maailmansodan perintö

2010-06-03T00:00:00.000-07:00

Safkalaisena törmäsin Israelin kommandoiskun suhteen hankalaan dilemmaan. En halua puolustaa Israelia, mutta haluan tukea juutalaisia ystäviäni. Kun puhutaan historian väärentäjistä Baltiassa, ainoat, jotka ymmärtävät asian, ovat juutalaiset. Kaksi heistä ovat ystäviäni, Efraim Zuroff ja Dovid Katz. Nyt Efraim Zuroff, israelilainen Simon Wiesenthal-keskuksen johtaja on Facebookissa kutsunut ystäväpiirin tukemaan sitä, että myös Israelin ”Gazan avustusoperaatioon” toinen totuus tulisi esille. En ole liittynyt allekirjoittajien joukkoon.

Keskustelin asiasta ystäväni Petri Krohnin kanssa, joka tapansa mukaan lohkaisi asian ytimeen. Hänen mielestään historian vääristelijät menestyvät juuri siksi niin hyvin, että Israel on tuhonnut koko toisen maailmansodan perinnön. Meidän piti oppia Holokaustista, mutta Israelin toiminta on syönyt kaiken sen inhimillisen pääoman, jonka Holokausti maailmalle antoi.

Israel on se kolikon toinen puoli, minkä takia historian vääristelijät menestyvät. Holokaustin hämärtäjät haluavat korvata juutalaisten tuhon Baltian kansojen Siperian kyydityksillä ja Hitlerin Stalinilla. Israel on heidän paras kaverinsa.

Venäjä ja Israel ovat yhdessä antaneet julkilausuman, jossa maat tuomitsevat historian vääristelijät ja toisen maailmansodan lopputuloksen kieltäjät. Valitettavasti tällä julkilausumalla ei ole ollut Israelissa minkäänlaista vaikutusta. Maassa ei ymmärretä, mitä tapahtuu Itä-Euroopassa ja Baltiassa.

Neuvostoliitto oli aikanaan perustamassa Israelia. Se lopetti kuitenkin Israelin tukemisen, kun tuli ilmeiseksi, että Israelista tulee nationalistinen valtio. Israel on etnokratia. Samanlaisia ovat Viro ja Latvia. EU:n ei olisi koskaan pitänyt ottaa jäsenikseen etnokratioita, vaan vain demokratioita.

Kapitalismin paluu toi rasismin

2010-05-30T00:00:00.000-07:00

Maailmassa olisi aika ryhtyä puhumaan kapitalismin paluusta eikä suinkaan Neuvostoliiton hajoamisesta. Kysymyksessähän on yksi ja sama asia. Tämä ajatus heräsi israelilaisen Efraim Zuroffin Guardian-lehdessä käynnistämästä keskustelusta Unkarin romanien ongelmista.
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/apr/09/jobbik-hungary-election-nazi-war-criminal

Eräs kommentoija oli sitä mieltä, että Neuvostoliiton hajoaminen on syynä romanien ongelmiin Unkarissa. Neuvostoliiton ja sosialismin aikana Unkarissa oli kaikilla pakko olla työpaikka. Myös romaneille löytyi töitä. Heidän työpaikkansa olivat raskaassa teollisuudessa ne kaikkein likaisimmat.

Kun Neuvostoliitto sitten romahti, Unkarin raskas teollisuus katosi ja romanit jäivät ensimmäisenä työttömäksi. Valkokaulustyöpaikoista heidän oli turha uneksiakaan.

Sama ilmiö näkyi Kuubassa. Siellä oli 2000-luvun alussa siirrytty osittain jo dollaritalouteen. Kansainvälisissä hotelleissa tarjoilijat saivat tienata osan palkasta dollareissa. Se oli johtanut siihen, että tarjoilijoiden ammattikunta vaalentui. Mustaihoiset jäivät jalkoihin eivätkä päässeet nauttimaan samassa määrin dollaritaloutta. He korvautuivat valkoisemmilla työntekijöillä.

Tätä ilmiötä on vaikea selittää mitenkään muuten kuin siten, että kapitalismi ja rasismi, täsmällisemmin kapitalismi ja eriarvoisuus kuuluvat yhteen. Sosialismissa ja erityisesti Neuvostoliitossa mikään ei ollut niin suuri rikos kuin kiihotus kansanryhmää vastaan. Etnisyydestä ei saanut tehdä numeroa. Samapalkkaisessa järjestelmässä ei tietenkään tarvittu myöskään feminismiä. Sitäkin tarvitaan vain kapitalismissa.

Räikeimmät esimerkit kapitalismin paluun vaikutuksista ovat tietenkin Viro ja Latvia. Ne heittivät sosialismin mukanaan tuoman vähemmistön kokonaan yli laidan kilpailemasta samoista työpaikoista. Tämä tehtiin viemällä heiltä kansalaisuus. Monet venäläiset Virossa ovat sitä mieltä, että kansalaisuuden riistolla ei ole koskaan ollut muuta tarkoitusta kuin estää venäläisten kilpailu samoista työpaikoista virolaisten kanssa.

Amnesty International sanoo saman asian perinteisesti kapitalismin lähtökohdista käsin: talouslama on lisännyt rasismia Euroopassa. Erityisesti näin on käynyt Slovakiassa, Unkarissa ja Italiassa.
Oikeampi ilmaisu asialle on tietenkin se, että sosialismin vähyys on lisännyt rasismia Euroopassa.
http://www.e24.ee/?id=269529.

Riiassa vierailulla ollut suuri venäläinen ajattelija Vladimir Zirinovksi lisäsi oman mausteensa keskusteluun. Hänen mielestään latvialaiset eivät oikeasti vihaa venäläisiä. Syynä on se, että heti itsenäistymisen jälkeen Yhdysvallat lähetti Latviaan Amerikan latvialaisia (ja Viroon Amerikan virolaisia), jotka vihaavat venäläisiä. Venäläisviha on kapitalistisen Amerikan tuontitavaraa Virossa ja Latviassa.
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/valismaa/video-zirinovski-ma-raiskan-riias-oma-kallist-aega.d?id=31352745

Satanistit esittäytyivät

2010-05-24T00:00:00.000-07:00

Tallinnassa oli perjantaina konferenssi, jota oli vaikea ottaa vakavasti. Kysymys oli virolaisen europarlamentaarikko Tunne Kelamin yrityksestä kääntää moraalinen kompassi Euroopassa ylösalaisin eli todistaa Stalin pahemmaksi kuin Hitler. Tilaisuuden nimi oli Toisen maailmansodan tekemättömät johtopäätökset. Konferenssia rahoitti Euroopan parlamentin kansanpuolue eli EPP.

Konferenssi oli sisällöltään sukua latvialaisen ohjaaja Edvins Snoren propagandaelokuvalle The Soviet Story. Kyseistä rasistista roskaa on puolestaan rahoittanut EU-parlamentin nationalistien UEN-ryhmä.

Englannin uusi poliittinen komeetta, liberaalidemokraatti Nick Clegg kutsuu näitä Itä-Euroopan voimia ”bunch of nutters, anti-Semites” eli vapaasti käännettynä ”umpihullut natsit”.

Tunne Kelam oli koonnut esitelmöitsijät venäläisistä luopioista. Heidän päämääränään oli selittää, että Stalinin piti hyökätä Hitlerin kimppuun, mutta se onneton tunari myöhästyi. Ukrainasta Israeliin muuttanut poliisi Misha Shauli pyrki todistamaan, että Molotov-Ribbentropp-sopimus oli Stalinin salajuoni Natsi-Saksan kimppuun hyökkäämiseksi. Hän todisteli vääräksi sen yleisen käsityksen, että Stalin pelasi aikaa saadakseen puolustuksensa kuntoon, kun Hitler hyökkää.

Samanlaista silmänkääntötemppuilua tarjoilivat venäläinen kirjailija Mark Solonin ja Ukrainassa syntynyt loikkari, Englannista turvapaikan saanut entinen KGB-upseeri Victor Suvorov. He molemmat todistelivat vakiintuneesta historian kirjoituksesta poiketen Stalinin hautoneen sotaa Hitleriä vastaan.

Yksi amerikkalainen raakkujakin oli saatu paikalle, emeritusprofessori Richard Raack. Hän paheksui sitä, että venäläiset ja Stalin ovat vieneet kaiken kunnian Natsi-Saksan ja Hitlerin lyömisestä. Kaikkein suurin kunnia kuuluu Raackin mielestä luonnollisesti amerikkalaisille, sillä he ennättivät ensimmäisenä Elbe-joelle!

Tunne Kelam korosti konferenssin välttämättömyyttä sillä, että työtä kommunismin ja fasismin rinnastamiseksi tulee jatkaa. Sosialistit olivat Kelamin mukaan vesittäneet hänen aloitteensa rinnastaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan rikokset tekemällä oman julkilausumansa, ettei Stalinia ja Hitleriä voi rinnastaa.

Se oli mukava kuulla.

Lehdistö ei jaksanut tähän propagandatilaisuuteen edes vaivautua. Ensi vuonna kuulemma jatketaan.

Kreikkalaiset haluavat sosialismia

2010-05-12T00:00:00.001-07:00

Viron televisiossa oli eilisiltana ensi käden tietoa Kreikasta. Ulkolinjan nuori, kreikkaa puhuva naistoimittaja Katrin Jüriso oli juuri ennättänyt lentokentältä studioon kertomaan, että kreikkalaisille ei kelpaa muu kuin vallankumous. Kreikkalaiset haluavat kommunistit valtaan. Ohjelman juontaja Astrid Kannel häkeltyi, että ymmärtävätkö kreikkalaiset, mitä he haluavat. Jüriso totesi, ettei hän ollut koskaan nähnyt niin lohduttomia kreikkalaisia. Heitä ei kiinnosta EU:n rahavirrat. He ovat kadottaneet uskonsa omaan järjestelmäänsä, jota he pitävät läpimätänä.

EU ja IMF ovat kirosanoja kreikkalaisille. Jürison mukaan saksalaiset saavat pelätä Ateenan kaduilla, ettei heitä hakata. Saksalaiset, IMF ja EU eivät ole nyt suosiossa. Keskustelu paljasti, että Kreikan perusongelmana on se, että maata on hallinnut monarkian ja sotilasjuntan kukistumisesta lähtien, vuodesta 1974 vain kolme perhettä, Papandreu, Karamanlis ja Mitsotakis. Kreikkalaisten käsitys on, että vakausrahastolla tuetaan vain näitä perheitä ja vallassa olijoita. Tavallinen kreikkalainen joutuu edelleenkin maksamaan viulut.

Arvelinkin, ettei valtiovarainministerimme Jyrki Katainen edes ymmärrä, mitä kansanvalta tarkoittaa. Toissa yönä Brysselissä koolla olleet poliitikot, 750 miljardin euron tukipaketin, kasanneet valtiovarainministerit eivät edustaneet kansanvaltaa, kuten Katainen esitti. Brysselissä ei todellakaan kansanvalta selättänyt markkinavoimia. Päinvastoin. Siellä markkinavoimien parhaat kaverit, EU-maiden päättäjät, tekivät kaikkensa pelastaakseen markkinavoimat.

Kansanvalta toteutuu sitten, kun kreikkalaiset tulevat kaduille ja ilmoittavat, ettei heille kelpaa EU:n paketti. Erityisesti nuoret ovat Kreikassa kommunisteja. He saattavat piankin näyttää Kataiselle, mitä kansanvalta tarkoittaa.

Ikestä ei pelastajaa

2010-05-12T00:00:00.000-07:00

Ilkka Kanerva paljasti eilen Tallinnassa esiintyessään, että hän liittoutui Saksan ulkoministerin kanssa Venäjää vastaan Viron pronssimellakoiden yhteydessä. Kanervan mukaan oli selvää, että Viro oli oikeassa ja Venäjä väärässä.
”Kysymyksessä oli koko EU:n uskottavuus. Jos EU ei olisi liittoutunut Viron tueksi, koko EU olisi kadottanut merkityksensä”, Kanerva sanoi.

Kanerva esiintyi Tallinnassa suomalaisten liikemiesten järjestämässä tilaisuudessa von Krahl-teatterissa.

Kanerva oli ulkoministerinä täysin Suomen virallisen linjan mukainen: Suomi ei koskaan asetu Venäjän puolelle yhtäkään EU-maata vastaan. Kanerva korosti, miten voimakas tapahtuma Viron pronssimellaka oli. Kaikki muuttui. Suomelle tuli tärkeäksi olla Viron asialla.

Matti Vanhasen hallituksessa istui pronssimellakoiden aikaan keväällä 2007 kaksi uskomatonta hahmoa: Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva. Oudompi olisi luullut, että hallituksessa on vahvat Venäjä-kortit ja Suomen pelastusenkelit. Molemmat ovat niin sanottuja yya-miehiä ja eläneet ”kotiryssä”-ajan. Totuus oli toisenlainen.

Kanervan mukaan hänellä ei käynyt mielessäkään ottaa yhteyttä venäläiseen osapuoleen sovitellakseen Viron kriisiä. Kanerva pahoitteli, ettei suomalainen media tiennyt tätä.

Kanerva epäili, että suomalainen media luuli häntä yhä suomettuneeksi, ja sen takia järjesti hänelle julkisuudessa sellaisen myllytyksen, että hänestä päästiin eroon.

”Se varmasti vaikutti asiaan”, hän vastasi kysymykseen, haluttiinko hänestä eroon epäiltyjen hyvien suhteiden takia Venäjään.

Hän arvosteli Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvestä siitä, että tällä on liipaisinsormi turhan herkässä Venäjän suhteen.

”Jotkut piirit Virossa ovat ymmärtäneet Nato- ja EU-jäsenyyden antavan oikeuden heitellä kiviä Venäjän suuntaan. Ulkoministeri Paetilla ja pääministeri Ansipilla on terve suhde Venäjään, mutta presidentillä on liipaisinsormi turhan herkässä”, Kanerva valitti.

Hän lisäsi, että samanlaista rasittavaa uhoilua Venäjän suhteen harrastaa Baltian maiden lisäksi myös Puola. Kanervan tiedot ovat hiukan puutteelliset, sillä todellisuudessa Venäjällä Viron pääministeri Andrus Ansip voittaa epäsuosiossa Ilveksen mennen tullen. Pronssimellakoiden jälkeen Ansip on Venäjällä persona non grata.

Kanerva yritti Viron pronssimellakoiden avulla kääntää takkinsa perusteellisesti, mutta ei onnistunut vakuuttamaan tästä suomalaista mediaa.

Kanerva vahvisti ulkoministerinä sen vanhan totuuden, jonka Stalin tiesi vuonna 1939: baltti pettää aina Venäjän. Se tekee sen yhdessä Saksan kanssa.

Näin se oli jo vuonna 1939, kun Baltian maat ja Suomi heilastelivat Natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Mikään ei ole muuttunut. Kun Suomelle tuli tilaisuus kerrankin käyttää Venäjä-osaamista, mitä Kanerva teki? Hän valitsi Saksan yhdessä Venäjää vastaan. Oli ihan oikein, että Kanerva sai mennä.

Pronssisoturi elää vahvempana kuin koskaan

2010-05-10T00:00:00.000-07:00

Viron venäläiset eivät ole unohtaneet Pronssisotilasta. Tämä paljastui eilen Voiton päivänä, kun paikalliset venäläiset ryntäsivät kukittamaan uudella hautausmaalla seisovaa Pronssisoturia. Televisio ja lehdet kertoivat, miten tiet ovat tukossa autoista ja kuinka aina vain kasvava ihmismassa yrittää päästä hautausmaalle. Neilikoiden laskeminen pronssisotilaalle osoittautui väen paljouden takia lähes mahdottomaksi. Nyt kukkia eivät enää tuoneet vanhat veteraanit vaan valtaosa kukittajista oli nuoria venäläisiä. He jakoivat toisilleen hautausmaalla Yrjön nauhoja ja Venäjän lippuja!

Kolmen vuoden takainen mellakka ei ole unohtunut. Venäläiset nuoret ovat entistä selvemmin vieraantuneet virolaisesta yhteiskunnasta. He eivät edes yritä teeskennellä integraatiota. Heidän identiteettinsä on venäläinen. Sen he ilmaisevat Pronssipatsaalla kantamalla Venäjän lippua. Aljoshana tunnettu patsas on osa näiden nuorten identiteettiä. Patsas kertoo heille, että he eivät ole Virossa ”miehittäjinä” vaan heillä on täysi oikeus olla ylpeitä venäläisten ja toisten neuvostokansojen saavutuksista fasismin kukistamisessa.

Virolaiset sosiologit olivat huolissaan Venäjän lipuista. Sosiologi Juhan Kivirähkin mielestä venäläiset nuoret olisivat voineet kantaa Viron sinimustavalkeaa lippua. Hän piti Venäjän lippua nuorten protestina ja osoituksena heidän samaistumisestaan Venäjään eikä Viroon. Historioitsija David Vseviov arveli, että Venäjän lipun avulla venäläiset nuoret yrittävät säilyttää oman identiteettinsä. He kokevat olevansa Virossa toisen luokan kansalaisia, mutta samaistuessaan sodan voittajiin, he tuntevat itsensä ensimmäisen luokan kansalaisiksi. Vseviov huomautti, ettei Venäjä ollut toisen maailman sodan voittajavaltio vaan Neuvostoliitto. Hän ihmetteli, miksi tuoda Venäjän lippu tilaisuuteen?

Yhtenä selityksenä nuorten innostukselle käyttää tilaisuudessa Venäjän lippua saattoi olla myös Moskovassa pidetty suuri paraati, joka nostatti venäläisissä voimakasta kansallistunnetta ja ylpeyttä.

Nyt on selvää, että Pronssisotilas on Viron elävin patsas. Venäläisistä on nyt myös muodostunut se niin sanottu viides kolonna. Virolaiset kaivoivat itse oman hautansa. Viron kohtalon kysymys ei ole se, kuinka Virossa voivat virolaiset vaan se, kuinka maassa voivat venäläiset. Kansalaisuus olisi kannattanut viimeistään antaa venäläisille heti pronssimellakoiden jälkeen.

Lähteet:
http://www.tallinnapostimees.ee/?id=260368
http://www.postimees.ee/?id=260774
http://www.postimees.ee/?id=260691

Kreikka kaataa Viron euron

2010-05-05T00:00:00.000-07:00

Huonot uutiset Kreikan suunnalta saattavat olla kohtalokkaita Virolle. Viron pääsy euro-maiden joukkoon ei riipu Virosta itsestään vaan sen ratkaiseekin Kreikka. Jos EU-maat saavat tarpeekseen ongelmia tuottavista euro-maista, uusien jäsenmaiden euroon liittymistä varmasti lykätään.

Viron hallitusvastuussa oleva reformipuolue on sitoutunut niin vahvasti euron tuloon, että jos euroon liittyminen lykkääntyy, seuraukset saattavat olla tuhoisat. Viron hallitus voi kaatua jo ennen ensi kevään vaaleja. Näin saattaa käydä, vaikka euro katoaisi kokonaan maailman markkinoilta.

Virossa on uskottu euron tuovan investointeja. Euro on mantra, jonka kuvitellaan nostavan Viron talouden taas nousuun, tuovan työpaikkoja ja nostavan palkkoja. Suomessa on ollut euro jo vuosia, mutta investoinnit kiertävät silti Suomen kaukaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne Suomenlahden eteläpuolella olisi toisenlainen.

Viroon on tullut yhä kiihtyvällä tahdilla suomalaisia alihankintayrityksiä. S-ryhmä etsii halpoja tuottajia omille tuotemerkeilleen. Viron matka tytäryhtiötaloudeksi, Suomen siirtomaaksi on sen sijaan entistä kiivaampaa. Kuten eräs suomalainen yritysjohtaja sanoi, Viron paras kilpailuvaltti on alhaiset palkat ja niitä pitää vielä alentaa.

Ruotsalaisten pankkien Swedbankin ja SEB:in käyttäytyminen Baltiassa ja Ukrainassa ei mitenkään eroa ranskalaisten ja saksalaisten pankkien toheloinnista Kreikassa. Samalla tavalla siellä rakennettiin kiinteistökuplaa ja tulevaisuutta vailla todellisia riskianalyysejä. Kaikki Baltiassa rakentui väärälle mielikuvalle maiden elinkelpoisuudesta. Propagandaa rakennettiin vääristelemällä historiaa ja tuottamalla hölynpölyä maiden ”vaikeasta” menneisyydestä.

Ruotsalaispankit menivät halpaan ja maksavat siitä itse laskun. Virossa pelätään nyt, että ryvettyneet pankit, Swedbank ja SEB yhdistyvät. Se merkitsisi Viron viimeisille hyväpalkkaisille valkokaulustyöläisille piinaviikkoja. Puolen pankkivirkailijoista saisivat lähteä.

Virossa ei pitäisi olla todellisuudessa ollenkaan kiire liittyä euroon. Englanti ja Ruotsi tuskin enää koskaan liittyvät tämän maksukierroksen jälkeen euroon. Viron hinkua päästä euroon ei selitä mikään muu kuin perinteinen fenno-ugrien huono itsetunto. Samalla tavalla kuin Suomi hakusi kovaan ytimeen, virolaiset eivät usko olevansa lännessä ilman euroa. Me periferiset satelliitit, ruotsalaisten mielestä mongoleilta vaikuttavat kansat, juoksemme amokia muiden mieliksi.

Euroon ei pitäisi ottaa maita, joilla ei ole minkäänlaista kykyä osallistua euron pelastustalkoisiin. Kuolemankielissä olevan taloutensa kanssa kamppailevasta Virosta ei koskaan saada maksumiestä Kreikalle saati muille velkaisille Etelä-Euroopan maille.

Paras ehdotus, joka Kreikan kriisin yhteydessä on vastaan tullut, oli eräs Kauppalehden kommentoijan ehdotus, että kriisistä selvitään sosialisoimalla Kreikan laivanvarustamot ja tuotantolaitokset. Kauanko menee, että ajatus nousee blogikommentista otsikkoon?

SAFKA valitti Ylen Viro-vääristelystä

2010-04-29T00:00:00.000-07:00

SAFKA valitti eilisestä Yleisradion A-studion ohjelmasta, jossa jälleen kerran vääristeltiin ja vähäteltiin Viron venäläisten asemaa. Ohjelma antoi mielikuvan, että Viron venäläiset ovat toisen luokan kansalaisia, kun he todellisuudessa eivät ole minkään luokan kansalaisia. Yleisradio (kuten koko muukin suomalainen media) jättää järjestelmällisesti kertomatta, että osalla venäläisistä ei ole minkään valtakunnan kansalaisuutta ja Virossa on yhä noin 250 tuhatta venäläistä ulkopuolella poliittisten prosessien.

Valitus lähti Yleisradion johdon lisäksi Suomen ja Viron Venäjän suurlähetystöille sekä ETYJ:in vähemmistövaltuutetulle Virossa.
(http://antifasistit.blogspot.com/2010/04/yleisradion-viro-vaaristeltya.html)

Edellisen kerran Yleisradio sortui samanlaiseen vääristelyyn heti pronssimellakoiden jälkeen. Tuolloin toimittaja Risto Makkonen veti englanninkielisen lähetyksen Brysselissä, jossa ohjelmassa läsnä olleet suomalaiset Olli Rehnin johdolla antoivat muille EU-parlamentaarikoille mielikuvan, että Baltian venäläisillä on sekä Viron että Latvian kansalaisuus. Suomalaisten viesti oli, että ongelmana on vain se, etteivät venäläiset suostu käyttäytymään kansalaisuuden edellyttämällä tavalla.

Näin ei voi enää jatkua. Yleisradio ei voi manifestoida ammattitaidottomuutta. Yleisradion kuuluu varmistaa, että Viron venäläisistä juttuja tekevät toimittajat ovat perillä asioista. Jutun voi säännöllisesti aloittaa toistamalla faktat eli että Virossa yli 200 tuhatta venäläistä on ulkopuolella poliittisten prosessien. Heistä ei-kansalaisia on noin 109 tuhatta ja Venäjän tai muun IVY-maan kansalaisia 110-140 tuhatta. Joka tätä ei opi, saakoon kenkää.

Saksassa puolestaan pronssimellakassa poliisin jalkoihin jäänyt saksalainen Karl Krugmann hyökkää Viron viranomaisia vastaan heidän kyvyttömyydestään tuoda oikeuteen Dmitri Ganinin tappajia. Hänen vetoomuksensa on lähtenyt Viron suurlähetystöön Saksassa, Saksan ulkoasianvaliokunnalle sekä EU-parlamentaarikoille, Tatjana Zdanokalle ja Gabriela Zimmerille. Virolaiset ja saksalaiset lehdet ovat myös päässeet tutustumaan vetoomuksen sisältöön. (http://www.ekspress.ee/news/paevauudised/eestiuudised/saksamaal-taunitakse-pronksioo-uurimist.d?id=30726761)

Viron venäläinen Sergei Ivanov puolestaan tämän päiväisessä artikkelissaan Eesti Päevalehdessä toteaa virolaisten päässeen päämääräänsä. Otsikko on paljon puhuva: ”Pääsimmekin eroon venäläisistä”. Hän tutkii venäläisten määrää Viron hallintokoneistossa ja toteaa, että venäläiset on puhdistettu kokonaan ministeriöistä ja muista virastoista. Hän siteeraa erästä virolaista nationalistitoimittajaa, joka muutama vuosi sitten tekopyhästi valitteli: ”Kuulostaa omituiselta, mutta ei meidän pidäkään tehdä integraation eteen mitään. Jos jotakin, niin hiukan teatteria EU:lle (ja USA:lle).”

Ivanovin ennuste on synkkä. Venäläisistä kehittyy Viroon etninen alaluokka, joka pitää virolaiset jatkuvassa Venäjän pelossa. (http://www.epl.ee/artikkel/575832)

Venäjä hajottaa Naton

2010-04-27T00:00:00.000-07:00

Viime viikkoisesta tyhjänpäiväisestä Nato-kokouksesta Tallinnassa ei jäänyt muuta mieleen kuin eräs televisiokeskustelu. Virolaiset kommentaattorit analysoivat kokouksen antia ja tuumasivat, että Venäjä hajottaa Naton. Näin epäili Viron parlamentin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson.

Venäjä ei vaivautunut itse kokoukseen ollenkaan. Se oli virolaisille karvas imagotappio, koska kokous oli merkityksen jo syntyessään.

Venäjän painoarvo näkyi siinä, etteivät kokouksen osanottajat tehneet mitään muuta kuin puhuivat Venäjästä. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen hoki hokemasta päästyään, miten Nato haluaa hyvät suhteet Venäjään, miten Venäjä täytyy saada mukaan raketintorjuntakilpeen, miten Nato haluaa Venäjän ystäväksi, miksei Venäjä leiki Naton kanssa jne....

Marko Mihkelson arvioi, että Nato hajoaa sisäisiin erimielisyyksiin suhteessa Venäjään. Natoa ei hajota Irak, ei Afganistan vaan Venäjä. Nato-maat jakaantuvat niihin, jotka haluavat hyvät suhteet Venäjään ja niihin, jotka haluavat pitää Venäjää vihollisena. Jo nyt Mihkelsonin mukaan Naton sisällä on tukalaa Venäjä-näkemysten vastakkaisuuksien takia.

Kuin pisteeksi i:n päälle Venäjän presidentti Dimitri Medvedev ja USA:n presidentti Barack Obama liittoutuivat yhdessä taisteluun Itä-Euroopan natseja vastaan. Medvedev ja Obama antoivat eilen yhteisen lausunnon, miten maiden tulee löytää se toisen maailman sodan aikainen henki. Eilen oli kulunut 65 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton ja USA:n joukot kohtasivat Elbellä yhteisessä taistelussa Natsi-Saksaa vastaan.

”Historiallisen kädenpuristuksen Elbe-joella mahdollisti molemminpuolinen luottamus ja yhteinen sitoutuminen voittoon, mitä tarvitaan erityisesti tänään, kun Venäjä ja Yhdysvallat rakentavat kumppanuutta vakaan ja vahvan maailman luomiseksi”, Kremlin julkaisemassa tiedotteessa sanottiin.

Barack Obama on siirtynyt ulkopolitiikkaan. Alku on häikäisevä. Obama ei aio olla Venäjän vihollinen. Yhteinen sävel haetaan siitä, että toisessa maailmassa sodittiin samalla puolella fasismia vastaan.

Kenenkähän puolelle Itä-Euroopan maat mahtavat jäädä? En keksi muuta kuin Natsi-Saksan.

Yksi merkillinen kuriositeetti Obaman suhteissa Venäjään on. Hän käyttää neuvonantajanaan Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvestä.

Virolaiset palkitsivat Venäjän presidentin

2010-04-25T00:00:00.000-07:00

Virolaisilla on posketon huumorintaju. Venäläisten pahin kiusaaja Virossa, entinen pääministeri Mart Laar lähti leikkimään valtiomiestä ja päätti palkita Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin. Kuten hän itse sanoo, hiukan etu ajassa, samaan tapaan kuin Amerikan presidentti Barack Obama sai Nobelinsa.

Venäläisten sortoa harjoittavan Isämaa-puolueen suojissa toimii uusi järjestö nimeltään Unitas, joka antoi ensimmäistä kertaa kolme ”Euroopan muisti ja sovinto”-palkintoa. Nimikin viittaa siihen, että pyrkimyksenä on ottaa todesta Euroopan parlamentissa huhtikuussa hyväksytty perverssi päätöslauselma totalitarististen rikosten rinnastamisesta ja tuomitsemisesta.

Isänmaan euroedustaja, Tunne Kelam johti julkilausuman läpimenoa Euroopan parlamentissa. Saman puolueen Mart Laar nostaa nyt kissan hännän ja jakaa tuosta uroteosta palkintoja itselleen.

Palkinnon sai nimen omaa Euroopan Komissio huhtikuisesta parlamentin julkilausumasta. Toisen palkinnon sai kukapas muu kuin Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt, Mart Laarin vanha kaveri ja kummisetä. Joskus ruotsalaista ihmisoikeusherkkyyttä edusti Olof Palme, nyt Carl Bildt. Ruotsin romahdusta on vaikea uskoa todeksi.

Kolmas palkinto meni siis Venäjän presidentti Dmitri Medvedeville. Perusteluna oli, että Medvedev on ottanut etäisyyttä Putiniin, tuominnut Stalinin ihannoinnin ja etsinyt sovintoa Katynin tragediaan. Medvedev ei ole saanut palkintoaan eikä tiedetä, ottaako hän sen vastaan.

Carl Bildt on jo kuvattu prenikka kädessään. Juhlakuvassa poseeraa Laarin ja Bildtin lisäksi virolainen Meelis Niinepuu.

Laar kertoi palkinnoista päättäneen kolmihenkisen raadin olleen täysin yksimielinen kahdesta ensimmäisestä saajasta. Sen sijaan Medvedev oli vaikea pala.

Yhdessäkään tiedotteessa ei ole kerrottu, ketä olivat nämä kolme viisasta miestä. Herää epäilys, että taustalla on järjestö ”Kommunismin rikokset”. Sen perustajina on kolme nimeä, kaksi on virolaista, Mart Laar ja Meelis Niinepuu. Kolmas nimi on saksalainen, Damian von Stauffenberg, Aatun adjutantin poika. Hänen isänsä Claus yritti murhata Adolf Hitlerin. Damian von Stauffenberg tunnetaan siitä, että hän uskoo fasismin olevan hyvä aate, jonka Aatu vain pilasi.

Euroopan parlamentin julkilausuma totalitarististen rikosten rinnastamisesta ja tuomitsemista on osa virolaisten salajuonta palauttaa fasismi Eurooppaan. Virolaiset tekevät sen kommunismin ja fasismin rinnastamisen savuverhon alla. Päämääränä on Neuvostoliiton tuomitseminen rikollisvaltiona ja toisen maailmansodan lopputuloksen mitätöinti. Tämän operaation johtavat ideologit ovat Mart Laar ja Tunne Kelam.

Käsittämätöntä ja pelottavaa, miten pitkälle nämä pellet ovat päässeet. Että jakavat jo Dmitri Medvedeville palkintoja!

Medvedevin vastaus tuli omalla tavallaan jo Voiton päivän kommenteissa. Medvedev korosti, että Moskovan juhlallisuuksilla muistutetaan maailmaa siitä, minkä uroteon Neuvostoliitto teki tuhotessaan Natsi-Saksan.

Lähde:
http://uuseesti.ee/30714
http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=375833

Dokulle Mannerheim-risti

2010-04-07T00:00:00.000-07:00

Presidentti Tarja Halosen tulee viipymättä myöntää Kaukasuksen islamilaista emiirikuntaa perustavalle Doku Umaroville ensimmäisen luokan Mannerheim-risti ansiokkaasta Venäjän vastaisesta työstä. Suomen antifarisealainen komitea (SAFKA) vaatii, että Suomi kunnioittaa perinteidensä velvoittamana Mannerheim-ristillä kiistatonta Venäjä-vastaista taistelijaa.

Umarov on pienen Suomen innoittamana ryhtynyt sotaan ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollista vastaan. Suomen kansan suuri enemmistö tukee Umarovia hänen taistelussaan Venäjää, Suomen ikiaikaista vihollista vastaan. Samalla tavalla kuin Umarov haluaa puhtaan islamilaisvaltion, Suomi on aina halunnut olla lännen etuvartiona raakalaismaisia itäisiä heimoja vastaan. Tsetseeni(terroristeilla)vapaustaistelijoilla on aina paikka suomalaisten sydämissä.

Presidentti Tarja Halonen on jo palkinnut korkealla suomalaisella kunniamerkillä tsetseeni(terroristien) vapaustaistelijoiden rahoittajan ja Venäjä-vastaisen rintaman esitaistelijan, Viron entisen pääministeri Mart Laarin. Pääministerinä ollessaan vuonna 1994 Laar rahoitti tsetseeni(taistelijoita)vapaustaistelijoita myymällä Viron keskuspankissa olleet ruplat tsetseeneille aseiden ostoa varten.
Me suomalaiset ja virolaiset taistelemme yhdessä tsetseeni(terroristien) vapaustaistelijoiden kanssa Venäjää vastaan.

Suomi on antanut panoksensa jo Doku Umarovin päätiedottajana. Suomesta hoidetaan Dokun tiedotteet maailman levitykseen. Tarja Halosen tulee myöntää myös Doku Umarovin parhaalle kaverille, Mikael Storsjölle joku muu suomalainen korkea vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkki.

Kaikki (Venäjän vihaajat) vapaustaistelijat, urheat fennougrit ja fundamentalisti-islamilaiset liittykää yhteen!

Neuvostokansalaisen paluu

2010-04-02T00:00:00.000-07:00

Venäjän terrori-iskut paljastavat jälleen kerran Neuvostoliiton hajoamisen tragedian. Neuvostoliiton hajoaminen ei ollut ainoastaan 2000-luvun suurin geopoliittinen katastrofi vaan myös inhimillinen kärsimysnäytelmä vailla vertaa.

Tsetseeneillä ei ollut mitään vaikeuksia olla ateistisen, ei-kansallisen Neuvostoliiton osana. Heille näyttää sen sijaan olevan aivan mahdotonta olla muslimeina osana ortodoksista, kansallista Venäjää. Vuoristo-Karabahin muslimiheimot olivat viimeisiä, jotka luopuivat punalipun käytöstä ja ”Suuren ja mahtavan” laulamisesta vielä monta vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Heille Neuvostoliitto merkitsi rauhaa heimojen väliseen yhteiseloon.

Imperiumin romahtamisen ei aina tarvitse merkitä sitä, että imperiumin kansalaisuuden pitää kadota. Esimerkiksi kelpaavat romanit, jotka yhä katsovat edustavansa Rooman imperiumin kansalaisen ikiaikaista oikeutta liikkua vapaasti maasta toiseen. Neuvostokansalaisuudenkaan ei olisi tarvinnut kadota. Neuvostoliittoa kesti 75 vuotta. Se on riittävän pitkä aika, että uusi kansalaisuus syntyy. Venäjän muslimialueet erityisesti kaipaisivat fundamentalismin vastapainona ei-kansallista ja ei-uskonnollista kansallisuutta.

Vanha tuttavani, kirjailija Markus Nummi on kirjoittanut hienon kirjan Kiinalainen puutarha, joka kertoo sivulauseessa Mannerheimin Kiinan ratsastusretkestä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Itä-Turkmenistaniin, jossa erilaiset heimot eri uskontokuntineen tappavat toisiaan niin että ”ropina käy”. Kirja päättyy Neuvostoliiton syntyyn. En ole koskaan mistään romaanista niin hyvin ymmärtänyt, mihin tarvittiin Leniniä ja hänen vähemmistöasiain komissaariaan Stalinia. Käsittämätöntä oli, että nämä herrat saivat alueen rauhalliseksi yli 50 vuodeksi. Se on yksi ihmiskunnan suurista saavutuksista.
Markus Nummi loukkaantuu, jos hän tietäisi, mitä sanon hänen romaanistaan. Markus on valkoisen Suomen kasvatti. Hän on käsitellyt romaaneissaan sukupolveni tulkkina molemmat fasistipressat, Mannerheimin ja Rytin, ihmisinä ymmärtäen. Olen kehunut hänen Mannerheimiaan, mutta Ryti tuottaa tuskaa. Markus teki tilaustyönä Rytin 100-vuotissynttäreiden kunniaksi libreton pienoisoopperaan ”Vapauden vanki”. Markus löytää aina jokaisesta ihmisestä jotain hyvää ja juhlapuheessa on tapana jättää ikävät asiat käsittelemättä. Minä varoitin Markusta, että Ryti-librettoa ei pitäisi tehdä. Kehun silti aina hänen runouttaan.

Yleisradion kirjeenvaihtaja Ulla-Maija Määttäsen kuvasryhmän kanssa matkustaessani kuvausryhmän miehet viihdyttivät meitä naisia kertomalla tarinoita neuvostoarmeijasta. Virolaiset olivat ylpeitä siitä, että heidät arvioitiin aina ”parempiin” joukko-osastoihin kuin Etelä-Venäjän muslimit. Muslimikomppania tarkoitti heidän mielestään rangaistuskomppaniaa. Virolaiset pääsivät varusmiesaikanaan osallistumaan rakennusprojekteihin ja erilaisiin siviilitehtäviin, koska he olivat niin ahkeria ja tunnollisia neuvostokansalaisia toisin kuin Etelä-Venäjän muslimit. He olivat virolaisten mielestä lähes ”rajatilatapauksia”. Eräskin dagestanilainen oli pyytänyt seitsemän kertaa lupaa päästä omiin häihinsä ja se oli hänelle aina myönnetty!

Määttäsen juutalainen äänittäjä Ariel väitti minulle, että Neuvostoliitossa kukaan ei jaksanut ottaa vakavasti muslimien kummallisuuksia kuten että he olivat moniavioisia. Jos joku väitti pitävänsä seitsemää vaimoa, se oli hänen asiansa. Neuvostoliitossa oli kaikkinainen etninen vihapuhe (hate-speech) ehdottomasti kielletty.

Uuden Suomen blogipalstalla valtaosa kommentoijista kutsuu tätä tiukkaa poliittista korrektiutta totalitarismiksi. Typeryydellä ei ole mitään rajaa.

Muslimien epäviihtyvyys saattaisi helpottua ortodoksisen Venäjän osana neuvostokansalaisuuden paluun myötä. Se olisi kuolinisku nationalismille ja fundamentalismille.

Toimittajat natsitestiin

2010-03-31T00:52:00.000-07:00

Suomalainen media on joutunut natsimoodiin. Parhaiten tämä tulee ilmi Suomen Kuvalehden numerossa 12 olleesta toimittaja Matti Simulan tekemästä sotasyyllisyystuomioiden purkamista käsittelevästä jutusta ”Kunniaa ei menetetty”. Toimittaja eläytyy empatialla presidentti Risto Rytin lapsenlapsen, Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimon väitteeseen, että hän törmäsi kouluaikoinaan ”epäasialliseen kohteluun, kun historianopettaja piti hänen isoisäänsä rikollisena”. Hyvä Matti Simula! Risto Ryti oli rikollinen.

Jos poliisi ryhtyy tekemään rikollisesta viatonta, poliisi saa potkut ammattitaidottomana. Hän vie perustan koko poliisin olemassa ololta ja toiminnan uskottavuudelta. Toimittajilla pitää olla yhtä kirkkaana mielessä oikea ja väärä. Toimittajien moraalisen kompassin pitää olla erehtymätön: fasismi, Hitler ja hänen kätyrinsä edustavat pahuutta.

Journalistiliiton olisi aika perustaa kurinpito-osasto epäeettisesti kirjoittavia toimittajia varten. Toimittaja ei voi empatialla puolustaa rikollisia tai antaa heidän sukulaistensa ilman minkäänlaista kritiikkiä pestä esi-isiään puhtaaksi rikoksista. Suomalaisista valtaosa haluaa nähdä Risto Rytin sankarina, mutta median velvollisuus on pitää kiinni Nürnbergin periaatteista eikä tukea puskatuomioistuimia ja sitä, miten kansa haluaisi nähdä asian.

Suomen Kuvalehteä lukiessa ymmärtää, että sekä media että kala mätänevät päästä. Päätoimittaja Tapani Ruokasen pääkirjoitukset ovat pöyristyttävää luettavaa. Esimerkki numero 10 pääkirjoituksesta: ”...kommunistinen Neuvostoliitto ja pahuudessa siihen verrattava natsi-Saksa olivat mahtavia voimakeskittymiä....” Tällainen kirjoittelu vie median uskottavuuden. Kummitteleeko tässä taustalla Yhtyneiden Kuvalehtien omistajien, Karjalan palauttamista ajavien Reenpäiden ääni vai ihanko tässä on Ruokasen oma käsi asialla. Veikkaan jälkimmäistä. He tekevät sen itse.

Journalistiliiton kuuluu tehdä se, mikä on sen vaikutusvallassa. Toimittajille on ryhdyttävä tekemään natsitestejä. Toimittajan natsipitoisuus selvitetään kahdella kysymyksellä: Onko kommunismi ja fasismi mielestänne samanarvoisia ja oliko Neuvostoliitto mielestänne rikollisvaltio? Jos vastaus kysymyksiin on myönteinen, edes toiseen, toimittaja tulee erottaa välittömästi Journalistiliitosta. Antikommunismi, russofobia ja Neuvostoliiton pitäminen rikollisvaltiona oli Hitlerin agendaa. Toimittajat eivät voi olla natseja.

Pelottaa, että natsitestin jälkeen Journalistiliittoon jää vain yksi jäsen, minä.

Amerikkalaiset Baltian taloudesta

2010-03-16T00:00:00.000-07:00

Amerikkalaiset taloustieteilijät Michael Hudson ja Jeffrey Sommers katsovat, että Baltian maiden talouksien täystuho on sitä tasoa, että voidaan puhua jo rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Artikkelissaan ”Latvian tie orjuuteen” (http://www.counterpunch.org/hudson02152010.html ) he katsovat, etteivät Kreikka, Espanja ja Portugali ole todelliset ongelmat EU:ssa. Suurempi vaara tulee Baltiasta, entisistä neuvostotasavalloista, Latviasta ja Virosta. Taloustieteilijöiden mielestä nämä maat ovat elävä syytös neoliberalismia ja EU:n kohtaan.
Toinen kirjoittajista, Jeffrey Sommers on Latvian Riiassa sijaitsevan Tukholman talouskoulun vieraileva opettaja.

EU ei ole auttanut maita kehittymään vaan on kolonisoinut maat omiksi vienti- ja pankkimarkkinoikseen, ryöstänyt talouden, ammattityövoiman, yleensä työvoiman, kiinteistöt ja rakennukset ja muun neuvostoajan perinnön, he kirjoittavat.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Baltiassa toteutettu neoliberalismi on taloustieteilijöiden mielestä täydellinen väärinymmärrys. Tämä julman kokeilun tarkoituksena ei ole ollut muuta kuin antaa lännen pankeille, finanssi-investoijille ja niin sanotun vapaan markkinatalouden kannattajille vapaat kädet käyttää entisen Neuvostoliiton alueen talouksia oman mielensä mukaisesti. Nämä voimat tulevat Washingtonista, Maailmanpankista ja EU:sta.

Länsimaat eivät olisi koskaan omalla kohdallaan sallineet samanlaista ryöstöä. Valtion yhtiöt jaettiin omille uskotuille, jotka myivät ne nopeasti paikallisille oligarkeille, jotka puolestaan sijoittivat rahat turvallisesti off-shoreyhtiöihin. Paikallinen verotusjärjestelmä rakennettiin niin, että länsipankkien perusasiakkaat, kiinteistöt ja infrastruktuurimonopolit olivat lähes verovapaita. Poiketen länsimaista Virossa ja Latviassa ei ollut progressiivista tuloveroa. Latviassa ja Virossa työvoimaa verotettiin jopa 59 prosenttia, minkä takia maat eivät muodostaneet todellista uhkaa Euroopan valtioille. Maiden taloudet oli myrkytetty jo lähtötilanteessa, mikä teki niistä ”vapaalle markkinataloudelle” suotuisia.

Koska kiinteistöjä ja suurempiakaan tuloja ei verotettu, maat olivat pakotettuja verottamaan työvoimaa ja tuotantoa. Sellainen talousarviopolitiikka vei nopeasti työvoiman ja pääoman hinnat korkeuksiin, minkä takia maatalous ja teollisuus muuttuivat Baltiassa kannattamattomaksi verrattuna Vanhaan Eurooppaan. Näin oma tuotanto tehtiin kilpailukyvyttömäksi ja maat muutettiin Vanhan Euroopan teollisuuden ja pankkitoiminnan vientikohteiksi.

Ruotsalaiset pankit vaativat nyt, että Latvia ja muut Baltian maat puristaisivat vielä enemmän tuottoa, mikä uhkaa aiheuttaa talouslaman ja köyhyyden levitessä vieläkin suuremman työvoiman pakenemisen ulkomaille. Tämä talouskokeilu, josta syytetään nyt sen uhreja, on osoittautunut taloudellisessa mielessä yhtä tuhoisaksi kuin sota.
”Reformi-sanalla on nyt Baltiassa negatiivinen sävy. Se merkitsee taantumista takaisin feodaaliseen riippuvuuteen. Kun Ruotsin ja Saksan feodaaliherrat hallitsivat Latviaa kartanonomistajina, nyt he hallitsevat Baltiaa ulkomaiseen valuuttaan sidottujen asuntolainojen kautta”, artikkelissa todetaan.

Neoliberalismia on kestänyt Baltiassa parikymmentä vuotta ja seuraukset ovat katastrofaaliset; jos ei suorastaan kyse ole suorastaan ihmisyyden vastaisesta rikoksesta. Työttömyys on Latviassa edelleen 22 prosenttia. EU on asettanut Latvialle apupaketin ehdot, jonka mukaan maan on maksettava ruotsalaisille pankeille epätuottavat ja loismaiset lainat. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo jättäneet Latvian ja yhä useampi sen tekee. Latvia on yhä kauempana lännen hyvinvointiyhteiskunnasta.

Taloustutkijat Hudson ja Sommers eivät tyydy kauhistelemaan ainoastaan Baltian maiden tilannetta. He katsovat, että Baltia antaa suuntaviittaa USA:n ja EU:n ratkaisuihin.
”Voi vain kuvitella, mitä he aikovat tehdä omien kansalaistensa kanssa”, he lopettavat.

http://www.counterpunch.org/hudson02152010.html

P.S.
Yleisesti voisi sanoa, että Baltian maiden talouden romahdus seuraa tavallista kaavaa. Kun imperiumit romahtavat, näyttämölle astuvat ensiksi vandaalit ja varkaat. Neuvosto-Viron sosialistinen pesä, yhteinen omaisuus on jaettu. Muutamat virolaiset ennättivät saada osansa omaisuuden uusjaosta. Jäljelle on jäänyt rippeet, joiden varaan on vaikea rakentaa toimivaa taloutta. Kaikki arvokas on siirtynyt läntiseen omistukseen. Baltian maista tuli lännen siirtomaita, halpatyömaita. Tärkeintä on kuitenkin se, että Baltian kansat ovat onnellisia, sillä he ovat nyt kulutusyhteiskunnan osia. Tieto siitä, että voisi ostaa tavaroita, jos olisi rahaa, on oleellisempi kuin se, onko rahaa.

Bandera ja Ryti

2010-03-14T04:16:00.000-07:00

Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt ja oikeustieteen lisensiaatti Stiina Löytömäki tekivät Jushenkot. Heidän suosituksensa rehabilitoida sotarikollinen Risto Ryti eli todeta vuoden 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynti oikeusvaltion periaatteiden vastaiseksi on samaa sarjaa Baltiassa ja Ukrainassa riehuvan natsikollaboraattoreiden glorifioinnin kanssa. Ukrainan väistyvä presidentti Viktor Jushenko teki viimeisenä kiusantekonaan ukrainalaisille sen, että hän antoi Ukrainan sankarin arvonimen juutalaisten tappaja Stepan Banderalle. Bandera liittoutui Risto Rytin tapaan Hitlerin kanssa toteuttaakseen omia nationalistisia päämääriään.

Euroopassa alkaa muotoutua uusi natsivaltioidenklikki: Suomi, Viro, Latvia ja Liettua. (Ukraina kuuluu näiden joukkoon, mutta koska maa ei ole EU:n jäsen, jääköön toistaiseksi ulkopuolelle.) Euroopan olisi syytä suojautua pikaisesti fasismilta heittämällä nämä neljä maata ulos EU:sta. EU:n jäseninä ei saisi koskaan olla maita, jotka eivät ole sitoutuneet Nürnbergin periaatteisiin. Näiden maiden päämääränä on palauttaa Hitlerin kunnia. Suomea ajaa tähän roskavaltioiden joukkoon ryssäviha ja Karjalan palautushaaveet.

EU on tuominnut Ukrainassa Banderan kunnianpalautuksen, mutta omien jäsenien suhteen EU on täysin impotentti. Se paljastaa EU:n täydellisen epäonnistumisen niin antifasismin kuin demokratian puolustajana. Natsismin tuomitsemin jää Venäjän ja USA:n tehtäväksi.

Jukka Lindstedtin ja Stiina Löytömäen nimet kannattaa panna mieleen. Kun Venäjän totuuskomissio aloittaa työnsä, Suomesta lähtee viiden vuoden vankeustuomiota tavoittelemaan historian uudelleen kirjoittajat, natseille kunniaa palauttavat Lindstedt ja Löytömäki.

Suomi tarvitsee viipymättä denatsifikaatiota. Helpointa se on, kun vedetään Ryti hirteen. Nyt alkaa olla jo viimeinen hetki. SAFKA (Suomen antifasistinen komitea) on tehnyt tarkat tekniset suunnitelmat, kuinka hirtto toteutetaan. Se edellyttää haudan avaamista, symbolista hirttoa ja Rytin maallisten jäännösten hävittämistä. Nürnbergin sotarikollisten ruumiiden hävittämisestä on tarkat ohjeet, joita voidaan noudattaa ongelmajätteen eli ”natsituhkan” hävittämisessä. Selvää on, että Rytin patsas tulee poistaa paikaltaan.

Miehemme Ukrainassa

2010-02-20T00:00:00.001-08:00

Saan aika ajoin amerikkalaisilta intellektuelliystäviltäni mielenkiintoisia linkkejä, jotka koskevat fasismin vastaista taistelua Baltiassa ja Ukrainassa. Viimeisin linkki oli amerikkalaisen toimittaja Mark Amesin artikkeliin The Nation-lehdessä Ukrainan väistyvästä presidentistä Viktor Jushenkosta. Toimittaja pohti sitä, milloin Yhdysvallat alkaa oikein nähdä, keitä sen kaverit (our guy) Itä-Euroopassa ovat.

Amesin mielestä väistyvä presidentti Viktor Jushenko on myrkyttänyt vuosiksi eteenpäin Ukrainan elämän. Hän tuo järkytyksellä esille sen tosiasian, että Jushenkon noloa viimeistä vaalikampanjaa oli kirittämässä itsensä Hillary Clintonin kampanjapäällikkö Mark Penn. Ames muistuttaa Jushenkon ”likaisista pienistä salaisuuksista” kuten hänen perustamansa Kievin yksityisen yliopiston opinto-ohjelmasta. Se oli avoimen nationalistinen ja antisemitistinen. Yksi pääluennoitsijoista oli amerikkalaisen Ku Klux Klanin johtaja David Duke.

Pahinta oli kuitenkin se, että Jushenko kuukautta ennen presidentin virasta luopumistaan teki natsirikollisesta, Stepan Banderasta Ukrainan sankarin. Bandera oli hyvin ristiriitainen hahmo. Hän kutsui itseään vapaustaistelijaksi, joka taisteli etnisesti puhtaan Ukrainan valtion puolesta. Hänen joukkonsa taistelivat toisessa maailmansodassa Hitlerin joukkojen puolella osallistuen juutalaisten joukkomurhiin Ukrainassa. Joukot tekivät myös etnisiä puhdistuksia Puolassa tappaen 100 000 puolalaista. Hänen terrorisminsa oli liikaa itselleen Hitlerille, joka laittoi Banderan vankilaan. KGB onnistui lopulta tappamaan miehen 1959 Münchenissä Saksassa.

On selvää, että sekä ulkomaailma että Ukrainan sisällä asukkaat ovat olleet shokissa Jushenkon tempauksesta. Venäjä ja EU ovat tuominneet Banderan rehabilitaation. Juutalaisjärjestöt ovat tyrmistyneitä. Uusi presidentti Viktor Janukovitsh on luvannut ensi töikseen mitätöidä Banderan kunnianpalautuksen. Mark Ames pelkää, että kunnianpalautus saattaa johtaa Ukrainan hajoamiseen.

Amesin mielestä Banderan rehabilitoinnin pitäisi olla se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän eli herättää Yhdysvallat ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Yhdysvaltojen on ryhdyttävä myös tuomitsemaan kommunismin ja fasismin rikosten rinnastaminen ja historian vääristely Itä-Euroopassa. Venäjän pääministeri Vladimir Putin sen jo tekee, Ames kirjoittaa.

On riemullista lukea Amesin tekstiä. Se joukko amerikkalaisia intellektuelleja vain kasvaa, jota ei kiinnosta rinnastaa kommunismia fasismiin. Yhdysvalloissa tästä uudesta rutosta ovat Amesin mukaan innoissaan vain ”uuskonnat” eli amerikkalaiset neokonservatiivit (neocon). He kutsuvat Itä-Eurooppaa harhaanjohtavasti Uudeksi Euroopaksi.

Mark Ames on kiinnostava toimittaja. Hän on kirjoittanut muun muassa Playboy-lehteen. Toimittajien ammattipiirissä tiedetään, että siihen lehteen ei kirjoita kuin huippuammattilaiset. Ames asui yli 10 vuotta Moskovassa perustaen vaihtoehtolehden, eXile. Lehti ei hänen mukaansa olisi koskaan voinut ilmestyä muutamaa viikkoa pitempään yhdessäkään niin sanotussa läntisessä demokratiassa. Venäjä salli sen ilmestyvän 10 vuotta, koska venäläisillä ei ollut Amesin mukaan aikaa varastelultaan keskittyä heidän lehtensä sisältöön.

Paras tulee tässä. Vuonna 2001 Ames lahjoitti hevosen siemennesteestä tehdyn täytekakun Moskovan surkeimmalle amerikkalaiselle toimittajalle, joksi osoittautui New York Timesin Moskovan toimiston johtaja Michael Wines. Ames tarjoili spermatortun Winesille suoraan päin naamaa.

On ilo saada natsien vastaiseen taisteluun amerikkalaisia uroksia, jotka tekevät täytekakkuja hevosen siemennesteestä ja lahjoittavat niitä surkeille kollegoille. Suomalaiset natsit, varokaa! Nämä miehet jyrää teitin!

http://www.thenation.com/doc/20100301/ames
http://en.wikipedia.org/wiki/The_eXile
http://en.wikipedia.org/wiki/Mark_Ames

Amerikkalaisten intellektuellien Baltian ja Ukrainan fasismin vastaisen taistelun komentokeskus löytyy täältä:
http://www.defendinghistory.com/

Vihreä Lanka Safkan asialla

2010-02-20T00:00:00.000-08:00

Uusin Vihreä Lanka-lehti toistaa sanatarkasti Safkan ydinagendaa.
Vastuu asian esille tuomisesta on sekä Pulman että Veijo Baltzarin mielestä EU:lla. Pulman mukaan EU on toiminut vastuuttomasti ottaessaan jäseniksi maita, joiden ihmisoikeustilanne ei täytä unionin vaatimuksia.
”Kun EU on ottanut jäsenikseen Romanian ja Bulgarian kaltaisia maita, se on samalla ottanut vastuun siitä politiikasta, jota näissä maissa noudatetaan. Näiden maiden politiikasta tulee tavallaan EU:n sisällä hyväksytty asennoitumistapa”, Pulma sanoo.

Safkan aktivistit ovat vuosikausia sanoneet samaa. Ainoana erona on se, että Romanian ja Bulgarian tilalla ovat Viro ja Latvia. Safkan kiinnostuksen kohteena on lähempi sorto maissa, jotka ovat olleet pitempään EU:n jäseniä kuin Romania ja Bulgaria.
Vihreä Lanka-lehden toimittaja Noora Jussila haastattelee jutussaan ”Holokausti jatkuu yhä romanien kohdalla” Helsingin yliopiston tutkija Panu Pulmaa ja kirjailija Veijo Baltzaria romanien unohdetusta kansanmurhasta Euroopassa 1930-1940-luvuilla.
On hyvä, että Vihreä Lanka on herännyt mustalaisten sorrolle Romaniassa ja Bulgariassa. Toivoa on, että jonakin päivänä he huomaavat vielä aivan naapurissa tapahtuvan venäläisten sorron. Kohtahan Viro ja Latvia ovat olleet EU:n jäseniä jo 10 vuotta.

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/holokaustin-perint%C3%B6-el%C3%A4%C3%A4

Kuka kirjoitti Puhdistuksen?

2010-02-11T02:51:00.001-08:00

Kun Helsingin Sanomat nosti viime marraskuussa otsikoihin Sofi Oksasen lausunnot Tanskan televisiossa suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta, aiheen valinta hämmästytti. Sofin haastattelusta olisi voinut valita ihan minkä tahansa muun aiheen, vaikkapa suomettuneisuuden.

Sohvi on viime aikoina voinut huonosti Puhdistus-romaaninsa sisällön kanssa. Hän on ryhtynyt korostamaan, ettei teos kertoisikaan Viron historiasta vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sohvilla on tähän syynsä. Yhä useampi oivaltaa teoksen sisältämän natsiagendan. Se pitää natseja sankareina ja kommunisteja rikollisena. Sohvin kustantamo, SanomaWsoy, on syystä säikähtänyt. Natsileima menestyskirjailijalle ja teoksen kustantajalle on katastrofi. Siksi saman konsernin lehti, Helsingin Sanomat lähti rakentamaan savuverhoa kirjailijalle.

Lähtökohta on melodraama

Näin ”Puhdistuksen” näytelmänä ja ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä on melodraama. Se tarkoittaa, että kyseessä on romanttinen roska naisille. Näytelmässä kaksi naista haikailee samaa miestä, joka on virolainen natsi, metsärosvo, niin sanottu metsäveli. Kirjallisuudessa tätä romanttista roskaa edustavat erityisesti Angelica-romaanit. Niissä naisten intohimoja herättelevät merirosvot ja erilaiset rosvopäälliköt. Romaaneissa keskitytään näiden miesten viettielämään, ei heidän maailmankuvansa pohdintaan. Miesten rikollisuus jää sivuseikaksi.

Sohvin äiti on neuvostovirolainen. Hän tuskin olisi opettanut tyttärelleen, että natsit ovat hyviä ja kommunistit pahoja. Kotoaan Sohvi ei ole voinut oppia perverssiä historian käsitystään. Sohvi on sen sijaan radiossa kertonut, että hänen äitinsä opetti häntä lukemaan Angelica-romaaneja.

Melodraama muuttuu draamaksi

Romanttisesta roskasta tuli poliittinen näytelmä, kun Sohvin rakkaussepustuksen sai käsiinsä Kansallisteatterin ohjaaja Mika Myllyaho. Sohvi oli vuonna 2006 vasta teatterikoulussa opiskelijana, kun hän jo sai elämänsä tilaisuuden. Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala innostui virolaisaiheesta ja otti ohjelmistoon vielä raakilevaiheessa olevan käsikirjoituksen. Mika Myllyaho on itse taitava näytelmäkirjailija. Hänen osaavissa käsissään Sohvin tekele sai näytelmän luonteen.
”Tein rakennetta, ja Sofi loi tekstiä”, Mika Myllyaho kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 10.01.2007. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070110SI1KU0206f?ref=bs)

Mika Myllyaho oli lehden mukaan dramaturgina koko tekstin luonnin ajan noin vuoden. Teoksesta tehtiin puolen tusinaa versiota. Kiinnostavaa on, että Sohvia ohjasi hetken toinenkin henkilö, taistolaiskirjailijana tunnettu Pirkko Saisio. (http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20070106SI1KU03pxb?ref=bs)
On helppo kuvitella, miten Sohvin hömppä tarjosi Pirkko Saisiolle lottovoiton pestä oma taistolaistausta puhtaaksi kääntämällä Viron historiassa kommunistit rikollisiksi!

Mika Myllyaho on julkisuudessa kertonut ohjanneensa Viron historiaa käsittelevän näytelmän. On mahdollista, ettei Myllyaho tiennyt mitään Viron historiasta, eikä sitä, että metsäveljet ovat natseja. Metsäveljet eivät tappaneet Virossa ainoastaan kommunisteja vaan Viron juutalaiset. He olivat niin tehokkaita juutalaisten tappajia, että Natsi-Saksa ulkoisti heille juutalaisten tappamisen. Nämä miehet raiskasivat Viroon tuodut juutalaisnaiset ennen kuin ampuivat heidät. He eivät olleet kilttejä miehiä.

WSOY:n rajaukset luokattomia

Toinen teokseen vaikuttanut mieshenkilö on WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on saattanut myös pestä omaa taistolaistaustaansa puhtaaksi tällä antikommunistisella teoksella. WSOY:n kustannustoimittajat, ketä lienevätkin, ovat tehneet ”Puhdistuksen” romaaniversiossa rajauksen, ettei miespäähenkilön natsirikoksia käsitellä teoksessa. Se on käsittämätön ratkaisu ja antaa myös lukijalle oikeuden tehdä omat rajauksensa. Teoksesta tulee lähinnä vesi- ja viemärilaitosten asia. Paperin kova laatu saattaa tukkia viemäreitä.

Rajaus on niin erikoinen, että sitä pitäisi perustella julkisuudessa. Jättämällä natsirikokset käsittelemättä ei ole mahdollista ymmärtää kommunistien tekojen oikeutusta.

Sohvi on naiskaupan uhri

Maailmassa ei ole mitään niin helppoa puuhaa kuin myydä nuorta naista. Sofi Oksanen myy itsekin mielellään itseään. Hän on haluttua tavaraa suomalaisessa mediassa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret naiset myyvät itseänsä miehille, mutta että fasismille – se herättää moraalista paheksuntaa. Sohvin pahimmat parittajat tuntuvat nyt olevan Kansallisteatterin tuleva johtaja Mika Myllyaho ja WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää.

Mika Myllyaho nousi Sohvin ”reittä” pitkin Kansallisteatterin johtoon. Hänen tulisi selkeästi sanoutua irti siitä, että hänen maailmassaan natsit ovat sankareita. Suomen Kansallisteatterin johdossa ei voi olla natsi. Hän voi aina puolustautua sillä, ettei hän tiennyt Viron historiasta riittävästi.

Harri Haanpää on puolestaan saanut suojatistaan Sohvista myyntitykin Suomessa ja maailmalle. Tällä teoksella Suomesta tulee fasismin tuottajamaa Euroopassa. Se ei voi olla suomalaisen kirjallisuuden viesti maailmalle. Jos kotona natseillaankin, maailmalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä sivistyneesti. Maineen pelastukseen ei ole muuta tietä kuin se, että ”Puhdistus”-romaanin kansilehdelle nostetaan kirjan loppuun piilotettu tunnustus, että kirja vaikenee päähenkilömiehen natsimenneisyydestä. Sen jälkeen ”Puhdistus” on kirjana tuhoutunut, mutta Sohvi on pelastunut ihmisenä. Nyt kirjan ansa uhkaa tuhota Sofi Oksasen maineen ei ainoastaan kirjailijana vaan myös ihmisenä.

Miehet esiin Sohvin selän takaa

Uskallan ottaa kantaa ”Puhdistus”-teoksen syntyhistoriaan siksi, että olin kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa kolmisen vuotta erikoistuen teatteriin. Katsoin työkseni teatteria. Sain itseltään Jukka Kajavalta kunniatehtävän arvostella hänen ohjaamansa näytelmän. Jouduin antamaan kriittisen arvion teoksesta, sillä siitä oli unohtunut draama. Pidän rehellisyyttä arvokkaampana kuin työpaikan varmistamista.

Minua ei hämätä. Kuka tämä natsitekeleen teki? Sohvi se ei ole. Vaikutelmaksi jää, että teoksessa uusi uljas suomalainen kulttuurisukupolvi paljastaa ideologisen idiotisminsa ja väistyvä, entinen taistolaissukupolvi tekee epäonnistuneen takinkääntöyrityksen. Viron historian ja Sohvin avulla haetaan menestystä ja synninpäästöä.

Nyt, jumalauta, miehet esiin Sohvin selän takaa! Sofi Oksanen ei ole natsi.

Vetoomus Sofi Oksaselle – älä ota kunniamerkkiä vastaan apartheid-valtiolta

2010-02-06T03:50:00.000-08:00

Vuonna 2000 Venäjän suurlähettiläs Virossa Aleksei Gluhhov kieltäytyi vastaanottamasta presidentti Lennart Meren hänelle luovuttamaa Maarjamaan ristiä, koska hän ei kanna apartheid-valtion kunniamerkkiä. Kirjailija Sofi Oksanen voisi nyt seurata rohkean venäläisen diplomaatin esimerkkiä. Oksanen on saanut samaisen korkeimman ulkomaiselle henkilölle luovutettavan virolaisen kunniamerkin Maarjamaan ristin. Tällä kertaa sen antajana on presidentti Toomas Hendrik Ilves.

Ilves on johdonmukaisesti palkinnut ulkomaisia tunnettuja antikommunisteja. Viime vuonna kunniamerkin sai amerikkalainen Gulag-kirjailija Anne Appelbaum. Hän kuuluu Oksasen lailla Euroopassa riehuvaan vitsaukseen, Holokaustin hämärtäjiin. He pyrkivät rinnastamaan kommunismin fasismiin ja vaihtamaan Holokaustin Gulagiin. Päämääränä on Holokaustin kirjoittaminen ulos eurooppalaisesta historiasta ja Hitlerin kunnian palautus. Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaani on tämän uuden ruton tyylipuhdas avainteos.

Romaanissa ”Puhdistus” hyvä ja paha ovat kääntyneet päälaelleen. Oksanen näyttää romaanissaan natsit uhreina ja kommunistit rikollisina. Kysymyksessä on eräänlainen silmänkääntötemppu, joka tehdään siten, että jätetään kertomatta jotakin hyvin oleellista henkilöiden tarinasta ja valotetaan tapahtumia vääristellen. Sofi Oksanen jättää kertomatta, että kaapissa piilotteleva mies on juutalaisten tappaja, natsi. Asia ohitetaan kirjassa olankohautuksella vähätellen, että kysymys on ”muka” fasistista. Kirjan vääristelevässä maailmassa ihmisten kuulustelut johtuvat Neuvostoliiton ”pahuudesta” eivätkä näiden ihmisten ilmeisten rikosten takia. Siperiaan joudutaan Stalinin pahuudesta eikä virolaisten fasismin takia.

Tätä moraalisen kompassin vinksahtamista ei Suomessa tunnisteta vääräksi, koska myös Suomessa on ryhdytty ajattelemaan, että Risto Ryti joutui vankilaan Neuvostoliiton pahuuden takia eikä siksi, että hän oli sotarikollinen. Suomessa ja Virossa on yleistynyt Sofi Oksasen menestyksen myötä harhainen käsitys siitä, että suomalaiset ja virolaiset olivat kilttejä natseja, kun vain saksalaiset olivat pahoja natseja.

Sofi Oksasen ”Puhdistus” levittää myös miehitysvalhetta, jolla perustellaan venäläisten kansalaisuuden riisto ja sorto Virossa. Siksi se on apartheid-kirjallisuutta.

Sofi Oksaselle kieltäytyminen kunniamerkistä antaa tilaisuuden tehdä pesäero tähän ajatteluun ja varmistaa, ettei hänestä tehdä Euroopan tasolla fasismin ylipapitarta. Se ei olisi kunniaksi hänelle itselleen eikä Suomelle eikä Virolle.

Pimeyden ytimessä osa 2.

2009-12-22T11:26:00.000-08:00

(Apartheid-katsaus viikko 52/2009):

Yhdysvaltain uusi Viron suurlähettiläs Michael C. Polt on ensi töikseen herättänyt keskustelun siitä, mitä hänen tasoisensa amerikkalainen diplomatian kehäkettu tekee Virossa? Polt kätilöi Kosovon itsenäistymisen vuosina 2004-2007 USA:n suurlähettiläänä Belgradissa. Joidenkin mielestä Polt tuli rentoutumaan syrjäiseen, merkityksettömään maahan ennen eläkkeelle siirtymistään. Jos näin olisi, Polt olisi tullut Suomeen.
Eesti Ekspress-lehden kolumnisti Andrei Hvostov uskoo, että jotakin suurta on tekeillä Venäjän ja USA:n välillä. Kriisialueiden diplomaattia ei lähetetä turhan takia Viroon. Hvostov muistuttaa kahden vuoden takaisista pronssimellakoista Tallinnassa. Virossa tuli päivän valoon etnisen konfliktin mahdollisuus. Virolla on oma ”Kosovo” Itä-Virossa. Virolaiset ovat kaivaneet verta nenästään Venäjän suhteissa vastustamalla kaasuputkea. Maalla ei ole rajasopimusta Venäjän kanssa eikä maalla ole omia asevoimia. (Viron kaikki 50 sotilasta miehittävät Afganistania. Toim.huom.) Hvostov lisää vielä, että Virossa kävi äskettäin sattumalta Venäjän varapääministeri, entinen puolustusministeri Sergei Ivanov; virallisesti vain katsomassa koripalloa.
Hvostov päättelee, ettei serbialaisten taltuttajaa ole lähetetty Viroon vain lepäämään. Poltin aforismi Serbiassa oli: ”Ilman itsenäistä Kosovoa ei ole itsenäistä Serbiaa”. Hvostov kääntää ajatuksen muotoon: ”Viron kieli on todellinen virallinen kieli vasta sitten, kun venäjäkin on virallinen kieli”. Poltin tehtävänä olisi siis neutraloida Viron potentiaalinen etninen konflikti.
Venäjä on juuri hyväksynyt lain, joka antaa presidentille oikeuden lähettää joukkoja ulkomaille, jos Venäjän kansalaisia uhataan. Ei ole varmastikaan sattumaa, että Georgian konfliktin jälkeen USA lähettää Viroon ennaltaehkäisijän. Viro on Nato-maa eikä USA halua kolmen rintaman sotaa; Afganistanin ja Irakin lisäksi vielä Venäjää.
Venäjälle tilanteen täytyy olla herkullinen. USA on astunut Baltiassa kolme miinaan: Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Kaikissa voi räjähtää.
Liettuassa länsivastainen mieliala kasvaa, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan ja CIA:n salavankilat paljastuivat todeksi. Rautarouva Kazimira Prunskiene on jo perustanut puolueen, joka tähtää parempiin suhteisiin Venäjän kanssa. Puolueen ensimmäisessä kokouksessa paikalla kävi Venäjän duuman ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kossatsov.
Latvia alkaa olla USA:n kannalta menetetty maa. Siellä odotetaan ensi vuonna venäläisten nousevan parlamentissa valtaan. Latviaa pitää pystyssä Kansainvälinen valuuttarahasto, ei EU.
Virossakin on parin vuoden päästä parlamenttivaalit, joissa venäläiset saattavat jo päästä vallan kahvaan keskustapuolueen avustamana.
Baltia on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta Venäjän ja USA:n suhteissa. Vielä pronssimellakoiden aikaan Venäjä ja USA nokittelivat Bushin kehuessa Viroa Itä-Euroopan demokratian helmeksi, kun Venäjä vastaavasti uhosi tukevansa kaikkia Teheranin pyrkimyksiä.
Kun USA ja Venäjän vääntävät kättä maailman konflikteista ja puolustavat omia intressejään, Baltia on mukana pöydällä yhtenä panoksena. Venäjä ei jätä Iranin ydinvoimalahanketta ilmaiseksi. Polt kertoo kohta virolaisille, millä hinnalla Venäjä esimerkiksi lopettaa Iranin tukemisen. Jos se olisi venäjän kielen virallistaminen, se olisi Viron apartheidin loppu. Se tarkoittaisi sitä, että perusteet venäläisten kansalaisuuden epäämiselle katoavat. Yhdysvallat palaisi demokratian edistäjäksi maailmalla!?
EU:ssakin on jo herätty Baltian maiden historian vääristelyyn. Pariisissa sijaitsevan Demokratia- ja yhteistyöinstituutin tutkimusjohtaja John Laughland tyrmäsi Baltian maiden miehitysvalheen omassa kirjoituksessaan ”Baltian De-Russifikaatio palvelee geopoliittisia päämääriä”. (http://www.brusselsjournal.com/node/4198). Hänen instituuttinsa julkaisi Venäjän historiasäätiön ensimmäisen julkaisun englanniksi. Se koski Viron ja Latvian vähemmistöongelmia. Tiedotustilaisuus pidettiin Brysselissä joulukuun alussa. Heidi Hautalan piti esiintyä tilaisuudessa, mutta hän peruutti osallistumisensa. Käsittämätöntä, että EU:n parlamentin ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Hautalaa ei koske Baltian ihmisoikeusongelmat.
Ensi vuosi on Baltian maille kova. Kuten englantilaiset sanovat: ”Shit hits the fan”. (Suora käännös: Paska iskee tuulettimeen.) Nyt alkaa sataa sitä itseänsä taivaalta.
Vuosi 2010 on rauhaisa, jos USA ja EU valitsevat ystäväkseen Venäjän. Se edellyttää hyvästejä Baltian fasisteille.
Rauhaisaa joulua ja uutta vuotta 2010.

Lähteet:
http://www.ekspress.ee/2009/12/11/varia/47439-andrei-hvostov-vilunud-rebase-saabumine-usast http://www.idc-europe.org/showerInformation.asp?Identificateur=57

Pimeyden ytimessä

2009-12-15T05:13:00.000-08:00

(Apartheid-katsaus viikko 51/2009:)

Liettuan entinen presidentti Rolandas Paksas kertoi haastattelussaan venäläiselle Kommersant-lehdelle, että hän joutui erotetuksi presidentin virastaan CIA:n toimesta. Liettuassa tutkitaan parhaillaan väitteitä CIA:n salavankilan olemassaolosta Liettuassa vuosina 2004-2005. Paksas kertoi viime viikolla kuulusteluissa, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu oli kysynyt, voisiko Liettua sallia CIA:n tuovan maahan terrorismista epäiltyjä henkilöitä. Paksas oli kieltäytynyt. Pian tämän jälkeen alkoivat vaikeudet Paksasin presidentinvirassa ja häntä ryhdyttiin syyttämään mafiayhteyksistä. Paksas oli luvannut Liettuan kansalaisuuden venäläiselle liikemiehelle, Juri Borissoville, jonka väitettiin rahoittaneen Paksisin presidentinvaalikampanjaa. Skandaali johti lopulta Paksasin erottamiseen huhtikuussa 2004. Paksas uskoo nyt, että hänen likaamisensa korruptiosyytöksillä ja kielteinen suhtautuminen CIA:n vankilalle olivat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Paksasin tilalle tuli amerikkalainen Valdas Adamkus, jonka Paksas oli presidentin vaaleissa niukasti voittanut. Tuolloin puhuttiin avoimesti, että FSB ja CIA käyvät taistoa presidenteistä. Paksas ei koskaan opetellut edes kunnolla englantia, vaan hän antoi haastattelut ulkomaisille toimittajille venäjäksi. Hän oli Neuvostoliiton taitolentäjämestari kahteen otteeseen ja hänellä oli vahvat itäsympatiat. Adamkus taas oli palvellut Yhdysvaltain ympäristöministeriössä virkamiehenä erikoisalanaan Neuvostoliiton ympäristöasiat. Adamkus oli työskennellyt myös USA:n sotilastiedustelussa. Adamkus on kiistänyt tienneensä mitään salavankilasta. Adamkus oli viimeinen SS-upseeri Euroopan maan presidenttinä.

Lähde:
http://www.ekspress.ee/2009/12/15/valisuudised/47479-leedu-ekspresident-mind-vabastati-ametist-cia-soovitusel

Länsirintamalta ei mitään uutta

2009-12-14T00:43:00.000-08:00

(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/lansirintamalta-ei-mitaan-uutta/

(Apartheid-katsaus viikko 50/2009):

Länsirintamalla jatkuu neuvostovastainen propagandasota ikään kuin Neuvostoliitto ei olisi koskaan hajonnutkaan. Viron Quisling, USA:n etuja Virossa ajava presidentti Toomas Hendrik Ilves perusti Viroon Muisti-instituutin, jonka tehtävänä on keskittyä tutkimaan Neuvostoliiton rikoksia Virossa vuosina 1944-1991. Instituutti aloitti työnsä viime tiistaina. Sitä johtaa kansainvälinen kymmenjäseninen neuvosto, joukossa suomalainen demaripoliitikko Lasse Lehtinen ja suurlähettiläs Paavo Keisalo, molemmat tunnettuja antikommunisteja. Muut tähän ilveilyyn houkutellut hyödylliset idiootit ovat englantilainen historioitsija Timothy Garton Ash, Yhdysvaltain juutalaisten komitean entinen varapresidentti Nicholas Lane, Enrique Barón Crespo, Kristian Gerner, Markus Meckel, Norman M. Naimark, Jakov M. Rabkin ja Pavel Zacek.
Espanjalainen sosialisti Crespo on entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja, Kristian Gerner on ruotsalainen historioitsija, saksalainen Meckel on ”itä-saksalainen toisinajattelija” eli vihasi kommunisteja jo Itä-Saksassa, amerikkalainen historioitsija Naimark käyttää Hoover-instituutissa natsirahaa Neuvostoliiton rinnastamiseksi Natsi-Saksaan, kanadalainen Pietarissa syntynyt juutalainen Rabkin pyrkii samaistamaan kommunismin ja fasismin esikuvansa saksalais-juutalaisen filosofi Hannah Arendtin mukaan ja tsekkiläinen Zacek on oikeaoppinen jäsen, koska hän johtaa Tsekin totalitarismin tutkimuksen instituuttia. Hirvittävä kokoelma länsimaisia luopioita. Juutalaisetkin on höynäytetty todistamaan Hitlerin paremmuutta suhteessa Staliniin!
Nämä Hitlerin perikuntaan kuuluvat henkilöt ovat hengeltään samoja, jotka ovat Prahan julistuksen takana. Prahan julistuksen tarkoitus on saada Neuvostoliitto tuomittua Natsi-Saksaan rinnastettavaksi rikollisvaltioksi. Viro on täydellisesti pyhittäytynyt tähän tehtävään.
Muisti-instituutin perustajina ovat ulkovirolaiset, jo mainittu amerikkalainen Toomas Hendrik Ilves ja Ruotsin virolainen Jaan Manitski (tunnettu myös lauluyhtye ABBA:n sijoitusneuvojana.) Hanke edustaa siis vahvasti ulkovirolaisten intressejä. Nämä natsikollaboraattoreiden lapset haluavat fasisti-isilleen kunnianpalautusta.
Erikoinen ulottuvuus tämän Muisti-instituutin perustamisessa on se, että suomalaisen Max Jakobsonin johtama ihmisyyden vastaisten rikosten tutkimiseen keskittynyt komitea lopetti juuri työnsä. Ilves onkin korostanut, ettei uusi instituutti tutki ihmisyyden vastaisia rikoksia vaan tavallisia rikoksia eli miten Neuvostoliitto toimi!? Tarkoituksena on siis iskostaa yleiseen tietoisuuteen käsitteet ”neuvostomiehitys” ja ”neuvostorikokset”. Yhteinen tekijä Jakobsonin ja Ilveksen komissioissa on virolainen historioitsija Toomas Hiio. Hän oli Jakobsonin komitean tutkimusjohtaja ja jatkaa nyt samassa tehtävässä Ilveksen instituutissa. Hiio oli avoimen pettynyt, kun Jakobsonin komitea ei suostunut rinnastamaan kommunismia ja fasismia. Nyt hän yrittää uudelleen uuden iskuryhmän kanssa.
Ketä tämä hyödyttää?
Euroopassa selkeä hyötyjä on oikeisto, koska tällä propagandalla liataan vasemmistoa. Hämmästyttävää on, että sosialisteina itseään esittelevät henkilöt on saatu houkuteltua eurooppalaisen vasemmiston häpäisyyn tähtäävään toimintaan.
Toinen hyötyjä on ideologinen kapitalismi eli ihmiset, jotka ajattelevat, että maailman kaikkien rikkauksien tulee kuulua rikkaille. Näitä ihmisiä loukkaa se, että Venäjän rikkaudet ovat venäläisten käsissä eikä heillä. Muisti-instituutin avulla käydään taistelua Venäjän resursseista. Näille taustavoimille ei riitä, että Neuvostoliitto on hajonnut ja Venäjä on kapitalistinen. He haluavat Venäjän öljyn.
Muisti-instituutin taustavoimia etsiessä ei voi ohittaa Ilveksen tunnettuja CIA-kytköksiä, jotka viittaavat tietenkin läntisiin turvallisuuspalveluihin. Virossa toinen vaikuttava suuruus on englantilainen toimittaja Edward Lucas, joka ohjailee Viron tapahtumia Economistin toimittajana. Economist on lehti, joka julkaisee nimettömiä artikkeleita. Se palvelee kahta tarkoitusta: se tuottaa rohkeampia mielipiteitä, ja mahdollistaa tiedustelupalveluiden osallistumisen lehden tekoon. On jopa esitetty, että Economist olisi pelkkä MI6:n luomus. Eräs sen toimittajista on ollut amerikkalainen Anne Applebaum, joka on naimisissa Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorskin kanssa. Turha mainitakaan, että Applebaum tunnetaan Gulag-kirjastaan. Lucas puolestaan avoimesti linkittää kotisivunsa La Russophobe-sivustolle. Hän surkutteli viimeisessä Viron kirjoituksessaan, miten hänen työnantajansa tulkitsevat Baltian talouden romahduksen merkitsevän Venäjän revanssia.
Siitähän tietenkin on kysymys. Baltian maiden talouden romahdus paljastaa sen tosiasian, että nämä maat elävät Venäjän markkinasta. Pienet reunavaltiot, joissa puhutaan kummallisia kieliä, ovat säilyneet juuri Venäjän ansiosta. Erityisen edullinen näille pienille kansoille oli kommunismi, joka jakoi Venäjän resurssit tasan eri neuvostovaltojen kesken. Sitä ei kapitalistinen Venäjä enää tee. Kapitalistinen Venäjä tulee olemaan näiden reunavaltioiden tuho.
Siksi on erityisen hämmästyttävää, että Baltian maat, jotka kaikkein eniten hyötyivät Neuvostoliitosta ja kommunismista, ovat antaneet valjastaa itsensä tähän sotaan. Tyhmillä kansoilla on paikka maailmassa. Se on kansojen hautausmaa.
Muisti-instituutti aloitti juuri oikeaan aikaan toimintansa. On todellakin aika kuulla totuus Neuvostoliitosta.

Kansalaisoikeudet koskevat myös ”herkkiä päiviä”

2009-12-12T05:48:00.000-08:00

(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/08/kansalaisoikeudet-koskevat-myos-%e2%80%9dherkkia-paivia%e2%80%9d/

Viron sisäministeriön edustajat perustelivat tänään jatkuneessa oikeudenkäynnissä Johan Bäckmanin saamia maahantulokieltoja Viron ”herkillä päivillä”. Sisäministeriöllä oli perusteena Viron suojelupoliisin arvio siitä, että Johan Bäckman olisi vaarallinen Viron turvallisuudelle Pronssimellakoiden muistopäivänä 27.04 ja Voiton päivä 9.5. Osoituksena Johan Bäckmanin vaarallisuudesta asianajajat luettelivat joukon siteerauksia Bäckmanin omasta ja SAFKA:n blogista. Bäckman oli heidän mukaansa sanonut, että Viro on apartheid-valtio, Viro ei ole itsenäinen valtio, Viroa ei miehitetty ja että Virossa on julkisesti vallalla fasistit.
Sisäministeriön edustajat korostivat loppupuheenvuorossaan, että he rajoittivat Bäckmanin sananvapautta vain minimaalisesti lyhyen ajan. Maahantulokiellon aikana Tallinnaan oli rekisteröity viisi eri mielenosoitusta, joista osaa oli järjestämässä Notsnoi Dozor ja Nashi, joita Viron sisäministeriö piti ääriliikkeinä ja Bäckmanin yhteistyökumppaneina. Sisäministeriö katsoi, ettei sen ole oleellista todistaa yksityiskohtaisesti faktoilla, mihin Johan Bäckmanin vaarallisuus perustui. Riittävä näyttö vaarallisuudesta perustui siihen, että Johan Bäckman oli mustamaalannut ja esittänyt Viron vastaisia, loukkaavia mielipiteitä.
Bäckman puolestaan katsoi, ettei hän ollut millään tavalla osallinen mielenosoitusten järjestämiseen Virossa. Valtaosa esitetyistä siteerauksista perustui Bäckmanin mukaan hänen blogissaan olleisiin lehdistökatsauksiin, joissa toimittajat olivat esitelleet kärkevästi hänen mielipiteitään. Esimerkiksi siteeraus Viron fasistisesta hallituksesta perustui venäjänkielisen lehden, Vesti Dnja-toimittajan käsitykseen Bäckmanin ajatuksista. Johan Bäckman protestoi sisäministeriön edustajien tapaa käyttää skandaalilehdistöä lähteenä ja todisteena hänen vaarallisuudestaan.
Bäckman muistutti, että hänen saamansa kaksi maahantulokieltoa olivat luonteeltaan samansisältöiset, joten kysymyksessä oli käytännössä pysyvä maahantulokielto. Toinen maahantulokielto koski 23.08.järjestettyä Soviet Story-elokuvan esitystä ja Mart Laarin esiintymistä tilaisuudessa. Bäckman muistutti, että hän haluaa maahantulokieltojen mitätöintiä, jotta hän voi luottaa omaavansa vapaan pääsyn Viroon ympäri vuoden. Hänen kansalaisoikeuksiensa pitää olla voimassa kaikkina päivinä vuodessa, myös niin sanottuina Viron ”herkkinä päivinä”.
Oikeuden päätös kuullaan tammikuun 15.päivä.
Oikeudenkäynti kesti jälleen lähes kolme tuntia. Tuomari käytti varsin runsaasti aikaa siihen, että hän pyysi Johan Bäckmania perustelemaan näkemyksiään esimerkiksi Viron ”kyydityksistä” eli Siperiaan karkotuksista. Bäckman kertoi haastatelleensa Arnold Merta, joka oli yksi kyyditysten toimeenpanija ja tutustuneensa karkotusdokumentointiin. Tuomari katsoi Johan Bäckmanin esittävän Virosta varsin yksipuolisia näkemyksiä. Bäckman joutui koko ajan puolustelemaan, että huomion kiinnittäminen Viron epäkohtiin ei ole valtion vastaisuutta. Hän muistutti Martin Luther Kingin roolista Yhdysvalloissa, missä mustien oikeuksien puolustajaa ei pidetä Amerikka-vastaisena.
Bäckman myönsi, että hän pitää karkotuksia virolaisiin kohdistuneena voimakkaana sortotoimenpiteenä. Karkotukset kansanmurhana ovat kuitenkin hänen mukaansa kansainvälisen oikeuden asia. Tuomari erikoisesti kysyi, onko Johan Bäckman tutustunut virolaisiin, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan karjavaunuissa? (Karjavaunut on harhaanjohtava nimitys tavaravaunuille. Virolaiset käyttävät karjavaunu-ilmaisua viitatakseen juutalaisiin, jotka vietiin teloitettavaksi tavaravaunuissa. Virolaiset saivat ottaa Siperiaan 1500 kiloa tavaraa, joten oli turvallisempi matkustaa tavaravaunussa omia tavaroita vahtien. Toim.huom.) Bäckman sanoi lukeneensa heidän kohtalostaan kirjoista ja yllättyneensä, että esimerkiksi Lennart Meri kirjoitti hyvin positiivisesti Siperiassa vietetystä ajastaan.
Keskusteluissa sivuttiin esimerkiksi venäläisten alhaista edustusta parlamentissa. Tuomari katsoi, ettei se ole esimerkki apartheidista vaan siitä, että venäläiset eivät itse välitä Viron politiikasta. Läsnäolijat kuulivat myös, kuinka Bäckman joutui perustelemaan miehitystä. Hän totesi, että miehityksellä (kuten apartheidillakin) on kolme tasoa: historiallinen, juridinen ja arkitaso. Arjen tasolla Bäckmanin mielestä esimerkiksi venäläisiä ei voi koskaan nimittää miehittäjiksi.
Yksi positiivinen uutinen oikeudenkäynnin yhteydessä oli se, että Johan Bäckmanin asianajaja Irja Tähimaa alkaa edustaa Nashi-järjestön jäseniä heidän saatuaan maahantulokiellon Viroon. Viron on järjestänyt maahantulokiellon kymmeneksi vuodeksi Schengen-maihin 20 Nashi-järjestön edustajalle.

Ruotsalaiset tekivät sen taas

2009-12-07T08:01:00.000-08:00

Ruotsalaiset ovat edelläkävijäkansaa. Siitä todisti taas kerran kolmen nuoren ruotsalaisen muotisuunnittelijan liikeidea tuottaa farkkuja Pohjois-Koreassa. He ovat tämän päivän Ikean, Hennes & Mauritzin, Kappahlin, Tetra-Pakin ja Lindexin seuraajat. Nerokas markkinoille tulo, joka saa ilmaista mainosta maailman laajuisesti. Kaupallinen ja ideologinen shokki samassa paketissa.
Alun perin siniset puuvillaiset farkut olivat amerikkalainen myönnytys kollektivismille ja Maon vihreällä puuvillalle. Amerikkalaisessa ”luokattomassa” yhteiskunnassa kaikkien tuli pukeutua farkkuihin, jotta kukaan ei voi erottaa köyhää karjapaimenta yrityksen johtajasta. Tämä maailmassa riehunut kollektivismin aalto sattui 1960-70-luvuille eli niin sanotun marksilaisen humanismin valtakauteen. Neuvostoliitolla meni silloin hyvin. Sen arvomaailma, luokaton yhteiskunta, immaterialismi ja kollektivismi levisivät maailmalla kulovalkean tavoin. Se oli tuolloin maailman valtauskonto samalla tavoin kuin nyt on amerikkalainen elämäntapa, individualismi ja materialismi. Turha lienee sanoa, että ilmaston lämpenemisen myötä 50 vuoden päästä amerikkalainen elämäntapa vuorostaan julistetaan rikolliseksi.
Ruotsalaiset kehittivät Pohjois-Korean farkuille tuotemerkin, Noko Jeans, joita tuotettiin 1500 kappaleen näyte-erä. Myyntihinta oli muistaakseni noin 145 euroa. Tuote osoittautui halutuksi hittituotteeksi, mutta tukholmalainen hienostotavaratalo PUB ei kuitenkaan uskaltanut ottaa farkkuja myyntiin. Vielä parempi. Ruotsalainen yläluokka näyttää, ettei se aio auttaa köyhää pohjoiskorealaista. Farkuista tulee taas ideologinen tuote.
Ruotsalainen Noko Jeansin perustaja Jakob Ohlsson sanoo Kauppalehden mukaan, että hän haluaa rikkoa Pohjois-Korean eristyneisyyden, ei puolustaa Pohjois-Koreaa. Näin kuuluu hyvän myyntimiehen sanoa. Antifasistit saivat nyt oman uniformunsa. Noko – farkkuja aletaan myydä netissä.
Käykää vilkaisemassa Noko Jeansin kotisivua ja näette, että ruotsalaiset ovat maailman sivistynein kansa. Kateeksi käy heidän ennakkoluulottomuutensa. Ruotsalaiset tekevät Pohjois-Koreasta hovikelpoisen maan. Ystävämme Antti Siika-aho ei olut väärässä. Harvinainen suomalainen, joka pelottomuudessaan yksin uskalsi puolustaa Suomessa Pohjois-Koreaa. Nyt sitten jo Guardian ja New York Times puhuvat Noko Jeansistä ja ruotsalaisista.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/12/28548
http://www.nokojeans.se/

Ystävä idässä

2009-12-07T07:51:00.000-08:00

(Apartheid-katsaus viikko 49/2009):

Vakoilusta tuomittu virolainen Herman Simm ei suostunut katumaan vakoiluaan Venäjän hyväksi hänestä tehdystä dokumentissa ”Maanpetturi”. Hän kysyi vain lakonisesti: ”Missä ne Viron ystävät lopulta ovat?” Venäläisessä Ogonjok-lehdessä hän menee vielä pitemmälle. Hän uskoo vain näyttävänsä Virossa tällä hetkellä maanpetturilta ja vakoojalta, mutta näkökulma hänen tekoihinsa voi vielä muuttua.
Virolaiset toimittajat Mihkel Kärmas ja Rasmus Kagge tekivät Simmistä tuoreeltaan pitkän haastatteludokumentin nimeltään ”Maanpetturi”, joka näytettiin Viron televisiossa äskettäin. Se jätti hyvin paljon kysymyksiä eikä uskottavasti paljastanut, miten Simmistä tuli vakoilija. Yleisesti on tiedossa, ettei Simmillä ollut KGB-taustaa. Minkäänlaista kiristystä hänen suhteen ei voitu harrastaa. Simm perusteli ryhtymistään Viron ”James Bondiksi” omalaatuisella hyväntekeväisyydellä ja isänmaallisuudella. Hänen ehtonsa venäläiselle osapuolelle oli, ettei Venäjä käytä hänen kauttaan saatuja tietoja hyökätäkseen Viroon. Hän siis ajatteli Viron parasta!
Kun Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen vakoilusta viime helmikuussa, kirjoitin vielä tuolloin Suomen Kuvalehden verkkolehteen. Se oli ennen kuin ryhdyin puolustamaan Sanoma-talon aulassa Viron venäläisten oikeuksia. Sen jälkeen päätoimittaja Tapani Ruokanen kutsui minua natsinilkiksi ja jutut Simmistä jäivät vähän kesken.
Minulla oli vaikeuksia jo tuolloin suhtautua kovin vakavasti tähän herra Simmiin. Lehdissä kerrottiin, ettei hän osannut englantia. Ulkomaan kielistä hän puhui vain venäjää. Siitä johtuen hän istui Nato-kokoukset Brysselissä yleensä hotellihuoneessaan. Kokouksen jälkeen hän etsi käsiinsä sellaisen, joka osasi venäjää ja kykeni kertomaan hänelle, mitä kokouksissa oli puhuttu. Hän ei myöskään ymmärtänyt materiaaleja, joita hän välitti eteenpäin. Sen takia hän kopioi kaiken. Joukossa oli erilaista turvallisuusanalyysia erilaisista henkilöistä, joilla ei ollut minkään valtakunnan merkitystä. Yleisemmin arveltiin, etteivät suuret maat usko salaisuuksiaan sellaiselle maalle kuin Viro. Kukaan ei epäillyt, etteikö tuhansien papereiden joukossa olisi ollut muutamia kymmeniä dokumentteja, joita venäläiset eivät olisi saaneet käsiinsä ilman Simmin apua.
Televisiodokumentti ei kovin uskottavasti selittänyt, kuka Simmin paljasti? Muita avoimia kysymyksiä oli, miksi häntä ei vaihdettu, ja mikä sattuma johdatti Simmiä kaiken valtion salaisen tiedon vartijaksi jo aikana, kun Viron Nato-jäsenyys oli vain haave. Viron turvallisuuspäällikkönä pitkään työskennellyt Erik Niiles Kross valitteli, että Simmin paikalle haettiin pariinkin otteeseen englantia puhuvaa ihmistä, mutta rekrytointi ei onnistunut. Ilmeisesti turvallisuusviranomaiset itse eivät pitäneet Herman Simmin postia minkäänarvoisena, lähinnä suojatyöpaikkana poispotkitulle poliisipäällikölle. Työpaikasta tuli arvokas vasta Simmin tehtyä siitä merkittävän.
Simm itse muuten kertoo, että hänestä käytiin kauppaa. Häntä yritettiin vakoojamaailman tapojen mukaan vaihtaa, mutta Virossa päädyttiin kuitenkin paljastamaan Simm. Sen teki puolustusministeri Jaak Aaviksoo päivänä, joka on historiaa. Se oli syyskuun 22. päivä, Tallinnan fasismista vapauttamisen päivä. Vuosi oli 2008. Samana päivänä Johan Bäckman julkisti oman Pronssisoturi-kirjansa Tallinnassa. Jälkeen päin vaikutti siltä, että Herman Simm päätettiin tarkoituksella paljastaa samana päivänä kuin Johan Bäckman julkisti kirjansa. Viron puolustusministeriö vakavasti uskoi, että Johan Bäckman on FSB:n agentti ja tällä tavalla näytti venäläisille, että heilläkin on jotakin tarjottavaa.
Johan Bäckmanin kirjan aiheuttama häly jäi Virossa Simmin vakoiluskandaalin varjoon, tosin vain päiväksi. Toivottavasti hyväntahoiselta hölmöltä vaikuttavan Simmin kovassa vankilatuomiossa ei ole Bäckman-lisää. Tätä ”Maanpetturi” - dokumentti ei ollenkaan käsitellyt.

Venäläiset jättävät Latvian?

2009-12-01T04:03:00.000-08:00

Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/29/venalaiset-jattavat-latvian/

(Apartheid-katsaus viikko 48/2009):

Venäläinen Pervyi-kanal (TV1) kertoi uutisena Latviasta viikko sitten lauantaina (21.11.), että maan venäläiset ovat ryhtyneet hakemaan töitä Venäjältä. He eivät ainoastaan hae töitä vaan myös vaihtavat kansalaisuutensa Venäjän kansalaisiksi. Televisiokuvassa näytettiin pitkä jono ihmisiä kiemurtelemassa kohti Venäjän lähetystöä. Venäjän passin saamisen kerrottiin kestävän puoli vuotta. Viisumivirkailija lisäsi myös etnisten latvialaisten etsivän töitä Venäjältä ja mahdollisuutta vaihtaa kansalaisuutta.
Latviasta ei pääse enää lamaa pakoon töihin kalkkunateurastamoihin Irlantiin tai Englantiin. Tie länteen on tukossa. Yhä useammat ovat ryhtyneet katsomaan Venäjän suuntaan. Venäjä on jo vuosia houkutellut maahanmuuttajia Baltiasta erilaisilla muuttoavustuksilla. Eräs Pervyi-kanavan haastattelema perhe kertoi lähtevänsä Venäjälle työn hakuun, koska sinne maksetaan matkarahat ja autetaan asunnon hankinnassa. Länteen joutuu maksamaan matkansa itse. Eräs haastateltava kertoi saaneensa kolme työtarjousta idästä. Veret seisauttava vastaus tuli kuitenkin yhden naisen suusta: ”Venäjällä on tulevaisuus.”
Hän tarkoitti, että Venäjällä valtiona on tulevaisuus. Latvian kohdalla sitä moni jo epäilee.
Latvia on konkurssin partaalla, integraatio on epäonnistunut ja maata vaivaa yleinen uskottavuuskriisi. Latviassa on vuoden päästä, lokakuussa 2010 parlamenttivaalit. Nuori sveitsiläinen historioitsija Kaspar Näf arvioi (Postimees 22.11) vaaleissa ratkeavan, pääsevätkö venäläiset lopullisesti valtaan Latviassa. Jo tämän vuoden kesäkuun kuntavaaleissa latvialaiset äänestivät venäläisten puolueita. Latvialaisia nationalisteja eivät äänestäneet latvialaiset itsekään.
Nationalistit ovat nyt oligarkkiensa avulla aloittaneet viimeisen epätoivoisen taistelun vallassa pysymiseksi. Latvian ”Tony Soprano”, jätehuoltaja ja entinen pääministeri Andris Skele palasi politiikkaan torpedoimaan venäläisiä perustamansa Kansanpuolueen riveihin. ”Hän saattaa vielä onnistua voittamaan vaalit, mutta tuskin talouskriisiä”, Kaspar Näf kirjoittaa.
Baltian maiden taloudesta oli huolissaan myös europarlamentaarikko, belgialainen liberaaliryhmän johtaja Guy Verhofstadt. Hän vaati EU:ta olemaan solidaarinen Baltian maille. Latvian taloutta tukee IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, jonka kotipaikka on Washington DC, USA. Europarlamentaarikko ihmetteli, miksi IMF hoitaa sen, mikä kuuluisi EU:lle?
Ehkäpä Verhofstadt on naiivi. Baltian maiden itsenäisyys näyttää toistuvasti olevan vain Venäjä-vastainen projekti. Niiden pystyssä pysymisen rahoittaa se, jota eniten kiinnostaa Venäjä-vastaisuus.
Baltian maat tuntuvat tarvitsevan pystyssä pysyäkseen Venäjän markkinaa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Baltian maiden kehitys taantuu. Raaka-aineiltaan maailman rikkain maa Venäjä sen sijaan nousee. Jossakin vaiheessa syntyy tilanne, että Venäjä houkuttelee työtilaisuuksillaan köyhtyviä baltteja yhä enemmän. Vaarana on, että Baltiassa on jossakin vaiheessa puolet asukkaista Venäjän ja puolet EU:n kansalaisia. Silloin nousee esiin valinta, haluavatko maat kuulua Venäjään vai EU:hun? EU:n ja Venäjän konflikti on valmis.

Havel takaisin linnaan ja heti

2009-11-22T10:45:00.000-08:00

Apartheid-katsaus viikko 47/2009:

(Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/22/havel-takaisin-linnaan-ja-heti/)

”Linna”-sana ei tarkoita tässä presidentin linnaa vaan vankilaa.
Kun Tsekin surkea näytelmäkirjailija Vaclav Havel poseerasi maailmalla lehtikuvissa yhdessä Rollareiden Mick Jaggerin kanssa, en jaksanut innostua paheksumaan Jaggeria. Niin hyvää kaupallista,viihdyttävää ja tanssittavaa rokkia kuin hän tekeekin, minään suurena älypäänä en ole Jaggeria koskaan pitänyt. Sen sijaan säikähdin pahan päiväisesti, kun kuulin, että itse Lou Reed esiintyi Vaclav Havelin kanssa Prahassa Samettivallankumouksen juhlissa. Voin ymmärtää, että Lou Reedin Velvet Underground rimmaa hyvin Samettivallankumouksen kanssa, mutta Reediltä olisin odottanut parempaa ideologista vainua.
Vaclav Havelin nimi on ensimmäisenä kesäkuun kolmantena 2008 annetussa Prahan julistuksessa, joka rinnastaa kommunismin ja fasismin toisiinsa. Prahan julistus rinnastaa myös Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan. Prahan julistus manifestoi niin sanottua ”kaksoiskansanmurhaa” eli pyrkii osoittamaan Neuvostoliiton ”rikokset” Holokaustiin verrattavaksi kansanmurhaksi. Viime kädessä Prahan julistuksen tarkoituksena on tuomita Neuvostoliitto Nürnbergin oikeudenkäynnin tapaan rikollisvaltioksi.
Prahan julistus on Hitlerin perikunnan paluu Eurooppaan. Tämä perikunta haluaa kirjoittaa Holokaustin ulos eurooppalaisesta historiasta ja korvata sen balttien Siperiaan karkotuksilla. (Sic!) Perimmäisenä tarkoituksena on fasismin rehabilitaatio ja Hitlerin kunnian palautus.
Prahan julistuksen on allekirjoittanut Vaclav Havelin lisäksi muun maussa liettualainen Vitautas Landsbergis ja virolainen Tunne Kelam. Baltiasta on vaikeampaa löytää näitä kahta europarlamentaarikkoa pahempaa natsia. Ainoa suomalainen, joka julistuksen on allekirjoittanut, on Pro Karelian Veikko Saksi! Jokainen asioita ymmärtävä, rockia rakastava ihminen tajuaa, miten harkitsematon teko Lou Reediltä oli osallistua tilaisuuteen, joka puolustaa Veikko Saksin arvoja: revisionismia ja fasismia. Ei Saksia tukisi kukaan kotimainenkaan artisti mistään hinnasta.
Neuvostoaikana vankilassa istuneet dissidentit alkavat paljastaa karvojaan. He istuivat vankilassa siksi, että he kuuluivat sinne. He olivat ”kaksoiskansanmurhan” kannattajia jo silloin.
On aika rehabilitoida runoilija-kääntäjä Matti Rossi. Hän oli aivan oikeassa vuonna 1975, kun hän syytti unkarilaista kirjailija Dènes Kissiä fasistiksi. Kiss kysyi suomalaisilta kirjailijoilta, kummasta fasismista on kyse, punaisesta vai ruskeasta? Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjäkävijä, Hitlerin perikuntaa.
Heidän paikkansa on vankilassa.

http://praguedeclaration.org/

Bäckman vs. Pihl oikeudenkäynti alkoi Virossa

2009-11-19T11:28:00.000-08:00

(Julkaistu ensin http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/17/backman-vs-pihl-oikeudenkaynti-alkoi-virossa/

Tallinnassa alkoi tänään oikeudenkäynti Johan Bäckmanin viime keväänä Viroon saamasta maahantulokiellosta. Bäckman haastoi oikeuteen Viron entisen sisäministeri Jüri Pihlin vaatien hänen antamansa maahantulokiellon toteamista laittomaksi. Bäckman katsoi maahantulokiellon rajoittaneen hänen sananvapauttaan ja EU-kansalaisen oikeuksiaan. Bäckmanin ensimmäinen maahantulokielto kesti 16 päivää 25.04.-10.5.2009 estänen hänen osallistumisensa Pronssiyön muistotilaisuuksiin ja Voiton päivän (9.5.) juhlallisuuksiin Tallinnassa.
Entinen sisäministeri Jüri Pihl ei ollut Harjun maakunnan hallinto-oikeuden istunnossa läsnä. Viron sisäministeriön juristit perustelivat maahantulokieltoa sillä, että Johan Bäckman on esittänyt mediassa virheellisiä tietoja Virosta väittäen esimerkiksi Viron olevan apartheid-valtio. Maahantulokiellolla pyrittiin ennaltaehkäisemään mahdollisia levottomuuksia, sillä oli selvää, että tuona ajankohtana järjestettävät tapahtumat olivat luonteeltaan hyvin herkkiä ja toivat paikalle runsaasti Viron venäjänkielistä väestöä. Bäckmanin läsnäolon pelättiin provosoivan Viron kansallismielisiä piirejä, sisäministeriön juristit perustelivat.
Oikeudenkäynnin aluksi tuomari Elle Kask pyysi Johan Bäckmania perustelemaan, miksi hän haluaa oikeuden tunnistavan maahantulokiellon laittomaksi, kun maahantulokielto on jo vanhentunut. Tuomarin mielestä lyhytaikaisen maahantulokiellon vaikutus Bäckmanin sananvapauteen ei ollut oleellinen, sillä Bäckman saattoi maahantulokiellosta huolimatta esittää vapaasti käsityksiään Virosta televisiossa, sanomalehdistössä ja internetissä. Bäckman vastasi, että sisäministeriö oli tukeutunut maahantulokieltoa laatiessaan Viron suojelupoliisin lausuntoon, jossa erityisesti painotettiin hänen kritiikkiään Virosta apartheid-valtiona. Bäckmanin mielestä apartheid-syytös ei ole erityisen raskauttava. Sananvapauteen kuuluu oikeus osallistua demokratiakeskusteluun ja sanoa myös mielipiteitä, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä. Se ei voi olla peruste maahantulokiellolle.
Tuomari pyysi Bäckmania täsmentämään, mitä hän tarkoittaa apartheidilla. Bäckman korosti, ettei Viron apartheid ole hänen keksintönsä vaan esimerkiksi Amnesty International on huomauttanut asiasta. Bäckman toi esille Viron ei-kansalaiset, joita on yli satatuhatta. Tuomari pyysi Bäckmania selvittämään tarkemmin, ovatko Viron ei-kansalaiset jotenkin ainoalaatuinen ilmiö? Bäckman totesi perehtyneensä samanlaiseen tilanteeseen Latviassa. Viron tilanne muistutti hänen mielestään jossakin mielessä myös Etelä-Afrikkaa. Sen sijaan Bäckman huomautti Liettuan tehneen toisenlaisen ratkaisun. Bäckman esitti myös, että venäläisten kansalaisuuskokeet Virossa ovat nöyryyttäviä. Tuomari totesi, että tällaiset kokemukset ovat hyvin subjektiivisia eivätkä voi Bäckmanin kohdalla perustua omaan kokemukseen.
Oikeudenkäynnissä nousivat esille myös Viron kohtalon vuodet 1939-40. Suojelupoliisi oli maahantulokieltoa perustellessaan nostanut esille myös Bäckmanin käymän keskustelun Turun Sanomissa turkulaisen Harri Raitis-nimisen kirjailijan kanssa. Osapuolet olivat eri mieltä, miehitettiinkö Viro vai ei? Bäckman totesi, että hänen vastauksensa Raittiille siitä, että Viron puolustusvoimien komentaja Johan Laidoner itse komensi Viron suojeluskunnan riisumaan aseet syksyllä 1939, ei ole Viron vastaista vihapuhetta eikä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tuomari epäili, ettei Bäckmanin kiinnostus Viron historiaan olisi aitoa. Bäckman muistutti, että historioitsijat käyvät vilkasta keskustelua Viron tapahtumista erityisesti Pronssimellakoiden jälkeen ja kirjailijana hänen on ollut erityisen tärkeään perehtyä Viron historian käännekohtiin.
Tuomari kysyi myös Bäckmanin suhteista Virossa asuvaan, kansallissosialistina itseänsä esittelevään Risto Teinoseen. Bäckman totesi arvostavansa Teinosen kielitaitoa ja sotahistorian tuntemusta, mutta heidän maailmankatsomuksensa eivät yhdy. Bäckman selvitti myös suhdettaan virolaiseen Notshnoi Dozor- järjestöön sekä venäläiseen Nashi-järjestöön. Hän totesi arvostavansa molempia antifasistisia järjestöjä ja niihin tutustuminen on osa hänen kirjoitustyötään.
Tuomarille tuli yllätyksenä, että Bäckman oli saanut myös toisen maahantulokiellon 18.08.-23.09.2009 välisenä aikana. Bäckmanin asianajaja Irja Tähismaa pahoitteli toisen maahantulokiellon jäämistä käsittelyn ulkopuolelle sillä, että valitus oli tehty heti ensimmäisen maahantulokiellon jälkeen. Toisesta ei silloin vielä ollut tietoakaan.
Bäckman katsoi myös toisen maahantulokiellon loukanneen hänen sananvapauttaan. Ajankohtaan sattuivat juuri Molotov-Ribbentrop-sopimuksen juhlallisuudet ja Tallinnan vapauttamisen vuosipäivä. Bäckmanin mielestä Virossa ei haluttu hänen olevan paikalla kertomassa, että Tallinna vapautettiin syyskuun 22. päivänä eikä miehitetty. Toista maahantulokieltoa oli erikseen perusteltu sillä, että Bäckman oli käynyt heinäkuussa osoittamassa mieltä Virossa Sinimäellä järjestettyjä SS-muistojuhlia vastaan.
Tuomarin pyynnöstä Bäckman vs. Pihl -jutun käsittely jatkuu joulukuussa. Tuolloin käsitellään molempien maahantulokieltojen laillisuus samassa oikeudenkäynnissä. Jos maahantulokiellot todetaan laittomaksi, Bäckman voi hakea vahingonkorvauksia. Hänen asianajajansa Irja Tähismaan mukaan summa tulee olemaan muodollinen, 1,50 kruunua eli 10 senttiä.

Jäähyväiset edistykselle

2009-11-15T14:24:00.000-08:00

Julkaistu ensin
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/15/jaahyvaiset-edistykselle/
(Apartheid-katsaus viikko 46/2009:)

Viime syksynä törmäsin safkalaisen kirkkoherra Juha Molarin blogissa mielenkiitoiseen sanapariin ”kommunistinen korruptio”. Molari kirjoitti blogissaan virolaisista nationalisteista, jotka haaveilivat etnisesti puhtaasta Virosta. Heille monikansallisuus ja kommunistinen korruptio ovat yksi ja sama asia.
”Virolla ovat ainoat mahdollisuudet joko rakentaa tiukasti oma kansallinen linja päättäen Viron omasta hyvästä, tai eurooppalainen monikulttuurisuus tai kommunistinen korruptio”, Molari siteerasi virolaista Henn Põlluaas-nimistä kansalliskiihkoilijaa. (http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/henn-polluaas-veikko-saksi-ja.html)
Põlluaasin kirjoituksista (http://paber.maaleht.ee/?page=&grupp=artikkel&artikkel=10244) selviää, että neuvostoaikainen Viro oli iskulauseissa ”muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen”. Euroopassa sana ”sosialistinen” on Põlluaasin mukaan korvattu sanalla ”monikansallinen”. Tietenkin virolainen nationalisti Põlluaas tuomitsee neuvostoaikaisen kansallisuuspolitiikan venäläistämispolitiikkana. Nyt samaa pahaa edustaa eurooppalainen monikulttuurisuus.
Viron romahtamista neuvostoaikaisesta demokratian tasosta kuvaa hyvin se, että kuntavaalien edellä Tallinnassa vähennettiin lain muutoksella venäläisten kaupunginosien painoarvoa kaupunginvaltuuston paikkajaossa virolaisten kaupunginosien hyväksi. Isänmaa-puoluetta edustava nuori leijona, Urmas Reinsalu vei läpi muutoksen, jonka seurauksena lasnamäkiläisen ääni painaa 3-4 kertaa vähemmän kuin Piritalla asuvan. Sanomattakin on selvää, että Lasnamäellä asuvat venäläiset ja Piritalla virolaiset. Sosiologi Rein Ruutsoo piti venäläisen äänestäjän demonisointia yhtenä syynä siihen, että kuntavaaleissa venäläiset innostuivat niin suurin joukoin äänestämään ja toivat tappion nationalisteille. (http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/article.php?id=26761987&l=fpOpinion)
Lain käsittelyn aikana epäilin itsekin vahvasti koko operaatiota. Se läpäisi oikeuskanslerin käsittelyn, joten en kyennyt uskomaan näin avoimeen demokratian halventamiseen. Totta totisesti. Virossa totalitarismi ja sosialismikin takasivat paremmin demokratian kuin demokratia.
Kävin toissa viikolla tapaamassa erästä suomalaista yritysjohtajaa. Ulkomaisilla yritysjohtajilla on Virossa hänen mukaansa vain yksi yhteinen murhe. Virossa ei voida hänen mielestään loputtomasti teeskennellä, ettei tiedetä, että lähes joka kolmas maassa asuva ihminen on venäläinen. Tämä henkilö on suomenruotsalainen, joten hän on erityisen herkkä vähemmistökysymykselle. Hän valitti, että Helsingissä Stockmannin hississä katsotaan pitkään, kun hän keskustelee tyttärensä kanssa ruotsiksi. Viron yksikielisyyden tauti leviää jo Suomeenkin.
Virolaisen toimittaja Imbi Pajun uusin dokumentti ”Suomenlahden sisaret” jatkaa hänen agendaansa levittää miehitysmyyttiä ja rehabilitoida fasismia. Paju on vetistelevä nurkkapatriootti, jolle Kansainvälinen on totalitarismia, koska se ei ole kansantanhu. Tämä ideologinen idiootti oli kutsuttu Tallinnan Suomen suurlähetystöön juhlistamaan dokumenttinsa Viron ensi-iltaa. Suomen ulkoministeriö on pelottavasti sitoutumassa virolaisen fasismin puolesta puhujaksi maailmalla. Vastahan Sofi Oksanen kävi lähetystön tiloissa julkistamassa ”Puhdistus”-kirjansa virolaisen käännöksen. Ulkoministeriössä ovat puurot ja vellit sekaisin.
Berliinin muurin murtumisen juhlallisuuksien yhteydessä Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi voinut sanoa muutaman hyvän sanan Neuvostoliitosta. Muurin murtumiseen johti se tosiasia, että Neuvostoliitto oli tehnyt tehtävänsä. Se oli saavuttanut oman päämääränsä, sillä lännessä niin oikeisto kuin vasemmisto ovat jo hyväksyneet Neuvostoliiton ihanteet. Sosialistisista arvoista ja hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut mainstreamiä. Neuvostoliiton ihanteet toteutti viimeisenä takapajulana viime viikolla Yhdysvallat, jossa vihdoin hyväksyttiin terveydenhoitouudistus. Angela Merkel olisi voinut kiittää koko Itä-Eurooppaa ja Venäjää siitä, miten ne ovat tehneet arvokasta työtä koko ihmiskunnan hyväksi uhrauksiaan säästämättä. Eurooppa on voittanut. Edistys on vihdoin saavuttanut USA:n! Ihmiskunta voitti, kiitos Neuvostoliiton!
Suomi voi olla aina ylpeä lähes 50 vuotta kestäneestä ystävyydestä Neuvostoliiton kanssa. Rauha sen muistolle.
Tässä olikin tämän viikon eväät suomalaiselle vasemmistolle ideologiseen rakennustyöhön.

Veljekset kuin Ilvekset

2009-11-08T08:33:00.000-08:00

(Apartheid-katsaus viikko 45/2009):

Kun Suomen sosialidemokraatit alkavat pohtia romahduksensa syitä, vilkaisu Viroon ei olisi pahitteeksi. Suomen demareita saattaa vaivata sama tauti kuin Viron demareita: ei häivähdystäkään punaista.
Viron sosialidemokraattisen puolueen historia paljastaa sen hämmästyttävän nopeuden, jolla Viron vasemmisto tuhoutui. Virossa oli vielä maan itsenäistyessä sosialidemokraattinen puolue, jossa oli aitoja sosialisteja. Puoluetta johti vilpitön demari Marju Lauristin. Vaalitappion jälkeen vuonna 1996 puolueessa mentiin sekaisin. Puolue sai uuden nimen, ”Maltilliset” Ruotsin kokoomuksen tapaan. Puolue kuului vielä Sosialistiseen internationaaliin. Uusi puheenjohtaja, poliittinen tyhjänpäiväisyys ja ”kaappinatsi” Andres Tarand rauhoitteli virolaisia. Puolueessa ei enää koskaan heiluteta punaisia lippuja eikä lauleta Kansainvälistä. Jotkut virolaiset sosialistit vaativat puolueen heittämistä ulos Sosialistisesta Internationaalista.
Puolueen ideologinen hämäryys ja sekavuus vain paheni, kun puolueen johtoon nousi amerikkalainen, CIA-yhteyksistä tuttu Toomas Hendrik Ilves. Nyt virolaisissa lehdissä jo naureskeltiin avoimesti, että puolueessa inhotaan kaikkea sos-alkuistakin.
Europarlamentissa Toomas Hendrik Ilves löysi parhaat kaverit suomalaisista demarimepeistä, Ulpu Iivarista ja Lasse Lehtisestä. Kun Ilves antoi Viron venäläistä vähemmistöä loukkaavia lausuntoja, hän sai tukea Ulpu Iivarilta. Iivari kirjoitti verta hyytävän, primitiivisen kannanoton, miten Viron venäläiset pitäisi oikeastaan etnisesti puhdistaa Virosta! Tämä perusdemari teki kaikkensa loukatakseen ja häpäistäkseen Viron neuvostomenneisyyttä. Samaa on aina tehnyt Lasse Lehtinen.
Suomalaisten demarien halveksiva suhtautuminen Viron sosialistiseen historiaan ja heidän rasistinen suhteensa Viron venäläiseen vähemmistöön paljasti, etteivät suomalaiset demarit ole koskaan ymmärtäneet mitään Neuvostoliiton olemuksesta tai kommunismin merkityksestä työväenliikkeen kantavana voimana. Heillä on yhtä pinnallinen suhde sosialismiin kuin Ilveksellä: sillä pääsee Natoon.
Viron vasemmiston tuhoa edesauttoi se, ettei lännessä osattu erottaa, ketkä ovat demokraatteja ja ketkä eivät. Neuvostoaikainen vasemmisto oli Virossa huomattavasti maltillisempi ja humaanimpi kuin koskaan lännen lemmikit, Lennart Meri ja Mart Laar. Näissä miehissä ei ole koskaan ollut hiventäkään demokraattia. He ovat nationalisteja ja Viron apartheidin pääarkkitehdit.
Viron sosialidemokraateista on tullut virolaisten nationalistien apupuolue, jonka avulla Euroopalle näytellään demokratialeikkiä. Sen avulla nationalistit, reformistit ja IRL, pitävät venäläiset loitolla parlamentista. Tällaisella sosialidemokratialla ei ole tietenkään enää mitään tekemistä demokratian saati sosialismin kanssa. Se on vain ideologista petosta.
Suomessa on ilmeisesti joissakin demaripiireissä ryhdytty epäilemään Viron demareiden luonnetta. Virossa majailevat suomalaiset kantakirjademarit ovat yhtäkkiä kokeneet herätyksen ja ryhtyneet liputtamaan Viron keskustan ja sen puheenjohtajan, venäläisten äänet keräävän Edgar Savisaaren puolesta. Onko mahdollista, että sosialidemokraatit alkavat ymmärtää, ettei nationalismilla voi olla mitään tekemistä sosialidemokratian kanssa? Sehän on sitten pelkkää kansallissosialismia.

Paljonko Gorballe maksettiin NL:n hajottamisesta?

2009-11-03T11:44:00.000-08:00

Eilen Tallinnassa esiintynyt pietarilainen tutkiva toimittaja Andrei Konstantinov joutui vastaamaan yllättäviin kysymyksiin. Häneltä kysyttiin, paljonko Gorbatshoville maksettiin Neuvostoliiton hajottamisesta? Oliko hän tietoinen Georgian salaisesta aseistautumissuunnitelmasta ja onko hän etsinyt amiraali Koltshakin kulta-aarretta? Satapäinen yleisö naureskeli. Virossa venäläiset elävät todellakin omassa maailmassaan. Konstantinov on erikoistunut rikosasioihin, tehnyt sarjaa ”Rikollinen Pietari” ja opettaa journalismia Pietarin yliopistossa. Yleisöä ei kiinnostanut toimittajien ja ihmisoikeustaistelijoiden murhat Venäjällä. Heitä kiinnosti vain, kenen toimeksiannosta Gorbatshov meni kaatamaan Berliinin muurin ja tekemään Neuvostoliiton tarpeettomaksi.? ”Paljonko hänelle siitä maksettiin?”, kuului kiukkuinen kysymys.
Konstantinov esiintyi venäläisen sanomalehden, Komsomolskaja Pravdan järjestämässä mediatapaamisessa Impressium. Tapahtuma on venäjänkielinen ilman viron tai muun kielistä tulkkausta. Se kokoaa Tallinnan toimittajat kerran kuussa yhteen erilaisten teemojen ympärille. Nyt vuorossa oli rikostutkijat ja heidän kirjansa.
Teemasta oli kiinnostunut myös Tallinnassa piipahtanut dosentti Johan Bäckman. Hän järjesteli asianajajansa kanssa puolustustaan parin viikon päästä alkavaa oikeudenkäyntiä varten. Hän on haastanut oikeuteen viime kevään maahantulokiellostaan Viron sisäministeriön.
Venäläinen vieras Anrei Konstantinov on Bäckmanin vanha tuttava. Bäckman tunsi myös tapahtuman toisen vieraan, Viron entisen rikospoliisin päällikön, Andres Anveltin. Anvelt on kirjoittanut dekkarin ”Punainen elohopea”. Kirja on ilmestynyt viron lisäksi myös venäjän kielellä. Siitä on tehty virolais-venäläinen elokuva.
Anveltin tausta on mielenkiintoinen. Hänen isoisänsä oli virolainen kommunisti, Jaan Anvelt. Näin Johan Bäckman kirjoittaa Anvelteista kirjassaan Pronssisoturi (2008):
”Suomen Valtiollisen poliisin henkilömappi nro 10957 kertoo, että Tallinnan kapinaa joulukuussa 1924 johtanut Jaan Anvelt oli puoluekannaltaan ”kiihkeä terroristi”. Anvelt oli perustanut Eestin työkansan kommuunin Narvaan 1918 ja yrittänyt jatkaa vallankumouksella, mutta joutunut pakenemaan Moskovaan. Siellä hän eteni vuonna 1935 Kominternin kontrollikomitean johtoon. Marraskuussa 1937 Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Viron kommunistien johtaja Anvelt, joka v. 1924 joulukuussa johti kommunistien vallankaappausyritystä Tallinnassa, on Venäjällä pidätetty vakoilijana ja trotskilaisena”. Jaan Anvelt ei ilmaantunut kesän 1940 laulavan vallankumouksen barrikadeille. Vasta paljon myöhemmin kuultiin, että Anvelt oli teloitettu kansanvihollisena Moskovassa joulukuussa 1937.”
”Aina kun puhutaan Viron poliisista, Jaan Anvelt tulee mieleeni, sillä hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt on tärkeä poliisipäällikkö Viron tasavallassa. Andres Anvelt johti Viron keskusrikospoliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaista osastoa ja nousi keskusrikospoliisin päälliköksi, sitten Viron valtionkanslian turvallisuuskoordinaattoriksi ja puolustusministerin neuvonantajaksi. Hänen tehtävänään oli tehostaa Viron tiedusteluelinten yhteistoimintaa eli estää pronssiyön kaltaiset tapahtumat. Irakin poliisiakin kouluttanut Andres Anvelt tunsi poliisityön mutta ei tiedustelutoimintaa. Jaan Anvelt oli johtanut Tallinnan kapinaa vuonna 1924 ja hänen lapsenlapsensa Andres Anvelt yritti estää sen vuonna 2007 – molemmat epäonnistuivat. Irakiinkaan Anvelt ei saanut suurempaa järjestystä aikaan”, Bäckman kirjoittaa.
Andres Anvelt on kuuluisa siitä, että hän oli Neuvostoliiton nuorin miliisiupseeri. Anvelt puhuu venäjää ilman korostusta.
Minulla ja Bäckmanilla ei kulu minuuttiakaan, kun paljastamme Viron miehityksen valheeksi.
P.S. Andres Anveltilla on kauniit, vallankumouksellisen surulliset silmät.
http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/pogromi.html

Saksa palkitsi neuvostopartisaanin

2009-11-02T02:30:00.000-08:00

Kuvassa: Fania Brantsovsky

(Apartheid-katsaus viikko 44/2009)

Saksa on tuominnut voimakkaasti Baltiassa nousevan fasismin palkitsemalla liettualaisen neuvostopartisaanin, Fania Brantsovskajan. Fania Brantsovskaja (87) on juutalainen nainen, joka selvisi hengissä Vilnan getosta. Hän on yhdessä toisen getosta selvinneen juutalaisnaisen, Rachel Margoliksen (88) kanssa joutunut Liettuassa epäillyksi sotarikoksista liityttyään pakonsa jälkeen neuvostopartisaaneihin taistelemaan natseja vastaan. Nyt Saksa on antanut Fania Brantsovskajalle tunnustusmitalin hänen työstään liennyttää Itä- ja Keski-Euroopassa saksalaisten ja juutalaisten suhteita. Asiasta kertoo uutistoimisto BNS (http://www.bns.lt/topic/874/news/32223786/).
Saksa asettui tällä eleellä puolustamaan Brantsovskajaa Liettuan viranomaisia vastaan. Tähän mennessä sen on tehnyt myös Yhdysvallat. EU ei ole reagoinut asiaan millään tavalla.
Saksa on nyt ottanut yhtä tuomitsevan kannan Baltian fasismin nousuun kuin Venäjä. Tällä tunnustuksella Saksa irtisanoutui myös täysin Baltian uudesta historian kirjoituksesta, jossa neuvostovastaisista, natsien puolella taistelleista henkilöistä tehdään sankareita. Saksa näytti liettualaisille, että se ei koskaan pidä Fania Brantsovskajaa muuna kuin uhrina. Liettuassa reaktiot ovat olleet odotetut. Saksan ele on tuomittu loukkaavana ja liettualaisia nöyryyttävänä.
Fania Brantsovskaja kuului neuvostopartisaanien joukkoon, joka sotatoimena poltti puolalaisen kylän, jonka seurauksena 46 siviiliä kuoli, joukossa 22 lasta. Fania Brantsovskaja kiistää syyllisyytensä rikoksiin.
Maailman juutalaisyhteisöä on järkyttänyt Liettuassa aloitettu prosessi Holokaustista selvinneitä vastaan. Liettuassa asuvan juutalaisen professori Dovid Katzin mukaan historian vääristely on johtanut Liettuassa siihen, että uhrit joutuvat syytetyiksi. Moraalinen kompassi on kääntynyt päälaelleen. Baltit pyrkivät Katzin mielestä tällä toiminnallaan Holokaustin häivyttämiseen Euroopan historiasta.

Tapasin itse Fania Brantsovskajan kesällä Vilnassa. En tiedä, mitä hän on tehnyt juutalaisten ja saksalaisten suhteiden parantamiseksi. Tiedän vain, että Saksa ymmärtää asiat edelleen oikein. Fasisteja vastaan taistelevat eivät koskaan ole väärässä!
(http://dissidentti.blogspot.com/2009/10/juutalaiset-katoavat-liettuasta.html)

Juutalaiset katoavat Liettuasta

2009-10-30T06:05:00.000-07:00

Holokausti oli Liettuan juutalaisille tuhoisa. Liettuan uusi itsenäisyys on sitä omalla tavallaan. Kun vuonna 1989 Liettuassa oli vielä 12 500 juutalaista, heitä on nyt enää 4000. Lietuvos Jeruzale-lehden päätoimittaja Milan Herkovsky on huolissaan yhteisönsä jatkuvuudesta.
”Juutalaiset uhkaavat hävitä Liettuasta kokonaan seuraavan 20 vuoden aikana”, hän ennustaa.
Liettuan juutalaisesta yhteisöstä noin 3000 asuu Vilnassa. He ovat neuvostoajan maallistamia. Juutalaisilla on oma koulu Vilnassa, mutta sen pääopetuskieli on liettua. Puolet Liettuan juutalaisväestöstä on eläkeläisiä. Heidän kuolleisuutensa on kaksi kertaa suurempaa kuin syntyvyys. Suurin uhka on muuttoliike. Nuoret ja keski-ikäiset pyrkivät muuttamaan maasta ulos.
”Muuttoliike alkoi jo Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, mutta erityisen dramaattiseksi se kääntyi 1990-luvun puolivälissä”, Herkovsky kertoo.

Alkuperäisiä
asukkaita vähän
Vilnan yliopiston jiddishin kielen professori Dovid Katz vetää kesäkurssia Liettuan juutalaisuudesta. Hän on syntynyt New Yorkissa, mutta saanut Iso-Britannian kansalaisuuden vuonna 2007. Hänen isänsä, liettualaissyntyinen Menke Katz (1906-1991) oli jiddishin ja englannin kielinen runoilija, joka muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1920.
Dovid Katz muistuttaa, että Liettuassa tapettiin juutalaisia suhteessa oman maan väestöön kaikkein eniten Euroopassa. Liettuassa oli ennen toista maailman sotaa noin 209 000 juutalaista, joista 96 prosenttia tuhottiin eli lähes 200 000. Vilnan lähellä oleva Paneriain metsä on kuuluisin joukkotuhopaikka. Saksalaiset saivat teloituksiin runsaasti apua paikallisilta liettualaisilta. Spontaaneja pogromeja johtivat liettualaisista koostuneet aseistetut omavaltaiset ryhmät ja myöhemmin salaisen poliisin yksiköt. Liettualaisten osuutta joukkotuhoon on koko ajan pyritty väheksymään.
Vilnassa oli kaksi gettoa. Viimeinen getto likvidoitiin 23. syyskuuta 1943. Valtaosa tapettiin Paneriain metsässä, mutta osa geton asukkaista vietiin Tallinnaan Kloogaan, jossa heidät tuhottiin myöhemmin. Muutama henkilö onnistui selviämään getosta pakenemalla.
”Tuona päivänä ei tuhoutunut ainoastaan Liettuan viimeiset juutalaiset vaan 600 vuotta juutalaista historiaa katosi Liettuasta”, Katz sanoo.
Hänen mukaansa nykyisistä kolmesta tuhannesta Vilnan juutalaisesta vain 5-7 on syntynyt Vilnassa. Muut ovat tulleet Vilnaan neuvostoaikaisen muuttoliikkeen mukana. Katz on pyrkinyt omissa tutkimuksissaan etsimään Neuvostoliiton romahdettua Itä-Euroopasta ennen toista maailman sotaa syntyneitä juutalaisia.

Pakeneminen
getosta
Hasya Spanerflieg (88) on yksi Vilnan getosta paenneita. Hän oli joutunut gettoon 20-vuotiaana aviomiehensä ja pienen poikavauvansa kanssa heti geton perustamisen aikoihin syyskuussa 1941. Saksalaiset olivat tulleet Liettuaan heti kesäkuussa 1941 ja ottaneet maassa kaiken haltuun. Juutalaisia miehiä oli pidätetty ja viety välittömästi ammuttavaksi Paneriain metsään Vilnan lähellä.
Gettoon vientiä ohjasi liettualaiset yhdessä saksalaisten kanssa. Heidät lastattiin vaunuihin ja siirrettiin gettoon, jossa heidät majoitettiin suuriin huoneisiin yhdessä 25 perheen kanssa. Hasya Spanerfliegin vanhemmat ja veli siirrettiin myös gettoon, jossa SS-upseerit tekivät öisiä tarkastuksia. Asukkaat tekivät gettoonsa pienelle kadulle synagoogan, jossa kaikki kävivät rukoilemassa. Joskus Saksan ja Liettuan poliisi tuli ja vei kaikki Paneriain metsään. Getossa oli epäselvyyttä, mitä Paneriaissa tapahtuu. Huhuttiin, että se on keskitysleiri.
”Se kuulosti hyvältä, koska silloin se ei ollut joukkomurhapaikka. Toisen huhun mukaan siellä tapettiin heti”, Hasya Spanerflieg kertoo seminaarissa.
Getossa tapahtuivat jatkuvat operaatiot, joita kutsuttiin saksaksi nimellä ”aktsia”, joiden aikana ihmisiä vietiin tapettavaksi.
Pienempi getto likvidoitiin heti. Lähes kaikki sen asukkaat tapettiin. Suuremmassa getossa jaettiin keltaisia lupia, joka tarkoitti sitä, että henkilö saa luvan elää pitempään.
”Getossa ymmärrettiin, että täytyy pelastautua”, Spanerflieg jatkaa.
Vuosi 1942 oli getossa hiljainen vuosi. Vastarintaliike FPO alkoi kuitenkin muotoutua johdossa Hasya Spanerfliegin aviomies Boris Friedman. Varsovan geton kapina tapahtui huhtikuussa 1943. Vilnan getossa alkoivat erimielisyydet siitä, miten selviydytään. Yksi ryhmä halusi gettoon aseita ja nousta kapinaan. Toinen ryhmä piti itsemurhana alkaa ampua geton sisällä. Hasyan mies halusi ystävineen ulos getosta liittyäkseen neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Amerikkalaisia, brittejä tai ranskalaisia ei ollut lähettyvillä. Vain venäläiset taistelivat saksalaisia vastaan”, professori Katz huikkaa väliin.
Hasya ei tiennyt miehensä suunnitelmista mitään. Getossa oli sääntö, että jos karkaa, gettoon jäävät omaiset tapetaan. Hasyan mies pakeni getosta huhtikuussa 1943. Seuraavana päivänä poliisi tuli hakemaan Hasyan, hänen vanhempansa, lapsensa ja veljen lapsen geton vankilaan. Veli oli jo tapettu, joten Hasya huolehti hänen lapsestaan getossa. Hänellä oli vastuullaan oma 2,5-vuotias poika sekä veljensä 4,5 -vuotias poika. Kaikki perheenjäsenet sanoivat vankilassa toisilleen jo hyvästit. Yhtenä päivänä heidät huudettiin ulos vankilasta: Perhe Friedman heraus! Heidät tempaistiin vankilasta ulos ja heitettiin samantien kellariin. He olivat pelastettuja!
Hasya Spanerfliegin mielestä on selvää, että pahaa poliisia näytelleet henkilöt olivat hänen miehensä Boriksen tuttuja, joka oli huolehtinut perheensä turvallisuudesta pakonsa takia. Geton juutalainen poliisipäällikkö Genz oli myös tietoinen siitä, että perhettä ei lähdetäkään viemään Paneriaihin.
”Näiden juutalaisten rooli oli hyvin vaikea. He joutuivat auttamaan saksalaisia, mutta suostuivat myös pelastamaan joitakin juutalaisia perheitä”, Hasya Spanerflieg kertoo.
Perhe pääsi palaamaan omaan vanhaan asuntoonsa. Myöhemmin Hasyalle selvisi, että hänen miehensä oli geton ulkopuolella yrittänyt järjestää vastarintaa, mutta paikalliset liettualaiset olivat antaneet heidät ilmi ja kaikki pakolaiset oli tapettu.
Getossa alkoivat seuraavat ryhmät valmistautua pakenemaan. Getossa nousi kapina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Hasya alkoi miettiä omaa pakoaan.
”En tiennyt aviomiehestäni mitään. Minun piti päättää, jättääkö lapsi ja vanhemmat? Vanhemmat vakuuttivat, etten koskaan pääse elävänä muuten kuin lähtemällä. Saanko pelastaa vain itseni vai menenkö Paneriaihin yhdessä lapseni kanssa?”
Hasya pakeni yhdessä 24 muun ihmisen kanssa. Hänen lapsensa ja vanhempansa tapettiin Paneriain metsässä.
”Olen kärsinyt päätöksestä jatkuvasti. Suren joka päivä päätöstäni jättää lapseni tapettavaksi yksin vanhempieni kanssa”, hän sanoo.
Hasya pakeni Trakain metsiin painaen ainoastaan 48 kiloa. Hän oli luuranko. Hän liittyi neuvostoliittolaisten partisaaniryhmään, jossa oli noin 20 henkeä ryhmässä, joista 5-6 oli juutalaista. Kylissä perheet toivat partisaaniryhmälle vaatteita. Venäläinen johtaja opetti Hasyan lypsämään.
”Mies nauroi, että jätti opettamatta minulle, kuinka juodaan samagonia (venäläistä pirtua)”, Hasya lopettaa.
Hasya meni uudelleen naimisiin ja sai pojan. Hän elää Vilnassa.

Fania Brantsovsky (87)

Fania Brantsovsky ei puhu ympärillään käynnissä olevasta rikostutkinnasta lakimiehensä pyynnöstä. Hän kertoo Vilnassa amerikkalaisille turisteille ties monennenko kerran ihmeellisestä pelastumisestaan Holokaustista ja Vilnan getosta. Fania Brantsovsky järjestää myös kiertoajeluja Vilnan ympäristön metsiin näyttäen kiinnostuneille natsien vastaisia taistelupaikkojaan.
Fania Brantsovsky joutui gettoon heti saksalaisten valloitettua Liettuan kesällä 1941. Hän oli 19-vuotias. Perhe hajosi. Hänen äitinsä vietiin Riikaan, jossa hänet tapettiin. Hänen isänsä murhattiin Virossa vuoden 1944 syksyllä Kloogan leirillä. Yhteensä hän kadotti perheestään 50 henkeä.
Getossa muodostettiin maanalainen organisaatio. Brantsovsky kuvaa elävästi, kuinka getossa ei vielä alkuvaiheessa ymmärretty tilanteen vakavuutta.
”Kolme juutalaista kykenee muodostamaan viisi puoluetta. Käytimme aikaa politikointiin, sillä getossa oli monen kirjavaa aktiivista nuorisoa. Joukossa oli sionisteja, sosialisteja, kommunisteja, revisionisteja, työläissionisteja, antikommunisteja, oikeistolaisia ja nykyisen Israelin Likud-puolueen edeltäjiä”, Brantsovsky selittää.
Seuraavan vuoden aikana poliisien viedessä väkeä Paneriain metsään teloitettavaksi getossa ryhdyttiin ymmärtämään, että vastarinnan on yhdistettävä voimansa poliittisen kinastelun sijaan. Vuoden 1942 lopulla getossa perustettiin kaikkia eri poliittisia suuntauksia edustava Yhteinen Partisaaniorganisaatio.
Vastarintaliikkeen johtaja Itzhak Fittenberg pakeni järjestääkseen vastarintaa geton ulkopuolella. Hänen pakonsa jälkeen saksalaiset uhkasivat tappaa 20 000 geton jäsentä, jos Fittenberg ei antautuisi. Hän antautui ja tapettiin.
Fania Brantsovsky oli aivan viimeisten joukossa, joka pelastui getosta. Getto likvidoitiin syyskuun 23. päivä 1943. Samaisena aamuna Fanian piti paeta getosta yhdessä kolmen tytön kanssa. Naisten pakenemista suosittiin, koska heidän uskottiin selviävän miehiä paremmin. Tytöt saivat ohjeet, mihin kyliin mennä. He hyvästelivät perheensä ja ottivat irti juutalaismerkit vaatteistaan. Yksi tytöistä ei ennättänyt portille, kun liettualainen poliisi pysäytti tytöt portin oviaukossa ja komensi heidät kadulle pois tieltä. Gettoon saapui juuri kuorma-autot tyhjentämään gettoa juutalaisista. Fania katsoi kumppaninsa ja poliisin kanssa kadun toiselta puolelta, miten getto piiritettiin ja kuorma-autokolonna ajoi gettoon sisälle.
Fanian mukaan liettualainen poliisi ei tajunnut tyttöjen olevan geton juutalaisia.
Fania pelkäsi koko pakomatkan ajan, että ihmiset kavaltaisivat heidät saksalaisille. Partisaanileiriin oli 40 kilometriä matkaa eikä matkalla saanut jäädä kiinni. Monet kuolivat pakomatkalla. He olivat eksyneet metsässä, ja joutuivat turvautumaan nuoren puolalaisen miehen apuun.
”En tiedä vieläkään, ymmärsikö hän meidän olevan juutalaisia”, Fania sanoo.
Kahden päivän päästä tytöt löysivät kylänsä ja liittyivät partisaanijoukkoihin.
Fania oli partisaanien mukana sodan loppuun saakka. Hän muistaa vieläkin ensimmäisen tehtävänsä, joka oli saksalaisten puhelinlinjojen katkaiseminen. Fania ei ollut erityisemmin hyvä suunnistamaan ja hän eksyi silläkin sotaretkellä. Fanian muisti toimii vieläkin terävästi.
”Tiesin voittavamme sodan 8.-9. heinäkuuta 1944, kun saksalaiset alkoivat paeta”, hän sanoo varmasti.
Fania meni naimisiin partisaanitoverinsa kanssa 17.7. 1944. Hänellä on kaksi tytärtä ja kuusi lastenlasta. Toinen tyttäristä asuu Israelissa, toinen Vilnassa.

Amerikkalaisten
virheet
Vilnan yliopiston professori Dovid Katzin luennon aihe ”Projekti kirjoittaa Holokausti ulos eurooppalaisesta historiasta” herättää suurta kiinnostusta Liettuan pääkaupunkiin kokoontuneessa amerikkalaisessa yleisössä, joka koostuu yliopistoväestä ja Yhdysvaltain suurlähetystön henkilökunnasta. Katz sanoo heti aluksi, että amerikkalaiset ovat itse tehneet virheitä ja syyllisiä siihen, mitä Baltiassa parhaillaan tapahtuu. Hänen mielestään juutalaisten lobby vaati Yhdysvalloissa, että Baltian maita ei saa ottaa Naton jäseneksi ilman, että maat käsittelevät osuutensa Holokaustissa.
”Me hylkäisimme paikalliset Holokaustin tutkijat. Valitsimme aivan väärät henkilöt hyväksymällä niin sanotut kansainväliset komissiot tutkimaan sekä Neuvostoajan että Natsi-Saksan rikoksia. Se on johtanut siihen, että Holokaustin osuus on jäänyt sivuseikaksi”, Katz valittaa.
Katzin huolen aiheena on Euroopassa lyhyen ajan sisällä tapahtunut muutos suhteessa Hitlerin rikoksiin. Vuosi sitten (3.6.2008) Tsekin parlamentti hyväksyi Prahan julkilausuman, jolla kommunismi ja fasismi rinnastetaan. Euroopan parlamentissa hyväksyttiin tämän vuoden huhtikuussa (2.4.2009) julkilausuma Stalinin ja Hitlerin rikosten tuomitsemisesta. Samanaikaisesti Euroopan Turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö rinnasti heinäkuun alussa (2.7.2009) Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton.
”Tässä ei ole kysymys Holokaustin kieltämisestä vaan Holokaustin hämärtämiseen tähtäävästä liikkeestä, jossa Baltian maat ovat johtavassa roolissa”, Katz sanoo.
Virolainen europarlamentaarikko Tunne Kelam on ollut erikoisen aktiivinen valittamaan balteista toisen luokan uhreina verrattuna Holokaustin uhreihin. Katzin mielestä rinnastus on väärä.
”Kaikki pahuus maailmassa ei ole samanarvoista. Stalinin karkotukset eivät koskaan olleet kansanmurhaa samalla tavalla kuin sitä oli Holokausti”, hän sanoo.
Euroopassa on äärimmäisen vähän kritisoitu julkisuudessa päätöksiä. Vain englantilainen parlamentaarikko John Mann on nostanut metelin Baltian maiden toimista. Hän näkee taustalla antisemitismin nousun, jossa kommunismi halutaan rinnastaa juutalaisuuteen.
”Euroopan parlamentti muutti jo Holokaustin muistopäivän totalitarismin rikosten muistopäiväksi, mikä on ensimmäinen askel hämärtämään Holokaustin muistoa”, Katz varoittaa.
Katzia mielestä kommunismin rikokset tulee tutkia ja hyvittää uhreille. Hän ei siltikään ymmärrä, ettei Euroopassa ymmärretä asioiden eroa.
”Rinnastusta ovat vastustaneet vain venäläiset ja Euroopan parlamentin kommunistit”, Katz hämmästelee.

Himokkaat
teloittajat
Baltian maat osallistuivat maissaan juutalaisten joukkotuhoon varsin innokkaasti. He ovat saaneet lempinimen Hitlerin himokkaat teloittajat. Virossa tapettiin lähes tuhannesta juutalaisesta kaikki, 997. Latvian 70 000 juutalaisesta tuhottiin 67000 ja Liettuan 209 000 juutalaisesta tuhottiin 200 000.
”Juutalaisten joukkomurha oli Baltiassa lähes täydellistä”, Katz kertoo.
Baltiassa myös paikallisen väestön osallistuminen joukkomurhiin ylitti tavallisen yhteistyön verrattuna muuhun Eurooppaan. Kaikissa Baltian maissa paikalliset osallistuivat mielellään juutalaisten murhaamiseen.
”Perusteluina tarjoiltiin yleensä sitä, että juutalaiset olivat kommunisteja, epälojaaleja ja kuuluivat salaiseen poliisiin”, Katz kertoo.
Katz pitää surullisena sitä, että Liettuassa etniset liettualaiset historioitsijat olivat valmiita tutkimaan paikallista Holokaustia. He ovat joutuneet lähes poikkeuksetta hankaluuksiin. Sellainen on naistutkija Ruta Puisyte.
”Hän kirjoitti erään kylän uhreista ja listan teloittajista, jotka olivat paikallisia. Hän kadotti virkansa yliopistolla”, Katz kertoo.
Yleisesti Liettuassa pyritään perustelemaan juutalaisten murhia sillä, että juutalaiset olivat kommunisteja eli syytetään uhria.

Kansanmurhia
teollisuutena
Baltiassa on Katzin mukaan valtion tukemaa kansanmurhateollisuutta, jolla pyritään tehokkaasti rinnastamaan Hitlerin rikokset Stalinin rikoksiin ja osoittamaan, että historiassa olisi ollut kaksi samanlaista kansanmurhaa. Tämä on Katzin mielestä silkkaa historian vääristelyä. Sitä varten Liettuassa on luotu propagandamerkityksessä esimerkiksi Kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus, KGB-museo, Leninin puisto ja historian komissio tutkimaan Neuvostoajan ja Natsi-Saksan rikoksia. Kaikkein pahinta tässä historian vääristelyssä on se, että niin sanottu kansanmurhan museo vaikenee täysin juutalaisten tuhosta, mutta löytää 200 000 neuvostoajan uhria. Määrä vastaa tapettujen juutalaisten määrää.
”Huomion arvoista on, että valtaosa näistä neuvostoajan uhreista ei kadottanut henkeään. He ovat karkotettuja. Joukkoon on laskettu myös vankilatuomion saaneet ja työpaikan menettäneet”, Katz sanoo.
Kaikkea tätä ”tutkimuksen” nimissä tapahtuvaa historian väärennöstä tehdään Katzin mukaan niin EU-rahalla kuin juutalaisten omalla rahalla.
Hälyttävänä Katz pitää sitä, että Liettuassa alkaa hämärtyä uhrin ja selviytyjän rooli. Liettuassa on ryhdytty harkitsemaan syytteitä Holokaustista selvinneille, jotka liittyivät Vilnan getosta paettuaan neuvostopartisaaneihin taistellakseen natseja vastaan.
”Tähän ei voi suhtautua muulla kuin epäuskolla. Tämä ei voi olla totta”, Katz sanoo.
Liettuan punaruskean historiakomitean puheenjohtaja Yiatzak Arad, sekä lähes 90-vuotiaat naiset, Fania Brantsovsky ja Rachel Margolis ovat joutuneet epäiltyjen listalle. Kaksi poliisia tuli hakemaan Fania Brantsovskyä kotoaan väittäen, että heillä oli vaikeuksia löytää häntä.
”Poliisi antoi ymmärtää, että naiset olivat karkulaisia ja että juutalaiset piilottelevat sotarikollisiaan”, Katz paheksuu.

Historian
”delete”-nappula
Kuinka Holokaustin deletointi historiasta sitten tapahtuu? Katz hahmottelee eri vaiheet. Ensimmäisessä vaiheessa hyväksytään kuolleet. Sen jälkeen määritellään uudelleen käsite kansanmurha. Sitten nostetaan Neuvostoliiton vääryydet ”kansanmurhan” tasolle. Juutalaisten tappajat nostetaan jalustalle kutsumalla heitä neuvostovastaisiksi sankareiksi. Sitten ryhdytään puhumaan ”juutalaisten salaliitosta” eli kieltäydytään yhteistyöstä natsirikollisten etsinnässä. Juutalaisten roolia rikollisina korostetaan, rahaa sijoitetaan juutalaisiin ja jiddish-projekteihin, sotketaan Holokausti-aiheet uuteen kylmään sotaan ja vääristellään toisen maailmansodan historia. Paikallisella tasolla kritiikki vaimennetaan marginalisoimalla rohkeat paikalliset intellektuellit.

Kuvissa: Fania Brantsovsky ja professori Dovid Katz.

(Tämä kirjoitus on syntynyt 22.-29.07.2009 Vilnassa juutalaisuuskonferenssin materiaalista professori Dovid Katzin henkilökohtaisena vieraana.)

Baltian maita painostettava

2009-10-28T05:35:00.000-07:00

Venäjän historioitsijoiden ja poliitikkojen mielestä Viron ja Latvian hallituksia tulisi painostaa kohtelemaan paremmin fasismia vastaan taistelleita sotaveteraaneja. Moskovassa pidettiin aiheesta varta vasten seminaari Venäjän valtapuolueen, Yhteisen Venäjän tiloissa. Ansiokasta oli, että Viron televisio meni suoraan suden suuhun haastattelemaan politologi ja kansanedustaja Sergei Markovia. Markov on se henkilö, jolle Viron sisäministeriö oli antanut maahantulokiellon Schengen-maihin. Viro joutui sen kansainvälisen tavan vastaisena peruuttamaan. Markov kertoi toimittajalle kuin pikkulapselle, että Virossa ja Latviassa hurrattaisiin, jos Hitler nousisi nyt haudasta.
”Tästä me emme pidä”, Markov tavaa toimittajalle itsestään selvyyden.
Toinen kansanedustaja, ulkovenäläisten järjestön puheenjohtaja Aleksei Ostrovski ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Viron ja Latvian rikollisia hallituksia tulee rangaista siitä, että ne jatkavat Adolf Hitlerin politiikkaa. Lause menee sellaisenaan Viron iltauutisten päälähetyksessä. Virolaisia ei edes hävetä heidän johtajiensa vertaaminen Hitleriin sen vertaa, että asiasta vaivauduttaisiin lähettämään nootti.
Taustalla on muodollisesti kysymys siitä, että Viro ja Latvia ovat ryhtyneet syyttämään punapartisaaneja sotarikoksista. Natseja vastaan taistelleista on tullut näissä maissa rikollisia. Historian vääristely Virossa ja Latviassa on johtanut siihen, että moraalinen kompassi on heittänyt kuperkeikkaa.
Todellisuudessa asiassa ei ole kyse ainoastaan punapartisaaneista. Jos näin olisi, Moskova liittäisi Viron ja Latvian lisäksi syyllisten joukkoon Liettuan. Liettuassa ylitetään räikeydessä Viro ja Latvia moninkertaisesti. Liettua harkitsee nimittäin Vilnan getosta pelastuneiden juutalaisnaisten syyttämistä sotarikoksista. Nämä naiset liittyivät myös pelastuttuaan punapartisaaneihin ja taistelivat natseja vastaan Liettuassa. Näitä juutalaisnaisia puolustaa Yhdysvallat. Ei ole vaikea ennustaa, etteikö Venäjä ja USA jonakin päivänä löydä toisensa ja tajua, etteivät ne kumpikaan halua rehabilitoida Baltian natseja.
Moskovan hampaissa Viro ja Latvia ovat tietenkin siksi, että näissä maissa on tehty törkeydessään vertaansa vailla oleva rikos riistämällä venäläisiltä kansalaisuus. Se rikos kuplii vielä pitkään. Eräänä sen ilmenemismuotona on Viron tarve vastustaa kaasuputkea. Viro haluaa kaikella tavalla pelotella Venäjällä, jotta sen omat rikokset peittyvät.
Suomessa asuva Holokaustin hämärtäjä, virolainen toimittaja Imbi Paju meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti uutta ”Baltian ketjua” kaasuputken vastustamiseksi!
http://uudised.err.ee/index.php?0&popup=video&id=27068

Tallinna on miehitetty

2009-10-27T08:55:00.000-07:00

(Apartheid-katsaus viikko 43/2009)
(http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/24/tallinna-on-miehitetty/)

Virossa on alkanut maansuru, kun kuntavaaleissa venäläiset pääsivät jo toistamiseen hallitsemaan Tallinnaa. Tallinnan miehityksestä on tullut pysyvä ilmiö, johon virolaisten on aika sopeutua kuten Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan, pakinoitsija Andrus Kivirähk toteaa Eesti Päevalehdessä. (http://www.epl.ee/artikkel/480958)
Tallinnan kaupunginvaltuustoon pääsi 33 venäläistä, jotka puhuvat murtaen viroa, jos ollenkaan. Valtuustossa on 79 paikkaa. Keskusta sai yksinvallan kaupunginvaltuustossa 44 edustajalla. Puolue on tarjonnut yhteistyötä kahdeksan valtuutettua kaupunginvaltuustoon saaneille sosiaalidemokraateille, jotta Tallinnan hallintaan saadaan edes vähän virolaista verta.
Virolaisten järkytys venäläisten menestymisessä Tallinnassa kertoo siitä, miten vieraantuneita virolaiset ovat omasta todellisuudestaan. Pakinoitsija Kivirähk muistuttaa, miten hän jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran varoitti Tallinnan joutuneen miehityksen kohteeksi keskustan päästessä yksin valtaan. Kivirähk pitää pelottavana sitä, että sosiaalidemokraatit ryhtyvät yhteistyöhön miehittäjähallinnon kanssa, koska vaarana on, että seuraavissa parlamenttivaaleissa 2011 keskusta pääsee valtaan sosiaalidemokraattien avulla. Virolaisten pitää siis varoa äänestämästä sosiaalidemokraatteja.
Heti tiistaina kuntavaalien jälkeen ”Kansalaiset”-televisio-ohjelmassa Eesti Ekspress-lehden päätoimittaja Priit Hõbemägi arvosteli sitä, että Virossa oikeistopuolueet, reformisti ja IRL (Isänmaa ja Res...) ovat laskeneet, että virolaisen ääni on kaksi kertaa arvokkaampi kuin venäläisen ääni. Nyt paljastui, että asia ei ole niin. Samassa ohjelmassa toimittaja Rein Veidemann totesi, että Virossa on koko ajan luultu, että 250 000 venäläistä muuttaa maasta Venäjälle eikä kenellekään tullut mieleen, että he saavat myös äänestää. Ohjelman vetäjän, toimittaja Aarre Rannamäen ainoa lohdutus läsnäolijoille oli, että venäläiset eivät sentään saa vielä äänestää parlamenttivaaleissa.
Kuku-radiossa mentiin vielä pitemmälle. Siellä toimittaja kysyi, voitaisiinko Virossa peruuttaa venäläisten äänioikeus kuntavaaleissa? Sosiologi Juhan Kivirähk, pakinoitsija Kivirähkin veli, mietiskeli, että annettujen oikeuksien poisottaminen on aina vaikeaa. Tosin Eurooppa ei näe mitään valittamista venäläisten kohtelussa Virossa. Sen sijaan Euroopassa on keksitty, että virolaiset ovat fasisteja. Tästä leimasta on Kivirähkin mielestä vaikea päästä eroon, joten Virossa on vain totuttava siihen, että venäläiset saavat äänestää kuntavaaleissa.
Oikeiston avuttomuus venäläisten suhteen on täydellinen. Reformipuolueen puheenjohtaja Andrus Ansip, Natsi-Ansip, on venäläisille seuraava Hitleristä hänen siirrettyään Pronssipatsaan. IRL:n Mart Laar on puolestaan kansalaisuus- ja kielilakien toteuttaja, venäläisten ykkössortaja. Natsi-Ansipin ja Natsi-Laarin takana on 200 000 virolaista mamu-kriittistä ”halla-ahoa”, jotka hyväksyvät vain etnisesti puhtaan Viron. Nämä ”halla-ahot” ovat pahempi turvallisuusuhka Virolle kuin koskaan ne 200 000 venäläistä, joilta puuttuu Viron kansalaisuus.
Suomesta on koko ajan tuettu oikeistopuolueita jo Andrus Ansipin edeltäjän, Siim Kallasin ajoista. Eräs tunnetuimpia tämän Kallas-Ansip-Laar-linjan kannattajia on arvon professori Jarmo Virmavirta. Hän on ollut uskovinaan kolmikon tarinaa siitä, että he takaavat markkinatalouden Virossa. Taloutta keppihevosenaan käyttäen he loivat taustalleen tämän ”halla-aholaisten” armeijan. Kun Viron apartheidia puretaan, Jarmo Virmavirta joutuu vastuuseen siitä, että hän on ollut takuumiehenä selittämässä Ansip-Laar-linjan ”halla-aholaisuutta” demokratiana.

P.S. Virossa on yksi rehellinen toimittaja. Se löytyi Eesti Ekspressistä, kun lehti julkaisi Petri Krohnin ja allekirjoittaneen jutun ”Viron miehitysmyytistä”. Toimittaja otsikoi jutun ”Virolla on fasistinen apartheid-hallitus”. Juttu löytyy suomenkielisenä virolaisen version alta. (http://www.ekspress.ee/2008/06/16/arvamus/3125-eestil-on-fashistlik-apartheidivalitsus)

Rennystä venäläisvihan airut Hollywoodiin

2009-10-23T02:59:00.000-07:00

(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/22/rennysta-venalaisvihan-airut-hollywoodiin/)

Hollywood on aina ollut ylpeä neuvostovastaisuudestaan, mutta ollaanko siellä myös venäläisvastaisia? Se nähdään, kun Renny Harlin saa Georgian sotaa käsittelevän elokuvansa valmiiksi. Itse veikkaan, että Renny iskee jälleen kerran kirveensä kiveen. Amerikassa on varmasti paljon antikommunisteja, mutta amerikkalaiset eivät vihaa venäläisiä. Suomalaiset vihaavat. Renny sotkee nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Kuulun niihin, jotka ovat olleet helpottuneita siitä, etteivät Renny Harlin ja hänen tuottajansa Markus Selin ole saaneet rahoitusta Mannerheim-elokuvalle. Suomalainen ilmapiiri tarvitsee tällä hetkellä enemmänkin sitä ruotsalaista tutkijaa, Henrik Arnstadia, joka ihmettelee suomalaisten palvovaa asennetta Marskiin, Hitlerin aseveljeen. Jokainen osaa jo etukäteen arvata, minkälaisen elokuvan Harlin Mannerheimista tekisi. Se on yleensä varmin merkki siitä, ettei koko elokuvaa kannata tehdä.
Renny Harlinin ensimmäinen elokuva ”Jäätävä polte” (1986) oli monella tapaa kiinnostava. Se joutui Suomessa sensuurin kynsiin neuvostovastaisena. Siinä maailma ensimmäisen kerran näki, että Suomi kuului länteen. Kun elokuvan päähenkilöt pakenevat Neuvostoliitosta, Suomen rajan ylittäminen merkitse heille vapaaseen länteen pääsemistä. Tämä oli kieltämättä omana aikanaan sensaatiomaista. Ja se oli tuolloin Rennyltä ansiokasta omaäänistä elokuvaa. Elokuva sai silti murska-arviot niin Suomessa kuin maailmalla.
Rennyn oma maailma ei ole noista ajoista muuttunut mihinkään. Nyt neuvostovastaisuus paljastuu venäläisvastaisuudeksi. Renny ei ole mikään poikkeus. Valtaosa näistä, jotka mainostavat olevansa antikommunisteja, käyttävät antikommunismia vain valepukuna russofobialle.
Elokuvamaailmassa Neuvostoliitto onnistui luomaan jännitteitä ainakin James Bond-elokuviin. Sen sijaan Neuvostoliiton korvaaminen Venäjällä ei ole onnistunut kantamaan menestykseen yhtäkään Bondia. Venäjä ei herätä samoja mielikuvia kuin Neuvostoliitto. Tässäkin mielessä Renny Harlinin vajoaminen Saakasvilin mainosvideon tekijäksi epäilyttää. Jo näkökulman valinta paljastaa, ettei Renny Harlinilla ole asiaa suurten ohjaajien joukkoon Hollywoodissa. Pienet tykkää pienistä. Nyt ei ole myöskään enää epäilystä, etteikö Suomi kuuluisi myös Axis of Assholes-ketjuun eli persläpien helminauhaan. Siihen kuuluvat maat, jotka antoivat tukensa Saakasvilille hänen sotatoimiensa aikana eli Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Ukraina. Renny vie meidätkin nyt heidän joukkoonsa. Ketkä mahtavat näytellä näitä persläpien presidenttejä? Rennyä on ainakin onnistanut, jos on saanut sellaisen nimen kuin Andy Garcian Mihail Saakasvilin rooliin.
Vastapuolen elokuvan tekee kovan luokan ohjaaja, Cannesissa voittanut serbialainen Emir Kusturica. Kusturica on elokuvaohjaaja, kun Renny Harlin on pyroteknikko.

Baltiasta ruotsalaispankkien Waterloo

2009-10-23T02:53:00.000-07:00

(Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/21/baltiasta-ruotsalaispankkien-waterloo/)

Ruotsissa pelättiin tänään Latvian devalvaatiota. Viime viikolla Svenska Dagbladet voivotteli, että Baltia on ruotsalaispankeille pelkkä miinakenttä. Swedbank joutui viime viikolla maksamaan virolaisille eläkesäästäjille 10 miljoonaa euroa. Swedbank teki sen imagosyistä. Ei siksi, että sen olisi pitänyt jotakin korvata. Swedbank oli sijoittanut virolaisten eläkerahoja riskirahastoihinsa huonolla menestyksellä. Arvot olivat romahtaneet niin kuin ne ovat tehneet kaikkialla maailmassa. Swedbank vain päätti, että sen on syytä mielistellä virolaisia, ettei vielä pahempaa tapahdu.
Todella pahaa on nimittäin luvassa. Latviassa pääministeri on ehdottanut, että latvialaiset asuntolainan ottajat ovat velkaa pankeille vain asunnon takuuarvon. Asuntolainan ottaja voisi rahavaikeuksissa viedä avaimet pankkiin ja jättää velvoitteet amerikkalaiseen tapaan pankin huoleksi. Uusi laki olisi myös varautumista devalvaation varalle, sillä asuntolainat ovat Latviassa pääosin otettu euroina. Uuden lain pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta ja takautuvasti. Latviassa asuntojen hinnat ovat romahtaneet puoleen. Swedbank hermostui ja uhkasi pari viikkoa sitten lähteä kokonaan Latviasta.
Virossa taloustilanteen pahentuessa ajatukset ovat samansuuntaisia. Pienpuolue sosiaalidemokraatit ehdotti, että ensi vuoden alusta tehtäisiin uudet asuntolainasopimukset samalla periaatteella. Asuntolainan ottaja vastaa lainasta vain asunnon takuuarvosta. Keskustapuolue oli kuntavaalien takia populistisempi ja ehdotti, että laki toimisi takautuvasti.
Viroa enemmän ruotsalaispankkeja pelottaa kuitenkin Liettua. Liettua on yrittänyt urheilla ottamatta laina-apua IMF:ltä. Se on hankkinut rahaa kovalla korolla markkinoilta. Tämän vuoden lopulla maata odottaa ydinvoimala Ignalinan sulkeminen. Liettuan pelätään olevan Latvian tiellä.
Latviassa romahdus alkoi Parex-pankin kaatumisesta. Latvia kulutti miljardi euroa Parex-pankin pelastamiseen. Rahasta valtaosa, 70 prosenttia meni Venäjälle. Parex-pankki oli venäläisten liikemiesten rahojen piilopaikka.
Kiinnostavaa on, että Latvia hoiti velvoitteet Venäjän suuntaan. Ruotsi näyttää olevan yhdentekevä. Melko todennäköistä on, että laki asuntolainan ottajien pelastamiseksi tehdään. Onhan laki Amerikan mallin mukainen, vaikka kekseliäisyydessään – jättää tappiot pankille - vaikuttaisi enemmänkin venäläisten aivoitukselta. Kapitalismin pyhätössä varmasti tiedetään, mikä on kapitalismin etujen mukaista.

Poliittinen kulttuuri Virossa lapsenkengissä?

2009-10-19T14:52:00.000-07:00

Julkaistu ensin:
http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/19/poliittinen-kulttuuri-virossa-lapsenkengissa/

Vai mitä ajatella siitä, että yli puolet Tallinnan kaupunginvaltuustoon valituista henkilöistä ei ota vastaan valtuutetun paikkaa. Eilisissä paikallisvaaleissa esimerkiksi Tallinnassa kaupunginvaltuustoon valittiin 44 sellaista henkilöä 79 valtuutetusta, jotka tuskin vaihtavat nykyistä poliittista virkaansa kaupunginvaltuutetun luottamusvirkaan. Tallinnassa valituiksi tuli kuusi istuvaa ministeriä hallituksesta, kaksi europarlamentaarikkoa, 25 kansanedustajaa ja yli kymmenen kaupunginosien johtajaa ja kaupunginhallituksen jäsentä.
Näitä henkilöitä kutsutaan Virossa houkutuslinnuiksi. He keräävät puolueelle kannatuksen ja äänet. Kiinnostavaa tässä kuviossa on se, että suurimmat ääniharavat ovat aitoja poliitikkoja. Esimerkiksi alastonkuviaan julkaissut Isänmaa-puolueen kaunotar keräsi vain yhdeksän ääntä. Virossa houkutuslinnut eivät ole julkkiksia tai televisiokasvoja vaan kovan rääkin läpikäyneitä poliitikkoja. Virossa politiikka on mutapainia, joten heidän osansa ei ole kadehdittava. Näiden ihmisten poliittinen pääoma on heidän karismassaan, jota he kertaavat kaikissa vaaleissa. Parlamenttivaaleissa Virossa on käytössä listavaalit, joissa puolue asettaa poliitikot paremmuusjärjestykseen. Se vahvistaa puolueorganisaatiota ja tuottaa puolueelle uskollisia jäseniä. Poliitikot pitävät tästä, demokraatit ehkä eivät.
Tämän poliittisen kuvion haittapuolena on se, että valtuuston todelliset istujat eivät selviä vaaleissa. Tämä koitui kohtaloksi Tallinnan Vihreille. Tallinnassa Vihreät-puolue asetti ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka olisivat sitoutuneet kaupunginvaltuuston työhön. Puolue jätti omat kansanedustajansa ja puolueen puheenjohtaja Marek Strandbergin rannalle, koska puolueen puheenjohtajan sanoin, he eivät halunneet pettää äänestäjiä houkutuslinnuilla. Vihreiden äänisaalis oli Tallinnassa katastrofaalisen heikko. Tallinna on varmasti ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka valtuustossa ei istu ensimmäistäkään Vihreätä.
Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaaren murskavoitto Tallinnassa on kirvoittanut vastustajia jopa vaatimaan Tallinna-lakia, jolla yhden puolueen asema estetään. Eräs radiokuuntelija katsoi, että Tallinnassa on tapahtunut mahdoton eli Jerusalemissa palestiinalaiset ovat nousseet valtaan! Osa arvioi, että venäläiset kostivat Andrus Ansipille ja Mart Laarille pronssisotilaan siirron. Pääministeri ja reformipuolueen puheenjohtaja Ansip on venäläisten ykkösvihollinen. Tallinnassa äänestysprosentti nousi eniten venäläisten asuma-alueilla Lasnamäellä ja Pohjois-Tallinnassa. Neljä vuotta sitten koko Tallinnassa äänestysaktiivisuus oli 44 prosenttia, kun se tänä vuonna nousi 65 prosenttiin. Koko maassa äänestysaktiivisuus oli 60,3 prosenttia, mikä on virolaisittain erittäin korkea luku. Venäläisten asuttamassa Lasnamäen kaupunginosassa äänestäjiä oli tänä vuonna 61 000, kun neljä vuotta sitten heitä oli lähes puolet vähemmän, 34 000. Pohjois-Tallinnassa äänestysaktiivisuus nousi 42:sta 65,7 prosenttiin.
Virossa on kärjistynyt venäläisten ja nationalistien suhde. Venäläiset ovat keskittäneet äänensä vain keskustalle. He eivät äänestä edes omia vaihtoehtojaan. Tämä on merkille pantavaa siksi, että keskustan johdossa ei ole yhtäkään venäläistä henkilöä. Silti Savisaar on venäläisten ykkössuosikki. Savisaar vastusti pronssisotilaan siirtoa. Hän avasi juuri uuden ortodoksikirkon ja teki Lasnamäelle aukion patriarkka Alekseille. Savisaar ei edes keskustele venäläisten kilpailijoidensa kanssa. Hän tuomitsee Yövartion täysin, samoin kuin entisen puoluetoverinsa Dmitri Klenskin. Savisaarelta varsin viisasta politiikkaa, koska hänen mielipiteensä on venäläisille äänestäjille ratkaiseva. Virolaiset ovat erityisesti iloinneet siitä, että Venäjän passin omaavat ja ei-kansalaiset eivät valinneet puolustajiaan Yövartiota tai Klenskin listaa. Ongelmat jäävät silti. Venäläiset ovat vain Viron sisäpolitiikan välikappaleita.
Kiinnostavaa Viron poliittisessa kulttuurissa on se, että politiikan kärkinimet ovat edelleen samoja, jotka menestyivät myös yksipuoluejärjestelemän aikana. Yksipuoluejärjestelmä kykeni tuottamaan varsin kilpailukykyisiä poliitikkoja. Se demokratiasta.